lauantai 16. heinäkuuta 2016

Pikamoikkaus

Hello there! Täällä ollaan edelleeen hengissä, vaikka blogi onkin pysynyt hiljaisena. Huomaan, että minulle blogit ovat ennen kaikkea perusarkea piristävä juttu, mutta viikonloppuisin ja lomilla ei tule intohimoa täällä hengaamiseen. Ehkäpä aktivoidun taas loman jälkeen.

Kesäloma on kohta puolessavälissä. Olen kasvatellut kirjapinoa, peppulihaksia (sohvalla ja salilla) ja henkistä kanttia. Sitten olen vanunut ympäriinsä ja ihmetellyt mitä sitä tekisi, enkä sitten ole tehnyt oikein mitään. Ollaan kyllä käyty rannallakin ja uitu ekat pulikoinnit (kylmää!), syöty retkieväitä, hengattu Ikean ruuhkassa ja potkittu jalkapalloa. Minä olen lukenut pari kirjaa ja kohta alkaa seuraava. Että ei hassummin, sanoisin ;)

Nyt täyttämään kakkua, sillä tänään meillä juhlitaan esikoisen synttäripäivää mökkitunnelmissa.

Ihania kesäpäiviä!



torstai 7. heinäkuuta 2016

Loma, episodi I

Ensimmäinen lomaviikko puolivälissä. Olen ehkä hieman elpynyt ja toisaalta aika hengästyt poikien seurasta 24/7 (joskin nukkuminen siinä välissä helpottaa). Ilmojen haltia päätti järjestää viileää ja sateista lomani kunniaksi, mutta minä näytän sille närhen munat, sillä minullapa on iso kirjapino ja suklaata. Antaa sataa vaan, haha!



Työsähköposteja olen erehtynyt katsomaan pari kertaa. En tiedä miksi. Ehkä siksi, kun tiedän, ettei niitä kukaan muukaan lue lomani aikana. Ja siksi, kun satuin olemaan hövelillä tuulella. Otan ne kallisarvoiset minuutit tuplasti takaisin sitten, kun se T-alkuinen juttu taas alkaa.

Aamuisin olen niin hidas ja aikaansaamaton, että luultavasti teen prokrastinoinnin (hieno sana, jonka olen oppinut Marikan poluilta) maailmanennätyksiä. Hitailta aamupäiväkahveilta valun laiskasti kohti päivän velvollisuuksia (pyykit, tiskit, ruuat), mutta enimmäkseen yritän vältellä niitä ja pistän etusijalle lukemisen. Ja sen kahvin. Olen myös saanut ulkomaaneläväisen Instagram-fanin, jonka kanssa keskustelen parhaillaan kirjallisuudesta :D  

Olen myös kunnostautunut olemalla vähän sporttinen. Tähän asti olen käynyt pari kertaa lenkillä ja yhden kerran huhkinut kahvakuulalla. Plus pelannut poikien ja niiden kaverin ja satunnaisten futailijoiden kanssa tulisen höntsymatsin. Melkein tuli silmä mustaksi ja nivuset lähes repesivät, kun löysin sisäisen pikku ronaldoni (vai olisinko sittenkin naisversio söötistä Gareth Balesta?) Vastapainoksi hikoilusta saan tietenkin syödä karkkia ja juoda viiniä. Se on sitä balanssissa olemista, eikö?

Olen miettinyt kahvien keittämistä noin kaksi tuntia, joten luultavasti alan olla kypsä toiminnalle sen suhteen. Palaan taas. Luultavasti minulla tosin ei ole muuta raportoitavaa kuin että olen laiskotellut, lukenut ja lykännyt kaikkia mahdollisia velvollisuuksia ihan mahdottoman pitkälle. Toivottavasti myös kumonnut pari lasia viiniä (toistaiseksi voin raportoida vain kaksi pikkusiideriä, mikä on vähyysennätykseni ikuisuuksiin. Edit. paitsi että joinpas myös piccolo-pullon Fresitaa ja anopin tarjoaman viinilasillisen, noin niinkuin rehellisyyden nimissä).

PS. Jos kaipaatte ihanaa hyväntuulen lomalukemista, lukekaa esim. Gabrielle Zevinin 'Tuulisen saaren kirjakauppias' tai Jean-Paul Didierlaurentin 'Lukija aamujunassa'.




torstai 30. kesäkuuta 2016

Melkein-lapseton aleshoppailee

Tällä viikolla olen lillunut pumpulipilvessä ja arjen autuudessa - pojat ovat olleet mummolassa maanantaiaamusta lähtien ja saamme heidät takaisin perjantaina. Oi helppoutta! Talletan tämän syvälle muistin lokeroihin, sillä tämä saattaa olla viimeinen kerta tätä sorttia. Isovanhemmat vanhenevat ja enää tämän jälkeen ei raaski hoidattaa heillä lapsia monta päivää putkeen. Ensi kesänä pitänee hankkia joku koulutyttö helpottamaan näitä lasten kesäloma-aikoja...

Mutta siihen aleshoppailuun!

Päivä 1. Yhtenä iltana hurautin paikalliseen pieneen kauppakeskukseen. Tavoitteena oli löytää itselle jotain uutta päällepantavaa. Siistejä t-paitoja töihin ja ehkä joku mekko.

Tulos: Löysin Finlaysonin pop-upista kaksi käsipyyhettä ja Iittalan outletista tosi hyvän ja edullisen II-laadun paistinpannun.

Sitten Vero Modassa tunsinkin itseni toiselta planeetalta tipahtaneeksi mummoksi. Viereisessä H&M:ssä sentään sovitin pari paitapuseroa. Toisesta näkyi rintsikat läpi ja toinen paita oli muuten vaan outo.

Mutta herranjestas, miten jumalaisen upealle näytin sovituskopin pehmeässä valaistuksessa. Peilikin taisi olla ystävällisen hoikentava. Vau! Tulin ihan hirveän hyvälle tuulelle. (Ennen kuin kuvittelette kehuskelevani itseäni, lukekaa pidemmälle...) Lopuksi kurvasin lastenosastolle ja löysin pojille lippikset.

Kappahlista en löytänyt itselleni mitään, mutta pojille paidan ja housut.

Saldo: Kaikenlaista hyödyllistä, mutta itselle ei mitään. Paitsi ajatus siitä, että vartaloni on upea jumalanruoska.

Päivä 2. Ajoin töiden jälkeen toiseen pieneen kauppakeskukseen. Ahtauduin Lindexin sovituskoppiin parin vaatteen kanssa. Riisuuduin, ja MITÄ hl***#ä? Missä oli mun jumalaisen upea afroditen vartaloni? Tilalle oli ilmestynyt kalpea selluliittinen möhkylä, joka tursuili keskivartalosta omituisesti? Olikohan peilissä jotain vikaa? Meni kyllä fiilis ja ne bikinitkin näyttivät kamalilta.

Sovittamani mekko oli kyllä aivan täydellinen. Mikä parasta, ne möhkylät hukkuvat kivasti sen alle. Hintalapussa oli -50%, joten ostaessani mekon säästin parikymppiä rahaa. Miten kätevää! Mutta jäi kyllä paha mieli mokomasta typerästä (takuulla vääristävästä) peilistä ja ddr-tyyppisistä kuulusteluvaloista. Ihan varmana Victoria's Secret -mallitkin näyttäisivät läskeiltä pötkylöiltä niissä olosuhteissa!

Täydellinen farkkumekko

Sitten Seppälä. Otin sovitukseen kasan ale-bikineitä ja pari vaatetta. Sielläkin oli karsea peili ja valaistus. Oi miksi ette voi antaa meidän naisten uskoa, että olemme silkoisia ja hoikkia jumalattaria?? Olisiko se muka liikaa pyydetty? Epäjumalallisesta keskivartalonäkymästä huolimatta ostin yhdet bikinit ja t-paidan.

Saldo: 1 täydellinen mekko, t-paita ja bikinit. Plus havainto siitä, etten olekaan jumalatar, vaan keski-ikäinen veltostunut kurppa. Fuck.

Opetus. (Eikö sellainen aina pidä olla?)

1. Älä anna periksi. Jos olisin jättänyt shoppailut vain ensimmäiseen päivään, olisin joutunut ehkä pukeutumaan käsipyyhkeisiin. (Paitsi että toka päivä romutti kuvitelmani omasta upeudestani. Fuck sille.)

2. Usko mieluummin henkkamaukan peiliä kuin jonkin muun kaupan. Tästä lähtien menen joka päivä kotiin H&M:n sovituskopin kautta. Siellä olin niin jumalatar! Menkää tekin! Mukaan voi ottaa ihanan kukkapannan hiuksiin, jolloin voi kuvitella kirmaavansa pitkin kesäisiä ketoja suoraan komean rakastajan syliin. (Mutta varo kirmaamasta oikeasti, sillä törmäys peiliin voi tehdä kipeää.)

3. Jos vaatekaupan myyjä on hapan kuin sitruuna, se saattaa johtua vain siitä, että hän on itsekin joutunut käymään siellä sovituskopissa. Vähemmästäkin tulee paha mieli, eikä yhtään tee mieli olla ystävällinen asiakkaille.

Ekstra: enää/vielä 1½ päivää töitä ennen lomaa. Iso helpottunut huokaus.