maanantai 28. toukokuuta 2018

Kesähaikeus

Aina jossain kohtaa kesää se iskee, tänä vuonna jo tavallista varhemmin. Kesäblues ja haikeus iski viikonloppuna ihan puskista.


Kesähaikeus on tunne siitä, että menettää jotain, ei pysy mukana ja on väärässä paikassa väärään aikaan. Kun inhoaa kylmyyttä ja pimeyttä, niin takaraivossa jyllää pessimistinen pelko siitä, että kohta tämä lämmin ihanuus on taas ohi. Sen sijaan, että osaisi nauttia hetkestä, mieli maalailee kaikenlaisia mörköjä ja alakuloa.

Mielitekoja olisi enemmän kuin mihin rahat ja rahkeet riittävät, ja sekin vähän tekee alavireistä oloa. Pojillakin on vaikka minkälaisia mielitekoja, joita joudun ampumaan alas vähän väliä. On kurjaa joutua kerta toisensa jälkeen sanomaan, että vaikka muut matkustelevatkin, niin me emme. Tai että vaikka muilla onkin ihanat mökkirannat, niin meidän mökillä ei tänäkään kesänä ole mahdollista uida.   



Tiedän, että pitkälti kesäblues on oman mielen tekemää tepposta. Tavallaan moni asia on ihan hyvin ja kohdillaan. Mieli vaan ei aina osaa tyytyä ja tyyntyä, vaan halajaa jotain sellaista, joka ei ole ulottuvilla. 

Tiedän senkin, että kesäbluesiin auttaa suosiolla pohjamudissa rypeminen. Aikansa murehdittuaan voi taas nousta ja päättää tehdä niitä kivoja juttuja, joita on tarjolla. Haluan tänä kesänä ainakin:

○ istua aurinkoisella terassilla kaupungilla
○ pyöräillä paljon
○ tehdä perheen kanssa pienen kotimaan reissun
○ syödä uusia perunoita ja savukalaa
○ pötkötellä uimarannalla ja uida
○ lukea jonkin superhyvän kirjan
○ löytää oman henkisen mansikkapaikkani, mikä ikinä se sitten onkaan.




Onko sinulla taipumusta kesäbluesiin tai haikailuun, vai osaatko ns. kävellä kadun aurinkoista puolta?

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Vinkkejä valokuvaamiseen kesällä

Keväisten ja kesäisten juhlien kynnyksellä monelle tulee ajankohtaiseksi kaivaa kamera esiin naftaliinista. Useilla valokuvaaminen on hyvin hallussa, mutta niille, joille kamera ja valokuvaaminen tuntuu vähän vieraalta, voi seuraavista simppeleistä vinkeistä olla hyötyä.

Näissä vinkeissä olen ajatellut ennen kaikkea ihmisten ja tilanteiden valokuvaamista. Myöhemmin kerron omat vinkkini luontokuvaukseen. 

Suunnittele ja ennakoi 

Mieti jo etukäteen millaisia kuvia haluaisit ottaa - ihmisistä, tarjoiluista, mistä tilanteista? Jos mahdollista, ota etukäteen testikuvia suunnilleen samoissa valo-olosuhteissa kuin h-hetkellä.

Tutustu kameran erilaisiin asetuksiin. Nykyään useissa pokkareissakin on mahdollisuus manuaalisäätöihin, joiden käyttämiseen kannattaa tutustua askel askeleelta. Kameran valmiit kuvausohjelmat sopivat eri tyyppisiin tilanteisiin ja asetuksia löytyy mm. nopeiden tilanteiden kuvaamiseen, henkilö- ja maisemakuviin tai yökuvaukseen.

Itse käytän lähes poikkeuksetta vain manuaalisäätöjä, koska niillä saa juuri haluamansa lopputuloksen. Kameran täysautomatiikkaa käyttämällä voi joissain olosuhteissa - esim. ulkona hyvässä valossa - saada mukiinmeneviä kuvia, mutta usein automatiikka tulkitsee kuvattavaa kohdetta jollain lailla väärin ja lopputulos saattaa olla huono komporomissi.



Sisäkuvaus

Varsinkin ihmisiä kuvattaessa on tärkeää huomioida sisään tulevan valon suunta ja määrä. Jos kuvattavan taka-alalla on ikkuna, eikä valoa tule muusta suunnasta, jäävät kasvot hämäriksi. Jos sen sijaan asettaa kuvattavan henkilön siten, että ikkunasta tuleva (haja)valo osuu hänen kasvoilleen, on kuva todennäköisesti parempi.

Tavallista salamaa käyttäessä riesana on liian terävät ja epäluonnolliset valot ja varjot. Jos kameran salaman saa suunnattua kohti kattoa, tulee valosta hivenen pehmeämpää. Yksi mahdollisuus on viritellä salamaa pehmentävä filtteri esim. talouspaperista, mutta tämä taas vaatii kikkailua, joka kiireisellä kuvaushetkellä menee helposti sähläämiseksi.

Tässä kuvassa pojan kasvot ovat kohti ikkunaa. Aurinko ei paista suoraan kasvoille, vaan on pehmeää hajavaloa. Tarkennus kohdistuu kasvoihin ja tausta jää hieman sumeaksi.


Ruokailutilanteissa kuvaamista kannattaa välttää, sillä 90% varmuudella kuvattavilla on silloin posket pullollaan, salaattia hampaissa tai epäluonnollinen ilme. Kukaan ei sitä paitsi osaa rentoutua syömisen tai kahvittelun parissa, jos innokas valokuvaaja zoomailee vieressä. Panosta kuvaukseen mieluummin silloin, kun ihmiset seurustelevat.

On mukava koota ihmisiä poseerauskuviin vaikkapa perhekunnittain, mutta myös luonnolliset tilannekuvat ovat hauskoja. Poseerauksen ja jäykistelyn välttämiseksi voit kokeilla kuvata ns. lonkalta, jolloin kuvattavat eivät välttämättä edes tajua sinun ottavan kuvia. Tätä kannattaa hieman treenata etukäteen, sillä muutoin saatat ihmisten sijaan kuvata katonrajaa.
 
Sisällä valokuvatessa tausta on helposti hieman levoton ja itse kuvattava kohde saattaa hukkua huonekalujen, taulujen ja verhojen sekamelskaan. Mikäli mahdollista, käytä kameran valmiita muotokuva-asetuksia tai säädä manuaaliasetuksilla kameran aukko mahdollisimman suureksi (=tällöin aukkoarvon lukema, A/Aperture, on pieni.) Kun aukko on suurimmillaan ja kuvan syväterävyysalue täten pienempi, näkyy kuvattava kohde näkyy terävänä, mutta tausta hivenen sumeana. 

Ulkokuvaus

Mieti ulkokuviakin hieman etukäteen. Onko esim. jokin tietty paikka, jossa haluaisit ikuistaa päivänsankarin? Entä jos sataa, tuulee tai on liian kylmä? Onnistuuko kuvaaminen myös silloin? 

Ulkona kuvattaessa on etuna usein runsaampi valo kuin sisäkuvissa. Toisaalta kovalla auringonvalolla ei ole kovin mairittelevaa vaikutusta kuvattaviin. Vältä keskipäivän polttavassa valossa kuvaamista. Jos kuvaaminen on kuitenkin pakko hoitaa kirkkaimman auringonpaisteen aikaan, huomioi valon suunta, äläkä aseta kuvattavaa henklöä kasvot aurinkoa kohti.

Hyödynnä esim. puiden varjossa kuvaamista. Käytä kameran oikeita asetuksia. Automatiikka on toki helppo ratkaisu, mutta rohkene harjoittelemaan myös (puoli)manuaalisia säätöjä. Käsisäädöillä kirkkaaseen valoon sopii nopea suljinaikaa ja pieni aukko (pieni aukko = suuri aukon lukema kameran säädöissä). Varo kuvien ns. puhkipalamista eli ylivalottumista.

Suorassa keskipäivän auringossa tulee liian terävät valot ja varjot, jotka eivät palvele kuvattavaa lainkaan. Silmiä joutuu siristelemään, rypyt tulevat rumasti esiin ja kontrastit ovat liian jyrkät.

Koivikon varjoista löytyi mukavan pehmeä valo.


Paras aika kuvaamiseen on yleensä aamun tai illan pehmeä valo. Kuvattaville on edullisinta, kun valo on lämpimän pehmeän sävyistä, eivätkä varjot enää piirry yhtä terävinä kuin keskipäivällä. Myös pilvinen tai puolipilvinen sää on parempi kuin kirkas päivänpaiste.

Rauhoita ulkokuvissakin tausta ja valitse kuvauspaikka niin, ettei kohteen taustalla ole levotonta sekamelskaa kuten kastelukannuja, lasten leluja tai muuta sälää. Tosin joskus taustalla olevat asiat voivat korostaa tilannetta - vaikkapa ruuhkavuosissa rimpuilevaa henkilöä kuvattaessa voi olla osuvaa, jos taustalla näkyy kaikki arjen sälä. Virallisiin kuviin sälä ei kuitenkaan sovi.

Terassilla räystään alla oli hyvät valo-olosuhteet, vaikka muuten keskipäivän aurinko oli polttavan kirkas. Pehmeä hajavalo on usein lempeä ja tuo kuvattavan kasvot hyvin esiin.


Varmista, ettei kuvattavan pään takana sojota savupiippuja, antenneja tai muita ulokkeita. Tarkkaile myös valon ja varjon suuntia - pyri ottamaan kuva niin, ettei kasvoilla ole jyrkkiä varjoja, vaan valo heijastuu niille tasaisen kauniisti. Tarkenna kuvattavan kasvoihin, äläkä taustaan.

Täytesalama

Vaikka salamaa tyypillisesti käytetään eniten sisällä kuvattaessa, sopii se yllättäen parhaiten ulkokuviin. (Tämä koskee kameroiden kiinteitä salamavaloja - valokuvausstudioissa olevat ammattilaisten käyttämät salamat ovat asia erikseen.) Sisällä kuvattaessa salamavalo piirtää liiankin terävät valon ja varjon kontrastit, mutta ulkona käytettynä salamasta tuleva valo hajoaa ympäristöön. Se valaisee lähellä olevan kohteen, mutta ei tee epäluonnollisia varjoja kuten sisällä.

Ulkona kuvattaessahan usein valon määrä sinänsä on riittävä, mutta jos kuvattavan kasvot uhkaavat jäädä varjoon - esim. vastavaloon kuvattaessa tai rakennusten varjossa - käytä tällöin salamaa täyttämään tuota valon puutetta kuvattavassa kohteessa. 

Tässä valokuvattava on varjossa ja ilman salaman käyttöä kohde ja etenkin kasvot olisivat jääneet liian tummiksi taustan ollessa kirkas. Salaman avulla kuvasta tuli parempi.

Muita vinkkejä 

Katsele muiden ottamia valokuvia vastaavanlaisista tilanteista. Mitä hyvää/huonoa löydät niistä? Miksi jokin tietty kuva on hyvä - mitä siinä näkyy ja mitä on ehkä jätetty pois? Miten kuvattavat henkilöt on asemoitu kuvaan ja millaista rajausta siinä on käytetty? Valokuvia paljon katselemalla löytää ajan kanssa juuri ne kuvakulmat ja elementit, joista itse pitää.

Opettele kameran ominaisuuksia yksi kerrallaan. Digiaikana räpsiessä et menetä mitään, vaikka kokeilut menisivät aluksi poskelleen. Ajan kanssa opit kyllä hahmottamaan, mitkä asetukset sopivat mihinkin ja miltä lopputulos näyttää erilaisia asetuksia käyttämällä.

Kuvaa joka tapauksessa

Tärkeintä valokuvaamisessa on kuitenkin kuvaaminen. Olipa asetukset, valot ja varjot kohdillaan tai ei, on tärkeämpää ottaa kuvia kuin unohtaa kamera kokonaan pöytälaatikkoon. Tärkeistä tapahtumista on hauskampaa saada vaikka pieleen menneitä kuvamuistoja kuin ei kuvia ollenkaan. 

Tässä kuvassa valotus on päin mäntyä, mutta ihana muisto säilyy silti.


Toivon, että näistä muutamista perusvinkeistä on sinulle hyötyä ja iloa. Kerron myöhemmässä vaiheessa omat vinkkini luonnossa valokuvaamiseen.

Iloa räpsimiseen!

torstai 24. toukokuuta 2018

Toukokuun suosikit

Toukokuu on jo pitkällä, lapset sen kuin luokkaretkeilevät ja ulkona leijuu tuomien tuoksu. Kesä ei ole enää pelkästään ovella, vaan vahvasti läsnä. Erityisesti näin alkukesästä sitä innostuu ihonhoitojutuista ja jäätelöherkuista.

Ihan helpolla en hehkuta tuotteita, mutta näistä olen ihan intopiukeana. Tässä siis toukokuun suosikkini.

1. Gisèle Denis -kosteusvoide. Merkki oli ihan uusi tuttavuus ja löytyi marketin hyllyltä 11 euron hintaan. Käytössä tämä on osoittautunut ihanaksi tuotteeksi. Tuntuu kuin iholla ei olisi mitään ylimääräistä. Voide imeytyy hyvin, on lähes tuoksuton ja jättää todella luonnollisen tuntuman iholle. Paras hinta-laatusuhde parin vuoden aikana kokeilemissani kosteusvoiteissa!

Anti-wrinkle Moisturizing Cream lupaa mm. kosteuttaa ihon hellävaraisesti, palauttaa kimmoisuuden ja ennalta ehkäistä ryppyjen syntymistä. Sisältää tehoaineina Q10-koentsyymiä ja arganöljyä. Kokeilen varmasti sarjan muitakin tuotteita.

Hinta-laatusuhteeltaan paras kokeilemani kosteusvoide

2. Lidlin sorbetit. Ihan käsittämättömän raikkaita ja herkullisia kesäherkkuja. Erityisesti olen koukussa sitruunan makuiseen sorbettiin. Se vie kielen mennessään ja voisin syödä koko pakkauksen kerralla (ja olen syönytkin, voin tunnustaa). Plussaa siitä, että lapsille ja miehelle se on liian kirpeää, joten kukaan ei tule varastamaan äidin jätskinautintoa.
 
Kesän raikkaimmat jäätelöherkut


3. Silkia-ihokarvanpoistoliuskat. Näin kesää kohti mennessä ahdistun aina sisilialais-tyyppisistä ihokarvoistani. Yleensä olen tyytynyt sheivailemaan, mutta siinä on huonona puolena piikikäs sänki ja varsinkin bikinirajaan helposti tulevat punaiset näpyt.

Aiemmat kokemukset vahaliuskoista eivät ole mairittelevia, mutta Silkia oli positiivinen kokeilu - ei  yhtäkään punaista näppyä tai iho-oiretta. Uskalsin kokeilla liuskoja ensimmäistä kertaa myös kasvoille. Yhdestä selfiestä nimittäin pomppasi silmille auringossa kimmeltävä karvapeitto huulien yläpuolella. Herra paratkoon - en halua näyttää viiksimummolta ihan vielä!

Huom. Kasvoille ja vartalolle on eri tuotteet karvojenpoistoon.

Hellävaraiset ja toimivat vahaliuskat ihokarvojen poistoon

4. Hiusruuvit. Kyllä, luitte oikein. Ostin nämä kampaajaltani jo talvella, mutta asia jäi unohduksiin. Tällä viikolla viikolla löysin ruuvini jälleen (ne pään sisäiset ovat edelleen hukassa). Loistava keksintö! Itse olen tumpelo, joka osaa korkeintaan sitaista ponnarin. Hiusruuvien avulla osaan näköjään tehdä nutturoita ja sykerökampauksia tuosta vaan!

Ensin kieputetaan hiuksista mytty, nuttura tai "banaani". Omat hiukseni tottelevat parhaiten aavistuksen kosteina ja jollain muotoilutuotteella käsiteltynä. Nutturan toiseen reunaan tökätään yksi ruuvi, kieputetaan pari kierrosta suoraan kohti päänahkaa, sitten käännetään kieputussuunta päänahan suuntaisesti ja ruuvataan loppuun asti. Sama toiselle puolelle nuttura. Jos hiukset ovat erityisen paksut tai pitkät, kannattaa käyttää 3-4 ruuvia. Näitä saa kampaamoliikkeistä tai esim. Glitteristä parin euron hintaan.

Omasta fiiliksestä riippuen voi olla joko ruuvit kireällä tai löysällä ;)

Edit. Lisäsin Instagramiin videoklipin nutturan tekemisestä hiusruuvien avulla. Löytyy täältä

Hiusruuvien käyttö nutturakampauksiin

Saat jakaa myös omat tuotevinkkisi tai muita kesäisiä suosikkeja.

Ihania kevätkesäisiä päiviä!


Ps. Suositukset ovat omiani, eivätkä sisällä kaupallista yhteistyötä.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Miksi lepääminen on niin vaikeaa?

Meissä suomalaisissa taitaa asua pieni tiukkapipoinen luterilainen, joka arvottaa itseään tekemänsä työn ja aikaansaannosten kautta. Miksi lepääminen on näin hitsin vaikeaa, vaikka siihen olisi lääkärin käsky?


Viime postauksessa mainitsin sairastaneeni ja olleeni puolikuntoinen viimeiset pari viikkoa. Kuluneena viikonloppuna luulin olon jo tasoittuneen normaaliksi. Vedin maalla mökkijumpat ja kävin futailemassa perheen kanssa. Öisin särki kyllä päätä kuin ruuvipenkissä, mutta muuten olo oli ihan ok.

Vasta eilen pysähdyin miettimään olotilaani vähän syvemmin: päätä on särkenyt jo viikon ajan - minulla, jolla ei ole päänsärkyä juuri koskaan! Muutenkin vointi oli puolinainen, mutta koska en tuntenut itseäni enää oikeasti kipeäksi, en myöskään vaivautunut liiemmin lepäämään. Viikonloppuna säryt pahenivat. Jokainen yskäisy ja aivastus tuntui kuin pään sisällä olisi räjähtänyt jotain. Ajattelin pistäytyä ohimennen lääkärissä ja varmistaa, ettei kyseessä ole poskiontelotulehdus.

Jokin pöpö minussa jyllää, koska tulehdusarvot ovat koholla. Meinasin silti saada itkupotkuhepulin, kun lääkäri ehdotti, että "Mitäs jos nyt lepäisit tämän taudin pois, ja onko sinne töihin pakko aina mennä?" Että mitä? Lepoa? Ei töihin? En pidä yllätyksistä tai suunnitelmien muutoksista, joten meni ihan pasmat sekaisin. Puoli iltaa kiukuttelin itsekseni, koska en vain pitänyt ajatuksesta, etten vieläkään ole kunnossa, ja että töissä käymisen ja kaiken kivan tekemisen sijaan pitää levätä.



Miksi vapaa-ajalla laiskottelu on helppoa kuin heinänteko, mutta työviikolla sairastaminen on niin ahdistavaa? Tiedän, etten ole korvaamaton eikä maailma kaadu poissaolooni. Silti tuntuu tyhmältä olla sivussa ja pois töistä, etenkin kun en ole ihan kuolemantaudissa. Järjellä ajatellen tiedän, että lepo on nyt oikea ratkaisu, mutta tunteen tasolla tämä "pakkolepo" on ahdistavaa. 

Onko niin, että vielä meidänkin sukupolven edustajissa kytee se ajatus, että työ ja ahkeruus ovat ainoa tapa olla olemassa? Tai että lepo on jonkin sortin syntiä? Ei tarvitse miettiä edes puolta sekuntia, kun mieleen pulppuaa legendoja siitä, miten naiset ennen synnyttivät pellonreunaan ja jatkoivat työtä saman tien. Tai miten viime sotien aikana naiset hoitivat maatilat ja lapsilaumat ja siinä sivussa kutoivat kilometritolkulla villavaatteita rintamalle. Toki kuolleisuuskin oli ihan eri mittakaavassa kuin nykyään.

Vaikka noissa legendoissa on varmasti puolet silkkaa liioittelua, niin jotain niiden ydinsanomasta on iskostunut syvälle mieleen. Pitäisi olla alati jaksava, kaikkeen venyvä ja oman itsensä uhraava, jotta mahtuisi oikealle mitta-asteikolle ihmisyydessä ja naiseudessa.

Toki me nykynaiset tiedämme, ettei takavuosikymmenien arvoja ole fiksua soveltaa nykyaikaan. Työelämä jo pelkästään on eri tavalla kuluttavaa kuin menneinä aikoina. Samoin perhe-elämä asettaa ihan erilaiset haasteet jaksamiselle, kun ei ole tiheitä sukulaisverkostoja ympärillä ja toisaalta lastenkasvatuksen kriteerit ovat erilaiset kuin ennen vanhaan.


Ajatuksissa pyörivästä levottomuudesta huolimatta yritän nyt parhaani mukaan levätä. Maailma pyörii radallaan, vaikka olenkin muutaman päivän poissa. Kuntoilua ja sen tuomaa hyvää fiilistäkin kaipaan ihan hurjasti, mutta niin kurjalta kuin ajatus tuntuukin, se saa nyt vähän aikaa odottaa.

Ai niin, yksi hyväkin puoli lääkärin lepomääräyksessä on: voin kieltäytyä lähes kaikista kotihommista, koska lääkäri käski levätä :D 

Lenkkarit saavat levätä tovin, koska lepo ja parantuminen on juuri nyt tärkeintä.




PS. Hyviä Netflix-vinkkejä kaivataan :D  Nyt saa ilmiantaa kaikki hyvänmielen sarjat/leffat.

torstai 17. toukokuuta 2018

Viikon hyviä


Kulunut viikko on ollut ihanan lämmin ja kesäinen. Tällaiselle vilukissalle ja auringonpalvojalle on mannaa sielulle, kun kerrankin ei tarvitse palella.



Pieni miinus siitä, että parin viikon sisään olen sairastanut kaksi vatsatautia. Ei nyt taudinkuvasta sen enempää, mutta aika ventiksi veti. Osittain kipeänä tuli vielä juostua pakollisia menoja ja lasten harrastuksiin osallistumisia - ja kaikki kuntoilu on tietenkin jäänyt kokonaan. Pää ja kroppa alkaa hajoilla tähän puolikuntoisuuteen, mutta toivottavasti viikonloppuna olotila normalisoituu lopullisesti. 



Paljon kivaakin on ollut. Erityisesti olen nauttinut harrastuskuskauksista. Viime keväänä ja kesänä värjöttelin futisturnauksissa +5 asteessa ja jäätävässä tihkussa. Nyt on saanut paistatella helteisellä kentänreunalla. Pojilla on ollut hikiset paikat, mutta näin sivustakatsojan roolissa ei voi kyllä valittaa!
 
Sydäntä ilostutti, kun kumpikin poika sai loistohetkensä tämän viikon peleissä. On ihanaa, kun lapsi onnistuu ja se tyytyväisyys loistaa koko olemuksesta. Silloin unohtuvat kaikki epävarmuudet, etukäteen podetut paineet sekä turhat itsekriittisyydet (miten ne ovatkin perineet kaikki nuo taipumukset minulta?)



Sitten hyvitin mieleni, kun sain erityisen ihania kehuja Instagram-kuvistani eräältä seuraajalta, joka itse on todella hyvä valokuvaaja. Kun itse olen suht vaatimattomalla tasolla puuhasteleva harrastaja, jolla on kehno kalusto eikä edes oikeaa kuvankäsittelyohjelmaa, niin palaute tuntuu todella ihanalta.    


Alkuviikon sairaspäivää piristi, kun Satulinna-Tuija kävi tipauttamassa postilaatikkoon kivan kirjamuistamisen. Taidan ottaa 'Kotiinpaluun' lukuun viikonlopun aikana - kiitos Tuija! Kuvan kahvimukissa on kylmää kahvijuomaa, mutta viikonloppuna edessä kenties on lasillinen valkoviiniä ;) 



Viikonloppuna on luvassa viilenevää (työläiselle kiva, kun viikolla paahtaa ja vapaapäivinä helle häipyy, murr). Vihreys on kuitenkin pysyvää - nautitaan! ♥ 

maanantai 14. toukokuuta 2018

Ihana Tukholma

Tasan viikko sitten olin nautiskelemassa Tukholman upeasta keväästä yhdessä Tuijan ja Tarun kanssa. Edellisestä visiitistäni oli kulunut jo useampi vuosi ja muutenkin olen vieraillut länsinaapurin pääkaupungissa melko harvoin. Voisi siis sanoa, että oli jo aikakin käydä.


Tukholma näyttäytyi varsin keväisenä ja kohdalle osui lähes helteinen päivä. Olimme paikalla juuri viime tipassa nauttimassa kirsikkapuiden kukinnasta, emmekä todellakaan olleet ainoita. Kungsträdgården oli täynnä paitsi putoilevia kukintoja, myös turisteja ja päivästä nauttivia paikallisia. Itsekin söimme lounaan puiden varjossa istustellen ja ihmisvilinää katsellen.






Pääpaino oli kuljeskelulla ympäriinsä, mutta piipahdimme myös vaateliikkeissä Taru-muotikoordinaattorin johdolla. Vaikka itselläni ei ollut tarkoitus ostaa mitään, niin en sitten kuitenkaan voinut vastustaa paitaihanuutta Massimo Duttin liikkeessä. Itse asiassa keskustassa olisi ollut ostoshoukutuksia vaikka kuinka paljon, ja shoppailufaneille kaupunki tarjoaa tosi hyvin mahdollisuuksia.


 
Itse olen viehättynyt eniten kahviloissa istuskelusta sekä talojen ja ihmisten katselusta. Varsinkin Gamla stan tarjoaa siihen hyvän mahdollisuuden - toki myös keskustan katukahvilat. Jos olisi enemmän aikaa, olisi hauska lähteä katselemaan Tukholmaa vähän laajemminkin. Ja mikä ettei joskus voisi tehdä perhereissun ja kahlata läpi vaikkapa Djurgårdenin houkutuksia lasten kanssa.













Milloin itse olet viimeksi käynyt Tukholmassa ja mitä pidät kaupungista? Mitkä ovat parhaat vinkkisi Tukholman reissulle?


* Risteily yhteistyössä Tallink Silja Oy:n kanssa. *

Lisätietoa:

Silja Symphony
Päivä Tukholmassa -risteilyt
Tukholma vinkkejä
 



perjantai 11. toukokuuta 2018

Ensimmäisiä

Kevät on vallattoman ihanaa aikaa. Joka ikinen vuosi sitä kokee saman riemun, kun tekee keväisiä asioita ensimmäistä kertaa. Tällä viikolla mm.:


♥ Pyöräilin ensimmäistä kertaa töihin. Mikä ihana vapauden tunne, kun saa viilettää (öhöm, tai pungertaa naama punaisena) pitkin pyöräteitä tuulenvire kasvoillaan ja Rihannan 'This is what you came for' korvanapeissa soiden!

♥ Ostin ensimmäisen kukka-amppelin parvekkeelle.

♥ Söin työeväät läheisessä puistossa. Voittaa duunipaikan ikkunattoman keittiön 6-0. 

♥ Ulkoilin ensimmäistä kertaa pelkässä topissa.
(PS. Oli tosin housutkin, etten nyt kankut paljaana kirmaillut sentään, toim. huom.) 

♥ Puin töihin kevyet kesähousut. Edes toimistolla ei enää jäädy kuoliaaksi, hurraa!
(PPS. Oli kyllä paitakin niiden pöksyjen lisäksi, toim. huom. 2)
 
Ihana ihana kevät! Kohta tekisi mieli ensimmäistä kertaa etsiä hellemekko ja pukea se päälle. 



torstai 10. toukokuuta 2018

Kun Itämeri tarjoilee parastaan

Joskus kohdalle sattuu pieniä taikahippusia ja onnenpotkuja - pääsin nauttimaan Itämeren ja Tukhoman upeasta ilmapiiristä kahden ihanan ystävän kanssa. Meitä hemmotteli paitsi Silja Linen upea palvelu, myös keväinen sää.

Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Oy:n kanssa.




Saimme kutsun Silja Symphonyn Tukholman risteilylle yhdessä Satulinna-Tuijan ja Sutkautus-Tarun kanssa. Ja mikäs oli lähtiessä, kun en ihan hetkeen ollut käynyt risteilemässä ja seura oli mitä parhainta!

Menomatkalla nautimme Grande Buffetin herkuista, ja täytyy sanoa, että Siljan herkut eivät pettäneet tälläkään kertaa. Omia ikisuosikkejani ovat alkupalat sekä kalapöytä - ja tietenkin jälkiruuille täytyy jättää tilaa. Kun arjessa ruuanlaitto tarkoittaa lähes poikkeuksetta kiirettä ja ainaista jauhelihakastiketta, on aivan luksusta, että laivalla saa nauttia laadukkaista ruuista kaikessa rauhassa merimaisemia katsellen.



Vaikka etukäteen tuskailin lähtövalmistelujen kanssa, niin huoli oli sikäli turha, että laivaltakin löytyy vaikka mitä ihanuuksia, jos oma garderobi sattuisikin olemaan puutteellinen. Erityisesti tyttöjen risteilyyn mielestäni kuuluu oleellisesti se, että käydään ihailemassa ostosmahdollisuuksia, hiplaamassa vaatteita ja nuuskimassa hajuvesiä. Siihen SiljaSymphony kyllä tarjoaa hyvät puitteet.

Minä löysin laivan valikoimista uuden suosikkihajuveden, sillä Tresorin Midnight Rose vei jalat alta. Toivottavasti en teilannut kuitenkaan kanssamatkustajia hajupilvelläni... 
  
Vinkkinä muuten näin äitienpäivän alla, että jos lahjat äidille ovat vielä hankkimatta, niin kukaan nainen tuskin pahastuu esim. risteilystä upeine herkkuineen tai laivalta löytyvistä lahjoista ;) 




Tukholma näytti meille kesäisen, suorastaan helteisen puolensa, ja siitä kerron lisää toisessa postauksessa. Stay tuned.

Paluumatkalla ruokailimme Tavolàta-ravintolassa, jossa makumaailma on mehevän italialainen. Jo alkupalaleipänä tarjottu tuore focaccia ja laadukas oliiviöljy veivät kielen mennessään. Eturuokana nautin herkullista haudutettua turskaa lisukkeineen. Pääruoaksi valitsin niin ikään kalaa - voissa paistettua ruijanpallasta (uusi makututtavuus minulle). Lisukkeena oli herkullista rypäle-emulsiota ja haudutettua endiiviä. Täydellinen makuelämys! Olisi tehnyt mieli vielä jälkiruokaa, mutta siinä vaiheessa vatsaan ei mahtunut enää murustakaan.




Sekä meno- että paluumatkalla tarjolla oli viihdyttäviä hetkiä pianobaarin ja yökerhon taitavien artistien parissa. Saimme kulumaan tovin jos toisenkin laivan Promenaden varrella katsellen ihmisiä ja parantaessa maailmaa.

Loppuillasta taas yökerhon Midnight Show ja Dance Factory sai tunnelman kattoon. Siinä kuulkaa alkoi täti-ihmisen tanssijalkaa vipattaa, kun katsoi eturivin paikalta upeaa tanssi-show'ta! Menomatkalla ohjelmassa oli musiikkimaailman legendaaristen herrasmiesten musiikkia ja paluumatkalla vuorossa olivat suuret naisdiivat. Olin ihan lumottu kaikesta siitä upeasta nais- ja miesenergiasta ja käsittämättömästä taidosta!







Kotiin palasi rentoutunut ja onnellinen laivamatkailija, joten kannatti ehdottomasti käydä merta edempänä nauttimassa. 

Suurkiitos ihanasta matkasta Silja Line ♥  Kiitos myös Tuija ja Taru!

#SiljaSymphony #siljalicous #siljastars
© Oman katon alla
Maira Gall