torstai 22. helmikuuta 2018

Torstain lyhyet

Mielessä paljon ja ei mitään. Vähän sellaista, että melkein tulee jokin ajatus, mutta ei sitten kumminkaan. Näillä pakkasilla hyytyy vähemmästäkin, ainakin tällainan synty-hämäläinen, joka oikeasti haluaisi olla vähän eteläisempien leveysasteiden edustaja.

Jo riittää kylmyys. Voisiko se kesä jo tulla? On ihan kiva, että talvi on ollut kaunis ja luminen. Mutta hei, 21 astetta on jo vähän liikaa! Lumisen talven ainoa oikea hyöty on ollut hiihtäminen, mutta kuka muka lähtee hiihtämään, kun nenäkarvat jäätyvät jo pelkästä ajatuksesta. Koko ensi viikoksi on luvattu 10-20 astetta pakkasta, ja minä sanon, että voihan pöh.

Onko pakko olla jonkun joku? Tuli mieleen ohimennen ja kautta maiden ja mantujen, että kannattaako määritellä itsensä jonkun muun kautta. Mitä jos se joku muu lähtee, niin kuka sitä sitten on? Paljon kätevämpää olla alunperinkin ihan vaan Minä, koska se nyt sentään kaiketi on ja pysyy - paitsi pms:n aikoihin ainakin minun tilallani on joku ilmestyskirjan peto. Toki ihminen määrittelee sosiaalista statustaan perheen, työn ja  ystävien mukaan. Mutta jos perustaa koko identiteettinsä sille, että on jollekin joku, niin se on aina vähän heiluva perusta.

Stressi. Sillä lienee jotain tekemistä evoluution ja sen hitauden kanssa. Ihminen on edelleen aikalailla sama kuin joskus luola-aikoina. Silloin oli aiheellistakin pelätä ja jännittää kaikenlaista, kuten että hyökkääkö ensi yönä sapelihammastiikeri ja miten pitäisi siltä suojautua. Nykyään ei liiemmin ole petoja väijymässä sängyn liepeillä, mutta silti stressaamme ja säpsymme hereille, kuten vaikka miettimään, että tulikohan siihen eilen lähettämääni sähköpostiin oikea sanamuoto ja voi härregyyd jos ei...
 
Aiempina vuosina olin ihan mahdoton stressaaja. Nykyään jo osaan viitata kintaalla monelle jutulle. Stressatkoon ne, joille siitä maksetaan. Mutta silti kyllä sykkeet ja verenpaineet kohoavat aika tehokkaasti toisinaan. Etenkin nykytilanteessani, kun työnantaja on uusi, huomaan vetäväni ihan kierroksille, jos edes kuvittelen tehneeni virheen. Sitä jo sirottelee tuhkaa ylleen, kunnes huomaa, ettei se mikään virhe oikeastaan ollutkaan. Mutta silti sitä on ihan varma, että pitävät tietenkin ihan tyhmänä... 

Huh, ei se ollutkaan luolapeto,
vaan oma kotoisa fotobombaaja :D

Näillä lyhykäisillä kohti loppuviikkoa ja nurkan takana odottavaa hiihtolomaa. Adjö!  
  

maanantai 19. helmikuuta 2018

Rakkautta lähes ensisilmäyksellä - paras hankinta aikoihin

Ihan alkuun myönnän, että olen tosi surkea välineurheilija - ja ehkä urheilija ylipäänsä. Kuntoilen kyllä, mutta vaatteet ja tarvikkeet saattavat olla vähän mitä sattuu. Kuntosalille yritän katsoa suht säälliset vaatteet päälle, mutta kaikki muu liikunta tuppaa menemään tyyliin kuhan ny jotain on...

Tarkan markan naisena olen melko pihi kaikenlaisten hankintojen suhteen ja ostan vain todelliseen tarpeeseen. Pienet reiät tuulihousun saumoissa eivät vielä meikäläistä pysäytä, ja trendikkyys - mitä se on..? :D 


Taannoin kuitenkin tuli eteen sellainenkin maailmanihme, että oli pakko pistäytyä urheilukauppaan. Totesin nimittäin, että reilu pakkanen, reipas hikoilu ja pitkiksien virkaa toimittavat puuvillaiset trikoot eivät ole hyvä yhdistelmä. Puuvillahan imee kaiken kosteuden itseensä ja ihoa vasten se ei pakkasella tunnu yhtään kivalta. Homma toimi niin kauan kuin sätkin ladulla eteenpäin, mutta pysähtyessä ja kotimatkalla autossa iski käsittämätön kylmyys, joka ei meinannut helpottaa edes puolen tunnin kuumassa suihkussa.




Seuraavana päivänä marssin urheilukauppaan mielessäni tekniset pitkät aluspöksyt. Onnekseni kohdalle sattui myyjä, joka vakuutti minut merinovillan erinomaisuudesta. Olin tyypillisesti vähän vastahankaan, että enpä nyt tiedä ja villahan kutittaa ja on läkähdyttävän kuuma materiaali. Myyjän vakuuttelu kuitenkin voitti. Jos ostoshetkellä hiukan siunailinkin 50 euron hintaa, niin merinovillasta se on kuitenkin varsin maltillinen hinta.

Muutamalla ensimmäisellä käyttökerralla pöksyt kutittivat jonkin verran, mutta sen jälkeen ne ovat olleet päällä kuin unelmaa! Niitä ei edes huomaa. Ne hengittävät, eivät hiosta tippaakaan, lämmittävät juuri sopivasti sekä nollakelillä että pakkasella ja ovat vain kertakaikkisen täydelliset. Tänäänkin hiihdin pienen lenkin -15 asteen pakkasella ja jalat pysyivät kauttaaltaan sopivan lämpöisinä. Paras hankinta pitkään aikaan! 
 
Kuntoilu on ihan hemmetin paljon mukavampaa, jos ei ui hikilammikossa tai jäädy pystyyn. Seuraavaksi taidan haluta vielä merinovillaisen aluspaidan.

Vielä jos saisi vihdoinkin ostettua suksiin sitä pitovoidetta - ehkä ladulla hikoilu pysyisi hieman maltillisempana ja ärräpäät pysyisivät paremmin aisoissa..?
  

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Hyvän viikonlopun ainekset

Jos minulta kysytään, niin hyvään viikonloppuun kuuluu sopivassa suhteessa yhdessä ja yksin oloa, lepoa ja tekemistä - pääpaino kuitenkin väljällä aikataululla ja pipo löysällä olemisessa. Nykyään kun pojat ovat jo siinä iässä, että saattavat olla pari tuntia putkeen ulkoilemassa keskenään tai kavereiden kanssa, on sitä toivottua väljyyttäkin jo eri lailla kuin aiempina vuosina.
 
Tähän viikonloppuun kuului olennaisena osana sporttia ja siitä syntyvää hyvää oloa. Perjantaina kävin hiihtämässä, lauantaina punttiksella ja sunnuntaina kävelylenkillä, jonka päätteeksi venyttelin kunnolla - pitkästä aikaa. Saan liikkumisesta hurjasti hyvää mieltä ja plus-merkkistä energiaa. Siihen kulutettu aika on tosin pois siivoamisesta ja kodin laittamisesta, joten koti on yleensä vähän heikun-keikun. Mutta koska kaikkea ei voi saada, niin valitsen mieluummin hikoilun ja endorfiinit kuin hetkellisen ilon vimpan päälle siististä kodista.


Vaikken ehtinyt kodin nurkkia kunnolla nuohotakaan, niin ostin maljakkoon tämän vuoden ekat tulppaanit, polttelin kynttilöitä ja pidin edes ruokapöydän ja tiskitason siistinä. Sekin tekee jo hyvän säväyksen.
 
Lauantaina tuli hyvä mieli kuopuksen jääkiekkopelistä. Ekasta pelistä tuli takkiin, kun eihän meidän Ilves-jääkiekkokoululaiset pärjänneet vastustajajoukkueelle, joka oli kaiketi jo useamman vuoden pelannut ja treenannut joukkueena pelaamista. Tokassa pelissä kuitenkin Ilves murisi, kuopuskin teki neljä maalia ja lukemat kääntyivät suotuisiksi. Pienet jääkiekkoilijan alut ovat sitä paitsi kerrassaan ihania ja liikuttavia <3  Yksi keskittyi uiskentelemaan jäänpinnassa kuin pikkukala, toinen esitti hienoja pelaajan elkeitä ja kaikkea siltä väliltä. Pääasia on, jos pelaamisesta jää hyvä mieli. Kuopus ainakin oli maailman tyytyväisin pieni kiekkoilija.
 
Ihanaa oli myös saunoa pitkän kaavan mukaan, katsoa Putousta muksujen kanssa ja herkutella. Tällä jaksaa taas ensi viikon työrutistuksen. Hiihtolomakin häämöttää jo näköpiirissä ja se onkin enemmän kuin tervetullut!



Mitkä ovat teidän viikonloppujen lempijuttuja ja tekevät sen oikean ja rennon fiiliksen?