torstai 15. marraskuuta 2018

Valinnanvapausmalli ruuhkaäideille

Valinnanvapaus on nykyään iso juttu. Pian saamme ilmeisesti valita, että menemmekö tänne vai tuonne lääkäriin, uskon kylläkin vasta sitten kun näen. Koulussakin on kaikenlaisia valinnanvapauksia. Haluaako osallistua siihen, tähän vai tuohon työpajaan tai opintokokonaisuuteen. Miksei muuten saa töissä valita, kysyn vaan? Voisin valita vaikkapa viinitasting-työpajan.

Päätin koostaa myös meille ruuhkavuosissa sätkiville valinnanvapausmallin. Se koostuu eri kategorioista ja niistä saa ihan vapaasti valita mitä lystää. Osassa kategorioita on kyllä hieman rajattu valintojen määrää, mikä on ymmärrettävää, koska kaikille nyt vaan ei riitä kaikkea. Toisaalta joistain kategorioista saa valita vaikka kaiken! Myönnän kyllä, että tämä on aika sekava himmeli, mutta hei, soteen verrattuna silti ihan kakunpala.

Miten paljon meillä onkaan valinnanvaraa! Pure joy!

Vapaavalintainen kahvi treenikuskauksen yhteydessä.


Joka päivä valittavat suoritteet
Valitse vähintään 10 pakollista valintaa:  
  • Pyykkikoneen täyttäminen
  • Puhtaiden pyykkien viikkaaminen ja järjestäminen
  • Nälkäisen perheen ruokkiminen x 3 (aamupala, päivällinen, iltapala)
  • Eteisen imurointi
  • Tiskikoneen täyttö
  • Tiskokoneen tyhjennys
  • Roskisten vieminen
  • Ruokapöydän siistiminen
  • Lasten läksyjen tsekkaaminen
  • Kadonneiden hanskojen/pipojen/ulkohousujen etsintä
  • Kadonneen lapsen etsintä ympäri kylää
  • Sängyn petaaminen
  • Wilma-viestien lukeminen
  • Lapsiin/harrastuksiin liittyvien Whatsapp-ryhmien seuranta
  • Oman itsensä etsiminen pyykkikasoista.

Viikoittain voit valita vähintään 1-3 päivänä seuraavat
Valitse vähintään 5 kohtaa:
  • Ruokakaupassa käyminen (tämä lasketaan suoritteeksi vain, mikäli täysiä ostoskassillisia kertyy vähintään 2 kpl)
  • Yöllinen herääminen ja tekemättömien töiden murehtiminen
  • Imurointi
  • Vessojen siivous
  • Hermoromahdus
  • Harrastuskuskaus (kerro tämä lasten/treenien määrällä)
  • Väsymyskooma
  • Moraalisaarnan pitäminen lapsille (sisältäen mm. valistamisen kiroilun typeryydestä, läksyjen tekemättä jättämisen lyhytnäköisyydestä sekä siitä, että naapurin ovikelloa EI pimputeta huvikseen)

Päivittäiset henkilökohtaiset huvit
Valitse enintään 1 kohta:
  • Lukeminen
  • Rauhallinen iltapala
  • Tv:n katselu
  • Omat harrastukset
  • Järkevään aikaan nukkumaan meno 
  • Puhelimessa juoruskelu

Ekstravalinnat
Valitse enintään 2 kohta:
  • Siisti koti
  • Oma (kohtuullinen) mielenterveys
  • Onnelliset lapset

Lisäekstravalinnat
Valitse jompikumpi:
  • Henkilökohtaisessa käytössäsi on suklaalevy
  • Kotitaloudessasi asuu lapsi

Lisäherkut työssäkäyville
Mikäli on hyvä tuuri, saat saman päivänä aikana kaikki:
  • Valittava asiakas
  • Asiakas, joka kyllä puhuu suomea, mutta jonka ulosannista ei ota mitään selvää
  • Esimiesten hermostuttaminen
  • Asiakkaiden hermostuttaminen
  • Harvinaisen paha toimistokahvi
  • Työpäivän aikana lävähtäneet parkkisakot
  • Tilitoimiston kömmähdys, jonka ansiosta palkkaa ei olekaan maksettu


Lisäherkut kotona oleville
Mikäli on hyvä tuuri, saat saman päivänä aikana kaikki:
  • Kainalokakka (lapsen, toim. huom.)
  • Tyhjä jääkaappi ja oksentava lapsi/lapset
  • Kaatosade ja seinille kiipeävät lapset
  • Pöydänkulmalle jäähtynyt kahvi x 3
  • Uhmahepulikohtaukset
  • Lapsen yöheräämiset

Lisäksi mikäli huollettaviisi kuuluu kissoja, koiria, vanhempia sukulaisia, naapureita tahi muita tahoja, lisää näistä kertyvät suoritteet kaiken muun lisäksi.

Tämä oli vähän sellainen juosten hutaistu valinnanvapausmalli. Mutta meidänhän on vain hyvä tottua siihen, että himmelit ovat ja tulevat aina olemaan mahdollisimman monimutkaisia ja keskeneräisiä ;) Mikäli huomaat mallissa puutteita, voitte osoittaa valituksenne osoitteella: ihan.turha (at) valittaa.fi.

Enjoy!


keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Normiarjen tylsyyden ylellisyys

Ruuhkavuodet ovat mitä ovat. Tiedätte kyllä. Touhua, tekemistä, täysinäisiä vuorokausia. Usein on se tunne, ettei oikein tahdo mahtua omaan elämäänsä.

Jos normiarki kuitenkin sujuu ilman ihmeempiä kommelluksia, sairastumisia tai pms-raivareita, sitä voi kutsua jonkin asteen ylellisyydeksi. Viime viikolla havahduin siihen, että vaikka oli tylsä arkiaamu ja edessä tuikitavallisen kiireinen päivä, olin äärimmäisen tyytyväinen. Tiesin, että jos teen asiat suunnilleen aikataulussa, päivä menee hienosti pulkkaan.


Tiedossa ei ole etelänlomia tai ravintolaillallisia. Ei parisuhdeaikaa eikä kylpyläreissuja. En niitä kaipaakaan. Kun arki on riittävän sujuvaa, se on parasta luksusta tässä elämänvaiheessa. Kukaan perheessä ei sairasta isommin (paitsi minä omaa perussairauttani), meillä on työt, ja lapsilla kaverit ja harrastukset. Homma pyörii, vaikkakin vähän kaaoksessa, ja hetkittäin kynttilä palaakin molemmista päistä.

Välillä luen huvittuneena vinkkejä ja neuvoja, joilla tavallisesta arjesta voi yrittää tehdä juhlaa. Tyyliin, että osta kukkakimppu, kokkaa juhlaillallinen tavallisena tiistai-iltana tai lähde konserttiin ex-tempore.

Mutta tiedättekö mitä? Parasta arjen juhlaa on se, jos yhdetkään ulkohousut eivät ole hukassa/rikki, lasten läksyt on tehty kiltisti, jääkaapissa on ruokaa ja aikataulut natsaavat sillä tavalla, että illalla jää pieni hetki omaa aikaa. Ei tulisi mieleen sitä aikaa tupeksia juhlaillallisen kokkaamiseen tai ulos lähtemiseen. Kotisohva ja oma rauhallinen hetki ovat arjen ylellisyyttä, josta nautin suunnattomasti. Toki sitä voisi olla lisää, mutta yritän olla realisti: ehkä sitten 10 vuoden päästä ;)

Tiia mietti taannoin, että voiko tylsä olla onnellinen. Olen ehdottomasti sitä mieltä (kuten Tiiakin), että todellakin voi. Koska silloin kun on ns. tylsää, ovat asiat todennäköisesti hyvällä tolalla. Kun puhelimessa voi sanoa, ettei kuulu mitään normaalia kummempaa, ei ainakaan mikään ole pahasti vialla. Ja se on luksusta se.

Loppuviikko on työjuttujen puolesta kaikkea muuta kuin tavallista. Ihan jees, mutta täytyy sanoa, että herkkisluonne ja tavallisuudesta poikkeavat kuviot saavat aivosykkyrät sellaisille kierroksille, että uni ei tule ja normiarjen tylsyys on kaukana. Vaikka välillä on ihan hyvä poikeata rutiineista, niin kyllä silti odotan sitä, ettei arki ole tällaista täpinää ja sähköjäniksenä säpsymistä :D

Mikä itsellesi on arjen juhlaa tai mikä tekee tavallisesta elämästä luksusta?

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

6 x 4 asiaa

Monessa blogissa on kiertänyt Neljä asiaa minusta -haaste. Tartun siihen itsekin, kun pari muuta postausta ei nyt millään meinaa tulla valmiiksi. Ne vaatisivat ajatustyötä, johon pää ei pimeän aikaan tahdo taipua. Ja valokuviakin ne tarvitsisivat, joihin taas pimeät illat eivät oikein anna mahdollisuutta. Että inhoankin tätä pimeyttä, joka tunkee joka paikkaan...

Mutta mennään haasteeseen. Alunperin ajattelin, että tämä on liiankin henkilökohtainen ja paljastava, kun olen aina halunnut blogata puolianonyymisti. En nytkään halua liian tarkkaan nimetä asuinpaikkojani tai työpaikkojani. Netissä on aina omat vaaransa, enkä halua stalkkaajia (enempää niiden parin vanhan lisäksi, terveisiä vaan teillekin, tiedän keitä olette).



Neljä paikkaa, joissa olen asunut

1. Pieni paikkakunta Päijät-Hämeessä
Lapsuus oli sitä, että mennä viiletettiin ympäri metsiä, kylää ja rantoja. Kaikilla oli ovet lukitsematta ja kylään mentiin muitta mutkitta oveen koputtamalla tai astumalla suoraan sisälle. Oli tietty turvallisuus ja pienet piirit. Nuoruudessa se sama pienuus ahdisti suunnattomasti, kun kaikki tiesivät tai olivat tietävinään muiden asiat. Teininä istuttiin joko Säästöpankin rappusilla ja syötiin kiskalta ostettuja kymmenen pennin irttareita, tai sitten notkuttiin urheilukentällä korkeushyppypatjoilla. 

2. Helsinki
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen muutin Helsinkiin ja asuin Pasilassa viiden hengen opiskelijasolussa. Mikä ero lapsuuden paikkakuntaani! Yhtäkkiä sitä oli kaupungin vilinässä, eikä tiennyt mistään mitään. Kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin, miten ratikalla matkustetaan ja miten kaikki toimii. Kun totuin ns. tavoille, viihdyin hyvin. Oli kaikki mahdolliset huvitukset, menemiset, museot, kekkerit ja vaikka mitä seikkailuja. Kaiken kaikkiaan Helsingissä vierähti 15 vuotta ja loppua kohden aloin jo vähän kyllästyä kaikkeen ruuhkaisuuteen, ihmispaljouteen ja ärsykkeiden paljouteen.

3. Tampere
Pirkanmaan ytimeen muutimme, kun odotin jo esikoista ja mies sai työpaikan Tampereelta. Irtisanouduin vakiotyöpaikastani valtiolta ja pidin itseäni siitä syystä vähintäänkin hulluna. Lisäksi en tuntenut Tampereelta kuin pari puolituttua ja aluksi olin melko yksinäinen. Vuosien saatossa ja varsinkin lasten myötä kuitenkin löytyi uusi ihana ystäväpiiri. Pidän tamperelaisesta rennon letkeästä meiningistä ja mutkattomuudesta. Täällä ei liikaa nipoteta nääs. Miinusta satunnaisesta hitaudesta ja siitä, että liikennevaloista ei päästä liikkeelle ennen kuin ollaan pähkäilty noin puoli minuuttia.

4. Tampereen ympäristö
Jätän tämänkin vähän avoimeksi. Väliäkö sillä oikeastaan, mikä on paikkakunnan nimi :)  Viihdyn hyvin, palvelut toimivat ja lapset ovat juurtuneet näille sijoille. On tuttu koulu, kaverit ja harrastukset. Sydänystäväni asuu lähellä ja tunnen olevani riittävän kotiutunut.



Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt

1. Mansikkamaa
Ensimmäinen kesätyö ja voi jestas, että oli rankkaa hommaa. Fillarilla mentiin jonnekin jumalanselän taakse ja paikalla piti olla aamuvarhain. Välillä oli kylmä ja tihkutti vettä. Pojat heittelivät mädillä mansikoilla ja otti päähän. Ensimmäiset tienatut rahat kuitenkin lämmittivät kivasti mieltä.

2. Esson kahvila
Lukioikäisenä olin parina kesänä huoltoaseman kahviossa. Olin kassalla, siivosin pöytiä, paistoin (käräytin) ranskalaisia ja nakkeja ja sitä rataa. Välillä oli ihan painajaista, kun samaan aikaan pamahti vakioeläkeläisten lisäksi pari-kolme bussilastillista saksalaisia turisteja. Vaikka olin lukenut pari vuotta saksaa, en koskaan saanut selvää mitä he halusivat. Siinä sitten jankattiin ihan paineessa, että entschuldigen sie, ich verstehe nicht... Kerran kippasin ranskalaiset erään naisen syliin ja sekös oli noloa. Päivän huvitus oli se, kun muiden tyttöjen kanssa kytättiin erään pyöräilyhousuisen vakkariasiakkaan etuvarustusta, että missä lahkeessa se tänään on. (Anteeksi epähienous... :D)

3. Helsingin kaupunginkirjasto
Olin kuutisen vuotta kirjastovirkailijana Helsingin kaupungilla. Pari viimeistä vuotta olin vakkarina, mutta sitä ennen olin vuorotellen parissa pikkukirjastossa määräaikaisena. Työkaverit olivat ihania persoonia ja monet kerrat nauraa rätkätettiin työn ohessa. Ihaninta ja kamalinta oli asiakaspalvelu ja kirjojen maailma.

4. Erikoiskirjasto
Yksi opettavimmista työpaikoista on ollut valtiosektorin pienehkö erikoiskirjasto, josta sain vastata yksin. Kirjahankinnat, luettelointi, asiakaspalvelu, intranet-tehtävät ja kaikki muu - ai että tykkäsin! Oman alan kollegoja ei ollut, mutta monia muita kivoja työkavereita. Vieläkin tapaamme kahden ihanan tyypin kanssa säännöllisesti. Terkut vaan erinomaiselle naisverkostolle!

Tampere

Neljä ohjelmaa, joita seuraan TV:stä

Nykyään seuraan aika vähän ylipäänsä mitään, ja nekin vähäiset pääasiassa suoratoistopalveluista.

1. Putous 
Tätä katsotaan yhdessä lasten kanssa lauantaisin. Omat suosikkini ovat alakuloinen Taika-Pasi sekä melankolisen yksinäinen Pieru :D 

2. Turhuuksien turuilla
Yle Areenasta löytyvä sarja, joka taitaa tulla Ykköseltäkin jonain päivänä. Itse katson Areenan kautta, koska en ikinä muista ohjelmien alkamisaikoja saati että muistaisin laittaa ne tallennukseen.

3. Villi kortti
Joskus tulee katsottua tätä miehen kanssa, jos satutaan muistamaan. Tykkään ohjelmista, joissa on nokkelaa sanailua ja hyvät henkilökemiat.

4. Fakta homma
Löysin pätkän vanhoja Pirren ja Hansun edesottamuksia Areenasta. Niitä ollaan naurettu miehen kanssa.


Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

1. Mallorca
Ensimmäinen ulkomaanmatkani yhdessä äidin kanssa joskus 80-luvun loppupuoliskolla. Oli ihanaa! Ne rannat ja lämpö...

2. Brighton/Englanti
Kolmen viikon kielikurssi 16-vuotiaana silloisen bestiksen kanssa. Miten inhosimmekaan niitä loputtomia keitettyjä perunoita ja papusooseja! Pariin otteeseen käärimme salaa perunat lautasliinoihin ja painuimme syömään Burger Kingiin. Englantiakin varmaan tuli opittua, mutta kyllä se isoin ilo oli vapaudentunne ja seikkailut.

3. Kirkkovenesoutu Viipuriin
Yhden muinaisen työpaikan porukalla soudimme Lappeenrannan liepeiltä Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin ja takaisin. Menomatka "alamäkeen" oli varsin leppoisa, mutta takaisin tulo (kaikkien edellisiltana tarjoiltujen vodkashottien jälkeen, uh) oli melkoinen urakka :D 

4. Parga/Kreikka
Yksi kauneimmista etelänlomakohteista, joissa olen käynyt. Tein sinne reissun puolitoista vuotta sitten kahdestaan esikoisen kanssa ja loma oli kaikin puolin onnistunut.


Neljä ruokaa, joista pidän

1. Ruokaisat salaatit

2. Pizza
Tykkään sellaisista, joissa rapsakan sitkas pohja. Parhaat saa Tampereella Napolista tai Sitkosta.

3. Kunnon pihvi 
Tämä nyt ei kuulu ilmastoystävällisiin tai ajanhenkisiin suosikkeihin, mutta minkäs sille tekee. Kunnon pihvi ja lasillinen punaviiniä nyt vaan ovat ikiklassikko. Tykkään pihvistä medium plussana ja runsaan salaatin tai uunikasvisten kera.

4. Savukala ja uudet perunat
Niiden seuraksi vielä jääkylmä olut tai rapsakan kuiva valkkari - taivaallista! Parasta ulkona nautittuna.


Neljä juomaa, joista pidän

1. Kylmä vesi
Ihan paras janojuoma ja elämän eliksiiri.

2. Kahvi
Juon päivittäin pari-kolme mukillista kahvia. Tykkään laittaa maitoa sekaan kunnon lorauksen ja lämmitän sen erikseen mikrossa. Kahvin pitää olla kuumaa eikä mitään valjunlämpöistä.

3. Skumppa

4. Puolukkamehu


Tästä tulikin pitkä, kun uppouduin muistoihin vuosien varrelta. Kuvat ovat vanhoja räpsyjä sieltä sun täältä. Toivottavasti jaksoitte lukea :) 



perjantai 26. lokakuuta 2018

Syksyn odotetut

Edessä on se viikonloppu, jolloin veivataan kellot talviaikaan. Minulle se edustaa varsinaista pimeyden ja synkkyyden aikaa, sekä henkisesti että fyysisesti.

Työssäkäyvä ei juurikaan valoa näe, ja talviajan myötä tunnenkin olevani kuin pimeässä tunnelissa, josta pääsee ulos vasta monen kuukauden päästä. Kärsin huonosta pimeänäöstä ja joskus tuntuu, että silmiin oikein sattuu se kaiken nielevä pimeys. Vaikka miten istun kirkasvalolampun äärellä, ei se korvaa aitoa luonnonvaloa. Vähemmästäkin mieli vetää synkeäksi.

Sitäkin suuremmalla ilolla otan vastaan kaikki pienet valonpilkahdukset, kuten ystävien tapaamiset, sarjauutuudet ja hyvät kirjat.

Paras syy odottaa marraskuuta
 
Loistava ystäväni
kuva: HBO

Elena Ferranten Napoli-romaanisarjaan pohjautuva My brilliant friend tulee HBO:lle! Sarja alkaa pyöriä 19.11. ja uusi osa tulee jakeluun aina maanantaisin ja tiistaisin.

Ihan huippujuttu ja täpinöin innostuksesta! Kirjasarja oli hurjan koukuttava ja luin kaikki osat kuin hypnotisoituna. Osa oli pakko lukea englanniksi, kun en malttanut odottaa suomenkielisten osien ilmestymistä tai niiden saamista kirjastosta.

Sarjan traileri täällä. Vaikka trailerikin on ihan jees, niin se ei vedä vertoja tarinalle. Toivottavasti siihen on onnistuttu saamaan kirjan autenttisuutta ja lumoavaa tunnelmaa. Tuskin maltan odottaa!

Raikas klassikko 

Vanity fair
kuva: Yle Areena

Yle Areenalla pyörii vallan mainio Turhuuksien Turuilla. Sarja perustuu William Makepeace Thackerayn saman nimiseen romaaniklassikoon. Aihe on samantyyppinen kuin vaikkapa Jane Austenin ja aikalaistensa tarinoissa, mutta tyyli on astetta purevampi ja sarkastisempi. Luokkajako, sosiaalinen kiipiminen, nokkelat sanailut ja loistava näyttelijäkaarti - siinä sarja pähkinänkuoressa. Nautin! Ainoa miinuspuoli siitä, että uutta jaksoa joutuu odottelemaan aina viikon.


Ensimmäiset naiset vaikuttajina 
 
Tyylitaiturit
kuva: Yle Areena

Niin ikään Yle Areenalta löytyy mielenkiintoinen sarja Historia: ensimmäiset naiset, joka pureutuu Yhdysvaltain presidenttien vaimojen elämään, tyyliin ja heidän vaikutukseensa niin Valkoisen talon sisällä kuin sen ulkopuolella. Tämä menee katselulistalle ehdottomasti.

Vinkki: kannattaa rekisteröityä Yle Areenaan. Silloin sarjoja voi lisätä suosikeiksi ja ne ovat helposti löydettävissä. Itse ainakin koen, että muuten Areenan sivut ovat vähän sekavat ja etsimäänsä sarjaa ei välttämättä ihan helposti löydä. Sama kyllä pätee muihinkin suoratoistopalveluihin - hakutoiminnoissa olisi paljon petrattavaa. Olisi ihan kiva näin nykyaikana ja algoritmien sen mahdollistaessa hakea hieman monipuolisemmin kuin vain yhden genren tai sarjan nimen perusteella.

Koukuttavimmat herkut

Jottei sarjaihanuuksia tarvitsisi katsella kuivin suin, niin vielä vinkit oheisherkkuihin:

2018 uutuusherkkuja
kuvat: Fazer, Ingman, Cloetta, Linkosuo, Alko.

Fazer: Omar Mokkapala on kuin tuttu vanha Omar-karkki, mutta kahvinmakuisella twistillä. Älyttömän hyvä!

Ingman: Creamy Rocky Road -jäätelö on koukuttavan hyvä niin maultaan kuin koostumukseltaan. Sitä tekee mieli lisää ja lisää ja lisää...

Cloetta: Choco Aakkoset josta löytyy kaikkea ihanaa hedelmäistä ja suklaista.

Linkosuo: Kaurasipsit. Jes, nyt niitä saa kauraisinakin! Vanhat tutut ruissipsit ovat meillä herkku, jotka uppoavat pikavauhtia lapsillekin. Kauraversiokin on tosi hyvän makuinen.

Palanpainikkeeksi vaikkapa söpö piccolo-pullo raikkaan kuivaa cavaa.


Tuntuisikohan marraskuu yhtään siedettävämmältä näillä lääkkeillä?

Onko sinulla tv-, herkku- tai muita vinkkejä kaamokseen?


maanantai 22. lokakuuta 2018

Vaatekaapin siivous

Taannoin totesin, että kodin kaaosta voi kesyttää ihan vaan leppoisasti ja hylly kerrallaan. Helppoa kuin heinänteko vielä siinä vaiheessa, kun heittelin pois vessanhyllyjen tyhjiä tuubeja tai käyttämättömiä purnukoita.

Kun järjestelyprojekti eteni omaan vaatekaappiin, olikin karsiminen monta astetta vaikeampaa. Useimmille vaatteet ovat kuitenkin enemmän kuin pelkkiä kehonlämmittimiä tai kriittisten osien peittämiseen tarkoitettuja kangaskappaleita. Inventaarion edetessä piti mekaanisen raivauksen lisäksi miettiä hieman omaa identiteettiä ja tyyliä - millainen oma tyylini oikeastaan on tai ei ole, tai millainen sen toivoisin olevan.

Pitää vai poistaa?

Oli helppo bongata ne vaatteet, joita käytän paljon ja/tai joista todella pidän. Niiden olemassaololle oli hyvä edellytys jatkossakin.

Mutta entäs sitten ne muut? Voisin jakaa ne karkeasti seuraaviin kategorioihin:
  • Väärän kokoiset tai väriset.
    Näiden osalta oli melko helppo tehdä poistopäätös. Turha säilyttää housuja, joiden nappi sinkoutuu irti, kun niitä yrittää pingottaa päälleen. Tai paitoja, joiden väri saa minut näyttämään kelmeältä seinäkukkaselta.
     
  • Väärän malliset.
    Vasta viime vuosina olen alkanut oppia paremmin, minkä malliset vaatteet minua pukevat. Säkkimäiset ja pussittavat eivät kuulu niihin, joten niidenkin osalta oli helppo sanoa heipat.
     
  • Jos sittenkin -vaatteet?
    Tähän kategoriaan menevät mm. vaatteet, joita olen hankkinut/säilönyt siltä varalta, jos vaikka sittenkin alkaisin harrastaa kuoroa tai lukupiiriä, ja haluaisin näyttää siellä erityisen kultturellilta. Suomeksi sanoen siis hutiostoksia, koska luultavimmin en tule harrastamaan ko. juttuja. Pois vaan!
     
  • Tarpeelliset, mutta liian monta.
    Ns. kotivaatteita minulla on jopa enemmän kuin töihin kelpaavia. Rönttävaatteet ovat toki tarpeen, mutta onko esim. kotipaitoja pakko olla 15 kappaletta? Päätin, että vähempikin riittää ja poistin ne, joita olen käyttänyt vähiten.
     
  • Harvoin käytetyt ja ihanat, mutta liian monta.
    Tämä oli vaikea kategoria. Esim. juhlavahkoja mekkoja minulla oli ennen karsintaa kymmenkunta kappaletta. Kuitenkin juhlia on niin harvoin, etten tarvitse niin montaa. Osa mekoista sai siis lähteä.

Lajittelin vaatteita melko raa'alla kädellä ja poistin niitä ihan sillä perusteella, että jos vaate ei imartele minua, niin lähteköön. Vaikka vaate olisi henkarissa hieno, mutta saa näyttämään minut raskaana olevalta jumppapallolta, niin miksi ihmeessä säilyttäisin sellaisen?

Poistoon lähteneitä. Paitsi In wearin kukonaskel-kuvioinen hame sai mahdollisuuden, koska se on hyvälaatuinen ja keksin sille käyttöä vielä tälle syksylle. 

Myönnän silti, että monen kohdalla meinasin heltyä. Esim. vaikka hatut näyttivät sinänsä ihan kivalta, en tuntenut niissä oloani yhtään kotoisaksi. Niiden kohdalla en loppujen lopuksi antanut periksi 'jos sittenkin'-fiilikselle, vaan ne saivat lähteä kiertoon.

Kaiken kaikkiaan kävin läpi paljon identiteettipohdintaa. Millainen olen ja millainen en ainakaan ole? Jos en ole hattunainen, niin miksi en ole? Entä miksi jokin vaate voi samaan aikaan näyttää tosi kivalta päälläni, mutta silti tunnen itseni ihan vieraaksi? Mistä syystä lempivaatteeni ovat niin kivoja kuin ovat, ja mitä yhteistä niillä on? Ja ennen kaikkea: mikä on jatkossa se punainen lanka, joka voisi johdattaa kohti nappiostoksia ja välttyisin ostamasta yhtäkään hutivaatetta.

Entä mitä tapahtui poistetuille vaatteille?

Poistoja kertyi omista kaapeistani kokonaista 3 Ikea-kassillista! Lisäksi poikien vaatteita 1 samanmoinen kassillinen sekä päälle suksia, mailoja, kypäriä yms.

Poistetut vaatteet olivat lähes järjestäen priimakuntoisia ja kivannäköisiä. Vaikka helpompaa olisi ollut kiikuttaa ne kaikki tyynni UFF:in laatikkoon, niin varasin kuitenkin kirppispöydän, vaikka siinä onkin oma urakkansa. Nyt vaan peukut pystyyn, että saldo menee plussalle.

Ne vaatteet, jotka eivät päätyneet kirppikselle, lajittelin seuraavasti:
  • UFF:lle menevät. Nämä olivat sellaisia, joiden en uskonut menevän kirppiksellä kaupaksi.
     
  • Kavereille kierrätettävät. Pieneksi käyneet lasten ulkovaatteet, joissa on vähän kulumaa tai nyppyä, kelpaavat edelleen rymyikäiselle kakkosvaatteeksi.
     
  • Autoräteiksi menevät. Aina tarvitsee riepuja, joilla voi pyyhkiä huuruiset autonikkunat tai pyyhkäistä roiskeet veks.


Lopputulos

Kaiken mylläämisen jälkeen vaatekaappini näyttävät ihanan väljiltä, enkä kaipaa yhtäkään poistettua vaatetta. Sen sijaan huomaan nyt paremmin ne puutteet ja aukot, joita kaapissa on. Tarvitsen työkäyttöön pari siistiä ja lämmintä työpaitaa sekä jotkin muut housut kuin farkut.

Järjestämisestä oli sekin hyöty, että oli huomattavasti helpompaa nostaa esiin lempivaatteitani Sutkautuksia-Tarun postaussarjaan 'Tyylilyylit', johon sain kunnian päästä osalliseksi. Seurailkaa siis lähipäivinä Sutkautuksia ;)

Lue myös aiempi postaus: Elämä on lajittelukeskus

Vinkki: Myös tätä vaateraivaustapaa voisi kokeilla: Mieti, mitä oikeasti tarvitset (Kodin kuvalehti).


PS. Pakko myöntää, että vaatekaapistani löytyy edelleen satunnaisia kammotuksia, kuten leopardikuosiset kotiverkkarit, joissa on reikiä takalistossa. Koska ne vaan on silti niin ihanat :D


perjantai 19. lokakuuta 2018

Lämmittävä tomaatti-linssikeitto

Viime aikojen ilmastouutiset ovat saaneet miettimään entistä enemmän kulutustottumuksia ja ruokavaliota. Jo nyt meillä menee ihan kiitettävä määrä kasviksia, mutta lähes aina varsinainen ruoka sisältää myös jotain lihaa. Kanasuikaleet ja jauheliha pelastavat nopeudessaan ja helppoudessaan monet kiireiset iltapäivät. Lisäksi arjen hektisyys pitää huolen siitä, ettei ole ollut liiemmin aikaa perehtyä vegeruokiin.

Tällä viikolla oli helppoa valita kasvispainotteinen ruokavalio, kun perheen miesväestö oli poissa ja aikataulu oli väljä. Kokkasin yhtenä päivänä ison satsin tomaatti-linssikeittoa, jota riitti minulle moneksi päiväksi - sekä työevääksi että päivälliselle. Yksi annos meni vielä pakastimeenkin.

Mukailin Meillä kotona -blogin reseptiä, mutta vaihtelin ihan hivenen ainesosia ja mausteita. Lopputulos oli ihanan lämmittävä ja sopivan kevyt, mutta kuitenkin täyttävä.


Ainekset

1-2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
1-2 suippopaprikaa
1 rkl oliiviöljyä
5-10 kpl aurinkokuivattua tomaattia
8 dl vettä
2 1/2 dl punaisia linssejä
1 tl chiliä
1 tl currya
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
400-500 g tomaattimurskaa
1 rkl hunajaa
150-200 g smetanaa

Pilko sipuli, valkosipuli, porkkanat, paprikat ja aurinkokuivatut tomaatit pienehköiksi kuutioiksi. Kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä n. 5 minuuttia. Kaada joukkoon vesi ja kuumenna kiehuvaksi.

Huuhtele linssit huolellisesti siivilässä ja kaada ne sekaan. Lisää tomaattimurska, mausteet ja hunaja. Keittele pienellä lämmöllä n. 20 minuuttia.

Lisää lopuksi smetana. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Keiton voi halutessaan surauttaa sileäksi sauvasekoittimella. Itse söin sopan ilman soseuttamista.

Keitto on muunnettavissa vegaaniseksi, kun jättää smetanan pois tai vaihtaa sen johonkin sopivaan vaihtoehtoon. 

  ○ ○ ○

Oletko itse kasvisruokien tai keittojen ystävä?


tiistai 16. lokakuuta 2018

Melkein syyslomalla

Vaikka olen tämän viikon normaalisti töissä, koen silti olevani melkein lomalla. Muu perhe on perjantaihin asti maalla mummolassa ja minä saan työpäivien jälkeen olla yksin kotona. Wuhuu!

Tavallisena arkena sitä tuntee pyörittävänsä kahta täyttä työpäivää. Ensin työasiat töissä ja sitten perherumba kotona. On wilma-viestit, harrastuskuskaukset, läksyjen tsekkaukset, ruuanlaitot, kaupalla juoksemiset, täydet pyykkikoneelliset ja mitä kaikkea. Nyt niiden tilalla on tyhjiä iltoja. Melko tyhjä on jääkaappikin, koska en todellakaan raaski kuluttaa harvinaista vapaa-aikaani ruokakaupassa.


Eilen söin viikonlopulta jääneitä lihapullia vaalean leivän päällä. Tämän päivän työevääksi pyöräytin helpon lohi-riisisalaatin ja päivälliseksi vedin taas lihapullia. Salaatiksi sai riittää tomaatti. Huomenna työevääksi samaa lohisalaattia, ja päivälliseksi kokkaan kattilallisen linssi-kasviskeittoa ja sillä mennäänkin varmaan loppuviikko, höysteiden kera toki. Helppoa kuin heinänteko. 

Iltojeni isoin ongelma lienee se, että osaan päättää HBO:n, kirjan lukemisen ja kuntoilun välillä. Vaikea valinta, joten päädyn ehkä noihin kaikkiin vuoropäivinä. Eilen katsoin suoratoistopalvelusta Stephen Hawkingin elämästä kertovan leffan Kaiken teoria. Vaikka kokonaisuutena leffa oli ehkä hieman pölynmakuinen tarina Hawkingin ja hänen vaimonsa parisuhteesta ja sairauden tuomista haasteista, tiedefanina pidin siitä silti. Toivoinkin, että fysiikan ja tieteen tekemisen saloja olisi raotettu enemmän. Kohtuullisen viihdyttävä pläjäys silti, joskaan se ei erityisemmin liikuttanut tunnemaailmaani suuntaan tai toiseen. 

Tänään lenkkeilen ystävän kanssa ja huomenna sitten lienee vuorossa kuntosalia ja kirjan kanssa sohvannurkkaan käpertymistä. Sitten voi aloittaa taas kierroksen HBO:n parissa. Listalle pitää varmaan lisätä kupposia kuumaa teetä, jottei kurkussa orastava kaktus pääse enempää valtaan. 

Adios, nyt nauttimaan syksyisestä ulkoilmasta! 

torstai 11. lokakuuta 2018

Syys- ja blogiväsymystä vastaan

Jotkut ihmiset tuntuvat puhkeavan kukkaan syksyisin. Minä taas joudun tsemppaamaan, ettei lisääntyvä pimeys ja kylmyys vie mielialaa liikaa miinuksen puolelle. On aika ottaa käyttöön syksyn vastalääkkeet ja selviytymiskeinot. 

Luotan pitkälti samoihin pelastaviin juttuihin kuin viime vuonnakin. Säännöllinen ulkoilu, kuntoilu, kirkasvalolamppu ja sopivat lisäravinteet olkoot nytkin tärkeimpinä keinoina kaamosväsymyksen selättämisessä. Muutamia lisäkeinojakin kannattaa ottaa käyttöön.

Luonnossa reippailu ja rauhallinen hengittely antaa energiaa pimeäänkin päivään.



Kivat tekemiset kalenterissa piristävät mieltä. Jos kuitenkin on herkästi kuormittuva (kuten minä) pitää muistaa, ettei voi buukata kovin monia menemisiä. Kun huomioi kaikki arjen säännölliset tekemiset, harrastuskuskaukset sun muut, käy helposti niin, että niistä kivoistakin tekemisistä tulee kuormittava lisä kaiken muun menemisen päälle.

Mistä tullaankin siihen, että viikoissa pitäisi olla sen verran väljää aikaa, ettei elämä kaadu satunnaisiin laiskotus- ja väsymyskohtauksiin. Kuten tiedätte, tämä on ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Työ- ja kotiarjen pyöriminen sinällään vaatii paljon tekemistä ja aikatauluja. Joskus voi olla syytä vetää parit ruksit kalenteriin päivien yli, jottei buukkaa niihin vahingossakaan ylimääräisiä tekemisiä.

Työpäivän pilkkominen pienillä tauoilla on tarpeen varsinkin pimeimpään aikaan, kun päivä saattaa tuntua loputtoman pitkältä väsymysputkelta. Jos mahdollista, kannattaa piipahtaa ulos vuorokauden valoisimpaan aikaan. Kierros korttelin ympäri virkistää kroppaa ja mieltä ihan kummasti. Saman tekee pieni taukojumppa. Itse teen töissä toisinaan kyykkyjä, punnerruksia tai venytyksiä - ainakin silloin, kun en jaa työhuonetta kenenkään kanssa :D  

Ruoka-annosten pitäminen maltillisina on viisas valinta, vaikka kuinka tekisi mieli vetää napa täyteen hiilariherkkuja. Pimeään vuodenaikaan ainakin itselläni tuppaa käymään niin, että aineenvaihdunta hieman hidastuu, koska arkiaktiivisuuskin tuppaa pienentymään. Lisäksi väsymys sinällään tuppaa hidastamaan kropan aineenvaihduntaa, joten väsyneenä kiloja kertyy helpommin. Jos siihen päälle mättää vielä jättiannoksia huonoja hiilareita, kostautuu se yhä väsyneempänä olona ja kiristävinä farkkuina.


Toisaalta kannattaa myös muistaa, että syksyssä on hyvätkin puolensa ;) 

Blogiväsymys ja palautteen paikka

Poden myös jonkinlaista blogiväsymystä ja pientä haparointia aiheiden kanssa. Moni muukin tuntuu tätä aika ajoin potevan. Kun monet ovat tehneet aluevaltauksia uusille alueille (tube, podcastit, livejutut instassa) tai ovat hurjan kaupallisia ja suosittuja, tuntuu oma tekeminen turhanpäiväiseltä askartelulta. En voi olla ihmettelemättä, kun kuulen joidenkin ihan uusienkin bloggaajien valtavista kävijämääristä - ja samalla nolostelen omia pieniä lukijamääriäni. (Ja ei, tämä ei ole kateutta tai pahantahtoisuutta. Suon mielelläni muille suuret lukijamäärät, koska luultavasti niiden takana on vaivannäköä eikä silkkaa sattumaa.)

Jos ei olisi muodostunut omaa ja vakiintunutta seuraajakuntaa, joihin tunnen jonkinlaista sielunyhteyttä, olisin varmaan lyönyt jo hanskat tiskiin tässä turhautuneisuudessani.

Olisikin mukava kuulla, mistä eniten tykkäätte lukea blogissani? Mikä/mitkä ovat niitä juttuja, jotka saavat palaamaan? Mistä haluaisit jatkossa lukea?

Joko muuten siellä tuntuu syysväsymystä tai pelkoa siitä, että se hiipii olotilaan lähiaikoina? Vai porskutatko läpi syksyn energiaa täynnä?




perjantai 5. lokakuuta 2018

Lukuhetki

Lukeminen tuntuu viime aikoina jääneen kaiken arjen tekemisen alle. Eilen kuitenkin päätin viettää ihanan lukuhetken sohvannurkassa köllötellen. On luksusta vetäytyä hyvän kirjan pariin ja antaa tarinan viedä mukanaan. Lainasin kirjastosta lemppariani Kate Atkinsonia ja Elin Willowsia, joka on uusi tuttavuus. Ja näin se ihana lukuhetki meni...

Kirjastosta kotiudun klo 19 ja kuopus tulee jääkiekosta puolen tunnin kuluttua, joten ehdin rauhassa lukea ainakin sen aikaa. Jes!

Imuroin vain nopeasti eteisen lattialla olevat roskat. Kivempi sitten lukea, kun ne roskat eivät sieltä hypi silmille. Hutaisen imuria samalla keittiön puolella, koska lattialla velloo leivänmuruja. Ja kaipa sitä voisi samalla äkkiä viikata parit vaatemytyt pois eteisen kirstun päältä. Pakko myös laittaa pyykkikone pyörimään.

Jostain syystä en ehtinyt napata kuvaa tämän hetken kirjoista, joten menköön viime kesäinen kirjakuva ;)


Vielä vartti ennen kuin kuopus tulee. Oikeastaan tiskikoneen voisi tyhjentää, niin ei sitten myöhemmin tarvitse ja ehdin illempana lukea ajan kanssa. Tiskipöytäkin pitää siivota.

Kuopus kotiutuu ja jääkiekkokamat pitää laittaa kuivumaan. Selvittelen asustemytyt ja suorin kaikki suojat ja panssarit ja hököttimet nätisti henkarille. Sitten iltapalatarpeet pöytään ja tarkistan vielä pikaisesti kuopuksen matikanläksyt. Miten voikin olla, että viime viikolla niillä ei ollut vielä yhtään kertolaskuja ja nyt yhtäkkiä ovat jo viitosen kertotaulussa? Ensi viikolla se varmaan tulee kotiin kolmannen asteen yhtälöiden kanssa.

Alan paistaa lettuja, koska tulin luvanneeksi niitä jossain mielenhäiriössä. Samalla on hyvä hetki höpötellä lasten kanssa. Ajattelen edessä siintävää leppoisaa lukuhetkeä. Kelpaa sitten köllötellä sohvalla, kun on ensin popsinut pari lettua. Lapset syövät kolme, minä neljä lettua. Hätistelen lapsia iltapesuille ja hinkkaan taas vaihteeksi tiskipöytää. On sitten kivempi lukea, kun likaiset astiat ovat koneessa.

Olin joskus aiemmin luvannut lapsille iltasadut, jos ovat puoli ysiin mennessä sängyssä. On pakko lunastaa lupaus, koska mokomat ovat kerrankin nopeita. Lukeva aikuinen on kuulemma lapselle paras malli, jotta heistäkin tulisi lukijoita. Onneksi sentään niillä on ahkerasti lukeva äiti. Ihan just kohta pääsen itsekin sinne sohvannurkkaan. Paitsi etteihän ne lapset enää silloin minua näe ja miten ne sitten muka voivat ottaa mallia. Ihan varmuuden vuoksi siis mainitsen painokkaasti, että menen kohta lukemaan omaa kirjaa ja on se vaan ihanaa lukea paljon kirjoja. 

Yhdeksältä olen lukenut ja silitellyt lapset unille. Vihdoinkin sohvalle kirjan pariin. Paitsi että pyykit! Ripustelen ne kuivumaan. Sitten jumitun hetkeksi facebookiin ja luen lasten harrasteryhmien Whatsapp-viestit. Ja mistä kehvetistä sinne tiskipöydälle on taas ilmaantunut likaisia astioita? 

Kello on puoli kymmenen. Jos nyt käyn tosi nopsaan iltapesulla, ehdin lukea vielä puolisen tuntia. Tsekkaan vaan nopsaan ainakin kuopuksen aamuvaatteet esille. Samalla vaivalla tsekkaan omatkin vaatteet seuraavalle päivälle. Sitten suihkuun. Suihkun, naamapesun, rasvausten ja hammaspesun jälkeen kello on kymmenen.

Puhelin näyttää viestejä, vastailen niihin. Luen samalla sähköpostit. Väsyttää.

Silmäilen haikeasti sohvalla odottavia kirjoja. Onneksi huomenna on uusi päivä.

T. Melkein lukeva äiti 


tiistai 2. lokakuuta 2018

It's another manic monday - my day

Pitkästä aikaa Päiväni (murmelina) -postaus. Eilinen maanantai tapahtumina, tunnelmina ja muutamana kuvana. 

Suhtaudun näihin sillä tavalla ristiriitaisesti, että luen tosi mielelläni muiden tavallisia arkikuvauksia. Silti ajattelen omasta arjestani, että ketä muka kiinnostaa. Kun elämä on sitä, että herää aamulla, sählää kauheasti ja menee illalla nukkumaan, niin ei siitä paljon glamouria irtoa. Ei ole hehkeitä asukuvia ympäri kaupungin puistoja tai lautasen reunalle aseteltuja huurteisia marjoja. Arkirealismia senkin edestä ;)   

6.40
Herätys. En ole tippaakaan aamuihminen ja arkisin minulle ei edes kannata puhua ensimmäiseen tuntiin. Muut puhuvat silti ja toivottavat hyvää huomenta. Murisen, että ei takuulla ole mitään hyvää tässäkään huomenessa. Little miss sunshine!

Aamupesut, pukemiset, aamupalat ja muut rutiinit menevät jotenkuten, kun potkii sekä itseään että poikia peffalle. Ärsyttää, ettei illalla tullut laitettua lasten ulkovaatteita valmiiksi, ja tietenkin pipot ja hanskat ovat hukassa.

Aamupala: puuroa, omenasosetta ja viinimarjoja. Oheen d-vitamiini sekä hainrusto+vihersimpukka nivelille. Istun kirkasvalolampun äärellä, mutta riittääköhän se 5-10 minuuttia mihinkään? 

8.00
Startti kohti työpaikkaa. Kurvaan marketin kautta hakemassa parin päivän työeväät. Musiikki ja aurinkoinen keli parantavat vähän mielialaa. Töissä on sekalaista soppaa. Asiakkaiden puolelta on hiljainen päivä, joten käyn läpi edellisviikon sähköposteja, testaan ohjelmistoa ja hoidan sekalaista sälää. Tuntuu kuin aivot olisivat talviunilla. Ei taida tänäänkään tulla mitään Nobelin arvoista suoritusta.

Aamupäivällä: muki kahvia, pari keksiä, pari omenaa.
Lounaaksi: kaupan valmissalaatti ja riisipiirakka.
Iltapäivällä: muki kahvia, keksi, mandariini ja omena.



16.00
Lähden töistä ja piipahdan miehen sukulaistädille. Olen luvannut mennä katsomaan mystistä yhteysongelmaa. En oikeasti tajua tietokoneista tai it-jutuista yhtään mitään, joten on hieman surkuhupaisaa, että puoli sukua pitää minua it-tukenaan. Räplään vähän aikaa ja tadaa - systeemit toimivat taas. Saan mukaani vastaleivotun mustikkapiirakan, ihana yllätys! Oli sitä paitsi kiva olla avuksi.

17.10
Kotona. Kuopus ja mies ovat juuri lähteneet kiekkotreeneihin. Vaihdan kuulumiset esikoisen kanssa ja lusikoin nakkisoppaa, jota mies teki ohjeellani pakasteista (jee, ehkä hänessä on kehityspotentiaalia :D ). Selailen mainoslehtiä ja somea ja tsekkaan kuopuksen matikankokeen tulokset. Kiva parannus edelliseen pieleen menneeseen kokeeseen, hieno juttu.

Päivällinen: nakkikeittoa, ruisleipää, maitoa, pala mustikkapiirakkaa.



17.50
Lähden esikoisen kanssa vaateostoksille. Poika kasvaa sitä tahtia, että on pakko ostaa taas parit uudet housut ja paitoja. Onneksi ei ole mitään erityisiä merkkivaatimuksia ja hän tyytyy perussiisteihin vaatteisiin. Vastaan ystävän puheluun ja lupaan lähteä vielä pienelle lenkille, kun pääsen kotiin.

19.00
Kotona. Vaihdan päälle lenkkivaatteet ja hetikohta lähden taas ulos ovesta. Ihana syysilta ja aurinko on juuri laskenut horisontin taakse. Ihailen upeaa taivasta niin, että meinaan kävellä koko ajan ojaan. Kävelemme pienen lenkin ja päivitämme kuulumiset. Raikas ilma ja ystävän seura tekevät hyvää.

19.50
Kotona taas. Kuopus ja mies ovat sillä välin tulleet kotiin. Vaihdan kuulumisia, hoputan poikia iltapalalle ja siivoilen tiskipöytää. Iltapalan jälkkäriksi lupaan miehen tädin mustikkapiirakkaa ja se katoaa viimeistä murua myöten. Otan itsekin.

Kello on jo lähemmäs puoli yhdeksän, kun huomaan kuopuksen matikankirjasta pieleen menneet läksyt. En enää haluaisi tähän aikaan vaivata väsynyttä lasta, mutta pakko se on tehdä läksyt uusiksi. Kertolaskut ovat juuri alkaneet ja niiden kanssa pitää mielestäni tsempata heti alussa, että lähtevät menemään oikein. Miehelle olen kiukkuinen siitä, että hän oli aiemmin katsonut läksyt tehdyiksi, muttei ollut tarkistanut laskuja sen paremmin. Tunnen olevani vähän marttyyri, kun marmatan, että miksi just mun pitää tehdä kaikki, kun kukaan muu ei tee kunnolla... ärr ja murr.

Herkkunälkään ja väsymykseen: kourallinen lakuja.


21.00
Lapset ovat sängyssä. Minä kaivan esiin laskupinon ja alan maksella niitä. Heippa vaan rahat! Tässä kuussa olisi pakko saada ostettua syyskengät, jollaisia ilmeisesti en omista?? Miten se on mahdollista? Saa nähdä, jääkö taaskaan rahaa laskujen ja ruokien jälkeen, vai tyydynkö steppaamaan kangastennareilla. Järjestelen vähän pyykkejä ja tiskipöytää.

22.10
Väsyttää ja olen kiukkuinen kuin ampiainen. Etsin seuraavaa päivää varten salivaatteet valmiiksi, koska töiden jälkeen on tosi kiireinen aikataulu viedä esikoinen treeniin ja siinä sivussa mennä itse salille. Menen suihkuun ja pesen hampaat. Kunnes muistan, etten ole syönyt varsinaisesti iltapalaa. Luultavasti se kostautuu yöllä jossain vaiheessa. Syön hätäisesti banaanin ja taas kourallisen lakuja, ei hyvä. Sängyssä olen 22.40.

Vähän sählä päivä, jonka aikana ei ehtinyt oikein rauhoittua tai pysähtyä. Kuopusta ehdin nähdä ihan liian vähän, vaikka tiedän, että hän kaipaisi tosi paljon aikaa ja huomiota. Meneillään on kaikkea sellaista, joka vaatisi oppimistaitojen vahvistamista.

Juuri se harmittaa arjessa eniten, että vaikka miten juoksen ja teen, niin se ei riitä, enkä millään veny kaikkeen tarpeelliseen. Maanantaista jäi käteen väsynyt ja vähän harmistunut olo. Tule jo, viikonloppu!



perjantai 28. syyskuuta 2018

Kalastuksesta, auttamishalusta ja luonnosta

Niinhän sitä sanotaan, että kaikki paitsi kalastus on turhaa. Ja että kalamies on eri mies. Ilmeisesti on myös niin, että kalamies tuntee toisen samanmoisen ja puolia pidetään, kun on tarvis.

Esikoisesta on tämän syksyn aikana kuoriutunut intohimoinen kalamies. Ensin hän höpötti päivät pääksytysten virveleistä, kaloista, vieheistä ja ties mistä. Lopulta oli pakko mennä virveliostoksille ja alesta löytyikin ihan kelpo väline kohtuuhinnalla. Pelikonsolit jäivät äkkiä sivuun, kun poika alkoi viettää aikaansa rannoilla virveliä heitellen.



Kunnes eräänä päivänä poika soitti itkuisena, että virveli oli varastettu ihan nenän edestä. Poika oli pistäytynyt puskapisulla ja siinä samassa joku oli napannut virvelin ja juossut karkuun. Ihan käsittämätöntä, että joku varastaa lapselta ja keskellä kirkasta päivää!

Asiasta suivaantuneena laitoin paikalliseen facebook-ryhmään ilmoituksen, josko joku olisi nähnyt tapahtuneen tai bongaisi jostain varastetun virvelin. Päivitys sai hurjan monta sympatiseeraavaa tykkäystä ja kommenttia, vaikkakaan ei silminnäkijöitä tapahtuneelle.

Mutta mikä ihmeellisintä - monta eri tahoa ilmoitti haluavansa lahjoittaa pojalle uuden virvelin! Ihan noin vain, silkasta auttamishalusta poikaa kohtaan, ja jotta hyvä harrastus voisi jatkua. Hieman taisi muuten herkkiksellä äiti-ihmisellä mennä roskia silmiin viestejä lukiessa...



Yksi avuntarjoajista oli tamperelainen kalastustarvikeliike Nippon Verkko Oy. Poikkesimme liikkeessä ja poika sai lahjoituksena uuden virvelin. Kiitos! Aivan käsittämättömän hieno ja lämmin teko, että he halusivat tällä tavalla auttaa. Ilman heidän lahjoitustaan olisi pojan virvelöinnit lykkääntyneet varmaankin ensi kevään puolelle. Uusi väline pääsi välittömästi käyttöön, sillä navakasta tuulesta huolimatta poika suuntasi vakaasti rannalle. Nippon Verkon Facebook-sivuista kannattaa muuten käydä tykkäämässä, jos perheestä löytyy kalastusfaneja ;)  Ihan loistava palvelu ja valikoima!

Varkaus oli pojalle jossain määrin järkytys ja siinä varmasti meni palanen luottamusta ihmisiä kohtaan. Mutta niin sai vahvistusta sekin, että vastapainoksi on hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka haluavat pyyteettömästi auttaa. Kiitos siitä! Uskon, että tämä kokemus jää mieleen ja toivon mukaan siitä kumpuaa myös vastavuoroista auttamishalua.

Iltapäivät kuluvat jälleen kalastuksen merkeissä - ja minä odotan kauhulla, että milloin se tulee kotiin jonkun hauenvonkaleen kanssa. Mitä ihmettä sellaiselle edes kuuluu tehdä? :D 




Pojan kalastusharrastus on minullekin mieluisa juttu, sillä sen varjolla pääsen pojan seurassa rymyämään rannoille kameran kanssa. Ei ole yhtään niin noloa pyllistellä jossain kivenkoloissa kameran kanssa, kun ei ole ihan ypöyksinään :D

Joko muuten olet huomannut Ylen sivuilla olevan Mennään metsään -kampanjan? Se juhlistaa metsää sekä suomalaisia jokamiehenoikeuksia. Omat metsäkäynnit voi merkitä laskuriin ja siten edistää jokamiehenoikeuksiemme pääsemistä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Minusta ainakin jokamiehenoikeudet ja metsässä liikkuminen ovat niin hieno ja arvokas juttu, että merkitsin kaikki tähän astiset metsäkäyntini kampanjan ajalta laskuriin. Peukut pystyyn, että päädymme Unescon listalle. Ja erityisesti sille, että meillä aina olisi yhtä hienot jokamiehenoikeudet!

Tänäkin viikonloppuna ajattelin mennä metsään ja bongailla, josko vielä löytyisi puolukoita. Luonnossa mieli lepää ♥

torstai 27. syyskuuta 2018

Syntilista - ja vähän hyveitä

Kenelläpä meistä ei olisi isompia ja pienempiä syntejä. Osa on sinänsä harmittomia, vaikkakin omaatuntoa kaihertavia. Tai sitten niitä ylimääräisiä kiloja aiheuttavia syntejä, kuten herkkujen mussutus. Osa sitten harmillisempia, kuten vaikka turhan raskas kaasujalka sekä turha motkotus ja valitus (krhm).

Minä otin mallia Tuijan Satulinna-blogista ja laitoin syntien vastapainoksi mukaan myös hyveenpoikasia.

Herkuttelusyntini: Rakastan makeaa! Heikko kohtani ovat irtokarkit ja suklaa. Voin helposti vetää kerralla suklaalevyn tai ison pussillisen irttareita. Sanottakoon kuitenkin, että yritän nykyään vähän hillitä pussikokoja.

Hyve: Ajattelen niin, että jos suurin osa suuhun menevästä ravinnosta on suht järkevää, niin kyllä sinne voi vähän herkkujakin upota. Kohtuus kaikessa.


Ihonhoitosyntini: Perusrutiinit ovat suht kunnossa, mutta kosmetologilla käyn ihan hävettävän harvoin, ehkä kolmen vuoden välein. Olisi myös syytä satsata laadukkaisiin hoitosarjoihin, mutta en vaan raaski hölvätä rahaa tuotteisiin, joiden toimivuudesta en voi olla täysin varma. Siksi käytän lähinnä vain markettikosmetiikkaa, koska niillä hinnoilla hutiostos ei harmita ihan niin paljon. Mustapäiden ja satunnaisten finnien puristelu on myös synti, josta pitäisi päästä eroon.

Hyve: Putsaan ja rasvaan kasvot joka aamu ja ilta.  

Siivoussyntini: Jos nyt olette seuranneet blogiani paria postausta pidemmälle, niin tiedätte kyllä. En ole siivousfani, eikä asia ole prioriteettilistani kärjessä. Voisi kai sanoa, että harteillani ovat kaikki mahdolliset siivoussynnit, joita nyt ikinä voi keksiä.

Hyve: Jos jotain puunaan, niin tiskipöytää ja ruokapöytää. Ne yritän pitää säällisen siisteinä.  



Hiussyntini: Tässä kohtaa olen mielestäni melko synnitön. Hiuslaatuni on paksu, 'karvainen' ja luonnontaipuisa, joten ilman perushyviä tuotteita näyttäisin sähköiskun saaneelta peikolta - ja näytän niistä huolimatta :D  Käytössä on kampaajan suosittelemat, joskin edulliset pesu- ja hoitoaineet sekä hiuksia siloittava luottotuote.

Erityishyve: En koskaan föönaa hiuksia, vaan ne saavat kuivua omia aikojaan. Suoristusrautaakin käytän nykyään aniharvoin. 


Ystävyyssyntini: Tähän voisi laittaa selitteeksi avainsanat: ruuhkavuodet, ajanpuute ja introvertti luonne. Siinäpä syyt siihen, että näen ystäviä ihan liian harvoin. Puhelimessakin tulee puhuttua lähinnä muutaman lähimmän ystävän kanssa. Facebook, messenger ja WhatsApp pelastavat vähän, vaikka eiväthän ne korvaa oikeaa kontaktia.

Hyve: Yhtä hyvää ystävää näen yleensä viikottain, koska asumme lähekkäin ja käymme yhteisillä lenkeillä. 



Pukeutumissyntini: En ole erityisen tyyliorientoitunut. Eli syntini on varmaan se, etten ole tippaakaan tyylikäs, vaan näytän jostain 90-luvun takahikiältä pöllähtäneeltä.

Hyve: Ostan suht harvakseltaan vaatteita, eli en siltä osin jätä suuren suurta hiilijalanjälkeä. 

Parisuhdesyntini: Tähän vastaaminen pitäisi varmaan jättää miehelle, mutta en suoraan sanoen ehkä haluaisi kuulla kaikkea :D  Luulen, että jäkätän liikaa, olen väsyneenä täysi ihmishirviö, enkä ole tippaakaan romanttinen. Kaipaan melko vahvasti omaa tilaa ja aikaa, joten kun lapset yhdeksään mennessä lapset ovat sängyssä, en jaksaisi enää muuta kuin vaipua jonkinlaiseen yksinäiseen koomatilaan. Siitä ei paljon irtoa iloa toiselle puoliskolle...

Hyve: Kelpaako tähän se, että ostan joskus miehelle pari tölkkiä sen lempiolutta?

 *

Viime aikoina olen turvautunut varsin paljon haastepostauksiin, koska oma ideapankki on joko tyhjä tai sitten ne ideat ovat niin suuria, etten saa työstettyä niitä valmiiksi asti. Olen silti ihan varma, että kaikkien näiden solmuun menneiden aivosolujen ja kiirepäivien takana on ihan oikeita ajatuksiakin. Ehkä, tai sitten ei. Hengatkaa silti mukana ;) 

Ps. Joko olette käyneet tykkäämässä Facebook-sivuista? Yritän taas muistaa olla aktiivisempi sielläkin puolella ja vähintään linkittää uudet postaukset, ehkä joskus jotain muutakin :) 


tiistai 25. syyskuuta 2018

Elämäni numeroina

Kuinka moni muistaa lapsuudenkotinsa puhelinnumeron? Siis sen lankanumeron? Meillä se oli 4-numeroinen ja muistan sen ikuisesti. Samoin muistan 20 vuoden takaisen työpaikkani hälytyskoodin ja lapsuudenystäväni syntymäpäivän, vaikka emme ole olleet missään tekemisissä 25 vuoteen.

Joskus tuntuu, että pääni on muutenkin hassujen satunnaisten asioiden säilytysarkisto. Siellä pyörii kaikenlaisia hajanaisia yksityiskohtia ja numeraalisia muistoja vuosien takaa.

Tuulannelin blogissa oli tämä hauska numerohaaste, jonka halusin itsekin tehdä. Siispä elämäni numerot: 

1 kerta naimissa ja 1 kerta erottu. Silti yhdessä.
2  lastemme määrä ja meille juuri sopiva luku. 
3  kahvimukillista päivässä on just passeli.
4  paikkakuntien määrä, joilla olen asunut.


5  vuotta nykyistä työtä takana. Tässä vaiheessa viimeistään sitä tajuaa, ettei ikinä tule oppimaan kaikkea sitä, mikä olisi tarpeen...
6  korkein kerros, jossa olen asunut. Ikkunasta katsoessa huippasi ja parvekkeella koin lähes kuolettavaa korkeanpaikankammoa.
7  liikuntakertojen määrä viime viikolla.
8  mielestäni aikaisin ihmillinen heräämisaika. Toteutuu valitettavasti korkeintaan viikonloppuisin. Muina päivinä joudun mukautumaan aamuvirkkujen yhteiskunnan vaatimuksiin.
10  vuotta äitiyttä takana. Joka viikko huomaan, että olen vanhempana edelleen ihan keskeneräinen, mutta toisaalta jo hirveän paljon viisaampi kuin vuosia sitten.
12  osoitteet, joissa olen koko elämäni aikana asunut. Viimeistä Helsingin asuntoamme en olisi malttanut jättää ja itkin sieltä lähtiessämme. Ja yksi muutto elämäni aikana mursi sydämeni...


13,5  pikajuoksuennätykseni sadalta metriltä muinaisilta nuoruusvuosilta. Taisin olla 14-vuotias tuon juostessani.
14  rappusten määrä lapsuudenkodissani ylä- ja alakerran välillä. Kellariin oli 12 rappusta ja ulkoportaita oli 6. Miksiköhän muistan tällaisenkin? :D 
19  vuotta siitä, kun tapasimme miehen kanssa. Päivämäärä oli 19.9.1999.
39  kengännumeroni. Pituisekseni naiseksi koen, että minulla on isohko jalka. Pysynpähän jalat maanpinnalla ;) 
44  ikäni, vaikka välillä se tahtoo unohtua ja taannoin väitin itseäni sujuvasti 42-vuotiaaksi.  
165  senttiä hämäläistä keski-ikäistä naista löytyy minussa.
2488  se lapsuudenkotini puhelinnumero.


Millaiset olisivat omat elämäsi numerot? 


maanantai 24. syyskuuta 2018

Hylly kerrallaan

Tiedättekö sen tunteen, kun kodin säilytystilat ovat hyvässä järjestyksessä ja kaikki löytyy kätevästi. Kun nurkissa ei ole turhaa roinaa ja kaikilla tavaroilla on jokin merkitys. Kun järjestys, värit ja muotokieli imartelee silmää ja sykkii tasapainoisessa harmoniassa mielen ja kehon kanssa.



No en minäkään tiedä. (Ja siis onnittelut, jos sinä tiedät sen tunteen! Olen ehkä vähän kateellinen.)

Mikäli nyt yhtään olen ymmärtänyt, niin kodin tavaroiden epäjärjestys ja turha tavara on ikuisuusongelma. En ihan äkkiä keksi ketään ystävää tai tuttavaa, joka sanoisi kirkkain silmin, että kodin kaapit ja tavarat ovat täydellisessä järjestyksessä. Enkä oikeastaan ihmettele, että kodin järjestyksen ympärille on kehkeytynyt ammattikunta, joka tekee elantonsa sillä, että neuvoo ihmisiä järjestämään tavaroitaan. (Tai no, ihmettelen vähän, koska tämäKIN aihe kuuluu mielestäni enimmäkseen kategoriaan arki- ja maalaisjärjen käyttö.)

Itse syytän epäjärjestyksestä a) ajanpuutetta, b) huonoja säilytystiloja ja c) liiallista tavaramäärää. Jossain määrin nuo kaikki toki kulkevat suloisensotkuisesti käsi kädessä. Jos olisikin aina ihanteellisesti aikaa pistää kukin tavara omalle paikalleen - tai poistaa se käytöstä saman tien, jos sille ei ole tarvetta - niin tuskin päätyisin kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, että kaapit ovat täynnä tavaraa, mutta ei ole mitään päällepantavaa tai oikeaa tarviketta.

Jos säilytystilat olisivat oikeanlaiset, niin ne tukisivat järjestyksen ylläpitämistä. Mutta kun joka kerta pitää siirtää kaksi eri paitapinoa pois tieltä, jotta saa sen aluspaidan aseteltua omalle paikalleen kaapin takaosaan, ei se oikein motivoi.

Koska meillä ei ainakaan tällä hetkellä ole resursseja tai haluja lähteä uusimaan kodin kaappeja, on ainoa keino karsia tavaraa ja yrittää järjestää se mahdollisimman järkevästi. Ja koska olen ilmeisen epämarttamainen, en edes villeimmissä päiväunissani kuvittele huiskivani koko huushollia kerrasta kuntoon.

Minä päätin edetä täysin ilman mitään filosofioita, aatteita tai sen kummempia hifistelyjä. Hylly kerrallaan kohti parempaa järjestystä, ja ihan omaan tahtiin.

Viikonloppuna aloitin omasta vessastani. (Tai no, käy siellä muutkin, mutta naisvessan siitä tekee se, että siellä säilytän kaiken kosmeettisen tilpehöörin ja naamioin itseni ihmisen näköiseksi aamuisin.) Vaikka pari kuukautta sitten raivasin sen mielestäni melko totaalisesti, löysin silti kasan tarpeetonta:


Roskiin lensi kasa purkinpohjia tai itselleni täysin sopimattomia tuotteita. Korut sain kiertoon sellaiselle, joka niitä tarvitsee. Tämä ei vielä ole paljon, mutta onpahan alku. Seuraavaksi ehkä lasten ulkovaatteiden kimppuun, koska taitaa kylmät syksykelit pukata päälle nyt ihan tosissaan. Veikkaan reissuja kaupan ulkohousu- ja hanskaosastolle.

Toivon, että projektin edetessä toteutuu myös yksi motoistani: Do more of what makes you happy. Kun aikaa menee vähemmän sälän pyörittämiseen, jää toivon mukaan enemmän tilaa ja aikaa kivoille jutuille. Tai onpahan ainakin ne siistimmät kaapit ;) 

Ps. Ekan taulu on ollut veskin hyllyllä jo ikuisuuden, mutta nyt se sai silauksen kullanväristä kynsilakkaa.  Elämässä pitää olla vähän blign blingiä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Syksyn mielenkiintoisimmat tietokirjat


Ikuinen dilemmani on se, että maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja ja ihan liian vähän aikaa. Varsinkin silloin, kun vielä työskentelin kirjastossa, oli tuo ongelma ihan käsinkosketeltava. Silmieni edestä virtasi sadoittain kutkuttavia kirjoja, mutta vain murto-osa päätyi itselleni lainaan. Eikä niistäkään kaikkia ehtinyt millään lukea.
 
Ohessa kolme superkiinnostavaa tietokirjaa, jotka ihan ehdottomasti haluan lukea. Jos en syksyn aikana, niin viimeistään sitten vaikka joulunpyhinä. Kaikki ovat tämän vuoden jo ilmestyneitä tai tulossa olevia uutuuksia.

Lihastohtori 2 : hautaa humpuuki : tutkitulla tiedolla tavoitteisiin / Juha Hulmi (Fitra)

Treenaaminen, terveys ja hyvinvointi ovat todella kiinnostava aihealue. Kyseessä on kuitenkin aihepiiri, josta liikkuu valtava määrä humpuukitietoa. On jos jonkinlaista ihmedieettiä, -ton-ruokavaliota ja hölmöjä treenivillityksiä. Kaikesta tietomassasta voi olla joskus olla vaikea erottaa varteenotettavaa faktatietoa.

Juha Hulmi on liikuntatieteiden vahva ammattilainen ja kaikki hänen jakamansa tieto perustuu tiukkaan ja tutkittuun faktatietoon. Parasta on, että hän kirjoittaa yleistajuisesti ja vetävästi.  Tämän haluan ehdottomasti lukea!

Syksyn kirjasuosikki

Suosittelen muuten seuraamaan Juha Hulmin blogia, jos treenaaminen ja hyvintointi kiinnostaa:
https://lihastohtori.wordpress.com/

Lisätietoa kirjasta: Fitra


Tiitinen : vakoilijoita ja veijareita / Pekka Ervasti & Seppo Tiitinen  (Otava)

Vakoilu- ja tiedusteluaihe kutkuttaa tavallisen ihmisen mielikuvitusta. Mitä kaikkea sellaista tapahtuukaan pinnan alla, josta suojelupoliisi on hyvinkin perillä, mutta meillä muilla ei ole aavistustakaan? Tänään julkaistu kirja raottaa Seppo Tiitisen muistoja Supon päällikkönä sekä eduskunnan pääsihteerinä.

Tämän voisin ostaa miehelle lahjaksi vaikkapa isänpäivänä tai jouluna - vaikka perimmäisenä tarkoituksena olisi päästä lukemaan kirja itse ;)   

Syksyn kirjasuosikki
Lisätietoa kirjasta: Otava


Kotirintama / toim. Martti Turtola  (WSOY)

Varsin monilla meistä on perheenjäseniä tai sukulaisia, jotka ovat eläneet sotavuodet läpi joko sota- tai kotirintamalla. Kovin moni ei ole tainnut olla halukas kertomaan varsinkaan niistä sotatantereiden rankoista muistoista. Minä en koskaan kuullut edes toisen käden tietoa niistä ajoista. Kotirintamalla olleet sen sijaan joskus ovat kertoilleet lyhyesti muistojaan.

Martti Turtolan toimittama ja lokakuussa ilmestyvä 'Kotirintama' raottaa sitä, millaista elämä on ollut noina vuosina ja miten on selvitty mm. pula-ajoista. Tämä saattaa olla pilkahdus omien isovanhempien elämään vuosikymmenien taakse.

Historia ei ole vain niitä tapahtumia, joista luemme sanomalehtien sivuilta. Se on myös tavallisten ihmisten elämää, tapahtumia ja arkea. Tuo kaikki vaikuttaa ja elää jossain muodossa edelleen meissä, joiden isovanhemmat tai vanhemmat syntyivät tai elivät sotavuosina.

Syksyn suosikkikirja
Lisätietoa kirjasta: WSOY


Kiinnostuitko jostain kirjasta? 
Onko itselläsi jokin kirja tai kirjoja, jotka ehdottomasti haluaisit lukea lähiaikoina?

maanantai 17. syyskuuta 2018

Maanantaisia

Voisin melkein väittää, että ihmisellä on vain tietty määrä tahdonvoimaa per päivä. Se on vähän kuin pankkitilillä oleva raha - saldon voi joskus hetkellisesti ylittää, mutta sitten menee miinukselle ja siitä sakotetaan.

Tahdonvoimaa voi siis käyttää X määrää per vuorokausi. Mitäs sitten, kun jo ennen aamukahdeksaa käytin luultavasti n. 95% tahdonvoimastani siihen, että sain kaksi alakoululaista pukemaan ulkohousut *, koska ulkona satoi kaatamalla.

 * = lapsen mielenterveyttä järkyttävä asia, koska "kenelläkään muulla" (??) ei enää ole ulkohousuja...

Auta armias, kun päästään tästä pari kuukautta eteenpäin ja lapsi haluaisi lähteä kouluun pelkillä college-housuilla pakkasista huolimatta. Riittääkö tämän äidin tahdonvoima ja auktoriteetti enää siinä vaiheessa? :D

Tekisikin mieli kysyä sieltä ruudun toiselta puolelta, että olenko ainoa äiti, joka traumatisoi jälkikasvunsa pakottamalla käyttämään noloja ulkohousuja?

Mitäs muuta tänään?

Iltapäivälehti kertoo Julia Thorénista, joka on kirjoittanut kirjan säästämisestä. Kirjoittaja paljastaa miten jokainen voi säästää 10000 euroa vuodessa. Näistä säästövinkeistä olen maininnut aiemminkin.

Missä kymppitonnini, vaikka juon lähestulkoon aina itsekeitettyä kahvia?


"Säästäminen oli hänestä [Julia Thurénista] helppoa.
– Jätin kahvilassa pullan ostamatta ja otin välillä eväät töihin. Pikku hiljaa luovuin uusien vaatteiden ostamisesta ja pyöräilin yli puolet vuodesta ja säästin bussilipuissa monta sataa euroa, hän kertoo kirjassaan."
(IS, 17.9.2018)

Edelleen ihmettelen, miksi en ole säästänyt kymppitonnia vuodessa, vaikka minulla on lähes poikkeuksetta omat eväät ja kahvilassakin käyn maks. kerran kuukaudessa. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että tällaisista, omasta mielestäni itsestäänselvistä maalaisjärjen varassa roikkuvista kansalaistaidoista edes kirjoitetaan kirjoja.

Sitäkin mietin, että miksi en ole itse tajunnut kirjoittaa kirjaa? Olisiko aiheellista kirjoittaa vaikkapa aiheesta "Mudattoman kodin salaisuus : miksi eteisen matto kannattaa imuroida joka päivä syksyn rapakeleillä, ja miten teet sen?". Tai miten olisi vielä järisyttävämmät säästökeinot: "Säästä vuodessa 1 000 000 euroa - jätä ostamatta Ferrari ja osta vain Porsche, sekä muut elämääsi mullistavat säästövinkit".

Tämän postauksen näpyttelyyn ja hömppäuutisten selailuun muuten taisin käyttää loputkin tahdonvoimani. Jaksan tahtoa enää lähinnä sohvalla pötköttämistä sekä isoa kahvimukillista (toim. huom. itse keitettynä eikä mitään kahvilan sikakallista lattea - mikä säästö!).

PS. Tajusin juuri, että arkisin juon kaikki kahvini töissä, enkä kuluttele omia kahvinpuruja. Niin että sitäkin suuremmalla syyllä: missä hiivatissa ovat lukuisat kymppitonnini??

torstai 13. syyskuuta 2018

Missä olen huono

Meissä kaikissa on lukuisia hyviä ja huonoja puolia - ja sitten vain neutraaleja piirteitä, jotka sinänsä eivät ole kumpaakaan. Joskus on ihmisestä kiinni, miten omat tai toisen ihmisen ominaisuudet kokee. Toinen voi kokea olevansa superhuono jossain asiassa, joka toisen näkökulmasta voikin olla ihan hyväksyttävä piirre. 

Blogimaailmassa etenkin haluaisimme näyttää lähinnä edustuskelpoista puoltamme ja jättää mainitsematta känkkikset, kateuden pistot, parisuhderiidat ja oman mielen synkeydet. On helpompi esitellä valoisina näyttäytyviä asioita kuin avautua ehkä kipeiltäkin tuntuvista puolista. Niin kovin inhimillistä.

Toisaalta joskus on hyvä raottaa niitäkin elämänalueita, joita yleensä piilottelee tai häpäilee. Sen takia tämä blogeissa kiertävä "huonoushaaste" on mielestäni hyvä mahdollisuus levittää ripaus inhimillisyyttä blogien kimmeltävään maailmaan. Ei sillä, että itse olisin kovin kiiltokuvamainen muutenkaan :D

Itse keksisin romaanin verran huonoja puolia, mutta jätetään nyt näihin viiteen kohtaan ;)



Olen tosi huono optimisti.
Eli toisin sanoen taidan olla vähän pessimisti. Olen aina ollut jossain määrin melankoliaan taipuvainen ja huonoina hetkinä olen varsinainen mörrimöykky, joka puhisee, että ei tästä elämästä sitten mitään tullut ja pieleen meni kaikki ja ärrinmurrin...

Harrastan tätä märinää lähinnä itsekseni, kotiväelle ja joskus lähimmille ystäville. Joskus ärsyttää tämä oma pessimistinen mustamaalailuni, mutta toisaalta ärsyynnyn vielä enemmän kaikenlaisesta pakko-optimismista ja naminami-filosofiasta. Joskus elämä nyt vaan tökkii ja (aiheelliselle) negatiivisuudelle ja pahallekin mielelle pitää olla tilaa.

Olen huono antamaan anteeksi.
Vaikka yritänkin ymmärtää toisen ihmisen vaikuttimia ja käyttäytymisen syitä, loukkaannun verisesti, jos väärään kohtaan tökätään. Olen huono sietämään varsinkin aikuisen ihmisen huonoa käytöstä tai loukkaavia sanoja. Ja kun kunnolla loukkaannun, en ihan kevyesti osaa antaa anteeksi. Vaikka ulospäin sanoisinkin ne anteeksiannon sanat, niin sisimmässäni voin olla loukkaantunut pitkäänkin, kun en pääse irti haavoitetuksi tai väärinymmärretyksi tulemisesta. Kerran rikottua ei enää saa ehjäksi, vaan särö pysyy. Toisaalta joskus siitä säröstä voi ajan kanssa kasvaa ymmärrys itseään kohtaan - ehkä se kohta, jota haavoitettiin, onkin itselle niin tärkeä, että sitä sietääkin suojella.

Olen huono sietämään epävarmuutta.
Niin kauan kuin en tiedä miten jokin asia tulee menemään, olen kuin tulisilla hiilillä. Vatvon asiaa edestakaisin, jossittelen ja panikoin. Käyn läpi kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomia skenaarioita (ja koska olen pessimisti, tietysti keskityn niihin huonoihin mahdollisiin vaihtoehtoihin). Heti kun sävelet ovat selvät - vaikka sitten huonot sellaiset - on helpompi olla. 
 
Minulta puuttuu hoivavietti.
En ole varsinaisesti hoivaajatyyppiä ja välillä tunnen itseni vähän epänaiselliseksi sen takia. Pikkulapsivuodet olivat suoraan sanottuna kamalia, koska 24/7 hoivaaminen ei tullut minulta varsinaisesti ihan luonnostaan. Tunsin kyllä ne paineet ja odotukset selkänahassani, ja sitten syyllistin itseäni, koska en ole lämpöisen hössöttävä kanaemo. Rakastan kyllä tärkeitä ihmisiäni, mutta en vaan tunne vetoa hoivaamiseen.

Usein naisilta edelleen tunnutaan odottavan sitä, että hoivataan luontevasti omat ja naapurin lapset, ja tietenkin sukulaiset - miehestä nyt puhumattakaan. Työpaikalla pitäisi olla jonkinlainen ilmapiirin kohottaja ja lämpöinen emohahmo. Mutta tässä kohtaa ei vaan natsaa, enkä ole maailmaa syleilevän äidillinen.   

Olen ihan mahdoton huushollaaja.
Minulta taitaa puuttua kaikki mahdolliset sisustus-, siivous- ja kokkausgeenit. Olisi ihanaa, jos olisi siisti ja kauniisti sisustettu koti, mutta en vain osaa enkä jaksa. Välillä tunnen tästä omantunnon pistoja - varsinkin silloin, jos kyläilen kauniisti laitetussa kodissa, jossa on itseleivotut korvapuustit ja kaikki sointuu yhteen. Silloin on pienoinen kontrasti palata omaan kotiin, jossa edes pakastepullia paistellaan aniharvoin. Joskus esikoiseltamme tuli noottia, että "kaikilla" muilla on hienot kodit ja meillä ihan tyhmä. Joopa joo, ehkä niillä ihan kaikilla muilla on äidit, joilla on hoiva- ja sisustusvietti kohdillaan :D 
 
Tällaisia huonommuuksia täällä - joko sinä olet uskaltautunut raottamaan omiasi?

maanantai 10. syyskuuta 2018

Kesäinen viikonloppu mökillä

Viikonloppuna oli mahdollisuus nauttia ehkä viimeisistä kesäisistä keleistä. Ja mikä olisi sen parempi paikka kuin mökki. Vaikka sinne lähteminen tarkoittaa aina roudaussirkusta ja paikoilleen asettumisen vaivannäköä, niin se kannatti tälläkin kertaa. 


Pakkasin matkaan itseni lisäksi pojat, pari kassillista ruokatarpeita, lautapelejä ja vaatteita laidasta laitaan. Loppujen lopuksi takkeja ja paksumpia vaatteita ei tarvittu, vaan mentiin enimmäkseen t-paidoilla ja verkkareilla. Esikoisella tosin uikkarit taisivat olla käytetyin vaate - ne eivät ehtineet edes kuivahtaa käyttökertojen välissä. Minä ja kuopus tyydyimme lähinnä katselemaan laiturilta ja pulahdimme pikaisesti vain löylyjen välissä. 

Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään sai kölliä järvimaiseman rauhassa, raikkaissa pohjoistuulissa, lempeässä auringonpaisteessa ja mökkisaunan lämmössä. Aamulla oli ihana herätä, tallustella laiturille ja pestä kasvot kylmällä järvivedellä. Sitten aamupala hissukseen ja kahvit kaikessa rauhassa. 

Illat ja yöt olivat muuten jo ihan pelottavan pimeitä. Kun vilkkaalla mielikuvituksella varustettu naisihminen yöpyy mökillä yksin lasten kanssa, niin siinä ehtii kuvitella jo kaikki mahdolliset ja mahdottomat möröt, ryöstäjät sun muut. Oli hieman kuumottavaa käydä puskapisulla, kun pimeys ympärillä tuntui hyökkäävän päälle.   

Ja koska lasten kanssa aina voi jokin mennä hullusti, niin sunnuntaina iski pienoinen jännitysnäytelmä. Kuopus alkoi oksentaa puoliltapäivin melko rajusti ja iltapäivän mittaan aloin miettiä, että millähän ihmeen konstilla tästä vielä päästään 100 kilometriä kotiin... Tauti oli onneksi sen verran lyhyt ja ytimekäs, että alkuillasta päästiin onnistuneesti kotimatkalle - ämpärin kera ja hieman jännitystä matkassa. 

Tämän viikon aloitin toipilaan kanssa kotosalla. Huomenna taas verstaalle, mutta yritän säilyttää mukanani edes pienoisen tuulahduksen järvituulia ja rentoa mieltä. 

Hyvää uutta viikkoa! 









torstai 6. syyskuuta 2018

Lisävinkit kuntoilumotivaatioon

Kenestäkään meistä ei ole olemassa varmuuskopiota tai varaversiota. Siksi omasta hyvinvoinnista ja kunnosta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. 

Tutkimukset osoittavat jatkuvasti, että liikumme liian vähän. Liikumattomuus on todellinen terveysriski sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Onneksi kuitenkin pienillä korjausliikkeillä saa aikaiseksi jo ison vaikutuksen.

Jos kuntoilun aloittaminen takkuaa, niin tsekkaa kuntoon ainakin perusasiat ja ota käyttöön lisävinkit.

Muista ennen kaikkea:
Loppujen lopuksi on kyse arvoista ja asioiden priorisoinnista. Jos sinulta kysytään tärkeimpiä arvojasi ja niihin kuuluu terveys, niin muista myös tehdä konkreettisia asioita sen eteen.  


Nuku ja syö riittävästi
Unettomana ja nälkäisenä urheilee korkeintaan toimintaleffojen utopistinen sankari. Tavallinen ihminen tarvitsee sopivan vireystilan, jotta jaksaa motivoitua kuntoilusta. Huolehdi siis perusasiat mallilleen, ennen kuin aloitat mitään isompaa kuntoiluprojektia.

Syömisessä terveellinen ja järkevä linja pitää huolen siitä, että jaksat kuntoilla. Salaatinlehdet eivät takuulla pidä sinua liikkeellä, mutta ei toisaalta kannata ihan koko lounasbuffetiakaan vetäistä kerralla ;)

Kuntoilumotivaatio

Suunnittele etukäteen milloin kuntoilet
Varaa kalenteriin aikaa kuntoilulle. Suhtaudu merkintöihin samalla hartaudella kuin työtapaamisiin tai sovittuihin deadlineihin. Niistäkään ei lipsuta.

Mistä voisit luopua?
Jos aika ei muuten riitä, niin mieti kuuluuko päiviisi jotain, josta voisit luopua? Facessa roikkuminen, kodin ylenmääräinen siivoaminen, tv-maratonit? Muista, että kuntoilun ei tarvitse viedä päivästäsi aikaa tuntitolkulla, vaan jo 10-15 minuuttia on parempi kuin ei mitään. Jos on aikaa katsella pari tuntia tv:tä tai lukea kirjaa, saat takuulla mahdutettua myös pienen treenin päivääsi ;)

Merkitse toteutuneet kuntoilut muistiin
Käytä jotain sporttisovellusta (Heiaheia, Sporttracker yms) tai merkitse toteutuneet liikkumiskerrat  vaikka kalenteriin. Itselläni tämä toimii kannustimena ja myös totuuden peilinä. On palkitsevaa nähdä kuntoilumäärien karttuminen.

Unohda olkapäältäsi huutelevat pirut
Vaikka koulun liikuntatunnit olisivat olleetkin kamalia ja takaraivossasi kaikuisi liikunnanopen negatiivinen palaute, niin unohda ne! Pystyt siihen kyllä, sillä olet aikuinen ja sinun ei tarvitse olla vuosikymmenien takaisten asioiden vanki tai kärsiä epäammattimaisen open ääliöimäisyyksistä koko ikääsi. Ansaitset parempaa! Tiedän - voi olla helpommin sanottu kuin tehty... 
 
Palkitse itsesi
Muista palkita itsesi saavutetuista tavoitteista ja etapeista. Mieti etukäteen, mikä palkinto voisi olla. Leffailta, uusi paita, hemmotteluhetki? Vähintäänkin muista kehua itseäsi ja olla tyytyväinen joka ikisen suorituksen jälkeen. 

Panosta kivoihin kuntoiluvaatteesiin
On huomattavasti kivempi sporttailla hyvin hengittävässä ja kivan näköisessä vaatteessa. Toimiva vaate ei aina ole edes kallis. Itse käytän paljon H&M:n edullisia toppeja sekä Lidlin kuntoiluvaatteita. 

Seuraa aktiivikuntoilijoita somekanavissa
Se mitä näet paljon, muuttuu jokapäiväiseksi. Jos Instagram-feedissäsi pyörii joka päivä sporttipäivityksiä, siitä alkaa muodostua jonkinlainen normi ja itsestäänselvyys. Itse inspiroidun tosi paljon muiden sporttipäivityksistä ja seuraan mm. Anna Saivosalmea, Joosua Visuria ja Lotta Haralaa.

Ennen kaikkea: muista olla itselleni kiltti ja tehdä niitä asioita, jotka tekevät terveydellesi hyvää ♥


Aiemmat sporttiaiheiset vinkit ja tekstit TÄÄLTÄ
© Oman katon alla
Maira Gall