keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Aurinko

Päivät ovat olleet lämpöä, aurinkoa, rantaa, hiekkaa (sisällä, ulkona, bikinipöksyissä, navassa...), jäätelöä jne. Blogi on ihan hunningolla ja niin olen minäkin. Kaiken ohessa olen ehtinyt vähäsen rypeä kriiseissä, manata miehet alimpaan hornaan, joustaa ja saanut omalle osalleni joustamattomuutta. Naiseuteni on saanut muutaman pikkuisen kolhun - yhä enemmän siis muistutan autoani - ja olen parannellut oloani, milläs muulla kuin jäätelöllä ja kylmällä iltasiiderillä.


Kaiken kaikkiaan tämä on ollut hyvin elämää. Aallonpohjaa ja aallonharjaa. Välillä suurta nautintoa, kunnes taas olen tyrskähtänyt pohjalle - mutta en sentään pohjan läpi. Välillä olen menettänyt hermojani poikien kanssa, mutta toisaalta nauttinut ihan hirveästi kesäpäivistä juurikin heidän kanssaan. Minun ihanat päivänsäteeni ja koetinkiveni ♥  Vaikka minua ei kukaan muu rakastaisi maailmassa, niin tasan tarkkaan tiedän olevani kahden pienen miehen sydämessä hyvin syvällä ja tiukasti. Se on arvokasta, jos mikä.




keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kuusi vuotta sitten

Tasan 6 vuotta sitten olin tuore äiti. Kainalossa ihkauusi ihmisen taimi. Pieni, ryttyinen ja ihanan tuoksuinen - maailman täydellisin ♥ 


Olin hämilläni, onnellinen, ihmeissäni. Väsynyt, vähän kipeä ja kaiken uuden edessä. En ehtinyt edes soittaa lähimmille sukulaisille, kun oli niin kiire pitää vauvaa sylissä, katsella ja ihmetellä.

Synnytys oli tajunnan räjäyttävä kokemus - ihan joka merkityksessä. Muistan miten aamuyön tunteina katselin synnytyssalin ikkunasta ulos ja näin auringon nousevan metsän takaa. Tajunta häilyi jossain unen ja ties minkä rajamailla, mutta kun kuulin pojan ensimmäisen parkaisun, olin niin hereillä kuin ikinä voi olla. Maailman upein hetki, kun sain vauvan paitani alle lämmittelemään. Ajattelin, että hän on juuri sen näköinen ja oloinen kuin pitääkin. Minun omani.

Nyt hän on puuhakas, innokas ja alati pälpättävä touhuaja. Kasvaa silmissä ja on innoissaan menossa eskariin. Halaa äitiä paljon ja usein, syliinkin kiipeää hakemaan läheisyyttä, kunnes taas juoksee omiin puuhiinsa. Hän on luvannut, että saan ihan aina halata ja suukottaa häntä niin paljon kuin haluan. Minun rakkaani ja tähtisilmäni ♥  Hän teki minusta äidin ensimmäistä kertaa ja on kasvattanut minua tällä vanhemmuuden matkalla. Kiitos joka askeleesta ja joka ikisestä hetkestä!

Onnea pieni rakkaani!!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Lommo

Mökkiviikko sujui ihanasti, yhtä muttaa lukuunottamatta. Eräänä päivänä posautin autoni eturenkaan isoon kiveen mökkitien pientareella. Väistin toista autoa, aurinko häikäisi pahasti ja POKS. Rengas puhki ja tyhjänä, peltiä naarmuilla ja lommolla. Parin(kymmenen) kirosanan jälkeen iski paniikki - minulla oli kyllä vararengas, mutta en ikinä ole joutunut vaihtamaan rengasta enkä tiennyt mitä tehdä. Kohtalo sattui kuitenkin järjestämään niin, että haaveri sattui isäni tuttavan mökin kohdalla. Hän rouvansa kanssa pelasti minut pulasta. Sain vararenkaan alleni ja eikun menoksi.

Perillä mökillä tuli itku. Pelästys ja suunnaton harmitus purkaantui nyyhkytyksenä ja tärinänä. Otti päähän, että auto sai pahat osumat, mutta toisaalta olin helpottunut siitä, ettei käynyt mitään pahempaa. Minä ja pojat säilyimme naarmuitta. Ex lohdutti, että kaikille autoilijoille tulee ennen pitkää jokin haaveri.

Kun olin itkenut renkaan ja peltien vuoksi, alkoi syvältä sisimmästä nousta suurempia itkuja. Tajusin, että minä ja auto olimme samassa tilanteessa. Naarmuilla ja lommoilla, rengas tyhjänä ja korjauksen tarpeessa. Kumpikin kohtasi jotain, joka rikkoi osia meistä. Katsoin silmästä silmään taas uusia pelkoja: miten selviän yksin tästä kaikesta? Siinä missä ennen saatoin turvautua mieheen autoon liittyvissä probleemissa, olinkin nyt vailla taustatukea. Tajusin senkin, että nimenomaan yksin minun nämä lommot pitääkin hoitaa - sekä auton että omat lommoni. Ei kukaan voi tehdä sitä puolestani. On hankittava varaosat, hoidettava korjaukset ja maksettava maksut. 

Tänään kävin vaihdattamassa uuden renkaan (tai itse asiassa kaksi, ettei ajoni olisi ollut liiaksi epätasapainossa). Seuraavaksi pitää fiksailla peltiä, maalia, jarrupaloja, kuraläppiä ja muuta "kivaa". (Hitto soikoon, mieluummin shoppailisin kenkiä ja vaatteita!) Sydämen ja sielun fiksaaminen jatkuu pala palalta ja päivä päivältä. Joskus tulee sekin päivä, kun kaikki lommot on korjattu. Arvet jää, mutta ne kuuluvat elämään.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Lomailo

Lomalla ja mökillä on  i-h-a-n-a-a! Mikä lämpö ja kesäfiilis!!

Tämä on eka kerta mökillä poikien kanssa, kun olen enimmäkseen nauttinut ja relannut sen sijaan, että pääasiassa menettäisin hermojani. Olen ottanut todella rennosti ja vaimentanut takaraivossa kuiskivat äänet, että pitäisi suorittaa jotain hyödyllistä (kuten pestä ikkunoita tai kiskoa rikkaruohoja ja puuntaimia maasta). Tämänkin päivän raskain velvollisuus oli kurvata autolla jäätelökiskalle ;)  Olen myös onnistunut ansiokkkaasti saamaan yläselän punaiseksi - jolloin totesin, että onkin hyvä syy kulkea naama kohti aurinkoa. Parit kaislat olen kiskonut rannasta, jotta poikien on parempi kahlailla vedessä.

Kummitädin rannassa - ei hassumpi maisema!

 





Mökkeilyn autuutta kestää vielä pari päivää, sitten loma jatkuu kotinurkissa - ei hassumpaa sekään. Sitähän ehtii tehdä vaikka mitä vielä!


maanantai 7. heinäkuuta 2014

Olkkari

Voitte hieman kurkata olohuoneeseeni sillä aikaa, kun pötköttelen bikineissä nurtsilla, kuuntelen vesipyssysotureiden kiljuntaa, juon päiväkahveja, (menetän hermojani aina välillä), lämmittelen mökkisaunaa, teen poikien kanssa päiväajeluita jäätelökiskalle tai istuskelen järvenrannassa tuijottamassa ulapalle.

Tässä vaiheessa lomaa tuntuu ihanalta. Vasta yksi viikko takana, melkein kaikki työhuolet unohdettu ja kolme viikkoa autuutta vielä edessä! Jospa siinä ajassa saisi nuo lattialla nojailevat taideteoksetkin ripustettua olkkarin seinälle. Modernia ja uniikkia nykytaidetta ;)  Arvossaan korvaamatonta ♥





sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Korkkarit kattoon




Vihdoin meillä on KESÄ! Lämpö ja aurinko hellii, ja niin on hyvä lämmin mieli ihmisellä. Hyvä mieli on siitäkin, että eilen sain ystäviä koolle. Poksautettiin muutama skumppapullo, syötiin kaikenlaista pientä hyvää, ja osan kanssa jaksettiin vielä lähteä nostamaan tunnelma kattoon kaupungin yöhön. En muista milloin viimeksi olisi ollut niin hauskaa! Oli ihanaa vetää kesämekko päälle, korkkarit jalkaan ja punaa huuliin. Tanssia pikkutunneille saakka, nauraa mahansa kipeäksi (mm. pitsipöksyille ja iskuvinkeille) ja hullutella! Elämä on niin laiffii :)

Huomenna mökille poikien kanssa. Biksut, uimapöksyt ja aurinkolasit pakattu! 


Näillä varpailla tanssittiin!!


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Lomafiiliksen virittelyä

Toinen virallinen lomapäivä ja alan pikku hiljaa tajuta, että vielä moneen viikkoon ei tarvitse ajatella työsähköposteja, asiakkaita, ohjelmatestauksia - ja kuka niitä nyt jaksaa muistaa... Sää ei kenties ole parhain, mutta tänään sentään ei sada ja ulkona pärjää ilman pitkiä kalsareita. Parasta tähän asti ovat olleet pitkät ja hitaat aamut, aikatauluttomuus ja se, että koti valmistuu pala palalta.

Iloitsen myös siitä, että esikoinen näyttäisi saaneen uuden ystävän. Uudessa pihapiirissä on sattunut kaikenlaisia vastoinkäymisiäkin, ja kiltti esikoinen on ottanut ne hyvin raskaasti. Pahinta oli, kun kolme-neljä lasta saartoivat esikoisen, ampuivat vesipyssyillä likomäräksi, eivätkä päästäneet pois. Poika pelästyi ikihyviksi ja itki tapahtunutta pitkään ja hartaasti. Niin pisti vihaksi, että hyvä kun en saanut niitä muita käsiini - en tiedä mitä olisin tehnyt... Kaikki pihan lapset eivät ole ihan ehkä penaalin terävimpiä kyniä (enkä väitä, että omatkaan lapseni olisivat) ja kohteliaimpia tapauksia.




Esikoisella on kiltti ja kohtelias asenne, eikä tarvetta uhota muita lapsia kohtaan. Viime päivinä olemme kaiken varalta harjoitelleet nyrkkeilyä, vähän macho-asennetta ja sitä, mitä voi laukoa päin naamaa tyypeille, jotka haluavat ottaa nokkapokkaa... huokaus... Mutta sitten tuli tämä yksi poika, jonka kanssa esikoisella sujuu hyvin ja leikit menevät mukavasti. Lisäksi naapurissa on tuttu poika tarhasta, jonka kanssa ovat kuin paita ja peppu. Niin olen iloinen poikien kavereista. Monena päivänä olen vääntänyt välipalaa paitsi omille, myös naapurin muksuille - ja ah mikä ihana fiilis! Kun lapsilla on kivaa, on itselläkin kaikki aika hyvin :)