torstai 26. maaliskuuta 2015

So far so good

Kun viikko on jo torstai-illassa, voi melkein huokaista helpotuksesta. Vielä pieni pinnistys ja viikonloppu on käsillä. Lepopäivinä tiedossa on iäkkään sukulaisen juhlat, virpomisvitsojen askartelua, oleilua mussukoiden kanssa ja kaikenlaista yleishyödyllistä puuhastelua, kuten raivausoperaatiota (oh dear).



Tällä viikolla olen mm.

* onnistunut parissa työtehtävässä ja saanut positiivista palautetta asiakkaalta
* en ihan onnistunut joissain toisissa työtehtävissä
* juossut puolituntisen lähäktymättä ja tikahtumatta - toivoa selvästi siis on
* tehnyt muutamia hyviä löytöjä vaatekaupan loppuunmyynnistä, mm. pari pirtsakan keltaista puseroa
* pyöräillyt töihin ja takaisin yhtenä päivänä
* käynyt vaa'alla ja päättänyt jättää karkit ja herkut minimiin toistaiseksi
* viettänyt yhtenä iltana laatuaikaa esikoisen kanssa (ja paradoksaalisesti riidellyt pikkutyypin kanssa big time. Kaksi 110% tunteiden kautta elävää herkkistä yhdessä on vähän kuin dynamittipötkö ja tulitikut...)
* kylvänyt esikoisen kanssa rairuohot
* iloinnut siitä, että ensi viikolla on pääsiäinen ja se tietää ylimääräisiä vapaapäiviä, suklaamunia (ai öö, mikä herkkulakko..?) sekä kevään iloa!
* ikävöinyt rakkaitani ja ollut iloinen siitä, että huomenna saan heidät kainalooni. Ja kukaties pääsen itsekin kainaloon ;)  

Puss mussut. Lopuksi inspiraatiokuvat, jotka kolahtivat minuun tänään...





Kuvat: Pinterest

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Tiistain ajatus

Tunnustan heti alkuun, että oikeasti tässä ei ole mitään Ajatusta. Ei ainakaan mitään sellaista, joka olisi otsikoinnin arvoinen. Mutta ei välitetä siitä.

Viikonloppuna tapasin ystäviä, söin paljon kaikenlaista hyvää, nauroin, palelin ihan ytimiä myöden, näin Tampereen tuomiokirkon frescot, latkin cafe lattea, kuuntelin urkukonserttia ja luin loppuun Jussi Valtosen Finlandia-voittajakirjan. Hyvät ihmiset, kauneus, ilo, elämykset - ne tekevät elämästä merkityksellistä.




Nyt esikoisen kanssa merkityksellisiin puuhiin: opastamaan hedelmäsalaatin tekemisen salaisuuksiin ;)  

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kevät ja tulppaanit

Viime päivinä valoisuus on hemmotellut mieltäni. Ja katupölyt puolestaan tunkeutuneet keuhkojen syvyyksiin siinä määrin, että ahdistaa. Mutta keskityn silti enemmän valoisuudesta iloitsemiseen.

Eilen vietin puolikkaan päivän töissä esikoinen seuranani, sillä hänellä on kevätflunssa. Oli ihan mielenkiintoista yrittää samalla keskittyä työasioihin ja toisella korvalla kuunnella taukoamatonta höpinää minecraftista, lohikäärmeistä (jotka liittyvät edellä mainittuun jollain lailla) ja angry birds -lintujen ominaisuuksista. Tänään olemmekin olleet suosiolla kotona pötköttelemässä. Tai no, ei tuo suostu pötköttämään, eikä varsinkaan olemaan hiljaa. Ei ilmeisesti kovin vakava lentsu ;) 



Kotiin jääminen oli hyvä juttu siltä kannalta, että olen ehtinyt tehdä jotain pyykkikasoille ja tunkea talvivaatteita yläkomeroiden syvyyksiin sekä tehdä inventaariota välikausivaatteista. Harmi vaan, että pyykki- ja sotkukasat tuntuvat olevan ikuisia. Kun selkänsä kääntää, likapyykit ovat keskenään päättäneet tehdä pienoisen kiinanmuurin kylppäriin...

Teimme tänään muuten mustikkapannareita. Esikoinen on erikoistunut raahaamaan kirjastosta keittokirjoja ja esittelee sieltä toinen toistaan herkullisempia reseptejä. Toivon, että innostus pysyy vielä muutaman vuoden päästä ja hän alkaa hemmotella äitiään itse kokkaamillaan ruuilla ;) 

Impressionistinen tulppaanikimppu

Adios! Nyt takaisin vaatekasojen mylläämisen kimppuun...

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Tiistain lainatut ajatukset

Koska hyviä ajatuksia on jo maailma pullollaan, päätin säästää omia aivojani ja lainata muiden oivalluksia.


Sen verran omiakin ajatuksia, että kevät on elämän parasta aikaa. Paitsi voisin skipata katupölyt ja tienpientareiden koirankakat (joihin lapset tassuttelevat ja 'joku' pesee kengänpohjat kotona).
Nautitaan auringosta, adios!


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Fokus

Tämän hetken fokus on puhua itselleen vahvistavia ja luottavaisia lauseita. Kaikki järjestyy, minä olen hyvä, elän oikeanlaista elämää. Olen - ja tulen aina olemaan - keskeneräinen ja silti riittävän valmis. Elämä kantaa ja vie kohti uusia tarpeellisia mutkia. Jonkun mutkan takana saattaa olla jotain upeaa. Ja kaiken ei aina tarvitse olla niin vakavaa. Itselleen voi nauraa, elämälleen ja virheilleen kohauttaa olkapäitään. Sattuuhan näitä. Eteenpäin mennään silti :) 








Valoisaa viikonloppua, mussut!

PS. Parin vuoden takainen kirjoitukseni onnistui jotenkin koskettamaan tässä hetkessä:
http://omankatonalla.blogspot.fi/2012/03/lapsen-filosofia.html

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Erityisen herkät rajat

Erityisherkkyyttä kuvataan joskus niin, että on kuin ihmiseltä puuttuisi suojaava kuori. Itse törmään tähän suojakuoren puuttumiseen harva se päivä, mutta yleensä ominaisuuden kanssa pärjää. Toisinaan sen sijaan käy niin, että maailma hyökyy päälle ihan liian raskaasti ja litistää alleen ihan täysin. Viikonloppuna olin henkisesti niin väsynyt ja vereslihalla, että melkein kipeää teki. Jos sitä jotenkin voisi kuvata, niin se on kuin vahvistimien kautta toistettua meteliä suoraan korvakäytävään tai ilotulitusta suoraan verkkokalvoille. Aivot eivät suodata mitään, vaan vyöryttävät kaiken ympärillä tapahtuvan ja oman sisäisen maailman täydellä voimalla tietoisuuteen. Se on vähän kuin omien hermosolujen ja aivojen tuottama kidutuskammio.



Lasten äänet, kinastelut ja sadat kysymykset, television äänet, puhelimen pirinä, tiskikasa, laskupino pöydällä, ajatus seuraavasta työpäivästä, ulkona bussien meteli - kaikki tuo tuntuu kuin yliäänikoneen pauhulta, maanjäristykseltä, ddr:läiseltä kuulusteluvalolta. Toisin sanoen kaikki on vaan liikaa. 

Tuollaiseen ylivirittyneisyyden ja stressin jälkeiseen totaaliromahtamiseen voi johtaa vaikkapa se, ettei syystä tai toisesta ole ehtinyt/pystynyt/jaksanut huolehtia omista rajoistaan riittävän hyvin. Kun on niin hemmetin herkkä, pitäisi muistaa pitää elämä mahdollisimman simppelinä ja väljänä. Riittävästi omaa aikaa, nukkumista, ruokaa, liikkumista ja virikkeitä sen verran, ettei kangistu kaavoihinsa liikaa. Tapaamisia, menemisiä ja tekemisiä vain sen verran kuin on pakko. Täyden kalenterin sijaan itsensä armahtamista ja minä-aikaa.

Ajoittainen romahtaminen omien voimiensa rajallisuuteen auttaa muistamaan hetkeksi sen, että on tärkeää huolehtia itsestään. Vasta kun itse on tasapainossa, voi huolehtia muista ihmisistä ja asioista. On pidettävä kiinni rajoistaan, eikä pompittava niiden yli. Kuten tyhjästä kaivostakaan ei voi ammentaa vettä, niin voimien ehdyttyäkään ei voi enää rehkiä. Silloin on vain odotettava, että kaivo jälleen täyttyy.

Jokaisella on velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Muistetaan se, rakkaat ihmiset ♥


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Besserwisser

Mitä olisikaan maailma ilman ihmistyyppiä, joka tietää aina kaiken ja tuo sen mielellään esille. Tällä(kin) viikolla olen törmännyt näihin kaikkivoipaisen tietäväisiin ja ylivoimaisen ihanteellisiin ihmiskunnan valolyhtyihin, joita ilman olisimme ryytyneet sukupuuttoon jo ammoisina aikoina. (Tai sitten emme.)

Kaupan kassalla: hamuilet muovikassia ostoksia varten, koska olet unohtanut aamun kiireessä napata mukaan kestokassin. Besserwisser hyökkää takavasemmalta ja heristää omaa rottinkikoriaan: "Tällainen se olla pitää!"

Samainen kauppareissu, klo 9 arkipäivänä ja kotona odottaa kuumeileva kuopus exän kanssa. Besserwisser tietää minun olevan normaalisti töissä ko. aikaan, joten ilmoille pääsee korkeaoktaavinen ihmettely kovaan ääneen: "Mikäs aika tämä muuten on olla kaupassa, eikös sitä kuuluisi töissä olla?!". 

Taloyhtiön parkkipaikalla, kun pysäköit kahdeksi minuutiksi muulle kuin omalle paikallesi (koska on kiire ja vähän hätätapaus). Besserwisser vainuaa tilanteen sekunnin sadasosassa ja säntää paikalle: "Siihenkö meinasit jättää?". - "No niin, ihan vain hetkeksi." - "Vai niin, mitä siitäkin tulisi, jos kaikki pysäköisivät miten sattuu."

Kaupan siiderihyllyllä: annat katseen kiertää eri siiderimerkkejä ja mietit mitä tekisi mieli perjantai-iltana työviikon jälkeen. Paikalle sattuu exän sukulainen, kyselee kuulumisia ja luo pitkän ja paljonpuhuvan katseen juuri löytämääsi six-packiin. Melkein kuulet hänen ajatuksensa: "Vai että sellaista menoa pienten lasten äidillä..."

Lasten kanssa kodin parkkipaikalla työ-, tarha- ja eskaripäivän jälkeen. Besserwisser tulee vastaan: "Kyä on nykylapset hemmoteltuja, kun vanhemmat kuskaa niitä koulumatkoja. Ennev'vanhaa me hiihrettiin ja käveltiin pitkätkin matkat, ei ollut mitään kyytejä."

Niinpä niin. Hankkikaa rottinkiset ostoskorit ja käyttäytykää muutenkin kunnon ihmisten tavoin. Kyä näin maar on! 


PS. Ettei nyt joku paremmin tietävä innostu moralisoimaan, niin six-pack riittää stressitasoista riippuen 1-2 viikkoa - en latki kaikkea yhdessä illassa ;)