maanantai 28. huhtikuuta 2014

Muutoksesta

Tämä teksti muutoksesta kolahti. Muutenkin hyvä ja ajatuksia herättävä blogi. 

Muutoksiin sisältyy paljon tunteita, hyvässä ja pahassa. Jopa positiivinenkin muutos voi olla kipeä, sillä moniin muutoksiin liittyy arjen ja elämän dynamiikan muutosta. Kun jokin asia ei enää noudattelekaan totuttuja polkuja, joutuu moni muukin asia hakeutumaan uusiin uomiin. Pieni muutos yhdessä asiassa voi toimia perhosefektin lailla - se saattaa vaikuttaa isosti koko elämään.



Oma elämäni tuntuu olleen melkoista rytinää aina vuodesta 2008, jolloin muutimme mieheni kanssa Helsingistä Tampereelle. Kyseisen vuoden tammikuusta alkaen olen mm.

- vaihtanut paikkakuntaa ja jättänyt 200 kilometrin päähän tutun ja turvallisen ystäväpiirin
- irtisanoutunut vakituisesta työsuhteesta
- synnyttänyt esikoiseni ja sittemmin kuopukseni
- muuttanut kaksi kertaa lyhyemmän matkan sisällä
- sairastanut keskivaikean masennuksen
- uupunut perusteellisesti omien rajojeni - tai niiden puutteen - takia
- ollut kotona 4,5 vuotta lasten kanssa
- aloittanut kahdessa uudessa työpaikassa
- saanut joukon uusia ystäviä
- kokenut syvän sisäisen tarpeen elämänarvojen uudelleen järjestämiseen
- kokenut suuria parisuhdevaikeuksia
- käynyt paritepariassa ja avannut kipeimpiäkin asioita vieraille ihmisille
- laittanut yhdessä mieheni kanssa avioeron vireille
- löytänyt itseäni enemmän kuin koskaan aiemmin 
- olen muuttamassa omaan asuntooni

Aikamoista. Pohjimmiltani olen turvallisuushakuinen rutiinien noudattaja ja ajatus kaikenlaisista muutoksista herättää syvää vastarintaa. Pidän kynsin hampain kiinni tutusta ja turvallisesta - silloinkin, kun se ei välttämättä ole minulle hyväksi.

Luulenpa, että elämä on antanut minulle ison läksyn kaikkien näiden yllä mainitsemieni muutosten muodossa. On ollut luopumisia ja riisumisia monenlaisista asioista. Olen ollut kuin paatti myrskyävällä merellä, jota tyrskyt ovat hajottaneet ja riisuneet pala kerrallaan. Hups, sinne meni masto ja peräsin. Oho, sinne hävisi tutka, pelastusrengas ja ankkuri... Oletan, että se mitä jäljelle jää, on olennaisinta ja tarpeellisinta. Kun kaikki ylimääräinen riisutaan, jää jäljelle jotain sellaista, jota ennen ehkä en ole osannut nähdä? Minumpi minä?



"Muutos on vaikeaa, koska siihen liittyy luopuminen. Jotta jotain uutta voisi tulla tilalle, täytyy sille tehdä tilaa. Vaikeinta onkin usein siirtyminen uutta kohti, koska muutos ei tapahdu hetkessä, ainakaan useimmissa tapauksissa. Ihminen on malttamaton, haluaisimme asioiden tapahtuvan nopeasti ja suorittaa myös kasvun vaiheet." - Suhteellista ja suhteetonta -blogi 

Tässä vaiheessa pystyn kiittämään kaikista eteen tulleista muutoksista. Ne ovat vieneet ja vievät edelleen kohti uusia ja kirkkaampia vesiä. Elämä on virtausta, muutosta ja mukautumista. Joskus voi virta kulkea tyynemmin, joskus se ryöppyää hurjasti ja villisti. Yksi kuitenkin on varmaa - se kuljettaa eteenpäin. Ja se kantaa.


kuvat: Pinterest

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Loistopäivä

On ollut loistopäivä! Tuskastuttavan alkuviikon jälkeen voi sanoa, että lopussa kiitos seisoo. Mahtavat energiat ovat olleet liikkeellä ja moni asia on nytkähtänyt hienosti eteenpäin. Olen niin onnellinen ♥

Kovasti näyttäisi siltä, että voin alkaa suunnitella verhoja, mattoja, sohvaa, pöytää, kaapin paikkaa tulevaan kotiin... Pöydän itse asiassa löysinkin! Perjantaina työpäivän jälkeen piipahdin kierrätyskeskuksessa. Kiertelin, haahuilin, hiplailin... Löysin kivan peilin - laatutavaraa ja just passeli. Muuta ei osunut käsiin, mutta jokin veti jäämään. Ja kappas - uudesta juuri tulleesta kuormasta tulla tupsahti eteeni juuri täydellinen ruokapöytä, jollaisia olin aiemmin metsästänyt netin kirppispalstalta. Kysyin hintaa ja kuulin korvia hivelevän vastauksen "50 euroa". Oi mahtavuutta! (Niiden nettikirpparin pöytien edessä oli yksi numero enemmän.) Äkkiä auto lastauslaiturin viereen ja kassalle maksamaan.

Sitten lisää korvien hivelyä... Yksi sedistä huikkasi toiselle: "Täältä tulee tyttö kassalle." Tyttö! ♥  Minä, joka alan kieriskellä 40v-kriisissä aivan tuota pikaa! Tyttö. Voi jee, teki mieli pussata niitä setiä! Ja kaiken huippu: "Ei tää viittäkytä maksa, ei me ny mitään kiskureita olla. Se oli viistoista euroo. Ja peilin kanssa kakskytä euroo." Purkivat pöydän osiin kuljetusta varten ja turvallisesti lastasivat sen kyytiin. Huolehtivat, että muistaisin pitää ruuvit tallessa. Kehottivat tulemaan toistekin - no takuulla tämä tyttö tulee!

Pöydän näette, kunhan se on päässyt uuteen kotiinsa.
Se on pyöreä ja metallijalkainen, himskutin painava!
Lohduksi voitte katsella ilmaista hedelmälaatikkoa :)  Loving it!


Leijuin noin viisi metriä maanpinnan yläpuolella. Tyttö, jolla oli tuleva koti, täydellinen ruokapöytä, hieno peili, ja ihan ilmaiseksi ihana hedelmälaatikko. Kaatopaikalle oli menossa, vaan nyt se pääsee tulevaa parvekettani somistamaan. Ja ennen kaikkea loistomieli. Jos haluatte tulla erityisen hyvälle tuulelle, menkää Nekalan kierrätyskeskukseen! Parasta palvelua, mitä olen pitkiin aikoihin saanut.

Loistopäivä! Alkaa olla sellainen hytinä, että minulla on vielä loistoelämä edessäni(kin).

Hoen mielessäni kiitoksia universumille ja ihanille kierrätyskeskuksen sedille. Myös ystäville, jotka ovat jo lupautuneet muuttoavuksi ♥  Nyt vielä byrokratiaa ja paperinpyörittelyä, jotta tyttö ja sen pojat pääsevät uuteen kivaan kotikoloon.

Miljoona pusua kaikille!!!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Elämisestä



Elämässä kuuluu ryvettyä,
siinä kuuluu särkyä, eksyä
ja olla ymmällä.

-Tommy Hellsten-



maanantai 21. huhtikuuta 2014

Hyvä pääsiäinen sittenkin

Elämä voitti, meilläkin. Kolme päivää oksennusta, kuumetta, mahakipua, sotkuja ja vällyjen alla pötköttelyä. Kolme neljäsosaa perheestä sairasti, minä mukaan lukien. Kukin vuorollaan ja tyylillään. Jaffa, leffat, legot, jemmakarkit ja paljon syliä ja haleja - niillä selvittiin :)

 

Ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna tunsin - ihan konkreettisesti - että elämä voitti sittenkin. Pöpö väistyi ja juuri hyvään aikaan. Esikoisen kanssa selviydyimme kirkkoonkin ja kannatti! Se valon, ilon ja toivon kokemus... ♥   Niin paljon kuin luterilaista(kin) kirkkoa on arvosteltu, niin minä löydän sieltä paljon lohtua ja valoa.



Sunnuntai ja maanantai ehdittiin nauttia keväästä, lämmöstä ja tästä kaikkeudesta. Mikä valon ja elämän kuhina luonnossa! Lintujen valtaisa liverrys, tuoksut ja tunne siitä, että maaemon suonissa kohisee. Olen niin haltioissani.




Kaiken keskellä ehdin lukea kirjankin. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Voi miten kaunis... Siitä heräsi niin paljon sanottavaa, etten juuri nyt saa sanottua mitään. Paitsi että tunnistin siitä paljon, vaikkakaan en uskonnollisessa mielessä, vaan paremminkin siitä miten äidinrooliin voi uupua ja väsyä. Hieno kirja. Suosittelen lämpimästi niille, jotka haluavat lukea kauniin rakkaustarinan ja jotka rakastavat runollista kieltä.

Hyvää viikkoa ja valoa sydämiin ♥ 

torstai 10. huhtikuuta 2014

Iloja

Vuorostaan kuopus on ollut tällä viikolla flunssassa. Olen ollut enimmäkseen kotona, ja piipahtanut töissä vain ohimennen. Ilmeisesti omatunto kolkuttaa (joo, ilman syytä, mutta kuitenkin), sillä näin unta, jossa minut irtisanottiin...

Jotain kivaakin. Kuvat kertokoot...

Olen löytänyt avokadon pitkästä aikaa. En sorru kokeilemaan sitä pastaa, jota kaikki
muut on jo syöneet. Leivän päälle siivuiksi ja ripaus sitruunapippuria - nam!

Vapise Marko Paananen! Kasvatan herkkäsilmäistä ja -sieluista tulevaa sisustusarkkitehtia ;)
Kuvassa "asioita, jotka tekevät minut iloiseksi" á la Esikoinen ♥
Sarjassamme tarha-askarteluja. Kovin oli sisustus- ja ruokapainotteisia kuvia.
Tulevaisuuden naiset: toivo ei ole menetty ;)

Mun uudet lasit tulevaan kotiini (jos vielä sellaisenkin joskus saisi). Sitä paitsi olin
kustannustehokas, kun ostin ne kirppispalstan kautta.

Esikoisen kummit lähettivät ison kirjekuorellisen siemeniä kesän plantaasi-istutuksia
varten. Niin ihana ylläri! Kiitos ♥  Pojat pääsevät kylvöhommiin, kunhan aika koittaa...

Postipojan polkaisema yllätys. Osallistuin kaverin käsityöhaasteeseen (jonka johdosta
minunkin muistaakseni pitää lähettää jotain itse tehtyä 5 henkilölle, iiiiks...)
Niin ilostuttava :) 

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä. Tärkeälle Ystävälle tsiljoona kiloa sydämiä, lohtua ja suukkoja! ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Sinä selviät. Asiat ratkeavat. Sinua kannatellaan!!! Olet rakas.
  

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Usko, toivo ja suklaa

Se on jännä, että kun tällä hetkellä itseluottamus ja itsetunto ovat suunnilleen nollassa, niin ystäviltä tulee ihan hirveästi tsemppiä. Itse en tiedä miten asiat ratkeavat esim. tulevan asumiseni tai talomyynnin suhteen, mutta ystävät ovat sitä mieltä, että kaikki menee hyvin. Eräskin ihanuus viime viikkoisella kävelylenkillä totesi, että "kuule Tuula, mä ajattelen, että kaikista ihmisistä sinä selviät ihan takuulla". Vähänkö tuntui hyvältä! Ei siinä voinut kuin ajatella, että kai minä sitten selviän :)



Tai sitten ihana Elisa, joka jaksaa tsempata niin monin tavoin. Kuten tällä postauksella ja tällä Eeva Kilven runolla:
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi -

Niin tulee hyvä mieli. Itse en aina jaksa uskoa, mutta kun niin moni muu uskoo minuun ja selviytymiseeni niin kivenkovaan, niin ehkä sitten todella selviän kaikista kuvioista.

Myös teidän lukijoiden kaikki tsemppaavat viestit ja kommentit auttavat uskomaan tulevaan. Kiitos ♥

Itse keskityn lähinnä toivomiseen. Kunpa saisin sopivan asunnon. Kunpa saisin taloudellisen tilanteen riittämään. Voi kunpa saisin edes vaikka kuinka pienen pihan. Kunpa kunpa kunpa...

Toinen, mihin keskityn, on herkkujen syönti. Siihen taitoni ja kykyni riitävät ;) 
Sitä paitsi nainen voi aina jollain hyvällä syyllä syödä suklaata - jos ei muuten, niin ihan vaan kaiken varalta.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Jonakin päivänä



Jonakin päivänä herään ja hymyilen,
näen auringon ja taivaansinen.
Katson ympärilleni ja olen onnellinen,
ehkä hyrisen silkkaa hyvää mieltä.
Jonakin päivänä katson taakseni,
ja näen tien, joka on juuri sellainen
kuin pitikin - kuoppineenkin.
Katson ja olen kiitollinen.

Jonakin päivänä tiedän, että selvisin.
Kaikesta siitäkin, mikä nyt on niin vaikeaa.
Ja tiedän, että kaiken piti mennä
siten kuin se meni.