perjantai 21. joulukuuta 2018

Kohti joulua

Kolme yötä jouluun!

Lapset kirmasivat tänään joululomalle, ja niin tein minäkin. Jokseenkin nautinnollisesti rypistin vanhoiksi jääneitä muistilappusia roskiksen uumeniin ja kirjoitin sähköpostiin poissaoloviestin. Tämän vuoden työt on nyt tehty ja hyvin ansaittu joululepo edessä.


Edessä on vielä jos jonkinmoista jouluvalmistelua, pieniä tontunhommia paketoinnin merkeissä sekä ruokavalmisteluja. Vaikka etukäteen olin päättänyt tyytyä monelta osin valmisruokiin, niin taitaakin käydä niin, että joulupöydässä on ihan itse tehtyjä herkkuja.

Viikonloppuna paistelen kinkun, teen vielä perunalaatikon, kalahyydykkeen ja parit muut jutut. Huusholli imuroidaan, tavarakasat siistitään ja kuusi kannetaan sisään. Siitä alkaa pikku hiljaa valmistua joulun tunnelma, joka huipentuu siihen, kun jouluaattona saa istahtaa joulupöytään perheen ja appivanhempien kanssa.

Joulupäivänä perinteisesti löhöillään pyjamissa, syödään herkkuja ja vaan ollaan. Silloin pistetään nenä ulos korkeintaan pienen korttelikävelyn ajaksi, jonka jälkeen voi taas keitellä kahvit ja syödä lisää suklaata. 






Kaikille lukijoille iso kiitos kuluneesta vuodesta, monista ihanista kommenteista ja mukana hengaamisesta! 

Blogi lomailee pienen tovin ja palailee taas, kunhan on syödy riittävästi kinkkua ja konvehteja ;) 

maanantai 17. joulukuuta 2018

Jouluvalmistelut alulle, ja paras porkkanalaatikko

Tiptap. Täällä suunnalla nimeltä mainitsemattoman j-alkuisen juhlan valmistelut ovat olleet täysin nollassa. Joulutunnelmaakaan ei ole ollut nimeksikään - joka ikinen kulkuslaulu tai lintunen jouluaamuna on vaihtunut varsin äkkiä radiopoppiin, kun olen tullut kertakaikkisen allergiseksi joulubiiseille. Kärttyisän keski-ikäisyyden mausteita lienee tämäkin.

Eilen illalla jouluvalmistelut ottivat vihdoin ensimmäisen askeleen eteenpäin. (Oli ehkä aikakin, kun jouluun on enää viikko.) Vaikka en koekaan olevani erityisen jouluisa ihminen, enkä näe tarpeelliseksi hössöttää 24/7 koko joulukuun ajan, niin jotainhan sitä kuitenkin on tehtävä. Ihme kyllä, ruuat eivät toistaiseksi ole osanneet itsekseen tekeytyä joulupöytään tai roskakasat kävellä imurin sisuksiin...

Jouluaattona saamme perinteisesti miehen vanhemmat meille kylään. Erinäisistä terveys- ja muista syistä johtuen nyyttärityyppinen tarjoilu ei tule kyseeseen, joten olen joulun yksinoiketettu kokki. Välillä kieltämättä menee hermo ja koen pienoista joulustressiä (etenkin, kun en tänäkään vuonna ehtinyt/jaksanut aloittaa valmisteluja ajoissa). Koen kuitenkin, että joulutunnelma nousee oikeisiin sfääreihin, kun ruokaan on hieman panostettu.

Olin jo päättänyt ostaa laatikot valmiina, kunnes päässäni kuului jokin omituinen klik-ääni ja päätin sittenkin kokeilla edes porkkanaatikon tekemistä ihan alkeista lähtien. Ja se kannatti! Sovelsin ja yhdistelin muutamia eri ohjeita oman mieleni mukaan. Lopputulos on todella herkullinen ja juuri oikeanlainen. Jopa porkkanalle henkisesti allerginen mies kehui sen parhaaksi ikinä.

Valmistustapa poikkeaa hieman siitä perinteisestä tavasta, jossa porkkanat keitetään kypsäksi vedessä. Tämä resepti vie hitusen enemmän aikaa, mutta valmistustavasta johtuen joka ikinen porkkanan makuhiukkanen tulee talteen, kun niitä ei heitetä keitinveden mukana pois.

Jos et vielä ole tehnyt porkkanalaatikkoa tai sinulla ei ole omaa luottoreseptiä, niin suosittelen todella tätä reseptiä :)

Maailman paras porkkanalaatikko
The making of porkkanalaatikko ja herkullinen lopputulos.
Ps. Viiniä ei mainita reseptissä, mutta se vaikutti olennaisesti porkkanalaatikon onnistumiseen ;)


Joulun paras porkkanalaatikko

750 g porkkanaa
tilkka vettä
tilkka oliiviöljyä
1 l täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
2 munaa
n. ½ dl siirappia
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää
korppujauhoja
voita

Valmistus:

1. Pilko kuoritut porkkanat rouhean kokoisiksi pätkiksi. Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa tilkka oliiviöljyä. Freesaa porkkanoita reippaalla lämmöllä muutama minuutti. Lisää lopussa joukoon tilkkanen vettä (n. ½-1 dl) ja anna kiehahtaa hetki.
2. Ota porkkanoiden keitinliemi talteen. Laita porkkanat kypsymään höyrykattilaan tai vesihauteeseen. (Itse laitoin porkkanat metallilävikköön, jonka asetin isohkon kattilan päälle, jossa on runsaasti kiehuvaa vettä. Päälle kansi.)
3. Valmista riisipuuro: Laita kattilaan porkkanoiden keitinliemi ja lisää vähän vettä (nestettä yhteensä n. 2 dl). Lisää riisit kiehuvaan veteen. Sekoittele. Lisää täysmaito sekaan pikku hiljaa ja sekoittele säännöllisesti, ettei puuro pala pohjaan. Osan mausteista voit lisätä jo tässä vaiheessa.
4. Kun porkkanat ovat kypsiä ja puuro valmista, soseuta porkkanat sileäksi soseeksi ja lisää se riisipuuron sekaan. Sekoita joukkoon munat. 
5. Mausta seos lisäämällä siirappi, suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää. Maistele ja hae oikea maku.
6. Kaada vuokiin (satsista tulee n. 4 pientä alumiinivuokaa täyteen). Ripottele pinnalle korppujauhoa.  Halutessasi voit kuvioida pinnan haarukalla tai lusikalla. Lisää pinnalle voinokareita.
7. Paista 200 asteessa n. tunti. Lopussa voit laskea lämmöt 150 asteeseen, kun laatikot ovat ruskistuneet pinnalta.




maanantai 10. joulukuuta 2018

12 x 3 asiaa

Mihin tämä aika karkaa? Tuntuu, että vastahan pari päivää sitten tein edellisen postauksen ja nyt yhtäkkiä tähän väliin on ilmestynyt puolitoista viikkoa! Epäilen eläväni jossain aikapoimussa, joka sinkoilee minua hallitsemattomasti hetkestä toiseen. Vähän kuin Kate Atkinsonin romaaneissa, joissa päähenkilöt heitetään välillä toiseen aikaan tai vaihtoehtoisiin tapahtumakulkuihin...

Koska nyt törmäilen näissä päivissä ihan miten sattuu ja hyvät postausideat vanhenevat (kuten eräskin adventtikalenterijuttu ja itsenäisyyspäivän menu), niin heitetään kehiin tyystin uusi postaus.


Tämän haasteen nappasin Fab Forty Something -blogista. Kiitos inspiraatiosta, Marjukka.

Kolme asiaa, joista pidän erityisen paljon nyt:

○ Kuntosalitreenit. Niistä saan hyvää mieltä, vaikka näin kaamosaikaan joskus onkin työn ja tuskan takana saada rehkittyä treenit alusta loppuun.
○ Saunominen. Se lämpö, ah!
○ Jouluvalot. Ne tuovat edes vähän valoa kaamokseen.

Kolme asiaa, joista en erityisemmin pidä juuri nyt:

○ Pimeys ja vesisade.
○ Väsymys ja haluttomuus, jotka vaivaavat tähän aikaan vuodesta.
○ Joulu. Jostain syystä en oikein ole päässyt joulumoodiin viime vuosina, vaan kaikki siihen liittyvä tuntuu vähän vastentahtoiselta.

Kolme asiaa, jotka tein viikonloppuna:

○ Kävin punttiksella.
○ Kannustin kuopusta jääkiekkopeleissä. Takkiin tuli pahasti, mutta niin vain ne tappiotkin kuuluvat elämään.
○ Sain vihdoinkin tilattua uuden satsin piilareita. Vanha satsi loppui jo aikapäiviä sitten.

Kolme asiaa, jotka olen oppinut viime aikoina:

○ Jos käy julkisessa vessassa takki päällä, kannattaa takin taskut olla kiinni. Muuten taskussa olevat avaimet saattavat plumpsahtaa väärään paikkaan.
○ Auton parkkivaloja ei kannata unohtaa päälle koko työpäivän ajaksi.
○ Kannattaa aina kysyä viimeistä hintaa. Voi vaikka saada viilattua euroja pois, tai suklaarasian kaupan päälle, kuten tänään.


Kolme asiaa, joita en vieläkään osaa yrityksestä huolimatta:

○ Nukkumaanmeno riittävän aikaisin.
○ Oikean jonon valitseminen kaupassa. Olen aina siinä hitaimmassa.
○ Jakautuminen moneen osaan. Tänäänkin olisi pitänyt osata jakaantua moneen osaan. Osa olisi tarkistanut lapsen läksyjä, samalla kun osaa minusta tarvittiin ripustelemaan pyykkejä ja toisaalta sulattelemaan lenkillä jäätynyttä olemustani lämpimässä suihkussa.

Kolme asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt:

○ Kaikenlaiset kädentaidot ja näppäryys. Olisi kätevää osata korjata rikki menneet vetoketjut, palkeenkielille repeytyneet ulkohousut ynnä muut.
○ Ruotsin kieli. Tarvitsisin sitä toisinaan, mutta jävla, kun en muista mitään sanoja.
○ Täydellinen organisointitaito, jonka avulla sen kuin viuhtoisin saumattomasti asiasta ja tekemisestä seuraavaan. Nyt vaan tökkii ja takeltelee.

Kolme asiaa, jotka minun pitäisi tehdä vielä tänään:

○ Pestä hampaat.
○ Tsekata seuraavan päivän vaatteet.
○ Mennä nukkumaan.

Kolme asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan tällä hetkellä:

○ Hyvä kirja.
○ Hiljaisuus.
○ Sauna.


Kolme asiaa, jotka puen mielelläni päälle tällä hetkellä:

○ Kotiverkkarit. Vedän ne aina päälle, kun tulen töistä kotiin.
○ Villasukat. Vilukissana minulla on aina kylmät jalat ja käytän villasukkia lähes ympäri vuoden.
○ Strassipipo. Vähän kimallusta pimeyteen ;)

Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia juuri nyt:

○ Höyrypesuri olisi kätevä hankinta. Eri asia sitten, että jaksaisinko sillä puunata paikkoja, kun en nytkään ole siivousfani.
○ Sirot maiharit/nilkkurit.
○ Cross-body pikkulaukku.

Kolme asiaa, joista unelmoin tänään:

○ Etelän aurinko.
○ Hyvä lukuelämys. Menossa on Pauliina Rauhalan Synninkantajat, mutta odotuksista huolimatta en tunne sellaista paloa, jota odotin. Hyvä se on silti. Jouluksi pitäisi saada jokin oikein sydäntä sykähdyttävä kirja.
○ Yksinäinen ja hiljainen hetki kotona.

Kolme asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa:

○ Joululoma. Vaikka jouluvalmistelut tökkivätkin, niin loma on aina lomaa!
○ Lumi ja jää. Olisi ihanaa päästä eroon vesikeleistä ja saada tilalle vähän talvisempaa fiilistä.
○ Loppuviikosta pääsen käymään Helsingin upouudessa keskustakirjasto Oodissa. Odotan sitä niin!!!


perjantai 30. marraskuuta 2018

Hullu meikkivoidenainen ja viime aikojen kuulumiset

Taas on hurahtanut yli viikko edellisestä postauksesta, vaikka miten vannoin itselleni, että tuuppaan maailmalle ainakin kaksi juttua viikossa. Ongelmani tuntuu olevan se, ettei oikein ole mitään oikeanlaista asiaa eikä toisaalta aikaa/energiaa. Mennään siis toistaiseksi tällä hitaalla linjalla.

Olen jo pidemmän aikaa kummastellut, että vaikken koekaan itseäni ahkeraksi tai perehtyneeksi meikkaajaksi, niin vessan kaappiini on siitä huolimatta pesiytynyt meikki-/cc-/bb-voiteiden pataljoona. Ilmeisesti etsin Sitä Oikeaa, ja siinä toivossa ostan uuden purtilon aina, kun kuvittelen löytäneeni sen sopivimman.

Eilen ostin kuvassa alaosassa näkyvän Essencen Glow Boostin primerin. Ehkä salaa toivoin, että kun levitän kasvoille glow:ta, niin samalla levitän itseeni jotain keijukaispölyä muistuttavaa taikaa, joka tekisi paitsi kasvoistani, myös koko elämästä yhtä kimallusta. Ihan niin ei sentään käynyt, mutta saatoin todeta voiteen ihan keskinkertaisen ok tuotteeksi. Essence on siitä mainio, että hinnat ovat todella edulliset ja laatu yleensä mukiinmenevää tai joissain tuotteissa suorastaan loistavaa.



Jos haluatte tietää valikoimani lempparit, niin ne ovat: 

Lumene Blur Foundation - kivan mattainen ja ihon pintaa kevyesti blurraava. Levittyy helposti. Tätä käytän lähes aina iltamenoihin eli noin kaksi kertaa vuodessa.
Lumene Natural Glow - yllä mainittua vähemmän mattainen. Väri ehkä aavistuksen liian kalpea, mutta muuten mainio tuote. 
Lumene CC - kevyt ja läpikuultava, mutta ihon värisävyjä kevyesti tasoittava ja luonnollinen. Arjen luottotuote.
L'oreal Glam Nude - ihana ja helppokäyttöinen tuote, joka jättää läpikuultavan ja kevyesti siloitellun pinnan. Tämä omani on vain sävyltään liian tumma ja sopiikin kesäkäyttöön, mutta ei talvenkalpealle iholle.   

Sitä Oikeaa meikki/BB/CCvoidetta ja sen tuomaa taikaa odotellessa voisikin todeta, että elämästä toden totta tuntuu kadonneen kaikenlainen hohde. Osittain syy lienee tässä kaikennielevässä pimeydessä ja kylmyydessä. Olen valolla ja lämmöllä käyvä ja ilman niitä olen kuin rupsahtanut heinänkorsi.



Mitäs muuta..? Viime viikonloppuna mies lähti omalle (kaiketi ansaitulle) lomalle Lappiin. Olin varautunut, että miesporukka olisi ollut siellä reilun viikon, joten olin saada sydärin, kun eräänä aamuyönä keskellä viikkoa mies tupsahtikin kotiin ilmoittelematta asiasta etukäteen yhtään mitään. Hänen onnensa, etten säilyttele pesäpallomailaa tai muuta kättä pidempää sängyn vieressä. Siinä pelästyksessä olisin nimittäin voinut hutkaista ja aika kovaa :D

Luulen, että mies odotti lämpimän ilahtunutta vastaanottoa, mutta hänpä asuukin ilmeisesti maailman ainoan naisen kanssa, joka ei pidä tämän tyyppisistä yllätyksistä eikä suunnitelmien muutoksista. Ilmapiiri oli hieman jäätävä, kun motkotin yöllisestä sydärin aiheuttamisesta ja siitä, että on se kumma, kun ei osata edes lomailla kunnolla ja että hukkaan meni sekin reissu sitten. Että itse olisin kyllä osannut paremmin enkä tuolla tavalla jättää puolitiehen...


Kirjarintamalla tuli pienoinen positiivisluontoinen probleema, kun kirjaston varausjonosta putkahti kaksi kirjaa samaan aikaan. Edellinenkin oli vielä kesken, kun lainasin nuo, joten nyt olen oikeastaan vähän stressaantunut, että missä ja mitenkä minä ehdin nuo lukea? Ei muuten, mutta kun omaa aikaa on käytettävissä hyvällä tuurilla noin tunti-puolitoista iltaisin. Ja sitä aikaa on yleensä jakamassa myös sellaiset jutut kuin suihkussa käyminen, vaatehuolto, iltapala, pari tv-sarjaa ja miehen huomionkipeys (jonka takia olisi hyvin voinut pitää sen lomansa loppuun asti, krhm).

Olen taas huomannut vaipuvani niihin samoihin omituisiin fantasioihin kuin lasten ollessa pienempiä. Että voi kunpa jalkani katkeaisi ja joutuisin pitkälle sairaslomalle. Tai vielä parempaa: saisin jonkin mystisen eksoottisen taudin, jonka takia joutuisin eristykseen, enkä voisi olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. Joku toisi luukusta ruokaa (ja herkkuja ja mielellään viiniä) pari kertaa päivässä. Sitten vain makaisin ja lukisin ja katsoisin niitä sarjoja - ah!

Mutta ällös huolehtiko, tästäkin taas noustaan ja mikäli kauppojen suklaa-annista voi jotain päätellä, niin ne eivät ihan heti lopu kesken ;)  Pärjään siis kyllä. Kunhan välillä vähän marmatan ja ärisen. Se suotakoon tähän ikään asti pääseelle äiti-ihmiselle.

Kertokaa mitä sinne kuuluu? :) 

torstai 22. marraskuuta 2018

Laput, liput ja kalenterijutut

Taannoin Marika valotti muistikirjallisuuttaan ja luin postausta ihastuksen vallassa. Koska se oli mielestäni niin kovin inspiroiva ja kiehtova, päätin avata hieman omaa kalenteriani ja muistiinpanojani. 

Pari vuotta sitten innostuin bujoilusta (bujo = bullet journal, kustomoitu kalenterin ja muistikirjan yhdistelmä). Ajan kanssa se osoittautui kuitenkin hieman työlääksi. En varsinkaan innostunut bujoilun visuaalisesta puolesta ja ajan kanssa yksinkertaisimmankin kalenteripohjan askartelu oli viedä järjen. Reilun vuoden bujo-kokeilun jälkeen palasinkin takaisin tavallisen kalenterin käyttäjäksi. Käytän kalenteria vain ja ainoastaan omien henkilökohtaisten juttujeni hallintaan. En kuitenkaan selviä pelkän kalenterin varassa, joten sen lisäksi minulla on eri tyyppisiä listoja ja keltaisia lappuja.

Töissä pyöritän erinäisiä lippulappusia muistin tueksi. Työni ei pääsääntöisesti vaadi mitään projektinhallintatyyppistä kalenterointia, joten lappuset toimivat minulla hyvin.


Tyypillinen kalenterinäkymä sisältää poikien viikottaiset treenit, sekä muut tärkeät muistamiset ja aikataulut. Tsekkaan kalenteria päivittäin eteen ja taaksepäin, jotta pysyn kärryillä siitä mitä mahdollisesti olen unohtanut tai mitä vielä on mahdollista hoitaa ajoissa.

Kalenterin välissä kulkee laskuja, printattuja wilma-viestejä, reseptejä tai muita vastaavia. Takaosassa olevia tyhjiä sivuja käytän toisinaan isompien listojen tekemiseen. Esim. jouluun tai muihin spektaakkeleihin liittyvät muistiinpanot kerään sinne.


Uusinta uutta kalenterissani on eräänlainen löyhä ja epämääräinen budjettiseuranta. Ajatus tähän lähti Hesarissa olleesta jutusta. Toisin kuin jutun Laura Frimanilla, minulla ei edelleenkään ole varaa mihinkään  ylimääräisiin juttuihin, mutta pysyn paremmin kärryillä menoistani ja siitä, paljonko rahaa on vielä käytettävissä.

Nämä merkinnät eivät sisällä sellaisia jatkuvia menoeriä kuten vastikkeet, puhelinkulut ynnä muut. Niihin menee leijonanosa joka tapauksessa, joten en näe tärkeäksi niiden ylöskirjaamista. Sen sijaan koen, että laskujen maksamisen jälkeen tilille jäävä summa on se, jota voin yrittää hallita. Kun laskut on maksettu, tsekkaan paljonko tilillä on käytettävissä loppukuun ajaksi. Yritän nipistää siitä pienen summan (20-100€) säästötilille ja jäljelle jäävän rahan jaan joka viikolle.

Tässä kuussa päätin, että viikkobudjettini on 150€ ja se sisältää ruokaostokset (tarkemmin sanoen minun osuuteni puoliksi jaettavista ruokakuluista) sekä omat henk.koht. menot. Pieni autoremppa keikautti budjetit taas päin mäntyä ja jouduin kotiuttamaan säästötililtä rahaa takaisin käyttötililleni. Se siitä säästöstä...

Muistiinpanoni toisaalla kertovatkin karua kieltään - auton huoltoihin on kulunut tänä vuonna 1200 euroa. Siihen päälle vielä vakuutukset, verot, bensat sun muut. Tässä ilmeisesti yksi syy siihen, miksi säästötilini kumisee aina tyhjyyttään, enkä matkustele ulkomailla.

Sivuhuomautus budjettimerkinnästä - Alkosta ihan vaan kaverille ostin...


Töissä käytän erilaisia lippulappusia. Työpöytäni on yleensä paperisekamelskan peitossa, mutta kuvaa varten hieman lavastin, osittain jo ihan tietoturvasyistä. Nämä ovat sellaisia, jotka eivät uppoa mihinkään kalenteriin tai muistikirjaan, vaan toimivat parhaiten irtolappuina. Kun asia on hoidettu, heitän sen menemään ja se siitä. Sitä paitsi tunnen itseni aikaansaavaksi, kun voin joskus rytätä jonkun lapun roskikseen, heh.


Sitten ovat erilaiset listat, joita tallennan puhelimen muistioon. Puhelin kulkee mukanani joka paikkaan, toisin kuin paperikalenteri, joten tietyille muistiinpanoille se on luontevin paikka. Siellä ovat mm. kirjalistani (luetut sekä ne, jotka haluan lukea), treenit, kauppalistat, pakkauslistat, muistiinpanot maksetuista autokuluista jne.


Kalenterini ja muistilistani ovat varsin faktapitoisia ja käytännön elämää palvelevia - ehkä varsin tylsiäkin. Luovuutta tai persoonaa niistä ei löydy nimeksikään. Pohdinkin välillä, että olisi ihanaa olla luova muistikirjanainen (kuten Marika), ja kirjoitella kaikenlaisia luovia juttuja, oivalluksia sekä elämää suurempia viisauksia. Tulisiko minusta muistikirjan avulla kiehtovan kirjallinen ja luovuutta pulppuava nainen? Ehkä kokeilen vielä joskus.

Millaisia muistikirjoja, lappusia tai kalentereita itse käytät?

torstai 15. marraskuuta 2018

Valinnanvapausmalli ruuhkaäideille

Valinnanvapaus on nykyään iso juttu. Pian saamme ilmeisesti valita, että menemmekö tänne vai tuonne lääkäriin, uskon kylläkin vasta sitten kun näen. Koulussakin on kaikenlaisia valinnanvapauksia. Haluaako osallistua siihen, tähän vai tuohon työpajaan tai opintokokonaisuuteen. Miksei muuten saa töissä valita, kysyn vaan? Voisin valita vaikkapa viinitasting-työpajan.

Päätin koostaa myös meille ruuhkavuosissa sätkiville valinnanvapausmallin. Se koostuu eri kategorioista ja niistä saa ihan vapaasti valita mitä lystää. Osassa kategorioita on kyllä hieman rajattu valintojen määrää, mikä on ymmärrettävää, koska kaikille nyt vaan ei riitä kaikkea. Toisaalta joistain kategorioista saa valita vaikka kaiken! Myönnän kyllä, että tämä on aika sekava himmeli, mutta hei, soteen verrattuna silti ihan kakunpala.

Miten paljon meillä onkaan valinnanvaraa! Pure joy!

Vapaavalintainen kahvi treenikuskauksen yhteydessä.


Joka päivä valittavat suoritteet
Valitse vähintään 10 pakollista valintaa:  
  • Pyykkikoneen täyttäminen
  • Puhtaiden pyykkien viikkaaminen ja järjestäminen
  • Nälkäisen perheen ruokkiminen x 3 (aamupala, päivällinen, iltapala)
  • Eteisen imurointi
  • Tiskikoneen täyttö
  • Tiskokoneen tyhjennys
  • Roskisten vieminen
  • Ruokapöydän siistiminen
  • Lasten läksyjen tsekkaaminen
  • Kadonneiden hanskojen/pipojen/ulkohousujen etsintä
  • Kadonneen lapsen etsintä ympäri kylää
  • Sängyn petaaminen
  • Wilma-viestien lukeminen
  • Lapsiin/harrastuksiin liittyvien Whatsapp-ryhmien seuranta
  • Oman itsensä etsiminen pyykkikasoista.

Viikoittain voit valita vähintään 1-3 päivänä seuraavat
Valitse vähintään 5 kohtaa:
  • Ruokakaupassa käyminen (tämä lasketaan suoritteeksi vain, mikäli täysiä ostoskassillisia kertyy vähintään 2 kpl)
  • Yöllinen herääminen ja tekemättömien töiden murehtiminen
  • Imurointi
  • Vessojen siivous
  • Hermoromahdus
  • Harrastuskuskaus (kerro tämä lasten/treenien määrällä)
  • Väsymyskooma
  • Moraalisaarnan pitäminen lapsille (sisältäen mm. valistamisen kiroilun typeryydestä, läksyjen tekemättä jättämisen lyhytnäköisyydestä sekä siitä, että naapurin ovikelloa EI pimputeta huvikseen)

Päivittäiset henkilökohtaiset huvit
Valitse enintään 1 kohta:
  • Lukeminen
  • Rauhallinen iltapala
  • Tv:n katselu
  • Omat harrastukset
  • Järkevään aikaan nukkumaan meno 
  • Puhelimessa juoruskelu

Ekstravalinnat
Valitse enintään 2 kohta:
  • Siisti koti
  • Oma (kohtuullinen) mielenterveys
  • Onnelliset lapset

Lisäekstravalinnat
Valitse jompikumpi:
  • Henkilökohtaisessa käytössäsi on suklaalevy
  • Kotitaloudessasi asuu lapsi

Lisäherkut työssäkäyville
Mikäli on hyvä tuuri, saat saman päivänä aikana kaikki:
  • Valittava asiakas
  • Asiakas, joka kyllä puhuu suomea, mutta jonka ulosannista ei ota mitään selvää
  • Esimiesten hermostuttaminen
  • Asiakkaiden hermostuttaminen
  • Harvinaisen paha toimistokahvi
  • Työpäivän aikana lävähtäneet parkkisakot
  • Tilitoimiston kömmähdys, jonka ansiosta palkkaa ei olekaan maksettu


Lisäherkut kotona oleville
Mikäli on hyvä tuuri, saat saman päivänä aikana kaikki:
  • Kainalokakka (lapsen, toim. huom.)
  • Tyhjä jääkaappi ja oksentava lapsi/lapset
  • Kaatosade ja seinille kiipeävät lapset
  • Pöydänkulmalle jäähtynyt kahvi x 3
  • Uhmahepulikohtaukset
  • Lapsen yöheräämiset

Lisäksi mikäli huollettaviisi kuuluu kissoja, koiria, vanhempia sukulaisia, naapureita tahi muita tahoja, lisää näistä kertyvät suoritteet kaiken muun lisäksi.

Tämä oli vähän sellainen juosten hutaistu valinnanvapausmalli. Mutta meidänhän on vain hyvä tottua siihen, että himmelit ovat ja tulevat aina olemaan mahdollisimman monimutkaisia ja keskeneräisiä ;) Mikäli huomaat mallissa puutteita, voitte osoittaa valituksenne osoitteella: ihan.turha (at) valittaa.fi.

Enjoy!


keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Normiarjen tylsyyden ylellisyys

Ruuhkavuodet ovat mitä ovat. Tiedätte kyllä. Touhua, tekemistä, täysinäisiä vuorokausia. Usein on se tunne, ettei oikein tahdo mahtua omaan elämäänsä.

Jos normiarki kuitenkin sujuu ilman ihmeempiä kommelluksia, sairastumisia tai pms-raivareita, sitä voi kutsua jonkin asteen ylellisyydeksi. Viime viikolla havahduin siihen, että vaikka oli tylsä arkiaamu ja edessä tuikitavallisen kiireinen päivä, olin äärimmäisen tyytyväinen. Tiesin, että jos teen asiat suunnilleen aikataulussa, päivä menee hienosti pulkkaan.


Tiedossa ei ole etelänlomia tai ravintolaillallisia. Ei parisuhdeaikaa eikä kylpyläreissuja. En niitä kaipaakaan. Kun arki on riittävän sujuvaa, se on parasta luksusta tässä elämänvaiheessa. Kukaan perheessä ei sairasta isommin (paitsi minä omaa perussairauttani), meillä on työt, ja lapsilla kaverit ja harrastukset. Homma pyörii, vaikkakin vähän kaaoksessa, ja hetkittäin kynttilä palaakin molemmista päistä.

Välillä luen huvittuneena vinkkejä ja neuvoja, joilla tavallisesta arjesta voi yrittää tehdä juhlaa. Tyyliin, että osta kukkakimppu, kokkaa juhlaillallinen tavallisena tiistai-iltana tai lähde konserttiin ex-tempore.

Mutta tiedättekö mitä? Parasta arjen juhlaa on se, jos yhdetkään ulkohousut eivät ole hukassa/rikki, lasten läksyt on tehty kiltisti, jääkaapissa on ruokaa ja aikataulut natsaavat sillä tavalla, että illalla jää pieni hetki omaa aikaa. Ei tulisi mieleen sitä aikaa tupeksia juhlaillallisen kokkaamiseen tai ulos lähtemiseen. Kotisohva ja oma rauhallinen hetki ovat arjen ylellisyyttä, josta nautin suunnattomasti. Toki sitä voisi olla lisää, mutta yritän olla realisti: ehkä sitten 10 vuoden päästä ;)

Tiia mietti taannoin, että voiko tylsä olla onnellinen. Olen ehdottomasti sitä mieltä (kuten Tiiakin), että todellakin voi. Koska silloin kun on ns. tylsää, ovat asiat todennäköisesti hyvällä tolalla. Kun puhelimessa voi sanoa, ettei kuulu mitään normaalia kummempaa, ei ainakaan mikään ole pahasti vialla. Ja se on luksusta se.

Loppuviikko on työjuttujen puolesta kaikkea muuta kuin tavallista. Ihan jees, mutta täytyy sanoa, että herkkisluonne ja tavallisuudesta poikkeavat kuviot saavat aivosykkyrät sellaisille kierroksille, että uni ei tule ja normiarjen tylsyys on kaukana. Vaikka välillä on ihan hyvä poikeata rutiineista, niin kyllä silti odotan sitä, ettei arki ole tällaista täpinää ja sähköjäniksenä säpsymistä :D

Mikä itsellesi on arjen juhlaa tai mikä tekee tavallisesta elämästä luksusta?

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

6 x 4 asiaa

Monessa blogissa on kiertänyt Neljä asiaa minusta -haaste. Tartun siihen itsekin, kun pari muuta postausta ei nyt millään meinaa tulla valmiiksi. Ne vaatisivat ajatustyötä, johon pää ei pimeän aikaan tahdo taipua. Ja valokuviakin ne tarvitsisivat, joihin taas pimeät illat eivät oikein anna mahdollisuutta. Että inhoankin tätä pimeyttä, joka tunkee joka paikkaan...

Mutta mennään haasteeseen. Alunperin ajattelin, että tämä on liiankin henkilökohtainen ja paljastava, kun olen aina halunnut blogata puolianonyymisti. En nytkään halua liian tarkkaan nimetä asuinpaikkojani tai työpaikkojani. Netissä on aina omat vaaransa, enkä halua stalkkaajia (enempää niiden parin vanhan lisäksi, terveisiä vaan teillekin, tiedän keitä olette).



Neljä paikkaa, joissa olen asunut

1. Pieni paikkakunta Päijät-Hämeessä
Lapsuus oli sitä, että mennä viiletettiin ympäri metsiä, kylää ja rantoja. Kaikilla oli ovet lukitsematta ja kylään mentiin muitta mutkitta oveen koputtamalla tai astumalla suoraan sisälle. Oli tietty turvallisuus ja pienet piirit. Nuoruudessa se sama pienuus ahdisti suunnattomasti, kun kaikki tiesivät tai olivat tietävinään muiden asiat. Teininä istuttiin joko Säästöpankin rappusilla ja syötiin kiskalta ostettuja kymmenen pennin irttareita, tai sitten notkuttiin urheilukentällä korkeushyppypatjoilla. 

2. Helsinki
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen muutin Helsinkiin ja asuin Pasilassa viiden hengen opiskelijasolussa. Mikä ero lapsuuden paikkakuntaani! Yhtäkkiä sitä oli kaupungin vilinässä, eikä tiennyt mistään mitään. Kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin, miten ratikalla matkustetaan ja miten kaikki toimii. Kun totuin ns. tavoille, viihdyin hyvin. Oli kaikki mahdolliset huvitukset, menemiset, museot, kekkerit ja vaikka mitä seikkailuja. Kaiken kaikkiaan Helsingissä vierähti 15 vuotta ja loppua kohden aloin jo vähän kyllästyä kaikkeen ruuhkaisuuteen, ihmispaljouteen ja ärsykkeiden paljouteen.

3. Tampere
Pirkanmaan ytimeen muutimme, kun odotin jo esikoista ja mies sai työpaikan Tampereelta. Irtisanouduin vakiotyöpaikastani valtiolta ja pidin itseäni siitä syystä vähintäänkin hulluna. Lisäksi en tuntenut Tampereelta kuin pari puolituttua ja aluksi olin melko yksinäinen. Vuosien saatossa ja varsinkin lasten myötä kuitenkin löytyi uusi ihana ystäväpiiri. Pidän tamperelaisesta rennon letkeästä meiningistä ja mutkattomuudesta. Täällä ei liikaa nipoteta nääs. Miinusta satunnaisesta hitaudesta ja siitä, että liikennevaloista ei päästä liikkeelle ennen kuin ollaan pähkäilty noin puoli minuuttia.

4. Tampereen ympäristö
Jätän tämänkin vähän avoimeksi. Väliäkö sillä oikeastaan, mikä on paikkakunnan nimi :)  Viihdyn hyvin, palvelut toimivat ja lapset ovat juurtuneet näille sijoille. On tuttu koulu, kaverit ja harrastukset. Sydänystäväni asuu lähellä ja tunnen olevani riittävän kotiutunut.



Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt

1. Mansikkamaa
Ensimmäinen kesätyö ja voi jestas, että oli rankkaa hommaa. Fillarilla mentiin jonnekin jumalanselän taakse ja paikalla piti olla aamuvarhain. Välillä oli kylmä ja tihkutti vettä. Pojat heittelivät mädillä mansikoilla ja otti päähän. Ensimmäiset tienatut rahat kuitenkin lämmittivät kivasti mieltä.

2. Esson kahvila
Lukioikäisenä olin parina kesänä huoltoaseman kahviossa. Olin kassalla, siivosin pöytiä, paistoin (käräytin) ranskalaisia ja nakkeja ja sitä rataa. Välillä oli ihan painajaista, kun samaan aikaan pamahti vakioeläkeläisten lisäksi pari-kolme bussilastillista saksalaisia turisteja. Vaikka olin lukenut pari vuotta saksaa, en koskaan saanut selvää mitä he halusivat. Siinä sitten jankattiin ihan paineessa, että entschuldigen sie, ich verstehe nicht... Kerran kippasin ranskalaiset erään naisen syliin ja sekös oli noloa. Päivän huvitus oli se, kun muiden tyttöjen kanssa kytättiin erään pyöräilyhousuisen vakkariasiakkaan etuvarustusta, että missä lahkeessa se tänään on. (Anteeksi epähienous... :D)

3. Helsingin kaupunginkirjasto
Olin kuutisen vuotta kirjastovirkailijana Helsingin kaupungilla. Pari viimeistä vuotta olin vakkarina, mutta sitä ennen olin vuorotellen parissa pikkukirjastossa määräaikaisena. Työkaverit olivat ihania persoonia ja monet kerrat nauraa rätkätettiin työn ohessa. Ihaninta ja kamalinta oli asiakaspalvelu ja kirjojen maailma.

4. Erikoiskirjasto
Yksi opettavimmista työpaikoista on ollut valtiosektorin pienehkö erikoiskirjasto, josta sain vastata yksin. Kirjahankinnat, luettelointi, asiakaspalvelu, intranet-tehtävät ja kaikki muu - ai että tykkäsin! Oman alan kollegoja ei ollut, mutta monia muita kivoja työkavereita. Vieläkin tapaamme kahden ihanan tyypin kanssa säännöllisesti. Terkut vaan erinomaiselle naisverkostolle!

Tampere

Neljä ohjelmaa, joita seuraan TV:stä

Nykyään seuraan aika vähän ylipäänsä mitään, ja nekin vähäiset pääasiassa suoratoistopalveluista.

1. Putous 
Tätä katsotaan yhdessä lasten kanssa lauantaisin. Omat suosikkini ovat alakuloinen Taika-Pasi sekä melankolisen yksinäinen Pieru :D 

2. Turhuuksien turuilla
Yle Areenasta löytyvä sarja, joka taitaa tulla Ykköseltäkin jonain päivänä. Itse katson Areenan kautta, koska en ikinä muista ohjelmien alkamisaikoja saati että muistaisin laittaa ne tallennukseen.

3. Villi kortti
Joskus tulee katsottua tätä miehen kanssa, jos satutaan muistamaan. Tykkään ohjelmista, joissa on nokkelaa sanailua ja hyvät henkilökemiat.

4. Fakta homma
Löysin pätkän vanhoja Pirren ja Hansun edesottamuksia Areenasta. Niitä ollaan naurettu miehen kanssa.


Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

1. Mallorca
Ensimmäinen ulkomaanmatkani yhdessä äidin kanssa joskus 80-luvun loppupuoliskolla. Oli ihanaa! Ne rannat ja lämpö...

2. Brighton/Englanti
Kolmen viikon kielikurssi 16-vuotiaana silloisen bestiksen kanssa. Miten inhosimmekaan niitä loputtomia keitettyjä perunoita ja papusooseja! Pariin otteeseen käärimme salaa perunat lautasliinoihin ja painuimme syömään Burger Kingiin. Englantiakin varmaan tuli opittua, mutta kyllä se isoin ilo oli vapaudentunne ja seikkailut.

3. Kirkkovenesoutu Viipuriin
Yhden muinaisen työpaikan porukalla soudimme Lappeenrannan liepeiltä Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin ja takaisin. Menomatka "alamäkeen" oli varsin leppoisa, mutta takaisin tulo (kaikkien edellisiltana tarjoiltujen vodkashottien jälkeen, uh) oli melkoinen urakka :D 

4. Parga/Kreikka
Yksi kauneimmista etelänlomakohteista, joissa olen käynyt. Tein sinne reissun puolitoista vuotta sitten kahdestaan esikoisen kanssa ja loma oli kaikin puolin onnistunut.


Neljä ruokaa, joista pidän

1. Ruokaisat salaatit

2. Pizza
Tykkään sellaisista, joissa rapsakan sitkas pohja. Parhaat saa Tampereella Napolista tai Sitkosta.

3. Kunnon pihvi 
Tämä nyt ei kuulu ilmastoystävällisiin tai ajanhenkisiin suosikkeihin, mutta minkäs sille tekee. Kunnon pihvi ja lasillinen punaviiniä nyt vaan ovat ikiklassikko. Tykkään pihvistä medium plussana ja runsaan salaatin tai uunikasvisten kera.

4. Savukala ja uudet perunat
Niiden seuraksi vielä jääkylmä olut tai rapsakan kuiva valkkari - taivaallista! Parasta ulkona nautittuna.


Neljä juomaa, joista pidän

1. Kylmä vesi
Ihan paras janojuoma ja elämän eliksiiri.

2. Kahvi
Juon päivittäin pari-kolme mukillista kahvia. Tykkään laittaa maitoa sekaan kunnon lorauksen ja lämmitän sen erikseen mikrossa. Kahvin pitää olla kuumaa eikä mitään valjunlämpöistä.

3. Skumppa

4. Puolukkamehu


Tästä tulikin pitkä, kun uppouduin muistoihin vuosien varrelta. Kuvat ovat vanhoja räpsyjä sieltä sun täältä. Toivottavasti jaksoitte lukea :) 



perjantai 26. lokakuuta 2018

Syksyn odotetut

Edessä on se viikonloppu, jolloin veivataan kellot talviaikaan. Minulle se edustaa varsinaista pimeyden ja synkkyyden aikaa, sekä henkisesti että fyysisesti.

Työssäkäyvä ei juurikaan valoa näe, ja talviajan myötä tunnenkin olevani kuin pimeässä tunnelissa, josta pääsee ulos vasta monen kuukauden päästä. Kärsin huonosta pimeänäöstä ja joskus tuntuu, että silmiin oikein sattuu se kaiken nielevä pimeys. Vaikka miten istun kirkasvalolampun äärellä, ei se korvaa aitoa luonnonvaloa. Vähemmästäkin mieli vetää synkeäksi.

Sitäkin suuremmalla ilolla otan vastaan kaikki pienet valonpilkahdukset, kuten ystävien tapaamiset, sarjauutuudet ja hyvät kirjat.

Paras syy odottaa marraskuuta
 
Loistava ystäväni
kuva: HBO

Elena Ferranten Napoli-romaanisarjaan pohjautuva My brilliant friend tulee HBO:lle! Sarja alkaa pyöriä 19.11. ja uusi osa tulee jakeluun aina maanantaisin ja tiistaisin.

Ihan huippujuttu ja täpinöin innostuksesta! Kirjasarja oli hurjan koukuttava ja luin kaikki osat kuin hypnotisoituna. Osa oli pakko lukea englanniksi, kun en malttanut odottaa suomenkielisten osien ilmestymistä tai niiden saamista kirjastosta.

Sarjan traileri täällä. Vaikka trailerikin on ihan jees, niin se ei vedä vertoja tarinalle. Toivottavasti siihen on onnistuttu saamaan kirjan autenttisuutta ja lumoavaa tunnelmaa. Tuskin maltan odottaa!

Raikas klassikko 

Vanity fair
kuva: Yle Areena

Yle Areenalla pyörii vallan mainio Turhuuksien Turuilla. Sarja perustuu William Makepeace Thackerayn saman nimiseen romaaniklassikoon. Aihe on samantyyppinen kuin vaikkapa Jane Austenin ja aikalaistensa tarinoissa, mutta tyyli on astetta purevampi ja sarkastisempi. Luokkajako, sosiaalinen kiipiminen, nokkelat sanailut ja loistava näyttelijäkaarti - siinä sarja pähkinänkuoressa. Nautin! Ainoa miinuspuoli siitä, että uutta jaksoa joutuu odottelemaan aina viikon.


Ensimmäiset naiset vaikuttajina 
 
Tyylitaiturit
kuva: Yle Areena

Niin ikään Yle Areenalta löytyy mielenkiintoinen sarja Historia: ensimmäiset naiset, joka pureutuu Yhdysvaltain presidenttien vaimojen elämään, tyyliin ja heidän vaikutukseensa niin Valkoisen talon sisällä kuin sen ulkopuolella. Tämä menee katselulistalle ehdottomasti.

Vinkki: kannattaa rekisteröityä Yle Areenaan. Silloin sarjoja voi lisätä suosikeiksi ja ne ovat helposti löydettävissä. Itse ainakin koen, että muuten Areenan sivut ovat vähän sekavat ja etsimäänsä sarjaa ei välttämättä ihan helposti löydä. Sama kyllä pätee muihinkin suoratoistopalveluihin - hakutoiminnoissa olisi paljon petrattavaa. Olisi ihan kiva näin nykyaikana ja algoritmien sen mahdollistaessa hakea hieman monipuolisemmin kuin vain yhden genren tai sarjan nimen perusteella.

Koukuttavimmat herkut

Jottei sarjaihanuuksia tarvitsisi katsella kuivin suin, niin vielä vinkit oheisherkkuihin:

2018 uutuusherkkuja
kuvat: Fazer, Ingman, Cloetta, Linkosuo, Alko.

Fazer: Omar Mokkapala on kuin tuttu vanha Omar-karkki, mutta kahvinmakuisella twistillä. Älyttömän hyvä!

Ingman: Creamy Rocky Road -jäätelö on koukuttavan hyvä niin maultaan kuin koostumukseltaan. Sitä tekee mieli lisää ja lisää ja lisää...

Cloetta: Choco Aakkoset josta löytyy kaikkea ihanaa hedelmäistä ja suklaista.

Linkosuo: Kaurasipsit. Jes, nyt niitä saa kauraisinakin! Vanhat tutut ruissipsit ovat meillä herkku, jotka uppoavat pikavauhtia lapsillekin. Kauraversiokin on tosi hyvän makuinen.

Palanpainikkeeksi vaikkapa söpö piccolo-pullo raikkaan kuivaa cavaa.


Tuntuisikohan marraskuu yhtään siedettävämmältä näillä lääkkeillä?

Onko sinulla tv-, herkku- tai muita vinkkejä kaamokseen?


maanantai 22. lokakuuta 2018

Vaatekaapin siivous

Taannoin totesin, että kodin kaaosta voi kesyttää ihan vaan leppoisasti ja hylly kerrallaan. Helppoa kuin heinänteko vielä siinä vaiheessa, kun heittelin pois vessanhyllyjen tyhjiä tuubeja tai käyttämättömiä purnukoita.

Kun järjestelyprojekti eteni omaan vaatekaappiin, olikin karsiminen monta astetta vaikeampaa. Useimmille vaatteet ovat kuitenkin enemmän kuin pelkkiä kehonlämmittimiä tai kriittisten osien peittämiseen tarkoitettuja kangaskappaleita. Inventaarion edetessä piti mekaanisen raivauksen lisäksi miettiä hieman omaa identiteettiä ja tyyliä - millainen oma tyylini oikeastaan on tai ei ole, tai millainen sen toivoisin olevan.

Pitää vai poistaa?

Oli helppo bongata ne vaatteet, joita käytän paljon ja/tai joista todella pidän. Niiden olemassaololle oli hyvä edellytys jatkossakin.

Mutta entäs sitten ne muut? Voisin jakaa ne karkeasti seuraaviin kategorioihin:
  • Väärän kokoiset tai väriset.
    Näiden osalta oli melko helppo tehdä poistopäätös. Turha säilyttää housuja, joiden nappi sinkoutuu irti, kun niitä yrittää pingottaa päälleen. Tai paitoja, joiden väri saa minut näyttämään kelmeältä seinäkukkaselta.
     
  • Väärän malliset.
    Vasta viime vuosina olen alkanut oppia paremmin, minkä malliset vaatteet minua pukevat. Säkkimäiset ja pussittavat eivät kuulu niihin, joten niidenkin osalta oli helppo sanoa heipat.
     
  • Jos sittenkin -vaatteet?
    Tähän kategoriaan menevät mm. vaatteet, joita olen hankkinut/säilönyt siltä varalta, jos vaikka sittenkin alkaisin harrastaa kuoroa tai lukupiiriä, ja haluaisin näyttää siellä erityisen kultturellilta. Suomeksi sanoen siis hutiostoksia, koska luultavimmin en tule harrastamaan ko. juttuja. Pois vaan!
     
  • Tarpeelliset, mutta liian monta.
    Ns. kotivaatteita minulla on jopa enemmän kuin töihin kelpaavia. Rönttävaatteet ovat toki tarpeen, mutta onko esim. kotipaitoja pakko olla 15 kappaletta? Päätin, että vähempikin riittää ja poistin ne, joita olen käyttänyt vähiten.
     
  • Harvoin käytetyt ja ihanat, mutta liian monta.
    Tämä oli vaikea kategoria. Esim. juhlavahkoja mekkoja minulla oli ennen karsintaa kymmenkunta kappaletta. Kuitenkin juhlia on niin harvoin, etten tarvitse niin montaa. Osa mekoista sai siis lähteä.

Lajittelin vaatteita melko raa'alla kädellä ja poistin niitä ihan sillä perusteella, että jos vaate ei imartele minua, niin lähteköön. Vaikka vaate olisi henkarissa hieno, mutta saa näyttämään minut raskaana olevalta jumppapallolta, niin miksi ihmeessä säilyttäisin sellaisen?

Poistoon lähteneitä. Paitsi In wearin kukonaskel-kuvioinen hame sai mahdollisuuden, koska se on hyvälaatuinen ja keksin sille käyttöä vielä tälle syksylle. 

Myönnän silti, että monen kohdalla meinasin heltyä. Esim. vaikka hatut näyttivät sinänsä ihan kivalta, en tuntenut niissä oloani yhtään kotoisaksi. Niiden kohdalla en loppujen lopuksi antanut periksi 'jos sittenkin'-fiilikselle, vaan ne saivat lähteä kiertoon.

Kaiken kaikkiaan kävin läpi paljon identiteettipohdintaa. Millainen olen ja millainen en ainakaan ole? Jos en ole hattunainen, niin miksi en ole? Entä miksi jokin vaate voi samaan aikaan näyttää tosi kivalta päälläni, mutta silti tunnen itseni ihan vieraaksi? Mistä syystä lempivaatteeni ovat niin kivoja kuin ovat, ja mitä yhteistä niillä on? Ja ennen kaikkea: mikä on jatkossa se punainen lanka, joka voisi johdattaa kohti nappiostoksia ja välttyisin ostamasta yhtäkään hutivaatetta.

Entä mitä tapahtui poistetuille vaatteille?

Poistoja kertyi omista kaapeistani kokonaista 3 Ikea-kassillista! Lisäksi poikien vaatteita 1 samanmoinen kassillinen sekä päälle suksia, mailoja, kypäriä yms.

Poistetut vaatteet olivat lähes järjestäen priimakuntoisia ja kivannäköisiä. Vaikka helpompaa olisi ollut kiikuttaa ne kaikki tyynni UFF:in laatikkoon, niin varasin kuitenkin kirppispöydän, vaikka siinä onkin oma urakkansa. Nyt vaan peukut pystyyn, että saldo menee plussalle.

Ne vaatteet, jotka eivät päätyneet kirppikselle, lajittelin seuraavasti:
  • UFF:lle menevät. Nämä olivat sellaisia, joiden en uskonut menevän kirppiksellä kaupaksi.
     
  • Kavereille kierrätettävät. Pieneksi käyneet lasten ulkovaatteet, joissa on vähän kulumaa tai nyppyä, kelpaavat edelleen rymyikäiselle kakkosvaatteeksi.
     
  • Autoräteiksi menevät. Aina tarvitsee riepuja, joilla voi pyyhkiä huuruiset autonikkunat tai pyyhkäistä roiskeet veks.


Lopputulos

Kaiken mylläämisen jälkeen vaatekaappini näyttävät ihanan väljiltä, enkä kaipaa yhtäkään poistettua vaatetta. Sen sijaan huomaan nyt paremmin ne puutteet ja aukot, joita kaapissa on. Tarvitsen työkäyttöön pari siistiä ja lämmintä työpaitaa sekä jotkin muut housut kuin farkut.

Järjestämisestä oli sekin hyöty, että oli huomattavasti helpompaa nostaa esiin lempivaatteitani Sutkautuksia-Tarun postaussarjaan 'Tyylilyylit', johon sain kunnian päästä osalliseksi. Seurailkaa siis lähipäivinä Sutkautuksia ;)

Lue myös aiempi postaus: Elämä on lajittelukeskus

Vinkki: Myös tätä vaateraivaustapaa voisi kokeilla: Mieti, mitä oikeasti tarvitset (Kodin kuvalehti).


PS. Pakko myöntää, että vaatekaapistani löytyy edelleen satunnaisia kammotuksia, kuten leopardikuosiset kotiverkkarit, joissa on reikiä takalistossa. Koska ne vaan on silti niin ihanat :D


perjantai 19. lokakuuta 2018

Lämmittävä tomaatti-linssikeitto

Viime aikojen ilmastouutiset ovat saaneet miettimään entistä enemmän kulutustottumuksia ja ruokavaliota. Jo nyt meillä menee ihan kiitettävä määrä kasviksia, mutta lähes aina varsinainen ruoka sisältää myös jotain lihaa. Kanasuikaleet ja jauheliha pelastavat nopeudessaan ja helppoudessaan monet kiireiset iltapäivät. Lisäksi arjen hektisyys pitää huolen siitä, ettei ole ollut liiemmin aikaa perehtyä vegeruokiin.

Tällä viikolla oli helppoa valita kasvispainotteinen ruokavalio, kun perheen miesväestö oli poissa ja aikataulu oli väljä. Kokkasin yhtenä päivänä ison satsin tomaatti-linssikeittoa, jota riitti minulle moneksi päiväksi - sekä työevääksi että päivälliselle. Yksi annos meni vielä pakastimeenkin.

Mukailin Meillä kotona -blogin reseptiä, mutta vaihtelin ihan hivenen ainesosia ja mausteita. Lopputulos oli ihanan lämmittävä ja sopivan kevyt, mutta kuitenkin täyttävä.


Ainekset

1-2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
1-2 suippopaprikaa
1 rkl oliiviöljyä
5-10 kpl aurinkokuivattua tomaattia
8 dl vettä
2 1/2 dl punaisia linssejä
1 tl chiliä
1 tl currya
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
400-500 g tomaattimurskaa
1 rkl hunajaa
150-200 g smetanaa

Pilko sipuli, valkosipuli, porkkanat, paprikat ja aurinkokuivatut tomaatit pienehköiksi kuutioiksi. Kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä n. 5 minuuttia. Kaada joukkoon vesi ja kuumenna kiehuvaksi.

Huuhtele linssit huolellisesti siivilässä ja kaada ne sekaan. Lisää tomaattimurska, mausteet ja hunaja. Keittele pienellä lämmöllä n. 20 minuuttia.

Lisää lopuksi smetana. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Keiton voi halutessaan surauttaa sileäksi sauvasekoittimella. Itse söin sopan ilman soseuttamista.

Keitto on muunnettavissa vegaaniseksi, kun jättää smetanan pois tai vaihtaa sen johonkin sopivaan vaihtoehtoon. 

  ○ ○ ○

Oletko itse kasvisruokien tai keittojen ystävä?


tiistai 16. lokakuuta 2018

Melkein syyslomalla

Vaikka olen tämän viikon normaalisti töissä, koen silti olevani melkein lomalla. Muu perhe on perjantaihin asti maalla mummolassa ja minä saan työpäivien jälkeen olla yksin kotona. Wuhuu!

Tavallisena arkena sitä tuntee pyörittävänsä kahta täyttä työpäivää. Ensin työasiat töissä ja sitten perherumba kotona. On wilma-viestit, harrastuskuskaukset, läksyjen tsekkaukset, ruuanlaitot, kaupalla juoksemiset, täydet pyykkikoneelliset ja mitä kaikkea. Nyt niiden tilalla on tyhjiä iltoja. Melko tyhjä on jääkaappikin, koska en todellakaan raaski kuluttaa harvinaista vapaa-aikaani ruokakaupassa.


Eilen söin viikonlopulta jääneitä lihapullia vaalean leivän päällä. Tämän päivän työevääksi pyöräytin helpon lohi-riisisalaatin ja päivälliseksi vedin taas lihapullia. Salaatiksi sai riittää tomaatti. Huomenna työevääksi samaa lohisalaattia, ja päivälliseksi kokkaan kattilallisen linssi-kasviskeittoa ja sillä mennäänkin varmaan loppuviikko, höysteiden kera toki. Helppoa kuin heinänteko. 

Iltojeni isoin ongelma lienee se, että osaan päättää HBO:n, kirjan lukemisen ja kuntoilun välillä. Vaikea valinta, joten päädyn ehkä noihin kaikkiin vuoropäivinä. Eilen katsoin suoratoistopalvelusta Stephen Hawkingin elämästä kertovan leffan Kaiken teoria. Vaikka kokonaisuutena leffa oli ehkä hieman pölynmakuinen tarina Hawkingin ja hänen vaimonsa parisuhteesta ja sairauden tuomista haasteista, tiedefanina pidin siitä silti. Toivoinkin, että fysiikan ja tieteen tekemisen saloja olisi raotettu enemmän. Kohtuullisen viihdyttävä pläjäys silti, joskaan se ei erityisemmin liikuttanut tunnemaailmaani suuntaan tai toiseen. 

Tänään lenkkeilen ystävän kanssa ja huomenna sitten lienee vuorossa kuntosalia ja kirjan kanssa sohvannurkkaan käpertymistä. Sitten voi aloittaa taas kierroksen HBO:n parissa. Listalle pitää varmaan lisätä kupposia kuumaa teetä, jottei kurkussa orastava kaktus pääse enempää valtaan. 

Adios, nyt nauttimaan syksyisestä ulkoilmasta! 

torstai 11. lokakuuta 2018

Syys- ja blogiväsymystä vastaan

Jotkut ihmiset tuntuvat puhkeavan kukkaan syksyisin. Minä taas joudun tsemppaamaan, ettei lisääntyvä pimeys ja kylmyys vie mielialaa liikaa miinuksen puolelle. On aika ottaa käyttöön syksyn vastalääkkeet ja selviytymiskeinot. 

Luotan pitkälti samoihin pelastaviin juttuihin kuin viime vuonnakin. Säännöllinen ulkoilu, kuntoilu, kirkasvalolamppu ja sopivat lisäravinteet olkoot nytkin tärkeimpinä keinoina kaamosväsymyksen selättämisessä. Muutamia lisäkeinojakin kannattaa ottaa käyttöön.

Luonnossa reippailu ja rauhallinen hengittely antaa energiaa pimeäänkin päivään.



Kivat tekemiset kalenterissa piristävät mieltä. Jos kuitenkin on herkästi kuormittuva (kuten minä) pitää muistaa, ettei voi buukata kovin monia menemisiä. Kun huomioi kaikki arjen säännölliset tekemiset, harrastuskuskaukset sun muut, käy helposti niin, että niistä kivoistakin tekemisistä tulee kuormittava lisä kaiken muun menemisen päälle.

Mistä tullaankin siihen, että viikoissa pitäisi olla sen verran väljää aikaa, ettei elämä kaadu satunnaisiin laiskotus- ja väsymyskohtauksiin. Kuten tiedätte, tämä on ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Työ- ja kotiarjen pyöriminen sinällään vaatii paljon tekemistä ja aikatauluja. Joskus voi olla syytä vetää parit ruksit kalenteriin päivien yli, jottei buukkaa niihin vahingossakaan ylimääräisiä tekemisiä.

Työpäivän pilkkominen pienillä tauoilla on tarpeen varsinkin pimeimpään aikaan, kun päivä saattaa tuntua loputtoman pitkältä väsymysputkelta. Jos mahdollista, kannattaa piipahtaa ulos vuorokauden valoisimpaan aikaan. Kierros korttelin ympäri virkistää kroppaa ja mieltä ihan kummasti. Saman tekee pieni taukojumppa. Itse teen töissä toisinaan kyykkyjä, punnerruksia tai venytyksiä - ainakin silloin, kun en jaa työhuonetta kenenkään kanssa :D  

Ruoka-annosten pitäminen maltillisina on viisas valinta, vaikka kuinka tekisi mieli vetää napa täyteen hiilariherkkuja. Pimeään vuodenaikaan ainakin itselläni tuppaa käymään niin, että aineenvaihdunta hieman hidastuu, koska arkiaktiivisuuskin tuppaa pienentymään. Lisäksi väsymys sinällään tuppaa hidastamaan kropan aineenvaihduntaa, joten väsyneenä kiloja kertyy helpommin. Jos siihen päälle mättää vielä jättiannoksia huonoja hiilareita, kostautuu se yhä väsyneempänä olona ja kiristävinä farkkuina.


Toisaalta kannattaa myös muistaa, että syksyssä on hyvätkin puolensa ;) 

Blogiväsymys ja palautteen paikka

Poden myös jonkinlaista blogiväsymystä ja pientä haparointia aiheiden kanssa. Moni muukin tuntuu tätä aika ajoin potevan. Kun monet ovat tehneet aluevaltauksia uusille alueille (tube, podcastit, livejutut instassa) tai ovat hurjan kaupallisia ja suosittuja, tuntuu oma tekeminen turhanpäiväiseltä askartelulta. En voi olla ihmettelemättä, kun kuulen joidenkin ihan uusienkin bloggaajien valtavista kävijämääristä - ja samalla nolostelen omia pieniä lukijamääriäni. (Ja ei, tämä ei ole kateutta tai pahantahtoisuutta. Suon mielelläni muille suuret lukijamäärät, koska luultavasti niiden takana on vaivannäköä eikä silkkaa sattumaa.)

Jos ei olisi muodostunut omaa ja vakiintunutta seuraajakuntaa, joihin tunnen jonkinlaista sielunyhteyttä, olisin varmaan lyönyt jo hanskat tiskiin tässä turhautuneisuudessani.

Olisikin mukava kuulla, mistä eniten tykkäätte lukea blogissani? Mikä/mitkä ovat niitä juttuja, jotka saavat palaamaan? Mistä haluaisit jatkossa lukea?

Joko muuten siellä tuntuu syysväsymystä tai pelkoa siitä, että se hiipii olotilaan lähiaikoina? Vai porskutatko läpi syksyn energiaa täynnä?




perjantai 5. lokakuuta 2018

Lukuhetki

Lukeminen tuntuu viime aikoina jääneen kaiken arjen tekemisen alle. Eilen kuitenkin päätin viettää ihanan lukuhetken sohvannurkassa köllötellen. On luksusta vetäytyä hyvän kirjan pariin ja antaa tarinan viedä mukanaan. Lainasin kirjastosta lemppariani Kate Atkinsonia ja Elin Willowsia, joka on uusi tuttavuus. Ja näin se ihana lukuhetki meni...

Kirjastosta kotiudun klo 19 ja kuopus tulee jääkiekosta puolen tunnin kuluttua, joten ehdin rauhassa lukea ainakin sen aikaa. Jes!

Imuroin vain nopeasti eteisen lattialla olevat roskat. Kivempi sitten lukea, kun ne roskat eivät sieltä hypi silmille. Hutaisen imuria samalla keittiön puolella, koska lattialla velloo leivänmuruja. Ja kaipa sitä voisi samalla äkkiä viikata parit vaatemytyt pois eteisen kirstun päältä. Pakko myös laittaa pyykkikone pyörimään.

Jostain syystä en ehtinyt napata kuvaa tämän hetken kirjoista, joten menköön viime kesäinen kirjakuva ;)


Vielä vartti ennen kuin kuopus tulee. Oikeastaan tiskikoneen voisi tyhjentää, niin ei sitten myöhemmin tarvitse ja ehdin illempana lukea ajan kanssa. Tiskipöytäkin pitää siivota.

Kuopus kotiutuu ja jääkiekkokamat pitää laittaa kuivumaan. Selvittelen asustemytyt ja suorin kaikki suojat ja panssarit ja hököttimet nätisti henkarille. Sitten iltapalatarpeet pöytään ja tarkistan vielä pikaisesti kuopuksen matikanläksyt. Miten voikin olla, että viime viikolla niillä ei ollut vielä yhtään kertolaskuja ja nyt yhtäkkiä ovat jo viitosen kertotaulussa? Ensi viikolla se varmaan tulee kotiin kolmannen asteen yhtälöiden kanssa.

Alan paistaa lettuja, koska tulin luvanneeksi niitä jossain mielenhäiriössä. Samalla on hyvä hetki höpötellä lasten kanssa. Ajattelen edessä siintävää leppoisaa lukuhetkeä. Kelpaa sitten köllötellä sohvalla, kun on ensin popsinut pari lettua. Lapset syövät kolme, minä neljä lettua. Hätistelen lapsia iltapesuille ja hinkkaan taas vaihteeksi tiskipöytää. On sitten kivempi lukea, kun likaiset astiat ovat koneessa.

Olin joskus aiemmin luvannut lapsille iltasadut, jos ovat puoli ysiin mennessä sängyssä. On pakko lunastaa lupaus, koska mokomat ovat kerrankin nopeita. Lukeva aikuinen on kuulemma lapselle paras malli, jotta heistäkin tulisi lukijoita. Onneksi sentään niillä on ahkerasti lukeva äiti. Ihan just kohta pääsen itsekin sinne sohvannurkkaan. Paitsi etteihän ne lapset enää silloin minua näe ja miten ne sitten muka voivat ottaa mallia. Ihan varmuuden vuoksi siis mainitsen painokkaasti, että menen kohta lukemaan omaa kirjaa ja on se vaan ihanaa lukea paljon kirjoja. 

Yhdeksältä olen lukenut ja silitellyt lapset unille. Vihdoinkin sohvalle kirjan pariin. Paitsi että pyykit! Ripustelen ne kuivumaan. Sitten jumitun hetkeksi facebookiin ja luen lasten harrasteryhmien Whatsapp-viestit. Ja mistä kehvetistä sinne tiskipöydälle on taas ilmaantunut likaisia astioita? 

Kello on puoli kymmenen. Jos nyt käyn tosi nopsaan iltapesulla, ehdin lukea vielä puolisen tuntia. Tsekkaan vaan nopsaan ainakin kuopuksen aamuvaatteet esille. Samalla vaivalla tsekkaan omatkin vaatteet seuraavalle päivälle. Sitten suihkuun. Suihkun, naamapesun, rasvausten ja hammaspesun jälkeen kello on kymmenen.

Puhelin näyttää viestejä, vastailen niihin. Luen samalla sähköpostit. Väsyttää.

Silmäilen haikeasti sohvalla odottavia kirjoja. Onneksi huomenna on uusi päivä.

T. Melkein lukeva äiti 


tiistai 2. lokakuuta 2018

It's another manic monday - my day

Pitkästä aikaa Päiväni (murmelina) -postaus. Eilinen maanantai tapahtumina, tunnelmina ja muutamana kuvana. 

Suhtaudun näihin sillä tavalla ristiriitaisesti, että luen tosi mielelläni muiden tavallisia arkikuvauksia. Silti ajattelen omasta arjestani, että ketä muka kiinnostaa. Kun elämä on sitä, että herää aamulla, sählää kauheasti ja menee illalla nukkumaan, niin ei siitä paljon glamouria irtoa. Ei ole hehkeitä asukuvia ympäri kaupungin puistoja tai lautasen reunalle aseteltuja huurteisia marjoja. Arkirealismia senkin edestä ;)   

6.40
Herätys. En ole tippaakaan aamuihminen ja arkisin minulle ei edes kannata puhua ensimmäiseen tuntiin. Muut puhuvat silti ja toivottavat hyvää huomenta. Murisen, että ei takuulla ole mitään hyvää tässäkään huomenessa. Little miss sunshine!

Aamupesut, pukemiset, aamupalat ja muut rutiinit menevät jotenkuten, kun potkii sekä itseään että poikia peffalle. Ärsyttää, ettei illalla tullut laitettua lasten ulkovaatteita valmiiksi, ja tietenkin pipot ja hanskat ovat hukassa.

Aamupala: puuroa, omenasosetta ja viinimarjoja. Oheen d-vitamiini sekä hainrusto+vihersimpukka nivelille. Istun kirkasvalolampun äärellä, mutta riittääköhän se 5-10 minuuttia mihinkään? 

8.00
Startti kohti työpaikkaa. Kurvaan marketin kautta hakemassa parin päivän työeväät. Musiikki ja aurinkoinen keli parantavat vähän mielialaa. Töissä on sekalaista soppaa. Asiakkaiden puolelta on hiljainen päivä, joten käyn läpi edellisviikon sähköposteja, testaan ohjelmistoa ja hoidan sekalaista sälää. Tuntuu kuin aivot olisivat talviunilla. Ei taida tänäänkään tulla mitään Nobelin arvoista suoritusta.

Aamupäivällä: muki kahvia, pari keksiä, pari omenaa.
Lounaaksi: kaupan valmissalaatti ja riisipiirakka.
Iltapäivällä: muki kahvia, keksi, mandariini ja omena.



16.00
Lähden töistä ja piipahdan miehen sukulaistädille. Olen luvannut mennä katsomaan mystistä yhteysongelmaa. En oikeasti tajua tietokoneista tai it-jutuista yhtään mitään, joten on hieman surkuhupaisaa, että puoli sukua pitää minua it-tukenaan. Räplään vähän aikaa ja tadaa - systeemit toimivat taas. Saan mukaani vastaleivotun mustikkapiirakan, ihana yllätys! Oli sitä paitsi kiva olla avuksi.

17.10
Kotona. Kuopus ja mies ovat juuri lähteneet kiekkotreeneihin. Vaihdan kuulumiset esikoisen kanssa ja lusikoin nakkisoppaa, jota mies teki ohjeellani pakasteista (jee, ehkä hänessä on kehityspotentiaalia :D ). Selailen mainoslehtiä ja somea ja tsekkaan kuopuksen matikankokeen tulokset. Kiva parannus edelliseen pieleen menneeseen kokeeseen, hieno juttu.

Päivällinen: nakkikeittoa, ruisleipää, maitoa, pala mustikkapiirakkaa.



17.50
Lähden esikoisen kanssa vaateostoksille. Poika kasvaa sitä tahtia, että on pakko ostaa taas parit uudet housut ja paitoja. Onneksi ei ole mitään erityisiä merkkivaatimuksia ja hän tyytyy perussiisteihin vaatteisiin. Vastaan ystävän puheluun ja lupaan lähteä vielä pienelle lenkille, kun pääsen kotiin.

19.00
Kotona. Vaihdan päälle lenkkivaatteet ja hetikohta lähden taas ulos ovesta. Ihana syysilta ja aurinko on juuri laskenut horisontin taakse. Ihailen upeaa taivasta niin, että meinaan kävellä koko ajan ojaan. Kävelemme pienen lenkin ja päivitämme kuulumiset. Raikas ilma ja ystävän seura tekevät hyvää.

19.50
Kotona taas. Kuopus ja mies ovat sillä välin tulleet kotiin. Vaihdan kuulumisia, hoputan poikia iltapalalle ja siivoilen tiskipöytää. Iltapalan jälkkäriksi lupaan miehen tädin mustikkapiirakkaa ja se katoaa viimeistä murua myöten. Otan itsekin.

Kello on jo lähemmäs puoli yhdeksän, kun huomaan kuopuksen matikankirjasta pieleen menneet läksyt. En enää haluaisi tähän aikaan vaivata väsynyttä lasta, mutta pakko se on tehdä läksyt uusiksi. Kertolaskut ovat juuri alkaneet ja niiden kanssa pitää mielestäni tsempata heti alussa, että lähtevät menemään oikein. Miehelle olen kiukkuinen siitä, että hän oli aiemmin katsonut läksyt tehdyiksi, muttei ollut tarkistanut laskuja sen paremmin. Tunnen olevani vähän marttyyri, kun marmatan, että miksi just mun pitää tehdä kaikki, kun kukaan muu ei tee kunnolla... ärr ja murr.

Herkkunälkään ja väsymykseen: kourallinen lakuja.


21.00
Lapset ovat sängyssä. Minä kaivan esiin laskupinon ja alan maksella niitä. Heippa vaan rahat! Tässä kuussa olisi pakko saada ostettua syyskengät, jollaisia ilmeisesti en omista?? Miten se on mahdollista? Saa nähdä, jääkö taaskaan rahaa laskujen ja ruokien jälkeen, vai tyydynkö steppaamaan kangastennareilla. Järjestelen vähän pyykkejä ja tiskipöytää.

22.10
Väsyttää ja olen kiukkuinen kuin ampiainen. Etsin seuraavaa päivää varten salivaatteet valmiiksi, koska töiden jälkeen on tosi kiireinen aikataulu viedä esikoinen treeniin ja siinä sivussa mennä itse salille. Menen suihkuun ja pesen hampaat. Kunnes muistan, etten ole syönyt varsinaisesti iltapalaa. Luultavasti se kostautuu yöllä jossain vaiheessa. Syön hätäisesti banaanin ja taas kourallisen lakuja, ei hyvä. Sängyssä olen 22.40.

Vähän sählä päivä, jonka aikana ei ehtinyt oikein rauhoittua tai pysähtyä. Kuopusta ehdin nähdä ihan liian vähän, vaikka tiedän, että hän kaipaisi tosi paljon aikaa ja huomiota. Meneillään on kaikkea sellaista, joka vaatisi oppimistaitojen vahvistamista.

Juuri se harmittaa arjessa eniten, että vaikka miten juoksen ja teen, niin se ei riitä, enkä millään veny kaikkeen tarpeelliseen. Maanantaista jäi käteen väsynyt ja vähän harmistunut olo. Tule jo, viikonloppu!



perjantai 28. syyskuuta 2018

Kalastuksesta, auttamishalusta ja luonnosta

Niinhän sitä sanotaan, että kaikki paitsi kalastus on turhaa. Ja että kalamies on eri mies. Ilmeisesti on myös niin, että kalamies tuntee toisen samanmoisen ja puolia pidetään, kun on tarvis.

Esikoisesta on tämän syksyn aikana kuoriutunut intohimoinen kalamies. Ensin hän höpötti päivät pääksytysten virveleistä, kaloista, vieheistä ja ties mistä. Lopulta oli pakko mennä virveliostoksille ja alesta löytyikin ihan kelpo väline kohtuuhinnalla. Pelikonsolit jäivät äkkiä sivuun, kun poika alkoi viettää aikaansa rannoilla virveliä heitellen.



Kunnes eräänä päivänä poika soitti itkuisena, että virveli oli varastettu ihan nenän edestä. Poika oli pistäytynyt puskapisulla ja siinä samassa joku oli napannut virvelin ja juossut karkuun. Ihan käsittämätöntä, että joku varastaa lapselta ja keskellä kirkasta päivää!

Asiasta suivaantuneena laitoin paikalliseen facebook-ryhmään ilmoituksen, josko joku olisi nähnyt tapahtuneen tai bongaisi jostain varastetun virvelin. Päivitys sai hurjan monta sympatiseeraavaa tykkäystä ja kommenttia, vaikkakaan ei silminnäkijöitä tapahtuneelle.

Mutta mikä ihmeellisintä - monta eri tahoa ilmoitti haluavansa lahjoittaa pojalle uuden virvelin! Ihan noin vain, silkasta auttamishalusta poikaa kohtaan, ja jotta hyvä harrastus voisi jatkua. Hieman taisi muuten herkkiksellä äiti-ihmisellä mennä roskia silmiin viestejä lukiessa...



Yksi avuntarjoajista oli tamperelainen kalastustarvikeliike Nippon Verkko Oy. Poikkesimme liikkeessä ja poika sai lahjoituksena uuden virvelin. Kiitos! Aivan käsittämättömän hieno ja lämmin teko, että he halusivat tällä tavalla auttaa. Ilman heidän lahjoitustaan olisi pojan virvelöinnit lykkääntyneet varmaankin ensi kevään puolelle. Uusi väline pääsi välittömästi käyttöön, sillä navakasta tuulesta huolimatta poika suuntasi vakaasti rannalle. Nippon Verkon Facebook-sivuista kannattaa muuten käydä tykkäämässä, jos perheestä löytyy kalastusfaneja ;)  Ihan loistava palvelu ja valikoima!

Varkaus oli pojalle jossain määrin järkytys ja siinä varmasti meni palanen luottamusta ihmisiä kohtaan. Mutta niin sai vahvistusta sekin, että vastapainoksi on hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka haluavat pyyteettömästi auttaa. Kiitos siitä! Uskon, että tämä kokemus jää mieleen ja toivon mukaan siitä kumpuaa myös vastavuoroista auttamishalua.

Iltapäivät kuluvat jälleen kalastuksen merkeissä - ja minä odotan kauhulla, että milloin se tulee kotiin jonkun hauenvonkaleen kanssa. Mitä ihmettä sellaiselle edes kuuluu tehdä? :D 




Pojan kalastusharrastus on minullekin mieluisa juttu, sillä sen varjolla pääsen pojan seurassa rymyämään rannoille kameran kanssa. Ei ole yhtään niin noloa pyllistellä jossain kivenkoloissa kameran kanssa, kun ei ole ihan ypöyksinään :D

Joko muuten olet huomannut Ylen sivuilla olevan Mennään metsään -kampanjan? Se juhlistaa metsää sekä suomalaisia jokamiehenoikeuksia. Omat metsäkäynnit voi merkitä laskuriin ja siten edistää jokamiehenoikeuksiemme pääsemistä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Minusta ainakin jokamiehenoikeudet ja metsässä liikkuminen ovat niin hieno ja arvokas juttu, että merkitsin kaikki tähän astiset metsäkäyntini kampanjan ajalta laskuriin. Peukut pystyyn, että päädymme Unescon listalle. Ja erityisesti sille, että meillä aina olisi yhtä hienot jokamiehenoikeudet!

Tänäkin viikonloppuna ajattelin mennä metsään ja bongailla, josko vielä löytyisi puolukoita. Luonnossa mieli lepää ♥

torstai 27. syyskuuta 2018

Syntilista - ja vähän hyveitä

Kenelläpä meistä ei olisi isompia ja pienempiä syntejä. Osa on sinänsä harmittomia, vaikkakin omaatuntoa kaihertavia. Tai sitten niitä ylimääräisiä kiloja aiheuttavia syntejä, kuten herkkujen mussutus. Osa sitten harmillisempia, kuten vaikka turhan raskas kaasujalka sekä turha motkotus ja valitus (krhm).

Minä otin mallia Tuijan Satulinna-blogista ja laitoin syntien vastapainoksi mukaan myös hyveenpoikasia.

Herkuttelusyntini: Rakastan makeaa! Heikko kohtani ovat irtokarkit ja suklaa. Voin helposti vetää kerralla suklaalevyn tai ison pussillisen irttareita. Sanottakoon kuitenkin, että yritän nykyään vähän hillitä pussikokoja.

Hyve: Ajattelen niin, että jos suurin osa suuhun menevästä ravinnosta on suht järkevää, niin kyllä sinne voi vähän herkkujakin upota. Kohtuus kaikessa.


Ihonhoitosyntini: Perusrutiinit ovat suht kunnossa, mutta kosmetologilla käyn ihan hävettävän harvoin, ehkä kolmen vuoden välein. Olisi myös syytä satsata laadukkaisiin hoitosarjoihin, mutta en vaan raaski hölvätä rahaa tuotteisiin, joiden toimivuudesta en voi olla täysin varma. Siksi käytän lähinnä vain markettikosmetiikkaa, koska niillä hinnoilla hutiostos ei harmita ihan niin paljon. Mustapäiden ja satunnaisten finnien puristelu on myös synti, josta pitäisi päästä eroon.

Hyve: Putsaan ja rasvaan kasvot joka aamu ja ilta.  

Siivoussyntini: Jos nyt olette seuranneet blogiani paria postausta pidemmälle, niin tiedätte kyllä. En ole siivousfani, eikä asia ole prioriteettilistani kärjessä. Voisi kai sanoa, että harteillani ovat kaikki mahdolliset siivoussynnit, joita nyt ikinä voi keksiä.

Hyve: Jos jotain puunaan, niin tiskipöytää ja ruokapöytää. Ne yritän pitää säällisen siisteinä.  



Hiussyntini: Tässä kohtaa olen mielestäni melko synnitön. Hiuslaatuni on paksu, 'karvainen' ja luonnontaipuisa, joten ilman perushyviä tuotteita näyttäisin sähköiskun saaneelta peikolta - ja näytän niistä huolimatta :D  Käytössä on kampaajan suosittelemat, joskin edulliset pesu- ja hoitoaineet sekä hiuksia siloittava luottotuote.

Erityishyve: En koskaan föönaa hiuksia, vaan ne saavat kuivua omia aikojaan. Suoristusrautaakin käytän nykyään aniharvoin. 


Ystävyyssyntini: Tähän voisi laittaa selitteeksi avainsanat: ruuhkavuodet, ajanpuute ja introvertti luonne. Siinäpä syyt siihen, että näen ystäviä ihan liian harvoin. Puhelimessakin tulee puhuttua lähinnä muutaman lähimmän ystävän kanssa. Facebook, messenger ja WhatsApp pelastavat vähän, vaikka eiväthän ne korvaa oikeaa kontaktia.

Hyve: Yhtä hyvää ystävää näen yleensä viikottain, koska asumme lähekkäin ja käymme yhteisillä lenkeillä. 



Pukeutumissyntini: En ole erityisen tyyliorientoitunut. Eli syntini on varmaan se, etten ole tippaakaan tyylikäs, vaan näytän jostain 90-luvun takahikiältä pöllähtäneeltä.

Hyve: Ostan suht harvakseltaan vaatteita, eli en siltä osin jätä suuren suurta hiilijalanjälkeä. 

Parisuhdesyntini: Tähän vastaaminen pitäisi varmaan jättää miehelle, mutta en suoraan sanoen ehkä haluaisi kuulla kaikkea :D  Luulen, että jäkätän liikaa, olen väsyneenä täysi ihmishirviö, enkä ole tippaakaan romanttinen. Kaipaan melko vahvasti omaa tilaa ja aikaa, joten kun lapset yhdeksään mennessä lapset ovat sängyssä, en jaksaisi enää muuta kuin vaipua jonkinlaiseen yksinäiseen koomatilaan. Siitä ei paljon irtoa iloa toiselle puoliskolle...

Hyve: Kelpaako tähän se, että ostan joskus miehelle pari tölkkiä sen lempiolutta?

 *

Viime aikoina olen turvautunut varsin paljon haastepostauksiin, koska oma ideapankki on joko tyhjä tai sitten ne ideat ovat niin suuria, etten saa työstettyä niitä valmiiksi asti. Olen silti ihan varma, että kaikkien näiden solmuun menneiden aivosolujen ja kiirepäivien takana on ihan oikeita ajatuksiakin. Ehkä, tai sitten ei. Hengatkaa silti mukana ;) 

Ps. Joko olette käyneet tykkäämässä Facebook-sivuista? Yritän taas muistaa olla aktiivisempi sielläkin puolella ja vähintään linkittää uudet postaukset, ehkä joskus jotain muutakin :) 


tiistai 25. syyskuuta 2018

Elämäni numeroina

Kuinka moni muistaa lapsuudenkotinsa puhelinnumeron? Siis sen lankanumeron? Meillä se oli 4-numeroinen ja muistan sen ikuisesti. Samoin muistan 20 vuoden takaisen työpaikkani hälytyskoodin ja lapsuudenystäväni syntymäpäivän, vaikka emme ole olleet missään tekemisissä 25 vuoteen.

Joskus tuntuu, että pääni on muutenkin hassujen satunnaisten asioiden säilytysarkisto. Siellä pyörii kaikenlaisia hajanaisia yksityiskohtia ja numeraalisia muistoja vuosien takaa.

Tuulannelin blogissa oli tämä hauska numerohaaste, jonka halusin itsekin tehdä. Siispä elämäni numerot: 

1 kerta naimissa ja 1 kerta erottu. Silti yhdessä.
2  lastemme määrä ja meille juuri sopiva luku. 
3  kahvimukillista päivässä on just passeli.
4  paikkakuntien määrä, joilla olen asunut.


5  vuotta nykyistä työtä takana. Tässä vaiheessa viimeistään sitä tajuaa, ettei ikinä tule oppimaan kaikkea sitä, mikä olisi tarpeen...
6  korkein kerros, jossa olen asunut. Ikkunasta katsoessa huippasi ja parvekkeella koin lähes kuolettavaa korkeanpaikankammoa.
7  liikuntakertojen määrä viime viikolla.
8  mielestäni aikaisin ihmillinen heräämisaika. Toteutuu valitettavasti korkeintaan viikonloppuisin. Muina päivinä joudun mukautumaan aamuvirkkujen yhteiskunnan vaatimuksiin.
10  vuotta äitiyttä takana. Joka viikko huomaan, että olen vanhempana edelleen ihan keskeneräinen, mutta toisaalta jo hirveän paljon viisaampi kuin vuosia sitten.
12  osoitteet, joissa olen koko elämäni aikana asunut. Viimeistä Helsingin asuntoamme en olisi malttanut jättää ja itkin sieltä lähtiessämme. Ja yksi muutto elämäni aikana mursi sydämeni...


13,5  pikajuoksuennätykseni sadalta metriltä muinaisilta nuoruusvuosilta. Taisin olla 14-vuotias tuon juostessani.
14  rappusten määrä lapsuudenkodissani ylä- ja alakerran välillä. Kellariin oli 12 rappusta ja ulkoportaita oli 6. Miksiköhän muistan tällaisenkin? :D 
19  vuotta siitä, kun tapasimme miehen kanssa. Päivämäärä oli 19.9.1999.
39  kengännumeroni. Pituisekseni naiseksi koen, että minulla on isohko jalka. Pysynpähän jalat maanpinnalla ;) 
44  ikäni, vaikka välillä se tahtoo unohtua ja taannoin väitin itseäni sujuvasti 42-vuotiaaksi.  
165  senttiä hämäläistä keski-ikäistä naista löytyy minussa.
2488  se lapsuudenkotini puhelinnumero.


Millaiset olisivat omat elämäsi numerot? 


© Oman katon alla
Maira Gall