perjantai 30. tammikuuta 2015

Lapsista ja aikuisista

* Nykylapset ovat selvästi tiedostavaa porukkaa. Eilen illalla, kun komensin pyysin esikoista hammaspesulle, kuului ärsyyntynyt kivahdus: "Eikö lapsi edes leikkiä saa!". Hahhaa, niin huvituin!

* Esikko alkaa olla myös vitsi-iässä. Tai on ollut jo jonkin aikaa, mutta nykyään oikeasti nauran niille (siitä huolimatta, tai juuri siksi, että ovat niin "helppoja" - tai sitten minä olen se helppo!)

 Poika: Äiti, kerronko vitsin?
 Minä: No kerro vaan.
 Poika: Se meni jo.
 Minä: *raks raks* + naurukohtaus

 Poika: Arvaa kuinka pitkä matka on Merkuriuksesta Aurinkoon?
 Minä: Hmmm.... (ja yritän rakentaa ajatuskuviota valonnopeudesta sun muusta)
 Poika: Yhtä pitkä matka kuin Auringosta Merkuriukseen.
 Minä: naurukohtaus (Joo-o, tosi vanha vitsi, mutta niin vanha äiti, että vanhat vitsitkin tuntuu uusilta)

* Näillä hienoilla vinkeillä alan kuulkaas kasvattaa itseäni! Ihan ekana voisin määrätä itseni jäähylle (40 min.) ja todella yritän olla kiltisti, koska nettikielto kuulostaa jo ihan liian julmalta (niin hyvää kuin se tekisikin)


Hauskaa viikonloppua, allihopa!

torstai 29. tammikuuta 2015

Uneton

Risteilyn jälkeinen arki on ollut tahmeaa - suorastaan kuin kulkisi lumikinosten sijasta Eri keeperissä... Arjessa ei ole valmiita ruokapöytiä, ei ilmaisia viinimaistiaisia eikä yhtään edes piccolo-kuohareita jääkaapissa. Sen sijaan tarjolla on ollut pitkäveteisiä päiviä, huonosti nukuttuja öitä ja arkisia tapauksia, kuten laskujen maksua ja ruokakaupassa hengailua (haukotus).



Olen myös kadottanut - taas vaihteeksi - yöuneni jonnekin. Illalla on vaikea nukahtaa ja herään aamuyöstä vaihtelevasti klo 02-05 enkä enää sen jälkeen saa unta. Voi jösses, että vetää olon veteläksi parikin tuollaista yötä. Saati, kun pohjalla on jo ennestään muuten vaan huonoja öitä. Tai ruotsinristeily, jonka aikana tuli priorisoitua kaikkea muuta kuin nukkumista... Tänään lähden taistoon unettomuutta vastaan isohkolla annoksella magnesiumia ja melatoniinia. Katsotaan heräänkö ensi yönä taas kukkumaan vai saisinko havahtua uuteen päivään hyvin nukkuneena ja pirteänä (suuresti epäilen viimeksimainittua...)

Nukkuminen on kyllä niin tärkeä asia, ja sen puutteen huomaa arjessa ihan kaikessa. Mieli on maassa, kaikki ärsyttää, eikä mistään oikein jaksa innostua. Olen ollut ihmissuden ja naisraivottaren risteytys silmäpusseilla varustettuna. Onneksi edessä on viikonloppu. Uimahallia lasten kanssa, vähän ulkoilua ja relailua. Okei, myös ne lapset, joten unohdetaan se relailu... ;) 


maanantai 26. tammikuuta 2015

* Irti arjesta *

Viikonloppuna olin luksusystävän kanssa luksusristeilyllä. Virkistäydyimme niin tunnollisesti, että nyt olen ihan todella väsynyt ja kulahtanut. Onneksi kuitenkin ostin tax-freestä ihonhoitojuttuja, joiden avulla ehkä voin huijata itseni näyttämään virkeämmältä kuin olenkaan. Ja sitäpaitsi hyvän ystävän kanssa arjesta irtaantuminen kuitenkn antaa potkua arkeen taas pitkäksi aikaa :) 




Ainakin me
- lauloimme karaokea monta biisiä
- teimme muuvseja tanssilattialla
- shoppailimme Tukholmassa (ja podimme pienoista dagen efteriä)
- ihastelimme tukholmalaisten naisten tyyliä (musta takki ja tupsupipo on must!)
- söimme kaksi ihanaa luksusaamiaista ja muuta hyvää
- otimme päiväunet
- puhuimme ja nauroimme sielun kyllyydestä
- pratade svenska och engelska med många menniskor






perjantai 23. tammikuuta 2015

Treenin huipennus

Viime postauksessa kerroin tehokkaat vinkit treenaukseen ja mielenhallintaan. Huomenna aion soveltaa super-kuntoani Tukholman risteilyllä. Ohjelmassa on mm. palautusjuoman nauttumista (tärkeää kaiken treenin jälkeen), analysointia elämästä (ja miehistä), mielenhallintaa tax-freessä ja tasapainon harjoittelua (= korkkarit jalassa tanssimista?). Matka- ja mielenhallintaseurana on sutkautuksissaan niin ketterä Elisa :) 

Totta puhuen en ole ollut ollenkaan hyvässä kunnossa. Viikkokausia vaivannut pöpö huipentui diagnoosiin: poskiontelontulehdus. Pari päivää olin toipumassa kotona, kun ääni oli lähes poissa ja kurkkukipu jotain todella megalomaanista tasoa. Olen tukenut erittäin tehokkaasti kurkkupastilliteollisuutta sekä vetänyt antibioottia ja paria muuta lääkettä, kitannut litrakaupalla kuumaa teetä, huuhdellut sisuksiani nenäkannulla ja pihistänyt kuopuksen Ventolinea. Elämä alkaa ehkä pikku hiljaa voittaa ja risteily varmasti piristää mieltä.

Täältä tullaan Tukholma, bling-bling ja hauskuus!



kuvat: Pinterest



Kuulumisiin!

maanantai 19. tammikuuta 2015

Innovatiiviset uutuudet mielen ja kehon hyväksi

Stressaako, huolestuttaako, täyttyykö mieli kaikenlaisella turhalla? Kärsitkö levottomista yöunista tai podetko huonoa omaatuntoa, kun et ole riittävästi läsnä? Etkö kuntoile riittävästi? Ei huolta! Näillä upouusilla mielenhallinnan taidoilla sekä kokonaisvaltaisesti ihmistä hoitavilla liikkumismuodoilla sinäkin voit saada uuden elämän!

Lego-mindfulness
Upea mielenhallinnan laji, joka auttaa päästämään irti turhista ajatuksista ja korvien välissä raksuttavasta sekuntikellosta. Keskittyminen muutaman tuhannen legonappulan lajitteluun auttaa hyväksyvän läsnäolon löytämiseen. Keskityt vain ajattelemaan muutamaa millin kokoista legopalaa kerrallaan ja tunnin loputtua tunnet miten mielesi on tyhjentynyt kaikesta - jopa siitä mitä sinun oikeasti olisi kuulunut tehdä (kuten lasten iltapala - mutta pieni paasto lienee heillekin hyväksi).

Lego-vyöhyketerapia
Tätä lajia harjoitat luonnonmukaisimmin yöllä matkalla vessaan. Jalkapohjissa sijaitsevat hermoratojen päätepisteet kokevat ennennäkemättömän vapautumisen, kun astut lattialle strategisesti sijoitettuihin legopaloihin. Saatat jopa kiljaista, kun hermopinteet vapautuvat ja hermosignaalit kulkevat tämän jälkeen huomattavasti nopeammin.

Lego-bodyfitness
Laji yhdistää sekä kuntoilun että mielenhallinnan. Sopii parhaiten harjoitettavaksi pienessä kiireessä. Lajissa kyykitään mahdollisimman epämukavassa asennossa, jolloin keho joutuu aktivoimaan mahdollisimman paljon lihaksia käyttöönsä. Samalla rakennetaan pikkutarkkoja legorakennuksia. Lajin suoritusta valvoo tarhaikäinen lapsi ja hoputtaa suoritusta tarpeen vaatiessa. Välillä puuttuvia osia etsitään sängyn/sohvan alta tai jostain salaperäisestä paikasta. Ellet onnistu - lapsi saa itkupotkuraivarin.

Lego -jooga-stretching
Tässä lajissa puolestaan yhdistyy venyttely ja mielenhallinta. Tyypillinen lajiin kuuluva harjoitus sujuu lattialla istuen ja kurottaen lego-osia eri puolilta lattiaa. Osien löytäminen on tehty mahdollisimman hankalaksi, jotta joutuisit käyttämään aivokapasiteettiasi hallitusti ja miettimään, missä "#¤%:ssa se 1*1mm osanen voisikaan olla... ja löydät sen niin pitkän matkan päästä, että venytys on todella tehokas.


--
Jos legot eivät innosta, kokeile seuraavia lajeja:

Star wars -egoboosting
Vahvista sisäistä taistelijaluonnettasi Star wars -valomiekan avulla. Ota asiaankuuluvia asentoja ja kuvittele taistelevasi elämäsi isoimpia mörköjä kohtaan. Kuvittele taustalle Star wars -musiikki ja kiihkeä taistelu pahuutta vastaan. Parhaimman hyödyn saat, kun harjoittelet peilin edessä. Halutessasi todellisen lisähaasteen, ota harjoitukseen 6-vuotias personal trainerimme, joka armotta paljastaa heikot kohdat asennoissasi - tai asenteessasi...

Pulkka-fitness
Pulkkailun ajatellaan olevan kuntoilua lapsille - mutta ehei... Lapsi on tässäkin personal trainerin roolissa ja sinä kiskot pulkkaa mäen alta sen harjalle, kymmeniä kertoja. Parhaimman hyödyn saat, jos lapsia istuu pulkassa kaksi kerrallaan. Mikäli haluat extra-haasteen tähän lajiin, on mahdollista saada trainerit, jotka joudut kantamaan kotiin kainalossasi - pulkkia perässä raahaten. Ensi kesän bikinikunto on jo melkein totta!!
--

Itse treenaan näitä kaikkia säännöllisesti, mikä onkin nuorekkaan (wannabe??) olemukseni salaisuus! ;) 

kuva: Pinterest

perjantai 16. tammikuuta 2015

Hitaalla

Olen elänyt viime päivinä kuin hidastetussa filmissä. Ei mitään kiirettä, eikä mitään tapahdu... Keskiviikkona olin pienessä leikkauksessa ja sen jälkeen olen pötkötellyt, maleksinut, hissutellut kaikessa rauhassa. Ehkä jopa teeskennellyt hitusen kipeämpää kuin oikeastaan olenkaan, ihan vain siksi, että olen halunnutkin olla hidas ja laiska. Se "kurjuuden" ylellisyys ;)

Aivot raksuttavat hitaalla ja olen katsellut boksilta kevyttä höttöohjelmaa. Tänään avasin ensimmäistä kertaa blogit ja totesin, että kaikki muut postaavat hirveän filosofisia ja rakentavia juttuja. Minä vain katson Rouva Ministeriä ja mussutan karkkia sohvalla. Joka toinen bloggari on jo ihan kevätfiiliksissä ja on ostanut tulppaaneja tai jopa narsisseja. (Ja mulla on vielä joulutähti ikkunassa...) Ja kaikilla on jotain hienoja aforismeja tai päätöksiä vuoden 2015 varalle. Mulla ei mitään. (Paitsi ne hömppäsarjat boksilla ja jo tyhjentynyt karkkipussi.)

Reilun viikon päästä olen lähdössä risteilylle erään Erityisen Ihanan Bloggarin kanssa ja siihen mennessä pitänee taikoa itsestään esiin jotain muuta kuin verkkareihinsa kulahtanut sohvaprinsessa. Saa nähdä miten käy, vai astuuko laivaan sittenkin laiskanpulskea olento, joka raahaa mukanaan telkkarin ja digiboksin..?

Näitä seuraavia kuvia katsellessa ajattelin, että vau - maailmassa on noin upeita paikkoja! Ja silti minä rakastan omaa sohvaani yli kaiken, hah! Olenko vähän tylsimys :D  





lauantai 10. tammikuuta 2015

Lauantai-illan opit

Lauantai-illan keittiöfilosofiaa á la Tuula. Kuluneita latteuksia, mutta ah, niin tosia (minulle).

Jotta näkisi lähelle, on mentävä kauemmas. Vain siten näkee kokonaisuuden riittävän hyvin.
Jos kulahtaneiden parisuhteiden osapuolet lähtisivät kukin tahoilleen pariksi viikoksi (tai kuukaudeksi, vuodeksi?) ja eläisivät hetken omillaan ja analysoiden itseään ja suhdetta, voisi moni avioero jäädä väliin. Usein vasta kauempaa näkee ongelmakohdat ja pystyy suhteuttamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Joskus etsimäsi asiat voivat löytyä lähempää kuin uskalsit ajatellakaan.
Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, jos kotijärveltäkin saa mukavan saaliin. Eikä ruoho ole vihreämpää siellä toisella puolella. Ehkä vastaus on jopa sinussa itsessäsi? (Ja tästä nyt ei ota naapurin erkkikään selvää, mutta koittakaa kestää...)

Saat sen mistä luovut. 
Joskus on luovuttava unelmistaan ja päästettävä asioista irti. Sitä voikin ilahtuen yllättyä, kun takaisin tulee jotain vielä parempaa! Jos sen sijaan pitää kaksin käsin kiinni asioista, eikä osaa luovuttaa mistään, ei mitään uuttakaan voi virrata elämään.

Elämä kantaa!
Vaikkei aina siltä tunnu, niin kyllä se kantaa, aina.

Mutta nyt (latteahkojen?) filosofioiden parista takaisin keittiöön... Siellä odottaa lämmin lohipiiras sekä runsas kanasalaatti. Pullo viiniä, toki sekä muutama saunasiideri jääkaapissa. Seurana ystävä ♥

Terv. valaistunut zen-keittiöfilosofinne