perjantai 23. syyskuuta 2016

Täsmäisku

Joko viikko on taas mennyt? Vasta äskenhän tein postauksen ihquista miehistä, ja päivämäärä väittää, että siitä on tasan viikko. Elämä on ollut täynnä kiirettä ja härdelliä, huh. Mies on tehnyt vielä tavallistakin pidempiä työpäiviä, mikä on vaikuttanut koko perheeseen: minä olen ollut superväsy omien töideni ja kaikkien kotihommien kanssa. Kun lisäksi yrittää olla lapsille läsnä mahdollisimman paljon, jäävät omat perustarpeetkin sivuun, puhumattakaan mieliteoista ja kivoista jutuista. Useampana yönä heräsin kiljuvaan nälkään, kun illalla en yksinkertaisesti enää jaksanut laittaa itselleni mitään syötävää...

Pimenevät aamut ja illatkin alkavat selkeästi painaa kropassa. Reagoin melko voimakkaasti valon määrään. Eilinen syyspäiväntasaus lienee jonkinlainen käänne, josta alkaa kuukausien taistelu pimeyden aiheuttamaa väsymystä vastaan. Missäs se kirkasvalolamppu olikaan..?

Onneksi on viikonloppu ja minulla on tiedossa varsinainen täsmälääke väsyneen mielen ja kropan piristämiseksi: naisten ilta! ♥  Tiedossa on skumppaa, naurua, syömistä, hyvää seuraa ja kuplimista! Tänään ja huomenna pistän kodin siistiksi, tai sen verran siistiksi kuin jaksan - loput hoitukoon hämärällä kynttilänvalolla. Leivon vähän suolaista ja makeaa, otan esiin kuohuviinilasit ja virittelen tunnelmaa. Ennen iltaa laitan itselleni kasvonaamion, hiukset isoille rullille ja juon pitkät rauhoittavat päiväkahvit. Sitten kaivan vaatekaapista kivat vaatteet, laitan korviin ja kaulaan bling-blingiä ja pistän fiilismusan soimaan. Olen varma, että tulee ihana ja virkistävä ilta! Ehkä niin virkistävä, että sunnuntaina olen ihan tööt ja puolikuollut... :D 

Suloista viikonloppua kaikille!


perjantai 16. syyskuuta 2016

Ihquimmat miehet

Jatketaan haastelinjalla, sillä sain Satulinnan Tuijalta ihanan haasteen - kiitos!

Idea: "Alunperin haaste on lähtenyt Nonnula-blogista, ja tarkoituksena oli listata kuumiksia eli niitä julkisuuden henkilöitä, todellisia tai fiktiivisiä, jotka saavat sydämen väpättämään normaalia enemmän tai muuten vain huokailemaan :) "

Ah, miehet - nuo elämämme suola ja pippuri - ja joskus sipuli, joka saa itkemään; tai liian tulinen chili, joka saa lieskat lentämään suusta... Mitäpä tekisimme ilman heitä. Oman kotimiehen lisäksi on hyvä olla niitä etäältä ihailtavia tapauksia ;)  Ah ja oh, tässä listani. 



Aragorn. Need I say more? No sanon kumminkin. Puolustaa heikompiaan, taistelee pahiksia vastaan ja on vaan hot. Lääh ♥  Jostain syystä en kylläkään innostu Viggo Mortensenista muissa rooleissa (tai sitten olen katsonut vääriä leffoja?).


Jatketaan fiktiivisillä hahmoilla: Pierre Bezuhov Sota ja rauha -tv-sarjasta. Ulkonäöllisesti ei niin vetävä, yläluokkaiseen yhteisöön hieman sopeutumaton, mutta -ah- niin älykäs ja hyväsydäminen mies. Sieluani raastaa, kun raasu päätyy naimisiin kylmän ja juonittelevan bitchin kanssa. Vaikutuksen minuun tekee hänen arvomaailmansa, hiljainen rohkeutensa ja kultainen sydämensä. Voisin myös mainita saman tv-sarjan Andrei Bolkonskyn. Ah, tsekatkaa vaikka: klik ♥


George Clooney. Ah, niin charmantti.


Colin Firth. Niin charmatti hänkin, että oksat pois. Erityisen ihana Mr. Darcyna ja Rakkautta vain -elokuvan Jamiena ♥

Laitan haasteen eteenpäin siten, että kaikki, jotka tunsivat jonkin pienen väpinän näiden miesten kohdalla, voivat tehdä vastaavan postauksen. Ja muutkin. Tulen mielelläni katselemaan komistuksia muiden blogeihin ;)



torstai 15. syyskuuta 2016

Sellaisia päiviä

Joskus vain on sellaisia päiviä, että...

... ei tekisi mieli nousta sängystä ollenkaan.
... kroppa tuntuu tonnin painoiselta vastentahtoiselta möykyltä.
... sielussa korventaa melankolia, väsymys ja pettymys.
... elämä tuntuu ihan vääränlaiselta, kaikilla muilla kaikki asiat ovat paljon paremmin (ja sukatkin puristavat).

... sitä istuu eteisen lattialla ja antaa kyynelten tulla, aina vaan, kunnes muistaa että seuraava aamu tulee olemaan tuskaa, kun yrittää tihrustaa maailmaa turvonneiden silmäluomien läpi.
... miettii miksei osaa edes itkeä sievästi. Miksi on sellainen, että osaa itkeä vain epäesteettistä räkäitkua, joka turvottaa koko naaman. Ja sitten itkee sen takia vähän lisää.

... muistaa jossain vaiheessa katsoa kalenteriin ja toteaa, että on pms-aika.
... on ollut alitajuisesti fiksu ja ostanut jemmakarkkipussin, jonka vetäisee kerralla - ja jatkaa itkemistä, koska silmäturvotuksen lisäksi sitä on kohta muutenkin melko turvonnut.


Ah ja voih tätä naisen elämää. Suosiolla annan itseni luulla, että olen maailman paskin, epäonnisin ja kaltoin kohdelluin olento. Illalla aion (taas) syödä kaikki tämän seutukunnan lohtuherkut, istun sohvalla ja tunnen eksistentiaalista tuskaa. Parin päivän päästä pakkaan kuntosalikamppeet ja näytän maailmalle närhen munat - paitsi jos 1) olen itkenyt niin paljon, etten kehtaa lähteä sinne salille, 2) jos pitää taas roudata jotakuta treeneihin, päivystää keittiössä tahi miettiä muita kotitaloudellisia käytännön probleemeja.