maanantai 22. lokakuuta 2018

Vaatekaapin siivous

Taannoin totesin, että kodin kaaosta voi kesyttää ihan vaan leppoisasti ja hylly kerrallaan. Helppoa kuin heinänteko vielä siinä vaiheessa, kun heittelin pois vessanhyllyjen tyhjiä tuubeja tai käyttämättömiä purnukoita.

Kun järjestelyprojekti eteni omaan vaatekaappiin, olikin karsiminen monta astetta vaikeampaa. Useimmille vaatteet ovat kuitenkin enemmän kuin pelkkiä kehonlämmittimiä tai kriittisten osien peittämiseen tarkoitettuja kangaskappaleita. Inventaarion edetessä piti mekaanisen raivauksen lisäksi miettiä hieman omaa identiteettiä ja tyyliä - millainen oma tyylini oikeastaan on tai ei ole, tai millainen sen toivoisin olevan.

Pitää vai poistaa?

Oli helppo bongata ne vaatteet, joita käytän paljon ja/tai joista todella pidän. Niiden olemassaololle oli hyvä edellytys jatkossakin.

Mutta entäs sitten ne muut? Voisin jakaa ne karkeasti seuraaviin kategorioihin:
  • Väärän kokoiset tai väriset.
    Näiden osalta oli melko helppo tehdä poistopäätös. Turha säilyttää housuja, joiden nappi sinkoutuu irti, kun niitä yrittää pingottaa päälleen. Tai paitoja, joiden väri saa minut näyttämään kelmeältä seinäkukkaselta.
     
  • Väärän malliset.
    Vasta viime vuosina olen alkanut oppia paremmin, minkä malliset vaatteet minua pukevat. Säkkimäiset ja pussittavat eivät kuulu niihin, joten niidenkin osalta oli helppo sanoa heipat.
     
  • Jos sittenkin -vaatteet?
    Tähän kategoriaan menevät mm. vaatteet, joita olen hankkinut/säilönyt siltä varalta, jos vaikka sittenkin alkaisin harrastaa kuoroa tai lukupiiriä, ja haluaisin näyttää siellä erityisen kultturellilta. Suomeksi sanoen siis hutiostoksia, koska luultavimmin en tule harrastamaan ko. juttuja. Pois vaan!
     
  • Tarpeelliset, mutta liian monta.
    Ns. kotivaatteita minulla on jopa enemmän kuin töihin kelpaavia. Rönttävaatteet ovat toki tarpeen, mutta onko esim. kotipaitoja pakko olla 15 kappaletta? Päätin, että vähempikin riittää ja poistin ne, joita olen käyttänyt vähiten.
     
  • Harvoin käytetyt ja ihanat, mutta liian monta.
    Tämä oli vaikea kategoria. Esim. juhlavahkoja mekkoja minulla oli ennen karsintaa kymmenkunta kappaletta. Kuitenkin juhlia on niin harvoin, etten tarvitse niin montaa. Osa mekoista sai siis lähteä.

Lajittelin vaatteita melko raa'alla kädellä ja poistin niitä ihan sillä perusteella, että jos vaate ei imartele minua, niin lähteköön. Vaikka vaate olisi henkarissa hieno, mutta saa näyttämään minut raskaana olevalta jumppapallolta, niin miksi ihmeessä säilyttäisin sellaisen?

Poistoon lähteneitä. Paitsi In wearin kukonaskel-kuvioinen hame sai mahdollisuuden, koska se on hyvälaatuinen ja keksin sille käyttöä vielä tälle syksylle. 

Myönnän silti, että monen kohdalla meinasin heltyä. Esim. vaikka hatut näyttivät sinänsä ihan kivalta, en tuntenut niissä oloani yhtään kotoisaksi. Niiden kohdalla en loppujen lopuksi antanut periksi 'jos sittenkin'-fiilikselle, vaan ne saivat lähteä kiertoon.

Kaiken kaikkiaan kävin läpi paljon identiteettipohdintaa. Millainen olen ja millainen en ainakaan ole? Jos en ole hattunainen, niin miksi en ole? Entä miksi jokin vaate voi samaan aikaan näyttää tosi kivalta päälläni, mutta silti tunnen itseni ihan vieraaksi? Mistä syystä lempivaatteeni ovat niin kivoja kuin ovat, ja mitä yhteistä niillä on? Ja ennen kaikkea: mikä on jatkossa se punainen lanka, joka voisi johdattaa kohti nappiostoksia ja välttyisin ostamasta yhtäkään hutivaatetta.

Entä mitä tapahtui poistetuille vaatteille?

Poistoja kertyi omista kaapeistani kokonaista 3 Ikea-kassillista! Lisäksi poikien vaatteita 1 samanmoinen kassillinen sekä päälle suksia, mailoja, kypäriä yms.

Poistetut vaatteet olivat lähes järjestäen priimakuntoisia ja kivannäköisiä. Vaikka helpompaa olisi ollut kiikuttaa ne kaikki tyynni UFF:in laatikkoon, niin varasin kuitenkin kirppispöydän, vaikka siinä onkin oma urakkansa. Nyt vaan peukut pystyyn, että saldo menee plussalle.

Ne vaatteet, jotka eivät päätyneet kirppikselle, lajittelin seuraavasti:
  • UFF:lle menevät. Nämä olivat sellaisia, joiden en uskonut menevän kirppiksellä kaupaksi.
     
  • Kavereille kierrätettävät. Pieneksi käyneet lasten ulkovaatteet, joissa on vähän kulumaa tai nyppyä, kelpaavat edelleen rymyikäiselle kakkosvaatteeksi.
     
  • Autoräteiksi menevät. Aina tarvitsee riepuja, joilla voi pyyhkiä huuruiset autonikkunat tai pyyhkäistä roiskeet veks.


Lopputulos

Kaiken mylläämisen jälkeen vaatekaappini näyttävät ihanan väljiltä, enkä kaipaa yhtäkään poistettua vaatetta. Sen sijaan huomaan nyt paremmin ne puutteet ja aukot, joita kaapissa on. Tarvitsen työkäyttöön pari siistiä ja lämmintä työpaitaa sekä jotkin muut housut kuin farkut.

Järjestämisestä oli sekin hyöty, että oli huomattavasti helpompaa nostaa esiin lempivaatteitani Sutkautuksia-Tarun postaussarjaan 'Tyylilyylit', johon sain kunnian päästä osalliseksi. Seurailkaa siis lähipäivinä Sutkautuksia ;)

Lue myös aiempi postaus: Elämä on lajittelukeskus

Vinkki: Myös tätä vaateraivaustapaa voisi kokeilla: Mieti, mitä oikeasti tarvitset (Kodin kuvalehti).


PS. Pakko myöntää, että vaatekaapistani löytyy edelleen satunnaisia kammotuksia, kuten leopardikuosiset kotiverkkarit, joissa on reikiä takalistossa. Koska ne vaan on silti niin ihanat :D


perjantai 19. lokakuuta 2018

Lämmittävä tomaatti-linssikeitto

Viime aikojen ilmastouutiset ovat saaneet miettimään entistä enemmän kulutustottumuksia ja ruokavaliota. Jo nyt meillä menee ihan kiitettävä määrä kasviksia, mutta lähes aina varsinainen ruoka sisältää myös jotain lihaa. Kanasuikaleet ja jauheliha pelastavat nopeudessaan ja helppoudessaan monet kiireiset iltapäivät. Lisäksi arjen hektisyys pitää huolen siitä, ettei ole ollut liiemmin aikaa perehtyä vegeruokiin.

Tällä viikolla oli helppoa valita kasvispainotteinen ruokavalio, kun perheen miesväestö oli poissa ja aikataulu oli väljä. Kokkasin yhtenä päivänä ison satsin tomaatti-linssikeittoa, jota riitti minulle moneksi päiväksi - sekä työevääksi että päivälliselle. Yksi annos meni vielä pakastimeenkin.

Mukailin Meillä kotona -blogin reseptiä, mutta vaihtelin ihan hivenen ainesosia ja mausteita. Lopputulos oli ihanan lämmittävä ja sopivan kevyt, mutta kuitenkin täyttävä.


Ainekset

1-2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
1-2 suippopaprikaa
1 rkl oliiviöljyä
5-10 kpl aurinkokuivattua tomaattia
8 dl vettä
2 1/2 dl punaisia linssejä
1 tl chiliä
1 tl currya
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
400-500 g tomaattimurskaa
1 rkl hunajaa
150-200 g smetanaa

Pilko sipuli, valkosipuli, porkkanat, paprikat ja aurinkokuivatut tomaatit pienehköiksi kuutioiksi. Kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä n. 5 minuuttia. Kaada joukkoon vesi ja kuumenna kiehuvaksi.

Huuhtele linssit huolellisesti siivilässä ja kaada ne sekaan. Lisää tomaattimurska, mausteet ja hunaja. Keittele pienellä lämmöllä n. 20 minuuttia.

Lisää lopuksi smetana. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Keiton voi halutessaan surauttaa sileäksi sauvasekoittimella. Itse söin sopan ilman soseuttamista.

Keitto on muunnettavissa vegaaniseksi, kun jättää smetanan pois tai vaihtaa sen johonkin sopivaan vaihtoehtoon. 

  ○ ○ ○

Oletko itse kasvisruokien tai keittojen ystävä?


tiistai 16. lokakuuta 2018

Melkein syyslomalla

Vaikka olen tämän viikon normaalisti töissä, koen silti olevani melkein lomalla. Muu perhe on perjantaihin asti maalla mummolassa ja minä saan työpäivien jälkeen olla yksin kotona. Wuhuu!

Tavallisena arkena sitä tuntee pyörittävänsä kahta täyttä työpäivää. Ensin työasiat töissä ja sitten perherumba kotona. On wilma-viestit, harrastuskuskaukset, läksyjen tsekkaukset, ruuanlaitot, kaupalla juoksemiset, täydet pyykkikoneelliset ja mitä kaikkea. Nyt niiden tilalla on tyhjiä iltoja. Melko tyhjä on jääkaappikin, koska en todellakaan raaski kuluttaa harvinaista vapaa-aikaani ruokakaupassa.


Eilen söin viikonlopulta jääneitä lihapullia vaalean leivän päällä. Tämän päivän työevääksi pyöräytin helpon lohi-riisisalaatin ja päivälliseksi vedin taas lihapullia. Salaatiksi sai riittää tomaatti. Huomenna työevääksi samaa lohisalaattia, ja päivälliseksi kokkaan kattilallisen linssi-kasviskeittoa ja sillä mennäänkin varmaan loppuviikko, höysteiden kera toki. Helppoa kuin heinänteko. 

Iltojeni isoin ongelma lienee se, että osaan päättää HBO:n, kirjan lukemisen ja kuntoilun välillä. Vaikea valinta, joten päädyn ehkä noihin kaikkiin vuoropäivinä. Eilen katsoin suoratoistopalvelusta Stephen Hawkingin elämästä kertovan leffan Kaiken teoria. Vaikka kokonaisuutena leffa oli ehkä hieman pölynmakuinen tarina Hawkingin ja hänen vaimonsa parisuhteesta ja sairauden tuomista haasteista, tiedefanina pidin siitä silti. Toivoinkin, että fysiikan ja tieteen tekemisen saloja olisi raotettu enemmän. Kohtuullisen viihdyttävä pläjäys silti, joskaan se ei erityisemmin liikuttanut tunnemaailmaani suuntaan tai toiseen. 

Tänään lenkkeilen ystävän kanssa ja huomenna sitten lienee vuorossa kuntosalia ja kirjan kanssa sohvannurkkaan käpertymistä. Sitten voi aloittaa taas kierroksen HBO:n parissa. Listalle pitää varmaan lisätä kupposia kuumaa teetä, jottei kurkussa orastava kaktus pääse enempää valtaan. 

Adios, nyt nauttimaan syksyisestä ulkoilmasta! 

torstai 11. lokakuuta 2018

Syys- ja blogiväsymystä vastaan

Jotkut ihmiset tuntuvat puhkeavan kukkaan syksyisin. Minä taas joudun tsemppaamaan, ettei lisääntyvä pimeys ja kylmyys vie mielialaa liikaa miinuksen puolelle. On aika ottaa käyttöön syksyn vastalääkkeet ja selviytymiskeinot. 

Luotan pitkälti samoihin pelastaviin juttuihin kuin viime vuonnakin. Säännöllinen ulkoilu, kuntoilu, kirkasvalolamppu ja sopivat lisäravinteet olkoot nytkin tärkeimpinä keinoina kaamosväsymyksen selättämisessä. Muutamia lisäkeinojakin kannattaa ottaa käyttöön.

Luonnossa reippailu ja rauhallinen hengittely antaa energiaa pimeäänkin päivään.



Kivat tekemiset kalenterissa piristävät mieltä. Jos kuitenkin on herkästi kuormittuva (kuten minä) pitää muistaa, ettei voi buukata kovin monia menemisiä. Kun huomioi kaikki arjen säännölliset tekemiset, harrastuskuskaukset sun muut, käy helposti niin, että niistä kivoistakin tekemisistä tulee kuormittava lisä kaiken muun menemisen päälle.

Mistä tullaankin siihen, että viikoissa pitäisi olla sen verran väljää aikaa, ettei elämä kaadu satunnaisiin laiskotus- ja väsymyskohtauksiin. Kuten tiedätte, tämä on ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Työ- ja kotiarjen pyöriminen sinällään vaatii paljon tekemistä ja aikatauluja. Joskus voi olla syytä vetää parit ruksit kalenteriin päivien yli, jottei buukkaa niihin vahingossakaan ylimääräisiä tekemisiä.

Työpäivän pilkkominen pienillä tauoilla on tarpeen varsinkin pimeimpään aikaan, kun päivä saattaa tuntua loputtoman pitkältä väsymysputkelta. Jos mahdollista, kannattaa piipahtaa ulos vuorokauden valoisimpaan aikaan. Kierros korttelin ympäri virkistää kroppaa ja mieltä ihan kummasti. Saman tekee pieni taukojumppa. Itse teen töissä toisinaan kyykkyjä, punnerruksia tai venytyksiä - ainakin silloin, kun en jaa työhuonetta kenenkään kanssa :D  

Ruoka-annosten pitäminen maltillisina on viisas valinta, vaikka kuinka tekisi mieli vetää napa täyteen hiilariherkkuja. Pimeään vuodenaikaan ainakin itselläni tuppaa käymään niin, että aineenvaihdunta hieman hidastuu, koska arkiaktiivisuuskin tuppaa pienentymään. Lisäksi väsymys sinällään tuppaa hidastamaan kropan aineenvaihduntaa, joten väsyneenä kiloja kertyy helpommin. Jos siihen päälle mättää vielä jättiannoksia huonoja hiilareita, kostautuu se yhä väsyneempänä olona ja kiristävinä farkkuina.


Toisaalta kannattaa myös muistaa, että syksyssä on hyvätkin puolensa ;) 

Blogiväsymys ja palautteen paikka

Poden myös jonkinlaista blogiväsymystä ja pientä haparointia aiheiden kanssa. Moni muukin tuntuu tätä aika ajoin potevan. Kun monet ovat tehneet aluevaltauksia uusille alueille (tube, podcastit, livejutut instassa) tai ovat hurjan kaupallisia ja suosittuja, tuntuu oma tekeminen turhanpäiväiseltä askartelulta. En voi olla ihmettelemättä, kun kuulen joidenkin ihan uusienkin bloggaajien valtavista kävijämääristä - ja samalla nolostelen omia pieniä lukijamääriäni. (Ja ei, tämä ei ole kateutta tai pahantahtoisuutta. Suon mielelläni muille suuret lukijamäärät, koska luultavasti niiden takana on vaivannäköä eikä silkkaa sattumaa.)

Jos ei olisi muodostunut omaa ja vakiintunutta seuraajakuntaa, joihin tunnen jonkinlaista sielunyhteyttä, olisin varmaan lyönyt jo hanskat tiskiin tässä turhautuneisuudessani.

Olisikin mukava kuulla, mistä eniten tykkäätte lukea blogissani? Mikä/mitkä ovat niitä juttuja, jotka saavat palaamaan? Mistä haluaisit jatkossa lukea?

Joko muuten siellä tuntuu syysväsymystä tai pelkoa siitä, että se hiipii olotilaan lähiaikoina? Vai porskutatko läpi syksyn energiaa täynnä?




perjantai 5. lokakuuta 2018

Lukuhetki

Lukeminen tuntuu viime aikoina jääneen kaiken arjen tekemisen alle. Eilen kuitenkin päätin viettää ihanan lukuhetken sohvannurkassa köllötellen. On luksusta vetäytyä hyvän kirjan pariin ja antaa tarinan viedä mukanaan. Lainasin kirjastosta lemppariani Kate Atkinsonia ja Elin Willowsia, joka on uusi tuttavuus. Ja näin se ihana lukuhetki meni...

Kirjastosta kotiudun klo 19 ja kuopus tulee jääkiekosta puolen tunnin kuluttua, joten ehdin rauhassa lukea ainakin sen aikaa. Jes!

Imuroin vain nopeasti eteisen lattialla olevat roskat. Kivempi sitten lukea, kun ne roskat eivät sieltä hypi silmille. Hutaisen imuria samalla keittiön puolella, koska lattialla velloo leivänmuruja. Ja kaipa sitä voisi samalla äkkiä viikata parit vaatemytyt pois eteisen kirstun päältä. Pakko myös laittaa pyykkikone pyörimään.

Jostain syystä en ehtinyt napata kuvaa tämän hetken kirjoista, joten menköön viime kesäinen kirjakuva ;)


Vielä vartti ennen kuin kuopus tulee. Oikeastaan tiskikoneen voisi tyhjentää, niin ei sitten myöhemmin tarvitse ja ehdin illempana lukea ajan kanssa. Tiskipöytäkin pitää siivota.

Kuopus kotiutuu ja jääkiekkokamat pitää laittaa kuivumaan. Selvittelen asustemytyt ja suorin kaikki suojat ja panssarit ja hököttimet nätisti henkarille. Sitten iltapalatarpeet pöytään ja tarkistan vielä pikaisesti kuopuksen matikanläksyt. Miten voikin olla, että viime viikolla niillä ei ollut vielä yhtään kertolaskuja ja nyt yhtäkkiä ovat jo viitosen kertotaulussa? Ensi viikolla se varmaan tulee kotiin kolmannen asteen yhtälöiden kanssa.

Alan paistaa lettuja, koska tulin luvanneeksi niitä jossain mielenhäiriössä. Samalla on hyvä hetki höpötellä lasten kanssa. Ajattelen edessä siintävää leppoisaa lukuhetkeä. Kelpaa sitten köllötellä sohvalla, kun on ensin popsinut pari lettua. Lapset syövät kolme, minä neljä lettua. Hätistelen lapsia iltapesuille ja hinkkaan taas vaihteeksi tiskipöytää. On sitten kivempi lukea, kun likaiset astiat ovat koneessa.

Olin joskus aiemmin luvannut lapsille iltasadut, jos ovat puoli ysiin mennessä sängyssä. On pakko lunastaa lupaus, koska mokomat ovat kerrankin nopeita. Lukeva aikuinen on kuulemma lapselle paras malli, jotta heistäkin tulisi lukijoita. Onneksi sentään niillä on ahkerasti lukeva äiti. Ihan just kohta pääsen itsekin sinne sohvannurkkaan. Paitsi etteihän ne lapset enää silloin minua näe ja miten ne sitten muka voivat ottaa mallia. Ihan varmuuden vuoksi siis mainitsen painokkaasti, että menen kohta lukemaan omaa kirjaa ja on se vaan ihanaa lukea paljon kirjoja. 

Yhdeksältä olen lukenut ja silitellyt lapset unille. Vihdoinkin sohvalle kirjan pariin. Paitsi että pyykit! Ripustelen ne kuivumaan. Sitten jumitun hetkeksi facebookiin ja luen lasten harrasteryhmien Whatsapp-viestit. Ja mistä kehvetistä sinne tiskipöydälle on taas ilmaantunut likaisia astioita? 

Kello on puoli kymmenen. Jos nyt käyn tosi nopsaan iltapesulla, ehdin lukea vielä puolisen tuntia. Tsekkaan vaan nopsaan ainakin kuopuksen aamuvaatteet esille. Samalla vaivalla tsekkaan omatkin vaatteet seuraavalle päivälle. Sitten suihkuun. Suihkun, naamapesun, rasvausten ja hammaspesun jälkeen kello on kymmenen.

Puhelin näyttää viestejä, vastailen niihin. Luen samalla sähköpostit. Väsyttää.

Silmäilen haikeasti sohvalla odottavia kirjoja. Onneksi huomenna on uusi päivä.

T. Melkein lukeva äiti 


tiistai 2. lokakuuta 2018

It's another manic monday - my day

Pitkästä aikaa Päiväni (murmelina) -postaus. Eilinen maanantai tapahtumina, tunnelmina ja muutamana kuvana. 

Suhtaudun näihin sillä tavalla ristiriitaisesti, että luen tosi mielelläni muiden tavallisia arkikuvauksia. Silti ajattelen omasta arjestani, että ketä muka kiinnostaa. Kun elämä on sitä, että herää aamulla, sählää kauheasti ja menee illalla nukkumaan, niin ei siitä paljon glamouria irtoa. Ei ole hehkeitä asukuvia ympäri kaupungin puistoja tai lautasen reunalle aseteltuja huurteisia marjoja. Arkirealismia senkin edestä ;)   

6.40
Herätys. En ole tippaakaan aamuihminen ja arkisin minulle ei edes kannata puhua ensimmäiseen tuntiin. Muut puhuvat silti ja toivottavat hyvää huomenta. Murisen, että ei takuulla ole mitään hyvää tässäkään huomenessa. Little miss sunshine!

Aamupesut, pukemiset, aamupalat ja muut rutiinit menevät jotenkuten, kun potkii sekä itseään että poikia peffalle. Ärsyttää, ettei illalla tullut laitettua lasten ulkovaatteita valmiiksi, ja tietenkin pipot ja hanskat ovat hukassa.

Aamupala: puuroa, omenasosetta ja viinimarjoja. Oheen d-vitamiini sekä hainrusto+vihersimpukka nivelille. Istun kirkasvalolampun äärellä, mutta riittääköhän se 5-10 minuuttia mihinkään? 

8.00
Startti kohti työpaikkaa. Kurvaan marketin kautta hakemassa parin päivän työeväät. Musiikki ja aurinkoinen keli parantavat vähän mielialaa. Töissä on sekalaista soppaa. Asiakkaiden puolelta on hiljainen päivä, joten käyn läpi edellisviikon sähköposteja, testaan ohjelmistoa ja hoidan sekalaista sälää. Tuntuu kuin aivot olisivat talviunilla. Ei taida tänäänkään tulla mitään Nobelin arvoista suoritusta.

Aamupäivällä: muki kahvia, pari keksiä, pari omenaa.
Lounaaksi: kaupan valmissalaatti ja riisipiirakka.
Iltapäivällä: muki kahvia, keksi, mandariini ja omena.



16.00
Lähden töistä ja piipahdan miehen sukulaistädille. Olen luvannut mennä katsomaan mystistä yhteysongelmaa. En oikeasti tajua tietokoneista tai it-jutuista yhtään mitään, joten on hieman surkuhupaisaa, että puoli sukua pitää minua it-tukenaan. Räplään vähän aikaa ja tadaa - systeemit toimivat taas. Saan mukaani vastaleivotun mustikkapiirakan, ihana yllätys! Oli sitä paitsi kiva olla avuksi.

17.10
Kotona. Kuopus ja mies ovat juuri lähteneet kiekkotreeneihin. Vaihdan kuulumiset esikoisen kanssa ja lusikoin nakkisoppaa, jota mies teki ohjeellani pakasteista (jee, ehkä hänessä on kehityspotentiaalia :D ). Selailen mainoslehtiä ja somea ja tsekkaan kuopuksen matikankokeen tulokset. Kiva parannus edelliseen pieleen menneeseen kokeeseen, hieno juttu.

Päivällinen: nakkikeittoa, ruisleipää, maitoa, pala mustikkapiirakkaa.



17.50
Lähden esikoisen kanssa vaateostoksille. Poika kasvaa sitä tahtia, että on pakko ostaa taas parit uudet housut ja paitoja. Onneksi ei ole mitään erityisiä merkkivaatimuksia ja hän tyytyy perussiisteihin vaatteisiin. Vastaan ystävän puheluun ja lupaan lähteä vielä pienelle lenkille, kun pääsen kotiin.

19.00
Kotona. Vaihdan päälle lenkkivaatteet ja hetikohta lähden taas ulos ovesta. Ihana syysilta ja aurinko on juuri laskenut horisontin taakse. Ihailen upeaa taivasta niin, että meinaan kävellä koko ajan ojaan. Kävelemme pienen lenkin ja päivitämme kuulumiset. Raikas ilma ja ystävän seura tekevät hyvää.

19.50
Kotona taas. Kuopus ja mies ovat sillä välin tulleet kotiin. Vaihdan kuulumisia, hoputan poikia iltapalalle ja siivoilen tiskipöytää. Iltapalan jälkkäriksi lupaan miehen tädin mustikkapiirakkaa ja se katoaa viimeistä murua myöten. Otan itsekin.

Kello on jo lähemmäs puoli yhdeksän, kun huomaan kuopuksen matikankirjasta pieleen menneet läksyt. En enää haluaisi tähän aikaan vaivata väsynyttä lasta, mutta pakko se on tehdä läksyt uusiksi. Kertolaskut ovat juuri alkaneet ja niiden kanssa pitää mielestäni tsempata heti alussa, että lähtevät menemään oikein. Miehelle olen kiukkuinen siitä, että hän oli aiemmin katsonut läksyt tehdyiksi, muttei ollut tarkistanut laskuja sen paremmin. Tunnen olevani vähän marttyyri, kun marmatan, että miksi just mun pitää tehdä kaikki, kun kukaan muu ei tee kunnolla... ärr ja murr.

Herkkunälkään ja väsymykseen: kourallinen lakuja.


21.00
Lapset ovat sängyssä. Minä kaivan esiin laskupinon ja alan maksella niitä. Heippa vaan rahat! Tässä kuussa olisi pakko saada ostettua syyskengät, jollaisia ilmeisesti en omista?? Miten se on mahdollista? Saa nähdä, jääkö taaskaan rahaa laskujen ja ruokien jälkeen, vai tyydynkö steppaamaan kangastennareilla. Järjestelen vähän pyykkejä ja tiskipöytää.

22.10
Väsyttää ja olen kiukkuinen kuin ampiainen. Etsin seuraavaa päivää varten salivaatteet valmiiksi, koska töiden jälkeen on tosi kiireinen aikataulu viedä esikoinen treeniin ja siinä sivussa mennä itse salille. Menen suihkuun ja pesen hampaat. Kunnes muistan, etten ole syönyt varsinaisesti iltapalaa. Luultavasti se kostautuu yöllä jossain vaiheessa. Syön hätäisesti banaanin ja taas kourallisen lakuja, ei hyvä. Sängyssä olen 22.40.

Vähän sählä päivä, jonka aikana ei ehtinyt oikein rauhoittua tai pysähtyä. Kuopusta ehdin nähdä ihan liian vähän, vaikka tiedän, että hän kaipaisi tosi paljon aikaa ja huomiota. Meneillään on kaikkea sellaista, joka vaatisi oppimistaitojen vahvistamista.

Juuri se harmittaa arjessa eniten, että vaikka miten juoksen ja teen, niin se ei riitä, enkä millään veny kaikkeen tarpeelliseen. Maanantaista jäi käteen väsynyt ja vähän harmistunut olo. Tule jo, viikonloppu!



© Oman katon alla
Maira Gall