tiistai 25. syyskuuta 2018

Elämäni numeroina

Kuinka moni muistaa lapsuudenkotinsa puhelinnumeron? Siis sen lankanumeron? Meillä se oli 4-numeroinen ja muistan sen ikuisesti. Samoin muistan 20 vuoden takaisen työpaikkani hälytyskoodin ja lapsuudenystäväni syntymäpäivän, vaikka emme ole olleet missään tekemisissä 25 vuoteen.

Joskus tuntuu, että pääni on muutenkin hassujen satunnaisten asioiden säilytysarkisto. Siellä pyörii kaikenlaisia hajanaisia yksityiskohtia ja numeraalisia muistoja vuosien takaa.

Tuulannelin blogissa oli tämä hauska numerohaaste, jonka halusin itsekin tehdä. Siispä elämäni numerot: 

1 kerta naimissa ja 1 kerta erottu. Silti yhdessä.
2  lastemme määrä ja meille juuri sopiva luku. 
3  kahvimukillista päivässä on just passeli.
4  paikkakuntien määrä, joilla olen asunut.


5  vuotta nykyistä työtä takana. Tässä vaiheessa viimeistään sitä tajuaa, ettei ikinä tule oppimaan kaikkea sitä, mikä olisi tarpeen...
6  korkein kerros, jossa olen asunut. Ikkunasta katsoessa huippasi ja parvekkeella koin lähes kuolettavaa korkeanpaikankammoa.
7  liikuntakertojen määrä viime viikolla.
8  mielestäni aikaisin ihmillinen heräämisaika. Toteutuu valitettavasti korkeintaan viikonloppuisin. Muina päivinä joudun mukautumaan aamuvirkkujen yhteiskunnan vaatimuksiin.
10  vuotta äitiyttä takana. Joka viikko huomaan, että olen vanhempana edelleen ihan keskeneräinen, mutta toisaalta jo hirveän paljon viisaampi kuin vuosia sitten.
12  osoitteet, joissa olen koko elämäni aikana asunut. Viimeistä Helsingin asuntoamme en olisi malttanut jättää ja itkin sieltä lähtiessämme. Ja yksi muutto elämäni aikana mursi sydämeni...


13,5  pikajuoksuennätykseni sadalta metriltä muinaisilta nuoruusvuosilta. Taisin olla 14-vuotias tuon juostessani.
14  rappusten määrä lapsuudenkodissani ylä- ja alakerran välillä. Kellariin oli 12 rappusta ja ulkoportaita oli 6. Miksiköhän muistan tällaisenkin? :D 
19  vuotta siitä, kun tapasimme miehen kanssa. Päivämäärä oli 19.9.1999.
39  kengännumeroni. Pituisekseni naiseksi koen, että minulla on isohko jalka. Pysynpähän jalat maanpinnalla ;) 
44  ikäni, vaikka välillä se tahtoo unohtua ja taannoin väitin itseäni sujuvasti 42-vuotiaaksi.  
165  senttiä hämäläistä keski-ikäistä naista löytyy minussa.
2488  se lapsuudenkotini puhelinnumero.


Millaiset olisivat omat elämäsi numerot? 


maanantai 24. syyskuuta 2018

Hylly kerrallaan

Tiedättekö sen tunteen, kun kodin säilytystilat ovat hyvässä järjestyksessä ja kaikki löytyy kätevästi. Kun nurkissa ei ole turhaa roinaa ja kaikilla tavaroilla on jokin merkitys. Kun järjestys, värit ja muotokieli imartelee silmää ja sykkii tasapainoisessa harmoniassa mielen ja kehon kanssa.



No en minäkään tiedä. (Ja siis onnittelut, jos sinä tiedät sen tunteen! Olen ehkä vähän kateellinen.)

Mikäli nyt yhtään olen ymmärtänyt, niin kodin tavaroiden epäjärjestys ja turha tavara on ikuisuusongelma. En ihan äkkiä keksi ketään ystävää tai tuttavaa, joka sanoisi kirkkain silmin, että kodin kaapit ja tavarat ovat täydellisessä järjestyksessä. Enkä oikeastaan ihmettele, että kodin järjestyksen ympärille on kehkeytynyt ammattikunta, joka tekee elantonsa sillä, että neuvoo ihmisiä järjestämään tavaroitaan. (Tai no, ihmettelen vähän, koska tämäKIN aihe kuuluu mielestäni enimmäkseen kategoriaan arki- ja maalaisjärjen käyttö.)

Itse syytän epäjärjestyksestä a) ajanpuutetta, b) huonoja säilytystiloja ja c) liiallista tavaramäärää. Jossain määrin nuo kaikki toki kulkevat suloisensotkuisesti käsi kädessä. Jos olisikin aina ihanteellisesti aikaa pistää kukin tavara omalle paikalleen - tai poistaa se käytöstä saman tien, jos sille ei ole tarvetta - niin tuskin päätyisin kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, että kaapit ovat täynnä tavaraa, mutta ei ole mitään päällepantavaa tai oikeaa tarviketta.

Jos säilytystilat olisivat oikeanlaiset, niin ne tukisivat järjestyksen ylläpitämistä. Mutta kun joka kerta pitää siirtää kaksi eri paitapinoa pois tieltä, jotta saa sen aluspaidan aseteltua omalle paikalleen kaapin takaosaan, ei se oikein motivoi.

Koska meillä ei ainakaan tällä hetkellä ole resursseja tai haluja lähteä uusimaan kodin kaappeja, on ainoa keino karsia tavaraa ja yrittää järjestää se mahdollisimman järkevästi. Ja koska olen ilmeisen epämarttamainen, en edes villeimmissä päiväunissani kuvittele huiskivani koko huushollia kerrasta kuntoon.

Minä päätin edetä täysin ilman mitään filosofioita, aatteita tai sen kummempia hifistelyjä. Hylly kerrallaan kohti parempaa järjestystä, ja ihan omaan tahtiin.

Viikonloppuna aloitin omasta vessastani. (Tai no, käy siellä muutkin, mutta naisvessan siitä tekee se, että siellä säilytän kaiken kosmeettisen tilpehöörin ja naamioin itseni ihmisen näköiseksi aamuisin.) Vaikka pari kuukautta sitten raivasin sen mielestäni melko totaalisesti, löysin silti kasan tarpeetonta:


Roskiin lensi kasa purkinpohjia tai itselleni täysin sopimattomia tuotteita. Korut sain kiertoon sellaiselle, joka niitä tarvitsee. Tämä ei vielä ole paljon, mutta onpahan alku. Seuraavaksi ehkä lasten ulkovaatteiden kimppuun, koska taitaa kylmät syksykelit pukata päälle nyt ihan tosissaan. Veikkaan reissuja kaupan ulkohousu- ja hanskaosastolle.

Toivon, että projektin edetessä toteutuu myös yksi motoistani: Do more of what makes you happy. Kun aikaa menee vähemmän sälän pyörittämiseen, jää toivon mukaan enemmän tilaa ja aikaa kivoille jutuille. Tai onpahan ainakin ne siistimmät kaapit ;) 

Ps. Ekan taulu on ollut veskin hyllyllä jo ikuisuuden, mutta nyt se sai silauksen kullanväristä kynsilakkaa.  Elämässä pitää olla vähän blign blingiä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Syksyn mielenkiintoisimmat tietokirjat


Ikuinen dilemmani on se, että maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja ja ihan liian vähän aikaa. Varsinkin silloin, kun vielä työskentelin kirjastossa, oli tuo ongelma ihan käsinkosketeltava. Silmieni edestä virtasi sadoittain kutkuttavia kirjoja, mutta vain murto-osa päätyi itselleni lainaan. Eikä niistäkään kaikkia ehtinyt millään lukea.
 
Ohessa kolme superkiinnostavaa tietokirjaa, jotka ihan ehdottomasti haluan lukea. Jos en syksyn aikana, niin viimeistään sitten vaikka joulunpyhinä. Kaikki ovat tämän vuoden jo ilmestyneitä tai tulossa olevia uutuuksia.

Lihastohtori 2 : hautaa humpuuki : tutkitulla tiedolla tavoitteisiin / Juha Hulmi (Fitra)

Treenaaminen, terveys ja hyvinvointi ovat todella kiinnostava aihealue. Kyseessä on kuitenkin aihepiiri, josta liikkuu valtava määrä humpuukitietoa. On jos jonkinlaista ihmedieettiä, -ton-ruokavaliota ja hölmöjä treenivillityksiä. Kaikesta tietomassasta voi olla joskus olla vaikea erottaa varteenotettavaa faktatietoa.

Juha Hulmi on liikuntatieteiden vahva ammattilainen ja kaikki hänen jakamansa tieto perustuu tiukkaan ja tutkittuun faktatietoon. Parasta on, että hän kirjoittaa yleistajuisesti ja vetävästi.  Tämän haluan ehdottomasti lukea!

Syksyn kirjasuosikki

Suosittelen muuten seuraamaan Juha Hulmin blogia, jos treenaaminen ja hyvintointi kiinnostaa:
https://lihastohtori.wordpress.com/

Lisätietoa kirjasta: Fitra


Tiitinen : vakoilijoita ja veijareita / Pekka Ervasti & Seppo Tiitinen  (Otava)

Vakoilu- ja tiedusteluaihe kutkuttaa tavallisen ihmisen mielikuvitusta. Mitä kaikkea sellaista tapahtuukaan pinnan alla, josta suojelupoliisi on hyvinkin perillä, mutta meillä muilla ei ole aavistustakaan? Tänään julkaistu kirja raottaa Seppo Tiitisen muistoja Supon päällikkönä sekä eduskunnan pääsihteerinä.

Tämän voisin ostaa miehelle lahjaksi vaikkapa isänpäivänä tai jouluna - vaikka perimmäisenä tarkoituksena olisi päästä lukemaan kirja itse ;)   

Syksyn kirjasuosikki
Lisätietoa kirjasta: Otava


Kotirintama / toim. Martti Turtola  (WSOY)

Varsin monilla meistä on perheenjäseniä tai sukulaisia, jotka ovat eläneet sotavuodet läpi joko sota- tai kotirintamalla. Kovin moni ei ole tainnut olla halukas kertomaan varsinkaan niistä sotatantereiden rankoista muistoista. Minä en koskaan kuullut edes toisen käden tietoa niistä ajoista. Kotirintamalla olleet sen sijaan joskus ovat kertoilleet lyhyesti muistojaan.

Martti Turtolan toimittama ja lokakuussa ilmestyvä 'Kotirintama' raottaa sitä, millaista elämä on ollut noina vuosina ja miten on selvitty mm. pula-ajoista. Tämä saattaa olla pilkahdus omien isovanhempien elämään vuosikymmenien taakse.

Historia ei ole vain niitä tapahtumia, joista luemme sanomalehtien sivuilta. Se on myös tavallisten ihmisten elämää, tapahtumia ja arkea. Tuo kaikki vaikuttaa ja elää jossain muodossa edelleen meissä, joiden isovanhemmat tai vanhemmat syntyivät tai elivät sotavuosina.

Syksyn suosikkikirja
Lisätietoa kirjasta: WSOY


Kiinnostuitko jostain kirjasta? 
Onko itselläsi jokin kirja tai kirjoja, jotka ehdottomasti haluaisit lukea lähiaikoina?

© Oman katon alla
Maira Gall