lauantai 27. heinäkuuta 2013

Valo ja varjo

Alla olevia valokuvia katsellessa tiivistyi ajatus siitä, miten tärkeää on sekä valo että varjo. Pimeyskin. Toista ei olisi ilman toista. Ei olisi valoa, ellei olisi pimeyttä. Eikä varjoa ilman valoa.
Näin se on - elämässä nyt vaan kuuluu olla tietty annos pimeyttä ja varjopuolia. Pitää vain pystyä näkemään se valokin, kun sen aika on. Kun on pimeyden aika, voi yrittää kuunnella mitä sanottavaa sillä on. Tulee vielä aika kurottaa kohti valoakin ja levittää terälehdet kohti aurinkoa.



Tällä hetkellä tuntuu siltä, että elämällä on niin paljon opetettavaa. Oppimassahan täällä ollaan. Jotain. Se ehkä selviää joskus - tai sitten ei. Oppiläksyjä ovat nämä elämän eteen heittämät vastukset. Ihan niinkuin itse opetan uppiniskaista uhmaikäistä, opettaa elämäkin minua. Vaikka taitaa tämä olla aikamoista jankuttamista ja pään hakkaamista seinään ;)  Kyllä se uhmiskin aikanaan oppii, ehkä minäkin.

Juuri  nyt tuntuu, että minun pitää opetella käyttämään enemmän intuitiota ja päästää joistain naruista irti. Kaikkea ei voi eikä tarvitse kontrolloida 100% kaiken aikaa. Helppoa se ei tule olemaan, nimim. kontrollifriikki ja jonkin asteen perfektionisti. 

Eilen aloin kirjoittaa intuitiivista "lukujärjestystä" syksylle. Kirjoitin joka kuukauden kohdalle asioita, jotka tuntuivat nousevan mieleen vahvoina ja tärkeinä. Kirjoitin sellaisetkin asiat, jotka tuntuivat ihan hölmöiltä. Lopetin heti, kun tuntui, että nyt ei enää enempää irtoa tähän hätään. 
Elokuulle tuli tällaista: "lukemista, valoa, pehmeä alusta ja raketti - uusi alku". Vähän ufoa, mutta katsotaan, mitä ensi kuukausi sitten tuo tullessaan ;)

Illalla sängyssä piti unen rajamailta kurkottaa kohti kännykkää ja kirjoittaa muistiin seuraavat sanat:
"Etsi elämässäsi ne voimanlähteet, joita on. Käytä niitä ja niiden kautta saat valoa ja näet tarpeelliset asiat tarkemmin." 

Teoriassa simppeliä, mutta juuri tämä on minulle vaikeaa - nähdä se, mitä jo on tässä ja nyt, ja käyttää sitä vahvistuakseni. Olisin helposti hötkyilemässä jo kohti seuraavia asioita, vaikka ne tärkeimmät olisivat ihan käsillä tässä hetkessä.





Valoa kaikille sitä tarvitseville! 



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kotona


Eilen pakatiin viikon mökkielämä kasaan ja ajettiin takaisin kotiin. Kiva oli tullakin! Mökkielämään verrattuna täällä kuitenkin on muutamia ihan käteviä mukavuuksia, kuten sisävessa ja suihku. Lasten kanssa ihan näppäriä ominaisuuksia. Itse tosin olen tottunut puljaamaan vesienlämmittämisen
ja mökkitiskaamisten kanssa, ja tavallaan se tuhteeraaminen kuuluu mökkeilyyn. En tiedä osaisinko mökkeillä täysin varustellulla nykyajan vapaa-ajan asunnolla. 

Tänään on pyöritelty pyykkikonetta, purettu tavaroita ja ihmetelty aikaisin kypsyneitä punaherukoita. Huomenissa pitäisi kaivaa esiin mehustin ja tyhjiä pulloja. Se on ihan kivaa puuhaa se. Olen kai vähän muumimamma ja tunnen oloni mukavaksi ja kotoisaksi, kun saan varastoon mehua, marjoja
ja hilloja talven varalle. 

Enää tämä viikko on lomaa jäljellä ja töihin paluu ahdistaa jo mielen perukoilla. Ei kiva. Kaksi viikkoa on ihan liian lyhyt loma - alkupäässä lomaa työajatukset pyörivät vielä päässä ja loppua lähestyessä ne alkavat taas ahdistaa. Siinä välissä ehkä pari päivää ilman työajatuksia. 

Yli viikon kylmyyden ja koleuden jälkeen lupaillaan taas lämpenevää. Ehtisiköhän sitä sittenkin vetää biksut päälle tämän loman aikana? Sitä toivotaan! Se on sitten eri asia, miten se käytännössä toteutuu - meidän pojilla on käsittämätön nahisteluvaihe. Koko ajan toinen haluaa juuri sitä lelua, joka toisella on käytössä. Tai muuten vaan ovat toistensa kimpussa. Sitten seuraa tappelua, kantelua, itkua, rähinää ja kaikille ärtyisää mieltä. Olen harkinnut koiratarhan rakentamista pihalle ja noiden kahden laittamista sinne. 

Mutta nyt sohvalle ja naistenlehden kimppuun! Se on lomailun parhautta se ;)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Terveisiä arktisten tuulien ääreltä


Lomalla on kivaa. Paitsi että paleltaa enkä tilannut ihan näin rujoa säätä. Missä helle ja aurinko? Ehkä +14 astetta ja järveltä vihmova sade ei ole ihan paras mökkeilysää. Olisi vielä mukiinmenevä, jos voisi kääriytyä vilttiin ja lipittää rauhassa punaviiniä kirjan äärellä. Mutta kokeilepa, kuinka monta sekuntia se onnistuu kahden vilkkaan pojanväkkärän kanssa... 


Mutta valitus pois. Kaapissa on sopiva varasto herkkuja ja itse leivottu mustikkapiirakka. Mökin ikkunasta voi katsella räystään alle majoittunutta pääskysperhettä, jonka poikaset jo kovasti levittelevät siipiään. Mökkitiellä nähtiin tänään kettu. Tovin aikaa katseltiin toisiamme, kunnes kettu lähti jolkottelemaan arvokkaasti tietä poispäin. Illalla sama kettu kävi pihapiirissä kärkkymässä pääskynpesää. Ajoin sen pois ja tunsin olevani kuin suojeleva pääskyemo konsanaan. 

Sitten on kovasti koeteltu rajoja ja hermoja. Pojat on poikia ja kaikki pitää kokeilla kielloista huolimatta. Kuten paukuttaa ovea kiinni ja auki niin monta kertaa, että lukko menee rikki. Jep. 
Ja mennä liukkaille rantakiville ja sitten kaatuilla ja kiljua niin, että koko tienoo raikuu. Fiksua. Räpsytellä valoja pois ja päälle sata kertaa. Huokaus. Plus sata muuta asiaa - kaikki liikkuvat
osat pitää kokeilla, jos vaikka jotain lähtisi irti. Mikä siinäkin mahtaa olla niin jännää?
Tekisi mieli sanoa jotain miessukupuolesta ja putkiaivoista. Mutta en tietenkään sano, koska olenhan sentään äiti. Oppivatko ne joskus kuuntelemaan mitä niille sanoo? 



Hermoja on vuoron perään venytetty ja rentoutettu. Välillä ollut lievää zeniä havaittavissa ja mieli vahvasti plussan puolella. Kriittisimmät kohdat (pakkaamiset, siirtymiset, megalomaaniset ruokaostokset yms) olen onnistunut selvittämään todella coolisti ja olen taputtanut itseäni olalle. Olen ollut jopa yllättävän kiltti ja rento. Olemme toteuttaneet esikoisen harrasta toivetta: "sinun ja isän pitäisi pussailla enemmän" ja olleet ihan sulassa sovussa. Se on kivaa se :) 

Loma on myös saanut ajattelemaan, taas kerran, että teenkö oikeasti sitä mitä todella haluaisin. Tuskin. Osittain kyllä, mutta silti - haluaisin alkaa etsiä tietä kohti jotain ihan uutta. Ovet ovat avoinna ja toivotan tervetulleeksi oikeanlaisia mahdollisuuksia. Aika näyttää, osaanko/haluanko
itse alkaa luoda oikeanlaisia polkuja... 

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

T: semisti zen Tuula


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Loma ♥

Nyt se sitten alkoi. Kauan odotettu, hartaudella ajatuksissa vaalittu loma! Aion olla sujut universumin kanssa, ottaa iisisti, hengittää, olla suht kiltti, kääntää kasvot kohti aurinkoa (toivottavasti myös
ihan kirjaimellisesti) ja imeä sisuksiini kesää, lämpöä ja ihanuutta. 

Esikoisen itse koristelema 5-vee kakku ♥

Eilen juhlittiin esikoisen 5-vuotissynttäreitä, vähän etukäteen. Meille pelmahti illansuussa joukko ihania pieniä tyttöjä ja poikia. Söivät herkkuja kaksin käsin ja kirmailivat pihalla kuin pienet varsat konsanaan. Ihana oli katsoa sitä iloa ja riemua. Niin herttaisia kaikki! Eniten sydäntä lämmitti tietysti
oman pojan ilo kaikesta.

Äiti ja kuopus.

Maanantaina startataan kohti mökkielämää. Viikko puskien keskellä ja järven rannalla toivottavasti auttaa lataamaan akkuja ja keräämään voimia. Saunomista ja simppeliä elämää. Vielä kun muistaisi 
pakata mukaan erityisen pitkiä hermoja ja kärsivällisyyttä plus sopivan annoksen rusinoita ja muita herkkuja, niin pysyy rauha maan päällä :) 


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Odotus

Odottavan aika on pitkä. Vielä tämä viikko pitäisi jaksaa tsempata töissä. Toimistolla on hiljaista ja joka puolelta singahtelee out of office -viestejä. Perjantaina iltapäivällä niitä alkaa suhahdella minunkin sähköpostistani maailmalle.


Tuulan virtuaalinen ja kuvitteellinen lomalook / Polyvore


Sillä aikaa ja sitä odotellessa yritän motivoitua näpyttelemään kaikenlaista pientä. Isompia ei ole
enää mitään järkeä aloittaa, kun loman aikana kuitenkin pyrin suloiseen unohdukseen ja isommat jutut kuitenkin jäisivät takaraivoon.

Ulkona paistaa aurinko ja mieli halajaa pihalle. Eilen aloitin sellaisenkin mission impossiblen
kuin mattojen pesun. Muita projekteja samassa sarjassa olisi ikkunoiden pesu. Ja pakastimen sulatus.
Vai pitäisikö vain tyytyä lakkaamaan varpaankynsiä... Tai ihastelemaan tomaatinraakileita!

Esikoisen synttäritarjoiluita myös olisi syytä alkaa haalia kasaan, sillä perjantaina meille
pelmahtaa 5-vuotiaan päivänsankarin tarhakavereita. Sunnuntaina taas on vuorossa itsensä synttärikahveille kutsuneet appivanhemmat ja muuta sukua.

Viikon päästä tarkoitus olisi suunnilleen näihin aikoihin laskeutua mökkifiiliksiin ja heittää kaikki arkirutiinit järven pohjaan. Ohjelmassa kivien heittelyä, varpaiden uittamista, saunassa itsensä liottamista, helppoa lomaruokaa ja sen sellaista möllöttämistä. Tuskin maltan odottaa..! 

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Odotettavissa iltaan asti

Ennuste perjantai-iltaan saakka: vähitellen lännestä alkaen vilkastuvaa. Luvassa voimakasta suukkosadetta ja lujia halauksia. Varoitus paikallisista pyörremyrskyistä, jotka saattavat jättää jälkeensä laajamittaista sotkua.


Toinen poikanen palaa tänään kotiin mummolasta. Toinen - yllättävää kyllä pienempi niistä - halusi vielä jäädä sinne viikonlopuksi. Mitäs sitä nyt kotiin kannattaa tulla, kun mummolassa voi ajella traktorilla ja kaivinkoneella! Ja mummolta saa paljon enemmän herkkuja kuin äidiltä ;) 

Olen ilahtunut, että saan taas edes toisen pikkuiseni kotiin.  Nämä arki-illat kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa tekivät tehtävänsä ja olen sata astetta rennompi ihminen taas.  Nyt jaksan taas sitä 110% energiaa ja vauhtia. 

Huomenna lähden pojan kanssa kaupungille humputtelemaan! Hänen toiveensa on jo pitkään ollut, että saisi ajaa bussilla (tylsimys äiti kun haluaa aina lähteä omalla autolla, mikä täältä semi-takapajulasta käsin on niin paljon kätevämpää). Nyt sitten mennään sillä bussilla, tai jossella, kuten 
täällä sanotaan - "josse tulee" - ehheh. Vrt naapurikunnan sanonta "nysse tulee". 

Humputellaan kaupungilla niin pitkään kuin jalat jaksavat, se on kivaa se! 

Lähden vielä nauttimaan viimeisistä rauhallisista hetkistä ennen pyörremyrskyn saapumista.

Adios ja rentoa viikonloppua!