perjantai 29. elokuuta 2014

Jonakin päivänä

Tajusin juuri, että tämä jokin päivä on tapahtunut jo. Tajusin senkin, että pystyn antamaan anteeksi exälle - ja itselleni - sen kaiken. Olen monia painolasteja kevyempi.


Eilen ja tänään on ollut flunssapäivä kotosalla. (Mr Murphy toki on sitä mieltä, että juuri silloin on sopiva aika heittää kuvioon asiakkaat, joilla on isoja ja akuutteja ongelmia, ja joihin en voi vaikuttaa kotoa käsin...)

Iltapäivällä saan kullannuput luokseni! Valmistaudun valtaisaan puheripuliin ja noin miljoonaan halaukseen ja suukkoon ♥  

maanantai 25. elokuuta 2014

Tilaus

Pari viime viikkoa ovat olleet - muutamaa piristävää poikkeusta lukuun ottamatta - melkoista tahmaamista arjessa ja rutiinissa. Voin myöntää suoraan, että olen kyllästynyt ja jotain tarttis tehrä... Itse en ihan täysin saa kiinni siitä, mitä ja miten pitäisi asioita muuttaa, että maanantaiaamuisen töihin menemisen angstin voisi muuttaa innostukseksi. Oikeastaan ehkä haluaisin tehdä jotain ihan muuta kuin nyt teen. Suorittamisen sijaan haluaisin tehdä sydämelläni, luovasti ja innostuksesta ammentaen.

Rakas Universumi, Jumala tai kuka ikinä otatkaan kopin tästä. Toivelistani ja tilaukseni tulee tässä.

  • Työ, jossa voisin käyttää enemmän luovuutta, sydäntä ja innostusta. Palkka sama tai parempi kuin nykyäänkin - työaika sama tai lyhyempi ;) Voisi sisältää kirjoittamista, organisointia, etätyön mahdollisuuden, luovia ratkaisuja, ihmisten auttamista jossain muodossa ja paljon innostusta.
     
  • Pusuttelua ja toisen kainalossa nyhjäämistä. (You know who I mean...) Riittävästi aikaa tälle, kiitos.

  • Aurinkoisia päiviä. Pois tämä harmaus ja sade - eihän tätä kestä suomalainenkaan!
      
  • Terveyttä. Lapsille ei flunssia, eikä mahatauteja varsinkaan. 
      
  • Ystävien tapaamisia ja piristyksiä arkeen.
      
  • Arjen harmoniaa, hermojen kestävyyttä ja jaksamista läsnäoloon lasten kanssa.

Tässäpä näitä näin alkuun. Toivoisin kaiken tämän toteutuvan mahdollisimman pian. Työjutskan kanssa kestän odotella vuoden-parikin, jos on pakko.
Kiitos jo etukäteen ♥ 
 

torstai 21. elokuuta 2014

Erityisherkkä lapsi

Kumpikin lapseni on omalla tavallaan erityisherkkä - omena ei ole pudonnut kauas puusta. Itselleni erityisherkkyyden tajuaminen on ollut varsin silmiä avaava tieto. Ymmärrän sen valossa itseäni ja lapsiani paljon paremmin (vaikken silti läheskään joka tilanteessa). 

Tällä viikolla toimitin pienen infon erityisherkistä lapsista eskariin ja päiväkotiin. Vastaanotto oli avoin ja utelias, ja toivon, että erityisherkkyyden tiedostamisesta on siellä hyötyä. 


*************************

Erityisherkkyys tarkoittaa hermoston tavallista herkempää reagointia ja aistiärsykkeiden syvällistä prosessointia. Se on synnynnäinen ja sinänsä normaali hermojärjestelmän ominaisuus, jota ilmenee 15-20 prosentilla väestöstä. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai vika. Se ei myöskään ole sama asia kuin vaikkapa hauraus, ujous, pelokkuus tai yliherkkyys. Suurin osa erityisherkistä on introvertteja, mutta noin 25-30% on ekstroverttejä.

Erityisherkkyyden ilmeneminen

Erityisherkät aistivat ja havainnoivat ympäristöään ja omaa sisäistä maailmaansa tarkasti ja reagoivat siihen voimakkaasti. Tunteiden voimakkuus ei välttämättä näy ulospäin, vaan herkkä lapsi saattaa olla käytökseltään hyvin kiltti ja rauhallinen.

Herkkyys voi ilmetä yhdellä tai useammalla osa-alueella ja sen voimakkuus voi vaihdella:
  • Fyysinen - aistiherkkyys ja muu kehollinen herkkyys
    Herkkyys melulle, visuaalisille ärsykkeille, kirkkaille valoille, lämpötilalle, nälän tunteelle tai muille fyysisille ärsykkeille.
  • Sosiaalinen - vuorovaikutustilanteet, empatia, tunneäly
    Ihmisten vuorovaikutussuhteiden ja ilmapiirin tunnistaminen, toisen ihmisen mielialan tunnistaminen yhdellä vilkaisulla, vivahteiden ja rivien välien ymmärtäminen, toisten ihmisten tunteiden kokeminen ja niiden imeminen itseensä.
  • Psyykkinen - tunneherkkyys, luovuus
    Pienienkin asioiden ottaminen raskaasti, itkuherkkyys, omien tunteiden kokeminen syvästi. Luovuus, intuitio, herkkyys taiteelle, omien tunteiden syvällinen tulkinta.
  • Henkinen - intuitio, kokemus suuremmasta kokonaisuudesta tai tarkoituksesta
    Arvot sekä niiden toteuttaminen, oikeudenmukaisuus, selittämättömien asioiden tai johdatuksen kokeminen yms.
Erilaiset elämänmuutokset ja ristiriitatilanteet kuohuttavat helposti erityisherkän mieltä. Näin voi myös käydä, jos samaan aikaan tapahtuu liian monta asiaa tai jos lyhyessä ajassa joutuu suoriutumaan monesta tekemisestä.

Usein erityisherkkä lapsi haluaa valmistautua huolella, varsinkin uusiin tilanteisiin. Hän saattaa pelätä epäonnistuvansa tai joutuvansa nolatuksi. Uusissa tilanteissa erityisherkkä saattaa pysähtyä pohtimaan, mikä ulospäin voi vaikuttaa arkuudelta, mutta on monissa tilanteissa järkevä toimintatapa: mieti ensin, toimi vasta sitten. Usein erityisherkkä analysoi tapahtuneita asioita syvällisesti jälkeenpäin. Hänelle saattaa olla tärkeää saada tarkka kuva sekä kokonaisuudesta että yksityiskohdista.

Herkille on ominaista tunnistaa pieniäkin vihjeitä sekä arvioida ja korjata itse omaa toimintaansa. Erityisherkkä on usein varsin itsekriittinen ja kritisoi itseään jopa tarpeettoman ankarasti. Ulkopuolinen palaute voi hänestä tuntua lamauttavalta. Erityisherkällä saattaa olla muita heikompi itsearvostus ja helposti he arvioivat kykynsä pessimistisesti. Oman mukavuusalueen laajentaminen antaa parhaimmillaan uutta itseluottamusta, mutta se vaatii herkältä yleensä huomattavan suurta epämukavuuden ja kuormittumisen sietämistä.

Monille erityisherkille on vierasta puolustaa ja tuoda esille itseään ja tarpeitaan. Myös päätösten tekeminen saattaa olla erityisherkälle vaikeaa.

Herkkyyden hyviä puolia ovat esimerkiksi kyky nauttia taiteesta syvällisesti, kokea tunteita hyvin intensiivisesti, huomioida tarkkoja yksityiskohtia tavallista herkemmin ja kyky ymmärtää muita ihmisiä poikkeuksellisen syvällisesti. Erityisherkällä saattaa olla poikkeuksellista luovuutta, empaattisuutta ja intuitiivista älykkyyttä. He pystyvät aistimaan pieniäkin muutoksia ympäristössään ja hahmottamaan monimutkaisiakin kokonaisuuksia kaikkine vivahteineen.

Erityisherkkä lapsi koulussa tai päiväkodissa

Herkkyyden ilmenemisessä on yksilöllisiä eroja. Niihin vaikuttavat muut synnynnäiset piirteet ja kasvuympäristö. Jos erityisherkkä lapsi saa tarvitsemaansa tukea, hänellä on edellytykset kasvaa jopa poikkeuksellisen terveeksi, tasapainoiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi. 

Erityisherkät ovat usein tunnollisia ja yrittävät parhaansa. He eivät kuitenkaan suoriudu parhaalla mahdollisella tavalla ollessaan ylikuormittuneita. Tarkkailun alaisena erityisherkkä saattaa mennä lukkoon. 

Erityisherkkää lasta ei tarvitse suojella, mutta piirre on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi palautetta antaessa tai vaikkapa oppitunnilla esitelmää pitäessä; erityisherkälle voi tilannetta pehmentää jollain lailla, kuten pitämällä yleisö mahdollisimman pienenä ja auttamalla esityksessä alkuun. Kun sosiaalinen itsevarmuus lisääntyy, helpottuvat tämän kaltaiset tilanteet. 

Erityisherkkä saattaa joskus vaikuttaa ujolta tai vetäytyvältä, mutta hän kenties vain haluaa tutustua tilanteeseen rauhassa tai keskittyä kuuntelemaan. Ujoksi ja pelokkaaksi leimaaminen saattaa vain pahentaa tilanteita jatkossa. Uusissa tilanteissa erityisherkkä lapsi saattaa tarvita varmistelua ja hän kysyy ehkä tuskastuttavankin monta kertaa tilanteeseen liittyviä asioita. Tällä tavalla hän luo itselleen turvallisuuden tunnetta. 

Runsaat ärsykkeet - esimerkiksi meluisa ryhmä - ahdistavat ja uuvuttavat erityisherkkää lasta muita nopeammin. Jotkut saattavat tällöin vetäytyä, tai toisaalta muuttua yliaktiivisiksi.

Erityisherkän selviytymiskeinoja

Erityisherkän jaksamista auttavat mm.:
  • yksin oleminen tai rauhallinen tila. Yksin ja/tai hiljaisessa tilassa ollessaan erityisherkkä palautuu helpoimmin melusta tai muista rasituksista.
  • harmoninen ilmapiiri. Tasapainoinen ilmapiiri on herkälle tärkeää, koska hän helposti aistii toimintaympäristönsä ongelmat ja imee itseensä ympäristössä aistimansa negatiiviset tunteet.
  • kannustava, vilpitön palaute sekä ystävällisesti esitetty kritiikki. Erityisherkkä ottaa kritiikin muita vakavammin ja saattaa helposti tuntea olevansa jollain tavalla virheellinen.
  • ymmärretyksi tuleminen. Kun erityisherkkä kokee, että hänet on ymmärretty ja hyväksytty, hän voi olla rennompi ja oma itsensä. Ennen hyväksytyksi tulemisen tunnetta hän saattaa olla varautunut.
Monet herkät kokevat ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien tarpeidensa välillä. He saattavat tuntea olonsa ulkopuoliseksi ja erilaiseksi kuin muut. Siksi häntä ympäröivien ihmisten on hyvä tiedostaa, ettei hänessä ole mitään vikaa, vaan hän on piirteineen yhtä hyvä kuin muutkin.

Lisätietoa erityisherkkyydestä:

HSP - Suomen erityisherkät ry - www.erityisherkat.fi 
Erityisherkän elämää - hspelamaa.wix.com/hspelamaa

******************************************

Joku joku haluaa yllä olevan tekstin pdf:nä tai word-tiedostona, voi sitä kysyä minulta sähköpostitse: tuulankoti@hotmail.fi. 
 

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kuin vettä vaan...

Kunpa osaisi olla kuin vesi. Sulautuen joka kuoppaan ja notkoon, eläytyen tuuliin ja tuiskuihin, tyyntyen kun on sen aika. Kestäisi senkin, että välillä menee jäähän - sulaakseen jälleen. Osaisi levittäytyä kaikkialle minne on pieninkin väylä, asettuisi aloilleen ja muovaisi rantaviivaa siellä missä se olisi tarpeen. Liplattaisi iloisesti laineitaan auringossa ja myrskyäisi vaahtopäinä kovien tuulien aikaan. Mukautuisi omalla laillaan joka olosuhteeseen - ottaen paikkansa luontevasti ja sen kummempia hötkyilemättä.

Vesi on rakas elementti ja järven äärellä lepään ja rentoudun. Palaan johonkin turvalliseen alkutilaan ja yksinkertaiseen. Vesi tasoittaa ja rauhoittaa, virvoittaa ja inspiroi. Aina sitä on kaunis katsella ja siinä lepuuttaa silmiään. Koskaan se ei ole samanlainen, vaan heijastelee ympäristönsä värejä ja valoja ainutlaatuisesti.










sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kirsikka kermavaahdossa

Joskus elämä tarjoilee sellaista erityisjälkiruokaa, jota ei oikein osannut edes odottaa. Se vaan hupsahtaa eteen jossain muodossa, ja silloin siitä kannattaa nauttia täysin siemauksin. Minä nautin viikonlopun aikana monesta ihanasta jutusta. Tartuin esim. tilaisuuteen lähteä ex-tempore mökille, ihan yksin. Istuin järven äärellä, saunoin 2 tuntia, pulahdin vilvoittavaan veteen, hymyilin ihan vaan elämälle, nautiskelin ♥  
Tapasin myös omia ihmisiäni ja solmin heidän kanssaan muutaman auenneen solmun.  Hyvää teki sekin.

Kaikki niin hyvää ja kaunista. Jatkan tästä kaikesta nauttimista.








torstai 14. elokuuta 2014

Karsimisia

Syksy on ovella (vaikka silti ON vielä kesä, on on!) ja postilaatikkoon tipahtelee työväenopiston syysohjelmaa ja avoimen yliopiston kurssitarjontaa. Paikallislehdet pullistelevat harrastuksia aikuisille ja lapsille. On jumppaa, karatea, pilatesta, joogaa, tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä. Avoimessa yliopistossa olisi tsiljoona mielenkiintoista kurssia. Monille asioille tekisi mieli sanoa "kyllä", mutta samalla tulisin tehneeksi itselleni karhunpalveluksen.

Juuri nyt tarvitsen väljyyttä, kiristämätöntä pinnaa ja mahdollisuuksia vain olla. En halua työpäivien päälle kuljetusrumbaa lasten harrastuksiin tai säntäilyä omiin kiireisiini. Ei ei. Meille ei tule yhtäkään uutta harrastusta. Arki riittää ja joskus siinäkin on liikaa. Kahdeksasta neljään menee töissä ja sen jälkeen kaikki se muu. Ei kiitos yhtään mitään enempää!


Säännöllisten kurssien ja harrastusten sijaan saatan haluta pyöräilyä tai kävelyä ihan omassa aikataulussani ja joskus yhdistettynä kaverin kanssa höpöttelyyn. Pistäydyn mielelläni kirjastossa lasten kanssa tai yksin. Ilman kiveenhakattuja aikatauluja voimme lähteä eväsretkelle puistoon poikien kanssa. Siivoilen ja järjestelen kotia, koska se edesauttaa hyvinvointiani ja ahdistun sekamelskassa (mikä silti valitettavan usein meillä vallitsee). Saatan osallistua eroryhmään ja käydä läpi avioliittoni kipukohtia ja yrittää kasvaa kohti ehjempää minää.

Jotta voi tehdä niitä asioita, mitä oikeasti haluaa, on karsittava jostain muusta. 

Olen karsinut myös vaatekaappiani ja moni muukin asia voisi olla karsittavien listalla. Mitä asioita sinä aiot jättää tekemättä ja mihin haluat keskittää aikasi?

Myös Johannan Löytö-blogissa oli hyvä teksti asioiden perkaamisesta.

maanantai 11. elokuuta 2014

Rajoja ja rakkautta


Jokainen lasta kasvattanut tietää rajojen ja rakkauden tärkeyden. Vaan kuinka moni ajattelee, että niitä voi ja tuleekin soveltaa myös itseensä? Erityisherkkänä olen huomannut miten tärkeää on osata asettaa rajoja omille täytymisilleen ja tekemisilleen. Jos on avoin kaikelle ja kaikille, voi helposti käydä niin, että huomaa myöntyvänsä liian moniin pyyntöihin eikä enää ehdi sanoa ”kyllä” omille tarpeilleen. Kuinka moni tunnustaa joskus käyneen niin, että on suostunut auttamaan yhtä sun toista tahoa ja täyttänyt aikansa palvelusten tekemiseen. Auttaminen on yleensä mukavaa ja mielihyvää tuottavaa, mutta jossain vaiheessa saattaa tulla se piste, että omat voimavarat onkin kulutettu loppuun muita auttaessa. Ja jos vielä senkin jälkeen ”nyhjää tyhjästä” muiden eduksi, saattaakin itse olla tilanteessa, jossa uupumus tai masennus painaa päälle.

Itselleni on käynyt aikuiselämäni aikana monta kertaa niin, että olen suostunut muiden pieniin tai isoihin pyyntöihin, auttanut ja touhunnut muiden hyväksi. Sitten olen ihmetellyt, että mikä minua vaivaa, kun en jaksakaan ja takki tuntuu tyhjältä. Että olenko jotenkin epäkiitollinen tai jaksamiseltani vajaa ihminen? Erityisherkkyyden löytämisen myötä siihenkin löytyi vastaus: en ole, mutta e-herkkänä minun pitäisi kaiken vastapainoksi muistaa oma palautumiseni ja jaksamiseni tukeminen. Erityisherkkä ihminen saattaa uupua ilman erityisiä tekemisiäkään aistiärsyketulvan alle, saati sitten, jos jatkuvasti keskittää voimavarojaan muiden auttamiseksi unohtaen itsensä. 


Minulle tärkeä rajapyykki rajojen vetämisessä oli esikoisen odotusaika. Silloin ymmärsin, että ympäristöstä tuli niin paljon neuvoja, ohjeita ja ”parempaa tietoa”, että jos olisin ottanut kaiken vastaan, olisin kadottanut itseni ja oman tahtoni kaiken sen vyörytyksen alle. Pikku hiljaa kasvatin rohkeutta ja opettelin sanomaan ”ei kiitos, mutta tämä on asia, jonka haluan päättää itse”. Joskus oli äärettömän vaikea sanoa se ”ei” ja saatoin tuskailla päiväkausia, kun tiesin, että minun täytyy jollekulle se sanoa. Pikku hiljaa huomasin, että a) minä en kuole b) eikä kukaan muukaan kuole, vaikka joskus kieltäydyn jostain asiasta, neuvosta tai tekemisestä. Toisinaan joku saattoi ottaa nokkiinsa, mutta ajan saatossa olen senkin hoksannut, että minä en voi ottaa vastuuta siitä, jos joku pahoittaa mielensä, kun ei saa minulta joka kerta myönnytystä omiin tahtomisiinsa. Vastapuoli selviytyy kyllä minun kieltäytymisestäni. Jos ei selviä, niin on hänen asiansa tulla toimeen asian kanssa.

Joskus pelkkä kohtelias ”ei, kiitos” ei riittänyt, vaan piti kuvaannollisesti pistää pienimuotoinen puolustussota pystyyn, jotta sain tehtyä selväksi, että haluan omaa tahtoani kunnioitettavan. Joskus toinen taho saattoi itkeä krokotiilinkyyneliä ja heittäytyä marttyyriksi, jolloin minä toki tunsin olevani kuin pahinkin petturi... 

Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että viime vuosien aikana olen käynyt puoleni pitämisen korkeakoulun. Olen joutunut oppimaan kieltäytymisen jalon taidon kantapään ja monien eri variaatioiden kautta. Olen oppinut raivaamaan itselleni enemmän tilaa omia tarpeitani varten, enkä  ajattele, että pitäisi automaattisesti suostua jonkun exänkissankumminsiskonkaiman pyyntöihin. Olen oppinut ”ein” sanomisen taidon ja sovellan sitä melko hyvällä menestyksellä. Enää ei kirpaise sanoa, että ”kiitos ehdotuksesta, mutta juuri nyt en jaksa/pysty/ehdi/halua”. Joskus saatan ajatella, että hitsi vieköön, olisi pitänyt myöntyä, mutta oma jaksaminen osaa jo asettua etusijalle.
 
Rajojen vetämisen ja oman jaksamisen etusijalle laittamisen rinnalla on kulkenut elämänkoulutus, jonka teema on oman paikan määrätietoinen ottaminen ja pitäminen. Sitäkin olen osittain oppinut, mutta tutkinto lienee pahasti kesken. Tarvittaessa osaan jo seisoa jämäkästi vaikeidenkin paikkojen edessä, ottaa vastaan rapaa ja siitä huolimatta sanoa, että ”tässä muuten menee raja ja tämä on minun paikkani”. Osaan myös hiippailla hissukseen ja varovasti jollekin elämän minulle varaamalle paikalle ja tarvittaessa osaan jo pikkuisen puolustautua, jos koen, että minua vastaan hyökätään (onneksi jälleen kerran kuvaannollisesti). Mutta jos pitäisi rohkeasti astua esiin elämän parrasvaloihin ja sanoa: ”Tässäpä minulle oiva paikka, otan ja pidän sen ja olen tässä hyvä”, niin minut löytää paremminkin luikkimassa kohti pimeää nurkkaa ja itsekseni jupisten, etten mä nyt ainakaan mitään osaa ja mä mitään tartte… Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, heittää elämä tässäkin asiassa minulle niin monta oppimisen paikkaa, että ennen pitkää tulen tälläkin saralla käyneeksi läpi riittävän monta toistoa. Ja kun toistoja on tarpeeksi, voi sanoa ehkä oppineensa asian. Eli kun osaan pitää jo omia rajojani, on seuraava tehtäväni ehkä oppia itse valloittamaan uusia alueita ja seisomaan niillä ylpeästi selkä suorana?

Mutta mikä tärkeintä - jos on rajoja, on oltava myös rakkautta. Opettelen kovasti rakastamaan itseäni ja siinä(kin) olen vasta alkutaipaleella. Motivaatio on kuitenkin korkealla, koska uskon, että vain itseään aidosti rakastamalla voi rakastaa täysillä myös muita. Ja koska haluan rakastaa lapsiani ihan 150-prosenttisesti, on minun opittava rakastamaan myös itseäni samalla intensiteetillä. 

Senkin tiedän, etten halua viettää loppuelämääni vailla hyvää parisuhdetta ja haluan seuraavan pitkäaikaisen parisuhteeni olevan jotain niin hyvää, etten ehkä osaa kuvitellakaan. Siksikin minun on rakastettava itseäni niin paljon, että jos kohdalle osuu helmi, voin hyvillä mielin suoda itselleni sellaisen. 

Luen mielelläni muiden ajatuksia rajojen asettamisesta, oman hyvinvoinnin etusijalle laittamisesta, itsensä rakastamisesta ja uusien valtauksien tekemisestä :)