torstai 9. toukokuuta 2019

Ihannemaailmassa

Kaikenlaista sitä tulee mietittyä liikenneruuhkissa ja tökkivissä jonoissa sekä peilin edessä. Kuten, että millaista olisikaan sellaisessa ihannemaailmassa jossa:

- autot lähtisivät liikkeelle heti vihreän sytyttyä, eikä joskus puolen minuutin päästä.
(Tänä aamuna tööttäsin pitkään ja hartaasti, kun edellä ollut auto ei liikahtanut vielä 10 sekunnin jälkeenkään. Se on kuulkaa hemmetin pitkä aika odottaa vihreissä valoissa paikallaan, kun kukaan jonosta ei pääse eteenpäin ja liikenne tukkeutuu...)

- kaupan kassajonot toimisivat tökkimättä, eikä kukaan jäisi tumpeloimaan takana tulevien tielle siten, että muut eivät pääse pakkaamaan omia tavaroitaan.

- Lidlin kassat olisivat leveämpiä. En edelleen tajua, miten ja missä asennossa pitäisi änkelöidä itsensä siihen kassahihnan äärelle lastaamaan tavaroita ostoskärrystä liukuhihnalle!?

- maito ei loppuisi jääkaapista yhtäkkiä yllättäen, vaikka ihan just äsken sitä oli viisi purkkia.

- tulostimen muste ei päättäisi lopahtaa juuri silloin, kun olisi ihan pakko tulostaa pinkka papereita.

- tulostinvärien toimittaja vastaisi heti eikä joskus viiden päivän päästä (hiivatti sentään, mikä siinäkin voi kestää).

- naisihmisen ei tarvitsisi peilin edessä manailla, että miten voi olla samaan aikaan a) finnejä, b) ryppyjä, c) parta- ja viiksikarvoja. Olenko teini-ikäinen miespuolinen mummo?

- aika kuluisi päivisin tosi nopeasti ja iltaisin sekä viikonloppuisin hyyyvin hitaasti.

- sääennuste Kreikkaan näyttäisi alkukesälle jotain muuta kuin +18 astetta... (Oikeasti, itken jos tilanne on tuo!)

- Blogger ei kiukuttelisi ja olisi lataamatta kuvia. Saatte siis tällä kertaa olla ilman. 


Ehkäpä tuleva hallitus ratkaisee nämäkin ongelmat, kuten ihan varmasti kaikki muutkin lupaamansa kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista ;)

Aurinkoista loppuviikkoa!

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Rennot kotisynttärit ja pääsiäisen kuulumiset

Kevät etenee hurjaa vauhtia ja blogin puolella sen kuin hiljenee. Joko siitä on kaksi viikkoa, kun tänne viimeksi näpyttelin? Nähtäväksi jää, onko tämä lopun alkua blogitaipaleelleni... Ehken sentään heitä vielä pyyhettä kehään, vaikka motivaatio bloggaamiseen onkin tällä hetkellä lähellä nollaa ja käytän mieluummin aikani muihin touhuihin. Instagramin puolella olen sentään aktiivisempi, joten sieltä löydätte luontokuulumisiani lähes päivittäin.

Kiirastorstaina meillä juhlittiin 9 vuotta täyttäneen kuopuksen kaverisynttäreitä. Kutsuttuja kamuja oli neljä, mikä oli sopiva määrä meidän seinien sisälle. Tosin pääpaino oli ulkoilussa ja sisällä oltiin lähinnä herkkujen syömisen ajan. Ja täytyy sanoa, että tokaluokkalaiset pojat ovat siinä aika tehokkaita ja nopeita.


Muuten menin synttäritarjoilujen suhteen helpoimman kautta (sipsejä, valmispasteijoita, keksejä, karkkeja, minipizzoja yms), mutta kakun leivoin itse. Koska synttärisankari on jääkiekkofani ja pelaa itsekin, niin toki kakun piti olla aiheen mukainen. Onneksi se oli helppo toteuttaa ja jopa peukalo keskellä kämmentä oleva äiti osasi tehdä sen. Tein gluteenittoman levykakkupohjan peruna- ja tattarijauhoilla, väliin laktoositon persikka/sitruunatäyte ja päälle kermavaahtoa sekä pöytälätkäpelistä lainatut koristeet.

Herkuttelun jälkeen pojat futailivat pihalla puolitoista tuntia, joten minä pääsin varsin helpolla ;)  Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen kotisynttäreihin, vaikka jossain vaiheessa mietinkin mahdollisuutta niiden ulkoistamiseen. Koska en kuitenkaan ole valmis maksamaan satoja euroja parista hassusta tunnista, niin nämä olivat meille juuri hyvät synttärit.


Lauantain ja sunnuntain välinen yö meni valvoessa aamuun saakka. Ei valitettavasti ilonpidon merkeissä, vaan huolehtien oksentavasta kuopuksesta... Omalta osaltani yöunet jäivät pariin hassuun tuntiin, mikä harmitti ihan suunnattomasti, koska olin ajatellut pääsiäisenä nukkuvani kertyneitä univelkoja pois. Viime viikkojen aikana stressi on ollut ikävänä seuralaisena ja sen myötä unet kärsineet.

Onneksi päätin nuutuneesta olosta huolimatta lähteä sunnuntaina ulos. Esikoinen lähti kaveriksi ja suuntasimme kotikulmille, mutta meille uusiin maisemiin. Reitti suuntautui osittain jäisiä pururatoja pitkin, yhä pienemmille poluille, puronvarsille ja vähän uhkarohkeasti ihan mihin sattuu. Harmi kyllä, emme eksyneet emmekä joutuneet mihinkään haltioiden valtakuntaan, vaikka salaa sitä vähän toivoimmekin :D  Toisaalta koti ja iso mukillinen kahvia oli ihan hyvä vaihtoehto parin tunnin retken jälkeen.


Maanantaina lähdimme vielä uudelle retkelle, sillä edellisen päivän reippailu sai heräämään seikkailunhalun. Alkumatkasta menimme pyörillä ja kun reitti muuttui kovin kiviseksi, jatkoimme jalan. Reitti kulki pienen järven ympäri ja sieltä metsäautoteille pitkin poikin. Kaiken kaikkiaan fillaroimme ja kävelimme kolme tuntia ja matkaa kertyi 14 km. Onneksi oli eväät mukana ja matkalla oli laavupaikka, jossa paistoimme makkarat ja levähdimme hetken.

Viikonlopun retkeilyt saivat heräämään yhä yltyvän himon päästä uudelleen metsiin samoilemaan. Bongailin jo seuraavia kohteita retkipaikka.fi-sivustolta, ja minut takuulla löytää tänä keväänä ja tulevana kesänä haahuilemasta ympäri Pirkanmaan luontokohteita. Ehkä kauempaakin, kuka tietää :)


Retket ja keväiset touhut taitavat kylläkin tarkoittaa sitä, että blogin puolella sen kuin hiljenee. Poikkean tänne taas siinä vaiheessa, kun inspiraatio iskee :)

Ihania keväisiä päiviä, nautitaan luonnon heräämisestä! <3

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Viikonlopun kuulumiset

Minusta on tullut todella verkkainen bloggaaja. Hädin tuskin saan aikaiseksi yhden tekstin viikossa. Vaikka hetkittäin asiaa olisikin enemmän, niin en vain saa näpyteltyä sitä ulos joko ajan tai keskittymiskyvyn puutteen takia. Näillä siis mennään.

Tähän mennessä kevät on tuntunut vähän tahmealta. Kellojensiirrosta en ole kunnolla vieläkään toipunut ja jo sitä ennen podin väsymystä ja tahmeaa oloa. Kevätblues on sikäli tyhmä ilmiö, että haluaisin olla pirteä ja nauttia luonnosta. Mutta käytännössä lähinnä haukottelen ja kiukuttelen nuhjuista oloa.

Viikonlopun aloitin totaalisena sohvaperunana, sitten käväisin asteikon toisessa päässä ja olin hetken aikaa touhukas kotihengetär. Kunnes palasin taas jonnekin lapamadon vireyslukemiin (vaikka mistäs minä tiedän miten vireä otus lapamato on?). Henkisestikin olin sekä asteikon ala- että yläpäässä, joten voinen sanoa, että oli juuri niin vaihtelevaa kuin nyt naisihmisen elo voi olla.

Viikonlopun plussat ja miinukset: 

- Harmittelin peruuntunutta kivaa menoa ja pyöriskelin itsesäälissä. Kun vielä pms sattui kohdalle, niin olin hetkittäin todella mustissa fiiliksissä...



+ Aloitin HBO:lta Game of Thronesin. Yritin katsoa sitä joskus aiemminkin, mutta lopetin ensimmäiseen kohtaukseen, jossa jonkun pää katkesi - eli n. pari minuuttia ekan jakson alusta. Tällä kertaa koukutuin ja katsoin viikonlopun aikana 8 jaksoa. Todella väkivaltainen, mutta mukaansa tempaava sarja.


-+ Söin suklaalevyn, jota olin jemmannut kuukauden. Voitteko kuvitella, kuukauden! Oli hyvää ja nautin joka palasta. Mutta toisaalta saatoin todeta, että vaikka herkut hetkellisesti tuovat mielihyvää, niin mitään pidempiaikaista onnea niistä ei saa. Päin vastoin - liiat herkut näkyvät kropassa ja naamassa varsin pian ja se lisää ahdistusta. Parempi siis herkutella vain maltilla ja harvakseltaan.

+ Siivosin parvekkeen ja sisääntulopuolen terassin talven pölyistä. Reuhtasin parvekematon lattialle ja mies sai roudata varastoon sukset, pulkat sun muut talvivermeet. Nautiskelin lasillisen italialaista rapsahtavan kuivaa valkkaria parvekkeella ilta-auringossa.

- Manailin pölyistä kotia, jonka siivoamiseen sitten ei riittänytkään aikaa/energiaa.

+ Kävin salilla ja tapasin ystävän. Kotona iloitsin leuanvetotangosta, joka saatiin vihdoin asennettua.



+ Tein kotihampparit pitkän kaavan mukaan. Valmistin sämpylät ja pihvit itse, ja jokainen sai valita mieleisensä täytteet. Ihan sikahyvää ja hetkellisesti olin perheen silmissä keittiöjumalatar ;) 


- Ärsyynnyin talon katolla pyörivästä pulupariskunnasta. Ilmeisesti aikovat asettua sinne pesimään ja ovat jo nyt kakkineet ulkokäytäville isot läjät. Ja sisä kukerruksen määrää - tulen hulluksi! Millä ne saisi ymmärtämään, että minä tai naapurit emme kaipaa kakkaavia vuokralaisia?

Sain listattua hitusen enemmän plussia kuin miinuksia, hyvä niin. Mukavaa uutta viikkoa! ♥

© Oman katon alla
Maira Gall