perjantai 29. elokuuta 2014

Jonakin päivänä

Tajusin juuri, että tämä jokin päivä on tapahtunut jo. Tajusin senkin, että pystyn antamaan anteeksi exälle - ja itselleni - sen kaiken. Olen monia painolasteja kevyempi.


Eilen ja tänään on ollut flunssapäivä kotosalla. (Mr Murphy toki on sitä mieltä, että juuri silloin on sopiva aika heittää kuvioon asiakkaat, joilla on isoja ja akuutteja ongelmia, ja joihin en voi vaikuttaa kotoa käsin...)

Iltapäivällä saan kullannuput luokseni! Valmistaudun valtaisaan puheripuliin ja noin miljoonaan halaukseen ja suukkoon ♥  

torstai 21. elokuuta 2014

Erityisherkkä lapsi

Kumpikin lapseni on omalla tavallaan erityisherkkä - omena ei ole pudonnut kauas puusta. Itselleni erityisherkkyyden tajuaminen on ollut varsin silmiä avaava tieto. Ymmärrän sen valossa itseäni ja lapsiani paljon paremmin (vaikken silti läheskään joka tilanteessa). 

Tällä viikolla toimitin pienen infon erityisherkistä lapsista eskariin ja päiväkotiin. Vastaanotto oli avoin ja utelias, ja toivon, että erityisherkkyyden tiedostamisesta on siellä hyötyä. 


*************************

Erityisherkkyys tarkoittaa hermoston tavallista herkempää reagointia ja aistiärsykkeiden syvällistä prosessointia. Se on synnynnäinen ja sinänsä normaali hermojärjestelmän ominaisuus, jota ilmenee 15-20 prosentilla väestöstä. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai vika. Se ei myöskään ole sama asia kuin vaikkapa hauraus, ujous, pelokkuus tai yliherkkyys. Suurin osa erityisherkistä on introvertteja, mutta noin 25-30% on ekstroverttejä.

Erityisherkkyyden ilmeneminen

Erityisherkät aistivat ja havainnoivat ympäristöään ja omaa sisäistä maailmaansa tarkasti ja reagoivat siihen voimakkaasti. Tunteiden voimakkuus ei välttämättä näy ulospäin, vaan herkkä lapsi saattaa olla käytökseltään hyvin kiltti ja rauhallinen.

Herkkyys voi ilmetä yhdellä tai useammalla osa-alueella ja sen voimakkuus voi vaihdella:
  • Fyysinen - aistiherkkyys ja muu kehollinen herkkyys
    Herkkyys melulle, visuaalisille ärsykkeille, kirkkaille valoille, lämpötilalle, nälän tunteelle tai muille fyysisille ärsykkeille.
  • Sosiaalinen - vuorovaikutustilanteet, empatia, tunneäly
    Ihmisten vuorovaikutussuhteiden ja ilmapiirin tunnistaminen, toisen ihmisen mielialan tunnistaminen yhdellä vilkaisulla, vivahteiden ja rivien välien ymmärtäminen, toisten ihmisten tunteiden kokeminen ja niiden imeminen itseensä.
  • Psyykkinen - tunneherkkyys, luovuus
    Pienienkin asioiden ottaminen raskaasti, itkuherkkyys, omien tunteiden kokeminen syvästi. Luovuus, intuitio, herkkyys taiteelle, omien tunteiden syvällinen tulkinta.
  • Henkinen - intuitio, kokemus suuremmasta kokonaisuudesta tai tarkoituksesta
    Arvot sekä niiden toteuttaminen, oikeudenmukaisuus, selittämättömien asioiden tai johdatuksen kokeminen yms.
Erilaiset elämänmuutokset ja ristiriitatilanteet kuohuttavat helposti erityisherkän mieltä. Näin voi myös käydä, jos samaan aikaan tapahtuu liian monta asiaa tai jos lyhyessä ajassa joutuu suoriutumaan monesta tekemisestä.

Usein erityisherkkä lapsi haluaa valmistautua huolella, varsinkin uusiin tilanteisiin. Hän saattaa pelätä epäonnistuvansa tai joutuvansa nolatuksi. Uusissa tilanteissa erityisherkkä saattaa pysähtyä pohtimaan, mikä ulospäin voi vaikuttaa arkuudelta, mutta on monissa tilanteissa järkevä toimintatapa: mieti ensin, toimi vasta sitten. Usein erityisherkkä analysoi tapahtuneita asioita syvällisesti jälkeenpäin. Hänelle saattaa olla tärkeää saada tarkka kuva sekä kokonaisuudesta että yksityiskohdista.

Herkille on ominaista tunnistaa pieniäkin vihjeitä sekä arvioida ja korjata itse omaa toimintaansa. Erityisherkkä on usein varsin itsekriittinen ja kritisoi itseään jopa tarpeettoman ankarasti. Ulkopuolinen palaute voi hänestä tuntua lamauttavalta. Erityisherkällä saattaa olla muita heikompi itsearvostus ja helposti he arvioivat kykynsä pessimistisesti. Oman mukavuusalueen laajentaminen antaa parhaimmillaan uutta itseluottamusta, mutta se vaatii herkältä yleensä huomattavan suurta epämukavuuden ja kuormittumisen sietämistä.

Monille erityisherkille on vierasta puolustaa ja tuoda esille itseään ja tarpeitaan. Myös päätösten tekeminen saattaa olla erityisherkälle vaikeaa.

Herkkyyden hyviä puolia ovat esimerkiksi kyky nauttia taiteesta syvällisesti, kokea tunteita hyvin intensiivisesti, huomioida tarkkoja yksityiskohtia tavallista herkemmin ja kyky ymmärtää muita ihmisiä poikkeuksellisen syvällisesti. Erityisherkällä saattaa olla poikkeuksellista luovuutta, empaattisuutta ja intuitiivista älykkyyttä. He pystyvät aistimaan pieniäkin muutoksia ympäristössään ja hahmottamaan monimutkaisiakin kokonaisuuksia kaikkine vivahteineen.

Erityisherkkä lapsi koulussa tai päiväkodissa

Herkkyyden ilmenemisessä on yksilöllisiä eroja. Niihin vaikuttavat muut synnynnäiset piirteet ja kasvuympäristö. Jos erityisherkkä lapsi saa tarvitsemaansa tukea, hänellä on edellytykset kasvaa jopa poikkeuksellisen terveeksi, tasapainoiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi. 

Erityisherkät ovat usein tunnollisia ja yrittävät parhaansa. He eivät kuitenkaan suoriudu parhaalla mahdollisella tavalla ollessaan ylikuormittuneita. Tarkkailun alaisena erityisherkkä saattaa mennä lukkoon. 

Erityisherkkää lasta ei tarvitse suojella, mutta piirre on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi palautetta antaessa tai vaikkapa oppitunnilla esitelmää pitäessä; erityisherkälle voi tilannetta pehmentää jollain lailla, kuten pitämällä yleisö mahdollisimman pienenä ja auttamalla esityksessä alkuun. Kun sosiaalinen itsevarmuus lisääntyy, helpottuvat tämän kaltaiset tilanteet. 

Erityisherkkä saattaa joskus vaikuttaa ujolta tai vetäytyvältä, mutta hän kenties vain haluaa tutustua tilanteeseen rauhassa tai keskittyä kuuntelemaan. Ujoksi ja pelokkaaksi leimaaminen saattaa vain pahentaa tilanteita jatkossa. Uusissa tilanteissa erityisherkkä lapsi saattaa tarvita varmistelua ja hän kysyy ehkä tuskastuttavankin monta kertaa tilanteeseen liittyviä asioita. Tällä tavalla hän luo itselleen turvallisuuden tunnetta. 

Runsaat ärsykkeet - esimerkiksi meluisa ryhmä - ahdistavat ja uuvuttavat erityisherkkää lasta muita nopeammin. Jotkut saattavat tällöin vetäytyä, tai toisaalta muuttua yliaktiivisiksi.

Erityisherkän selviytymiskeinoja

Erityisherkän jaksamista auttavat mm.:
  • yksin oleminen tai rauhallinen tila. Yksin ja/tai hiljaisessa tilassa ollessaan erityisherkkä palautuu helpoimmin melusta tai muista rasituksista.
  • harmoninen ilmapiiri. Tasapainoinen ilmapiiri on herkälle tärkeää, koska hän helposti aistii toimintaympäristönsä ongelmat ja imee itseensä ympäristössä aistimansa negatiiviset tunteet.
  • kannustava, vilpitön palaute sekä ystävällisesti esitetty kritiikki. Erityisherkkä ottaa kritiikin muita vakavammin ja saattaa helposti tuntea olevansa jollain tavalla virheellinen.
  • ymmärretyksi tuleminen. Kun erityisherkkä kokee, että hänet on ymmärretty ja hyväksytty, hän voi olla rennompi ja oma itsensä. Ennen hyväksytyksi tulemisen tunnetta hän saattaa olla varautunut.
Monet herkät kokevat ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien tarpeidensa välillä. He saattavat tuntea olonsa ulkopuoliseksi ja erilaiseksi kuin muut. Siksi häntä ympäröivien ihmisten on hyvä tiedostaa, ettei hänessä ole mitään vikaa, vaan hän on piirteineen yhtä hyvä kuin muutkin.

Lisätietoa erityisherkkyydestä:

HSP - Suomen erityisherkät ry - www.erityisherkat.fi 
Erityisherkän elämää - hspelamaa.wix.com/hspelamaa

******************************************

Joku joku haluaa yllä olevan tekstin pdf:nä tai word-tiedostona, voi sitä kysyä minulta sähköpostitse: tuulankoti@hotmail.fi.  

Edit (9.4.16): Suomen erityisherkät ry:n esite erityisherkistä lapsista: Klik.
(http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat -> Kirjallisuutta ja linkkejä)
 

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kuin vettä vaan...

Kunpa osaisi olla kuin vesi. Sulautuen joka kuoppaan ja notkoon, eläytyen tuuliin ja tuiskuihin, tyyntyen kun on sen aika. Kestäisi senkin, että välillä menee jäähän - sulaakseen jälleen. Osaisi levittäytyä kaikkialle minne on pieninkin väylä, asettuisi aloilleen ja muovaisi rantaviivaa siellä missä se olisi tarpeen. Liplattaisi iloisesti laineitaan auringossa ja myrskyäisi vaahtopäinä kovien tuulien aikaan. Mukautuisi omalla laillaan joka olosuhteeseen - ottaen paikkansa luontevasti ja sen kummempia hötkyilemättä.

Vesi on rakas elementti ja järven äärellä lepään ja rentoudun. Palaan johonkin turvalliseen alkutilaan ja yksinkertaiseen. Vesi tasoittaa ja rauhoittaa, virvoittaa ja inspiroi. Aina sitä on kaunis katsella ja siinä lepuuttaa silmiään. Koskaan se ei ole samanlainen, vaan heijastelee ympäristönsä värejä ja valoja ainutlaatuisesti.










sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kirsikka kermavaahdossa

Joskus elämä tarjoilee sellaista erityisjälkiruokaa, jota ei oikein osannut edes odottaa. Se vaan hupsahtaa eteen jossain muodossa, ja silloin siitä kannattaa nauttia täysin siemauksin. Minä nautin viikonlopun aikana monesta ihanasta jutusta. Tartuin esim. tilaisuuteen lähteä ex-tempore mökille, ihan yksin. Istuin järven äärellä, saunoin 2 tuntia, pulahdin vilvoittavaan veteen, hymyilin ihan vaan elämälle, nautiskelin ♥   Tapasin myös omia ihmisiäni ja solmin heidän kanssaan muutaman auenneen solmun.  Hyvää teki sekin.

Kaikki niin hyvää ja kaunista. Jatkan tästä kaikesta nauttimista.








torstai 14. elokuuta 2014

Karsimisia

Syksy on ovella (vaikka silti ON vielä kesä, on on!) ja postilaatikkoon tipahtelee työväenopiston syysohjelmaa ja avoimen yliopiston kurssitarjontaa. Paikallislehdet pullistelevat harrastuksia aikuisille ja lapsille. On jumppaa, karatea, pilatesta, joogaa, tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä. Avoimessa yliopistossa olisi tsiljoona mielenkiintoista kurssia. Monille asioille tekisi mieli sanoa "kyllä", mutta samalla tulisin tehneeksi itselleni karhunpalveluksen.

Juuri nyt tarvitsen väljyyttä, kiristämätöntä pinnaa ja mahdollisuuksia vain olla. En halua työpäivien päälle kuljetusrumbaa lasten harrastuksiin tai säntäilyä omiin kiireisiini. Ei ei. Meille ei tule yhtäkään uutta harrastusta. Arki riittää ja joskus siinäkin on liikaa. Kahdeksasta neljään menee töissä ja sen jälkeen kaikki se muu. Ei kiitos yhtään mitään enempää!

Säännöllisten kurssien ja harrastusten sijaan saatan haluta pyöräilyä tai kävelyä ihan omassa aikataulussani ja joskus yhdistettynä kaverin kanssa höpöttelyyn. Pistäydyn mielelläni kirjastossa lasten kanssa tai yksin. Ilman kiveenhakattuja aikatauluja voimme lähteä eväsretkelle puistoon poikien kanssa. Siivoilen ja järjestelen kotia, koska se edesauttaa hyvinvointiani ja ahdistun sekamelskassa (mikä silti valitettavan usein meillä vallitsee). Saatan osallistua eroryhmään ja käydä läpi avioliittoni kipukohtia ja yrittää kasvaa kohti ehjempää minää.

Jotta voi tehdä niitä asioita, mitä oikeasti haluaa, on karsittava jostain muusta. 

Olen karsinut myös vaatekaappiani ja moni muukin asia voisi olla karsittavien listalla. Mitä asioita sinä aiot jättää tekemättä ja mihin haluat keskittää aikasi?

Myös Johannan Löytö-blogissa oli hyvä teksti asioiden perkaamisesta.

torstai 7. elokuuta 2014

Kaikenkarvainen äiti?

Torstain kevennyspostaus. (Tästä todennäköisesti ei tule tapaa, koska en muista kuitenkaan.) Mikäli lapsiani on uskominen, niin täällä teille näpyttelee vanha karvainen mies. Vai mitä sanotte näistä lasten, lähinnä kuopuksen, 4, "totuuksista":
 
  • Äiti, miksi sinulla kasvaa rintakarvoja?
    (toim. huom.: Kyse oli äidin kainaloista, joiden sheivaaminen oli unohtunut n. viikoksi)
     
  • Äiti, kun sinä kasvat isoksi, niin tuleeko sinullekin pippeli?
      
  • Oletko sinä jo ihan ikivanha?
    (no siltä joo joskus tuntuu, kiitos...)
      
  • Äiti, kun me tulemme vanhoiksi, niin kasvaako äiti sinusta sitten pieni poika?
      
  • Kasvaako sinulla nenäkarvoja?
    (ääääk, no eiiiii (kai??); mitä ihmettä tämä karvakeskustelu oikein on?!)
      
  • Äiti, saanko katsoa niitä sinun rintakarvoja?
    (eiiii, tulen hulluksi!!)
 
Ihan omista lähtökohdistani olen pohtinut mitä pitäisi tehdä leuassa tököttäville karvoille, jotka kertonevat siitä, että minusta on tulossa joko vanha tai mies (tai kumpaakin?). Antaako olla siinä vai pitääkö niitä nyppiä pinseteillä? Jos päädyn jälkimmäiseen, niin innostuvatko ne rehottamaan entistäkin villimmin?? Kertokaa te viisaammat.

(Samaan hengenvetoon tunnustan, että olen nyppinyt muutamia pisimpiä karvoja, joiden pituutta ette halua ehkä tietää. Mielenkiinnolla seuraan tuleeko minusta karvainen partaäijä - ja kasvaako minulle isona pippeli...) 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Uusia alkuja



Tällä viikolla on jännitetty PALJON. Huomenna alkaa kuopuksen tarha kesätauon jälkeen. Koska menivät lopettamaan toiminnan poikien vanhassa pienessä tarhassa, on edessä siirtyminen uuteen isoon tarhaan. Onneksi siellä on vastassa samat tutut tädit kuin vanhassakin ryhmässä, mutta onhan se silti iso muutos. Eri paikka, isot tilat, valtaisa piha, erilaisia toimintatapoja...Toivotaan parasta, että uuteenkin tarhaan tottuu nopeasti.

Esikoisellakin on edessä uusia tuulia, kun huomenna alkaa eskari! Meillä päin eskarit ovat ala-asteen yhteydessä, eikä tarhassa, kuten jossain muualla. Kyseessä on siten aika iso muutos ja hyppy "isojen" lasten maailmaan. Meidän tapauksessamme kuitenkin eskari on erillisessä rakennuksessa ison ala-asteen vieressä, joten siinä mielessä lasku on hieman pehmeämpi.

Täytyy kyllä myöntää, että äitiäkin vähän jännittää. Kun ennen sai heittää kummatkin pojat samaan tarhaan, niin huomisesta lähtien heidät sitten saakin roudata kahteen eri paikkaan ja kumpikin varmaan potee aluksi eroahdistusta ja jännitystä... iiik!

Eipä sillä - luotan ihan täysin siihen, että pikkuiseni pärjäävät mainiosti. Esikoinen on hyvin sosiaalinen ja avoin tapaus. Osaa ottaa esille mahdolliset huolen aiheet ja kysyä apua, jos sellaista tarvitsee. Se mitä hänen kohdallaan jännitän, on mahdolliset kiusaajat, jos sellaisia osuu kohdalle. Poika kun ei omaa vieraampia ihmisiä kohtaan sellaista tervettä aggressiota, joka auttaisi pitämään puolensa...

Kuopuskin varmasti pärjää ja oppii uuden talon tavoille. Parin viikon päästä arki varmaan pyörii jo ihan mallikkaasti meillä kaikilla.

Vaan mitähän uutta se poikien äiti keksii elämäänsä..? ;)