torstai 17. huhtikuuta 2014

No johan nyt...

Jotta en suin surminkaan ajattelisi, että edessä on pitkät leppoisat pääsiäisenpyhät, niin meille iski oksennustauti. Yöllä, tietenkin. Valvoin yön pyydystellen esikoisen oksennuksia, vaihtaen lakanoita ja sitä rataa. Aamulla sama ohjelma jatkui, ja jatkui, ja jatkui... Kaihoten totesin, että taitaapa jäädä kutsu tyttöjen iltaan ja skumppalasin ääreen väliin. Alla 2 tuntia unta, mustat silmänaluset ja kuolemanväsynyt olo. Ou jee...


Ja ettei muutenkaan menisi liian helpoksi tämä elämä, niin tiskikone sanoutui irti. Tai itse asiassa se toimii, jos ohjelmakiekkoa pyörittää käsin. Pesuvesi vain on jääkylmää ja astiat jäävät likaisiksi. Käsitiskiksi siis taitaa mennä. Toinen "ou jee". Tällä kertaa jätän uskomatta sanontaan "Ei kahta ilman kolmatta", koska en kerta kaikkiaan hyväksy enää yhtäkään vastoinkäymistä. Se lienee kuitenkin päivänselvää, että ensi yönä oksentaa jo seuraava uhri.

Että "ou jee".

Ensi kerralla taas inspiskuvia ja iloisempaa mieltä!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Up and down

Huh, olen käynyt melkoisissa pohjamudissa ja pienimuotoisissa helvetintulissa viime päivinä. Järkyttävää, tekisi mieli sanoa... Jos jotain hyvää tästä kaikesta haluaa löytää, niin ainakin sen, että tiedän kuitenkin olevani vahva. Ellen olisi, minut olisi jo murrettu pieniksi palasiksi. Kun on tarpeeksi vaikeaa, voi näköjään löytää itsestään voimaa, jota ei aiemmin tiennyt olevan olemassakaan!

Jos nainen kuitenkin jaksaa haaveilla sohvista, kukkaistutuksista ja kesävaatteista, niin ehkä se on sitten merkki hengissä pysymisestä? Pidän tiukasti kiinni unelmistani ja uskon, että minua varten on varattu vielä kaikenlaista ihanaa.

Jos ja kun selviän kaikesta, aion skoolata itselleni. Nostan maljan myös ystävyydelle, sillä se on pitänyt minut selväjärkisempänä ja antanut mahdollisuuden purkaa tuntojani.

Täältä tullaan, uusi elämä!

Näillä inspiraatiokuvilla sitä kohti...
Kaikki kuvat Pinterest-kokoelmistani. 

PS. Mitä pidätte blogin uudesta ulkoasusta? Näemmä uudistuksen tuulet puhaltavat monella saralla :)














torstai 10. huhtikuuta 2014

Iloja

Vuorostaan kuopus on ollut tällä viikolla flunssassa. Olen ollut enimmäkseen kotona, ja piipahtanut töissä vain ohimennen. Ilmeisesti omatunto kolkuttaa (joo, ilman syytä, mutta kuitenkin), sillä näin unta, jossa minut irtisanottiin...

Jotain kivaakin. Kuvat kertokoot... 

Olen löytänyt avokadon pitkästä aikaa. En sorru kokeilemaan sitä pastaa, jota kaikki
muut on jo syöneet. Leivän päälle siivuiksi ja ripaus sitruunapippuria - nam!

Vapise Marko Paananen! Kasvatan herkkäsilmäistä ja -sieluista tulevaa sisustusarkkitehtia ;)
Kuvassa "asioita, jotka tekevät minut iloiseksi" á la Esikoinen ♥
Sarjassamme tarha-askarteluja. Kovin oli sisustus- ja ruokapainotteisia kuvia.
Tulevaisuuden naiset: toivo ei ole menetty ;)

Mun uudet lasit tulevaan kotiini (jos vielä sellaisenkin joskus saisi). Sitä paitsi olin
kustannustehokas, kun ostin ne kirppispalstan kautta.

Esikoisen kummit lähettivät ison kirjekuorellisen siemeniä kesän plantaasi-istutuksia
varten. Niin ihana ylläri! Kiitos ♥  Pojat pääsevät kylvöhommiin, kunhan aika koittaa...

Postipojan polkaisema yllätys. Osallistuin kaverin käsityöhaasteeseen (jonka johdosta
minunkin muistaakseni pitää lähettää jotain itse tehtyä 5 henkilölle, iiiiks...)
Niin ilostuttava :) 
 
Viimeisenä vaan ei vähäisempänä. Tärkeälle Ystävälle tsiljoona kiloa sydämiä, lohtua ja suukkoja! ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Sinä selviät. Asiat ratkeavat. Sinua kannatellaan!!! Olet rakas.
  

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Usko, toivo ja suklaa

Se on jännä, että kun tällä hetkellä itseluottamus ja itsetunto ovat suunnilleen nollassa, niin ystäviltä tulee ihan hirveästi tsemppiä. Itse en tiedä miten asiat ratkeavat esim. tulevan asumiseni tai talomyynnin suhteen, mutta ystävät ovat sitä mieltä, että kaikki menee hyvin. Eräskin ihanuus viime viikkoisella kävelylenkillä totesi, että "kuule Tuula, mä ajattelen, että kaikista ihmisistä sinä selviät ihan takuulla". Vähänkö tuntui hyvältä! Ei siinä voinut kuin ajatella, että kai minä sitten selviän :)



Tai sitten ihana Elisa, joka jaksaa tsempata niin monin tavoin. Kuten tällä postauksella ja tällä Eeva Kilven runolla:
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi -

Niin tulee hyvä mieli. Itse en aina jaksa uskoa, mutta kun niin moni muu uskoo minuun ja selviytymiseeni niin kivenkovaan, niin ehkä sitten todella selviän kaikista kuvioista. 

Myös teidän lukijoiden kaikki tsemppaavat viestit ja kommentit auttavat uskomaan tulevaan. Kiitos ♥

Itse keskityn lähinnä toivomiseen. Kunpa saisin sopivan asunnon. Kunpa saisin taloudellisen tilanteen riittämään. Voi kunpa saisin edes vaikka kuinka pienen pihan. Kunpa kunpa kunpa...

Toinen, mihin keskityn, on herkkujen syönti. Siihen taitoni ja kykyni riitävät ;) 
Sitä paitsi nainen voi aina jollain hyvällä syyllä syödä suklaata - jos ei muuten, niin ihan vaan kaiken varalta.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Jonakin päivänä



Jonakin päivänä herään ja hymyilen,
näen auringon ja taivaansinen.
Katson ympärilleni ja olen onnellinen,
ehkä hyrisen silkkaa hyvää mieltä.
Jonakin päivänä katson taakseni,
ja näen tien, joka on juuri sellainen
kuin pitikin - kuoppineenkin.
Katson ja olen kiitollinen.

Jonakin päivänä tiedän, että selvisin.
Kaikesta siitäkin, mikä nyt on niin vaikeaa.
Ja tiedän, että kaiken piti mennä
siten kuin se meni.





perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kauhun tasapaino

Viimeiset pari päivää on mennyt kotosalla yhden nuhanenän ja sen pikkuveljen kanssa. Mikäpäs siinä. Paitsi että yhtälö 2 lasta kotona + siisti koti = mahdoton toteuttaa! Eilen tosin onnistuin melko hyvin klaaraamaan päivän ja siistimään jäljet illaksi, kun oli ensimmäinen talon näyttö. Kun lähdimme kotoa ennen välittäjän tuloa, oli kyllä vähän kylmä hiki otsalla. Jäiköhän jonnekin jotain? Rintsikat kattolampussa roikkumassa? Spagettia ikkunassa? Lasikuula keskellä lattiaa, ja saamme syytteen, kun joku siihen kompastuu ja murtaa kallonsa?

Sunnuntaina on seuraava koitos ja siihen saakka kuljen irtosälän ja imurin perässä. Ei ole kyllä koskaan ollut näin siisti koti. Toisaalta ei tämä enää kodilta tunnukaan. Vähän sellainen olo, että tokko koskaan löydänkään kotia, kun kaikki lipsuu käsistä kuin liukas saippua. Aina, jos löydänkin jonkun mahdollisuuden, niin se karkaa saman tien kun olen edes vähäsen innostunut. Tätä menoa päädyn kahden lapsen kanssa johonkin rupuyksiöön, joka ei ole kellekään muulle kelvannut. (Okei, itsesääliä ilmassa, myönnetään...) Vai ostaisko joku talokaupan päälle yhden kiukkuisen ex-vaimon..?



Ostin sentään siemeniä. Että ehkä tässä nyt vielä jotain toivoa on. Ostin myös uuden ulkoilupuvun. Se vanha olikin ulkoillut kanssani jo noin kymmenen vuotta ja matkan varrella vähän kärsinyt. Kukapa tässä matkaa tehdessä ei ottaisi osumaa. Tiedän ainakin mitä vaatetta ulkoilutan tänä iltana.


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Paidat ulkoilemassa

Jos haluat perehtyä a) naisen logiikkaan ja b) naisen oikeuteen muuttaa mieltään koska tahansa ja mistä asiasta tahansa, niin kannattaa lukea ;)

Jo aiemmin viikolla suunnittelimme poikkeavamme lauantaina viinilasillisilla muutaman ystävän kanssa. Vaan kuinkas kävikään. Perjantaina kaktus muutti kurkkuuni ja olo oli lähes katastrofaalisen väsynyt ja aivotoiminta miinuksen puolella, mikä ei ollut yhtään kiva juttu, sillä perjantai oli kakofonisen kauhea työpäivä. Päätin, etten lähtisikään lasillisille, vaan lepäisin lauantai-illan sohvan uumenissa.
Lauantaina aamupäivällä lähti ystäville tekstarit, että emmää lähdekään, kun on kipeä olo.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Myöhemmin lauantaina demonisen siivoamisen jälkeen (meille tulee valokuvaaja fotailemaan taloa maanantaina) sain ystävä K:n tekstiviestin, suunnilleen näin: "Harmi juttu se kurkkukipu. Löysin just alesta kivan bilepaidan ;)". Mietin asiaa noin viisi sekuntia ja muistin, että minullakin on yksi kiva paita, jota en ollut vielä ulkoiluttanut. Vastasin, että okei, lähden mä siinä tapauksessa. Sitten vielä tekstari ystävä A:lle, että suunnitelma muuttui taas ja lähden mä sittenkin.


Kävi ilmi, että K:n paita oli todellakin ulkoiluttamisen arvoinen. A:llakin oli hieno paita, joka ei vielä aiemmin ollut päässyt ulos. Lopputuloksena siis kolme uutta ulkoilutettua paitaa (eivät menneet hukkaan, mikä on tietysti säästöä) ja kolme virkistynyttä mieltä (jos ei lasketa sitä, että sunnuntaina väsytti). Ja illan/viikon tähtihetki: ehkä pelastimme yhden vauvan.

Voisiko lopputulemana olla se, että aina kannattaa a) ostaa paitoja (varsinkin alesta), b) ulkoiluttaa niitä (ettei niille tule paha mieli) ja c) pitää silmät avoinna, sillä silloin voi pelastaa (melkein) maailman.

PS. Meillä ei koskaan ole ollut niin siistiä ja kivan näköistä kuin nyt. Viikon siivousvinkki: laita koti myyntiin ;)