Melkein-lapseton aleshoppailee

Tällä viikolla olen lillunut pumpulipilvessä ja arjen autuudessa - pojat ovat olleet mummolassa maanantaiaamusta lähtien ja saamme heidät takaisin perjantaina. Oi helppoutta! Talletan tämän syvälle muistin lokeroihin, sillä tämä saattaa olla viimeinen kerta tätä sorttia. Isovanhemmat vanhenevat ja enää tämän jälkeen ei raaski hoidattaa heillä lapsia monta päivää putkeen. Ensi kesänä pitänee hankkia joku koulutyttö helpottamaan näitä lasten kesäloma-aikoja...

Mutta siihen aleshoppailuun!

Päivä 1. Yhtenä iltana hurautin paikalliseen pieneen kauppakeskukseen. Tavoitteena oli löytää itselle jotain uutta päällepantavaa. Siistejä t-paitoja töihin ja ehkä joku mekko.

Tulos: Löysin Finlaysonin pop-upista kaksi käsipyyhettä ja Iittalan outletista tosi hyvän ja edullisen II-laadun paistinpannun.

Sitten Vero Modassa tunsinkin itseni toiselta planeetalta tipahtaneeksi mummoksi. Viereisessä H&M:ssä sentään sovitin pari paitapuseroa. Toisesta näkyi rintsikat läpi ja toinen paita oli muuten vaan outo.

Mutta herranjestas, miten jumalaisen upealle näytin sovituskopin pehmeässä valaistuksessa. Peilikin taisi olla ystävällisen hoikentava. Vau! Tulin ihan hirveän hyvälle tuulelle. (Ennen kuin kuvittelette kehuskelevani itseäni, lukekaa pidemmälle...) Lopuksi kurvasin lastenosastolle ja löysin pojille lippikset.

Kappahlista en löytänyt itselleni mitään, mutta pojille paidan ja housut.

Saldo: Kaikenlaista hyödyllistä, mutta itselle ei mitään. Paitsi ajatus siitä, että vartaloni on upea jumalanruoska.

Päivä 2. Ajoin töiden jälkeen toiseen pieneen kauppakeskukseen. Ahtauduin Lindexin sovituskoppiin parin vaatteen kanssa. Riisuuduin, ja MITÄ hl***#ä? Missä oli mun jumalaisen upea afroditen vartaloni? Tilalle oli ilmestynyt kalpea selluliittinen möhkylä, joka tursuili keskivartalosta omituisesti? Olikohan peilissä jotain vikaa? Meni kyllä fiilis ja ne bikinitkin näyttivät kamalilta.

Sovittamani mekko oli kyllä aivan täydellinen. Mikä parasta, ne möhkylät hukkuvat kivasti sen alle. Hintalapussa oli -50%, joten ostaessani mekon säästin parikymppiä rahaa. Miten kätevää! Mutta jäi kyllä paha mieli mokomasta typerästä (takuulla vääristävästä) peilistä ja ddr-tyyppisistä kuulusteluvaloista. Ihan varmana Victoria's Secret -mallitkin näyttäisivät läskeiltä pötkylöiltä niissä olosuhteissa!

Täydellinen farkkumekko

Sitten Seppälä. Otin sovitukseen kasan ale-bikineitä ja pari vaatetta. Sielläkin oli karsea peili ja valaistus. Oi miksi ette voi antaa meidän naisten uskoa, että olemme silkoisia ja hoikkia jumalattaria?? Olisiko se muka liikaa pyydetty? Epäjumalallisesta keskivartalonäkymästä huolimatta ostin yhdet bikinit ja t-paidan.

Saldo: täydellinen mekko, t-paita ja bikinit. Plus havainto siitä, etten olekaan jumalatar, vaan keski-ikäinen veltostunut kurppa. Fuck.

Opetus. (Eikö sellainen aina pidä olla?)

1. Älä anna periksi. Jos olisin jättänyt shoppailut vain ensimmäiseen päivään, olisin joutunut ehkä pukeutumaan käsipyyhkeisiin. (Paitsi että toka päivä romutti kuvitelmani omasta upeudestani. Fuck sille.)

2. Usko mieluummin henkkamaukan peiliä kuin jonkin muun kaupan. Tästä lähtien menen joka päivä kotiin H&M:n sovituskopin kautta. Siellä olin niin jumalatar! Menkää tekin! Mukaan voi ottaa ihanan kukkapannan hiuksiin, jolloin voi kuvitella kirmaavansa pitkin kesäisiä ketoja suoraan komean rakastajan syliin. (Mutta varo kirmaamasta oikeasti, sillä törmäys peiliin voi tehdä kipeää.)

3. Jos vaatekaupan myyjä on hapan kuin sitruuna, se saattaa johtua vain siitä, että hän on itsekin joutunut käymään siellä sovituskopissa. Vähemmästäkin tulee paha mieli, eikä yhtään tee mieli olla ystävällinen asiakkaille.

Ekstra: enää/vielä 1½ päivää töitä ennen lomaa. Iso helpottunut huokaus.


Kesälista

Loma lähestyy ja mielessä alkaa pyöriä kaikenlaisia tekemisiä ja asioita, joita haluaisi kesän aikana tehdä. En vedä hernettä nenuun, jos kaikki asiat eivät toteudukaan. Mutta saatan kyllä vetää litran tai pari herneitä ihan suun kautta.


Haluaisin ainakin

○ heittää vihdoin talviturkin ja pulikoida järvessä 
○ herätä jonain aamuna klo 5-6 ja nauttia raikkaasta kesäaamusta ihan rauhassa
○ ajaa autolla jonnekin, missä en ole koskaan ennen ollut. Mielellään juoda siellä jossain hyvät kahvit - tai jos siellä ei tarjoilla kahvia, niin vaikka sitten väljähtänyttä mehua omasta eväspullosta
○ viedä lapset jonnekin missä kukaan meistä ei ole ennen ollut
○ leikkiä poikien kanssa vesisotaa 

○ istua terassilla vailla aikatauluja ja pälpättää kaverin kanssa kaikki maailman asiat 
○ syödä mansikoita ihan hirveän paljon
○ maistaa jotain ihan uutta jäätelöä 
○ lukea monta hyvää kirjaa
○ herkutella uusilla perunoilla, savukalalla ja kuivanrapsakalla valkoviinillä

○ läkähtyä helteestä
○ kuunnella sateen ropinaa 
○ viettää päivän uimarannalla muksujen kanssa (tai sitten vain kirjan seurassa)
○ lähteä jonnekin ex-tempore. Ei väliä mihin. Vaikka Tampereen keskustorille tai sitten jonnekin ihan muualle
○ juoda pitkiä ja rauhallisia aamukahveja uutisia selaillen.

Tietenkin haluaisin myös matkustaa ulkomaille, ostaa kymmenen uutta kesämekkoa ja syödä viiden ruokalajin illallisen, mutta jos nyt aloitetaan noista asioista, jotka ovat toteutettavissa näillä rahkeilla :)




Juhannuksen huiput ja anti-kliimaksi

Juhannuksessa oli monta plussaa, mutta myös pari pitkää miinusta. Ehdoton plussa oli sää, joka enimmäkseen oli lämmin ja aurinkoinen. Plussaa myös muutamasta (mökkiolosuhteet huomioiden) hyvästä ruuasta ja kuivan rapsakasta kuohujuomasta. Mölkyn (tai kyykän, kuten minun lapsuudessani sanottiin) pelailu oli hauskaa ja samoin ne muutamat pienet omat hetket kirjan parissa.


Miinusta tuli omasta pms-mielialasta, poikien liiallisesta riehakkuudesta sekä heidän kuuloaistinsa vajavuudesta ja mökin keskeneräisen alkeellisista olosuhteista. Myönnän, että jossain vaiheessa en ollut ollenkaan mukavaa seuraa, vaan lähinnä tulta syöksevä lohikäärme...




Jossain vaiheessa selailin anopin lainaksi tuomia Maalla-lehtiä, mutta ne oli pakko palauttaa pikapikaa, sillä tulin vain huonolle tuulelle katsellessani muiden idyllejä. Enkä selkeästi ole oikeaa lukijakuntaa, jos lehden mielestä toimiva lapsiperheen eteinen on sellainen, jossa on iso valkoinen matto, antiikkituoli ja lipasto, joka muistuttaa nukkekodin kalustetta minilaatikoineen. Että heippa vaan fantasia-lehdet, en jää kaipaamaan utopioitanne.

Samoin saivat lähteä Viherpihat, sillä mökkitontin kauheuteen ei auta parin pienesti söötin kukkapenkin perustaminen tai vinkit "kivan" heinäseiväskoristelun tekemisestä. Ero todellisuuden ja ihanteiden välillä on vain liian suuri, eikä hsp-mieleni oikein kestä tuollaista epäsuhtaa.

Kaiken lisäksi sain aikaiseksi riidan, kun kimmastuin kaikesta kaaoksesta, kasoista, keskeneräisyydestä ja rumuudesta. Selkeästi olen ihminen, joka voi hyvin silloin, kun paikat ovat edes suurinpiirtein järjestyksessä. Kaipaan ympärilleni tilaa, minimaalisuutta ja selkeyttä. Alan voida huonosti, kun joka taso, nurkka, neliö ja pöydänkulma pursuaa tavaraa. Yritin karsia selkeästi turhaa tavaraa kaapeista, jotta edes osan tavaroista saisi siististi ovien taakse. Sainkin sitten totaalisen pimahduksen, kun mies mokoma meni pelastamaan roskikseen heittämiäni "aarteita", mm. 70-luvulta peräisin olevan ihan hirveän saunanaulakon, jossa on alastomia rumia ukkeleita lauteilla ja jokin mukamas hilpeä loru. Lopulta vannoin, että joko minä tai se naulakko lähtee, ja että alan säästää ikiomaa mökkiäni varten (hah :D ). Olkoon vaikka millainen röttelö jostain hyttyspuskien keskeltä, mutta siellä olisi vain kivoja esineitä ja niitäkin vain hyvin vähän.

Sopu saatiin kyllä aikaiseksi, enkä pakannut kimpsujani (vielä), mutta ai että haaveilen oikeasti omasta pikku mökki-idyllistä. Sellaisesta, jossa ei olisi rakennusjätettä ympäri tonttia tai pelkkää kaaosta kaaoksen perään. Ja olisi laituri, jolla voisi istua ja lillutella varpaita vedessä. Jään odottelemaan lottovoittoa tai jonkin salaperäisen Amerikan isosedän perintöä ;)

Terveisin
viimeistä työviikkoa aloitteleva savunhuuruja nenästään puhalteleva mökkilohikäärme

Kesäjumppa

Heippahei, arvon naiset! (Tai sinä satunnainen mies, joka olet vahingossa eksynyt tänne, kun etsit sixpäk-treeniohjeita - täältä niitä löytyy.) Tiedättehän, että kesällä tulisi ylläpitää kuntoilua. Juhannuksenakaan ei auta vain laiskotella. Muuten kroppa vallan veltostuu ja lötkistyy.

Näillä treeniohjeilla takaat timmin kesävartalon ja sporttisen olemuksen. Aletaanpa viritellä jumppamattoja ja käsipainoja kokoon! Suosittelen suorittamaan treenin ulkosalla, jos sää suinkin sallii.

Liike 1. Mene selinmakuulle jumppamatolle. Hengitä syvään sisään ja liikuta sitten silmiäsi ylös ja alas. Toista viisi kertaa. Tiedän, että tämä on vaativa liike, joten tsemppiä suoritukseen!! Jos silmien liikuttaminen tuntuu liian raskaalta, voit vain maata. Se treenaa tehokkaasti selkälihaksia.

Liike 2. Kierähdä vasemmalle kyljelle, nojaten vasempaan käteen. Nosta oikeaa kättäsi viisi kertaa. Ei ole väliä mihin suuntaan. Tällä liikkeellä treenataan paitsi kylkilihaksia, myös lämmitellään käsivarren lihaksia seuraavaa liikesarjaa varten. Toista sama oikealla kyljellä maaten.

Jos olet todella urhea, voit tähän väliin
valita tämän super-liikkeen. 
Liike 3. Nouse istumaan tai seisomaan. Ota esiin käsipainot. Esim. puolen litran (täysi, toim. huom.) siideritölkki on mainio tähän tarkoitukseen. Jos olet jo kokenut treenaaja, saatat tarvita viinipullon. Avaa tölkki/pullo. Vie oikealla kädellä tölkkiä hitaasti kohti suuta, jännitä hauista ja kaada tölkin sisältöä suuhusi. Nielaise välillä. Toista viisi kertaa. Tee sama vasemmalla kädellä. Huh, selvisitkö? Ravistele käsiä, sillä tämä kyllä vie mehut (tai sidut) kokeneeltakin treenaajalta.

Liike 4. Kestovoimaa käsivarsille, reisille ja silmien lihaksille. Ota esiin yksi käsipaino (kirja tai naistenlehti) ja käy istumaan. Ota paino tasaisesti kumpaankin käteen ja aseta jalkojesi päälle. Avaa ja ala lukea. Lue niin kauan kuin suinkin jaksat. Kädet ja jalat voivat mennä hapoille painon kannattelusta, mutta ei hätää: olet vahvempi kuin luuletkaan!

Mahtavaa! Vieläkö kaipaat lisätreeniä. Kävele jääkaapille, ota esiin jälleen uusi käsipaino ja toista liike 3. Hyvä sinä!

Muista treenin jälkeinen riittävä nesteytys ja lepo. Lihas kasvaa vain, jos treeni, ravinto ja lepo ovat sopusoinnussa.

Mikäli kaipaat lisää treenivinkkejä, ota rohkeasti yhteyttä! (Ja muuten Jutta Gustafsberg, kannattaa palkata minut tiimiinne, ennen kuin joku kilpaileva firma ehtii apajille. Tiedän, että olen aivan uraa uurtavan nerokas, mitä tulee fät fitnessiin.)

Kiinteyttävin terveisin oma pöösönal treinerinne Tuula <3 <3 <3

Jaxuhaleja!
(Ps. tulikin mieleen, että terqqui zinne Nanna Karalahdelle ja Jax-pojalle - hirween ihq nimi ja Jaxuja hänelle vaan (ehkä tää jaxuhali-juttu menee ohi ennen kuin hänestä tulee isompi). Tavataan varmaan syxyllä, jos/kun pääsen mukaan Fätness-päiväkirjoihin, ziiztii!)

Kesäyön unelmia II, ja vinkki loistopalvelusta

Juhannusviikko. Siihen jollain lailla tiivistyy kesän upeus, vaikka samalla se vasta antaa lupauksia tulevan ydinkesän tunnelmasta. En kuitenkaan voi välttyä tuntemasta pientä haikeutta ja pelkoa siitä, että kesä lipsahtaa käsistä liiankin pian. Tuntuu siltä, että pitää pysyä koko ajan silmät ja korvat auki, ettei mikään ihanuus ja auringonpaisteinen hetki pääse livahtamaan ohi.

Kuopuksella on meneillään viimeinen tarhaviikko ja sen jälkeen hänelläkin alkaa kesäloma. Minä odotan omaani vielä ensi viikon. Ja sitten se juhannus siinä välissä. Minä niin rakastan sen tunnelmaa. Odotan ulkona oloa, leppoisan kesäjuhlan rentoa juhlallisuutta, hyvää ruokaa ja saunomista. Haluan tuijottaa pilvenhattaroita, nuuhkuttaa luonnonkukkia, kulkea pellonreunaa ja tallentaa sieluni sopukoihin kesäillan huumaa.

Omassa lapsuudessani juhannus vietetiin aina mökillä Päijänteen rannalla. Oli juhannussauna vihtoineen ja järvipulahduksineen, Suomen lippu liehumassa ja juhannuskokko, jonka äärellä istui satunnainen otos naapureita, tuttavia ja sukulaisia. Aikuiset lauloivat ja joku soitti haitaria tai kitaraa. Taisivat nautiskella lasin tai pari sahtia (ja miehet kävivät kumma kyllä usein halkoliiterillä). Minä nautin siitä tunnelmasta, että aina oli joku aikuinen, joka tuli kanssani heittelemään kiviä järveen ja kuuntelemaan höpötyksiäni. Ja illan mittaan rakastin sitä tunnelmaa, kun sain ikään kuin kärpäsenä katossa katsella aikuisten höpöttelyä, naurua ja iloista yhdessäoloa.

Vieläkin ammennan siitä tunnelmasta, vaikka nuo elementit osittain puuttuvatkin. Se sama iloisen kepeä keskikesän juhlan tuntu on mukana edelleen.


Otsikossa lupasin myös vinkin hienosta palvelusta. Tampereen kaupunginkirjasto tarjoaa Mitä lukisin -palvelua, jonka kautta voi saada kirjasuosituksia omaan sähköpostiinsa. Täyttämällä lomakkeelle muutamia perustietoja - minkä tyyppisestä kirjallisuudesta pitää, mistä kirjoista on aiemmin tykännyt jne. - saa muutaman viikon sisällä lukusuosituksia.

Omat suositukseni tuntuivat osuvan aivan nappiin. Lista sisälsi pari sellaista kirjaa, jotka olin jo laittanut aiemmin muistiin. Sitten oli monta sellaista, joita ei olisi tullut mieleeni haeskella kirjastosta, mutta jotka kuulostavat juuri sopivilta minulle. Aivan upeaa palvelua! Ehkä laitan lukuvinkit johonkin tulevaan postaukseen.

Tietoa palvelusta: klik.






Plan B ja onnistunut viikonloppu

Alunperin oli tarkoitus lähteä viikonlopuksi maalle, mutta viime metreillä pistimmekin jarrut pohjaan. Jäätiin sittenkin kotiin ja jätettiin väliin kaikki pakkaaminen, roudaaminen ja säätäminen. Sen sijaan oli Plan B, joka sisälsi rentoa oloa, ihan villejä aikatauluja (eli aikatauluttomuutta) ja pipon löysäilyä.


Viikonlopusta jäi viivan alle ainakin:

* kaksi juoksulenkkiä ja yksi bodypump
* yksi koko perheen kauppareissu
* yksi juotu viinipullo
* herkkuja ja törkeän hyvää raakamakkaraa, nam!
* yksi loppuunluettu kirja. Ian McEwanin Sovitus oli aikamoinen järkäle. Alkuun pääsy oli hieman työn ja tuskan takana, mutta kun teksti alkoi vetää, niin sitten se veti. Taitavasti sommiteltu tarina, jonka loppumetreillä tapahtui käänne, joka saa miettimään kirjaa vielä jokusena iltana jälkeenpäinkin.
* yksi aloitettu kirja - Didierlaurentin Lukija aamujunassa.
* paljon lasten ulkoilua
* pitkään nukuttuja aamuja (luojan kiitos pelikonsolille ja tabletille)
* levännyt mieli.

Tästä on hyvä ponnistella vajaan työviikon verran kohti juhannusta ja sen jälkeen viimeiseen työviikkoon ennen lomaa.

Kesäyön unelmia, osa I

Oi tätä kesän ihanuutta, mutta on siinä omat kääntöpuolensakin. Olen luotaisesti illanvirkku ja aamuntorkku. Näin kesäaikaan tuo vielä korostuu, kun on valoisat kesäyöt. Iltaisin olen virkeä kuin peipponen, vaikka aiemmin päivällä olisi väsyttänyt miten paljon tahansa. Aamut ovat ihan pelkkää kamaluutta ja olen varma, etten kenties mitenkään selviä hengissä iltaan saakka.

Viime viikonloppuna kupsehdin valveilla melkein yhteen saakka kumpanakin iltana ja kävin ulkoilemassa kameran kanssa. Kesäyöt ovat upeita, kun luonnon tuoksu ja rauha on niin käsinkosketeltavaa.

Tulevalle viikonlopulle on luvassa vesisadetta, mutta toivottavasti jossain välissä pääsee vähän ulkoilemaankin. Ohessa kesäyön unelmia á la Sata-Häme.








Muistetaan, että torstai on toivoa täynnä ja kohta on jo viikonloppu!

Asioita

Arkiviikko on lupaavasti puolivälissä ja kohta voi kääntää katseensa armahtaviin vapaapäiviin. Aurinko paistaa, alla on aamukuntoilu työmatkapyöräilyn merkeissä ja olo on jopa melko pirteä. Hyvä näin.

Kotinurkilta löytyy ihania maisemia. Iso plussa! 

Sain kolmoishaasteen Rva Kepposelta. Kiitos :) Melkein olisin voinut kopsata Kepposkan vastaukset, koska niin moni kohta osui ihan kohdilleen. Mutta alla omani...

3 asiaa joita odotan... kesälomaa, aurinkoisia päiviä ja aikaa rentoutua.
3 asiaa joita haluan... rauhallisia hetkiä, hiljaisuutta ja uuden kameran.
3 asiaa joita teen usein... töitä, huokailen syvään ja komennan lapsia.

3 asiaa joista tykkään... lukeminen, liikkuminen, valokuvaus.
3 asiaa joista en tykkää... kotityöt, teennäiset ihmiset ja kapeakatseisuus.
3 asiaa joita minun pitäisi tehdä... siivota enemmän, mennä nukkumaan aikaisemmin ja tehdä töitä juuri nyt (mutta kirjoitan tätä postausta, hah).

3 asiaa jota en osaa... suhtautua nopeisiin muutoksiin, perata kalaa tai toipua nopeasti mieltä kuohuttavista asioista.
3 asiaa jotka rauhoittavat minut... luonto, ystävän seura tai hyvä kirja.
3 asiaa jotka saavat minut stressaantumaan... liian täysi kalenteri, tekemättömät kotityöt ja se, että pitää jatkuvasti olla läsnä jollekin, eikä itselle tahdo jäädä tarpeeksi tilaa.

3 asiaa mitä tein viikonloppuna... olin maalla, sain pienimuotoisia hermoromahduksia ja valokuvasin.
3 asiaa mitä olen tehnyt viimeisen viikon aikana... tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa, pyöräillyt kerran töihin ja ostanut lapsille jättitikkarit (koska halusin kompensoida lapsuudentraumojani, kun en itse saanut niitä :D ).

Tämä on tainnut olla jo melkein kaikissa lukemissani blogeissa, joten en haasta ketään. Nappaa tämä silti mukaasi, jos et ole vielä tätä saanut :)

Aurinkoista päivää kaikille. ♥

Viikonlopun ja maalaiselon plussia ja miinuksia

Viikonloppuna olimme ensimmäistä kertaa maalla sitten hiihtoloman.

Mökkiä ja maaseutua ajatellessa mielikuvissani siintää aina tuulessa huojuvaa peltomaisemaa, lintujen loputonta visertelyä ja näkökentän poikki vilistäviä metsäkauriita ynnä muita upeuksia. Todellisuus on usein jotain ihan muuta. Seuraavaksi meidän mökkeilymme plussia ja miinuksia.

Plussia

+ Lintujen ja luonnon äänet. Hiljaisuus.
Kotona äänimaisemaan kuuluu omien lasten kiljunnan lisäksi naapurien muksujen äänitehosteet sekä liikenteen äänet.

+ Viereisellä pellolla majailevat pitkäkorvaiset rusakot ja kurkipariskunta. Kerran olemme nähneet metsäkauriita ja joskus kettuja iltahämärissä.

+ Rauhallisuuden ja hitauden tunne. Ei televisiota viemässä huomiota, ja nettiyhteyskin rajoittuu puhelimen mobiiliyhteyteen.

+ Ne pienet hetket, jotka onnistuu pyhittämään itselleen. Kuppi kahvia, naistenlehti ja katse kohti pilviä ja peltoja. Se on onnea!

+ Kun onnistuu katsomaan rumien asioiden yli, on todella viihtyisää. Silmälaput olisivat kyllä hyvä ostos. Tai että pitäisi silmät kokonaan kiinni... Valokuvauksessa tiukka rajaus on ehdoton plussa. Ai miksi? Ks. kohta miinukset...



Valokuvaus on jees, mutta rajaaminen on ehdoton juttu. Tässä kuvassa alareunassa
pilkottaa p***asäiliön kansi ja vasemmassa reunassa appiukon projektia, jonka
sivutuotteena on valtavia savikasoja pellonreunassa. 

Miinuksia

- Järkyttävä ja mieltä raastava keskeneräisyys. Mökkiprojekti alkoi n. 2008 ja eteni alkuvaiheessa suht vauhdikkaasti. Koska mies ei halunnut ottaa enempää pankkilainaa, homma hidastui. Pitkällä silti ollaan, mutta oleelliset asiat kuten yläparven portaat ja kaiteet sekä keittiö puuttuvat.

- Tontti on vanhalla vesijättömaalla ja kasvaa pajukkoa, karhunputkea ja miehenkorkuista rikkaruohoa. Sanottakoon plussana, että myös paljon kauniita luonnonkukkia.

- Paikka on järven rannalla, mutta sen luokse ei pääse. Ranta on ihan toivotonta ruovikkoa, johon ei ole asiaa kuin pitkillä kumisaappailla ja silloinkaan siinä ei ole mitään järkeä. Pitäisi ruopata ja rakentaa ranta ihan alusta lähtien. Vain kaivinkoneen ajotaito puuttuu ;)  Tai se raha.

- Rakennusvaiheessa tulleita jätteitä on heitelty ympäri tonttia ja niiden perkaamiseen tarvitaan konevoimaa.

- Tarvittaisiin pari kiloa dynamiittia, jotta tontin saisi siistimmäksi. Toistaiseksi tyydymme katselemaan pilviä ja ruokkoamaan hirvityksiä hitaasti sillä kapasiteetilla, mitä on käytettävissä.


Boho chic oleskelutila ja keittiö. Eikö olekin ihanan originellia ja boheemia!
Veikkaan, että tämä on tuleva sisustustrendi nro 1.

Ekstat

* Mahdollisuudet. Kuten Matti Nykänenkin on todennut: jokainen tsäänssi on mahdollisuus. On ihan mahdollista, että vielä joskus tulee suht valmista, tai ainakin siedettävämpää.

* Viini on pelastus. Muutamien lasillisten jälkeen mökkeily on huomattavasti siedettävämpää ;)

Ja kuitenkin 

Kaikista miinuksista ja ärsyttävyyksistä huolimatta kaipaan maalle. Oma rauha ja hiljaisuus ovat niin isoja plussia, että ne peittoavat monta miinuspuolta. (Tai siis mikä hiljaisuus? Meillähän on kaksi pojanvintiötä, joten suhteutetaan se hiljaisuus sen mukaan :D )


Saimi ja minä - lähes samikset

Viikonloppuna maalla käsiini osui viime keväinen Anna-lehti. Kädessä kahvikupponen, taivaalla aurinko (ja pohjoistuuli, jonka ansiosta minulla oli pitkät kalsarit koko viikonlopun) ja pieni hetki itselle. Lehdessä oli Saimi Hoyerin pieni haastattelu ja voi että! Mehän olemme ihan samiksia!! Vai mitä sanotte näistä:


Meillä on NIIN sama juttu! Me tosin ruokailemme hieman aikaisemmin (koska jos odottaisimme klo 19 saakka, niin siihen mennessä olisi tullut jo lopullinen ero, hajotettuja ikkunalaseja ja ovelle olisi ilmestynyt poliisi. Tiedättehän - lasten ja naisten verensokeri on syytä pitää tasaisena, jos haluaa välttyä isommilta katastrofeilta).

Minä niin näen sieluni silmin, Saimi, miten teilläkin syödään makaronia ja jauhelihakastiketta (josta unohtui suola). Makaronit lentelevät kotoisasti lattialle ja maitolasit kaatuvat, koska pojat nyt ovat poikia. Teilläkin varmaan syödään pitkään, koska joka haarukallisen välissä on noustava ylös. Tiedättehän - jollekin tulee kakkahätä, joku purskautti maidon nenästään, tarvitaan talouspaperia, keittiöpyyhettä, kokovartalopyyhettä, mitä milloinkin... Kun pojat vihdoin ovat syöneet ja poistuneet pöydästä sotkemasta, voivat aikuiset syödä jäähtyneet makaroninsa kiukun vallassa. Hampaiden välistä ehkä keskustellaan jotain maksamattomista laskuista ja sitä rataa.

Niin kotoisaa ja lämminhenkistä. Ja sitten siirrytään sinne sohvalle ja teilläkin on varmaan ihan samat keskustelut:

- Minä haluan katsoa Lego Ninjagoa.
- Eikä! Sä katsoit sen jo kymmenen kertaa.
- Sä oot ihan tyhmä!
- Kuulkaas pojat, nyt laitetaan uutiset.
- Ei taas! Sä aina katsot uutiset. Iskä on ihan tyhmä ja mä vihaan teitä kaikkia!!!
- No niin, ja äitihän ei tietenkään taaskaan halua sitten katsoa yhtään mitään. Viimeks katsoin telkkaria joskus kuukausi sitten. Pitäkää tunkkinne. Muutan muualle!


Ja sitten tämä siivousjuttu! Minä niin tunnen samanlaisuutta. Tosin minulla ei ole kodinhoitajaa, kuten ehkä sinulla. Mutta minä saatan esim. tyhjentää roskiksen miehen kotiin tullessa ja jätän sen oven ulkopuolelle odottamaan miestä. Eikö se, jos mikä, ole ihanaa huomioimista? Ja ostan hänelle pari kertaa viikossa hänen lempioluttaan (koska se on sitä paitsi sattumoisin käyttämäni kaupan halvimpia oluita).

Meillä päin muuten earl gray -teetä myydään joka marketissa, mutta ehkä siellä Savossa asiat ovat toisin ja tee pitää käydä ostamassa Helsingistä. Voisin lähettää sinulle paketillisen, niin ei tarvitse sen takia ajella satoja kilometrejä?

Ah tätä sielujen sympatiaa ♥

PS. Saimi Hoyer on ihana ja minulla ei ole mitään häntä vastaan :)  En vain ymmärrä mistä voi kidnapata lapsia, joiden kanssa voi keskustella pitkään, yhtään missään... Tai miten naista pitäisi lahjoa, että hän jaksaa siivota miestään varten...? Nimim. ei kokemusta moisesta.


Parhaita hetkiä

Vaikka usein manaan perheen pyörittämisen ja työarjen kiirettä ja tympeyttä, niin on niitä hyviäkin hetkiä. Paljonkin. Joskus naurattaa kaiken häsellyksen keskellä, kun ajattelen miten tärkeää ja hienoa on omistaa perhe. Mies, joka on siinä kaikesta huolimatta tai juuri siksi, ja lapset, jotka tekevät kaikesta niin paljon merkityksellisempää ja syvempää.

Kaikkine sotkuineen, hiekanjyvineen, nahisteluineen, vaatekasoineen ja kaikkine päivineen valitsen mieluummin tämän kuin jonkin muun kaikista muista vaihtoehdoista. (Varaan silti ikuisen valitus- ja marmatusoikeuden, jos/kun sille päälle satun.)
 
Eilen illalla kävimme potkimassa jalkapalloa. Ohi käveli ihmisiä ja pistin merkille miten pitkään eräs nainen katsoi meitä. Sillä tavalla, että katseesta saattoi tulkita jotain sen tapaista, että onpa ihanaa, kun perhe viettää yhdessä aikaa ja että onpa söpöt lapset. Tuli lämmin fiilis. Että tässä olemme me, yhdessä. Sniisk ja liikutus.

Kotimatkalla poimin kukkakimpun ja perillä pyöräytin pikaisen kakun valmiista pohjasta. Tie isojen ja pienten poikien sydämeen käy tunnetusti vatsan kautta. Pätisi muuten naisiinkin varmasti ;)


Illalla siliteltiin pikkutyypit sänkyyn. Silloin aina kuulee kaikenlaista puheenpälpätystä, joka ei aiemmin päivällä ole ehtinyt kuuleville korville. Suunnittelivat taas ryhtyvänsä isona astronauteiksi tai NHL-jääkiekkoilijoiksi sekä ostavansa kymmenen urheiluautoa ja isoja timantteja. Äiti saisi kuulemma joskus ajaa jotain niistä autoista ja sitten pitäisi istua katselemassa kaikki jääkiekkopelit. Hyvä, että on äidinkin tulevaisuus taputeltu.

Nukkumaan mennessä kuulee myös ne ihanimmat kohteliaisuudet. "Äiti, olet ihana ja sinulla on jotenkin kaunis naama." Ja "Ole vieressä vielä hetki." ♥

Mitkä ovat teille niitä pieniä tärkeitä hetkiä tai muistoja äitiyden arjesta?


Yhdet häät ja yksi kesäloma

Viikonloppuna oli juhlahumua. Ensin oli esikoisen todistuksenjako - jossa tietenkin kyynelehdin ja meinasin pakahtua liikutuksesta. Todistus oli hieno, vaikka pikkutyyppi itse totesikin niiden muutaman Hyvä-arvosanan kohdalla, että "olen ihan surkea". Hah, aivan kuin minä muinoin ala-asteella, jos en saanut jostain aineesta kymppiä :D

Sitten oli tuttavapariskunnan häät, joita edelsi melkoinen panikointi ja hepulikiire. Tein mm. kaikkien aikojen ennätyksen, kun aikaa oli tunti ja vartti ja siinä ajassa a) laitoin ja meikkasin itseni juhlakuntoon nollatilanteesta, b) mietin paniikissa mitä laitan päälleni ja missä hiivatissa sukkahousut ovat (löysin muuten vain yhdet rikkinäiset ja ne saivat sitten luvan kelvata), c) kokkasin vuoallisen lasagnea ja d) pesin ja ripustin koneellisen pyykkiä.

Lisäjännitystä päivään toi sekin, että sain kunnian kuvata hääparin ulkopotretit. En olisi ikimaailmassa itse moista ehdottanut, mutta suostuin, kun joku tarvittiin hoitamaan kuvaaminen. Hieman arvelutti, koska enhän ole valokuvaaja, eikä kameranikaan ole lähellekään sitä tasoa kuin valokuvaajilla. Olosuhteet eivät  yhtään helpottaneet asiaa, sillä keskipäivän kirkas auringonpaiste ei ole mikään ihannevalo kuvaamisen kannalta. Kuvattavat siristelevät silmiään ja kuvien vaaleat kohdat tahtovat palaa puhki. Lopputulos oli onneksi silti mukiinmenevä.
 
Häävastaanoton jälkeen juhlistimme vielä toisen tuttavapariskunnan kanssa vähän rennommissa merkeissä. Saunomista, syömistä, muutamia lasillisia ja pistäytyminen kaupungin humussa. Oli itse asiassa varsin virkistävää, kun sai olla ihan aikuisseurassa. Mutta pakko sanoa, että jälkeenpäin juhlimisen vaikutus on kaikkea muuta kuin piristävää. Näillä mittarilukemilla toipuminen on sen verran hidasta, ettei ihan heti tee mieli juhlimaan... Tai sitten juhlin korkeintaan pommacin kera ;)


Edessä olisi vielä neljä viikkoa töitä ennen kuin itse pääsee kirmaamaan kesälaitumelle. Juuri nyt neljä viikkoa tuntuu yhtä pitkältä kuin neljä vuotta. Olen ihan varma, että aika on suhteellista ja työpäivien kohdalla se kuluu hitaammin kuin vapaapäivinä ja lomilla... 

Kiireinen viikko, lahjuksia ja erityisherkkää nostalgiaa

En tajua miten nämä viikot voivat olla näin hirveää pyöritystä. Vaikka miten näyttäisi kalenteri tyhjältä jonkin päivän osalta, niin se täyttyy sitten työpäivän jälkeisistä ruokakauppa-asioista, lastenvaatteiden hankinnasta (hups, ei olekaan tarpeeksi sortseja!) ja kaikenlaisesta sumplimisesta. Ja tietenkin ne normaalit ruuanlaitot, joista kyllä tällä viikolla olen pitkälti välttynyt, kun en vain ole ehtinyt. Ruokana on ollut milloin hese-ateriaa, milloin valmislaatikkoa. Eilen oli viikon ensimmäinen päivä, kun ehdin hellan ääreen laittamaan jauhelihakeittoa. Sain hätisteltyä olkapäältä syyttelevän pirulaisen edes hetkeksi.
 
Eilen hankin myös kuopuksen tarhatädeille pienet muistamiset. Ne ovat viimeiset lajiaan, koska kuopuksen tarhataival päättyy juhannukseen. Sain jonkin sortin nostalgiakohtauksen lahjoja paketoidessa ja kortteja tehdessä. Varsinkin (hyvin ansaitun) rosé-lasillisen jälkeen olivat kyyneleet herkässä.

Kyynelehtien paketoidut muumimukit ja tunteella
tehdyt kortit. 

Kumpikin poika on käynyt samaa tarhaa, ja samat hoitajat/opet ovat olleet pitkälti koko ajan mukana. Vaikka tarha ja sen aikuiset ovat olleet huippuihania, oli erityisherkillä lapsilla varsinkin alkutaival hankala. Luottamus aikuisiin, tarhaan ja omaan selviytymiseen syntyi vasta pitkän ajan kuluessa. Itse koin aika ajoin valtavia syyllisyyden tunteita, kun jätin itkusilmäisen, hiljaa kauhuissaan olevan kuopuksen tarhaan lähtiessäni itse töihin. Esikoinen oli astetta sosiaalisempi ja selviytyi pitkälti sen avulla.

Alkukankeuksien jälkeen kaikki on sujunut hienosti ja olen ollut iloinen, että meillä on ollut niin hyvät ja ammattitaitoiset tarhanopet. Kun tietää lapsensa olevan hyvissä käsissä, on paljon helpompi hengittää arjessa.

Vaikka päiväkotia onkin vielä juhannukseen saakka, niin alkaa olla jo vähän haikea mieli. Se on ollut turvallinen ja tuttu paikka monta vuotta. Ensi syksynä pikkutyyppi siirtyy eskariin. Onneksi paras tarhakaveri pääsee samaan ryhmään ja opena on sama ihana tapaus, joka oli esikoisellakin. Kuopus on jo kommentoinut, että "M. on tosi ihana, vielä ihanampi kuin äiti!". Että enköhän uskalla luottaa siihen, että eskari sujuu mallikkaasti :)
 
Meinasin jo kirjoitella pidemmätkin pätkät poikien herkkyyspiirteestä, mutta päätin jättää sen toiseen postaukseen. Blogiini kohdistuvat suosituimmat hakusanat ovat jo pitkään liittyneet lasten erityisherkkyyteen, joten ehkä onkin aika tehdä siitä ihan oma postauksensa. Siitä siis lisää lähitulevaisuudessa.


Pieni uudistus

Koska joskus vaan pitää tehdä jotain, niin uudistin ihan hivenen blogin ulkoasua. En jaksa trimmata kotia enkä miettiä valkoisten tuikkukippojen paikkaa (koska en edes omista sellaisia), mutta on mukavaa, että edes blogi näyttää vähän siistimmältä.

Kaikki linkit, blogiarkistot ynnä muut löytyvät sivun alalaidasta. Muuten sivun ulkoasu antaa enemmän tilaa (eittämättä) loistaville hengentuotteilleni: tekstille ja valikoiduille kuville.

Lueskelin myös blogiani pitkälti taaksepäin ja havahduin: pahimpina väsymyksen vuosina olin näköjään hauskempi ja napakampi kuin nykyään. Ilmeisesti kirjallinen ulosantini on parhaimmillaan silloin, kun häilyn itsemurhan partaalla puklurättien ja nukkumattomien öiden keskellä. Nykyään, kun on jo jossain määrin helpompaa, olenkin ihan pliisu ja tylsä. Ilmankos en myöskään ole saanut kirjoitettua sitä Suurta Romaaniani, kun siihenhän tietenkin vaadittaisiin suurta elämäntuskaa ja paatosta.

Tästä lähtien rupean kuulkaa riekkumaan yöt hereillä - lapset eivät enää herätä, joten viritän kellon pirisemään vähintään tunnin välein - ja järjestän jonkin elämänkriisin Big Time. Pian saatte taas nauttia sarkastisen terävistä ja huumoripitoisista teksteistäni, sekä yllättää minut vellomasta elämän syvien totuuksien äärellä. Se on yhtä varmaa kuin helteinen juhannus Suomen suvessa ;)


Tekstien alalaidassa on myös Tykkää-nappi. Jos siis (tekin) olette sillä tuulella, ettette jaksa kirjoittaa elämää suurempia totuuksia tai parempaa versiota Tolstoin tuotannosta, niin voitte halutessanne vain peukuttaa tekstiä. Edelleen silti ilahdun kaikista kommenteista :)