torstai 22. helmikuuta 2018

Torstain lyhyet

Mielessä paljon ja ei mitään. Vähän sellaista, että melkein tulee jokin ajatus, mutta ei sitten kumminkaan. Näillä pakkasilla hyytyy vähemmästäkin, ainakin tällainan synty-hämäläinen, joka oikeasti haluaisi olla vähän eteläisempien leveysasteiden edustaja.

Jo riittää kylmyys. Voisiko se kesä jo tulla? On ihan kiva, että talvi on ollut kaunis ja luminen. Mutta hei, 21 astetta on jo vähän liikaa! Lumisen talven ainoa oikea hyöty on ollut hiihtäminen, mutta kuka muka lähtee hiihtämään, kun nenäkarvat jäätyvät jo pelkästä ajatuksesta. Koko ensi viikoksi on luvattu 10-20 astetta pakkasta, ja minä sanon, että voihan pöh.

Onko pakko olla jonkun joku? Tuli mieleen ohimennen ja kautta maiden ja mantujen, että kannattaako määritellä itsensä jonkun muun kautta. Mitä jos se joku muu lähtee, niin kuka sitä sitten on? Paljon kätevämpää olla alunperinkin ihan vaan Minä, koska se nyt sentään kaiketi on ja pysyy - paitsi pms:n aikoihin ainakin minun tilallani on joku ilmestyskirjan peto. Toki ihminen määrittelee sosiaalista statustaan perheen, työn ja  ystävien mukaan. Mutta jos perustaa koko identiteettinsä sille, että on jollekin joku, niin se on aina vähän heiluva perusta.

Stressi. Sillä lienee jotain tekemistä evoluution ja sen hitauden kanssa. Ihminen on edelleen aikalailla sama kuin joskus luola-aikoina. Silloin oli aiheellistakin pelätä ja jännittää kaikenlaista, kuten että hyökkääkö ensi yönä sapelihammastiikeri ja miten pitäisi siltä suojautua. Nykyään ei liiemmin ole petoja väijymässä sängyn liepeillä, mutta silti stressaamme ja säpsymme hereille, kuten vaikka miettimään, että tulikohan siihen eilen lähettämääni sähköpostiin oikea sanamuoto ja voi härregyyd jos ei...
 
Aiempina vuosina olin ihan mahdoton stressaaja. Nykyään jo osaan viitata kintaalla monelle jutulle. Stressatkoon ne, joille siitä maksetaan. Mutta silti kyllä sykkeet ja verenpaineet kohoavat aika tehokkaasti toisinaan. Etenkin nykytilanteessani, kun työnantaja on uusi, huomaan vetäväni ihan kierroksille, jos edes kuvittelen tehneeni virheen. Sitä jo sirottelee tuhkaa ylleen, kunnes huomaa, ettei se mikään virhe oikeastaan ollutkaan. Mutta silti sitä on ihan varma, että pitävät tietenkin ihan tyhmänä... 

Huh, ei se ollutkaan luolapeto,
vaan oma kotoisa fotobombaaja :D

Näillä lyhykäisillä kohti loppuviikkoa ja nurkan takana odottavaa hiihtolomaa. Adjö!  
  

maanantai 19. helmikuuta 2018

Rakkautta lähes ensisilmäyksellä - paras hankinta aikoihin

Ihan alkuun myönnän, että olen tosi surkea välineurheilija - ja ehkä urheilija ylipäänsä. Kuntoilen kyllä, mutta vaatteet ja tarvikkeet saattavat olla vähän mitä sattuu. Kuntosalille yritän katsoa suht säälliset vaatteet päälle, mutta kaikki muu liikunta tuppaa menemään tyyliin kuhan ny jotain on...

Tarkan markan naisena olen melko pihi kaikenlaisten hankintojen suhteen ja ostan vain todelliseen tarpeeseen. Pienet reiät tuulihousun saumoissa eivät vielä meikäläistä pysäytä, ja trendikkyys - mitä se on..? :D 


Taannoin kuitenkin tuli eteen sellainenkin maailmanihme, että oli pakko pistäytyä urheilukauppaan. Totesin nimittäin, että reilu pakkanen, reipas hikoilu ja pitkiksien virkaa toimittavat puuvillaiset trikoot eivät ole hyvä yhdistelmä. Puuvillahan imee kaiken kosteuden itseensä ja ihoa vasten se ei pakkasella tunnu yhtään kivalta. Homma toimi niin kauan kuin sätkin ladulla eteenpäin, mutta pysähtyessä ja kotimatkalla autossa iski käsittämätön kylmyys, joka ei meinannut helpottaa edes puolen tunnin kuumassa suihkussa.




Seuraavana päivänä marssin urheilukauppaan mielessäni tekniset pitkät aluspöksyt. Onnekseni kohdalle sattui myyjä, joka vakuutti minut merinovillan erinomaisuudesta. Olin tyypillisesti vähän vastahankaan, että enpä nyt tiedä ja villahan kutittaa ja on läkähdyttävän kuuma materiaali. Myyjän vakuuttelu kuitenkin voitti. Jos ostoshetkellä hiukan siunailinkin 50 euron hintaa, niin merinovillasta se on kuitenkin varsin maltillinen hinta.

Muutamalla ensimmäisellä käyttökerralla pöksyt kutittivat jonkin verran, mutta sen jälkeen ne ovat olleet päällä kuin unelmaa! Niitä ei edes huomaa. Ne hengittävät, eivät hiosta tippaakaan, lämmittävät juuri sopivasti sekä nollakelillä että pakkasella ja ovat vain kertakaikkisen täydelliset. Tänäänkin hiihdin pienen lenkin -15 asteen pakkasella ja jalat pysyivät kauttaaltaan sopivan lämpöisinä. Paras hankinta pitkään aikaan! 
 
Kuntoilu on ihan hemmetin paljon mukavampaa, jos ei ui hikilammikossa tai jäädy pystyyn. Seuraavaksi taidan haluta vielä merinovillaisen aluspaidan.

Vielä jos saisi vihdoinkin ostettua suksiin sitä pitovoidetta - ehkä ladulla hikoilu pysyisi hieman maltillisempana ja ärräpäät pysyisivät paremmin aisoissa..?
  

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Hyvän viikonlopun ainekset

Jos minulta kysytään, niin hyvään viikonloppuun kuuluu sopivassa suhteessa yhdessä ja yksin oloa, lepoa ja tekemistä - pääpaino kuitenkin väljällä aikataululla ja pipo löysällä olemisessa. Nykyään kun pojat ovat jo siinä iässä, että saattavat olla pari tuntia putkeen ulkoilemassa keskenään tai kavereiden kanssa, on sitä toivottua väljyyttäkin jo eri lailla kuin aiempina vuosina.
 
Tähän viikonloppuun kuului olennaisena osana sporttia ja siitä syntyvää hyvää oloa. Perjantaina kävin hiihtämässä, lauantaina punttiksella ja sunnuntaina kävelylenkillä, jonka päätteeksi venyttelin kunnolla - pitkästä aikaa. Saan liikkumisesta hurjasti hyvää mieltä ja plus-merkkistä energiaa. Siihen kulutettu aika on tosin pois siivoamisesta ja kodin laittamisesta, joten koti on yleensä vähän heikun-keikun. Mutta koska kaikkea ei voi saada, niin valitsen mieluummin hikoilun ja endorfiinit kuin hetkellisen ilon vimpan päälle siististä kodista.


Vaikken ehtinyt kodin nurkkia kunnolla nuohotakaan, niin ostin maljakkoon tämän vuoden ekat tulppaanit, polttelin kynttilöitä ja pidin edes ruokapöydän ja tiskitason siistinä. Sekin tekee jo hyvän säväyksen.
 
Lauantaina tuli hyvä mieli kuopuksen jääkiekkopelistä. Ekasta pelistä tuli takkiin, kun eihän meidän Ilves-jääkiekkokoululaiset pärjänneet vastustajajoukkueelle, joka oli kaiketi jo useamman vuoden pelannut ja treenannut joukkueena pelaamista. Tokassa pelissä kuitenkin Ilves murisi, kuopuskin teki neljä maalia ja lukemat kääntyivät suotuisiksi. Pienet jääkiekkoilijan alut ovat sitä paitsi kerrassaan ihania ja liikuttavia <3  Yksi keskittyi uiskentelemaan jäänpinnassa kuin pikkukala, toinen esitti hienoja pelaajan elkeitä ja kaikkea siltä väliltä. Pääasia on, jos pelaamisesta jää hyvä mieli. Kuopus ainakin oli maailman tyytyväisin pieni kiekkoilija.
 
Ihanaa oli myös saunoa pitkän kaavan mukaan, katsoa Putousta muksujen kanssa ja herkutella. Tällä jaksaa taas ensi viikon työrutistuksen. Hiihtolomakin häämöttää jo näköpiirissä ja se onkin enemmän kuin tervetullut!



Mitkä ovat teidän viikonloppujen lempijuttuja ja tekevät sen oikean ja rennon fiiliksen?

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ihanaa ystävänpäivää!

Alun perin ystävänpäivä on ollut rakastavaisten päivä. Minä peukutan sekä alkuperäistä tarkoitusta että meidän suomalaisten tapaa juhlistaa ystävyyttä - kummallakin on paikkansa.



Minulla on ollut onni elämäni aikana tutustua joukkoon upeita ja sydämellisiä ystäviä. Muutama on pysynyt matkassa jo piiitkän aikaa, vaikka nykyään harvoin näemmekin. Ja matkan varrella on tullut myös uusia, mistä olen hurjan kiitollinen. Jotkut ystävyyssuhteet ovat haipuneet pikku hiljaa pois - joko välimatka on kasvanut liian suureksi ja sen myötä side höllentynyt ja yhteydenpito lakannut tai vähentynyt radikaalisti. Heitäkin silti ajattelen lämmöllä.
 
Muutama ystävyyssuhde on elämäni aikana myös karahtanut kiville, koska eteen on tullut ylitse pääsemättömiä erimielisyyksiä. Jos kanssakäyminen tuntuu siltä, että yrityksestä huolimatta tulee jatkuvasti väärinymmärryksiä, hankauksia ja pahaa mieltä, niin ystävyydestä kannattaa päästää irti. Vaikka joidenkin ihmisten kanssa kulkeekin pätkän matkaa, niin jossain vaiheessa voi todeta, että ehkä emme olleet tarkoitetut toisillemme, vaan olimme liiaksi eri planeetoilta. Vaikka se sattuu ja harmittaa, niin irtipäästäminen voi olla loppujen lopuksi helpotus.

Jos pitäisi määrittää jokin yhteinen tekijä ystävyyssuhteilleni, niin se olisi varmaankin aitous. Ystävien kanssa ei tarvitse esittää parempaa kuin on, eikä vetää minkäänlaisia rooleja - en varmaan edes osaisi. Voin olla ihan vaan minä ja silti he viihtyvät kanssani - ihme juttu!

Jokaisella ystävällä on tärkeä paikkansa ja merkityksensä. Niin teilläkin siellä ruutujen toisella puolella. Osa teistä tuntuu kuin vanhoilta ystäviltä, vaikkemme olisi tavanneetkaan. Te, jotka kommentoitte juttujani, olette antaneet minulle pienen palan itsestänne. Ja muuten vaan mukana hengaavat, ihanaa että olette siellä! Olen onnekas, kun minulla on ihania blogikamuja! Kiitos siitä <3

Ihanaa ja lämpöistä ystävänpäivää!

perjantai 9. helmikuuta 2018

Asioita, joita en kadu

Jotkut väittävät, että päivääkään eivät vaihtaisi pois. Ja että mitään eivät kadu. Minä kyllä vaihtaisin ison tukun päiviä, jopa viikkoja tai kuukausia elämästäni. Kadun moniakin asioita - tehtyjä ja tekemättömiä.
 
Sitten on niitä asioita, joita en ole koskaan katunut.


~ Iltasadun lukeminen lapsille. Nykyään se ei enää ole joka iltaista, mutta yritän yhä lukea parina-kolmena iltana viikossa, jos vain jaksan. Pojat rakastavat sitä ja itsellekin yleensä tulee hyvä mieli. Paitsi silloin, kun pojat ovat ihan älyttömän iltavillin vallassa...

~ Haliminen ja suukottelu.

~ Hyvän kirjan lukeminen. Sitä voisi ajatella, että aikansa voisi käyttää johonkin ns. hyödylliseen tekemiseen. Mutta kuka sitä jälkeenpäin muistaa, että oliko koti pölypalloton? Sen sijaan hyvät tarinat ja kirjaelämykset jäävät mieleen.

~ Ystävien tapaaminen. Siinä on aina läsnä syvää onnea ja yhteenkuuluvuutta.

~ Kuntoilu. Joskus lenkille tai kuntosalille lähteminen ottaa päähän, mutta kertaakaan en ole harmitellut, että kehvana kun pitikin lähteä liikkumaan.


~ Toisen kannustaminen. Tsemppaaminen kuuluu asiaan ja siitä saa itsekin hyvää mieltä.

~ Läheisen huolien kuuntelu. Koska tiedän miten tärkeää se voi olla. Joskus sitä itsekin tarvitsee olkapäätä ja kuuntelevia korvia.

~ Luonnossa oleminen.


~ Kukkakimpun ostaminen. Kukista tulee aina hyvä mieli. Ja kesällä voi maljakkoon napsia luonnonkukkia pellonreunoilta.

~ Reissut ja elämykset.

~ Herkut ja viinilasilliset. Ne vain ovat tulleet tarpeeseen. (Jätetään nyt huomiotta ne kerrat, kun on mennyt vähän överiksi. Litra jäätelöä kerralla tai "vhiellä yhhdet" ei välttämättä aina ole ollut hyvä idea :D )


Kuvat taas hirveän vanhoja räpsyjä. Ajan ja iltaisen valon puute tekee sen, että uusia tulee harmillisen vähän. Toivottavasti valokuvausinspiraatio heräilee kevään ja lisääntyvän valon myötä. Vielä kun vanha Canonini osaisi päivittää itsensä hienoksi ja valovoimaiseksi tykiksi... :D






keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Elämäni sisältö (tai ainakin melkein)

Sain Tarulta ihanan käsilaukkuhaasteen. Myös Tiia leväytti taannoin laukkunsa sisällön julki.

Tämä oli pitkästä aikaa hauska tehdä! Olin varma, että löytäisin laukkuni uumenista kaapeistani karanneita luurankoja tai vähintäänkin muumioituneita hedelmiä vuodelta 2001, mutta aika siistihän se loppujen lopuksi olikin.

Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta, koska en jaksanut alkaa erityisesti stailata, odotella otollisempia valo-olosuhteita tahi käydä hakemassa järkkäriä (sekä ostamassa lisävalaisua ja valjastaa koko perhe kuvausrumbaan, kuten kunnon bloggaajan pitäisi)  ;)


Käsilaukussani tänään:

~ kalenteri; tänä vuonna palasin bujoilusta takaisin tavallisen kaltsun käyttäjäksi. Jee ja nyyh.
~ puhelin
~ lompakko, jonka sisältö voisi olla oma postausaihe :D  Ei rahan, vaan kaiken sälän puolesta
~ astmapiippu; käytän sitä rasitusastman takia kuntoillessani ja toisinaan muutenkin
~ Mynthon-rasia sekä pohjalle levinneitä pastilleja
~ piilarit ja kosteuttavia silmätippoja
~ muistitikku, jonka sisällöstä ei ole aavistustakaan
~ rikkinäinen kärrypoletti; en voi luopuakaan siitä, koska se toimii osassa kärryjä ihan hyvin
~ käsirasvatuubi; Bodyshopin ihana mandariinintuoksuinen <3
~ huulirasva; ilman sitä en tule toimeen ja saan kolmannen asteen kriisin, jos se ei ole mukana
~ huulipuna ja huulikiilto
~ äänestyslipuke sekä ryppyisiä kuitteja
~ hiuspinnejä 3 kpl
~ 50 sentin kolikko
~ silmälasikotelo
~ kynä
~ työpaikan avain; huomatkaa Paavo Pesusieni -avaimenperä, joka tuli pääsiäismunasta joskus vuosia sitten. Melko aikuismaista ja tyylikästä, vai mitä?
~ nappikuulokkeet
~ korvatulpat kotelossaan
~ postittamista odottava kirje
~ kännykän klipsilinssin suojus; kiva, että sekin löytyi. Vielä kun löytäisi itse linssin!


Laukun olen ostanut viime vuonna KappAhlista ja se palvelee hyvin arjen peruslaukkuna. Kaipaisin tosin väliseinin eroteltuja osastoja erityyppisten romujen erotteluun. Ja kaikenlaiset pikkutaskut olisivat myös plussaa.

Tällainen laukun/elämän sisältö täällä.

En oikein nyt osaa haastaa ketään, mutta napatkaa tämä mukaanne ja hihkaistaa minulle, niin tulen kurkkimaan laukkujenne sisällön!

maanantai 5. helmikuuta 2018

Haurasta

Viikonloppu oli vähän sellainen, että mielen sopukoihin jäi raskas ja alakuloinen olo. Kävimme katsomassa huonossa kunnossa olevaa vanhaa sukulaista ja väkisinkin ajatuksissa oli pelko, että kenties viimeistä kertaa. Voi toki olla, että kohtaamisia tulee vielä monia, mutta sitä en vielä tiedä.

Paluumatkalla ja kotona itkin. Kaikkea tätä elämän haurautta ja kipukohtia. Tässä tuoreessa itkussa oli mukana kaikkien jo vuosientakaisten menetysten ja kriisikohtien painotaakat. Itkin omia isovanhempiani, haikeutta menneistä vuosista, äitiäni, elämäni isoja ja pieniä menetyksiä. Omaa epävarmuuttani ja pienuuttanikin.



Tuli mieleen kaikenlaista. Kuten että tämä kaikki on niin kovin haurasta. Koskaan ei voi tietää milloin elämänsäie katkeaa tai tapahtuu jotain sellaista, joka heittää kaiken arvaamattomille raiteille. Huolimaton kanssa-autoilija, hetken herpaantuminen tietä ylittäessä, jossain päin kehoa tikittävä aikapommi tai töissä odottava irtisanomispaperi. Niin monella eri tavalla jokin voi mennä ennalta arvaamattomalla tavalla ja elämä ajautuu lopullisesti ja vääjäämättömästi suuntaan, jota emme olisi toivoneet.
 
Vaikka mukana olisikin kanssakulkijoita ja myötäeläjiä, niin silti kannamme murheemme ja taakkamme loppujen lopuksi yksin. Ehkä tietoisina siitä, että muillakin on omat kantamuksensa - kullakin erilaiset. Jonkun ainoa toive voi olla, että pääsisi viimein jo rajan toiselle puolen ja saisi helpotuksen fyysisistä kivuistaan. Toinen toivoo helpotusta maallisiin huoliin ja murheisiin, kolmas lisää elämäniloa ja neljäs jotain muuta.

Niin vähän voimme loppujen lopuksi itse hallita. Vaikka hetkellisesti voisikin tuntua siltä, että arki ja elämä on lujasti omissa hyppysissä, unelmatalo hienosti kuosissa, etelänloma tilauksessa ja sikspäkki rautaisessa kunnossa, niin silti emme loppujen lopuksi hallitse kuin pienen pintaraapaisun. Kaikki muu on ulottumattomissamme, kohtalon, korkeimpien voimien, sattuman tai minkä lie käsissä.

Tästä tuli vähän tällainen, mutta sellaista elämä joskus on. Haikein ja epävarmoin mielin uuteen viikkoon...









maanantai 29. tammikuuta 2018

Viikonlopun top 10

Takana on touhukas ja silti kiva viikonloppu. Sanon 'silti' siitä syystä, että olen melko introvertti ja koen liiallisen touhottamisen helposti kuormittavana. Vaikka olisi kivojakin menemisiä, niin eniten tarvitsen riittävässä määrin väljyyttä ja rauhoittumista. Nyt oli paljon touhuja, mutta myös omia liikuntahetkiä sekä sopivasti palautumista.

♥ Lauantaina aamupäivällä oli esikoisen säbätreeni ja siinä ohessa oma kuntosalitreenini. Vaikka välillä itse treeni on yhtä tuskaa ja maitohappoja, niin kuitenkin nautin siitä. Teki niin hyvää ja loppupäivän oli energinen olo.

♥ Siivouksen saaminen aluilleen. Loppuun en ehtinyt, kun oli kaikkea muuta ja kivempaa.

♥ Kuopus oli kutsuttu kaverisynttäreille, vitsit miten olen iloinen siitä, että kummallakin pojalla on kivoja kavereita.
 
Kallis ja paha kahvi poitsun peliä seuratessa.

♥ Lauantaina iltapäivän päätteeksi oli kuopuksen jääkiekkoporukan ensimmäinen peli. Miten paljon hän sitä odottikaan ja oli intopiukkana! Kaiken huippu oli, kun hän onnistui heti ekassa pelissä tekemään maalin. Koko perhe oli polleana hänen puolestaan.

♥ Lauantai-illan sauna, pakastepizzat ja Putous perheen kesken. Tanhupallo on tietenkin ehdoton suosikki, mutta alan lämmetä myös Mallu-Jasminalle :D

♥ Pari lasia viiniä, vähän karkkia, somen seilailua ja kirjan laiskaa lukemista. Ah. Menossa on Juha Hurmeen 'Niemi'. Sanoisin, että ihan ok kirja hauskan rennolla otteella. Naurahtelen sen parissa toisinaan, mutta en ole kuitenkaan sulaa vahaa. Kaipaisin juuri sitä fiilistä, että tarina ja kirjailijan ote veisi täysin mukanaan ja voisi vain huokailla ihastuksesta.

Aamiainen naisen tiellä pitää.

♥ Sunnuntaina esikoisen säbäpelit, joissa hänkin teki maalin ja oli syystäkin iloissaan. Toisin oli sitten jälkimmäisessä pelissä, jossa tuli takkiin ja mieliala sen mukainen...

♥ Hiihtolenkki, jonka aikana tunsin olevani kuin Maarit Björgen ikään, vaikkakin sport tracker näytti kyllä jotain ihan muuta (ehkä siinä on jotain vikaa?). Fiilis oli kohdillaan ja endorfiinit valloillaan.

♥ Ilo siitä, että perheessä kaikki tykkäävät liikkua tavalla tai toisella - yhdessä tai erikseen. Lapsia ei (aina) tarvitse pakottaa ulos ja reippailemaan, ja harrastaakin he haluavat omasta tahdostaan.

♥ Sain n. vuoden kypsyttelyn jälkeen laitettua yhdet tärkeät valokuvat tilaukseen. Enkä pelkästään valokuvia, vaan valokuvakirjan! Totesin, että eihän se niin vaikeaa ollut. Ihastuin sen verran, että tästä lähtien en edes yritä kuvitellakaan tilaavani irtokuvia, vaan yritän vuosittain tilata tärkeimmät kuvat kirjan muodossa. Josko ne kuvat siten pysyisivät tallessa myös paperimuodossa eikä vaan epämääräisesti levynkulmalla (tietokoneella, joka varmaan ennemmin tai myöhemmin poksahtaa).

Hyvää alkanutta viikkoa! Kevättä ja valoa kohti mennään.


PS. Blogger kenkkuilee ja yrittää änkeä joka mahdolliseen väliin ylimääräistä koodinpätkää, jota ei saa pois kuin html-editorilla muokkaamalla, mitä taas inhoan yli kaiken. Olenko ainoa, jonka blogiin yrittää uida väärää fonttityyliä ja koodia ihan väkisin..??

torstai 25. tammikuuta 2018

Kolme huonoa

Kuten lupasin, niin hyvien asioiden vastapainoksi niitä huonoja. Nimittäin jos vaan hehkuttelee kivoja juttuja, niin ties mikä paholainen iskee silmänsä minuun ja alkaa kateuksissaan heitellä kiviä rattaisiin... Hus pois sellainen.

Kolme huonoa asiaa päivässäni:

1. Ulkona on törkeän liukasta ja loskaista! Ensin sitä skrapaa viikkotolkulla ikkunoita ja kaivaa autoa lumikasoista. Sitten yhtäkkiä liukastelee vesilätäköissä. Mitä se semmoinen oikein on?? (Ai niin, se on talvi.) 
2. Väsyttää ja viluttaa ja haluaisin vain olla talviunilla.
3. Pitäisi tarttua imuriin, vaikka mieluiten tarttuisin kirjaan ja peitonkulmaan.

kuva: http://www.telegraph.co.uk

Kolme huonoa asiaa minussa:

1. Usein olen marmattava pessimisti. Vähän sellainen pikkumyy, paitsi että enimmäkseen jupisen sisäisesti.
2. Vaivun helposti synkeyteen ja ahdistukseen, varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena.
3. Kärsin ajoittain huomattavaa vajausta itsetunnon ja omanarvontunnon saralla. Tunnen itseni kovin helposti paljon vähäpätöisemmäksi kuin muut. 

Kolme huonoa asiaa elämässäni:

1. Minulla on typerä krooninen sairaus, joka on nakertanut a) niveliäni ja b) kukkaroani kohta jo kolme vuosikymmentä. Kuka muka haluaisi vuosittain pistää lääkkeisiin Kelan lääkekatollisen verran rahaa (yli 600e) sekä korvaamattomia lääkkeitä siihen päälle sadan-kahdensadan euron edestä? 
2. Olen syntynyt väärille leveysasteille, sillä oikeasti kuuluisin eteläisen Euroopan lämpimille viiniviljelmille.
3. "Oi luojani, ota minut jo pois täältää..."(Kuuluiko tämä nyt tähän katagoriaan?) 


Kolme huonoa asiaa tänä vuonna:

1. Tänäkään vuonna en pysty lunastamaan kuopukselle annettua lupausta, että joskus vielä hänkin pääsee ulkomaille. Enkä kyllä pääse itsekään.
2. Auto pitäisi käyttää halvatun kalliissa remontissa. Kirosana. 
3. Vielä tänäkään vuonna ilmeisesti ei ole mahdollista karata muihin aurinkokuntiin. 

Kolme huonoa asiaa blogissani:

1. Kotikutoinen ja epätrendikäs. 
2. En yleensä keksi mielenkiintoisia/järkeviä postausaiheita. 
3. Tämä postaus varmaan karkoittaa kaikki loputkin lukijat :D 

Kolme bloggaajaa, joiden toivoisin vastaavan kysymyksiin:

En erikseen haasta ketään, mutta napatkaa mukaansa ken tahtoo vaikka vähän marmattaa ;) 

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kolme hyvää

Meidän elämää -Anu heitti minulle tämän kivan haasteen, kiitos siitä :)

Myönnän, että näitä oli vaikea keksiä. On nimittäin päiviä, jolloin talvimyteri puhaltaa vasten kasvoja, meinaa ajaa toisen auton perään (joka tekee yllättävän äkkijarrutuksen, murrr) ja muutenkin tekee vain mieli marmattaa. Mutta sainpas puristettua lähes positiivisia juttuja!
 
Kuvat ovat vanhoja, mutta niissä on elämän hyvyysjuttuja.

Kolme hyvää asiaa päivässäni:

1. On jo keskiviikko, eli ylihuomenna on perjantai!
2. Jääkaapissa on vielä ruokaa, joten tänään ei tarvitse laukkoa ruokaostoksille.
3. Töissä homma kulkee kuin junan vessa (paitsi että välillä koko juna on myöhässä, sitä astuu *****kasaan tai roiskii jaloilleen).  Oliko tää nyt positiivinen, eh..?

Kolme hyvää asiaa minussa:

1. Olen teeskentelemätön. En pelaa ihmissuhdepelejä ja pysyn kaukana ihmisistä, jotka niin tekevät. Jos pidän ihmisestä, niin se on aitoa. En pyri kenenkään piireihin esim. statuksen tai hyötymisen toivossa.
2. Pyrin olemaan hienotunteinen, vaikka joskus minäkin epäonnistun.
3. Olen varsin keskinkertainen, mikä on oikeastaan ihan jees juttu. Onhan?



Kolme hyvää asiaa elämässäni:

1. Minulla on monta perusasiaa kunnossa: perhe, työ, ystäviä ja olen melkein terve.
2. Lapsilla menee koulussa ja harrastuksissa mukavasti.
3. Ollaan menossa kesää kohti.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

Hirveän vaikea miettiä, koska en omista kristallipalloa, mutta sanotaan nyt vaikka...
1. Töiden suhteen edessä on varmasti monta uutta haastetta.
2. Kevät ja kesä on vielä edessä.
3. Nuorin lapsi täyttää jo 10 vuotta, mikä on toisaalta todella haikeaa, mutta toisaalta ihanaa. Lapset kasvavat ja kehittyvät <3


Kolme hyvää asiaa blogissani:

1. Yhteisöllisyys ja ihanat seuraajat. Monet teistä tuntuvat jo ihan kuin ystäviltä, kun olette niin pitkään olleet mukana <3
2. Saan huseerata ja tehdä mitä lystään. Tai olla tekemättä. Pistää vaikka pillit pussiin, eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista. (En pistä kuitenkaan.)
3. Tämä on jollain lailla terapeuttista ja antaa väylän ilmaista itseään yhdeltä kantilta.

Kolme bloggaajaa, joiden toivoisin vastaavan kysymyksiin:

Jos ette jo ole saaneet haastetta ja haluatte ottaa kopin, niin:
1. muotikoordinaattori-Taru / Sutkautuksia
2. ihqu P / This too shall pass
3. ihan helmi nainen / Elämän aallokossa
--


Lupaan tälle postaukselle myös vastaparin. Ihan vain koska hyvä/paha, jin/jang, elämän tasapaino ja koska ihmisellä on oikeus valittaa (nimim. Aina Inkeri Ankeisen kaksoissisko).

Seuraavassa postauksessa "Kolme huonoa". Tiedän - tuskin maltatte odottaa... ;)

maanantai 22. tammikuuta 2018

Parasta talvea

Vaikken olekaan oikein talvi-ihminen, niin täytyy myöntää, että viimeiset pari viikkoa olen nauttinut suuresti. Kaunis valkoinen maisema ja pakkaset ovat tarjoilleet parasta talvifiilistä. Olen löytänyt jälleen mm. hiihtämisen riemun (ja tuskan) sekä ulkoillut enemmän kuin aikoihin.

Viikonloppuna olimme jälleen maalla ja parhaat hetket olivat hiihtoladulla keskellä hiljaista metsää. Yhdellä reitillä tuli vastaan paljonkin hyväntuulisia hiihtäjiä, mutta toisella ladulla olimme ainoat nautiskelijat. Oli niin hengästyttävän kaunista, että välillä oli pakko vain pysähtyä ja katsella. Sekä kuunnella hiljaisuutta - jos nyt esikoisen pälätys taukosi hetkeksi ;)
 
Aamuisin autoa skrapaillessa ja penkinlämmittintä kuluttaessa kuitenkin kaipaan kesää ja sen helppoutta. Toivon, että pian tulisi taas lämpö ja aurinko - ja että tänä vuonna tulisi ihan kunnon kesä, eikä mikään halju +13 sateinen muka-kesä.
 
Vielä kuitenkin mielelläni nauttisin näistä talven parhaista puolista ja toivon, ettei ainakaan tule sitä kamalaa loskaista ankeutta enää hetkeen. Loppuviikosta on luvattu lauhtuvaa, mutta säänhaltijoille nyt sellainen napakka toive, että saadaanhan vielä hiihtokelejä ainakin lasten talvilomaan saakka. Jookos?
 
Kaunista talviviikkoa!










sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Viikon #leukateväät ja #arkisportit

Marikan Kinttupoluilla on meneillään kiva #leuhkateväät -haaste. Minulla tuppaa usein lyömään ajatuksissa tyhjää, kun pitäisi keksiä töihin jotain syömistä. Toimistotalosta löytyy kyllä ruokala, mutta useimmiten otan mukaan oman eväät.
 
Aika usein turvaudun valmiisiin ratkaisuihin, ellei sitten kotoa satu jäämään edellisen päivän jämiä tai jotain muuta kotikutoista. Lounaseväiden lisäksi yritän pitää työpaikan jääkaapissa jugurttia/rahkaa sekä työpöydän kulmalla jotain hedelmää. Ja sitten on työpaikan keksikaappi, jota hyödynnän makeannälkään ihan liian usein.

Tämän viikon eväät ja sportit olivat...

Ma
Eväs: kaupan valmis kanasalaatti sekä 2 kpl edelliseltä illalta jääneitä kasvispasteijoita. Lisäksi popsin parit mandariinit (ja ehkä pari Fasupalaa).

Sportti: Illalla olisi tehnyt mieli ulos reippailemaan, mutta oli pakko tarttua imuriin. Siivosin koko huushollin ja siinä lomassa tein kehonpainoliikkeitä (punnerruksia, kyykkyjä, vatsapyörää).

Ti
Eväs: Lounastin työpaikkaruokalassa, kun en aamulla jaksanut kurvata kaupan kautta. Söin kanapastaa, kasvisnuudelia ja salaattia. Jälkkäriksi otin vispipuuroa, joka oli niin hyvää, että olisi tehnyt mieli syödä koko saavillinen.

Sportti: Iski hirveä pms/alemmuuskompleksi/elämäntuska, ja olisi huvittanut lähinnä mennä peiton alle, kaverina kilo suklaata. Sen sijaan mies raahasi minut hiihtämään. Pms-raivo vaihtui pitovoiteen puutteesta aiheutuneeseen vitutusraivoon. Hiki tuli, kun rimpuloi 45 minuuttia lipsuvilla suksilla! Jos olisi ollut yhtään käsivoimia jäljellä, olisin ehkä motannut miestä (vaikka oikeasti se oli aika kiltti, kun raahasi minut pihalle ja jaksoi kuunnella nonstop-jupinaani).

Kasvava nainen tarvitsee paljon ruokaa.

Ke
Eväs: Saarioisten kirjolohikeitto sekä näkkäri. Ja aika monta Fasupalaa (koska oli kamala kiire ja stressi).

Sportti: En (muka) ehtinyt/jaksanut/viitsinyt lähteä salille kaiken arkisälän keskellä. Reippailin kuitenkin parin kilometrin matkan marketille reppu selässä. Palasin parit maitopurkit, leivät ja jugurtit lisäpainona. Less is more (than anything).

To
Eväs: Pari palaa kauraleipää, välissä kalkkunaa, salaattia ja kurkkua. Lisäksi Elovenan hedelmä-viljapirtelö tai joku semmoinen. Ja niitä Fasupaloja keksikaapista...

Sportti: Taaskaan en ehtinyt punttikselle, koska piti reuhata kasaan viikonlopun mökkikamppeita ja ruokia. Iltasella reippailin korttelin ympäri, joka sitten pitenikin 40 minuutin lenkiksi.

Pe
Eväs: Edellisen päivän kotona kokattua pahaa kanapastaa. Välipaloina mandariinia.

Sportti: Ei sporttia, jos ei lasketa verenpaineen nostatuksia siirryttäessä kotoa mökille. Viikonloppuna sen sijaan hiihtelin kirpakassa pakkaskelissä ja hikoilin senkin edestä.
 
Pian taas uuteen viikkoon ja uusiin eväisiin... Jokohan pääsisin sinne kuntosalille?
 

torstai 18. tammikuuta 2018

Pukeutumiskriisi (osa 842)

Olen aina kuvitellut pukeutuvani sillä lailla tavallisesti, suhtkoht siististi ja näyttäväni melko näpsäkältä. Kunnes silmäni aukesivat:

Minä ja kaksoissiskoni. (kuva Mtv3) 

Tarvitseeko sanoa enempää?

Vaikka sielunelämäni onkin varsin samanlaatuinen kuin Aina Inkeri Ankeisella, niin silti - en halua näyttää ankealta keski-ikäiseltä tädiltä!!!

Eilen suuntasin Vihreän Vanhanrouvani (=autoni) paikallisen kauppakeskuksen parkkiin ja päätin tehdä tälle ankeiselle ulkonäölle jotain. Olin jo etukäteen bongannut erään vaateketjun valikoimista pari kivaa paitaa, jotka potentiaalisesti olisivat jotain muuta kuin tätä ankeus-lookia. Mutta eipä tietenkään ollut juuri niitä paitoja siellä. Murr.

Sovitin ajan kuluksi muita paitoja. Ongelmaksi muodostui, ettei kumpikaan löytämästäni (peräti) kahdesta paidasta istunut. Olen joku omituinen välikoko, jolle ei istu mikään muu kuin venyvä trikoopaita tai riittävän joustavat farkut. Toisessa paidassa oli sitäpaitsi trumpettihihat, joita vastustan henkeen ja vereen - ne vaan eivät sovi työssäkäyvälle ja ennen kaikkea ruokaa syövälle naiselle - kokeilkaa sellaista paitaa vaikka keittopäivänä, joopa..

Valikoimissa olisi lisäksi ollut paitoja, jotka olivat muodoltaan laatikoita tai joissa oli röyhelöitä, rusetteja tai liehukkeita. Ensinnäkin, haluaako joku nainen näyttää palikkalaatikolta, kysyn vaan? Toisekseen, onko se yhtään enempää eduksi, jos näyttää lahjapaketilta nauhoineen päivineen?

En myöskään halua pliseerauksia, en sifonkeja, enkä paljetteja. Ei ei ei. Myöskään mekot tai hameet eivät käy, koska töissä on pohjoisnapailmasto. Jäljelle jäivät trikoopaidat ja napilliset neuletakit, joita minulla jo on, kuten kuvastakin voitte päätellä.

Huokaus.

Anti-muotibloggaaja päättää tähän ja odottelee vaatekauppaan pukimia, jotka soveltuvat meille keski-ikäisille ja ennakkoluuloisille täti-ihmisille - ilman että kuitenkaan näyttäisimme juuri siltä mitä olemme.

Puuunaiseet leehdeet...

T. Tuula aka. Martta Inkeri Ankeinen

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Hiihtoa ja hiljainen kylänraitti

Terveisiä pellonreunasta ja metsistä! Viikonloppu oli rentouttava ja etäännytti arjesta niin hyvin kuin nyt viikonloppu suinkin voi rentouttaa. Maaseudun hiljaisuudessa ja hiihtoladulla mieli lepäsi. Ensimmäistä kertaa koko perhe onnistui olemaan samaan aikaan hiihtämässä - vaikkakin kahdella eritasoisella reitillä - ilman yhtäkään itkupotkuraivaria tai kiukuttelua. Ihan mahtavaa!
 
Vaikka maalle lähtö tietää aina järjetöntä varustelurumbaa - neljän ihmisen hiihtovälineet, ulko- ja sisävaatteet, ruuat ja tsiljoonat muut vehkeet - niin vaivannäkö kannattaa. Maalla rentoutuu ja mieli lepää. Tästä on hyvä ponnistaa uuteen viikkoon.
 






torstai 11. tammikuuta 2018

Tällä viikolla

Olen

- ollut sekä innoissani että vähän kauhuissani uusvanhasta työstä. 
- kokeillut uunijuureksia feta-twistillä. Pinkille kiitos inspiraatiosta!
- ollut melko reipas ja ottanut esille seuraavan päivän vaatteet jo edellisenä iltana.
- käynyt kuntosalilla.
- reippaillut pari iltakävelyä kauppaan pikkuostoksille.
- todennut, että lupa liikkua vain pikkuisen johtikin kohtuullisen runsaaseen liikkumiseen.
- ihaillut valkoista talven ihmemaata ja huokaillut ihastuksesta. 
- löytänyt kivenjärkäleitä kuopuksen koulurepusta. Paitsi etteivät ne ole kiviä, vaan dinosauruksen munia. Perheenlisäystä siis odotellessa...




Aion

- tavata huomenna ystäviä (jos kaikki taivaankappaleet ovat suotuisia eikä kenenkään perheeseen tule oksennustautia, influenssaa tahi muuta inhokkia).
- lähteä maalle.
- kaivaa esiin sukset ja hiihdellä ympäri ämpäri kuin nuori varsa konsanaan (paitsi etteivät varsat hiihtele enkä minä ole nuori).




Hyvää laskeutumista viikonloppuun!