tiistai 30. huhtikuuta 2013

~ Vappu ~

Oi kevät, oi aurinko (jaa niin missä?), oi valo ja ilo!


Minulle vappu on kevään, syntymän, uuden alun, elämän virtaamisen ja ilon juhla. Vapaamuotoinen, iloinen, värikäs ja pirskahteleva. Simanmakuinen (ja ehkä vähän myös skumpan), vaahtokarkkimainen ja naurava nakki. Samalla sivistynyt ja vähän junttimainen.

Vapusta voi tehdä omannäköisen, eikä siihen sisälly samanlaisia suorituspaineita tai tunnelatautuneita juttuja kuten vaikkapa jouluun. Voi siemailla rennosti simaa (josta tuli sen verran sitruunaista, että saan juoda sen ihan yksikseni), heitellä serpentiinejä ja puhallella ilmapalloja (ja lopun vappua on posket kipeinä :D ).



Muistan lapsuudestani tapauksen, kun olimme mökkeilemässä ja vanhempani päättivät järjestää vappumarssin. Siellä sitten marssittiin pitkin mökkitietä naapureiden luo vappusimalle - asianmukaisesti varusteltuna serpentiineillä ja mielenosoituskyltillä, jossa luki:
"Vaadimme hauskaa vappua!"

Minäkin täten vaadin iloista ja hauskaa wappua vailla paineita!

Poks ja skool!


torstai 25. huhtikuuta 2013

Kotipäiviä

Viikon luontoääni tuntuu olevan köhköh ja niiiisk. Niiden myötä olen ollut pari päivää lasten kanssa
kotosalla potemassa. Itsekin aika köhötiköh. Mutta mikäs tässä, ollaan otettu rennolla asenteella. Mitä nyt itseä alkaa ärsyttää silmiinpistävän likaiset ikkunat ja sekasotkupinot kaikkialla. 




Jännä juttu muuten, mutta hermostutti aika lailla soittaa uuteen työpaikkaan ja ilmoittaa jäävänsä kotiin hoitamaan kipeitä lapsia. Aiemmin olen ollut julkisella puolella ja työpaikoissa, joissa keskimäärin on ollut enemmän työntekijöitä kuin tässä nykyisessä, enkä ole jaksanut hirveästi potea omantunnon tuskaa poissaoloista. Nyt yksityisellä ja pienessä työpaikassa tuntui erilaiselta. 

Vähän sellainen olo, että anteeksi kun nyt tällä tavalla kotona lusmuan ja jarrutan asioiden etenemistä....  Potevatko muut tällaista? Sinänsä ihan tyhmäähän tällainen on... :)  Minkäs pöpöille voi.


Ollaan katseltu taas Risto Räppääjää, laulettu lastenlauluja, tehty puuhakirjoja, minä teroitin jok'ikisen värikynän mitä talosta löytyy, on syöty pannukakkua, vähän riidelty, pötkötetty, katseltu ikkunasta pihalle ja suunniteltu viikonlopuksi pientä eväsretkeä lähitienoolle (jos nyt ei edelleen olla flunssassa ja jos ei sada kaatamalla). 

Itse asiassa viikonlopulle olisi järkyttävän pitkä työlista, josta jo nyt voisi ruksia yli ainakin puolet
(hullukaan ei ehdi kaikkea). Vaikka välillä tykkäänkin olla liikkeellä pessimisti ei pety -asenteella, niin näissä työlistoissa olen kyllä varsin optimistinen ;)  Ei muuta kuin hanskat heilumaan sisällä ja pihalla! Ostinkin kolmet parit uusia puutarhahanskoja, että on sitten mitä heilutella. 



Torstai on toivoa täynnä ja viikonloppu melkein jo ovella. Huomenna, jos takapakkia ei tule, lähtevät taas kaikki päivittäisiin rutiineihinsa tarhaan ja töihin. Siitä on hyvä startata viikonloppuun :)  


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kohti arkea

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut (enimmäkseen) autuasta lomailua. Ei niin kireitä aikatauluja, eikä kiirettä minnekään. Aamut yhtä lorvimista ja kahvikupposen kanssa haahuilua. Lapsillakin on ollut vähän rennompaa.

Huomenna muuttuu ääni kellossa, kun koittaa uudet työt ja kuviot. Pidemmät työpäivät ja sitä rataa. 
Kieltämättä jännittää jonkin verran. Sekin, että miten ihmiset ylipäänsä selviävät täyspitkästä työpäivästä, lasten kanssa luovimisesta, kotitöistä ja kaikesta?
  
Viimeiset puoli vuotta tein 6-tuntista työpäivää, minkä ansiosta pystyi ne kotihommat hoitamaan
suht koht järkevästi vuorokauden suomissa rajoissa. 

Kertokaahan omat niksinne ja konstinne arjessa selviytymiseen te työn sankarittaret :) 


Meillä muuten asustaa tällä hetkellä erittäin itsepäinen superturbo uhmis tuhmis, vuosimallia 2010. 
Olihan tämä uhmavaihe esikoisellakin, mutta en kyllä muista, että ihan näin pahana... Kuopuksen hepulit vievät tosi paljon aikaa ja energiaa. Tämä on jo ihan uskomatonta, miten paljon yksi lapsi voi päivän aikana aiheuttaa ikäviä tilanteita ja stressiä.

On erittäin vaikeaa olla se rauhallinen aikuinen... Juuri, kun yhdestä raivarista on selvitty, toinen jo kolkutelee ovella. Kieltämättä on käynyt mielessä istuttaa poika lumipenkkaan ja laittaa lappu kaulaan: "Löytäjä saa pitää!".  Luulenpa, että jokainen vanhempi tietää tunteen...


Mutta nyt uhmikset pois mielestä ja ajatusten virittelyä kohti niitä uusia kuvioita, ommm....