tiistai 22. elokuuta 2017

Taakse jäänyttä

Havahdun ajoittain siihen, miten paljon helpompaa on nykyään. Verrattuna vaikkapa niihin aikoihin, kun kummassakin puntissa roikkui vaippaikäinen, unihäiriöinen ja räkänokkainen vaikkakin suloinen pikkurääpäle. Nykyään nuo osaavat jo vaikka mitä, pystyvät hetkittäin keskustelemaan suht fiksusti ja toimimaan monessa asiassa melko itsenäisesti.

Kun lapset kasvavat, jää moni asia vain muistoksi. Montaakaan asiaa en kaipaa, sillä nautin siitä, että olen saanut yhä enemmän itseäni omaan käyttööni ja käsivarsilla tarvitsee roikottaa korkeintaan kauppakasseja.
 
Kakkavaipat. Vain kaukainen muisto, jota en ikävöi. En varsinkaan ikävöi niitä hetkiä, kun kakkaa tursusi bodyn kaula-aukosta ja lahkeista ja tietenkin sitä oli ympäri sohvaa...
 
Pyllyjen pyyhintä. Sitä tapahtuu enää hetkittäin, kun kuopus huutelee vessanpöntöltä, että tuu pyyhkimään - on ihan ällökakkaa enkä todellakaan pyyhi itse. Yleensä tämä tapahtuu, kun olen syömässä.

Syöttäminen. Jäljellä on kylläkin vielä hoputtaminen. Empiirisen ja pitkällisen tutkimukseni perusteella yhden aterian aikana hoputtamista ja ruotuun palauttamista tapahtuu noin 50 kertaa.

Itkupotkuraivareitakaan ei ole ikävä.
Nykyään raivarit ovat tosin erilaisia.

Yöheräily. Jo monta vuotta olemme saaneet nukkua autuaasti. Paitsi jos jompi kumpi näkee painajaista ja pitää vakuutella klo 03, että kaikki on ihan hyvin eikä huoneessa ole hirviötä. Oli sekin aikakausi, jolloin ei tullut nukuttua moneen vuoteen juuri ollenkaan. Ilmankos "pikkaisen" masensi...

Puklut ja puklurätit.

Rintakumit ja -pumput (hyi s##¤%&). Tähän kategoriaan kuuluu myös rintatulehdukset ja paidannapit auki kulkeminen. En kaipaa...
 
Sylissä kiemurtelevat lötköspagettilapset. Nykyään ne kiemurtelevat lähinnä sohvalla, varsinkin jos pitäisi tehdä jotain kotitöihin vivahtavaa.

Leikkipuistot. Niissä käydään enää aniharvoin ja nykyään saatan itse äityä kuntoilemaan siellä. Lasten ollessa pienempiä olin liian väsynyt. Silloin lähinnä nuokuin puoliunessa ja räpläsin Facebookia.
 
Perhekerhot ja muskarit. Viimeksi mainittu oli lähinnä sitä, että lapsi sai raivarin, jos oli pakko istua heiluttelemassa tyhmiä marakasseja. Ovenkahvat ja valonkatkaisimet olivat paljon kivempia.

Päiväunet. Jos lapsi nykyään haluaa nukkua keskellä päivää, tietää sen olevan oikeasti aika kipeä.

Varmaan moni muukin asia on historian havinaan jäänyttä enemmän tai vähemmän kultaista muistoa vain... Ehkä postaan erikseen vielä niistä taakse jääneistä ajoista, joita jollain lailla kaipaan.
 
Mitä sinä et kaipaa pikkulapsiajoista? :)

perjantai 18. elokuuta 2017

Viikon paskimmat vinkit

Anteeksi ruma otsikko.

Viime aikoina mediassa on näkynyt monenmoisia säästövinkkejä. Suurin osa on ollut alta lipan, tyyliin "jätä ostamatta kallis cappucino ja tyydy pannukahviin". Mutta entäs jos käy kahvilassa ja ostaa niitä cappucinoja korkeintaan parin kuukauden välein? Sillä säästöllä ei vielä pitkälle pötkitä.
 
Uusin bongaamani säästövinkki oli se, miten pystyy säästämään kymppitonnin vuodessa ihan helposti. Laittaa vain joka kuukausi sivuun 500 euroa ja tekee vapaa-ajallaan ylimääräisiä töitä. Daa! Miksen ole aikaisemmin tajunnut?

Tällaiset "säästö"vinkit oikeasti korpeavat niitä, jotka eivät kuljeskele ympäriinsä kalliit lattemukit kourassa tai joiden kuukausipalkka ei salli sitä, että syrjään voisi laittaa satoja euroja ihan kivutta. Argh! Vinkkien lukemisen jälkeen tunnen itseni sangen surkeaksi ja pienituloiseksi, vaikka palkkanauhan mukaan olen vain jotain melko keskinkertaista keskituloisen ja pienituloisen väliltä.
 
Vinkkinä toimittajalle (jotka ette kuitenkaan lue tätä): lopettakaa ne alentavat säästövinkit! Lukijat eivät ole idiootteja.
 
Ja joo, säästövinkin antanut bloggaaja myöntää itsekin, että ko. säästäminen toimii vain silloin, jos on riittävästi rahaa. Mutta silti...
 
Sitten viikon huipentuma. Etenkin teille kirjojen ystäville. Nyt ne kirjat syrjään, sillä Nivea vapauttaa meidät kirjojen ikeestä ja vinkkaa sen sijaan tuijottelemaan ihoamme. Kyllähän se toki onkin varmasti paljon viihdyttävämpää. Miksen ole tätäkään oikeasti tajunnut aiemmin?

Linkki Nivean facebook-sivuilta löytyvään videoon


Oikeasti. Voi kiesus!
 
Voisitteko siellä kosmetiikkayhtiöissä (anteeksi yleistys) herätä! Minä tunnen paljon monenlaisia naisia. Nuoria, vanhoja, keski-ikäisiä, äitejä, lapsettomia, sporttisia, lukutoukkia, luonnonlapsia, vimpan päälle laitettuja, uranaisia jne... YKSIKÄÄN heistä ei takuulla laittaisi kirjaa syrjään vain siksi, että voisi lukemisen sijaan ihastella itseään ja ihoaan.

Kosmetiikka on vain kosmetiikkaa. Se on arjen perushygieniaa ja pieniä ulkonäköä buustaavia apukeinoja. Kosmetiikka EI ole mikään itseisarvo eikä naisen elämä pyöri oman ulkonäön tai sen ihailun ympärillä. Ei ainakaan pitäisi.

Näillä vinkeillä (tai ilman) kohti viikonloppua ;)

torstai 17. elokuuta 2017

Sydämenlyönneistä ja kahvinautinnoista

Jos olette lukeneet blogiani pidempään, tiedätte kenties, että rakastan lukemista. Hyvin paljon pidän myös hyvästä kahvista. Tai kahvista nyt ylipäänsä - hyvästä mausta plussaa.


Fiksun bloggaajakollegan ansiosta hoksasin (kiitos Marika, vai oliko se Kepponen, en muista enää - aivot tarvitsevat ehkä lisää kofeiinia), että etelänmatkalta haikailemaani frappea tai jotain sinne päin voi ihan hyvin tehdä myös kotona. Tarvitaan vain pikakahvi- tai cappucino-jauhetta, kylmää vettä ja/tai maitoa, jääpaloja sekä sauvasekoitin tai jokin muu vastaava härpätin. Surrur ja edessä on nautinnollinen kylmä kahviherkku.
 
Jos yhdistetään hyvä kirja ja kahvinautinto, niin olen taivaassa. Sain juuri päätökseen ystävältä (kiitos J!) lahjaksi saadun kirjan Sydämenlyönneissä ikuisuus. Syväluotaava kirja-analyysini on lyhykäisyydessään: ihana, suloisenhaikea, mieleenpainuva ja ihana - joko sanoin sen? Ja viisas.
 
Luultavasti minun on pakko tehdä jonkinlainen referaattipostaus vielä erikseen. Oikeastaan harmitti, kun kirja oli niin vetävä, että sen halusi ahmia nopeasti. Harmi sen takia, että siellä vilisi oikeasti fiksun oloisia elämänviisauksia ja oivalluksia, jotka ansaitsisivat muutakin kuin vain tällaisen ylimalkaisen huomion.
 
Luin kirjan muutamassa päivässä, mutta koska yksi päivistä sijoittui viikonlopulle, ehdin onnekseni ryystää monetkin päivä-frappet. Yhdet Baileysillä höystettynä ja kyllä kuulkaa teki hyvää sielulle ja sydämenlyönneille.


Seuraavana kirjapinossa olisi Joel Haahtelaa (Mistä maailmat alkavat) ja sitten houkuttelisi laittaa varaukseen Elena Ferranten Napoli-sarjan viimeinen kirja. Sitä on toistaiseksi saatavilla vain englannin murteella, joten veikkaan, että tulen tarvitsemaan aivojen virkistämiseksi hyvin paljon erilaisia kahvijuomia ;)
 
Mitä sinä olet viimeksi lukenut?