keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Ihmetyksiä

Ihmetys nro 1. Olen ilahtunut siitä, miten taannoinen Viimeksi-listaus näyttää päätyneen hurjan moniin blogeihin. Oho, hups ja vau :)  Tosi iso kiitos kaikille siihen tarttuneille! Koko juttu syntyi alunperin siitä, kun mielessä risteili kaikenkirjavia asioita, muttei yhtäkään ajatuksentynkää jostain yhdestä tietystä postausaiheesta. Niinpä tuli vähän sitä sun tätä: asioita, joita viimeksi olin tehnyt, tuntenut tai ajatellut. On suorastaan hämmentävää, kun huomaa oman pikaisesti näpytellyn listauksen päätyneen kymmeniin blogeihin :)  

Ihmetys tämäkin: aina se aurinko löytää meidät kaamoksen jälkeen.

Ihmetys nro 2. Yskänrokko (alias huuliherpes) rakastaa minua niin paljon, ettei raaski luopua seurastani. Edellinen mokoma ehti juuri parantua, kunnes se taas iski. Todella ärsyttävä vaiva. Murr.

Ihmetys nro 3. Oivallus siitä, että olemme tärkeitä peilejä ja askelmerkkejä toisillemme. Se pimeys, jonka läpi on joskus itse kävellyt, voi olla jaettuna tärkeää vertaistukea jollekin toiselle. Huonoimmillakin kokemuksilla ja elämänvaiheilla on merkityksensä ja tärkeä paikkansa.

Ihmetys nro 4. Aamulla talitintit visertelivät iloisesti (tai mistäs minä tiedän, vaikka olisivat miten kiukkuisia ja manailivat sitä keskenään). Tuli orastava toivo kevään lähenemisestä.

Ihmetys nro 5. Ajatus siitä, että mahtavatko muut epäröidä, ajatella, analysoida ja pähkäillä yhtä paljon kuin itse teen koko ajan? Ja pääsisikö helpommalla, jos osaisi kääntää ajatushuminan välillä pois päältä. Liikaa kysymyksiä, aukkoja, ihmetyksiä ja epävarmuuksia. Ensi viikolla on eräs tapahtuma, joka on minulle ihan uusi kokemus. Haluaisin tietää etukäteen kaiken, tyyliin että missä siellä on pistorasia ja montako tuolia ja onko vessa (missä?), montako ihmistä tulee ja sitä sun tätä... Luulen, että muut vain tulevat paikan päälle muitta mutkitta. Minä tulen sinne perässä roikkuvan sankan ajatuspilven kera :D

Ihmetyksen täyteistä päivää kaikille! ♥


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Viikonlopun plussat

Täällä jatkuu flunssaisen halju olo. Mieli tekisi jo terveiden kirjoihin, ulkoilemaan ja reippailemaan, mutta kroppa haraa vastaan. Päänsärky, kuumeinen olo (kuitenkin vailla pienintäkään lämpöä) ja yskä pitävät vielä paikoillaan. Esikoisen suunnaton uhma ja kiukkuaminen ovat tuoneet lisämausteensa... Ei ole aina helppoa olla lapsi, jos vanhempikaan.

Olen etsinyt viikonlopun plussapuolet sohvan uumenista sekä syömisen iloista. Sekin on sentään jotain!

Hankin meidänkin huusholliin vihdoin Netflixin ja uppouduinkin siihen sitten ihan täydellä intensiteetillä. Aloitin perjantaina The Crown -sarjan katsomisen ja sain sen päätökseen sunnuntaina. Kymmenen jaksoa laatusarjaa upeine näyttelijöineen ja hienoine lavastuksineen. Ah nautintoa! Tämä sarja saa minulta vahvan suosituksen! Tuntui kuin olisi päässyt sisälle Englannin hovin jäsenten pään sisälle sekä kriisien ja kulissien taakse. 

Kahvi, lempimuki ja huulipuna virkistivät muuten
valjua oloa.

Olen kunnostautunut myös herkkuosaston suhteen. Perjantaina nautiskelin karkkipussillisen, lauantaina sipsejä dipin kera ja sunnuntaina tein kinkkupiiraan - salaatin kera sentään. Oikeasti olisi järkevää keventää ja jättää herkut sikseen, kun liikkumaankaan ei pääse. Olo ei oikeasti piristy tipan vertaa herkkujen ansiosta, paremminkin päin vastoin. Mutta se hetken nautinto ja mielihyvä, mikä herkuista tulee - sitä ei vain aina voi vastustaa. Ja toisaalta, miksi pitäisikään. Elämän ei tarvitse olla herkutonta ja vailla ruuasta tulevia nautintoja. Kunhan kokonaiskuva pysyy riittävän järkevänä.


Tulevalta viikolta toivon sitä, että olo alkaisi normalisoitua ja pääsisin edes kunnon kävelylenkille. Tämä päänsärkyinen ja puolikuntoisen kulahtanut olo ei ole omiaan pitämään mielialaa korkealla. Flunssapöpö saisi jo häipyä kauas pois ja tilalle toivon pirteää oloa.

Tsemppiä kaikille alkavan viikon varrelle! 

perjantai 13. tammikuuta 2017

Onko naisen meikittömyys uutinen?

Tänään törmäsin taas kerran "uutiseen" suomalaisesta naisjulkkiksesta, joka oli julkaissut itsestään meikittömän* kuvan Instagramissa. Iltapäivälehti oli tietenkin repinyt aiheesta jutun.

*) meikittömyys tarkoittaa tässä tapauksessa, että ripsipidennysten, kestokulmavärin, hiusten käsittelyn, rusketuksen ja sumean kuvanladuun lisäksi ei ole meikkiä tai filttereitä... 

Aiemminkin olen näitä ihmetellyt ja purnannut itsekseni. Miksi se on uutinen, että naisella ei ole meikkikerrosta kasvoillaan? Miksi se on mukamas "rohkeuden" osoitus, että nainen uskaltaa olla luonnollisen näköinen?

Minusta siinä ei pitäisi olla mitään uutisoitavaa saati erityisen rohkeaa, että joku julkaisee itsestään kuvan ilman laittautumista tai filttereitä. Eikö se ole oikeastaan ihan yhdentekevää. Tekisi myös mieli kysyä, että miksi ylipäänsä naisen ulkonäkö on puheenaihe.

Toki myönnän, että on kuumottavaa ja joskus nolostuttavaa olla esillä paljaana, kalpeana ja ilman meikin suomaa ulkoista mukavuuden tunnetta. Itselleni kevyt arkimeikki on lähes normi. Ilman sitä tunnen itseni vähän nukkavieruksi ja valjuksi. Silti voin toisinaan julkaista itsestäni meikittömän kuvan, enkä sen johdosta tunne itseäni erityisen rohkeaksi tai vallankumoukselliseksi.

Myönnän senkin, että paljon mieluummin toki näytän itsestäni niitä hehkeämpiä puolia - kun olen laittautunut, hyväntuulinen ja päälläni on kivat vaatteet. Mutta kysymys kuuluu: olenko nynny ja raukkis, jos julkaisen itsestäni edullisen vaikutelman antavan kuvan? Ja olenko rohkea ja urhea feministi, jos julkaisen meikittömän kuvan? Onko naisen ulkonäöllä ylipäänsä mitään tekemistä yhtään minkään kanssa?



Terveisin, sohvalla rötköttävä, perjantailasillista nauttiva meikitön tai meikillinen (päättäkää itse), rohkea tai pelkurimainen (päättäkää itse) keski-ikäinen nainen ;)

Rentoa viikonloppua!