tiistai 29. lokakuuta 2019

Ajatuksia talviaikaan siirtyessä

Pimeys ja kylmyys

Viikonloppuna veivattiin taas kellot (mielestäni) ihan väärään suuntaan. Minulle on yksi lysti, onko aamuisin vielä hetken aikaa valoisampaa, kun kaipaisin valoa nimenomaan iltapäiviin, jotta olisi töiden jälkeen mahdollisuus lenkkeillä edes hetki valoisan aikaan. Tuntuu ihan murskaavalta, että edessä on taas monen kuukauden pimeä putki.

Kylmyyskään ei innosta, enkä saa tipan tippaa lohtua kynttilöistä, kaulahuiveista tai lämpimistä kahvikupillisista. (Valivali.) Ilakoin sitten, kun valo ja lämpö ovat taas täällä. Siihen asti mennään askel kerrallaan ja otetaan käyttöön VPS-menetelmä * aina tarvittaessa.

*) Vittu perkele saatana


Flunssa ja väsymys

Reilu viikko sitten sairastuin perusflunssaan. Sinnittelin töissä särkylääkkeillä, kahvilla ja c-vitamiinilla, vaikka öisin en saanut nukuttua juuri ollenkaan yskimiseltä. Tänään sisuunnuin ja raahauduin lääkäriin. Olin varma, että minulla olisi keuhkoputkentulehdus, mutta eipäs mitä - vika olikin ihan toisaalla ja sain kuulla potevani korvatulehdusta! Kai sitä tällainen nuori tytönheitukka helpostikin voi sairastaa moisia lastentauteja ihan tietämättään ;) 

Uskoisin, että antibioottikuurin myötä pöpö alkaa talttua ja yskänlääkkeen turvin saan taas vähän paremmin unta. Takavuosien unettomuuksien myötä voisikin sanoa, että nukkuminen on ihmisen parasta aikaa ja odotan innolla parempia öitä! Lasten takia valvominen jätti aikoinaan sellaisen muistijäljen, että nykyään jo parikin huonoa yötä tekee sietämättömän olon.

Ärsyttäviä muuten tällaiset pöpöt, jotka tuntee vain sisuksissaan, mutta ulospäin ei näytä yhtään kipeältä. Kuumemittarikaan ei värähdä minulla, ellen ole kuolemantaudissa. Helposti tulee vain mentyä töihin muina naisina, vaikka oikeasti kuuluisi kotiin potemaan...

Ystävykset, jotka mätsäävät toisiinsa ja luonnon väreihin :)

Kevennysyritys

Syksy ja mielialan mollivoittoisuus ovat tehneet sen, että herkut ovat maistuneet ja sen huomaa nyt vyötäröltä kiristävinä housuina ja turpeana olona. Kroppani on sellainen, että jo parin kilon nousu tekee tukalan ja itsestään vieraantuneen olon. Niinpä päätin, että nyt hetkeksi herkut veks ja tilalle paljon enemmän kasviksia. Vaikka suklaa luo illuusion mielihyvästä ja aivosolut huutavat sitä aina vaan lisää, niin eihän se tietenkään onnea tuo. Parin päivän vieroitusoireiden jälkeen huomaa, ettei kuolekaan ilman suklaapatukkaa ja kävelylenkki raittiissa ilmassa on parempi vaihtoehto.

En hylkää silti hiilareita enkä herkkujakaan ihan täysin, mutta yritän järkeistää. Onneksi mielestäni parasta herkkua on esim. ruisleipä paahdettuna, hunajalla siveltynä ja banaaniviipaleilla päällystettynä <3  (Myönnän silti kaipaavani hieman irttareita ja suklaata, mutta tiedän, ettei kaikille mieliteoille aina tarvitse antaa myöden.)



Oletko itse syksyn ystävä ja haittaako pimeys?
 

maanantai 21. lokakuuta 2019

Syyslomaviikon touhut

Viime viikko oli meillä päin syyslomaa. Lapset olivat tietenkin innoissaan, kun ei tarvinnut mennä kouluun tai pakertaa läksyjen parissa. Itsekin olin helpottunut, kun sain lähes kokonaan taukoa Wilma-viesteistä ja läksyjen tekemiseen pakottamisesta.

Normiarjessa meillä (=minulla) menee ihan huomattavasti aikaa ja energiaa kuopuksen kouluhommien kanssa. Ei sillä, että tehtäviä olisi mitenkään poikkeuksellisen paljon, vaan siksi, että lapsella ei motivaatio aina tahdo olla kohdillaan ja oppimisessakin on joskus pienoisia haasteita... Joten kun lomaviikkoina läksyrumba jää väliin, kevenee oma arkitaakka todella paljon.


Alkuviikosta pojat touhuilivat omiaan, eli lähinnä hengasivat kavereiden kanssa ja pelasivat Fortnitea. En jaksanut ottaa pulttia, vaikka pelaaminen hetkittäin olikin ihan liiallista. Taistelunsa pitää valita viisaasti, jotta jaksaa kamppailla aidosti tärkeiden asioiden parissa.

Loppuviikosta olin itsekin pari päivää saldovapailla. Yhtenä päivänä piipahdimme poikien kanssa Ideaparkin Särkänniemi Zones -sisähuvipuistossa. Toisena päätin ex tempore ehostaa pikkuvessan uuteen uskoon. Vilautan kuvia jossain vaiheessa Instagramin puolella. Erityisesti nautin perjantai-iltaisesta Billy Elliot -musikaalista esikoisen kanssa. En ole naismuistiin käynyt teatterissa ja tuo musikaali oli ihan mieletön ilotulitus taitoa, iloa, musiikkia ja tunteita laidasta laitaan.


Viikonlopun toinen päivä hurahti pojan säbäpeleissä Ideaparkissa - eli voi sanoa, että vietin varsin ison siivun lomapätkästäni ostoshelvetissä. En ikinä oikein ymmärrä sitä, että jotkut varta vasten tykkäävät viettää aikaa ostoskeskuksissa. Minä välttelen niitä viimeiseen asti ja luikin pois aina niin nopeasti kuin mahdollista. Yhdeksäntuntinen rupeama vei mehut ihan totaalisesti...

Ideaparkin ilopilkku oli kuitenkin Lempäälän kirjaston popup-piste. Sain hyvät kirjasuositukset meidän pojille ja sivistyin sen verran, että nykyään Piki-kirjastojen kirjoja voi palauttaa mihin tahansa alueen kirjastoon. Hienoa palvelua ja popup-kirjastoille iso peukku!


Syksyn koleus ja hämäryys alkavat jo painaa päälle. Vaikka aloitan aamut kirkasvalolampun äärellä, vedän ubikinonia ja yritän ulkoilla riittävästi, niin saa kyllä tsempata, etteivät siivet viistäisi ihan pohjamudissa. Ensi viikonloppuna siirretään kellot talviaikaan ja työssäkäyvälle se tietää lohduttoman pitkiä ja pimeitä iltoja. Joka vuosi olen harkinnut sitä, että jatkaisin itse kesäajassa (=aikaisin töihin, aikaisin kotiin), mutta ei minusta aamuntorkkuna ole kapinoimaan virallista kellonaikaa vastaan. Siksipä todella toivon, että joskus vielä kesäajasta tulisi virallinen aika ihan lopullisesti. Harmi vaan, että taidan kuulua niukkaan vähemmistöön ja olen varma, että se samperin ikuinen talviaika vielä tullaan nuijimaan läpi...


Miten siellä - oletko saanut pitää syyslomaa ja miten muuten suhtaudut syksyyn ja pimeyteen?

tiistai 8. lokakuuta 2019

Huono bloggaaja

Maailman hitain bloggaaja täällä hei! Taas on kuukausi ehtinyt vaihtua ennen kuin pääsin tähän saakka, että saan aikaiseksi edes anteeksipyytelevän epä-postauksen.

Jotenkin en saa tartuttua aiheisiin. Päässä liikkuvat asiat ovat joko liian pieniä ja vähäpätöisiä (kuinka kaunis voikaan olla vaahteranlehti vastavalossa, tai miten ärsyttävää on, ettei lapsi muista tehdä läksyjä). Niistä ei tule kirjoitettua, vaikka pienuudessaan nekin ovat merkityksellisiä asioita. Tai toisaalta ne asiat ovat niin isoja ja vaikeasti hahmotettavia (tai joiden avoimesta puimisesta voisin saada näpeilleni), etten oikein osaa niistäkään kirjoittaa.

Jos vaihtoehdoksi jää horista niitä näitä kaalinpäitä, niin motivaatio kirjoittamiseen tahtoo karata, enkä saa aikaiseksi oikein mitään. Toisaalta on mukavaa, että bloggaaminen voi olla tällaista laiskanletkeää ja tavoitteista vapaata hortoilua. On hyvä olla jokin osa-alue, jossa ei ole mitään pakkoja tai deadlineja.

syysmaisema


Kerrotaan nyt sitten vaikka otteita viime aikojen positiivisista jutuista. 

* Voitin yhdessä arvonnassa leffaliput ja toisessa Särkänniemi Zonesin rannekkeet. Muuten olen patalaiska lähtemään moisiin aktiviteetteihin, mutta saadut eduthan on vähän niinkuin pakko käyttää. Pojat ovat innoissaan, kun on tiedossa jotain ekstraa (kunhan se patalaiska äiti onnistuu löytämään sopivan rakosen kalenterista).

* Parin vuoden pitkällisen mietinnän ja tuskailun jälkeen ostin vihdoin uuden puhelimen. En ole mikään teknologian uusimmalla aallonharjalla ratsastaja, enkä näe oleellisen tärkeäksi hankkia uusimpia härpättimiä. Ostan vasta sitten, kun on ihan pakko ja nyt se pakko tuli vastaan. Esikoiseni konsultoimana ostin Huawein jonkun minkälie mallin, josta tykkään tosi paljon. Ehkä eniten pidän sen suopeasta selfie-kamerasta, jonka avulla jopa arkisen nuhjuinen look muuntautuu glamouriksi. Muunneltu todellisuus - rakastan sinua! Tosin tämän jälkeen en usko enää mihinkään some-kuviin sitäkään vähää kuin aiemmin :D



* Opettajat! <3  En voi sanoin kuvata, miten kiitollinen olen siitä, että nykyajan koulumaailmassa on niin hienoja ja ammattitaitoisia opeja. Vähän eri meininki kuin omassa lapsuudessani, jossa ongelmat käsiteltiin huutamalla, jälki-istuntoa antamalla tai fyysisellä kurinpalautuksella. Oman lapseni lieviä oppimisongelmia ratkotaan ihan eri meiningillä ja suurella sydämellä sekä iloitaan pienistäkin edistysaskelista - vaikka se olisi niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin oman repun laittaminen oikeaan paikkaan. Iso kiitos kaikille teille kasvatusalan ammattilaisille, jotka teette suurella sydämellä töitä ihmistaimien eteen! <3 
 

Koska edessä häämöttää pitkä ja pimeä kaamos, niin kertokaa tekin piristykseksi jotain kivaa. Tai miten aiotte torjua kaamosväsymystä?

© Oman katon alla
Maira Gall