keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Hetki itselle

Ilo on pienissä hetkissä, arjen pyörityksen ja hengästyksen välissä. Kuten siinä, että pyörähtää kotona ja surauttaa hedelmäsmoothien, nauttii sen rauhassa ja vasta sitten hakee pojat tarhasta. Eikä suostu
potemaan siitä huonoa omaatuntoa :) 

Onni ja merkitys piilee ihmisissä, joita on saanut osakseen. Teissäkin jokaisessa. Tiedän, että minulla on ystäviä, jotka minua miettivät, siunaavat ja kantavat ajatuksissaan. Kiitos siitä heille! 


Auttamisen ei aina tarvitse olla sitä, että tekee jotain konkreettista. Se voi olla ajatuksissa mukana kulkemista, kuuntelemista, halauksien lähettämistä. Se voi olla sitäkin, että lähettää joskus pienen pyynnön tai rukouksen toisen puolesta. 

Elämä on joskus enemmän, joskus vähemmän haastavaa. Se riepottaa ja heittelee, joskus nappaa ihan yllättävään suuntaan. Joskus sitä voi hallita (tai ainakin luulla niin), joskus ei ollenkaan. Mutta aina siitä voi napata mukaansa ne kiitoksen aiheet, joita se kulloinkin tarjoilee. Aina voi hengittää ja ajatella, että kyllä se siitä. Kyllä kaikki selviää ja järjestyy paikoilleen. 

Maailman tuulet tuskin tyyntyvät, mutta omien korvien väliin ja sydämensä sopukoihin voi luoda
tyyneyden tyyssijan. Ehkä se ei aina ole yhtä tyyni, mutta kun sitä pikku hiljaa kasvattaa, se valtaa alaa hälyltä ja turhalta huolelta. Vähitellen omat sisäiset tuulet hiljenevät ja vaikenevat, ja silloin sisällä vallitsee rauha. 

Rauha, lempeys ja armo - ne ovat tämän päivän avainsanat ♥



tiistai 5. helmikuuta 2013

Hätä keinot keksii

Mitä tehdä, kun olo on kuin märällä sukalla, mutta eteenpäin pitää mennä kuin mummo hangessa? Mieluiten sitä ripustaisi itsensä kuivumaan, noin kuvaannollisesti. Vetäisi viltin korville, mussuttaisi levyllisen fasun sinistä ja viittaisi kintaalla koko maailmalle.

Vähän liian monta päivää on joutunut kannattelemaan vähän liikaa. Tekisi mieli antaa periksi,
saada kunnon itkupotkuraivarit ja sanoa, että hoitakaa itte. Mutta joo, sitten sitä vaan nousee ja jaksaa vielä vähän ja vielä vähän...

Iltapäivällä pitäisi pystyä näyttämään parhaat puolensa, olemaan pirtsakka ja vakuuttamaan parhautensa muille (vaikkei siihen itsekään aina ihan usko).

Mutta hätä keinot keksii:

* kunnon douppaus  ennen h-hetkeä = suklaata
* huulipunaa ja pirtsakaksi loihdittu hymy
* ryhdin oikaisu ja roolin ottaminen ( kyllä muuten osaan, pystyn ja olen hyvä!)
* vaikkei uskoisikaan, niin voi ainakin teeskennellä niin paljon, että alkaakin uskoa ;)
* lupaus itselle, että sitten kotona saa heti ottaa lasin punkkua, vaikka mikä olisi!

Näillä mennään ja uskotaan, että hyvä tulee. Tai tulee nyt sitten mitä tulee. Jotain kumminkin,
sillä elämä jatkaa pyörimistään, vaikka yksi äippänen horjuukin jaksamisen, epäuskon ja
hämmennyksen reunamilla. Sinänsä lohdullista. Tapahtuu mitä vaan, niin elämä jatkuu :)

Moikkelis!

PS. Opin juuri asiakkaalta mitä tarkoittaa nöökäle. Tuli mieleen joku pieni lapsiriepu, pehmeänlainen kirosana (voihan nöökäle) tai jotain sellaista. Mutta sehän on tietenkin eläköön toisinpäin!
Hehe.

© Oman katon alla
Maira Gall