Loppuviikon puuhia

Leikkimökki siivottu.

Leikkikahveja juotu.

Rikkaruohoja kitketty.

Siemeniä kylvetty.

Ensimmäinen raparperipiirakka paistettu.

Haravaa heiluteltu.

Pyykkiä kuivateltu ulkona. 

Tomaatintaimia siirretty ulos.

Kirpparivaatteita hinnoiteltu.

Kesävaatteita kaivettu esille. 

Syöty monta jäätelöannosta. 

Juotu pannukaupalla kahvia. 

Ihania kukkakimppuja saatu kahdelta pikkumieheltä.

Kuunneltu lintujenlaulua.

Pakattu reppu ja huomenna 

äidin ja esikoisen suunta kohti

Päijänteen raikkaita tuulahduksia.

Mökki, täältä tullaan ♥

Rasti seinään

Alkaa näyttää siltä, että voin melko huolettomasti

luvata piirtäväni rastin seinään sillä viikolla, kun en ole

itseni tai lasten takia poissa töistä. Oli kuulkas

taas ihan hirrrweeen kiva ilmoittaa pomolle jääväni 

loppuviikoksi kotiin hoitamaan siitepölyallergiaepäily-

tapausta. No, on sentään edes jokin epäily,

jota nyt yritetään hoitaakin. Sen sijaan

että vain kuunneltaisiin yskivää lasta kaiket yöt... 

Sitten kävin itsekin lääkärissä. Korvalääkärin tuomio oli, 

että minulla on - jostain tuntemattomasta syystä - 

alentunut kuulo. Kuulen oikein hyvin korkeat ja matalat

äänet, mutta puheäänen taajuus on heikentynyt. 

Kas kun vaan kukaan ei ole koskaan

moista huomannut, en itsekään :D

Ja vaikka olisinkin, niin tarviikos sitä nyt kaikkea 

puhetta kuullakaan. Voisin ihan sujuvasti jättää 

kuulematta lasten pissapää-nimitykset, 

puolison väsymyksestä kumpuavat äyskähdykset ja

yölliset hiirenpapanan hipaukset kaksi kerrosta 

alempana - että ei se kuulo nyt hirveän

huono voi olla, kun olen meistä se, joka 

todellakin herää joka rapsahdukseen.

Kaupanpäällisiksi muuten tuli antibioottikuuri

poskiontelotulehdukseen. Maksa yksi sairaus,

saat kaksi. Kätevää! 

Töiden jälkeen sitten riensin hakemaan esikoista tarhasta

ja vastassa oli verta vuotava, itkevä, rähmälleen

lentänyt lapsonen. Ikenet ruhjeilla, huulessa reikä ja puoli

naamaa veressä. Hampaat sentään (kopkop!) tallessa.

Äiti määräsi päivän ruokavalioksi jugurttia ja

jäätelöä (myös itselleen). 

Tuli vähän sellainen olo, että mitähän vielä..?

Huomenna pitäisi se allergiaepäilty

roudata lääkärikeskuksen laboratorioon verikoetta varten.

Siitä tulee hurrrrjan kivaa - kaarella kiljuva lapsi, jota

natsiäiti pitelee väkisin paikoillaan, jotta labrahoitaja

saa kupattua pojasta verta :(  Sydän itkee jo nyt.

Se on jännä, miten sen lapsen pelon ja tuskan tuntee

nahoissaan niin elävästi... "Täti A:ta tatuttaa", kuten

kuopus itse totesi. Lupasin palkinnoksi

kahvilassa käynnin ja herkkuja... Ja lupaan

ostaa vaikka miten ison kakkupalan, jos 

lapsi sitä keksii pyytää. 

Hei huomaattekos, valokuvasin ja

bloggasin jostain muusta kuin pihahommista! 

Seuraava tuleekin ehkä sitten jo puutarhasta ;)  

Sekalaisia huomioita

Hyvää alkanutta viikkoa! 

Alkaa vaikuttaa kesäiseltä ja kohta meidän pihalla

on taas ihana villiviidakko. Minut löytää eksyneenä

jonnekin sinne sokkeloiden ja rikkaruohojen sekaan ;) 

* * *

Töissä nauratti tänään huomio siitä, että olen

todellakin miesvaltaisessa työpaikassa - ainoa nainen

itse asiassa. Vessassa on pino tekniikanmaailmoja ja 

urheilulehtiä, ja ilmeisesti niitä myös ahkerasti luetaan, kun

aina on uusi aukeama avoinna :D  

(En ole ikinä ymmärtänyt miksi vessassa pitää lukea...)

Sitten kahvitauoilla selataan keskittyneesti älypuhelimia ja

heitellään harvakseltaan kommentteja jostain it-maailman 

hoteimmista jutuista. Arvatkaa kenellä on siinä vaiheessa 

erilainen nuori -fiilis. Oma puhelimeni on älypuhelin vain ja

ainoastaan siinä mielessä, että täytyy olla vankka kokemus

ja tietämys siitä mitkä näppäimet toimivat vain automaattisessa

tekstinsyöttötilassa tai toisinpäin... Ja mistä kohtaa puhelinta

täytyy pusertaa lujaa, jos se meinaa lakkoilla. Tai

mihin kohtaan koossapitävät teippaukset kannattaa

laittaa, että rakkine toimisi mahdollisimman suotuisasti. 

Ja mikä it..? 

* * *

Postin tuomisina oli Hannu Rinteen kirja

Perinnemestarin rintamamiestalo. Vaikuttaa todellakin

mielenkiintoiselta ja järeältä tietopaketilta! Vaikka olen 

vasta selaillut sitä edestakaisin, niin voinen jo nyt

suositella kaikille rintsikan omistajille. 

* * *

Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa on tällainen

hieno siementen vaihtopiste (juu, ei mikään

sellainen sentään, krhm... (anteeksi

kamala huumorini :D ))

Kuva: Rikhardinkadun kirjaston facebook-sivut

Tahtoo samanlaisen tännekin päin maailmaa! Itse mielelläni

kiikuttaisin oman puutarhan siemensatoa, ja nappaisin

mukaani uusia tuttavuuksia. Hauska keksintö :)

Ja voisihan kirjastoissa toki olla - jos nyt ei 

siementen - niin sinkunvaihtopiste. Sinkkuihminen voisi 

mennä siihen nököttämään ja odottaa, että joku nappaa

mukaansa. Tai parinvaihtopiste. Epäsuotuisan 

kumppanin voisi törkätä vaihtonaulakkoon ja ottaa

mukaansa uuden ja paremmin toimivan. 

Voisihan niillä vaihdokeilla olla laina-aikakin. 

Kyllä sitä jo kuukaudessa ehtisi huomata, onko

se hyvä vai ei. Hyvässä tietysti olisi se riski,

että siitä olisi hirveän pitkä varausjono,

ja jos laina-aika venyisi pitkäksi, niin sakkomaksut

alkaisivat juosta ja ennen pitkää 

menettäisi lainausoikeuden. 

* * * 

Pieneen uhmaikäiseen toimii parhaiten käänteislogiikka

(kuten ehkä miespuolisiin yleensäkin?).

Jos pyytää menemään käsipesulle, niin vastauksena

on tiukka ei. Jos käskee kovemmin, on tuloksena

hepuliraivari. Jos ehdottomasti kieltää menemästä

pesemään käsiään, niin uhmis alkaa kikattaa ja juoksee

pesemään kätösiään riemumielin. 

Näin meillä. 

* * * 

Huomenna pääsee kyynelehtimään ja liikuttumaan

tarhan kevätjuhlaan. Odotan innolla ♥ 

Aurinkoista viikkoa ja kesämieltä! 

♥ Äidille ♥

Täällä yksi äiti alkaa toipua perjantaisesta oksupoksupäivästä. 

Kyllä tätä perhettä nyt onkin siunattu kaikenlaisilla 

taudeilla ja huonoilla voinneilla... 

Kuopuksella on ollut jo viikkokausia 

kestänyt sitkeä yskä. Ei auttaneet antibiootit,

ei ventolinet, ei höyryhengittelyt. Öisin sitten valvotaan ja

yritetään jotenkin helpottaa oloa (mikä onkin hirmu helppoa, 

kun lapsonen saa väsykiukkuraivarin, kun vaan katsoo

sinne päinkään...) Toivottavasti mustista

silmänalusista on tulossa uusin muotitrendi, eh..? 

Tänään sisuunnuin puolikuntoisesta olosta huolimatta ja

kuurasin keittiöstä lattian ja pesin ikkunan. En tiedä millä

ihmeellä lapset ovat ikkunankin onnistuneet lääppimään NIIN likaiseksi,

että kahdesta pesukerrasta huolimatta siihen jäi sitkeää ikitahmaa.

Olkoon siinä sitten - elonmerkkinä ja muistutuksena siitä,

että lapset todella jättävät pysyvät jäljet elämään ;) 

 Nykyään äitienpäivän läheisyys saa minut aika haikeaksi. 

Itsellä ei ole enää ketään omaa ihmistä, jota onnitella äitienpäivänä.

Ei äitiä eikä mummoja omasta takaa.

Uskon kuitenkin, että lähettämäni rakkaat 

terveiset yltävät pilvien reunallekin. 

Omasta äidistä ja mummoista on lämpimät muistot. 

Sinivuokot, karjalanpiirakat, rauhalliset saunantuoksuiset

lapsuuden lauantait, kirkonkellojen kuminat ja kotoisa

tunnelma. Mamman tarjoamat kettukarkit, mummin lettukestit

ja äidin leipomat maailman parhaat pullat. Turvallisuus ja

lämpöisyys. Sitä kaipaan ja sen muistan aina ♥ 

Joskus tuntuu oudolta olla tässä äitien muodostamassa

ketjussa kärjessä ja ensimmäisenä. Raskaalta ja

vastuulliseltakin. Ei ole ketään, keneltä kysyä omasta 

lapsuudesta (isät eivät muista samalla tavalla kuin äidit)

tai johon viime kädessä turvautua. Voi vain lähetellä

niitä terveisiä yläilmoihin ja ajatella, että minäkin

saan osakseni ajatuksia jostain toiselta puolen...

Ihan varmasti saan, sillä joskus tunnen sen niin selvästi.

En tiedä osasinko tai tajusinko äidille koskaan kertoa, 

miten paljon rakastan ja välitän. Toivon, että

hän sen tietää. Olit maailman paras äiti!

Terveisiä ja suukkoja sinne jonnekin!

Toinen lapsukainen paljasti ohimennen, että huomenna äidille

on luvassa omin kätösin tehty pikku lahja ja onnittelulaulu. 

Kakusta tai sänkyyn kannetusta kahvista en haaveile,

kun meidän isäntä ei ole keittiössä viihtyvää sorttia. 

Saahan sitä käydä vaikka kipsalta hakemassa itselleen

mieluisen jäätelötötterön ;) 

Upeaa ja ihanaa äitienpäivää kaikille 

maailman äideille! 

Olette ainutlaatuisia, juuri oikeanlaisia ja

parhaita äitejä ♥

PS. Elisalle kiitos muistamisesta, 

olet ihana! 

Sinistä

Hyvä mieli kaikesta pikkupuuhastelusta pihalla. 

Vattupuskien siistimistä, rikkaruohojen perkaamista, 

multasäkkien roudaamista, kesäkukkien istutusta 

(ei voinut vastustaa) ja tuhannen seuraavan tekemisen

miettimistä. Hommaa riittää, ja pihalla se on ihan hyvä.

Sisähommat ei jaksaisi kiinnostaa nyt yhtään - 

ja sen kyllä huomaa. 

Tästä on taas näköjään tulossa ihan pihablogi, 

koittakaa kestää. Yritän seuraaviin postauksiin

keksiä jotain muutakin ;) 

Puutarhailijan vapaapäivä

Tänään onneksi - kopkop - kukaan ei ole (toistaiseksi)

oksentanut tai muutoinkaan sairastanut. Päästiin

kaupoille ostamaan multaa ja heräteostona kanankakkaa.

Aika hurja lauantai, vai mitä? :D 

Sitten olen lipitellyt loppuja vappusimoja, sekin

tosi villiä meininkiä. 

Lisäksi reuhasin kaksi ja puoli tuntia pihalla

kukkapenkkejä kitkien. Kyllä ne rikkaruohot

vaan puskevat heti esille ja alkavat vallata

itselleen alaa. Vuohenputkea vastaan otin

matsia ihan tosissani ja huomenna jatkuu. 

Sitten kanttasin yhtä isompaa kukkapenkkiä,

ja kylläpä tuli siistin näköiseksi :)

Nyt on siideri viilentymässä ja sauna lämpiämässä.

Jalat kylpyyn ja syvä hengitys ja huokaus ♥

Huomenna jaksavat jalat sitten taas lisää

puutarhahommailua. 

Kauhun tasapaino, osa 457

 Ette ikinä arvaa, mutta olen 

kotona sairaan lapsosen kanssa... Se o:lla

alkava kamala tauti, joka aina alkaa yöllä. 

Ehdin jo iloita, että pari päivää elämä olisi kevyttä

kuin hattara konsanaan, kun kuopus lähti intoa puhkuen

anoppilaan yökylään. Ja kuinka ollakaan, herra murphyllä oli

varasuunnitelma. Niinpä valvoin puoli yötä oksentavan lapsen kanssa

ja aamulla soitin taas pomolle, että arvaas mitä... 

Ja se siitä helppoudesta. 

Jouduin perumaan myös kampaajan tältä päivältä. 

Olisin todella ollut uutta frisyysiä vailla, sillä eilen jo alkoivat

linnutkin kakkia päähän! Ihan todella, kotimatkalla tunsin

jotain kummallista päässäni ja mitäs se muuta olikaan

kuin sitä itseään. Paskaa niskaan, kirjaimellisesti :D 

Mutta toisaalta sitten jotain hyvääkin. 

Voi olla, että autoni ei olekaan niin pahasti rikki kuin 

ensin luultiin. Ja on sentään kevät! 

Edessä viikonloppu (jolloin vaikkapa itse voin

potea sen oksutaudin, ehheh)  ja

kaikenlaista kivaa pihalla haahuilua tiedossa

(sen oksuilun välissä vaikkapa). 

Aurinkoista viikonloppua!