tiistai 22. huhtikuuta 2014

Elämisestä



Elämässä kuuluu ryvettyä,
siinä kuuluu särkyä, eksyä
ja olla ymmällä.

-Tommy Hellsten-



maanantai 21. huhtikuuta 2014

Hyvä pääsiäinen sittenkin

Elämä voitti, meilläkin. Kolme päivää oksennusta, kuumetta, mahakipua, sotkuja ja vällyjen alla pötköttelyä. Kolme neljäsosaa perheestä sairasti, minä mukaan lukien. Kukin vuorollaan ja tyylillään. Jaffa, leffat, legot, jemmakarkit ja paljon syliä ja haleja - niillä selvittiin :)

 

Ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna tunsin - ihan konkreettisesti - että elämä voitti sittenkin. Pöpö väistyi ja juuri hyvään aikaan. Esikoisen kanssa selviydyimme kirkkoonkin ja kannatti! Se valon, ilon ja toivon kokemus... ♥   Niin paljon kuin luterilaista(kin) kirkkoa on arvosteltu, niin minä löydän sieltä paljon lohtua ja valoa.



Sunnuntai ja maanantai ehdittiin nauttia keväästä, lämmöstä ja tästä kaikkeudesta. Mikä valon ja elämän kuhina luonnossa! Lintujen valtaisa liverrys, tuoksut ja tunne siitä, että maaemon suonissa kohisee. Olen niin haltioissani. Vielä enemmän olisin haltioissani, ellen olisi kuitenkin surullinen siitä, että minun pitää luopua omasta unelmastani ja kodistani.

Mutta aion kotiutua uudelleen. Rakentaa itselleni hyvän ja pehmoisen pesän. Paikan, jossa poikaseni voivat liverrellä lapsenlaulujaan ja kasvattaa siipiään. Pesän, josta voivat vuoroin lennähtää sinne toiseenkin pesään, joka varmasti myös on ihan hyvä, vaikka erilainen. Missä ikinä pesäni onkaan, se on varmasti hyvä ja kelvollinen. Opin rakastamaan sitäkin ja ehkä vielä joskus löydän itselleni punaisen tuvan ja pienen palan maata, jota voin multasormin tonkia ja möyhiä. 



Kaiken keskellä ehdin lukea kirjankin. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Voi miten kaunis... Siitä heräsi niin paljon sanottavaa, etten juuri nyt saa sanottua mitään. Paitsi että tunnistin siitä paljon, vaikkakaan en uskonnollisessa mielessä, vaan paremminkin siitä miten äidinrooliin voi uupua ja väsyä. Hieno kirja. Suosittelen lämpimästi niille, jotka haluavat lukea kauniin rakkaustarinan ja jotka rakastavat runollista kieltä.

Hyvää viikkoa ja valoa sydämiin ♥ 

torstai 17. huhtikuuta 2014

No johan nyt...

Jotta en suin surminkaan ajattelisi, että edessä on pitkät leppoisat pääsiäisenpyhät, niin meille iski oksennustauti. Yöllä, tietenkin. Valvoin yön pyydystellen esikoisen oksennuksia, vaihtaen lakanoita ja sitä rataa. Aamulla sama ohjelma jatkui, ja jatkui, ja jatkui... Kaihoten totesin, että taitaapa jäädä kutsu tyttöjen iltaan ja skumppalasin ääreen väliin. Alla 2 tuntia unta, mustat silmänaluset ja kuolemanväsynyt olo. Ou jee...


Ja ettei muutenkaan menisi liian helpoksi tämä elämä, niin tiskikone sanoutui irti. Tai itse asiassa se toimii, jos ohjelmakiekkoa pyörittää käsin. Pesuvesi vain on jääkylmää ja astiat jäävät likaisiksi. Käsitiskiksi siis taitaa mennä. Toinen "ou jee". Tällä kertaa jätän uskomatta sanontaan "Ei kahta ilman kolmatta", koska en kerta kaikkiaan hyväksy enää yhtäkään vastoinkäymistä. Se lienee kuitenkin päivänselvää, että ensi yönä oksentaa jo seuraava uhri.

Että "ou jee".

Ensi kerralla taas inspiskuvia ja iloisempaa mieltä!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Up and down

Huh, olen käynyt melkoisissa pohjamudissa ja pienimuotoisissa helvetintulissa viime päivinä. Järkyttävää, tekisi mieli sanoa... Jos jotain hyvää tästä kaikesta haluaa löytää, niin ainakin sen, että tiedän kuitenkin olevani vahva. Ellen olisi, minut olisi jo murrettu pieniksi palasiksi. Kun on tarpeeksi vaikeaa, voi näköjään löytää itsestään voimaa, jota ei aiemmin tiennyt olevan olemassakaan!

Jos nainen kuitenkin jaksaa haaveilla sohvista, kukkaistutuksista ja kesävaatteista, niin ehkä se on sitten merkki hengissä pysymisestä? Pidän tiukasti kiinni unelmistani ja uskon, että minua varten on varattu vielä kaikenlaista ihanaa.

Jos ja kun selviän kaikesta, aion skoolata itselleni. Nostan maljan myös ystävyydelle, sillä se on pitänyt minut selväjärkisempänä ja antanut mahdollisuuden purkaa tuntojani.

Täältä tullaan, uusi elämä!

Näillä inspiraatiokuvilla sitä kohti...
Kaikki kuvat Pinterest-kokoelmistani. 

PS. Mitä pidätte blogin uudesta ulkoasusta? Näemmä uudistuksen tuulet puhaltavat monella saralla :)














torstai 10. huhtikuuta 2014

Iloja

Vuorostaan kuopus on ollut tällä viikolla flunssassa. Olen ollut enimmäkseen kotona, ja piipahtanut töissä vain ohimennen. Ilmeisesti omatunto kolkuttaa (joo, ilman syytä, mutta kuitenkin), sillä näin unta, jossa minut irtisanottiin...

Jotain kivaakin. Kuvat kertokoot... 

Olen löytänyt avokadon pitkästä aikaa. En sorru kokeilemaan sitä pastaa, jota kaikki
muut on jo syöneet. Leivän päälle siivuiksi ja ripaus sitruunapippuria - nam!

Vapise Marko Paananen! Kasvatan herkkäsilmäistä ja -sieluista tulevaa sisustusarkkitehtia ;)
Kuvassa "asioita, jotka tekevät minut iloiseksi" á la Esikoinen ♥
Sarjassamme tarha-askarteluja. Kovin oli sisustus- ja ruokapainotteisia kuvia.
Tulevaisuuden naiset: toivo ei ole menetty ;)

Mun uudet lasit tulevaan kotiini (jos vielä sellaisenkin joskus saisi). Sitä paitsi olin
kustannustehokas, kun ostin ne kirppispalstan kautta.

Esikoisen kummit lähettivät ison kirjekuorellisen siemeniä kesän plantaasi-istutuksia
varten. Niin ihana ylläri! Kiitos ♥  Pojat pääsevät kylvöhommiin, kunhan aika koittaa...

Postipojan polkaisema yllätys. Osallistuin kaverin käsityöhaasteeseen (jonka johdosta
minunkin muistaakseni pitää lähettää jotain itse tehtyä 5 henkilölle, iiiiks...)
Niin ilostuttava :) 
 
Viimeisenä vaan ei vähäisempänä. Tärkeälle Ystävälle tsiljoona kiloa sydämiä, lohtua ja suukkoja! ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Sinä selviät. Asiat ratkeavat. Sinua kannatellaan!!! Olet rakas.
  

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Usko, toivo ja suklaa

Se on jännä, että kun tällä hetkellä itseluottamus ja itsetunto ovat suunnilleen nollassa, niin ystäviltä tulee ihan hirveästi tsemppiä. Itse en tiedä miten asiat ratkeavat esim. tulevan asumiseni tai talomyynnin suhteen, mutta ystävät ovat sitä mieltä, että kaikki menee hyvin. Eräskin ihanuus viime viikkoisella kävelylenkillä totesi, että "kuule Tuula, mä ajattelen, että kaikista ihmisistä sinä selviät ihan takuulla". Vähänkö tuntui hyvältä! Ei siinä voinut kuin ajatella, että kai minä sitten selviän :)



Tai sitten ihana Elisa, joka jaksaa tsempata niin monin tavoin. Kuten tällä postauksella ja tällä Eeva Kilven runolla:
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi -

Niin tulee hyvä mieli. Itse en aina jaksa uskoa, mutta kun niin moni muu uskoo minuun ja selviytymiseeni niin kivenkovaan, niin ehkä sitten todella selviän kaikista kuvioista. 

Myös teidän lukijoiden kaikki tsemppaavat viestit ja kommentit auttavat uskomaan tulevaan. Kiitos ♥

Itse keskityn lähinnä toivomiseen. Kunpa saisin sopivan asunnon. Kunpa saisin taloudellisen tilanteen riittämään. Voi kunpa saisin edes vaikka kuinka pienen pihan. Kunpa kunpa kunpa...

Toinen, mihin keskityn, on herkkujen syönti. Siihen taitoni ja kykyni riitävät ;) 
Sitä paitsi nainen voi aina jollain hyvällä syyllä syödä suklaata - jos ei muuten, niin ihan vaan kaiken varalta.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Jonakin päivänä



Jonakin päivänä herään ja hymyilen,
näen auringon ja taivaansinen.
Katson ympärilleni ja olen onnellinen,
ehkä hyrisen silkkaa hyvää mieltä.
Jonakin päivänä katson taakseni,
ja näen tien, joka on juuri sellainen
kuin pitikin - kuoppineenkin.
Katson ja olen kiitollinen.

Jonakin päivänä tiedän, että selvisin.
Kaikesta siitäkin, mikä nyt on niin vaikeaa.
Ja tiedän, että kaiken piti mennä
siten kuin se meni.