tiistai 14. lokakuuta 2014

Kun on onnellinen


Kun haahuilee kotona iltaisin kuunnellen Joe Cockeria ja huomaa hymyilevänsä itsekseen, voi ajatella olevansa aika onnellinen. Ja kun muistoissa on jo nyt monta hyvää kohtaamista uuden ihmisen kanssa, tietää olevansa paitsi onnellinen myös onnekas


Kenenkään tähän ikään ehtineen taival tuskin on ollut pelkkää siloiteltua tietä. Tässä vaiheessa on ehtinyt kohdata karvaita pettymyksiä ja menetyksiä, rypeä pohjamudissa ja kokea oman rajallisuutensa moneen kertaan. Hyvällä tuurilla - ja psyykkisillä/henkisillä työkaluilla - on myös pystynyt käymään pettymykset läpi ja hyväksymään ne osaksi elämänsä tarinaa. Luultavasti on joutunut hyväksymään senkin, että elämä ei ole täydellistä eikä mene kuten satukirjoissa (vaikka välillä olo onkin kuin Liisalla Ihmemaassa). Ehkä on jopa onnistunut raaputtamaan pois osan niistä rooleista ja oletuksista, joita ympäristö ja yhteiskunta meihin väistämättä liimaa. Parhaimmillaan on matkalla kohti sitä minuutta, joka näyttää omiin silmiin kotoisammalta kuin se kiiltokuva, jota nuorempana ehkä yritti tavoitella.

Sanotaan, ettei kukaan voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi. Olen samaa mieltä. Onnellisuus ja tasapainoisuus kumpuaa omasta sisimmästä: kyvystä hyväksyä itsensä ja elämänsä sekä tulla toimeen itsensä kanssa. Ellei yksin voi olla tasapainossa, miten sitä voisi aidosti olla toisen ihmisen kanssa? Jos onnea lähtee tavoittelemaan oman itsensä ulkopuolelta, joutuu milloin minkäkin asian tai ihmisen marionetiksi. Onnellisuus ei ole tällöin omissa käsissä, vaan jonkun muun hallussa. Se voi tuoda hetken huuman, mutta ei pysyvää tasapainoa. 
  
Me ihmiset olemme kuin peilejä toisillemme. Sen, mikä liikkuu omassa mielessämme, tuomme myös peilattavaksi toisen ihmisen kautta. Jos oma mielemme on kovin täynnä säröjä, näemme niitä helposti toisessakin ihmisessä, sen sijaan että näkisimme jotain kaunista. Eppu Normaalin sanoin: miksi minulle sinäkin olet vain heijastus peloistani...
  
Jos sen sijaan on onnistunut käymään läpi omia kipukohtiaan ja pääsemään suunnilleen tasapainoon, voi kumppanin kohdata tasavertaisena ja aidosti. Kun ihminen ei enää samaistu naarmuihinsa ja kolhuihinsa, hän voi nähdä ne osana laajempaa kuvaa. Tällöin voi omana kokonaisena itsenään antautua uuteen hyvään parisuhteeseen - jos sellainen sattuu kohdalle - ja nähdä kaiken hyvän itsessään ja toisessa.  
  
Silloin voi vaikkapa iltaisin havahtua hymyilemästä itsekseen, ihan muuten vaan ♥ 
 

maanantai 13. lokakuuta 2014

Voihan viski ja sananvapaus!

Viikonloppuna sosiaalisessa mediassa jyllännyt kohu olut&viskitapahtumaan liittyen sai minutkin kuohahtelemaan. Vaikka rehellisesti sanoen en edes pidä viskistä ja oluttakin juon hyvin harvoin, niin sananvapauden rajoittaminen osuu suomalaisen yhteiskunnan syvimpiin arvoihin.

Helsingin sanomien uutisen mukaan kaksi bloggaria kirjoitti tapahtumassa esillä olevista oluista ja viskeistä. Tähän he olivat saaneet luvan Valviralta (toim. huom. mihin tällaisiakin lupia tarvitaan yksityisissä blogeissa, kysyn vaan?). Aluehallintovirasto (avi) kuitenkin puuttui asiaan ja kielsi mainitsemasta ko. viskejä. Avin tulkinnan mukaan oli kyse väkevien alkoholijuomien mainonnasta, joka on lainsäädännössä kiellettyä.

Oli nyt sitten kyse ihan mistä hyvänsä, niin sopii miettiä voiko yksikään viranomaistaho rajoittaa yksityisten henkilöiden kirjoittelua tällaisesta aiheesta omissa blogeissaan? Mihin ollaan menossa, jos tällaista tapahtuu? Äkkiseltään kuulostaa siltä kuin avin virkamiehet olisivat saaneet pikakurssin putinilaisilta kollegoiltaan itärajan tuolta puolen...

Luulenpa, että viime kädessä tällainen kohu kääntyy rajoittavia tahoja vastaan. Voi olla, että tämän ansiosta olut- ja viskitapahtuman ovi käy varsin tiuhaan. Vaikka avin tarkoitus oli ilmeisesti heittää kapuloita rattaisiin, niin vaikutus oli päin vastainen. Itse en edes tiennyt kyseisestä tapahtumasta, mutta nytpä tiedän!

Sopii miettiä sitäkin, että kun nykypäivänä jaetaan niukkuutta, niin onko tällainen valvontakoneisto missään mielessä perusteltua. Kuten Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Anneli Tainakin toteaa: "Pitää vakavasti miettiä, mihin kaikkeen sääntelyä ja valvontaa tarvitaan. Siihen liittyy se, että kun meidän yhteiskunnan voimavarat ovat tiukoilla, niin pitäisi tarkasti harkita myös sitä, että mihin niitä voimavaroja kannattaa käyttää."

Jos avin virkamiehillä ei ole riittävästi järkevää tekemistä, siirretään ko. resurssit vaikkapa poliisin kenttätyöhön. Ja ne avin tyypit voivat lähteä vaikka löysäämään pipoa ja juomaan viskiä ;)  

Eläköön sananvapaus, olut ja viski!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Vastalääkkeet pimeyteen


Aamut ja illat hämärtyvät siihen malliin, että tietää pahimman olevan pian edessä: reilun kahden viikon päästä kellot siirtyvät talviaikaan ja minulle se tietää hirveää pimeyden tunnetta. Pahinta on silloin, kun aina on pimeää. Aamulla töihin mennessä pimeys ja hyytävä kostea kylmyys. Lasten ja itsensä pakkaaminen toinen toistaan lämpöisempiin vaatteisiin, joista huolimatta viileys hivuttaa itsensä luihin saakka. Auton skrapaaminen ja vaakasuoran viiman palelluttama olemus. Liukkaat tiet ja tumpelot kanssa-autoilijat (itsehän toki olen maanteiden kingi, öhöm). Iltapäivällä sama toiseen suuntaan, pimeyden vallitessa jälleen iltapäivää. Hrrr... 

Sen takia otan pikku hiljaa tehokäyttöön vastalääkkeitä pimeydelle. Minun keinojani taistella väsymystä ja harmautta vastaan ovat mm.:

Kuntoilu ja endorfiinit
Olen taas alkanut käydä kuntosalilla. Takana on kaksi treenikertaa ja olen innoissani! Lisäksi käyn pitkillä kävelyillä ja jumppaankin aion jossain välissä ehtiä. Reippaalla liikunnalla saa endorfiinit liikkeelle, mikä puolestaan edesauttaa jaksamista ja hyvää mieltä. Endorfiinit ovat myös stressihormonien "vastalääke" ja auttavat siten purkamaan kuormittunutta mieltä ja ehkäisemään masennusta. Endorfiineja muuten erittyy myös rakastuneena ja seksin aikana ;)


Valo
Aamuisin laitan päälle kaikki kodin valot. Kirkasvalolamppu olisi ihana, mutta ei sovi budjettiin. Töistä voi piipahtaa lounastauon yhteydessä hetkeksi ulos, jolloin saa hyödynnettyä sen vähäisenkin päivänvalon. Valon määrä vaikuttaa mm. elimistömme erittämään melatoniiniin, joka puolestaan on tarpeen vuorokausirytmin ja hyvien yöunien säätelyssä.

Hyvän mielen jutut
Yritän raivata tilaa asioille, joista pidän ja saan hyvää mieltä. Poikien kanssa touhuaminen, murun kainalo ja pusut, ystävät, hyvä kirja, lasillinen punaviiniä, saunominen, hyvän mielen tv-ohjelmat, nauru... Nautintoa ja innostusta tuottavia asioita tehdessä erittyy dopamiini-hormonia, joka edistää mielihyvän kokemista.




Syöminen
Ei tietenkään mikä tahansa mättö, vaan terveellinen perusruoka. Paljon kasviksia, riittävästi proteiineja ja sopivasti hyviä hiilareita. Toki myös herkut ovat silloin tällöin sallittuja - ilman niitä elämä olisi suorastaan tylsää. Ja tiesittekö, että jonkin tutkimuksen (älkää vaan kysykö minkä!) mukaan tumma suklaa auttaa stressiin ja ahdistukseen. Itselläni tumma suklaa kuuluu vakiovarustukseen, mutta todelliseen hemmotteluun kelpaa vain Fazerin sininen tai irtokarkit. Vakiojuttu alkaa olla lauantai-iltainen leffa- ja karkkihetki poikien kanssa.





Lepo ja nukkuminen 
Tässä minulla on selvä petraamisen paikka. Olen iltavirkku ja menen aina liian myöhään nukkumaan. Täytyy kehittää itselleen hieman selkärankaa ja kuria, että saisin itseni ajoissa sänkyyn... Riittävä lepo on muutenkin tärkeää. Itselleni se voisi yksinkertaisimmillaan olla sitä, että roikkuisin iltaisin vähemmän netissä ja lukisin enemmän kirjaa tai vaikkapa venyttelisin. 



Mitkä ovat omat eväänne pimeyttä ja harmautta vastaan? :)


maanantai 6. lokakuuta 2014

Ankea markettinainen ja epäilyttävä lasillinen

Aion asioida tälläkin viikolla automarketissa. Lisäksi aion nautiskella lasillisen viiniä naisseurassa kahvilassa.

Mutta mutta, hetkinen... Onkohan se sittenkään ihan viisasta. Sillä tiesittekö, että:

  • nykyaikana on edelleen epäilyttävää pistäytyä yksin - tai kaiketi edes kaksin naisseurassa - ravintolassa lasillisella. Sen sijaan tavaratalossa voivat naiset rauhassa pysähtyä elvyttävälle lasilliselle.
     
  • nettikaupasta ostaminen sitoo naisen neljän seinän sisälle. Jos siis erehdytte ostamaan netistä, olette surkeita paplarit päässä kotiin orjuutettuja ja hellan ääreen sidottuja naisparkoja.
      
  • nettikaupassa ostamalla ette myöskään pyöritä talouden rattaita ja rahankäyttönne jää ikävästi piiloon.
      
  • jos asioit automarketissa - ja varsinkin jos työnnät kärryjä autohallissa - olet vähän niin kuin ankeuden huipentuma, jolta puuttuu kaikki aistikkuus.

Näin on, mikäli on uskominen tutkija Anna Kortelaista
Eipä mulla muuta. Paitsi että Anna hei, tervetuloa 2010-luvulle sieltä historian lehdiltä. Ja arvoisa toimittaja Anna-Stina Nykänen, haastateltavan mielipiteistä huolimatta voi käyttää hieman kriittisyyttä jutun tekemisessä. 

Ps. Paljollako Stockmann sponsoroi aistikkaita hankintojanne tuossa - ah - kohteliaisuuden ja viihtyisyyden keitaassa?