perjantai 15. maaliskuuta 2019

Milloin viimeksi

Välillä on niitä jaksoja, jolloin päässä muhii kymmenen erilaista postausaihetta, mutta mitään ei saa väännettyä valmiiksi. Luonnoksissani roikkuu esim. viisi kuntoiluaiheista juttua, joista en vain saa oikealla tavalla kiinni.

Siispä nappaan tähän väliin oman haasteeni parin vuoden takaa.

Viimeksi

ilahduin, kun sain töissä tosi hyvää palautetta. Olen viime aikoina(kin) potenut alemmuuskomplekseja ja epäilyksiä kaiken tekemiseni suhteen. Minulla on kyseenalainen taito syynätä suurennuslasin kanssa jokainen tekemäni asia, ja löydän takuulla kaikki mahdolliset virheet sekä asiat, jotka olisin voinut tehdä paremmin. Kehuista tuli tosi hyvä mieli.


nauroin silkasta epäuskosta, kun ulkona tuli lunta oikein taivaan täydeltä. Ei olisi enää niin väliksi.

itkin toissapäivänä. Pms ja töissä myllertävät isot muutokset saivat oloni ihan epätoivoisen väsyneeksi. 

suutuin kotona, kun kaikki oli ihan mullin mallin, eikä kenelläkään tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa kaaoksen kesyttämiseen. Toisaalta kotisotkut ovat se pienin murheenkryyni. Siinä vaiheessa, jos ei ole muuta kriisinaihetta, niin voi sanoa, että helkkarin hyvin menee ;)

harmistuin, kun apteekkireissu ei mennyt putkeen. Olisin tarvinnut reumalääkettäni, mutta koska Kela oli mystisesti muuttanut lääkkeen korvauskoodia, eikä se ollut päivittynyt minun tietoihini, en saanut lääkettä! Apteekki onneksi selvitteli asiaa Kelan suuntaan, mutta meni puoli viikkoa ennen kuin sain lääkkeeni ja siinä ajassa nivelet alkoivat jo oireilla.


häkellyin viikko sitten, kun bongasin blogeista ja Instagramista tutun Katjan marketin sushijonossa. Mietin hetkisen ihan kuumeisesti, että uskallanko/kehtaanko moikata ja tunnistaakohan se edes mua... Uskalsin ja se kannatti. Juttutuokiosta jäi tosi hyvä mieli :) 

kokeilin jotain uutta, kun pitkästä aikaa testasin salilla penkkimaksimitulosta ja leuanvetoja. 

urheilin eilen punttiksella. Yritän pikapuoliin saada edes jonkin kuntoilupostauksen ulos, stay tuned ;)

luin Carol Shieldin kirjaa 'Ellei'. Se on vasta alkutekijöissään, koska aikaa ei nyt tunnu repeävän lukemiselle kovin paljon.

söin aamupalaksi kaurapuuroa, jonka sekaan laitoin banaanisiivuja, puolukkaa ja raejuustoa.


herkuttelin viikonloppuna, kun söin vähän irttareita. Viime aikoina olen herkutellut todella maltillisesti. Aiemman 200g sijasta saatan syödä karkkia vain 50g, jos sitäkään. Kun muutenkin olen syönyt tavallista maltillisemmin ja panostanut erityisesti prostkuihin, kasviksiin ja hyviin hiilareihin, niin olo on keventynyt ja aiemmin kiristäneet farkut sujahtavat taas jalkaan, jee!

ostin alesta kivan trikoomekon/tunikan, jota voi pitää töissä esim. leggareiden kanssa.

tapasin työterveyden yleislääkärin. Totesin, etten enää ikinä mene ko. lääkärille, vaikka olisi sitten vihoviimeinen lääketieteen edustaja maan päällä. Ei tunnu kivalta, jos oireitani vähätellään ja kaikelle sanomalleni tuhahdellaan. Että no hymh vaan sinnekin.

päätin, etten voi antaa tiettyjen taakkojen nitistää hyvinvointiani. Ihminen voi tehdä vain sen, mihin kapasiteetti riittää. Enempää ei voi, ja jos se ei riitä, niin ongelma ei ole minun. 

inspiroiduin ajatuksesta, että vielä joskus lähtisin yksin tai hyvässä aikuisseurassa (anyone?) jonnekin ihanaan kaupunkikohteeseen. Firenze, Zürich, Lontoo, Madrid... 


Miten siellä viikko on mennyt?

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Viisi satunnaista faktaa

Valoisa Sutkautuksia-Taru heitti minulle kivan haastiksen facebookin puolella, mutta ehkä tähän saa vastata näin bloginkin puolella (varsinkin kun ei keksi juuri nyt muuta postausaihetta)? Voi olla, että osa näistä on saattanut tulla joskus esiin jossain yhteydessä, mutta kaikkea ette välttämättä ole tienneet aiemmin.


1. Rakastan tanssimista ja laulamista, mutta olen niissä läpisurkea. Etenkin laulamisessa (Taru ja Satulinna-Tuija tietävät ainakin :D ). Kuulen kyllä varsin mainiosti, koska laulan pieleen ja huomaan, että ääneni on karsea. Silti tykkään laulaa, mutta lähinnä yksin ollessani. Entäs tanssiminen sitten? Jos yökerhossa intoudun tanssilattialle, niin tanssisin vaikka aamuun asti. Mutta koska käyn ulkona varsin harvoin, tanssin sitten kotona kuulokkeet korvilla. Silloin olen oman elämäni Jennifer Lopez, vaikka ulkoisesti saattaa näyttää, että koikkelehdin kuin bambi heikoilla jäillä.

2. Hallussani oli pitkään juoksuennätys 100 metrillä. Noh, kyseessä oli kylläkin vain piiriennätys vuodelta -87, mutta kuitenkin :D  Nykyään olen lähinnä hidas köntys. Silti joskus pitää vähän spurttailla lenkillä ihan omaksi huvikseen, mutta paha vaan, että näillä kilometreillä sitä todennäköisemmin venäyttää koipensa...


3. Jos saisin valita minkä tahansa matkakohteen, valitsisin luultavasti aina vaan Kreikan. Olen ollut siellä toistaiseksi vain kaksi kertaa, mutta jokin siinä maassa kolahtaa minuun.

4. Tämä suorastaan nolottaa, mutta en ole ikinä varsinaisesti käynyt gynellä. Käyn kyllä papa-joukkotutkimuksissa ja sen sellaisissa. Mutta en ole ikinä käynyt missään säännöllisissä vuositarkastuksissa. Ehkä pitäisi.

5. Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen ihmisiin. On huonoja päiviä, jolloin tunnen itseni huonoksi ja surkeaksi, enkä luota itseeni yhtään. Silloin en oikein kestä ihmiskontakteja ja vetäydyn kuoreeni. Silloin olisin valmis muuttamaan Pentti Linkolan jalanjäljissä jonnekin korpimetsiin ja haluaisin olla näkemättä enää koskaan ketään. Toisinaan taas olen hyvinkin avoin ja ihmisrakas. Juuri nyt haluaisin olla keijukaisena huiskimassa onnellisuuspölyä ihmisten ylle. Jos minulla pitäisi olla yksi ja ainoa elämäntehtävä, niin haluaisin saada ihmiset näkemään oman sisäisen ja ulkoisen kauneutensa. (Paitsi niinä huonoina hetkinä, jolloin inhoan kaikkea :D )


Joko itse olet vastannut näihin? Jos et, niin ota koppi :)



perjantai 1. maaliskuuta 2019

Talvilomaviikon rentous

Tämä viikko on tehnyt hyvää. Vaikken etukäteen edes osannut kaivata lomaa, niin nämä aikatauluttomat päivät ja tarkoitukseton haahuilu tulivat tarpeeseen. Joskus sitä näköjään huomaa väsymyksen vasta silloin, kun ehtii hellittää. 


Hiihtolomaohjelma on ollut varsin arkista. Minä olen nukkunut tavallista enemmän, juonut kahveja ilman kiirettä ja ehtinyt olla paremmin läsnä lasten höpsötyksille. Yhteiset tekemiset ovat olleet uimahallia, säbähöntsäilyä ja jääkiekon katsomista. Isommat elämykset ovat jääneet ja ehkä hyvä niin.


Lomaviikon kohokohta oli piipahdus maalla. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo monta kuukautta ja sen huomasi mökin pölyisyydessä ja kuolleiden kärpästen lukumäärässä... Sitä paitsi ikinä sinne mennessä ei tiedä, onko vastassa hiirulaisten invaasio vai ei (vaiko jotain pahempaa)...

Maalla rakastan eniten rauhaa ja hiljaisuutta joka vallitsee, jos lapset ovat hetkisen hiljaa ;)  Luonto on lähellä ja maisema avara. Vaikka mökillä on ikuisesti keskeneräistä ja puutteellistakin, niin en välitä. Kun saa vain olla ja pakkoja ei ole, sielu lepää.

Tällä kertaa parasta antia oli ihan täydelliset hankikantoset ja hieno aurinkoinen keli. Lumen pinta kantoi hyvin ja appiukon pelto tarjosi vauhdikkaan mäenlaskupaikan. Muistona siitä kannan pienoisia mustelmia reisissä ja peffassa. Kun kivikova hanki ja keski-ikäisen naisen takamus kohtaavat, ei näköjään selvitä ihan ilman vammoja :D  Hauskuus oli silti huipussaan ja nautin keväisestä auringosta koko sielun kyllyydestä.



Nautitaanhan viikonlopusta ja valosta ja kivoista jutuista!
© Oman katon alla
Maira Gall