perjantai 24. helmikuuta 2017

Etsivä löytää (jotain)

Viime aikoina olen kunnostautunut seuraamalla muotiaiheita ja saanut kaikenlaisia päähänpinttymiä vaatteiden suhteen. Pakkomiellelistalla ovat ainakin valkoinen pitsipusero ja leopardikuosinen huivi. Lukekaa Elisan blogia, niin tiedätte ;)
 
Eilen karkasin töistä hieman etuajassa ja hurautin paikalliseen ostarintapaiseen. Oli n. vartti tehokasta shoppailuaikaa ennen kuin piti kiitää hakemaan kuopus ip-kerhosta. Bongasin paljonkin kaikkea kivaa, mutta ei yhtäkään valkoista pitsipaitaa tai leopardihuivia. Mitä ihmettä? Kenties paikalliset sisäänostajat eivät ole yhtään kartalla aikuisten naisten pakkomielteiden suhteen.

Sen sijaan löysin kivan pipon -70% hinnalla. Samaista pipoa himoitsin jo aiemmin talvella, mutta tuolloin se jäi odottelemaan. Turkoosi neule oli kevään uutuuksia ja ihanan pirteän värinen. Talven jäljiltä kaipaa jo jotain uutta ja virkistävää. (Paitsi että kalpeuteni on lähes samaa luokkaa kuin Draculan uhreilla ja turkoosi vain korostaa sitä - piristävää vai pelottavaa, hmm?)



Ilahduttavin löytö oli niin ikään 70% alennuksessa ollut pitsimekko. Harmi, että pikkujoulukausi on jo ohi ja olen auttamatta myöhässä - vai olenko kenties todella hyvissä ajoin..? Leikkaus, väri ja kaikki oli niin kohdillaan, että mekko oli ihan minun vaatteeni. Ainakin tiedän, mitä puen seuraaviin pikkujouluihin!

Raikkaan valkoinen pitsipaita ja pantterikuvioinen kaulahuivi vielä odotuttavat itseään. Siihen saakka voin vain tuijotella seuraavia kuvia (sekä Elisan blogia) ja potea pakkomiellettä. Ja joo, lupaan että pysyn taas vähän aikaa lestissäni - mikä se ikinä onkin - ja jätän vaatejutut niille, jotka ne paremmin taitavat ;)  

Seuraavat kuvat Pinterestistä:






Onko teillä jotain vaatehimotuksia juuri nyt?
 

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Mutkaa, mäkeä ja tasaista // Parisuhdehaaste

Viime aikoina olen tehnyt paljon näitä haasteita ja listoja. Toivottavasti ette kyllästy. En vain voinut vastustaa tätä parisuhdehaastetta, jonka löysin Johannan blogista. Hän kertoi tosi kauniisti omasta suhteestaan ♥
 
Olemme tunteneet miehen kanssa kauan, olleet naimisissa ja meillä on kaksi poikaa. Kuten varmaan kaikissa pitkissä suhteissa, myös meillä on ollut pienet ja isot karikkomme. Muutamia vuosia sitten erosimme pitkän vaikean jakson johdosta. Mutta oltuamme jonkin aikaa erossa löysimme toisemme uudelleen, muutimme takaisin yhteen ja nyt olemme onnellisia uudesta mahdollisuudesta.  
 
Lapsiperhearki ei ole silkkaa onnea ja välillä kolisee rajustikin. Meillä on ja tulee aina olemaan omat koetinkivemme. Mutta ero, oma elämä tahoillamme ja yhteen paluu opettivat paljon. Opimme ymmärtämään itseämme ja toisiamme paremmin kuin ennen. Varsinkaan nykyään emme pidä suhdettamme itsestään selvänä.
 
Miehen kanssa hienointa on se, että voin olla täysin oma itseni hänen seurassaan. En voisi kuvitella olevani niin avoin kaikkine puolineni kenenkään muun kanssa.
 
Mutta pidemmittä höpinöittä siihen haasteeseen...
  

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 18 vuotta tapaamisestamme ja seurustelun aloittamisesta. Seurustelun alkuaikoina pidimme välillä aikalisääkin, mutta palasimme aina yhteen. Ja avioeron aikoihin oli toki taukoa. Silloinkin, kun emme ole olleet virallisesti parisuhteessa, olemme olleet tiivisti tekemisissä. Jostain syystä emme näköjään pääse toisistamme eroon ;) 
 
Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Ensimmäisen kohtaamisen jälkeen tapasimme seuraavan kerran n. viikon kuluttua. Tuolloin sovimme, että alamme olla yhdessä.
 
Kuka pyysi ketä ulos?
Olimme kumpikin jo valmiiksi ulkona :D  Päädyimme minun luokseni ja aika pian oli selvää, että haluamme tavata uudelleen. Minä asuin tuolloin Helsingissä ja mies Tampereella, joten suhteen alkuaika oli suhaamista kahden kaupungin välillä.
 
Kuinka vanhoja olette?
Täytämme tänä vuonna 43 ja 45.
 
Kumman sisaruksia näette/näitte enemmän?
Tapaamme veljeni perhettä muutamia kertoja vuodessa. Useamminkin olisi ihana nähdä, mutta he asuvat eri paikkakunnalla. Mieheni on ainoa lapsi.
 
Onko teillä yhteisiä lapsia?
Meillä on kaksi ihanaa viliskanttia poikaa.
 
Entä lemmikkejä?
Meillä ei ole lemmikkejä, mutta joskus olen haaveillut jonkin pikkulemmikin hankkimisesta.
 
 
Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Mies on luonteeltaan ekstrovertimpi kuin minä. Itse olen introvertti herkkis ja kaipaan paljon omaa hiljaista aikaa. Kun sitä ei aina helposti järjesty, kiristyy pinnani ja sitten räjähtelee...
 
Kävittekö samaa koulua?
Emme.
 
Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Olemme kotoisin samasta maakunnasta, mutta ihan eri suunnalta.
 
Kumpi on älykkäämpi?
Haha, minä tietenkin..? :D  Ei vaiskaan. Taidamme olla suurinpiirtein samalla tasolla. Miehellä on omat vahvuutensa ja minulla omani. Mies on paljon parempi mm. historiassa ja politiikan ymmärtämisessä. Minulla taas on käytännön asioissa nopeammat hoksottimet ja olen mm. meidän perheen it-tuki - tosin melko kehno ja vastentahtoinen kylläkin :D 
  
Kumpi on herkempi?
Minä ehdottomasti. Reagoin kaikkeen herkästi, hyvässä ja pahassa.
 
 
Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Ulkona? Syömässä? Eniten..? Katsotaan asiaa noin viiden vuoden päästä uudelleen :D  Lasten syntymän jälkeen olemme käyneet keskimäärin n. kahden vuoden välein.
  
Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Budapest vuonna 2007. Olimme tuolloin mini-häämatkalla :) 
 
Kummalla on hullummat eksät?
Taitavat olla ihan tolkun ihmisiä. Emme tosin ole tekemisissä kummankaan eksien kanssa.
  
Kummalla on pahempi temperamentti?
Myönnän, että minulla. Ehdottomasti. Ne on ne erityisherkän hermot ja henkinen vuoristorata...
 
Kumpi laittaa ruoan?
Lähes aina minä. Mies ei ole syntynyt kokkikauha kädessään, valitettavasti.
  
Kumpi on sosiaalisempi?
Sanoisin, että yhtä sosiaalisia. Mies on kovempi höpöttämään ja ottamaan kontaktia, mutta minä olen omalla herkällä tavallani sosiaalinen
 
Kumpi on siisteysintoilija?
Aika tasoissa mennään. Minä sotken arjessa, mutta otan toisinaan ison siivousspurtin. Mies taas siistii paikkoja pienesti pitkin päivää ja viikkoa.
 
Kumpi on itsepäisempi?
Keskimäärin minä. Mutta osaa mieskin olla toisinaan vähän jäärä :) 
  
Kumpi vie suuremman osan sängystä?
50-50. Mies tykkäisi nukkua kylki kyljessä, mutta siitä ei oikein tule mitään, kun minä taas tarvitsen väljää nukkumistilaa.
  
Kumpi herää aikaisemmin?
Yleensä menee aika tasoihin. Arkisin minä herään hivenen aikaisemmin, koska sattuneesta syystä tarvitsen enemmän aikaa naaman ja tukan kanssa. Viikonloppuisin minä saatan lojua pidempään sängyssä.
   

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Ensimmäisen kerran kohtasimme sattumalta Helsingin yössä. Ekat viralliset ja sovitut treffit olivat miehen luona Tampereella, jonne matkustin junalla ja jännitin mahdottomasti :)  Rakastuin sekä mieheen että Tampereeseen.
  
Kummalla on suurempi perhe?
Minulla on yksi isoveli, mies puolestaan on ainoa lapsi. Minun äitini on kuollut ja hänen kumpikin vanhempansa on elossa.
  
Saatko usein kukkia?
Parin kuukauden välein. Mies ostaa kukkia ja suklaata erityisesti silloin, jos olen ollut siipi maassa.
  
♥ 

maanantai 20. helmikuuta 2017

Viikonlopun makupalat

Viikonloppu oli skumpan kilistelyä, herkuttelua ja pötköttelyä. Perjantaina töiden jälkeen heitin arki-minän sivuun ja etsin päälle pitsiä, tukkaan paplareita (jotka jätin kylläkin kotiin, toim. huom.) ja huuliin punaa. Juhlistimme pienellä naisporukalla yhteisen ystävämme 40-vuotispäivää.

Alkuun kävimme pelaamassa Way Out -pakohuonepelin. Olen kerran aiemmin ollut mukana vastaavassa, ja myönnän, etten ole suuren suuri room escape -fani. Tunti kului silti ihan mukavasti ja melkein saimme selvitettyä arvoituksen. Jatkoimme iltaa Stefans Steakhousessa, jossa ruoka oli hyvää ja rupattelu naisporukassa mukavaa. Minä ja päivänsankari jatkoimme vielä muutamille, minkä johdosta sitten olikin seuraavana päivänä väsynyt olo. Valvominen ei enää tee ollenkaan hyvää, vaikka hauskaa se hyvässä seurassa onkin.

Erityisen ilahtunut olin siitä, miten kauniisti päivänsankari puhui ystävyydestä. Se lämmitti mieltä kovasti. On huippua, että on sellaisia ystäviä, jotka ymmärtävät ja hyväksyvät toisen kaikkine puolineen.


Lauantaina oli ihanan aurinkoinen keli ja minä reippailin kaupalle kävellen. Välttämättä nyt ei olisi ollut tarvetta, mutta olotila vaati irtokarkkeja... Niitä sitten mussutin Downton Abbeytä tuijottain ja lähes koomaan vajoten. Karkinsyönti ei oikeasti tee ollenkaan hyvää ja siitä tulee melko ällö olo. Mutta joskus vaan on pakko.


Sunnuntaina teimme pientä siivousta ja kotipuuhastelua. Pojat kävivät myös pariin otteeseen Poke-hunttaamassa, josta ovat jälleen innostuneet uusien pokemon-hahmojen myötä. Ja myönnän, että olenpa itsekin niitä pyydystänyt muutamaan otteeseen. Sekä minä että pojat odotamme innolla ensi viikon pientä Helsinki-reissua. Ohjelmassa tulee olemaan mm. juuri pokemoneja ;)  Reissusta lisää sitten jälkikäteen.

Viikonlopun ja alkuviikon ärsytys oli/on kipeytynyt ranne, jota olen yrittänyt parannella buranalla ja nivelgeelillä. Taitaa jännetuppitulehdus kolkutella ovella, mikä on näitä nivelreuman satunnaisia ikäviä puolia. Niitä hyviä puolia ei sitten olekaan... :D 

Vielä tämän viikon kun jaksaa arkea, niin ensi viikolla koittaa minun ja poikien talviloma. Sitä kohti :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

torstai 16. helmikuuta 2017

Boostia sisäisesti ja ulkoisesti

Tällä viikolla olen ollut jostain syystä todella väsynyt. Tai kyllä minä sen syynkin tiedän ja se on luontainen taipumukseni illanvirkkuiluun - en vain pääse riittävän ajoissa nukkumaan ja senhän tietää miten siinä sitten käy...
 
Boostia nuutuneeseen ja liian vähän nukkuneeseen olemukseen olen löytänyt naisen salaisista aseista eli hemmottelusta, purnukoista sekä kuntoilusta. Ensinnäkin pääsin pitkästä aikaa kasvohoitoon, kun veljeni vaimo lahjoitti Facebook-kilpailusta voittamansa hemmottelun minulle. Tunnin käsittely kosmetologilla - kuorinta, ultraäänihoito, naamio ja pään alueen hieronta - teki mahdottoman hyvää. Jos kukkaro ei protestoi, niin kevään aikana haluan ehdottomasti mennä pidempään parin tunnin hoitoon, jossa kuulemma se hierontaosuuskin on vielä perusteellisempi. Sillä onko mitään parempaa kuin kunnon niska- ja päähieronta ♥  
 
Kasvohoidon jälkeen olin niin hövelissä mielentilassa, että marssin oikopäätä Sokoksen kosmetiikkaosastolle ja ostin uuden hajuveden. Ihana Tiia suositteli minulle Jimmy Choota ja kylläpä osuikin oikeaan! Siitä tuli kertaheitolla suosikkini. Tuoksuttelin saman valmistajan Blossom-tuoksuakin, mutta Illicit Flower oli ehdottomasti oikea ostos. Tuoksu on valloittava, aistillinen ja viettelevä. Se on kukkaisen hedelmäinen, mutta siinä on ihan omanlaistaan särmää ja runsautta. Herkullinen ja rakastettava tuoksu kerrassaan.



Lisäbuustia olen saanut myös BodyPump-tunnilta. Viime viikolla kävin siellä pitkästä aikaa - edellinen kerta taisikin olla viime vuoden puolella. Bodypump kuuluu LesMillsin lisenssitunteihin ja se kehittää ennen kaikkea lihaskestävyyttä. Tunnilla käydään läpi kaikki päälihasryhmät ja tahti on intensiivinen. Sarjat ovat kiduttavan pitkiä ja sen takia lihakset ovat melko hapoilla. Vaikka varsinaista lihaskasvua ei tapahdukaan, niin sykkeet nousevat, energiaa kuluu ja hiki lentää - ihan kirjaimellisesti, sillä varsinkin rankimpien biisien aikana tipun hikeä ihan valtoimenaan. 
 
Nyt on menossa BodyPump nro 100 ja sanonpa vaan, että huh! Hyviä biisejä, tehokasta rutistusta ja jälkeenpäin loistofiilis. Monet kuntosaliuskovaiset ovat vastakarvaan bodypumpin suhteen juuri siksi, että se ei varsinaisesti kasvata lihasmassaa tai voimaa (pumpin pitkät sarjat eivät ole omiaan antamaan kropalle lihaskasvuun tai voiman lisääntymiseen tarvittavaa impulssia). Minä taas ajattelen, että molempi parempi, ja eihän tässä nyt tähdätäkään maksimaaliseen lihasmassaan ;) 
 
Vaikka bodypump ei muokkaa kroppaa samalla lailla kuin kuntosali, niin haastetta ja tehoa se tarjoaa, kun vain uskaltaa tehdä liikkeet riittävän isoilla painoilla. Ja ennen kaikkea se on hauskaa! Jos nyt siis sattuu tykkäämään siitä tunteesta, kun että lihaksissa polttaa niin, että on pakko irvistää ja sydän meinaa pomppia korvista ulos. Jälkeenpäin on itsensä voittanut olo ja ihana endorfiinihiprakka.
 
Mitä konsteja teillä on energian lisäämiseksi? Otan ilolla vinkit vastaan. 

Ihanaa pian alkavaa viikonloppua! Minä suuntaan huomenna juhlimaan ystävän pyöreitä syntymäpäiviä ja sekin piristää ihan todella :) 

tiistai 14. helmikuuta 2017

25 satunnaista

Hyvää  ystävänpäivää kaikille teille ihanille! Harvoin tulee sanottua, mutta näin ystävänpäivänä se ainakin on aiheellista: olen hurjan kiitollinen ja iloinen kaikista teistä kivoista tyypeistä. Teitä lukijoita ja kommentoijia kohtaan tunnen sielua hyrisyttävää lämpöä ja sielujen sympatiaa. Olen iloinen, että olette mukana! ♥  

Tuulannelin ja Meidän elämää -blogeissa oli kiva 25 kohdan faktalista. Tässä minun satunnaiset faktani. Osan ehkä jo tiesittekin, mutta ehkä ette kaikkea?


1. Rakastan kesää ja aurinkoa. Sen taitaa valitettavasti huomata ihostani.
 
2. Tykkään fyysisistä jutuista kuten painimisesta ja välillä meillä leikkipainitaan kotona :D  Nuorempana harrastin savatea eli ranskalaista potkunyrkkeilyä. 
 
3. Uusien asioiden suhteen köröttelen usein jälkijunassa ja jupisen epäluuloisena kaiken maailman uusista hömpötyksistä :D
 
4. Olen hidas aloittamaan asioita ja saatan vetkuttaa niitä ihan tuskastuttavan kauan.
 
5. Kotihommista pyykkääminen ja kuivien vaatteiden viikkaaminen ovat eniten mieleeni. Mutta se kaappiin vieminen onkin jostain syystä ihan kamalaa. 
 
 
6. Arkikokkaus on inhokkihommani nro 1. Samoin ostoslistojen tekeminen ja ruokakaupassa käyminen. Yök.
  
7. Olen 165 cm pitkä. 

8. Suutun vain kotioloissa, enkä osaa riidellä tai kiukutella kuin mieheni ja lasteni kanssa. Muiden kanssa pidän mölyt mahassani.
 
9. Arvostan hienotunteisuutta ja empaattisuutta todella paljon. Töksäyttely on jotain kamalaa.
 
10. Annan anteeksi ajan kanssa, mutta joskus nopeastikin, jos huomaan että vastapuoli on vilpitön. Mutta unohtaminen onkin sitten toinen juttu... 

  
11. Olen mielestäni laajakatseinen ja näen kolikon kummankin puolen. Siksi minusta saattaa saada vaikutelman, etten ole oikein mitään mieltä mistään asiasta.
 
12. En osaa nimetä lempileffaani tai -musiikkiani.
 
13. Ala-asteella olin ihan heppahullu. Kävin ratsastamassa, minulla oli hoitoponi ja kesien kohokohtia olivat ratsastusleirit. Oi niitä aikoja ja hepantuoksun ihanuutta!
 
14. Rakastan mökkeilyä ja maalla olemista. Onko mitään ihanampaa kuin kesäillan tuoksu ja tunnelma maaseudulla?
 
15. En tiedä mikä minusta olisi pitänyt tulla isona. Olen aina vain ajautunut jonnekin.
 
 
16. Minulla on ollut vuosien saatossa vaikka minkälaiset hiukset. Parin sentin pituinen poikatukka, puoleenväliin selkää ja kaikkea siltä väliltä. Värikin on vaihdellut lähes blondista paloautonpunaiseen, ruskean eri sävyihin ja melkein mustaan.
 
17. Inhoan jalkojani, sillä minulla on rumat vaivaisenluut.
 
18. Hampaidenpesu on maailman tylsintä puuhaa, joten samalla usein venyttelen, teen kyykkyjä tai treenaan lantionpohjan lihaksia.
  
19. En ikinä vastusta skumppaa tai suklaata.
 
20. Olen vähän ujo. Ja yllätyn ihan aidosti, jos joku ihminen tuntuu pitävän minusta.   

 
21. Minulla on jokin hassu kilpailuvietti. Salilla pistän helposti vähän liikaa painoja, jos joku katsoo. Ja fillaroidessa on pakkomielle saada muut kiinni, riittipä kunto tai ei.
 
22. Voitan kummatkin poikani vielä kilpajuoksussa. Saa nähdä miten kauan. Lankuttamisessa mennään esikoisen kanssa jo tasoissa. Punnertamisessa hän vie voiton :D 
 
23. Olen feministi, totta kai :)  Minusta naisen kuuluu ajatella tasapuolisesti eikä taantua sellaiseen ajatteluun, että naiselle riittäisi vähempi kuin miehelle.
 
24. Rakastan hiljaisuutta.
 
25. Tykkään isoista kahvimukeista ja lämmitetystä kahvimaidosta.



Nappaa tämä ihmeessä mukaasi ja kerro 25 satunnaista asiaa itsestäsi :)