tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen

Pyhät tulivat ja  menivät. Tilalle tuli tänä aamuna megalomaaninen arki-angsti (ja menkat - olen ekat päivät kipuileva ja kiukkuinen ampiainen, argh). Lupasin itselleni, että saan tänään arki-illasta huolimatta pienen siiderin ja suklaata.


Itse pääsiäinen oli juuri niin rento ja aikatauluton kuin toivoinkin. Ulkoilua mukeloiden kanssa, herkuttelua, lötköttelyä, yhden kaverin & jälkikasvun tapaaminen, saunomista, leffoja kotisohvalla jne. Kerran ehdin ulkoiluttaa kameraakin ja siinä sivussa kuopusta fillarillaan. Jälleen kerran totesin, että kyllä on elämä helppoa, kun lapsetkin osaavat itse pyöräillä. Ei tarvitse muuta kuin itse yrittää pysyä perässä jalkapelillä (ja siinä saakin jo ihan tosissaan puuskuttaa).
 
Suklaamunia ja pääsiäisrakeita oli riittävästi, ja nuo viimeksi mainitut ovat kyllä suurin heikkouteni heti fasun sinisen jälkeen. Pitäisi varmaan hamstrata niitä kaupasta, jos vielä löytyy...
 
Hieman olin muuten ylpeä itsestäni, kun joka päivä liikuin hikoiluttavasti. Joinain päivinä kaksikin kertaa. Ostin myös uuden isomman kahvakuulan (sellaisen, että just jaksoin sen kantaa kaupan tiskiltä autolle) ja tottahan sitä pitää käyttää, ettei mene rahat hukkaan... Pitkästä aikaa puuskutin pieniä juoksulenkkejäkin. Tein ISON oivalluksen, kun tajusin, etten olekaan täysin hapenottokyvytön ja lahjaton nahjus, vaan minulla todennäköisesti on koko aikuisikäni ollut lievä taipumus rasitusastmaan. Alkuvuodesta alkoi henki vinkua pienessäkin fyysisessä rasituksessa ja tovi sitten sain avaavaa lääkettä - henki kulkee ihan eri tavalla ja pystyn sen turvin juoksemaan kuin normi-ihminen konsanaan :)
(Jatkotutkimuksia asian tiimoilta luvassa...)





Valoisaa kevätviikkoa! Nautitaan auringosta ♥
 

torstai 24. maaliskuuta 2016

Havaintoja hiljaiselta viikolta

* Aika menee juuri nyt ihan hirveän nopeasti. En pysy perässä! Pääsiäinenkin on ihan just, enkä ole yhtään kartalla sen suhteen. Mitä tehdään, mitä syödään? Varmaan kaikki kunnialliset perheenäidit ovat olleet menut valmiina ja tiptop jo aikapäiviä sitten..?
 
* Pääasia, eli suklaamunat ja pääsiäisrakeet on sentään hankittu. Ja sehän on oikeastaan jo aika paljon, vai mitä?
 
* Heivasin ulkokanervat menemään ja laitoin tilalle parit narsissit. Kylläpä piristi! Taidan hankkia niitä vielä lisää.

* Koululaiseni käy tätä nykyä useammin diskossa kuin minä. Tälläkin viikolla lähtivät kavereiden kanssa kouludiskoon pitämään hubaa. Takaisin tuli punaposkinen poika, joka oli törsännyt mukana olleet euronsa karkkeihin :D  Mäkin haluan diskoon!!

* Valon määrä sen kuin lisääntyy. Kohta siirrytään kesäaikaan ja illat pitenevät entisestään, jess!

* Jos elämässä jokin on pysyvää, niin lasten vaaterumba. Ihan just äsken oli syksy ja piti päivittää vaatteita ja kenkiä. Nyt taas sama juttu. Ihan takuulla on taas kurahousut, välikausitakit, housut ja kengät jääneet pieniksi tai ainakin kuluneet polvista puhki...
 
*  Ajanhallinta on ihan lähtenyt lapasesta. Pitäisi pistää itselleen rajat sosiaalisessa mediassa roikkumiseen ja muuhun turhanpäiväiseen hömppään. Kotona olisi tsiljoona asiaa tekemättä, kuntoilla pitäisi ja lukemattomat kirjapinot sen kuin kasvavat.




keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Helsinki-viikonloppu ja kevättä ilmassa

Viime viikonloppuna oli ihana poikkeama tavallisesta arjesta. Normaalisti tuntuu että elämäni on vähän sellaista Päiväni murmelina -leffan toisintoa. Aina sama päivä uudelleen, ehkä pienillä variaatioilla - tyyliin tänään makaronilaatikkoa ja huomenna nakkikeittoa, muuten samat systeemit päivästä toiseen.

Perjantaina mies vei lapsoset mummolaan. Lauantaina saimme nukkua ihanan pitkään ihan rauhassa ja sitten startti kohti Helsinkiä! Meidät oli kutsuttu ystävän 50-vuotiskemuihin ja sen kunniaksi olin varannut meille hotellihuoneen. Juhlamekon ja hammasharjan lisäksi pakkasin mukaan pullon skumppaa, koska kyllähän tällaista tapausta pitää juhlia asianmukaisen juoman kera ;)



Kävimme syömässä kaupungilla ja voin suositella ravintola Ilveksen annoksia, pientä rock-twistiä ja mutkatonta palvelua. Ei mikään fine dining, mutta sellaista emme hakeneetkaan, vaan rentoa fiilistä. Sen jälkeen vähän skumppaa hotelli Helkassa, jossa meillä oli huone. Ihan ok hotelli, mutta pakko sanoa, etten menisi uudelleen. Mielestäni hyvässä hotellihuoneessa on ripaus ylellisyyttä ja sellaista wau-fiilistä, mutta nyt se jäi puuttumaan. Lattiat olivat kylmät (ei mattoja) ja kylppäri jopa hieman ankea. Jostain syystä mielestäni juuri kylpyhuoneessa kulminoituu hotelliyöpymisen hienous - tykkään, jos on kylpyamme, irtosaippuoita, kasvopaperia jne. Nyt ei ollut mitään edellä mainituista, vaan kolho vessa... Ens kerralla siis jonnekin muualle ;)

Synttärijuhlat olivat juuri päivänsankarin näköiset - iloiset, monipuoliset ja hauskat. Niin nautimme ilmapiiristä, hyvistä syömisistä, ohjelmasta ja ihmisistä. Toisistammekin :)  Aamulla sen sijaan tuntui, että kupliva iloisuus tarkoittaa tätä nykyä seuraavan päivän omituista oloa, uhhuh...

Ilmassa tuntuu nyt olevan kevättä ja aurinkoa (ja katupölyä, mutta yritetään olla välittämättä siitä). Olen ollut viime päivät pirteällä ja iloisella mielellä. Osansa on varmaan valolla ja viikonlopun irtiotolla, mutta  myös sillä, että olen kuntoillut entistä enemmän. Reipas kuntoilu saa endorfiinit liikkeelle ja mielen kevyeksi.


Valoisia ja kepeitä kevätpäiviä!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Päättämättömyyksiä

Välillä mietin, että onkohan kaikilla muilla elämässään vakaasti päätetty suunta ja tarkoitus. Sillä tavalla, että ihminen olisi päättänyt, että tuonne menen, ja sinne se sitten osaa selvittää tien. Jos eteen tuleekin esteitä, niin osaa ne selvittää loogisesti, eikä kompastu ja kriisiydy jokaisesta neulasesta polkunsa varrella. Määränpäähän päästyään se ihminen sitten elelee tyytyväisenä sekä suunnittelee uusia suuntia ja sinne selviytymisiä.

Minä en ole koskaan osannut päättää mikä olisin, mitä tekisin, minne menisin. Ei ole ollut päämäärää eikä siten sinne menemisiäkään. Olen ajelehtinut virran mukana ja päätynyt milloin minnekin - hupsis vaan. Sieltä jostakin olen sitten katsellut toisaalle, että oikeastaan tuonnekin olisi ollut kiva päätyä, mutta tässä nyt olen enkä muuta voi.

Jälkiviisaudella tiedän, että kun on varustettu erityisherkkyydellä ja melko suurella määrällä intoverttiyttä, sitä tekee tiettyjä valintoja - tai valitsemattomuuksia - koska muu tuntuisi liian raskaalta ja vastaankarvaan menemiseltä. Jokaista askelta on epäröinyt ja vatvonut, tuskaillut ja ollut varma, ettei osaa/kykene/pysty, ja sitten sitä onkin ehkä jättänyt koko askeleen ottamatta ja päätynyt jonkin satunnaisen virran vietäväksi. Tai jos joskus onkin vakaasti miettinyt, että tuonne minä haluan, niin jostain syystä ovi siihen suuntaan on pysynyt kiinni, eikä minulla ole ollut päättäväisyyttä ja voimaa ruveta murtamaan ovia.

Päättämätön yksilö sekä melko voimakas filtteri.

Ei sillä, että elämässäni olisi mennyt huonosti. Ihan hyvä on nytkin. Mutta välillä harmittaa, ettei ole sellaista suunnan ottamisen ja päämäärätietoisen elämässä navigoinnin taitoa. Eikä nuorempana ollut riittävää itsetuntemustakaan, että olisin tiennyt mikä on minun juttuni ja suuntani.

Elämän virtaukset ja tuulenpuuskat ovat monilta osin olleet lempeitä. En ole sentään lennellyt katuojiin tai hunningolle. Pysynyt ihan tukevalla tiellä tai ainakin jollain polun tapaisella. Aina on ollut katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa ja töitä (vaikka aina ihmettelenkin, että miten ne nyt minut menivät työhön ottamaan - kohta varmaan huomaavat, että olen oikeasti ihan osaamaton pöhlö).

Nykyisellä elämänkokemuksella ja tietämyksellä toivoisin pikakelausta takaisin parikymppiseksi. Nyt ehkä osaisin mennä muutamasta kohdasta eri tavalla. Ottaa sen suunnan ja oikeasti pyrkiä sinne, enkä vain haikailla päättämättömyyksissäni. Mutta jos nyt nelikymppisenä alkaisi tarmokkaammin tehdä valintoja ja pitää niistä kiinni, niin ehtisikö sitä vielä päätyä jonnekin haluamaansa? (Jos siis osaisi päättää mitä haluaisi.)

Oletteko te päättäväisiä päämääriin pyrkijöitä, tuulen mukana kulkijoita vai jotain siltä väliltä?

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Hyvää naistenpäivää!

Jossain päin maailmaa naistenpäivä on yleinen vapaapäivä ja naisille ostetaan vähintään ruusuja. Meillä arki rullaa normaalisti ja nainen voi suorittaa samat palkkatyöt ja kotityöt kuin kaikkina muinakin päivinä ;)  Naistenpäivä tänäänKIN siis.


Tekisi mieli pohtia mitä on naiseus tänä päivänä, mutta aivonystyräni eivät kuitenkaan riittäisi niin pitkälle kuin haluaisin. Kaiketi voi sanoa, että nykyään nainen (ja mies) voi vapaammin olla sellainen kuin haluaa. Kuitenkin on olemassa lasikattoja, odotuksia, myyttejä ja raakoja faktoja - mm. naisen euro on vähemmän kuin miehen. Jos näkökulmaa laajentaa Suomen ja Euroopan ulkopuolelle, niin siellä sitä työsarkaa vasta olisikin...
 
Siteeraan ystävän facebook-päivitystä: "Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa meillä kaikilla on kivempaa!" Se tiivistää asian niin hyvin.

Pidetään kiinni oikeuksistamme, vapauksistamme ja vastuistamme! Ja muistetaan, että yhdessä olemme enemmän ♥

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Lomapäiviä

Toistaiseksi hiihtoloma on ollut juuri niin leppoisaa ja laiskanpulskeaa kuin toivoinkin. On ollut perheen kanssa luistelua ja hiihtoa, saunomista, maalaismaiseman ja hiljaisuuden ihastelua. Mehuhetkiä, hitautta ja makkaranpaistoa ulkona.



Kotipuolessa kävimme miehen kanssa Ikeassa - ja herra paratkoon sitä miespolon kärsimystä. Kuulemma meni kylmiä väreitä siellä ollessamme. Minä taas jäin harmittelemaan, kun jäi väliin kaikki se asiaankuuluva tavaroiden hipellys ja ihanat heräteostokset tyyliin 'juuri tätä paperipalloa olen aina ollut kipeästi vailla' :D  Mutta miehen urhoollisen osallistumisen ansiosta sain lastattua kyytiin hyllyn, jota yksin en olisi saanut edes naiskiukun ja menkkaraivon avulla nostettua. Sanottakoon, että minulle tuli kyllä tuskanhiki siinä vaiherssa, kun kokosin hyllyn...
 
Lomasää on mainio ja siitä puheenollen lähden kohtapuoliin ulos reippailemaan. Adios ja aurinkoista päivää mussut!