tiistai 8. lokakuuta 2019

Huono bloggaaja

Maailman hitain bloggaaja täällä hei! Taas on kuukausi ehtinyt vaihtua ennen kuin pääsin tähän saakka, että saan aikaiseksi edes anteeksipyytelevän epä-postauksen.

Jotenkin en saa tartuttua aiheisiin. Päässä liikkuvat asiat ovat joko liian pieniä ja vähäpätöisiä (kuinka kaunis voikaan olla vaahteranlehti vastavalossa, tai miten ärsyttävää on, ettei lapsi muista tehdä läksyjä). Niistä ei tule kirjoitettua, vaikka pienuudessaan nekin ovat merkityksellisiä asioita. Tai toisaalta ne asiat ovat niin isoja ja vaikeasti hahmotettavia (tai joiden avoimesta puimisesta voisin saada näpeilleni), etten oikein osaa niistäkään kirjoittaa.

Jos vaihtoehdoksi jää horista niitä näitä kaalinpäitä, niin motivaatio kirjoittamiseen tahtoo karata, enkä saa aikaiseksi oikein mitään. Toisaalta on mukavaa, että bloggaaminen voi olla tällaista laiskanletkeää ja tavoitteista vapaata hortoilua. On hyvä olla jokin osa-alue, jossa ei ole mitään pakkoja tai deadlineja.

syysmaisema


Kerrotaan nyt sitten vaikka otteita viime aikojen positiivisista jutuista. 

* Voitin yhdessä arvonnassa leffaliput ja toisessa Särkänniemi Zonesin rannekkeet. Muuten olen patalaiska lähtemään moisiin aktiviteetteihin, mutta saadut eduthan on vähän niinkuin pakko käyttää. Pojat ovat innoissaan, kun on tiedossa jotain ekstraa (kunhan se patalaiska äiti onnistuu löytämään sopivan rakosen kalenterista).

* Parin vuoden pitkällisen mietinnän ja tuskailun jälkeen ostin vihdoin uuden puhelimen. En ole mikään teknologian uusimmalla aallonharjalla ratsastaja, enkä näe oleellisen tärkeäksi hankkia uusimpia härpättimiä. Ostan vasta sitten, kun on ihan pakko ja nyt se pakko tuli vastaan. Esikoiseni konsultoimana ostin Huawein jonkun minkälie mallin, josta tykkään tosi paljon. Ehkä eniten pidän sen suopeasta selfie-kamerasta, jonka avulla jopa arkisen nuhjuinen look muuntautuu glamouriksi. Muunneltu todellisuus - rakastan sinua! Tosin tämän jälkeen en usko enää mihinkään some-kuviin sitäkään vähää kuin aiemmin :D



* Opettajat! <3  En voi sanoin kuvata, miten kiitollinen olen siitä, että nykyajan koulumaailmassa on niin hienoja ja ammattitaitoisia opeja. Vähän eri meininki kuin omassa lapsuudessani, jossa ongelmat käsiteltiin huutamalla, jälki-istuntoa antamalla tai fyysisellä kurinpalautuksella. Oman lapseni lieviä oppimisongelmia ratkotaan ihan eri meiningillä ja suurella sydämellä sekä iloitaan pienistäkin edistysaskelista - vaikka se olisi niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin oman repun laittaminen oikeaan paikkaan. Iso kiitos kaikille teille kasvatusalan ammattilaisille, jotka teette suurella sydämellä töitä ihmistaimien eteen! <3 
 

Koska edessä häämöttää pitkä ja pimeä kaamos, niin kertokaa tekin piristykseksi jotain kivaa. Tai miten aiotte torjua kaamosväsymystä?

12 kommenttia

  1. Kiva kun ole bäck! Mulla on vähän samoja ajatuksia, bloggaus takkuaa, kun elämä on vain töitä ja arkea- juhlaa vähemmän. Toki pieniä kivoja juttuja joka päivä...tai ainakin joka viikko.

    Toi sun luuri on super ja kuvat tietty! Mikä malli+

    Mun kaamosväsymystä torjutaan koiralenkeillä, kirjoilla, elokuvilla, tv-sarjoilla, hyvällä ruualla, punaviinillä ja punaisella huulipunalla :D Muiskuja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjen putkessa mulle ainakin helposti käy niin, että aivoissa ei riitä tilaa blogiaiheiden keksimiselle, kun keskittyy jotenkin luovimaan läpi työpäivistä ja perhejutuista. Iltaisin on sitten jo niin pihalla kaikesta, ettei jaksa näpytellä (korkeintaan selata facea tai instagramia). Vaatisi väljää aikaa, että ehtisi kirjoittaa ja että ylipäänsä syntyisi aiheita :)

      Koiralenkit, ulkoilu, sopiva viihde ja kaikki sun kaamoksentorjuntakonstit on just hyviä. Lisäisin vielä suklaan :D Muiskuja sinnekin muru! <3

      Poista
  2. Sellaista kuin huono ei olekaan. Eli olisiko juuri tuo tunne, mikä saa ajoittain miettimään, että jos lopetat bloggaamisen. Mitä jos vaan mietit, että teet kun tuntuu, että näissä blogihommissa ei oikeaa tai väärää olekaan. <3

    Huawei on paras ja ah se suopea selfiekamera, joka kuitenkin jättää rypyt, ettei näytä vahanaamalta, mutta kuitenkin sen lempeän suopeuden. Hyvää päivää miten kaunis kuva susta, mutta kaunis olet ilman Huaweitakin, tiedä se.

    Kivaa lokakuun jatkoa Tuula ja muista ilon kautta tännekin, paineita ei kannata ottaa. <3 Täällä ollaan, tulee missä tahdissa tahansa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että eihän tässä tavallaan voi "väärää" tapaa ollakaan. Yritän muistaa sen ja olla ottamatta mitään paineita tai ajatuksia siitä, mitä "pitäisi" olla :)

      Ja kiitos miljoonasti (vaikka oikeasti tuo kuva kyllä huijaa musta sata kertaa kauniimman kuin mitä todellisuus on, hih :D ) . Mutta just tuo pitää paikkansa, että se selfiekamera jättää sopivasti ryppyjä, mutta luo kuitenkin jonkin ihmeen lempeän fiiliksen ja näyttää todellisuuden ihanan lempeänä :)

      Ihanaa lokakuuta ja lempeitä syyspäiviä Tiia! <3

      Poista
  3. Toi sun kuva on kyllä jotenkin ihan hypnoottinen. Sellainen, jota vaan tuijottaa, koska olet niin kaunis ja ihan joku glamourfilmitähti <3. Ja koska tiedän, että olet sitä oikeastikin, mua ei filtteri tässä tapauksessa hämää yhtään.

    Mutta sori. Maailman hitaimman bloggaajan titteli on mulle varattu :). Enkä enää edes elättele toiveita mistään muusta, koska mua näköjään kiinnostaa kaikkein eniten tällä hetkellä vain ja ainoastaan luonnossa rämpiminen. Ja siitä taas ei oikein tekstin aiheeksi riitä, joten niin ymmärrän mitä tarkoitat sillä vaahteranlehdellä vastavalossa.

    Onnittelut arpavoitoista, mutta ennenkaikkea ihanaa, että pojalle on sattunut noin ihana/ihania opettaja/opettajia. Sillä on niin iso vaikutus koko loppuelämään (tai ainakin lähes). Myös silloin, kun noin hyvä tuuri ei käy.

    Kuulumisiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, ihanat kehut ja vallan punastun... Kiitos! Oikeasti tosin tunnen olevani jotenkin ihan nuhjuinen ja mahdollisimman kaukana glamourista. Sitä glamouria tuo selfiekamera kuitenkin kuviin tuo just sopivasti - toki siitä saa sen ankean todellisuudenkin päälle, mutten sitä jaksa katsella, kun peilistä näen sen kyllä :D Mutta luulen, että asia on niinkin, että näemme itsemme hieman toisin kuin muut näkevät. Itselleen sitä on ankarampi ja näkee helpommin pelkät virheet. Muut taas näkevät eri tavalla ja jotenkin lempeämmin :)

      Luonnossa rämpiminen on mullekin se, mikä nyt vetäisi puoleensa. Jos iltaisin on aikaa ja pitää valita mitä tekee, niin mieluiten otan sen luontolenkin (ellei ole jo pimeää tai ellen ole ihan kuolemanväsy). Eilenkin illalla oli ihanaa karata 1,5 tunniksi lähellä oleviin metsiin. Ei haitannut jättää tiski- ja pyykkivuoria oman onnensa nojaan :D

      Kuulumisiin sis! <3

      Poista
  4. Hyvä ihme miten ihana kuva! Niin seesteinen - eteerinen <3

    Mullakin on nyt vähän hidas vaihde päällä ja se stressaa yllättävän paljon vaikkei pitäisi, koska tämä on harrastus. Mutta silti...

    Kaamos tulossa, ja me lähdetään vähäksi aikaa valoon. Se oli se hyvä asia, ja huono asia on se, että me voidaan tehdä niin koska ollaan niin vanhoja. Heh!

    Sä olet niin oivaltava kirjoittaja, että älä anna periksi!

    Halaus <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti ihanista sanoista Maarit <3

      Kuulostaa just hyvältä lähteä valoon :) Sillä voi karkottaa kaamosta vielä vähäksi aikaa ja ehkä parhaassa tapauksessa skipata yli koko kaamosväsyn, kun käy hetken aikaa lataamassa valoenergiaa. Ja hei, et ole todellakaan vanha - hus pois sellaiset puheet!

      Ihanaa reissua teille ja lähettäkää vähän valonsäteitä sitten tännekin! <3

      Poista
  5. Upea kuva sinusta!

    Minä olen ajatellut, että täksi kaamokseksi hidastan tahtia ja teen vain välttämättömimmän. Vapaa-ajalla yritän ulkoilla aina kun päivänvaloa on saatavilla, vaikka sitten vartti lounastauon yhteydessä. Muuten aion nukkua paljon, lukea, katsella Netflixiä ja odotella lunta ja talvea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kepponen :)
      Kaamos on rankkaa aikaa ja minusta tuntuu, että tänä vuonna siitä tulee itselleni todella vaikea. Tuo lounastauon aikana ulkoilu pitäisi ottaa käyttöön (kun vaan jaksaisi raahautua ulos, mikä siinä onkin niin vaikeaa?), koska se kyllä katkaisee työpäivää kivasti ja antaa hieman sitä tärkeää päivänvaloa. Samoin nukkuminen, Netflix ja rennompi ote kuulostaa just hyvältä :) Tsemppiä kaamoksen selättämiseen!

      Poista
  6. Kaunotar, niinkuin olen aina sanonut. Filtterillä tai ilman.
    Rämmitään eteenpäin, jossain kohtaa helpottaa, ainakin hetkeksi. Kukkutimuruset jeesaa vähän joka päivä.
    Mä koetan popsia marjoja ja kaiken maailman vitamiineja ja työntää mielestä kaikki tekemättömät tehtävät ja kotityöt ja keskittyä vaan siihen, mikä on pakollista. Opetella antamaan itselleni armoa, vaikka vaikeaa on! Ja nukkua.
    Tsemppiä ja armollista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmis :) (Mä aina ja ikuisesti jaksan ihastellen ihmetellä sun ihanaa lempeyttä ja sitä, että näet mut siten kuin näet <3 )

      Itselleen armollisuus ja runsas nukkuminen on just hyviä kaamoaikana(kin). Minä aloitin Q10:n syömisen, sillä joinain talvina siitä on tuntunut olevan hieman apua. Ja näköjään vedän suklaata enemmän kuin naismuistiin - kai se kertoo jotain aivokemian ja jaksamisen epätasapainosta, että hakee koko ajan mielihyvää herkuista...

      Lempeyttä ja tsemppiä sinne ihana! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall