tiistai 28. helmikuuta 2017

Piipahdus Helsingissä

Terveisiä Helsingistä! Poikien ja minun hiihtolomaviikon kunniaksi piipahdimme yhden yön verran Helsingissä. Sunnuntaina lähdimme aikaisella bussilla kohti pääkaupunkia ja pieniä seikkailuja. Esikoisen kanssa olen joskus aiemmin käynyt Helsingissä, mutta kuopukselle tämä oli ensimmäinen kerta. Reissua odotettiin kovasti etukäteen ja pojat intoilivat erityisesti bussilla reissaamisesta sekä luvatuista metro- ja ratikka-ajeluista. Täällä periferiassa kun on täytynyt tyytyä vanhempien tylsään autokyytiin ja satunnaisiin paikallisbussikyyteihin :D


Luonnontieteellinen museo näyttelyineen oli mielestäni kiva kohde. Esteetikkona olisin
voinut jäädä ihastelemaan portaikkoa vaikka koko päiväksi ♥
 

Majapaikkana meillä oli keskustan Holiday Inn ja sitä voin kyllä kehua. Sijainti oli mainio, huone siisti ja palvelu joustavaa. Sisään pääsimme kirjautumaan jo 12.30 ja seuraavana päivänä saimme luovuttaa huoneen klo 14. Helpotti kovasti aikatauluja ja omia tekemisiä, kun aikaa oli tavallista runsaammin. Maksavana asiakkaana tykkäsin myös siitä, että hotellin ravintolassa lasten annokset olivat ilmaisia, kun aikuinen oli mukana ruokailemassa.
 
Itse nautinkin erityisesti siitä, että pariksi päiväksi saattoi unohtaa arkirutiinit ikuisine ruuanlaittoineen. Oli ihanaa vain istua passattavaksi ja herkutella. Reissussa erityisesti aamiaisbuffet saa sydämeni sykkimään lämpöisesti. Pojista ehkä oli mukavaa, että äiti ei ragennut ikuisen spagetin ja jauhelihasoosin kokkaamisen äärellä, vaan istuskeli rennosti ja lasten kanssa höpötellen ;)  



Etukäteen en ollut suunnitellut muuta kohdetta kuin Luonnontieteellinen museo. Omasta mielestäni se oli huippukiinnostava ja ajattelin, että pojatkin olisivat innostuneet todella paljon. Mutta poikien osalta innostus jäi vähän laimeaksi ja ennenaikainen reissuväsymyskin alkoi piinata kesken käynnin. Kuopus heittäytyi poikittain milloin portaisiin, milloin keskelle näyttelysaleja. Esikoinen taas näsäviisaili siihen malliin, että teki mieli pistää hänet näyttelyvitriiniin ja nimetä tyyppiesimerkiksi ärsyttävästä 8-vuotiaasta.

Kahvit, pillimehut ja pullat helpottivat tilannetta - aika montakin kertaa reissun aikana - ja jatkoimme matkaa metron ja ratikoiden saloihin tutustuen. Luulenpa, että näistä pojista tulee varsinaisia joukkoliikenteen mallikäyttäjiä, sen verran innokkaina reissasimme edestakaisin pitkin Helsinkiä. Minulle iski lievä nostalgia, kun katselin tuttuja katuja ja mieleen tuli muistoja niiltä vuosilta, kun itse asuin Helsingissä. Ah, niitä aikoja.

Toisena päivänä annoin vaihtoehdoksi joko Sealifessa käymisen tai Itiksessä piipahtamisen. Pojat kumma kyllä valitsivat jälkimmäisen. Siellä he halusivat käydä Itiksen leikkiasemalla. Vaikka paikka oli melko pieni ja suunnattu ehkä vähän nuoremmille lapsille, niin pojat viihtyivät tunnin leikkimisen ajan varsin mainiosti. Minua olisi kiehtonut kovastikin kierrellä lukuisissa vaatekaupoissa, mutta lasten kanssa se ei vain onnistu. Heidän toleranssinsa äidin lempikaupoissa on noin puoli minuuttia :D 



Reissu oli kokonaisuudessaan kohtuullisen mukava ja onnistunut, vaikkakin sanottakoon, että aikuisen näkökulmasta myös melko raskas. Katuvilinässä sai jatkuvasti olla tarkkana, ettei 6-vuotias sählännyt itseään autojen/ratikoiden alle tai eksyksiin. Pojilla oli samoin koko hereilläolon kestävä tyypillinen höpötysten ja kysymysten tulva, mikä kuormittaa aikuisen hermoja pidemmän päälle ihan toden teolla. Yhtään pidempää reissua en tuolla kokoonpanolla jaksaisi. Jos mukana olisi toinen aikuinen, olisi ehkä itselle mahdollista piipahtaa yksinäiselle lasilliselle tai kahvikupilliselle ja jatkaa sen jälkeen uudistuneilla hermoilla ja voimavaroilla.
  
Sen verran onnistunut matka kuitenkin oli, että voisin harkita lähteväni uudelleen vaikka kesällä. Silloin voisi piipahtaa poikien kovasti himoitsemassa Suomenlinnassa jahtaamassa Pokemoja ja viettää muutenkin enemmän aikaa ulkona.
 
Tänään on ohjelmassa ollut palautumista - lähinnä minulle, sillä pojat porskuttavat intoa täynnä. Huomenna sitten kohti Koiramäkeä, jonne voitin liput ihanan Katjan Optimismia ja energiaa -blogista. Lisää kivoja seikkailuja siis luvassa!

perjantai 24. helmikuuta 2017

Etsivä löytää (jotain)

Viime aikoina olen kunnostautunut seuraamalla muotiaiheita ja saanut kaikenlaisia päähänpinttymiä vaatteiden suhteen. Pakkomiellelistalla ovat ainakin valkoinen pitsipusero ja leopardikuosinen huivi. Lukekaa Elisan blogia, niin tiedätte ;)
 
Eilen karkasin töistä hieman etuajassa ja hurautin paikalliseen ostarintapaiseen. Oli n. vartti tehokasta shoppailuaikaa ennen kuin piti kiitää hakemaan kuopus ip-kerhosta. Bongasin paljonkin kaikkea kivaa, mutta ei yhtäkään valkoista pitsipaitaa tai leopardihuivia. Mitä ihmettä? Kenties paikalliset sisäänostajat eivät ole yhtään kartalla aikuisten naisten pakkomielteiden suhteen.

Sen sijaan löysin kivan pipon -70% hinnalla. Samaista pipoa himoitsin jo aiemmin talvella, mutta tuolloin se jäi odottelemaan. Turkoosi neule oli kevään uutuuksia ja ihanan pirteän värinen. Talven jäljiltä kaipaa jo jotain uutta ja virkistävää. (Paitsi että kalpeuteni on lähes samaa luokkaa kuin Draculan uhreilla ja turkoosi vain korostaa sitä - piristävää vai pelottavaa, hmm?)



Ilahduttavin löytö oli niin ikään 70% alennuksessa ollut pitsimekko. Harmi, että pikkujoulukausi on jo ohi ja olen auttamatta myöhässä - vai olenko kenties todella hyvissä ajoin..? Leikkaus, väri ja kaikki oli niin kohdillaan, että mekko oli ihan minun vaatteeni. Ainakin tiedän, mitä puen seuraaviin pikkujouluihin!

Raikkaan valkoinen pitsipaita ja pantterikuvioinen kaulahuivi vielä odotuttavat itseään. Siihen saakka voin vain tuijotella seuraavia kuvia (sekä Elisan blogia) ja potea pakkomiellettä. Ja joo, lupaan että pysyn taas vähän aikaa lestissäni - mikä se ikinä onkin - ja jätän vaatejutut niille, jotka ne paremmin taitavat ;)  

Seuraavat kuvat Pinterestistä:






Onko teillä jotain vaatehimotuksia juuri nyt?
 

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Mutkaa, mäkeä ja tasaista // Parisuhdehaaste

Viime aikoina olen tehnyt paljon näitä haasteita ja listoja. Toivottavasti ette kyllästy. En vain voinut vastustaa tätä parisuhdehaastetta, jonka löysin Johannan blogista. Hän kertoi tosi kauniisti omasta suhteestaan ♥
 
Olemme tunteneet miehen kanssa kauan, olleet naimisissa ja meillä on kaksi poikaa. Kuten varmaan kaikissa pitkissä suhteissa, myös meillä on ollut pienet ja isot karikkomme. Muutamia vuosia sitten erosimme pitkän vaikean jakson johdosta. Mutta oltuamme jonkin aikaa erossa löysimme toisemme uudelleen, muutimme takaisin yhteen ja nyt olemme onnellisia uudesta mahdollisuudesta.  
 
Lapsiperhearki ei ole silkkaa onnea ja välillä kolisee rajustikin. Meillä on ja tulee aina olemaan omat koetinkivemme. Mutta ero, oma elämä tahoillamme ja yhteen paluu opettivat paljon. Opimme ymmärtämään itseämme ja toisiamme paremmin kuin ennen. Varsinkaan nykyään emme pidä suhdettamme itsestään selvänä.
 
Miehen kanssa hienointa on se, että voin olla täysin oma itseni hänen seurassaan. En voisi kuvitella olevani niin avoin kaikkine puolineni kenenkään muun kanssa.
 
Mutta pidemmittä höpinöittä siihen haasteeseen...
  

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 18 vuotta tapaamisestamme ja seurustelun aloittamisesta. Seurustelun alkuaikoina pidimme välillä aikalisääkin, mutta palasimme aina yhteen. Ja avioeron aikoihin oli toki taukoa. Silloinkin, kun emme ole olleet virallisesti parisuhteessa, olemme olleet tiivisti tekemisissä. Jostain syystä emme näköjään pääse toisistamme eroon ;) 
 
Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Ensimmäisen kohtaamisen jälkeen tapasimme seuraavan kerran n. viikon kuluttua. Tuolloin sovimme, että alamme olla yhdessä.
 
Kuka pyysi ketä ulos?
Olimme kumpikin jo valmiiksi ulkona :D  Päädyimme minun luokseni ja aika pian oli selvää, että haluamme tavata uudelleen. Minä asuin tuolloin Helsingissä ja mies Tampereella, joten suhteen alkuaika oli suhaamista kahden kaupungin välillä.
 
Kuinka vanhoja olette?
Täytämme tänä vuonna 43 ja 45.
 
Kumman sisaruksia näette/näitte enemmän?
Tapaamme veljeni perhettä muutamia kertoja vuodessa. Useamminkin olisi ihana nähdä, mutta he asuvat eri paikkakunnalla. Mieheni on ainoa lapsi.
 
Onko teillä yhteisiä lapsia?
Meillä on kaksi ihanaa viliskanttia poikaa.
 
Entä lemmikkejä?
Meillä ei ole lemmikkejä, mutta joskus olen haaveillut jonkin pikkulemmikin hankkimisesta.
 
 
Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Mies on luonteeltaan ekstrovertimpi kuin minä. Itse olen introvertti herkkis ja kaipaan paljon omaa hiljaista aikaa. Kun sitä ei aina helposti järjesty, kiristyy pinnani ja sitten räjähtelee...
 
Kävittekö samaa koulua?
Emme.
 
Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Olemme kotoisin samasta maakunnasta, mutta ihan eri suunnalta.
 
Kumpi on älykkäämpi?
Haha, minä tietenkin..? :D  Ei vaiskaan. Taidamme olla suurinpiirtein samalla tasolla. Miehellä on omat vahvuutensa ja minulla omani. Mies on paljon parempi mm. historiassa ja politiikan ymmärtämisessä. Minulla taas on käytännön asioissa nopeammat hoksottimet ja olen mm. meidän perheen it-tuki - tosin melko kehno ja vastentahtoinen kylläkin :D 
  
Kumpi on herkempi?
Minä ehdottomasti. Reagoin kaikkeen herkästi, hyvässä ja pahassa.
 
 
Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Ulkona? Syömässä? Eniten..? Katsotaan asiaa noin viiden vuoden päästä uudelleen :D  Lasten syntymän jälkeen olemme käyneet keskimäärin n. kahden vuoden välein.
  
Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Budapest vuonna 2007. Olimme tuolloin mini-häämatkalla :) 
 
Kummalla on hullummat eksät?
Taitavat olla ihan tolkun ihmisiä. Emme tosin ole tekemisissä kummankaan eksien kanssa.
  
Kummalla on pahempi temperamentti?
Myönnän, että minulla. Ehdottomasti. Ne on ne erityisherkän hermot ja henkinen vuoristorata...
 
Kumpi laittaa ruoan?
Lähes aina minä. Mies ei ole syntynyt kokkikauha kädessään, valitettavasti.
  
Kumpi on sosiaalisempi?
Sanoisin, että yhtä sosiaalisia. Mies on kovempi höpöttämään ja ottamaan kontaktia, mutta minä olen omalla herkällä tavallani sosiaalinen
 
Kumpi on siisteysintoilija?
Aika tasoissa mennään. Minä sotken arjessa, mutta otan toisinaan ison siivousspurtin. Mies taas siistii paikkoja pienesti pitkin päivää ja viikkoa.
 
Kumpi on itsepäisempi?
Keskimäärin minä. Mutta osaa mieskin olla toisinaan vähän jäärä :) 
  
Kumpi vie suuremman osan sängystä?
50-50. Mies tykkäisi nukkua kylki kyljessä, mutta siitä ei oikein tule mitään, kun minä taas tarvitsen väljää nukkumistilaa.
  
Kumpi herää aikaisemmin?
Yleensä menee aika tasoihin. Arkisin minä herään hivenen aikaisemmin, koska sattuneesta syystä tarvitsen enemmän aikaa naaman ja tukan kanssa. Viikonloppuisin minä saatan lojua pidempään sängyssä.
   

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Ensimmäisen kerran kohtasimme sattumalta Helsingin yössä. Ekat viralliset ja sovitut treffit olivat miehen luona Tampereella, jonne matkustin junalla ja jännitin mahdottomasti :)  Rakastuin sekä mieheen että Tampereeseen.
  
Kummalla on suurempi perhe?
Minulla on yksi isoveli, mies puolestaan on ainoa lapsi. Minun äitini on kuollut ja hänen kumpikin vanhempansa on elossa.
  
Saatko usein kukkia?
Parin kuukauden välein. Mies ostaa kukkia ja suklaata erityisesti silloin, jos olen ollut siipi maassa.
  
♥ 

maanantai 20. helmikuuta 2017

Viikonlopun makupalat

Viikonloppu oli skumpan kilistelyä, herkuttelua ja pötköttelyä. Perjantaina töiden jälkeen heitin arki-minän sivuun ja etsin päälle pitsiä, tukkaan paplareita (jotka jätin kylläkin kotiin, toim. huom.) ja huuliin punaa. Juhlistimme pienellä naisporukalla yhteisen ystävämme 40-vuotispäivää.

Alkuun kävimme pelaamassa Way Out -pakohuonepelin. Olen kerran aiemmin ollut mukana vastaavassa, ja myönnän, etten ole suuren suuri room escape -fani. Tunti kului silti ihan mukavasti ja melkein saimme selvitettyä arvoituksen. Jatkoimme iltaa Stefans Steakhousessa, jossa ruoka oli hyvää ja rupattelu naisporukassa mukavaa. Minä ja päivänsankari jatkoimme vielä muutamille, minkä johdosta sitten olikin seuraavana päivänä väsynyt olo. Valvominen ei enää tee ollenkaan hyvää, vaikka hauskaa se hyvässä seurassa onkin.

Erityisen ilahtunut olin siitä, miten kauniisti päivänsankari puhui ystävyydestä. Se lämmitti mieltä kovasti. On huippua, että on sellaisia ystäviä, jotka ymmärtävät ja hyväksyvät toisen kaikkine puolineen.


Lauantaina oli ihanan aurinkoinen keli ja minä reippailin kaupalle kävellen. Välttämättä nyt ei olisi ollut tarvetta, mutta olotila vaati irtokarkkeja... Niitä sitten mussutin Downton Abbeytä tuijottain ja lähes koomaan vajoten. Karkinsyönti ei oikeasti tee ollenkaan hyvää ja siitä tulee melko ällö olo. Mutta joskus vaan on pakko.


Sunnuntaina teimme pientä siivousta ja kotipuuhastelua. Pojat kävivät myös pariin otteeseen Poke-hunttaamassa, josta ovat jälleen innostuneet uusien pokemon-hahmojen myötä. Ja myönnän, että olenpa itsekin niitä pyydystänyt muutamaan otteeseen. Sekä minä että pojat odotamme innolla ensi viikon pientä Helsinki-reissua. Ohjelmassa tulee olemaan mm. juuri pokemoneja ;)  Reissusta lisää sitten jälkikäteen.

Viikonlopun ja alkuviikon ärsytys oli/on kipeytynyt ranne, jota olen yrittänyt parannella buranalla ja nivelgeelillä. Taitaa jännetuppitulehdus kolkutella ovella, mikä on näitä nivelreuman satunnaisia ikäviä puolia. Niitä hyviä puolia ei sitten olekaan... :D 

Vielä tämän viikon kun jaksaa arkea, niin ensi viikolla koittaa minun ja poikien talviloma. Sitä kohti :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

torstai 16. helmikuuta 2017

Boostia sisäisesti ja ulkoisesti

Tällä viikolla olen ollut jostain syystä todella väsynyt. Tai kyllä minä sen syynkin tiedän ja se on luontainen taipumukseni illanvirkkuiluun - en vain pääse riittävän ajoissa nukkumaan ja senhän tietää miten siinä sitten käy...
 
Boostia nuutuneeseen ja liian vähän nukkuneeseen olemukseen olen löytänyt naisen salaisista aseista eli hemmottelusta, purnukoista sekä kuntoilusta. Ensinnäkin pääsin pitkästä aikaa kasvohoitoon, kun veljeni vaimo lahjoitti Facebook-kilpailusta voittamansa hemmottelun minulle. Tunnin käsittely kosmetologilla - kuorinta, ultraäänihoito, naamio ja pään alueen hieronta - teki mahdottoman hyvää. Jos kukkaro ei protestoi, niin kevään aikana haluan ehdottomasti mennä pidempään parin tunnin hoitoon, jossa kuulemma se hierontaosuuskin on vielä perusteellisempi. Sillä onko mitään parempaa kuin kunnon niska- ja päähieronta ♥  
 
Kasvohoidon jälkeen olin niin hövelissä mielentilassa, että marssin oikopäätä Sokoksen kosmetiikkaosastolle ja ostin uuden hajuveden. Ihana Tiia suositteli minulle Jimmy Choota ja kylläpä osuikin oikeaan! Siitä tuli kertaheitolla suosikkini. Tuoksuttelin saman valmistajan Blossom-tuoksuakin, mutta Illicit Flower oli ehdottomasti oikea ostos. Tuoksu on valloittava, aistillinen ja viettelevä. Se on kukkaisen hedelmäinen, mutta siinä on ihan omanlaistaan särmää ja runsautta. Herkullinen ja rakastettava tuoksu kerrassaan.



Lisäbuustia olen saanut myös BodyPump-tunnilta. Viime viikolla kävin siellä pitkästä aikaa - edellinen kerta taisikin olla viime vuoden puolella. Bodypump kuuluu LesMillsin lisenssitunteihin ja se kehittää ennen kaikkea lihaskestävyyttä. Tunnilla käydään läpi kaikki päälihasryhmät ja tahti on intensiivinen. Sarjat ovat kiduttavan pitkiä ja sen takia lihakset ovat melko hapoilla. Vaikka varsinaista lihaskasvua ei tapahdukaan, niin sykkeet nousevat, energiaa kuluu ja hiki lentää - ihan kirjaimellisesti, sillä varsinkin rankimpien biisien aikana tipun hikeä ihan valtoimenaan. 
 
Nyt on menossa BodyPump nro 100 ja sanonpa vaan, että huh! Hyviä biisejä, tehokasta rutistusta ja jälkeenpäin loistofiilis. Monet kuntosaliuskovaiset ovat vastakarvaan bodypumpin suhteen juuri siksi, että se ei varsinaisesti kasvata lihasmassaa tai voimaa (pumpin pitkät sarjat eivät ole omiaan antamaan kropalle lihaskasvuun tai voiman lisääntymiseen tarvittavaa impulssia). Minä taas ajattelen, että molempi parempi, ja eihän tässä nyt tähdätäkään maksimaaliseen lihasmassaan ;) 
 
Vaikka bodypump ei muokkaa kroppaa samalla lailla kuin kuntosali, niin haastetta ja tehoa se tarjoaa, kun vain uskaltaa tehdä liikkeet riittävän isoilla painoilla. Ja ennen kaikkea se on hauskaa! Jos nyt siis sattuu tykkäämään siitä tunteesta, kun että lihaksissa polttaa niin, että on pakko irvistää ja sydän meinaa pomppia korvista ulos. Jälkeenpäin on itsensä voittanut olo ja ihana endorfiinihiprakka.
 
Mitä konsteja teillä on energian lisäämiseksi? Otan ilolla vinkit vastaan. 

Ihanaa pian alkavaa viikonloppua! Minä suuntaan huomenna juhlimaan ystävän pyöreitä syntymäpäiviä ja sekin piristää ihan todella :) 

tiistai 14. helmikuuta 2017

25 satunnaista

Hyvää  ystävänpäivää kaikille teille ihanille! Harvoin tulee sanottua, mutta näin ystävänpäivänä se ainakin on aiheellista: olen hurjan kiitollinen ja iloinen kaikista teistä kivoista tyypeistä. Teitä lukijoita ja kommentoijia kohtaan tunnen sielua hyrisyttävää lämpöä ja sielujen sympatiaa. Olen iloinen, että olette mukana! ♥  

Tuulannelin ja Meidän elämää -blogeissa oli kiva 25 kohdan faktalista. Tässä minun satunnaiset faktani. Osan ehkä jo tiesittekin, mutta ehkä ette kaikkea?


1. Rakastan kesää ja aurinkoa. Sen taitaa valitettavasti huomata ihostani.
 
2. Tykkään fyysisistä jutuista kuten painimisesta ja välillä meillä leikkipainitaan kotona :D  Nuorempana harrastin savatea eli ranskalaista potkunyrkkeilyä. 
 
3. Uusien asioiden suhteen köröttelen usein jälkijunassa ja jupisen epäluuloisena kaiken maailman uusista hömpötyksistä :D
 
4. Olen hidas aloittamaan asioita ja saatan vetkuttaa niitä ihan tuskastuttavan kauan.
 
5. Kotihommista pyykkääminen ja kuivien vaatteiden viikkaaminen ovat eniten mieleeni. Mutta se kaappiin vieminen onkin jostain syystä ihan kamalaa. 
 
 
6. Arkikokkaus on inhokkihommani nro 1. Samoin ostoslistojen tekeminen ja ruokakaupassa käyminen. Yök.
  
7. Olen 165 cm pitkä. 

8. Suutun vain kotioloissa, enkä osaa riidellä tai kiukutella kuin mieheni ja lasteni kanssa. Muiden kanssa pidän mölyt mahassani.
 
9. Arvostan hienotunteisuutta ja empaattisuutta todella paljon. Töksäyttely on jotain kamalaa.
 
10. Annan anteeksi ajan kanssa, mutta joskus nopeastikin, jos huomaan että vastapuoli on vilpitön. Mutta unohtaminen onkin sitten toinen juttu... 

  
11. Olen mielestäni laajakatseinen ja näen kolikon kummankin puolen. Siksi minusta saattaa saada vaikutelman, etten ole oikein mitään mieltä mistään asiasta.
 
12. En osaa nimetä lempileffaani tai -musiikkiani.
 
13. Ala-asteella olin ihan heppahullu. Kävin ratsastamassa, minulla oli hoitoponi ja kesien kohokohtia olivat ratsastusleirit. Oi niitä aikoja ja hepantuoksun ihanuutta!
 
14. Rakastan mökkeilyä ja maalla olemista. Onko mitään ihanampaa kuin kesäillan tuoksu ja tunnelma maaseudulla?
 
15. En tiedä mikä minusta olisi pitänyt tulla isona. Olen aina vain ajautunut jonnekin.
 
 
16. Minulla on ollut vuosien saatossa vaikka minkälaiset hiukset. Parin sentin pituinen poikatukka, puoleenväliin selkää ja kaikkea siltä väliltä. Värikin on vaihdellut lähes blondista paloautonpunaiseen, ruskean eri sävyihin ja melkein mustaan.
 
17. Inhoan jalkojani, sillä minulla on rumat vaivaisenluut.
 
18. Hampaidenpesu on maailman tylsintä puuhaa, joten samalla usein venyttelen, teen kyykkyjä tai treenaan lantionpohjan lihaksia.
  
19. En ikinä vastusta skumppaa tai suklaata.
 
20. Olen vähän ujo. Ja yllätyn ihan aidosti, jos joku ihminen tuntuu pitävän minusta.   

 
21. Minulla on jokin hassu kilpailuvietti. Salilla pistän helposti vähän liikaa painoja, jos joku katsoo. Ja fillaroidessa on pakkomielle saada muut kiinni, riittipä kunto tai ei.
 
22. Voitan kummatkin poikani vielä kilpajuoksussa. Saa nähdä miten kauan. Lankuttamisessa mennään esikoisen kanssa jo tasoissa. Punnertamisessa hän vie voiton :D 
 
23. Olen feministi, totta kai :)  Minusta naisen kuuluu ajatella tasapuolisesti eikä taantua sellaiseen ajatteluun, että naiselle riittäisi vähempi kuin miehelle.
 
24. Rakastan hiljaisuutta.
 
25. Tykkään isoista kahvimukeista ja lämmitetystä kahvimaidosta.



Nappaa tämä ihmeessä mukaasi ja kerro 25 satunnaista asiaa itsestäsi :) 

maanantai 13. helmikuuta 2017

Makupaloja viikon varrelta

Elämä on ollut lähinnä arkista aherrusta, mutta yleisvire on ollut hyvä. Lisääntyvä valo tekee hyvää ja energiaa on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa kuukausi sitten. Kevättä kohti mennään ja hyvä niin! Olen lopen kyllästynyt tähän talveen ja ainaiseen pukeutumiseen. Mutta huomaatteko miten linnut laulavat jo aamuisin - kyllä se kevätkin sieltä vielä tulee.
 
Vaikka viikko olikin varsin arkinen, niin monta kivaa juttua löytyi sieltä seasta. 

○ Viime viikon kävelylenkit rapsakassa pakkassäässä ja tähtikirkasta taivasta ihaillen. Tällä viikolla taitaakin sitten sää olla jo jotain ihan muuta...

○ Kampaajalla käynti piristi, sillä juurikasvu oli jo megalomaaninen. Viime aikoina olen kaivannut aiempaa vaaleampaa väriä. Vanhaa tummempaa väriä on häivytelty pituuksista tekemällä matrix-raitoja. Ja tyveä on värjätty entistä pehmeämmällä ja lämpimämmällä keskiruskean sävyllä. Mitä tykkäätte?

   
○ Perjantainen lounas ystävän kanssa. Oli mukana päivittää kuulumiset pitkästä aikaa - ja nautiskella samalla lohduttavan täyttävät hampurilaiset. Olin myös iloinen ystävän saamasta uudesta työpaikasta.
 
○ Ilahduin hurjasti, kun samainen ystävä lahjoitti minulle Ikea-kassillisen vaatteita. Olin kuin pikkulapsi jouluna, kun pääsin kotiin tutkimaan kassia. Löytyi monta ihanaa loistovaatetta! Vieläkin hyrisen tyytyväisyydestä.
  
○ Lauantain pitkän pitkät unet. Viikonloppuisin on ihan parhautta, jos saa nukkua pitkään, juoda aamukahvit rauhassa, eikä muutenkaan ole aikatauluja tai kiirettä.
 
○ Innostuin kokkaamaan pari kertaa jotain muuta kuin tavallisimpia arkisia luottoruokia. Silakkapihvit olivat huippuhyviä ja maistuivat kaikille. Ensi kerralla ostan isomman satsin! Ja perjantaina kokattu marokkolainen kikhernekeitto oli huippuhyvää. Se ei maistunut muulle perheelle, mutta minulle riitti sitäkin enemmän ja sain vielä maanantain eväätkin siitä. Kokeilin myös härkistä tortilloiden täytteenä. Ihan ok, vaikka totuuden nimissä jauheliha onkin parempaa. Silti joskus on kivempi valita vege-vaihtoehto.

 
* Perjantain bodypumpista tuli energinen ja hyvä fiilis. Energiat tosin tyssäsivät sunnuntaina ja kurvasivat pohjalukemiin. Se on se naisen hormonivuoristorata ;)  Jälkeenpäin hemmottelin itseäni proseccolla ja kirjatuokiolla.


Tällä viikolla on tiedossa pari kivaa juttua, jotka ilahduttavat muuten väsynyttä oloa (tiedättehän pms:t ja sen myötä kiukkuisen väsynyt fiilis, uh). Muutamalta päivältä on peruuntunut vakiomenoja ja se on ihanaa se! Introvertti herkkis iloitsee aina, jos saa löysää aikaa. Ehkä kaikesta känkkäränkästä huolimatta viikosta tulee ihan kiva :) 

Mitä teille kuuluu sinne ruutujen toiselle puolelle?


torstai 9. helmikuuta 2017

Kauneushaaste

Sain Satulinnan ihanalta Tuijalta kauneushaasteen. Itse asiassa tämä sopii ajatuksiini hyvin juuri nyt, koska viime aikoina olen herännyt miettimään ulkonäkö- ja kauneusasioita uudella puhdilla. Tähän asti olen mennyt vuosikausia samoilla rutiineilla ja kauneustuotteilla, käyttänyt samantyyppisiä vaatteita ja jumittunut tyystin paikoilleni ulkonäön suhteen.
 
Olen pitkästä aikaa kiinnostunut kosmetiikasta, lueskellut innolla uusista tuotteista, ostanut pari uutta juttua ja miettinyt ylipäänsä ulkonäköasioita. Tyylilyyliä minusta tuskin tulee, mutta silti nyt kiinnostaa kaikki ulkonäköön liittyvä. Ennen kaikkea haluaisin panostaa entistä paremmin ihonhoitoon (se on tää ikä ja lisääntyvät juonteet, you know), ottaa selvää voisinko meikata joskus vähän eri lailla sekä miettiä pukeutumistani vähän enemmän. Muotikoordinaattori Elisa, help..? :D 

Kampaajalta saatu freesi hiusväri ja kikkurat latvoihin ♥

1. Varhaisin meikkimuistosi?

Ensimmäiset meikkikokeilut äidiltä lainatulla ripsivärillä, poskipunalla ja huulipunalla. Olivat kaikki 80-luvun Lumenea ja ihan en tainnut vielä osata käyttää niitä - äiti oli melko huvittunut ja käski oitis naamapesulle, eikä ihme :D  Sittemmin olen mm. oppinut levittämään poskipunaa niin, etten näytä omenapuusta pudonneelta.

2. Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi?

Käsilaukussa kulkee lähinnä huulipuna ja -kiilto. Illanviettoon nappaan myös puuterin mukaan. Enää en sentään raahaa koko meikkipussia mukanani ja vedä "vhähän lhishää khajalia" illan tunteina...

3. Lempituoksusi?

Joku sellainen, jonka olemassaolosta en edes tiedä. Olen äärimmäisen laiska ostamaan uusia tuoksuja, koska taidan olla vähän pihi itseni ja kosmetiikan suhteen. Tällä hetkellä minulla on kolme tuoksua, joista lempparini on Lancomen Miracle. Olisi kuitenkin kiva löytää jotain ihan uutta. Sellainen pirteä ja sporttinen, mutta kuitenkin naisellisen kiehtova, olematta yhtään raskas.

4. Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?

Hyvä puhdistus ja kosteutus. Riittävä veden juonti, uni ja ulkona liikkuminen. Hymy on aina nopea kaunistaja :)


5. Uusin kosmetiikkalöytösi?

Viimeisimmät ostokseni ovat Lumenelta: Lähde Hydration Recovery tehokosteuttava geelinaamio  sekä Glow Boost Kirkastava & silottava hyaluronitiiviste. Pidän kummastakin. Pieni miinus geelinaamion vahvasta tuoksusta, mutta muuten todella hyvä tuote. Sen jälkeen iho tuntuu huomattavasti pirteämmältä.

6. Ikimuistoisin virheostoksesi?

Säärikarvojen poistoon tarkoitettu kotikäyttöinen lämminvaha jokunen vuosi sitten. Osa karvoista lähti, osa jäi. Kuorinnasta ja rasvauksesta huolimatta karvatupet tulehtuivat ja kutisivat aivan hillittömästi. Ei ollut yhtään hehkeä olo, kun sääret näyttivät siltä kuin olisin juossut nokkospuskaan tai sairastanut jotain trooppista rokkotautia :D

7. Meikkivoiteella vai ilman?

Arkisin käytän yleensä vain CC-primeria, joka blurraa ihon epätasaisuuksia. Sen päälle lisään hieman meikkipuuteria. Silmien alle käytän myös valovoidetta. Tai sitten käytän kasvoille Lumenen uutta Instant glow beauty serumia. Se on ihanan kevyt, mutta toisaalta en hehkuta sitä täysin varauksetta, koska se ei sulaudu ihooni ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

8. Eyeliner vai kajal?
 
Kumpikin. Eyelineria käytän yläluomen rajauksiin. Tällä hetkellä olen tykästynyt Lumenen tussimaiseen lineriin. Kajalia tai silmänrajauskynää käytän hennosti alaripsien tyveen.

9. Tuote, jota ilman et tulisi toimeen?
 
Aqualan L, joka on luotettava vakkarituote. Varsinkin talvella tykkään läträtä sitä sekä vartalolle että käsiin. Ja toisinaan pesen sillä kasvot.
 
Toinen ehdoton tuote on silottava ja hoitava öljy luonnontaipuisille ja karheille hiuksilleni. Luottotuotteeni on Schwartzkopfin BC Oil Miracle Finishing Treatment hoitoöljy. Toisinaan levitän kuiviin hiuksiin myös hitusen luomukookosöljyä antamaan pehmeyttä.
 
10. Tuote, jota haluat koittaa?
 
Luin ihon mikroneulauksesta ja sitä haluaisin kokeilla. Samoin erilaisia seerumeita ja tehokosteuttajia kasvoille. Hiuksiin olisi kiva löytää uusia hoitavia ja silottavia tuotteita.

Nyt en osaa oikein haastaa ketään. Napatkaa ihmeessä tämä mukanne, sillä tulisin tosi mielelläni lukemaan teidän muiden kauneus(tai kauheus)juttuja.

Mutta nyt niille kuuluisille kauneusunille, sillä mikään määrä kosmetiikkaa ei muuten riitä häivyttämään mustia silmänalusiani ;)    

PS. Olen taas aktivoitunut Facebookin puolella ja pyrin linkittämään kaikki postaukset sinne. Käykää tykkäilemässä (klik), niin saatte uusimmat postaukset sitäkin kautta. 

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Liikaa, liian vähän, sopivasti


Liikaa

○ tyhmää tavaraa kaapeissa.
○ makeanhimoa.
○ vänkäämistä, arvostelua ja pätemistä maailmassa.
○ hömppäjulkkiksia ja höpönlöpön-juttuja.
○ juurikasvua tukassa. Korjaantuu huomenna ;)
○ haukottelua.

Liian vähän

○ oikeanlaista tavaraa kaapeissa.
○ unta.
○ aikaa kaikelle kivalle.
○ bensaa auton tankissa.
○ intoa jumppasalille lähtemiseen.
○ työinspiraatiota.

Sopivasti 

○ valoa ja piteneviä päiviä.
○ halauksia.
○ ruokaa jääkaapissa ja ideoita ruokalistalla.
○ suunnitelmia kalenterissa.
○ hyvää mieltä.
○ kahvia.


Voisi sanoa, että aika hyvä balanssi juuri nyt. Talletan tämän tasapainon jonnekin syvälle aivonystyröiden kerroksiin tai piirrän rastin seinään. Voisiko sen laittaa pankkitilille kasvamaan korkoa. Ja ottaa ne korot  ulos sitten, kun taas heittää häränpyllyä tai tulee vuoristorataa?
 
Miten siellä - vallitseeko tasapaino, vai kallistuuko vaaka jossain kohtaa miinukselle tai plussalle?


maanantai 6. helmikuuta 2017

Valoa, pieniä iloja ja ikäjuttuja

Uusi viikko on taas pyörähtänyt käyntiin ja pitkästä aikaa oli ihanaa startata se pirteissä fiiliksissä. Normaalin aamu-unisen heräämiskiukutteluni jälkeen saatoin todeta, että hei, olo on ihan ok ja oikeastaan kiva lähteä töihin! Kahdeksalta autolle kömpiessä oli jo ihanan valoisaakin.


Viikonloppuna sain virtaa mm. omasta ajasta, kuntosalilla käynnistä ja muutamista kivoista bongauksista. Vaaterintamalla onnistuin tekemään löydön facebook-kirpparilta ja kotiutin kymmenellä eurolla viisi vaatetta. Kaksi trikoomekkoa, yhden hörselömekon sekä kaksi neuletta. Toisen vanha vaate voi olla toiselle uusi kiva piristys. Tänään onkin päällä "uusi" neule ja kynsissä uutta lakkaa. Naiseuden etuja, että voi piristyä ulkoisilla pikkukikoilla ;)
 
Viikonloppuna myös herkuttelin kaikenlaista ihanaa. Lidlistä löysin bageleita, joita en ennen ollut huomannutkaan ja S-marketissa oli taivaallista maalaisleipää, namnam. Mussutin myös 200 g pussillisen suklaarusinoita, jotka ovat yksi heikkouksistani. Tosin voinen myöntää, että lähes kaikki makeiset ovat suuri heikkouteni. Suklaa, salmiakki, lakritsi, hedelmäkarkit, irttarit - kaikki menee! Punaviiniäkin kului, krhm...



Vaikkei minulla liiemmin valittamista olekaan painon suhteen, niin pari-kolme ylimääräistä kiloa killuu ärsyttävästi mukana. Tiedän, että parista kilosta nariseminen saattaa ärsyttää joitain, ja eiväthän ne kyllä maata kaada, myönnän. Silti koen uusista painolukemista johtuen oloni välillä vieraaksi ja turvonneeksi. Ja jotenkin pelkään sitä, että kun kerran olen saanut pari lisäkiloa, niin mitäs jos niitä tulee aina vaan lisää ja lisää - se olisikin sitten jo isomman identiteettikriisin paikka!

Luulenpa, että tämä ikä alkaa tehdä tepposiaan. Aiemmin olen saanut mässyttää ihan vailla rajoituksia, mutta enää se ei näköjään onnistu. Kilot jäävät jumittamaan ja kaikenlaista muhkuraa alkaa kertyä. Hyväksyn kyllä sen, että ikä saa muokata naista - niinhän sen kuuluukin. Pääkopalla vaan kestää aikansa, että oikeasti tottuu näihin iän tuomiin muutoksiin.

Taannoin muuten huomasin senkin, että tällä iällä ja kaksi lasta synnyttäneenä ei ole asiaa trampoliinille hyppimään, ellei ole ihan just sitä ennen käynyt pissalla... :D  Ensi kerralla HopLopissa kurvaan kyllä veskin kautta sinne tramppa-alueelle...  

Vatsa sisään ja heti näyttää kivemmalta :D
 
Viime aikoina olen ollut ihan koukussa Netflixiin ja Downton Abbey -sarjaan. Mikä onni, että noita osia voi katsoa putkeen eikä tarvitse odottaa kokonaista viikkoa nähdäkseen uuden jakson! Huomaan vain uppoutuvani Crawleyn perheen kiemuroihin niin intensiivisesti, että yllätin itseni murehtimasta yhden hahmon kuolemaa kesken työpäivän... Herkkis ottaa jopa tv-sarjat vakavasti :D  Senpä takia en tykkääkään katsoa mitään kovin jännittävää, kun jo tuollainen kesy sarja saa pään pyörälle!

Mitkä ovat omat sarjasuosikkinne tällä hetkellä? Otan ilolla vinkkejä vastaan.


Hyvää ja valoisaa kevättalvista viikkoa! 

perjantai 3. helmikuuta 2017

Perjantai ja tyhjän kalenterin autuus

Perjantai on ihan huippupäivä. Jo aamulla herätessä tietää, että kohta helpottaa. Iltapäivää kohden mennessä fiilis alkaa letkeytyä ja töistä lähtiessä voi huokaista helpotuksesta - edessä koko viikonloppu!

Vielä isommin voi huokaista, jos huomaa kalenterin olevan viikonlopun osalta lähes tyhjä. Tänä viikonloppuna ei liiemmin ole ohjelmaa luvassa - ainoastaan varaamieni kirppisvaatteiden nouto tästä samalta kylältä. Omaa aikaakin on tiedossa perjantai-illan ja lauantaipäivän osalta. Niin paljon kuin perhettäni arvostan ja rakastankin, on kuitenkin ihanaa olla joskus ihan vain omissa oloissaan.


Yksin ollessani olen harvoin varsinaisesti yksinäinen. Mieleni suorastaan vaatii sitä, että saan välillä olla täysin omissa oloissani, ilman muiden tarpeita ja vaatimuksia. Meillä pojat ovat vielä siinä iässä, että äidin tarve on vallan suuri. Isääkin tarvitaan paljon, mutta useimmiten se on äiti, jonka puoleen käännytään ensimmäisenä. Ja sitä asiaa riittää! Kummasti ne omat hiljaiset hetket ja omat tarpeet hautautuvat lasten tarpeiden ja juttujen alle. Niin tietysti kuuluu jossain määrin ollakin, mutta välillä täytyy olla sellaistakin aikaa, jolloin saa ajatella vain omaa etuaan.
 
Joskus aiemmin saatoin käyttää yksinolon hetket siivoamiseen. Mitä tuhlausta, sanon minä! Nykyään pistän korkeintaan pyykit ja tiskit pyörimään sekä hutaisen isoimmat sotkut pois jaloista. Imuri ja muut putsausvälineet sen sijaan pysyköön visusti kaapissa. Siivoukset joutaa tehdä (tai olla tekemättä) jossain välissä muutenkin, mutta oma aika on sen verran arvokasta, että pyhitän siitä mahdollisimman suuren osan ihan vain omien mielitekojeni ja perustarpeideni tyydyttämiseen.


Tänään aion ensin hieman liikuttaa kroppaa pienellä lenkillä tai nopealla kahvakuulailulla. Sen jälkeen voi hyvällä omallatunnolla lösähtää sohvan uumeniin. Laitan itselleni ison salaatin sekä hyvää leipää, kaadan lasillisen viiniä ja annan Netflixin pyöriä. Jälkkäriksi suklaata ja lisää viiniä. Viime aikaisten tutkimuksien mukaan salaatti kumoaa suklaan kalorit. Tämä on muuten näitä "vaihtoehtoisia totuuksia". Tiedättehän, niitä samantyyppisiä, joita myös rapakon takaa kantautuu tätä nykyä ;)

Huomenna nukun pitkään, lötköilen verkkareissa ja nautin hitaudesta. On ihanaa syödä aamupalaa ilman kiirettä ja juoda kahvia kaikessa rauhassa sanomalehden äärellä. Jossain vaiheessa sitten taas tyypillisesti huomaan, että hups, nyt tuli kiire ja säntään kirppisasioille tukka hapsottaen ja kieli vyön alla :D  Asioiden lomassa kipaisen kenties kuntosalille, jotta voin sen jälkeen taas hyvällä omallatunnolla laiskotella ja herkutella.

Mikä on sinulle mieluisin tapa viettää viikonloppua? Entä kaipaatko säännöllisesti omaa yksinäistä aikaa?

Välillä pitää vähän liikkua...

... että voi taas herkutella ;) 
Ihanaa viikonloppua! 

torstai 2. helmikuuta 2017

Kirjavuosi 2016

Viime vuosi oli hyvä kirjavuosi ainakin minun mittapuullani. Luin 18 kirjaa, mikä on mielestäni ihan jees, kun huomioi nämä ruuhkaiset vuodet. Enemmänkin mielelläni lukisin, mutta se tarkoittaisi luopumista muista kivoista ja tärkeistä jutuista.
  
Joka tapauksessa halusin listata teille kirjat, jotka luin. Ensimmäiseksi listalle nostan ne kirjat, jotka järisyttivät tai liikuttivat sisikuntaani ja jäivät erityisesti mieleeni. Tämä ei ole absoluuttinen paremmuusjärjestys, mutta koska nyt joku roti olla pitää, niin olkoon sitten tämä: 

Loistavia lukunautintoja: 

Näitä lukiessa leijuin enemmän tai vähemmän ekstaasissa. Upeita ja mieleenpainuvia kaikki tyynni.


Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Ferranten kieli on loistokasta ja lukukokemusta voisi parhaiten kuvata sanalla 'maaginen'. Tykkäsin ihan hurjasti ja olisin vain halunnut istua ja lukea aamusta iltaan. Kirja kertoo kahden tytön kasvusta ja valinnoista rujon kauniissa Napolissa, sovinistisen kulttuurin ja luokkaerojen keskellä. Odotan kovasti seuraavia osia.
   
John Williams: Stoner
Kerronnaltaan virkistävän erilainen kuin keskivertokirja. Teksti on yhtä koristelematonta kuin kirjan päähenkilö. Vilpitön Stoner ehkä kokee kovia elämän joillain osa-alueilla, mutta pysyy itselleen rehellisenä eikä kumartele mihinkään suuntaan. Hieno kirja ja tarina.
  
Kate Atkinson: Elämä elämältä
Kirja leikittelee Entä jos -ajatuksella. Entä jos ei olisikaan tapahtunut noin, vaan näin. Mikä kaikki olisikaan mennyt toisin? Kirja oli riipivä, haikea, ihana ja kutkuttava kuvaus ensimmäisen maailmansodan ajoilta ja käy läpi Ursulan mahdollisia elämiä ja käänteitä.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Upea ja hienosti vetävä romaani toisen maailmansodan ajoilta. Tarina kulkee eteenpäin saksalaisen pojan ja sokean ranskalaisen tytön mukana. Se on viihdyttävä, jännittävä, hirvittäväkin. Kirjaa ei malttaisi laskea käsistään, vaikka välillä natsi-Saksan kamaluudet saavat melkein voimaan pahoin. Iso suositus tälle.
  
Ian McEwan: Sovitus
Hieno lukuromaani, joka kuljettaa lukijaansa varmoin ottein. Mutta lopussa lukija ehkä saa huomata, että onkin lukenut eri tarinaa kuin on kuvitellut. McEwan osaa kuitenkin tehdä nämä lukijan pudottamiset niin taitavasti, ettei voi kuin ihmetellä, eikä osaa olla pettynyt tai vihainen. Jäi pyörimään mielessä pitkään jälkeenpäinkin.  

Kelpo kirjoja:

Nämä olivat kaikki ihan ok kirjoja, joita lukiessa viihdyin, mutta joista ei jäänyt erityistä vau-efektiä tai jälkimärehdintää. Osa näistäkin oli ihan helmiä silti.

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Ihana ja herkullinen aikuisten satu. Niin hyväntuulinen, että lukiessa tuli onnelliseksi - ihan vain siksi, että on olemassa hienoja tarinoita. Alku on vähän epäkiinnostava, mutta sen  yli kannattaa ehdottomasti ponnistella.
  
Haruki Murakami: Norwegian wood
Suloinen ja haikeankaunis kirja rakkaudesta, nuoruudesta ja valinnoista. 
  
Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
Ihana ja helppolukuinen hyväntuulen kirja. Tarjoaa mukavan ja helposti nautittavan välipalan.
  
Piia Leino: Ruma kassa
Ihana, hauska, viihdyttävä ja nauruntyrskähdyksiä aiheuttava. Kirja parodioi osuvasti viihdemaailmaa, nykyisiä kepeitä arvoja ja tositeeveetä. Tykkäsin todella.
  
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori 
Suloinen, hauska ja viihdyttävä. Tykkäsin paljon ja viihdyin henkilöhahmojen äärellä. Kepeä olematta pätkääkään imelä tai hömppä.
  
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Ihan ok kirja, vaikken näin jälkeenpäin muista juonenkäänteitä sen kummemmin. Kelpo kirja silti.
  
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Lievästi absurdi ja ehdottoman kauniisti kirjoitettu kirja. Haikeakin. Kannatti lukea. 
  
Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
Kirja kutoo yhteen Euroopan viimeisten vuosikymmenten tapahtumia ja pujottelee lankoja erilaisten ihmisten ja kulttuurien välille. Kiehtova ja hyvä kirja, jota lukiessa nautti soljuvasta ja hienosta tekstistä.
 
Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava 
Kelpo kirja, jonka teksti on loistavaa ja soljuvaa. Ensimmäinen lukemani Saisio. Sanottakoon muuten, että ihailen Pirkko Saisiota ja hänen terävää älyään ja ajatteluaan. 

Luin, mutta tylsiä:

Pienoisia pettymyksiä, jotka kuitenkin sinnikkäästi pakersin läpi. Vanhatalon kirja ansaitsisi kyllä olla listalla korkeammallakin, mutta omat masennusmuistoni ehkä varjostivat lukukokemusta turhaan.

Laura Lindsted: Oneiron
Aivan liian taiteellinen minun makuuni. Hypin yli joidenkin kohtien enkä saanut kirjasta otetta. Iso pettymys. Ehkä kirjamakuni on liian huono yltääkseen Finlandia-voittajan tasolle? (Vaikka monesta muusta voittajasta olen kyllä pitänyt suuresti.)
  
Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi 
Hyvä kirja, joka saattaisi ansaita enemmän pisteitä. Taannuin kuitenkin kirjaa lukiessa ajattelemaan omia masennusvuosiani, ja siksi ehkä en osannut nauttia kirjasta. Tämän lukeminen oli osittain oman identiteetin vahvistamista ja ääriviivojensa löytämistä. (Huom. Pinkki, ääriviivat :D ) 
  
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
Luin, mutta blaah, miten tylsistyin... Oli kirjassa kyllä pointtia, ei siinä mitään, mutta ei vain iskenyt minuun niin kuin olin kuvitellut.
  
Pertti Lassila: Armain aika
Ihan mukava ja suloinen kuvaus, mutta ei ollut minun kuppini teetä.