perjantai 2. joulukuuta 2016

Valoa

Tällä viikolla olen löytänyt hyppysellisen valoa. Vahvasti epäilen, että kyse on hetken kestävästä placebo-vaikutuksesta, mutta mitä väliä. Juuri nyt tuntuu energisemmältä kuin menneillä viikoilla. Kaamoksessa ja ruuhkavuosissa kaikki keinot ovat sallittuja ;)

Lumenen Invisible Illumination sarjan Instant glow beauty serum

Tätä sävyttävää seerumia olen himoinnut siitä lähtien, kun se ilmestyi kauppoihin. Olen testannut sitä ohimennen markettireissujen yhteydessä ja lukenut ylistäviä kommentteja. Eilen vihdoin ostin sen itsekin!

Tämä on jotain ihan muuta kuin perinteiset meikkivoiteet, jotka ovat ainakin minun iholleni liian raskaita. Aiemmin olen käyttänyt lähinnä primereita ja muita pohjustustuotteita. Mutta tämä väriseerumi on monta astetta parempi kuin tähän saakka käyttämäni Lumenen CC primer.

Tuote on helppokäyttöinen ja omaan ihoon täydellisesti sulautuva. Lopputulos on luonnollinen, mutta paljon parempi versio minusta. Loistotuote ja päivieni pelastaja tästä eteenpäin! (Vielä kun joku kehittäisi tuotteen, jolla mustat silmänaluset saa oikeasti peitettyä...)

PS. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan täysin omaehtoinen maininta hyvästä tuotteesta :)  


Ubikinoni

Luin ubikinonista (Q10) joskus aikapäiviä sitten ja jotenkin tuntui siltä, että ko. koentsyymin käytöstä voisi olla minulle hyötyä. Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tehdä asialle jotain ja ostin apteekista Q10-valmistetta. Ihan kuin olisin ollut tällä viikolla hitusen pirteämpi ja vähemmän ärtyisä.

Mitään en edes tajua koko aineesta, mutta kyseessä on kehossa oleva entsyymi, joka osallistuu solujen energiatuotantoon (tai jotain sinne päin). Iän myötä tai sairauksien ja tiettyjen lääkkeiden vaikutuksesta Q10:n määrä elimistössä laskee.

En edes tiedä kuuluuko energisempi olotila ko. tuotteen vaikutuksiin vai olenko vain herkkä reagoimaan mielikuviin ja siksi tunnen oloni pirteämmäksi. Mene ja tiedä, mutta en pistä hanttiin.




Ystävät

Tapasin kahta ihanaa ystävää pikkunapostelun ja lasillisten merkeissä. Onko mitään parempaa kuin istua alas sellaisten tyyppien kanssa, joiden kanssa voi puhua niin ruuhkavuosien problematiikasta, ihokarvoituksesta ("Onko teilläkin karvoja poskissa, ja miten poistatte bikinirajan karvat?") kuin nauraa räkättää kaikenlaisille kommelluksille!

Ystävien tapaamisen jälkeen maailma tuntuu aina hitusen paremmalta paikalta.


torstai 1. joulukuuta 2016

Innostus / Bullet journal!

Eilen törmäsin johonkin kutkuttavaan! Kalenterin, muistiinpanot sekä arjen sälän yhdistävä Bullet Journal on minulle uudenlainen tapa hallita muistettavia asioita. Kun olin lukenut Nyt-lehden artikkelin asiasta, olin vakuuttunut siitä, että tämän on pakko olla mun juttuni!

Koko homman ydin on vihko, siihen laadittavat erilaiset "moduulit", kuukausille ja viikoille päivätyt sivut sekä hakemisto. Muistioon voi merkitä tulemiset ja menemiset, listat, muistamiset, projektit, ajatukset ja inspiraatiojutut - mitä vain! Parhaiten pääsette jyvälle lukemalla artikkelin, klik.

Ensimmäinen ajatukseni oli: Miksen ole itse tätä keksinyt aiemmin? Ja toinen: Pakko käydä ostamassa vihko ja äkkiä! Illalla reippailin kävelylenkin markettiin, valkkasin vihkon ja pari uutta huopakynää. Ja inspiraatiosiiderin, krhm. Sitten kotiin ja pistämään asioita ruotuun.

Homman voisi tehdä tosi taiteellisesti tai hyvin askeettisesti tai jotain siltä väliltä. Minä olen jotain siltä väliltä, kallistuen enemmän askeettisuuden puoleen. En lähde koristelemaan enkä rönsyilemään liikaa, koska kalenteri ei saa viedä aikaa, vaan sen tulee paremminkin auttaa minua vapauttamaan aikaa ja ajatusenergiaa.

Tähän asti olen (epä)hallinnut arkeani kalenterin, kännykkämuistiinpanojen, listojen (kauppaostokset, kirjalistat, to do -listat yms.), epämääräisten post it -lappujen ja sekalaisen sälän avulla. Kaikki iloisesti sekaisin ja ihan eri paikoissa. Nyt kokeilenkin, saanko bullet journalin avulla kaikki oleelliset asiat järkevästi yksiin kansiin.

Vihkoksi valikoitui n. A5-kokoinen kovakantinen vihko. Isompi olisi kätevämpi muistiinpanojen kannalta, mutta pienempi koko on käytännöllinen olkalaukussa. En jaksa alkaa raahata mukanani mitään ylisuurta elämänhallintaprojektia...


Ensimmäiset sivut pyhitetään hakemistolle, jotta asiat löytyvät sitä kautta helpommin.


Seuraaville sivuille tehdään ½-vuotis-, kuukausi- ja päivä/viikkokohtaiset osiot. Lisäksi tulee erilaisia itselle tarpeellisia listauksia. Alla joulukuun yleiskatsausta, johon voi merkitä isot linjat. Sen alta alkaa joulukuun muistilista tehtävistä asioista, joka jatkuu seuraavalle sivulle.


Päiväkohtaisiin merkintöihin voi taas laittaa yksityiskohtaisempia asioita ja listauksia. Itse halusin kokonaisen kalenteriviikon aina yhdelle aukeamalle, koska se tuntuu selkeimmältä. Jotkut tekevät puoli sivua per päivä, mutta silloin viikot eivät mahdu yhdelle aukeamalle kerralla silmäiltäväksi.

Eri tyyppiset asiat kannattaa selkeyden vuoksi merkitä omilla symboleillaan. Esim. tehtävät asiat olen merkinnyt pienellä neliöllä. Kun homma on tehty, voi neliön ruksata tai värittää mustaksi. Tapaamiset yms. olen merkinnyt kolmiolla, muistettavat asiat pisteellä, lasten asiat kahdella pisteellä jne.


Kokonaan omat sivunsa ovat saaneet mm. jouluruuat, haaveita vuodelle 2017, tarpeelliset hankittavat asiat ja lista arkiruuista. Lisäksi voisi olla erilaisia idealistoja: ravintolat ja kahvilat, blogipostausideoita, kirjalistoja jne.

Alkuinnostuksen hekumassa en vielä osaa sanoa, tuleeko tämä sanottavasti vaikuttamaan arjen kaaoksen hallintaan millään lailla. Raportoin asiasta sitten, kun olen saanut hieman enemmän tuntumaa ;)  Voi hyvin olla, että palaan vanhaan systeemiin, tai sitten tykästyn pysyvästi tähän bullet journaliin. Aika näyttää.

Lisää (ja lennokkaampia kuvia ja ideoita) löytyy mm. Pinterestistä ja Instagramista hakusanoilla #bulletjournal.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Hämäränhyssyä ja joulutoivelista

Oi tätä hämäryyttä, harmautta ja pimeyttä. Kulunut puheenaihe - tiedän. Mutta ei sitä vain osaa lakata päivittelemästä. Enkä muista, että minulla olisi koskaan ottanut näin koville (jos nyt jätetään takavuosien pitkä masennusjakso huomioimatta). On pimeää ja on ollut muutenkin kaikkea elämänsälää siinä määrin, että hartioita painaa... Mutta oliko kenties esi-isillämme kaikki nupit ihan kohdallaan, kun piti ängetä tänne pimeään ja hyiseen Pohjolaan. Toiset sentään hoksasivat mennä aurinkoisempiin ja lämpimämpiin paikkoihin.

Hämäryyden keskelle on kuitenkin tulossa joulu, joten ehkä minäkin lähetän vienon toivelistani joulupukille ja jään odottelemaan aattoiltaa. Olenhan ollut (ainakin hetkittäin) kiltti.


* Kirja. Se ilahduttaa aina. Tänä vuonna toivoisin esim. Elena Ferranten Napoli-sarjan toista osaa. Lainasin sen kirjastosta englanninkielisenä, mutta mokoma ehti lojua liian pitkään kirjahyllyssäni ennen kuin aloin lukea sitä ja laina-aika umpeutui jo ihan alkusivujen jälkeen. Joten ehkä kiltti pukki voisi tuoda sen minulle. (Ja pliis, suomentakaa nyt pian ne loput osat!)

* Suklaata. Tätä ei tarvinne selittää.

* Hyvää kahvia. Joulunpyhinä juon mielelläni jotain muuta kuin perus-Juhlamokkaa. Haluaisin jotain oikein tummaa pehmeäpaahtoista ihanuutta.

* Kärsivällisyyttä ja hermoja. Näitä minulla ei edelleenkään ole tarpeeksi ja olen kotioloissa tuittupää pimahtelija.

* Olkalaukku. Tarvitsisin uuden veskan. Mielellään mustan ja siron, mutta kuitenkin niin tilavan, että sinne mahtuu puoli elämää. Eihän ole mahdoton vaatimus?

* Hajuvesi. Olen viimeksi ostanut hajuvettä pari vuotta sitten. Sitä edellinen ostos oli v. 2008! Kumpaakin on muuten vielä jäljellä, vaikka kyse onkin 50 ml pulloista ja käytän hajuvettä lähes päivittäin - tämä on kyllä jo jonkin sortin alkemiaa ilmeisesti... Olisikohan silti jo aika saada uusi tuoksu?

* Hiljaisuutta. Kätevimmin se toteutunee siten, että pukki toisi lapsille mieluisia lahjoja, joiden parissa voi touhuta sulassa sovussa ja omatoimisesti ;)



Sitten toivoisin myös sellaista, että joulun ruokatarvikkeet osaisivat itsekseen kävellä meille kotiin, tekeytyä herkullisiksi ruuiksi (samalla kun itse laiskottelen sohvalla) ja että huushollin romppeet osaisivat pysyä niille kuuluvilla paikoilla. Lapset eivät pudottelisi ruokaa ylt' ympäriinsä ja vallitsisi tasapainoinen rauha.

Tänä vuonna jouluaatto pompsahtaa kehiin suoraan arkiviikon jälkeen, ja kauhulla ihmettelen, että missä välissä pitäisi ehtiä tehdä kaikki valmistelut! Joten joulupukki hei, tuleviksi vuosiksi pari vapaapäivää joulua edeltäen, jookos?!