lauantai 28. kesäkuuta 2014

Loma!

Loma alkoi vähän salakavalasti. Etukäteen olin kuvitellut piiiiitkät ja tylsät viimeiset työpäivät, joiden aikana ryytyisin toimistolle kuin kuoleva joutsen konsanaan (suonette nyt hieman ylidramatisoidun mielikuvan). Kuopus kuitenkin muutti suunnitelmia ja vietin kolme viimeistä työpäivää kotona kuumeilevaa lasta hoitaen. Yhtenä päivänä virkistin itseäni ja kollegoja, kun vierailin seinille kiipeilevän potilaan kanssa työpaikalla hoitamassa kiireisimmät hommat pois alta. Luulenpa, että lähdettyämme kaikki osasivat arvostaa työpaikalle palannutta hiljaisuutta aivan uudella tavalla. (Saldo oli noin 2 tuntia taukoamatonta höpötystä, pari hajotettua toimistotarviketta, monta keittiössä tuhottua keksiä/jäätelöä/pillimehua, 5 metriä äidin hermoja sotkuisena kasana, pari paniikissa hoidettua (=sählättyä) työjuttua, työkaverin salaa huvittuneita ilmeitä sekä pino väritettyjä kuvia.)

Perjantaina iltapäivällä naputtelin työsähköpostiin lomaviestin kotoa käsin, ja siinä missä etukäteen olin suunnitellut kopsuttelevani korot kopisten työpaikan ovesta viimeistään klo 15, täynnä helpottunutta riemua, potkiskelinkin kotona pyykkikasoja ympäriinsä. Mutta oli miten oli, loma alkoi kuin alkoikin. Sitä juhlistettiin iltapäivällä ystävän kanssa kuohuviinilasillisilla. Ja toisilla. Ja syömällä. Ja vielä skumpalla, ja viinillä, ja drinkeillä, ja hik öö - unohdinko jotain..? Loman alkaminen tuntui lauantaiaamuna pienoisena jomotuksena ohimoissa ;)




Lauantai sujui ystävän kanssa kerrossänkyä kooten (ja kikattaen hervotomille älynväläyksille - meillä on tunnetusti räävittömän säkenöivä huumorintaju), siivoillen, saunoen. Huomenna juhlitaan vähän etukäteen esikoisen synttäreitä. Ja ehdottomasti tulevien päivien ohjelmaan täytyy ottaa kesän eläminen. Tähän asti se on päässyt lipsahtamaan minulta täysin ohi. Ehkä johtuen varsin epäkesäisestä säästä, mutta myös siitä, että oma fokukseni on ollut jossain tyystin muualla - uuden kodin laittamisessa, henkisissä ylä- ja alamäissä ja elämäntilanteeseen sopeutumisessa. Nyt on kuitenkin aika hypätä kartalle ja oikeaan vuodenaikaan ja elää - tässä ja nyt!


Teippinainen tuunasi kirjahyllyn uuteen uskoon.




maanantai 23. kesäkuuta 2014

Sillanrakennuksesta

Tekisi mieli mainita jotain vallitsevasta säätilasta, mutta säästän teidät pahantuuliselta keski-ikäiseltä marmatukselta ;)

Sen sijaan jaan mielestäni hienon oivalluksen parisuhteesta - ja sen rikkoutumisesta. Viikonlopun aikana luin taas pari pätkää Bruce Fisherin Jälleenrakennus-kirjaa. Voin suositella kaikille eronneille tai muuten parisuhdekriiseissä painiville. Kirjan avulla eronnutta johdatetaan "vuorelle kiipeämisessä", ts. erokriisin ylittämisessä ja kasvamisessa entistä vahvemmaksi ihmiseksi, joka pystyy ammentamaan onnellisuuden itsestään.

Vapaa lainaus kirjan toisesta luvusta:

"Parisuhde on kuin silta. Sen osapuolet ovat pilareita, jotka seisovat molemmin puolin jokea. Niiden välissä kulkeva silta on parisuhde. Jos jommassa kummassa tai molemmissa pilareissa tapahtuu muutoksia (henkistä kasvua, henk.koht. kriisejä, stressiä, ahdistusta tms...) sillan rakenteet järkkyvät väistämättä. Pahimmillaan silta ei kestä muutoksia ja romahtaa. --- Sillan pilarit ovat saattaneet saada halkeamia jo ennen parisuhteen alkua. Ajan saatossa ne voivat vaikuttaa sillan tasapainoon ja johtaa sen sortumiseen."

Niin meillekin kävi. Minä (tai kenties kumpikin?) koin monia muutoksia, elin läpi vauvavuosien stressin ja väsymyksen, muokkaannuin, venyin ja muutin muotoani, tein henkistä inventaariota - se kaikki vaikutti sillan rakenteisiin, eikä siltamme kestänyt. Jo ennen sillan rakentamista olimme kovin erilaisia pilareita ja meissä kummassakin oli omat halkeamamme. Olen hyväksynyt asian ja olen valmis katsomaan kohti tulevaa - unohtamatta kuitenkaan mennyttä.



Kuvat eivät valitettavasti liity aiheeseen, mutta koska en löytänyt tähän hätään hyviä - saati esteettisiä - kuvia silloista, päädyin räpsyihin kodistani :)

Hyvää - ja öh... - lämminhenkistä viikkoa kaikille!

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Sieltä täältä



Juhannuksena on ollut kivasti aikaa imuroida, järjestellä paikkoja, pyykätä, ym. hehkeää ja vetävää hommaa. Totesin, että minun on parasta pysyä sisätiloissa, sillä joka kerta, kun olen (kera villatakkikerrosten) pynttäytynyt ulos aurinkoon, ovat pilvet peittäneet taivaan alle puolessa minuutissa...Taulukoukkujen vasarointi seinään olisi myös houkuttanut, mutta naapurisovun nimissä päätin lykätä ko. operaation seuraaviksi arkipäiviksi.




Koti tuntuu jo ihan kodilta :)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Niin, olihan nyt helmikuu?

Oi autuus tätä rakkaan Suomemme kesää! Pitkän ja pimeän talven jälkeen on elähdyttävä elämys astua ulos raikkaaseen juhannusviikon aamuun - mittarissa +5 ja vastassa tuuli, joka tuo terveiset suoraan pohjoisnavalta. Kyllä se vaan tuntuu niin paljon paremmalta kuin se helmi-maaliskuinen +4 astetta! Kyllä tätä kannatti odottaa kaikki ne kuukaudet kaamoksen kourissa. Ylistys raikukoon ihanalle kesälle!


Herää kysymys:

a) mihin tästä voi valittaa? Eu:hun? Ilmatieteenlaitokselle? Vastavalitulle pääministerille?

b) saako tästä jotain korvauksia? Kyllä ehdottomasti vaatisin vähintään kolmen viikon sponsoroidun loman aurinkorannoilla.

c) onko tässä muka jotain tasa-arvoa? No ei ole. Ajatelkaa niitä Etelä-Eurooppalaisia, jotka porskuttavat auringossa ja lämmössä vuoden ympäri. Ihan on kuulkaas eri tasolla mielenterveyden edellytykset!

d) koska tämä talvi loppuu?


Loppuun juhannussuunnitelmani, jota vapaasti saatte matkia: kasa romanttisia hömppäleffoja, monta pulloa vinho verdeä (tuulahdus etelästä, paremman puutteessa), h%%¤#tin iso pussi irtokarkkeja, vällyjä ja villasukkia.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Mökillä

Viikonloppu oli mielenkiintoinen sekamelska ihanuutta, hiljaisuutta ja luontoa, mutta myös omien hermojen pettämistä, poikien riehumista ja äidin pyyntöjen kuulematta jättämistä. Törmäsin jälleen kerran oman jakamiseni rajoihin ja siihen, että kahden vilkkaan poikalapsen kanssa hermot eivät aina riitä. Pojilla oli enimmäkseen kivaa (paitsi silloin, kun multa hermot poksahti ja annoin valitettavasti sen myös kuulua). Minullakin hetkittäin, ja kokonaisuus oli kuitenkin plussan puolella. Reissusta palattua puhuin vakavasti pojille, että ihan oikeasti heidän täytyy petrata käytöstään ja totella äitiä. Ehkä seuraava reissu sujuu jo paremmin (tai ainakin osaan varautua paremmin).

Silti kannatti lähteä. Järvimaisema vaan on niin minua, että tunnen eläväni siellä jotenkin syvemmin.

Plussaa myös samanhenkisen ihmisen kanssa viestittelystä, josta vaan tuli niin hyvä mieli... ♥ 









keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Yksin, muttei yksinäinen

Yksin kotona, pojat isällään. Olen ihan hulvaton ja kukun ylhäällä klo 23 aikaan, vaikka nukkua pitäisi.



Hääräilin koko illan; imuroin, asettelin paikkaansa etsiviä tavaroita, siistin paikkoja. Levitin muutaman vanhasta kodista tuodun maton lattialle, katselin ja fiilistelin. Huonekaluja puuttuu, lamppuja ei ole ja monta asiaa on ihan sikin sokin, mutta silti - kyllä tämä on ihan kohta on Koti!

Mieleen hiipi sekin, että kyllä tämä oli oikea ratkaisu. Ei helppo eikä kivuton, mutta askel oikeaan suuntaan juuri nyt. Voi olla, että edessä on vielä monta mutkaa ja kuoppaa, mutta tiedän, että olen vahvasti matkalla minuksi. Selviän ja pärjään.

Selviän siitäkin, että juuri nyt minulla on poikia ikävä. Parin päivän päästä jo taas halitaan ja pusutellaan. Siihen saakka voin nauttia poikien keräämästä kukkakimpusta. "Jos sinun äiti tulee meitä ikävä, niin katsot vain näitä kukkia." ♥  


maanantai 2. kesäkuuta 2014

What if you fly


Hyppää rohkeasti, sillä putoamisen sijaan voit ihan yhtä hyvin lentääkin!
© Oman katon alla
Maira Gall