lauantai 31. elokuuta 2013

Unitreffit Jumalan kanssa

Ensinnäkin: päiväunet kunniaan! Tai no, mitkä tahansa unet kunniaan.


Toisekseen: pisteet mielenkiintoisille unille! Niitä minulla on aina ollut onni nähdä :)

Tämän päiväisillä torkuilla näin unta, että itse Jumala tuli moikkaamaan minua siihen sängyn viereen. Hänellä ei ollut mitään sädehtivää valokehää tai muutakaan mystistä, vaan tavallisen keski-ikää lähestyvän blondin pitkätukkarokkarin olemus. Nahkatakki ja kuluneet farkut. Ehkä muistutti vähän Brad Pittiä.

Unessa hän harmitteli sitä, että ihmiset asettavat hänet niin suuren auktoriteetin asemaan, kun hän on
tällainen ihan tavallinen hemmo (hih). Ei ole kuulemma kivaa, kun mukamas hänen nimissään tehdään kaikenlaista hämärää, minkä kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä.

Ei hällä sen kummempaa asiaa ollut kuin jotain sen tapaista että:
"Olet oikein ihana ihminen, kyllä sä aina pärjäät."

Jumalan halaus oli hyvin lämpöinen ja tuoksu sellainen mukavan turvallinen.

Että tällaista täältä. Kannattaa nukkua ;)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Terveisiä sairastuvalta

Köh ja sniisk. Flunssapöpö on iskenyt tänne täydellä voimalla. Eilisen sain viettää sängynpohjalla ihan yksin, tänään seuraan liittyi esikoinen. Onneksi kuopus (vielä) on terveenä ja lähti intoa piukkuen tarhaan. Että on edes jonkinlainen mahdollisuus levätäkin vähäsen, jos saa esikoisen vangittua dvd:n tai muun viihdykkeen ääreen. 



Olo on kerrassaan kamala, mutta ei onneksi niin kamala, etteikö jaksaisi välillä silmäillä Maarit Verrosen Luolavuodet-kirjaa. Tykkään. 

Lähden säikyttelemään pöpöä valkosipulilla ja kuumalla hunaja-inkivääri-omenajuomalla.
Pysykää terveenä! 

PS. Anna-lehden muuttumisleikki ilmesyy 26.9.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Muuttumisleikkimässä

Nyt on kuulkaas niin leikitty hius-, meikki- ja poseerausjuttuja, että olen kirjaimellisesti ihan uusi nainen! Helsinkiin lähti hapsottavatukkainen keski-ikää lähestyvä toimistohiiri ja takaisin kotiin tuli
vähän eri näköinen tyyppi. 

Vai mitäs sanotte.

Ennen


Jälkeen



Kuvat räpsi meidän juniori, 3 vee :D

Olen enemmän kuin tyytyväinen ja muuttumispäivä oli upea. Hiukset laittoi uuteen malliin huipputaitava kampaaja Riku Tuovinen Butik-kampaamosta. Heti alkuun hän totesi, että "me taidetaan nyt tehdä susta Suomen Halle Berry!". Ja hitsit, että olenkin iloinen tästä lookista!

Harmittaa, etten jaksanut raahata kameraa mukaan Helsinkiin, sillä valokuvaaja olisi voinut räpsiä omaan käyttööni sillä muutamat kuvat. Ammattimeikkaajan loihtima meikki, studiovalot, kampaus ja vaatteet saivat nimittäin ihmeitä aikaan.

Varsinaiset muuttumiskuvat näette Anna-lehdessä parin-kolmen viikon kuluttua (kerron sitten, kun se on tullut uunista ulos). Nyt lähden harjoittelemaan Halle-kampausten tekoa ja harkitsemaan meilin kirjoittamista lehden toimitukseen - siis kai tähän uuteen Halle-elämään nyt pitäisi kuulua vähintään siivooja, kokki  ja lastenhoitaja? Ei ole sellaisia näkynyt, ei. Sen sijaan eilen oli järkyttävä päänsärky.
Voitte käydä lukemassa syyn siihen Elisan ja Pinkin blogeista ;) 






torstai 22. elokuuta 2013

Elämä on ihanaa...

... kun sen oikein oivaltaa! 


Vanhoilla kuvilla mennään taas...

Tänä aamuna varustauduin taas pyöräilemään töihin. Vasta astuttuani ulos huomasin, että täällähän sataa! Päätin kuitenkin, etten enää siinä vaiheessa vaihda suunnitelmaa, joten eikun fillarin selkään ja ruisleipämoottori töihin. Perille saapui erittäin märkä ja hikinen tapaus, mutta täynnä endorfiineja ja reipasta mieltä. Liikunta kannattaa aina!

Huomiseksi on luvassa kaikenlaista huippujännittävää! Aamuvarhaisella hyppään junan kuljetettavaksi kohti Helsinkiä ja tyylin ja muodin ammattilaisia, jotka aikovat tehdä minulle kaikenlaista kivaa. Nähtäväksi jää minkälainen uusi Tuula astuu ulos muuttumisleikistä!
Huisin jännää :)

Huipennukseksi tapaan aina niin ihanan Elisan ja pulppuilevan Pinkin. Sillä määrällä naisenergiaa päädymme ties mihin sfääreihin, se on varma se!

Jotenkin on sellainen kutina, että hirveästi tapahtuu ja kaikenlaista uutta ja upeaa on luvassa. Ihan kuin ympärillä väreilisi jotain salaperäistä positiivista energiaa roppakaupalla ja se raivaa tilaa kaikelta vanhalta ja tunkkaiselta.

Matka kohti ominta itseä ei ole ollenkaan hassumpaa! Elämä on seikkailu ja täynnä kaikenlaista ihanaa, kun sen vaan oivaltaa.

Ihanaa ja energistä oloa kaikille ♥




maanantai 19. elokuuta 2013

Se tunne...

Tilanne A.
Lähdet aamulla töihin. Ensimmäisessä risteyksessä on vastassa tien leveydeltä työkoneita ja sinut
viitotaan ajamaan toista reittiä. Peruuttelet ja lähdet kiltisti sitä toista kautta. Kunnes huomaat, että sekin on täynnä työkoneita. Mietit hetken, kenelle menisit valittamaan. Koska sataa vettä kuin saavista, tyydyt rikkomaan pikkuisen lakia ja ajat pätkän kevyenliikenteen väylää, jotta pääset ylipäätään jonnekin. Onneksi sataa vettä, koska yhtäkään kevyenliikenteen käyttäjää ei ole liikkeellä.

Tilanne B.
Saavut työpaikan liepeille ja huomaat, että joka ikinen parkkipaikka ja kadunvarsi on täpötäynnä. 
Ajat pari kertaa korttelin ympäri, kunnes äkkäät sopivan pätkän vapaata kadunvarsitilaa. Pysäköit auton ja olet tyytyväinen.

Tilanne C.
Koska seudun kadunvarsipaikat ovat lystikkäitä 4 tunnin kiekkopaikkoja, käyt keskellä päivää
vääntämässä parkkikiekkoa eteenpäin. Huomaat tuulilasinpyyhkijässä valkoisen lapun tervehtimässä iloisesti. Pääset sponsoroimaan paikallisten pysäköinninvalvojien kahvirahastoa 60 eurolla siitä syystä, että olet rikkonut pysäköintikieltoa. Huomaat siinä vaiheessa, että koivunoksien seassa ja korkean pakettiauton takana tosiaan on se samperin kieltomerkki. Kiroat pariin kertaan koko rumien sanojen listasi läpi. 

Tilanne D. 
Koska olet kuitenkin lainkuuliainen, päätät siirtää autosi kielletyltä paikalta, vaikka sillä "hinnalla" olisit kaiketi oikeutettu pitämään autosi paikoillaan vuorokauden loppuun saakka. Ajelet noin viisi kertaa kaikki mahdolliset lähikorttelit läpi ja löydät vain mopoauton kokoisia parkkipaikkoja, joihin sitä omaa farmaria ei saisi edes poikittain. Viet lopulta autosi maksulliselle paikalle ja pulitat viisi euroa siitä ilosta.

Sinut valtaa vakaasti se tunne, että tämä ei ole paras mahdollinen päivä ja olisi sittenkin pitänyt aamulla vain vetää peitto korville, kuten intuitio (tai mielihalu) vihjaili. 

Päätät, että kun/jos ikinä pääset turvallisesti kotiin (jotain kautta), et liikahda sieltä enää tämän vuorokauden aikana, ellei ole hengenvaara kyseessä.

torstai 15. elokuuta 2013

Keksi-ikäinen mietteissään

Välillä sitä ihmettelee ja kummastelee kaikenlaista. Kuten sitä, että miten kuopuksen kuravaatteet
voivat kadota jälkiä jättämättä välillä koti-mummola. Kukaan ei tunnusta mitään eikä tiedä mitään,
asianosaiset vähiten. Ei auttanut kuin kuluttaa pennosia ostamalla uudet romppeet tilalle. 

Sitten sitä ihmettelee, että milloin elämästä tuli yhtä ostoslistaa, arkiruokamössöä, likapyykkivuorta ja lastenvaatteiden loputonta organisointia. Just kun ne saa ajan tasalle, tulee syksy/talvi/kevät/kesä ja
kierros pitää aloittaa alusta. 
 

Sitten sekin, että joka päivä on ihan samat herätykset, suhailut töihin, työprobleemit, lasten tarhasta hakemiset, pikakokkailut. Samat jankutukset, kiellot, uhmat. Samat taistot kotitöistä, rahasta, kuka teki tai jätti tekemättä mitäkin. Elämäni murmelina.
 
En sinänsä valita. Elämäähän tämä. Lapset on ihania (ja välillä raivostuttavia), mutta miten meistä kahdesta aikuisesta tuli sellaisia kuin tuli? Että mikään ei tunnu miltään sen toisen kanssa, ja toisessa näkee pelkkää huonoa. Ja että ne piirteet, jotka joskus näki niin hienoina, ovatkin nyt jotain ihan muuta. (Kuten se, että joskus sitä ihaili sitä miten varma toinen oli mielipiteissään. Nyt sitä kauhistelee sitä, että eikö se ikinä myönnä olevansa väärässä, missään.)

Entä milloin minusta tuli nalkuttava vaimoke, joka päivä toisensa jälkeen vaan jäkättää tekemättömistä töistä ja sinänsä turhanpäiväisistä asioista kuten siitä, että aina se toinen antaa periksi lasten herkkuruinauksille silloin kun lautasella pitäisi olla ravitsevaa iltapalaa. Syötä siinä sitten ruisleipää, kun on mahat täynnä jäätelöä. Eipä ne sillä jätskilläkään kuole, mutta ärrrsyttää kyllä.

Ärsyynnyn toisen tekemisistä ja sitten ärsyynnyn siitä, että ärsyynnyn nykyään kaikesta. Eniten ärsyynnyn siitä, että omat hyvät tarkoitukset ei mene perille sinne toiseen päähän. On vain se järkähtämätön mielipide, että puhu mitä puhut - väärässä olet. 


Voisiko nämä ärsyynnykset, nalkutukset ja muut tylsät jutut myydä jossain kirpparilla ja ostaa tilalle
kaikenlaista kivaa. Voisin ostaa vaikkapa toisen kainalossa istuskelua (ilman mitään takapiruja),
halauksia toiselta aikuiselta ja suudelmia, jotka vievät jalat alta (saakohan niitä mistään enää ikinä?).

Lohdutukseksi eilisen kuravaatesaalistuksen lomassa ostin Lumenen Macig drops -voidetta itselleni.  
Nyt vain odottelen, että elämäni muuttuu ihmeellisen ihanaksi. Ihmeitä vaan plopsahtelee syliini hetkenä minä hyvänsä..?


Tästä postauksestakin tuli vähän tällainen. Ärsyyntynyt ja keski-ikäinen. Tylsähkö. Joskus vaan pitää valittaa, että saa ne ärsyynnykset pois korvien välistä. Sitten voi taas yrittää nostaa suupielet ja asenteen piirun verran ylöspäin.

Joskus huokailin lasten kuullen, että "äiti on jo ihan keski-ikäinen". Toinen heti kysymään, että "ai tarkoittaako se keksi-ikä sitä, että saa aina vaan syödä keksiä?". 

Joo, sitähän se ;)

maanantai 12. elokuuta 2013

Jälkimaininkeja

Olen vieläkin kietoutuneena mökkeilyn ihanuuden hoitavaan vaikutukseen.
Niin on rento olo ja akut täydessä latauksessa. Tätä lisää, kiitos!

Yhtään en ottanut mökillä stressiä siitä, että pitäisi samalla reissulla käydä siellä ja täällä ja
vähän tuollakin sukulaisilla. En käynyt, enkä edes ajatellut, koska tiesin, että nyt on aika vain olla.

Kun arki on enimmäkseen suorittamista ja suhaamista paikasta toiseen ja hartioilla painaa se tunne, 
ettei koskaan ole tarpeeksi, niin välillä sitä haluaa heittää turhat pitämiset ja täytymiset jorpakkoon ja 
keskittyä kiireettömyyteen. 

Olla vain ja kuunnella laineiden liplatusta, tuulen suhinaa ja lintujen huutelua. Lähteä miljoonatta
kertaa lapsen kanssa uittamaan venettä ja nauttia siitäkin, kun näkee, että se lapsi rakastaa sitä niin kovin. Olla vain ja hengittää ♥







Iloa ja valoa kaikkien viikkoon! Muistakaa hengittää syvään ja luovuttaa liioista taakoista ♥


torstai 8. elokuuta 2013

"Sun kandee varoo mitä sä toivot"

Universumi on aika vitsikäs. Juuri eilen kommentoin kamomillan blogiin Andy McCoyta siteeraten: "Sun kandee varoo mitä sä toivot, koska sä voit saada sen."

Tänä aamuna sähköpostissa oli iloinen yllätys, kun toden totta olin saanut yhden huippujutun, jota
olin toivonut!


Parin viikon päästä pendolino kuljettaa minut Helsinkiin naistenlehden muuttumisleikkiin! Aika huippua!

En ole koskaan hakenut moisiin muuttumisjuttuihin, mutta pari viikkoa sitten tuli sellainen kutina
(ja megalomaaninen ulkonäköahdistus), että pitäisköhän... Järki - tai se kuuluisa pikkupiru olkapäällä - sanoi, etten kuitenkaan pääse, mutta jokin intuition tapainen silti sai minut lähettämään hakemuksen. Ja pääsen! Mikä tuuri!!

Mitä kaikkea vielä voikaan tapahtua, kun opettelee kuuntelemaan intuitiotaan! Elämä on täynnä yllätyksiä ja seikkailuja :) Tästä lähtien alan toivoa itselleni ihan hirveästi kaikkea ihanaa! 




Vastapainoksi on sitten toki kaikenlaista vastusta ja ikävyyttä, jota täytyy yrittää prosessoida
monella tasolla ja joka tuntuu vievän mehut tästä naisesta ihan tyystin. Yritän uskoa, että kaikella tällä kivulla ja päänhakkaamisella umpiseinään on jokin tarkoitus.

Huomenna ajattelin prosessoida itseni ja esikoisen järvenrannalle mökkeilemään. Luvassa on sadetta,
mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että pitää varata mukaan lukemista, valkkaria ja kynttilöitä.
Ja mikäs sen tunnelmallisempaa kuin saunoa sateen ropistessa kattoon ja järvenpintaan! Aion lillua mielenrauhassa ja syvässä kiitoksessa. (Joo, unohdetaan nyt vielä toistaiseksi se, että esikoinen todennäköisesti sysää mun mielenrauhan jonnekin syvimpään allikkoon...)

 


Muistakaa, että torstai on toivoa täynnä ja toivokaa itsellenne niitä upeita juttuja! Koska ne voivat toteutua ;)