maanantai 22. elokuuta 2016

Viikonloppu ja löysempi pipo

En tiedä onko maailmassa sen suloisempaa tunnetta kuin perjantainen hetki mökille saapumisen jälkeen - saa purettua kauppakassit, avaa (vielä lämpimän) siiderin ja istahtaa rappusille hengittämään maalaisilmaa. Siihen tiivistyy jotain niin helpottavan ja kutkuttavan ihanaa, että oksat pois ♥


Vietimme siis viikonlopun maalla ja täytyy sanoa, että pipo on taas pari senttiä löysemmällä. Tuli juotua pitkiä aamupäiväkahveja, oltua ulkosalla ja saunottua. Juhlimme myös erästä viehättävää 20-vuotiasta neitosta (ja hieman melkeinpä järkytyin, kun hän kertoi äitinsä olevan vuotta nuorempi kuin minä, voi hih ja iik että tunsin itseni ihan ikuisen vanhaksi :D )

Pojat yrittivät kovasti metsästää Pokemoneja, mutta eihän niitä siellä maaseudulla liiemmin ole, mikä on sinänsä vähän epistä. Kuopus jaksoi kuitenkin kävellä edestakaisin mökkitietä pitkät matkat, että sai haudutettua yhden Poke-munan. Välillä tyyppi huuteli tieltä, että vieläkö pitää paljonkin kävellä ja minä takaisin, että jatka vaan :D  Sillä välin uppouduin itse lukemaan Elena Ferranten kirjaa Loistava ystäväni, joka on muuten yksi parhaimmista tänä vuonna lukemistani. Suosittelen kaikille hyvän kerronnan ystäville! Kirja on ensimäinen suomennettu osa Ferranten kirjoittamasta neliosaisesta sarjasta. Minä niin toivoisin muita suomennoksia pikaisesti, mutta kun niitä tähän hätään ei ole, niin melkein kutkuttaisi lukea toinen osa englanniksi. Ensimmäinen osa jätti päälle sellainen nälän, että on suorastaan pakkomielle tietää mitä kirjan henkilöille tapahtuu seuraavaksi!

Tsemppasin myös kuntoilun suhteen ja kävin kipaisemassa pienen lenkin maalaistiellä ja huhkin vähän punnerruksia ja kahvakuulaliikkeitä. Yritän kovasti taistella maan vetovoimaa vastaan, enkä tahdo antaa sille periksi liian helpolla. Tosin jos heti kuntoilun jälkeen hipsii karkkipussille ja aukaisee siiderin, niin vaikutus voi olla vähän fifty-sixty. Mutta ajattelen niin, että kuntoilu teki hyvää kropalle, karkit ja sidu taas olivat mielenterveyden hoitamista :D

Nyt on taas edessä uusi viikko ja uudet tekemiset. Ja kenties ensi perjantaina taas istahdus mökin rappusille... Hyvää viikkoa kaikille! ♥


perjantai 19. elokuuta 2016

Kirkkaampi maailma, sekä aamujen kauheudesta

Pari viikkoa sitten jouduin nöyrästi marssimaan optikolle ja tunnustamaan, että taidan tarvita uudet silmälasit. Asia oli ollut mielessä vaatimattomat pari-kolme vuotta, mutta asian sinetöi se, kun mökillä pihatöissä pamahti puulankku suoraan silmälaseihin ja teki pintaan isot rumat naarmut.

Vaikeinta on aina se uusien pokien valinta. Malleja on noin tsiljoona ja sopivien seulominen on aluksi ihan mahdottoman tuntuista. Sovitin varmaan kolmisenkymmentä mallia ja niistä lopulta karsiutui välieriin n. puolenkymmentä mallia. Niistä sitten finaaliin meni kahdet, joista lopulta oli helppo nähdä, että ne toiset olivat selvästi paremmat. Sitten kun olin tehnyt valintani, alkoi jännitys. Että mitä jos valitsinkin väärin ja inhoan niitä ja tunnen oloni ihan tyhmäksi seuraavat pari vuotta? :D

Eilen sitten sain uudet lasit, ja eihän ole pahat? Minulla ainakin maailma kirkastui huomattavasti, kun on uusi naarmuton pinta.  Ei ole sumeuksia tai valoa oudosti taittavia kulumia. Enkä koe mitään isompaa identiteettikriisiä, vaan olo on melko kotoisa jo nyt.

 

Yllä uudet silmälasit. Alla vertailun vuoksi vanhat.
Ei hirveän isoa eroa loppujen lopuksi. 


Sitten arkiaamuista... Voi taivas, että vihaan aamuja. En ole ollenkaan aikaisen madon nappaaja, vaan luonnostani verkkainen illankukkuja. Jos saisin itse valita rytmini, niin menisin nukkumaan 23-24 ja heräilisin hitaasti 8-9 maissa. Arjen pakkorytmi kuitenkin pistää herätyskellon pirisemään 6.30, joten iltaisinkin on mentävä nukkumaan aikaisemmin kuin tahtoisi.

Sitten se aamujen käskytys ja lasten venkoilu, voi apua... Ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että lähetän esikoisen kouluun ja saatan kuopuksen eskariin, niin pääni ympärillä on kiristävä vanne, sydän tykyttää ylikierroksilla ja stressikertoimet ovat huipussa. En tiedä olemmeko ainoa lapsiperhe, jossa hellantelttuset eivät tee juuri mitään ennen kuin äiti suuttuu joko vähän tai paljon. Hampaidenpesu, vaatteiden pukeminen, syöminen, liikkeelle lähteminen - kaikki yhtä kivireen vetämistä ja hampaidenkiristelyä.

Voisitteko nyt jo pestä hampaat! Miksi löit isoveljeä? Ootko sä VIELÄKIN pyjamassa? Nyt olisi jo pitänyt syödä, vauhtia, hopi hopi, kiirekiire, nyt jo suutun, RÄYH!! 

Varmaan tuttua monelle. Mutta voisivatko ne hellantelttuset vielä joskus oppia tekemään asioita ihan oma-aloitteisesti, ja varsinkin niin, ettei tarvitsisi joka asiasta hermostua ja karjua? Joka ikinen aamu uhkaan, että lähden vaan itsekkäästi töihin, enkä yhtään huolehdi kenenkään syömisistä, pukemisista ja ajoissa ehtimisistä. Koskahan toteutan sen? ;)

Voisin myös mielelläni ottaa iltaan lisätunteja. Sellaista, että saisi vaan virua sohvalla kirjan kanssa, ilman että lapset, mies, tiskivuoret tai pyykkikasat tarvitsevat minua. Saako jostain verkkokaupasta ostettua omaa laiskotteluaikaa?

Nyt meni vähän valituksen ja narinan puolelle, mutta sitä se elämäkin joskus (usein?) on. Aina ei ihan jaksa mukautua siihen, että on kiirekiirekiire ja se vanne kiristyy pään ympärille. Taitaa tulla viikonloppu juuri sopivasti. Ehkä se vannekin vähän taas löystyy ja sydänparka saa pompotella vähän hitaammin, kun on tiedossa kaksi hidasta aamua ilman stressiä.

Levollista viikonloppua kaikille! ♥


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Jotain oikeinkin

Välillä sitä tuntee itsensä ja tekemisensä kaikin mahdollisin tavoin vääriksi ja virheellisiksi. Varsinkin, jos sattuu lukemaan iltapäivälehtien otsikoita. Tai tätä nykyä tuo pätee mihin tahansa lehtiin, niihinkin jotka ennen vanhaan olivat vielä ns. laatulehtiä.

"Söitkö banaanin ensimmäisenä aamulla. Tästä oudosta syystä johtuen ei olisi pitänyt."
"Pesetkö kasvosi suihkussa. Ei kannattaisi - lue miksi."
"Osaatko pestä kätesi oikein?"
"Oletko tehnyt nämä virheet lastenkasvatuksessa? Lue nyt Top 10."
"10 syytä miksi sinun tulisi opetella pureskelemaan ruokasi paremmin"

Tulee vähän sellainen olo, että mitään en sitten tietenkään osaa tehdä oikein. En töissä, kotona, enkä vanhemmuutta tai mitään muutakaan koskien. Että väärin meni ja koko elämä nyt sitten on ihan pilalla kerta kaikkiaan ja peruuttamattomasti. Väärin syöty, väärin pesty ja väärin eletty.

MUTTA nyt hyviä uutisia, sillä jotain voi tehdä oikeinkin! Jopa lastenkasvatuksessa. Hurraa.

Jossain tämä on varmasti muotoiltuna kivaksi klikkiotsikoksi, mutta omat aivoni eivät juuri nyt veny klikkiasteelle [johtuen siitä, että olen syönyt banaania aamulla ja pessyt kasvoni suihkussa sekä tehnyt muitakin fataaleita virheitä -> ihme, että olen ylipäänsä hengissä!]

Kolumni: 10 asiaa, jotka olet tehnyt lapsesi kanssa koko ajan oikein / Mielenterveyden keskusliitto.

Jatketaan siis tunteiden näyttämistä, masujen päristelyä ja rauhallisia viikonloppuaamuja. Jei :)