sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pitkät varjot



Ihania aurinkoisia pakkaspäiviä. Mutta kyllä on vielä pitkät varjot. Pätee kai elämäänikin tällä hetkellä... Toisaalta - varjoja ei olisi, jos läsnä ei olisi myös valoa. Imen sisuksiini pieniä ja hyviä ilon hetkiä. Huonoista hetkistä yritän selvitä yli jotenkin. Onneksi on ystäviä ja niitäkin ihmisiä, jotka haluavat aidosti auttaa ♥  Niitä, jotka eivät putoa kelkasta vain siksi, että olen matkalla kasvamassa omaksi itsekseni.


Käytiin tänään jäällä. Huiman kylmää ja niin kaunista. 




Äidin sydämessä!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Niksinurkka, osa 3

... vai moneskohan osa tämä nyt mahtaa olla? Sama se.

Tänään niksi-Tuula vinkkaa lastenkasvatukseen ja ruokaan liittyen!

Vinkki nro 1. Miten saada lapset tottelemaan paremmin? 

Usein sitä muuttuu suorastaan kysymysmerkiksi lasten tottelemattomuuden edessä. Vaikka kuinka jankuttaa, ärjyy ja uhkailee, niin ei tepsi - ei sitten millään. Mutta kas, kun löysin tämän, niin johan sujuu ruokailut sutjakkaasti ja olohuoneen lattialla lojuvat lelut löytävät paikoilleen alta aikayksikön! Kilpailu aikaa vastaan lienee inspiroivampaa kuin äidin jäkätys ;) 

Tänäänkin iltapalalla kuului pyyntö: "Äiti, laita taas se aikamittari, niin me syödään tosi nopsaan!". Ja niinhän nuo söivät. Sanottakoon silti, että liian usein tätäkään ei pidä käyttämän, tai menee teho hyvältä apukeinolta ;)



Vinkki nro 2. Superhyvä siskonmakkarakeitto

Tänään sattumoisin hulautin siskonmakkarakeittoon Koskenlaskija viherpippuria, ja nam! Muutenkin olen tykästynyt tauon jälkeen noihin ko. sulatejuustoihin. Ikilemppari on voimakkaan makuinen musta pakkaus.  (toim. huom. tämä ei - valitettavasti - ole maksettu mainos.)

Minun keitossani oli tänään:

n. 1½ pussia (á 500g)  peruna-sipulisekoitusta pakastealtaasta
3 isoa porkkanaa viipaloituna
vettä (sopivasti)
400 g siskonmakkaraa
½ pakettia viherpippuri Koskenlaskijaa
currya
suolaa
mustapippuria

Siskonmakkarakeitto on kätevä ja helppo ruoka. Meillä se uppoaa jopa kahdelle pikku nirsoilijalle. Muutenkin keitot maistuvat tällaisina pakkaspäivinä ja lämmittävät ihanasti.

Ekstrana myös Vinkki nro 3. Sarjassamme "superäiti uhrautuu jälleen..."

Jos omat karkkijemmat ovat harmillisesti päässeet tyhjenemään, mutta lapsosilla sattuu olemaan namia jossain kaapinperällä, niin eipä huolta. Kunnon äiti tietenkin syö ne karkit lasten puolesta ja täten suojelee lasten hampaita ja kokonaisvaltaista terveyttä sokerin vaaroilta. Sen jälkeen voi paistatella pyhimyksen sädekehässä, kuten oikea sankariäiti ♥   Ai että, on ihanaa olla näin ajattelevainen ja uhrautuvainen!

Vielä kun vängerrän parit vatsaliikkeet, niin saan tuplasädekehän kunnollisuudesta, eiks joo? 

PS. Miten muuten menettelette siskonmakkaran kanssa? A) pätkittekö sen saksilla pieniksi, siten että se kuori jää mukaan, vai B) pursotatteko sisuksen kuorestaan. Ja jos vastasitte B), niin pursotatteko isoja vai pieniä palleroita? Nimimerkki utelias :D 


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Varoitus liiasta tunnollisuudesta

Hyvä muistutus tämäkin. Ainakin yliherkälle suorittajalle.

Tunnustan, että helposti sorrun liialliseen tunnollisuuteen (ja kunnollisuuteen), mikä kostautuu omassa jaksamisessa miinusmerkkisenä etuliitteenä. Eli kun liikaa yrittää ja pyrkii (lähes) täydellisyyteen, panikoi mahdollisia virheitä ja potee huonoa omaatuntoa mistä milloinkin, niin mieli väsyy ennen pitkää.

Kuten joskus joku viisas opettaja kouluaikoina totesi: ylisuorittaminen on hölmöä. Jos riman yli pääsee hipoen, niin miksi pitäisi tuhlata voimiaan siihen, että ponnistaa puoli metriä yli - siitä ei saa ylimääräisiä pisteitä kuitenkaan. (Paitsi ala-asteen 3. luokan englanninkokeesta todistattavasti voi saada 10½, jos vastaa kaikkeen oikein ja lisäksi opettajaa ilahduttaakseen piirtelee kokeen takapuolelle hienoja hedelmänkuvia englanninkielisine kuvateksteineen :D )

Eli pois turha (yli)suorittaminen.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Hyvä muistutus

Nimittäin tämä.

"Arkesi rakentuu ajatuksiesi mukaisesti. Joten tässä kuussa harkitse tarkoin millaisen tulevan ajatuksillasi luot."

Kai saan jo haaveilla kesästä ja lempeistä
illoista järven rannalla? ♥

torstai 2. tammikuuta 2014

Lupa olla

Hyvää uutta vuotta 2014!

Minulle vuoden vaihtuminen on aina hyvin liikuttava hetki. Itkettää ja sisuskuntaa myllertää niin, etten meinaa nahoissani pysyä... Kuplivaa uteliaisuutta, kaihoa entisestä (mistä lie), toivoa, taianomaisuutta... Ilmassa leijuu melkein käsin kosketeltava tunnelma kaikesta siitä mitä ihmiset toivovat tulevalle vuodelle. Tälläkin kertaa valutin vähintään yhtä monta kyyneltä kuin näin raketteja taivaalla.

En tee yhden yhtäkään lupausta, enkä aio katsastella viime vuotta sen kummemmin. Mennyt on mennyttä ja tulevasta ei kukaan tiedä. Yritän pysytellä tässä hetkessä ja suunnata huomisiin päiviin hyvää ja armollista energiaa. Eletään nyt, mutta toivotaan parasta tuleviin päiviin!

Nyt ja tulevassa minulla on lupa (yrittää ja opetella ainakin)

... olla pieni ja erehtyväinen
... tehdä virheitä ja olla silti ihan jees
... valita aina uudelleen ja muuttaa mieltä
... olla juuri sellainen kuin olen ja tulla yhä "minummaksi"
... ajatella itsestäni hellästi ja vaalia omaa hyvinvointiani
... itkeä kun itkettää ja riemuita, kun siltä tuntuu
... hyväksyä itseni, ja hyväksyä myös se, etteivät kaikki muut tee niin - sekin on ihan ok
... laittaa tunne järjen edelle ja antaa intuition johdattaa
... viitata kintaalla tarpeettomille asioille
... olla se Hemmetin Sekava Pakkaus ja oppia sen kautta itsestäni lisää
... olla maailman ihanin ja paras minä!


Liian usein olen yrittänyt tunkea itseäni kaikenlaisiin ennakkokäsityksiin ja muotteihin - silloinkin, kun kukaan muu ei ole sitä yrittänyt. Liian usein olen tuntenut itseni vääränlaiseksi ja hölmöksi. Niin kovin monta kertaa olen pettänyt itseni ja sen sijaan yrittänyt miellyttää muita. Miten turhaa!

Vuoden 2013 alussa päätin (tämä on ainoa takauma viime vuoteen, I promise!), että olen matkalla kohti "minumpaa minua". Niin olinkin - ja härregyyd, kun se ei ihan kaikkia miellyttänytkään, enkä aina ollut varma oliko se sen arvoista - mutta matka jatkukoon. Metsäänkin mahtuu monenlaisia puita ja luonnossakin ne etsivät itselleen suotuisan tavan kasvaa täyteen mittaansa niissä olosuhteissa, joihin ovat sattuneet juurtumaan.

Muistetaan hemmotella itseämme, puhella ystävällisesti itsellemme ja olla onnellisia kaikesta siitä, mikä on hyvin ♥  Puss!
  

Edit: Minulla on myös lupa olla jaksamatta yhtään sen enempää kuin oikeasti jaksan :)