perjantai 20. lokakuuta 2017

Nelkytä vuotta ja kakskytä centtiä

Hieman jälkijunassa pukkaa tämä teksti. Mutta minkäs teet, kun en pysy päivien perässä ja aika lipsuu huomaamatta ohi. Hups, ihan yhtäkkiä on jo perjantai!

Viime maanantaina olin mitä flunssaisin ja raihnaisin olento, mutta tsemppasin itseni hetkeksi ihmisen näköiseksi ja liikkeelle kohti Tampereen Tulliklubia. Olin nimittäin saanut Satulinna-Tuijalta kutsun, jota en voinut vastustaa...

 
Voin tunnustaa, että olen hieman heikkona äijämäisen räheään rock-meininkiin. Ja koska Popeda edustaa tuota äijä-rockia parhaimmillaan, halusin ehdottomasti mennä katsomaan 'Popeda - Nelkytä vuotta' -kirjan julkkaritilaisuuden Tuijan kanssa.

Hieman ehkä tunsimme itsemme joukosta erottuviksi kaikkien rock-tyyppien keskellä. Seuraavaan rock-tapahtumaan pitää muistaa pukeutua mustaan ja jättää tukka kampaamatta. Mutta kuten Tuijan kanssa totesimme, niin ehkäpä olemme sisäisesti niin rock, ettei tarvitse ulkoisilla tunnusmerkeillä päteä ;)

Joka tapauksessa oli hauskaa nauttia popedamaisesta meiningistä ja kuulla bändin ajatuksia sekä urastaan että juuri ilmestyneestä Nelkytä vuotta -kirjasta. Minäkin ostin tuoreelta painomusteelta tuoksuvan uutuuden.
 
Kyseessä on ehkä kaikkien aikojen Popeda-historiikki. Kirjan on kirjoittanut Vesa Kontiainen ja sen on julkaissut Bazar-kustannus. Paksuutta opuksella on 568 sivua. Kansien sisällä on tiivistä - muttei tippaakaan tylsää - historiaa bändin vaiheista sekä kattava discografia ja valtava määrä kuvamateriaalia. Suosittelen kaikille suomirock-faneille.



Huipuinta oli, että sain ostamaani kirjaan bändin jäsenten nimmarit. Tarkoitus oli säästää kirja isänpäivä- tai joululahjaksi miehelle, mutta en malttanut millään sinne saakka, vaan innoissani törkkäsin kirjan hänelle käteen heti kotiin tultuani. Mies oli superilahtunut ja innoissaan kirjasta.
 
Vaikka bändi tuntuukin ikinuorelta, niin se kuuluu niihin asioihin, jotka ovat olleet olemassa "aina". Olinhan itse 3 vee, kun bändi aloitteli ensimmäisessä kokoonpanossan! Popedan biisejä on soinut korvissani koko nuoruuteni ja aikuisikäni. Olen hoilannut mukana eräitäkin kappaleita ja jotkin biisit liittyvät tiiviisti tiettyihin elämäntilanteisiin.



 
Sivuhuomiona sanottakoon, että tajusin vasta hiljattain, että Kakskytä centtiä -biisissä ehkä voi tulkita laulettavan jostain muustakin kuin kolikosta, öhöm. Nimim. sinisilmäinen hidas hämäläinen... :D 
 

tiistai 17. lokakuuta 2017

Kiva, kamala, lemppari, inhokki - blogihaaste

Tiistai, lasten syyslomaviikko ja minulla ikiflunssan tainnuttama olo. Huilin pari päivää kotosalla, mutta harmittaa sen puolesta, etten sittenkään taida taipua niihin kivoihin pikkujuttuihin, joita lapsille etukäteen lupasin. Onneksi kummallakin on kuitenkin pari maisemissa olevaa kaveria, jotka eivät ole lentäneet etelän aurinkoon tai kotimaan huvikeskuksiin.

Minä puolestani löysin Fab Forty Something -blogista kivan haasteen, jonka nappasin itsellenikin. Näitä on joskus mukava täytellä.

Kamalin ruoka:
  
Olen melko kaikkiruokainen, eikä minulla ole mitään erityisiä inhokkeja.
 
Herkkuruoka:
  
Kotipizza, tortillat, muheva kalakeitto, kunnon pihvi, kasvissosekeitto, kaalikääryleet, jouluruuat... Tykkään tosi monista ruuista.

Kahviherkku, jolle sanon ei:

Miksi sanoa ei, kun voi sanoa kyllä? En muista sanoneeni "ei" kovinkaan monta kertaa :D 

Kahviherkku, jolle sanon kyllä
:

Kaikelle tasapuolisesti. Kahviherkut ovat kuitenkin melko harvinaisia juttuja, joten silloin kun niitä on tarjolla, sanon aina kyllä.



Telkkariohjelma, jota en katso:
 
En tykkää katsoa väkivallalla mässäilyä tai ihan täysin aivotonta soopaa. Suurin osa realitystä menee myös vähän yli käsityskyvyn.
 
Telkkariohjelma, jonka katson:

Tällä hetkellä Posse, koska lapset haluavat katsoa sitä lauantaisaunan jälkeen. Vaikken itse siitä ihan täysillä pidäkään, niin se on mukava hetki perheen kesken. Muuten telkkaria tulee katsottua varsin vähän. Joskus innostun jostain Netflixin tai Yle Areenan sarjasta, mutta nyt ei ole sellaistakaan meneillään.
 
Inhokkisää:
 
Kolea sadekeli, johon yhdistyy navakka tuuli - hyi kamaluus! En myöskään pidä kylmyydestä, mutta lämpö sen sijaan ei luitani riko. 
 
Lempparisää:

Lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä. 

Kamalin musiikki:

Ehkäpä sellainen tilililu-fuusiojazz..? Se on jotenkin ärsyttävää ja ahdistavaa.

Kamalin aika vuorokaudesta:

Maanantaiaamu...Varsinkin tähän vuodenaikaan, kun aamut ovat jo hämäriä.

Paras aika vuorokaudesta:

Se hetki, kun tulee töistä kotiin ja voi heittää vapaalle. Kaikista paras on perjantai-iltapäivä, kun viikon työt ovat takana ja kauppareissukin tehty. Silloin on ihanaa päästää arjen langat käsistään, keittää kahvit ja vain relata hetken aikaa.

Tästä menetän hermot:

Siitä, että lapsille saa jankuttaa samat asiat sataan kertaan ja silti ei mene perille. On turhauttavaa saarnata päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen niitä samoja litanioita. Pese kädet kotiin tullessa, vie lautanen tiskipöydälle, laita takki naulakkoon äläkä lattialle, pese hampaat... Aina samat komentelut. 

Tästä rauhoitun:

Luonnossa oleskelu, hyvä kirja, läheisten antama tuki ja tsemppaus sekä syvään hengittäminen.


Huonoin mieliala:

Jonkin epäonnistumisen jälkeen, kun iskee epäusko ja fiilis siitä, että on läpeensä huono ja tyhmä. Olen myös herkkä verensokerin vaihtelulle sekä liian vähäiselle unelle, joten nälkäisenä ja väsyneenä olen varsin äkäinen. Erityisen paha mieli tulee, jos koen jotain dissaamista tai melodraamaa muiden ihmisten taholta - sellaisesta on vaikea päästä yli. 

Paras mieliala:

Hyvää ystävää nähdessä, luonnossa oleskellessa tai reippaan liikunnan jälkeen. Seesteiset hetket perheen kanssa ovat ihania. Ja jos joku antaa positiivista ja aitoa palautetta, niin leijun sen voimin ainakin metrin maanpinnan yläpuolella :) 

Kodin turhake:

Voileipägrilli, jota tulee käytettyä pari kertaa vuodessa, mutta jota en oikein osaa/raaski heittää poiskaan. Ehkä olisikin aika grillailla hyvät täytetyt voikkarit! 

Paras tavara:

Pojat sanoisivat, että Pleikkari. Miehen mielestä ehkä telkkari. Minun mielestäni ehdottomasti tiskikone ja pyykkikone ;) 

Vaatteet jota en suostu laittamaan päälleni:

En halua pukea päälle mitään liian piukeaa tai niukkaa, enkä toisaalta kovin löysää tai yli-isoa. On myös tiettyjä värejä, joihin en taivu. Kovin trendikkäät vaatteet eivät ole myöskään minun juttuni.  

Vaatteet, joissa viihdyn:

Simppelisti vaikkapa napakat farkut ja kiva neule. Tai kotosalla ihan verkkarit, villasukat ja lämpöinen huppari. Toisaalta viihdyn myös juhlavaatteissa, kun on sen aika.


Haju, jota en kestä:

Pinttynyt hienhaju, viemärinhaju ja pakokaasut. 

Paras tuoksu:

Vastaleikattu nurmikko, lempeä kesätuuli, kukkaketo ja viljapelto. Vastaleivottu pulla, pikkuvauvan tuoksu ja joulun tuoksut.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä:
 
Ilkeys ja pahansuopa kateus, empatiakyvyttömyys ja toisten päälle tallominen omaksi edukseen.

Mukavin luonteenpiirre:
 
Aito ystävällisyys ja vilpittömyys. Se, että haluaa mieluummin tsempata ja nostaa muita ihmisiä kuin painaa heitä alas. Tietty sinisilmäisyys ja toisista hyvän uskominen on mielestäni myös viehättävää.


Napatkaa haaste mukaanne, niin tulen lukemaan :) 
 

perjantai 13. lokakuuta 2017

Arkiviikko paketissa

Taas on tämän viikon arkipäivät vedetty lähes maaliin saakka. Välillä meinasi hieman piiputtaa, mutta saan osittain syyttää itseäni, hyvää kirjaa ja liian myöhään kukkumista. Valvominen ja arki on erittäin huono yhtälö.


Ruuat

Ma: edellisen päivän jämät spagetista ja jauhelihakastikkeesta
Ti: valmispizzat aka. kuraläpät (kyllä vaan ja seliseli :D )
Ke: nakkisoppa, johon käytin luovasti kaikenlaisia jääkaapin vihannesjämiä
To: eilisen jämäkeiton jämät
Pe: tortilloita kana- ja kasvistäytteellä

Viikonloppuna tekisi mieli tehdä pitkästä aikaa risottoa - ehkä sitruunaista kanaa?

Lukemisto

Koska jo kuukausi on mennyt ilman kuntoilua - kiitos flunssan ja pitkän toipumisen - on vastaavasti ollut aikaa lukemiselle. (Näyttää siltä, että en voi valita sekä liikuntaa että kirjoja, vaan se on joko tai.) Tällä viikolla olen lukenut Claire Macintoshin kirjaa 'Annoin sinun mennä'. Se on magneettinen ja pidän siitä, vaikken normaalisti luekaan dekkari-/trillerityyppisiä kirjoja. Ne vain ovat jännittävyydessään vähän liikaa minulle...


 
Ilmiö

Nykyään, kun saan kotiraivarit jostain lasten tolloilusta, niin nuo mokovat saavat hillittömän nauruhepulin. Eilen esikoinen kysyi, että "Äiti, siis harjoitteletko sä jotain sketsiohjelmaa varten? Sä olet todella huvittava ja takuulla voittaisit jonkun skaban tolla esityksellä", päälle hillitöntä naurua. Ilmeisesti siis eivät ainakaan saa mitään vakavia traumoja äidin temperamentin kuohunnasta ja karjahtelusta...

Valokuvainspiraatio

Olen jo pitkään ollut kyllästynyt blogimaailmaa riivaavaan valkoisuustautiin. Monet bloggaajat ja instagrammaajat ylivalottavat kuvansa puhki joko kameralla tai kuvankäsittelyllä. Ihailenkin kuvaajia, jotka osaavat kuvata taidokkaasti kuvata myös tummasävyisempiä kuvia. On upeaa katsoa otoksia, joissa näkyy (omasta mielestäni) koko valokuvaamisen itu: vangita kameralla oma näkemyksensä siitä, mitä valo piirtää esiin.
 
Pakko hehkuttaa täälläkin, mutta käykää ihmeessä lukemassa ja katsomassa Sadun / Talossa no 23 blogia ja sen toinen toistaan upeampia kuvia. Jaksan aina vaan ihastella hänen kuviaan.

Sitten vielä muutama satunnainen inspiraation lähde Instagramin puolelta. Aivan huippuja, joista tykkään aina vaan:

allthatisshe - kekseliäitä, luovia ja hyväntuulisen ilahduttavia kuvia.
aalmadr - unenomaisen pehmeitä ja kauniita yksityiskohtia.
katja_marian - sielua hivelevän kauniita luontokuvia.

Viikonlopun ohjelmassa on kävelylenkkiä, lukemista, telkkaria yksin ja muksujen kanssa (Vain elämää, Gladiaattorit, Posse...), uimahallia ja sen semmoista. Vaatekaappia pitäisi perata ja laittaa myyntiin muutamia omia ja lasten vaatteita. Ensi viikolla pidän muutaman päivän syyslomaa lasten kanssa ja yritän latautua sitä varten ihan erityisen pitkillä päiväkahveilla.

Mitä siellä on suunnitelmissa?