perjantai 24. toukokuuta 2013

Perjantain teesit

Joskus on tarpeen muistutella itseään tärkeistä perusasioista. Juuri nyt löytyi korvienvälistä nämä ajatukset. Näiden avulla ja näitä kohti!


1. Kannusta muita
Tsemppaa, tue, innosta. Luo uskoa ja luottamusta.

2. Hymyile ja ole kohtelias.
Hymy satunnaiselle ohikulkijalle tai pieni kohtelias sananen saattaa pelastaa toisen ihmisen päivän. Myös omasi.

3. Luovu siitä mitä et tarvitse. 
Luovu turhasta materiasta ja henkisistä taakoista. Päästä irti. 

4. Ota vastaan elämältä. 
Ota vastaan se hyvä, mitä elämä tarjoaa. Sinulla on siihen lupa, oikeus ja velvollisuus.


5. Luota siihen, että elämä kantaa.
Kantaa se! 

6. Asioilla on tarkoitus. 
Kaiken tarkoitusta ei ymmärrä juuri tällä hetkellä, mutta elämässä mikään ei  tapahdu turhaan. Kaikella on merkitys ja tarkoitus, ja kaikki vie kohti oikeaa suuntaa. 

7. Vain vastavirtaan uimalla voi vahvistua.
Myötävirrassa kellumalla voi päästä helposti jonnekin, mutta ei välttämättä juuri sinne minne haluat. Myötävirta voi olla joskus (tai jopa enimmäkseen) hyvä juttu, mutta joskus pitää pyristellä vastaan ja pyrkiä sinne, minne sydän vetää. Helppoa se ei aina ole. 
Ajattele lohia, jotka sitkeästi ponnistelevat läpi voimakkaiden koskien, ylävirtaan aina perille saakka!


8. Jokaiselle löytyy oma joki. 
Kaikilla meillä on jossain oma metsäpuronen, jouhea joki tai suuren suuri väylä. Löydät sen kyllä.

9. Sinulla on jo kaikki mitä tarvitset. 
Kaikki on tässä. Sisälläsi on valmiina kaikki. Löydät tavan käyttää sitä kaikkea, kun aika on oikea.

10. Ole kiitollinen. 
Muista kiittää kaikesta siitä hyvästä mitä sinulla on. Kiitollisuus lisää hyvää mieltä ja tietoisuutta elämän hyvistä asioista.


Rentouttavaa viikonloppua ja hyviä sisäisiä viboja,
toivottelee Tuula

---

PS. Mitähän hyvää voisi keksiä pysäköintivirhemaksusta, voi ärrinmurrin... Kertokaa, jos keksitte?! :D 



keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Onnenongintaa

Viikonlopun mökkikauden aloitus tuli tarpeeseen. Se oli virvoittava hengähdys tämän kaiken keskelle. Hiljaisuutta, kuikkien huutelua, laineita, vienoja tuulenhenkäyksiä, haravointia tuntikaupalla, saunan lauteiden hellää lohtua.



Tuntuu siltä, että viime aikoina elämässä on ollut liikaa kaikkea sitä, jolla ei olisi niin väliä. 
Huolta, stressiä, kiirettä, riittämättömyyttä. Ikäviä tilanteita, umpikujaan joutumista, kasvavaa
sisäistä ahdistusta. Tiedän, että jotain tarttis tehdä, mutta en tiedä mitä. Yritän luottaa siihen, että elämä tarjoaa oikeat vastaukset jossain vaiheessa. 



Olen yrittänyt miettiä onko onnellisuus vain omasta itsestä kiinni. Voiko ihminen vain yksinkertaisesti päättää olevansa onnellinen? Entäs kaikki se muu ympärillä oleva, jota ei aina voi valita? Kaikki se, josta onnettomuus tavalla tai toisella kasvaa ja kumpuaa? 

Jos vain voisikin poimia elämäänsä vain mieluisat asiat kuin marketin ostoskärryyn konsanaan.
Helppoa olisi se. Vaan elämä ja helppous eivät taida mahtua samaan lauseeseen. 

Jos en pysty päättämään ryhtyväni onnelliseksi (mitä se sitten ikinä onkaan?), niin ehkä voin päättää olevani mahdollisimman tyytyväinen ja iloinen niistä hyvistä asioista, joita on. Juuri nyt olen tyytyväinen auringosta, kesästä, pojista ♥, toimivasta autosta ja työpöytälaatikon jemmasuklaasta ;)



Mistä asoioista sinä löydät onnen hippuset ja tyytyväisyyden tämän hetkiseen elämääsi?

Toivotan aurinkoa ja valoa kaikille ♥


perjantai 17. toukokuuta 2013

Loppuviikon puuhia

Leikkimökki siivottu.
Leikkikahveja juotu.
Rikkaruohoja kitketty.
Siemeniä kylvetty.


Ensimmäinen raparperipiirakka paistettu.
Haravaa heiluteltu.
Pyykkiä kuivateltu ulkona. 

Tomaatintaimia siirretty ulos.
Kirpparivaatteita hinnoiteltu.
Kesävaatteita kaivettu esille. 


Syöty monta jäätelöannosta. 
Juotu pannukaupalla kahvia. 

Ihania kukkakimppuja saatu kahdelta pikkumieheltä.
Kuunneltu lintujenlaulua.


Pakattu reppu ja huomenna 
äidin ja esikoisen suunta kohti
Päijänteen raikkaita tuulahduksia.
Mökki, täältä tullaan ♥

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Rasti seinään

Alkaa näyttää siltä, että voin melko huolettomasti luvata piirtäväni rastin seinään sillä viikolla, kun en ole itseni tai lasten takia poissa töistä. Oli kuulkas taas ihan hirrrweeen kiva ilmoittaa pomolle jääväni  loppuviikoksi kotiin hoitamaan siitepölyallergiaepäily-tapausta. No, on sentään edes jokin epäily, jota nyt yritetään hoitaakin. Sen sijaan että vain kuunneltaisiin yskivää lasta kaiket yöt... 

Sitten kävin itsekin lääkärissä. Korvalääkärin tuomio oli, että minulla on - jostain tuntemattomasta syystä - alentunut kuulo. Kuulen oikein hyvin korkeat ja matalat äänet, mutta puheäänen taajuus on heikentynyt. Kas kun vaan kukaan ei ole koskaan moista huomannut, en itsekään :D

Ja vaikka olisinkin, niin tarviikos sitä nyt kaikkea puhetta kuullakaan. Voisin ihan sujuvasti jättää 
kuulematta lasten pissapää-nimitykset, puolison väsymyksestä kumpuavat äyskähdykset ja
yölliset hiirenpapanan hipaukset kaksi kerrosta alempana - että ei se kuulo nyt hirveän
huono voi olla, kun olen meistä se, joka todellakin herää joka rapsahdukseen.

Kaupanpäällisiksi muuten tuli antibioottikuuri poskiontelotulehdukseen. Maksa yksi sairaus,
saat kaksi. Kätevää! 


Töiden jälkeen sitten riensin hakemaan esikoista tarhasta ja vastassa oli verta vuotava, itkevä, rähmälleen lentänyt lapsonen. Ikenet ruhjeilla, huulessa reikä ja puoli naamaa veressä. Hampaat sentään (kopkop!) tallessa. Äiti määräsi päivän ruokavalioksi jugurttia ja jäätelöä (myös itselleen). 

Tuli vähän sellainen olo, että mitähän vielä..?

Huomenna pitäisi se allergiaepäilty roudata lääkärikeskuksen laboratorioon verikoetta varten. Siitä tulee hurrrrjan kivaa - kaarella kiljuva lapsi, jota natsiäiti pitelee väkisin paikoillaan, jotta labrahoitaja
saa kupattua pojasta verta :(  Sydän itkee jo nyt. Se on jännä, miten sen lapsen pelon ja tuskan tuntee
nahoissaan niin elävästi... "Täti A:ta tatuttaa", kuten kuopus itse totesi. Lupasin palkinnoksi
kahvilassa käynnin ja herkkuja... Ja lupaan ostaa vaikka miten ison kakkupalan, jos lapsi sitä keksii pyytää.