torstai 4. heinäkuuta 2019

Viime aikoina

Voisin kummastella edellisen postauksen otsikon sanoin, että missä välissä aika on taas hurahtanut eteenpäin melkein kolme viikkoa? Aika kuluu välillä tuskastuttavan hitaasti ja välillä se taas karkaa käsistä.


Tässä sitä kuitenkin ollaan. Viime aikoina olen ainakin:

- Kävellyt, kävellyt ja kävellyt. Yksin ja ystävän kanssa, sateessa ja auringonpaisteessa. Metsissä, rannoilla ja kaupungilla. Koska ensinnäkin käveleminen on mukavaa ja toisekseen se kuulemma auttaa asioihin. Luultavasti saan kävellä vielä hyvin paljon...

- Yrittänyt laskeutua rentoon lomamoodiin ja huomannut, että se on pirun vaikeaa. Mieli ei osaa päästää irti huolista ja ahdistuksista. Evoluutio voisi kehittää ihmiselle off-nappulan, josta saisi käännettyä edes osan ajatuksista pois päältä.

- Vuoronperään murehtinut ja hokenut, että kyllä kaikki kuitenkin järjestyy. Hyvän hetken osuessa kohdalle päätin saman tien ottaa voimakuvan. Muistuttakoon se siitä, että pystyn kyllä.




- Antanut ja saanut tukea. Vaikka kukaan ei oikeasti voi ottaa toisen taakkoja omille harteilleen, niin läsnäolo ja rinnalla kulkeminen on hurjan tärkeä asia. Olen myös ärsyyntynyt niihin, joille pieni ystävällinen sana on selkeästi ollut liikaa. Joudun ehkä harkitsemaan omankin empatiani riittävyyttä jatkossa.

- Syönyt ja perannut litroittain mansikoita. Olin myös kätevä emäntä ja pyöräytin mansikkakakun kaupan valmiista pohjasta, koska se nyt vaan on niin helppoa.

- Ihmetellyt, että missä välissä meidän lapsista on tullut niin pitkiä, että esikoinen ulottuu minua jo otsaan ja meillä on samankokoinen jalka. Uhkasin, että kohta alan lainailla sen kivoja lenkkareita, mikä ei kuulemma käy päinsä. Voitan sen silti vielä juoksussa, joten pitäköön varansa ;)


- Todennut, että perheen ainoana naisena pääsen monessa asiassa helpolla. Ehkä seura tekee kaltaisekseen, mutta toisinaan huomaan itsekin olevani vähän putkiaivo. Mitä sitä suotta tekemään simppeleistä asioista mutkikkaita. Toki varaan silti oikeuden saada aikaiseksi umpisolmu vaikka tulitikusta - ainakin pms-hepuleissa.

- Hormonihepuleista puheen ollen sain yhtenä päivänä megalomaanisen kohtauksen. Sulatin pakastimen, pesin huushollin lattiat sekä yhden maton, pakastin uusia mansikoita, pelasin puolitoista tuntia futista kuopuksen ja miehen kanssa, sekä leivoin pizzan. Sen jälkeen en sitten olekaan jaksanut juuri muuta kuin kaivautua sohvan uumeniin. Mutta kätevää kun edes kerran kuussa saa raivoisan marttahepulin ja hommia tulee tehdyksi tuosta vaan.


- Varannut hotelliyön sekä itselleni että koko perheelle. On ihanaa, kun kalenterissa on jotain hauskaa odottamassa.

- Tehnyt miehen kanssa metsäretken fillarilla ja kävellen. Mikään ei voita eväitä ja termoskahveja luonnon helmassa.

- Kokannut jo ainakin viisi kertaa (melkein) samaa kanasalaattia ja voittanut sillä vuoden kokkaava äiti -palkinnon lasten silmissä. Reseptiä ei ole, koska se syntyy periaatteella "sinne päin". Mutta sisältö on suurin piirtein: maustamattomia kanasuikaleita sekä mausteita oman maun mukaan, pastaa, kermaviili+dippikastike, herne-maissi-paprikaa, tomaattia, kurkkua, omenaa, jääsalaattia, (omena).


Mitä sinne kuuluu? Joko on lomamoodi päällä vai vielä edessä (vai takana)?

11 kommenttia

  1. Tiedän tunteen, kun ei meinaa lomamoodi päästä niskan päälle. Mutta sitten ajattelen, että tärkeää on kuitenkin perkailla noita mansikoita ja tehdä kaikkea lomaan kuuluvaa - tai lähinnä tehdä asioita, joita vaan haluaa tehdä eikä ohjelmoida arkeaan liiaksi. Ehkä se loma-aika siten kaikesta huolimatta tekee tehtävänsä ja palauttaa, oli olo mikä oli. Mutta huolehtiminen on toki rankkaa...
    Onneksi saat elää miesten keskellä sitä simppeliä elämää :). Sama elämänkoulu on ollut ja on minulla ja kyllä olen nauttinut, hehee. Kolmen miehen kanssa eläminen kyllä opettaa rentoutumaan ja keskittymään olennaisimpaan ja olemaan tekemättä asioista liian monimutkaisia. Toisinaan se onnistuu, toisinaan vielä ei ;). Kivaa kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tää miespuolisten kanssa olo on jotenkin niin mutkattoman oloista verrattuna siihen, mitä joskus kuulee tyttöjen äideiltä. Meillä ei turhia vatuloida eikä vellota vanhoissa ristiriidoissa. Tapahtunut on tapahtunutta ja niitä ei enää tarvitse vatvoa, eikä pikkuasioista tehdä numeroa (paitsi ehkä minä joskus) :D


      Mulla meni monta vuotta, että pystyin ihan rauhassa olemaan lomalla. Nykyään on vähän eri systeemit ja murehdin jo valmiiksi loman jälkeistä työhön paluuta ja kaikkea siihen liittyvää :(

      Ihanaa kesää sinullekin Pilvi! <3

      Poista
  2. Sama luottoresepti hei mulla! (Mä lisään välillä vielä vähän suolakurkkua tomaatin tilalle)
    Kyllähän se seura tekee ainakin osittain kaltaisekseen ja ehkä hyvä niin, pääsee putkimaisen helpolla, edes välillä :)
    Sun kävelykävelykävely kuulostaa hyvältä, joka Kantilta. Saa jatkaa!
    Täällä on lomamoodi päällä. Paljon kivoja asioita ja edessä vielä enemmän kuin takana. Toisinaan nousee höyry korvista, mutta koetan tolkuttaa itselleni, että on aika normaalia ärsyyntyä, väsyä ja turhautuakin. Huomaan myös, että mä vaan kertakaikkiaan TARVITSEN myös sitä omaa aikaa, tai musta tulee kärttyisä ja vi###mainen ja sit ei oo kellään kivaa.
    Annetaan armoa itelle ja koetetaan imeä kaikki valo ja ilo mitä ikinä löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suolakurkkuvinkistä, otan käyttöön :) Mulla on varattuna jo seuraavan broiskusalaatin ainekset jääkaapissa, siitä on tullut ihan luottoruoka :)

      Mä oon just samanlainen - tarvitsen todella omaa aikaa, ja jos en sitä saa, musta tulee ahdistunut ja kärttyinen veemäinen akka. Kun saan riittävästi omaa tilaa ja hiljaisuutta, olen oma itseni ja pystyn olemaan tasapainossa itseni ja maailman kanssa.

      Eli tosiaan, armoa itsellemme ja otetaan omaa aikaa ja kivoja juttuja sieltä mistä niitä saadaan. Halit! <3

      Poista
  3. Voi että toi sun voimakuva on kyllä niin <3<3<3. Käyn varastamassa siitä supervoimia, jos omat ei meinaa riittää.

    Miesten kanssa eläminen on kyllä mutkattoman mukavaa. Saa perheen ainoana naisena olla just sellainen kuin on, kun kukaan ei kyseenalaista mitään, koska "noi nyt on noita äitin juttuja...". Ja lapsuudesta perityn vaativuuden tunnelukon omaavana ikuisena suorittajana ja kaikenlaisesta hetkenkään toimettomuudesta huonoa omaatuntoa kantavana, olisin ihan varmasti myös jäänyt sellaiseksi ilman noita mun kolmea miestä. Sitä isointa lähinnä, joka on mulle vuosi(kymment)en ajan tolkuttanut, että "ihmisen pitää kato välillä vaan olla". Ja että "sulta ei kukaan muu tässä talossa vaadi mitään, vaan ainoastaan sinä itse". Ja kun pojat vielä ottaa kaulasta kiinni ja sanoo rauhallisesti, että "älä nyt äiti ressaa, ei se oo kato niin justiinsa", niin kyllä tässä pikkuhiljaa on alkanut ymmärtää, että niinhän se on. Mutta nyt huomaan kyllä ottavani jo niin lunkisti, että en enää muista esim. pyykkikoneen olemassaoloa ollenkaan ennenkuin kaapissa on tosiaan jäljellä enää ne kaikki epämukavat kalsongit, joista jo aiemmin olikin puhetta.

    Ja olen tän varmaan sata kertaa jo kirjoittanutkin, mutta mullekin on jäänyt mieleen arvostetun psykologin Pirkko Lahden sanat siitä, että mikään ei ole ihmisen mielenterveydelle niin hyväksi kuin kävely. Mahdollisimman tylsä ja virikkeetön ja niin pitkäkestoinen, että lopulta ei pysty enää muuhun keskittymään kuin jalan laittamiseen toisen eteen. En ole koskaan tainnut ihan noin pitkästi kokeilla, mutta allekirjoitan kyllä. Joskin kävelen sun lailla mieluummin metsässä tai muuten vaan luonnossa. Useimmiten kylläkin yksin, koska mulla ei ole täällä sellaista kaveria, joka lähtisi mukaan. Paitsi ukkeli.

    Termospullokuva on hieno! Siinäkin on jotain supervoimia <3.

    Toivon sulle just sopivalla ja sun toivomalla vauhdilla kuluvia lomamoodipäiviä ja ihailen sun tarmokkuutta, jota siinä välissä esiintyy <3. Mulla on edelleen ne mansikat ostamatta ja pakastamatta ja taitaa jäädäkin, koska en tiedä, mitä tekisin sille pakastimen nykyiselle sisällölle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin muuten ne on pojat (tai tähän asti lähinnä esikoinen), joka välillä tulee ja ottaa kaulasta ja sanoo, että "Äiti, ei mitään hätää", jos mulla alkaa vähän mopo keulia :D Eikä kukaan vaadi, että olisi sohvatyynyt ojennuksessa tai servetit pöydässä tai mitään muutakaan. Tykkään siitä, että on mutkatonta, eikä asioita vatvota turhan päiten. Kun kuitenkin kaikkea mietittävää ja energiaa vievää on muutenkin ihan tarpeeksi.

      Kävely on totta tosiaan ihanaa. Näin kesällä tykkään kuunnella luonnon ääniä, mutta esim. talvella on ihanaa pistää musat soimaan, pipo syvälle päähän ja lompsia menemään ihan omissa maailmoissa. Joskus vielä olisi ihanaa lähteä jonnekin Lappiin tarpomaan oikein kunnolla.

      Mukavia kesäpäiviä ja hei - vikoja työpäiviä ennen lomaa! <3 Ihan vähän enää, niin sitten lomalaitumet odottaa :)

      Poista
  4. Ihailen kovasti sun hepuleita, mä en ole tuollaista kokenut koskaan....pienemmässä mittakaavassa ehkä :D

    Ja peukku hotellireissulle ja valmiille aterioille!! Kesäiloa Tuula!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta olisi hauskaa, jos noita hepuleita tulisi vähän useammin ja tasaisemmin. Kerran kuussa kun on rähinä päällä, niin lopun aikaa sitten onkin energiat ihan hakusessa... :D Mutta hyvä, että edes harvakseltaan saa aikaiseksi.

      Hotellireissut on ihania ja etenkin odotan aamiaista. Ah :)
      Kesäiloa ja aurinkoa sinne! <3

      Poista
  5. Täällä on kaksi (!) Viikkoa lomasta mennyt, kaksi jäljellä, ahdistaa kun mitään en saa tehdyksi menee loma hukkaan... vai meneekö??? Kummallinen suorittamisen psine iskenyt meikäläiseenkin, että ehtisi riittävästi nauttia kesästä, ettei missaisi mitään, ettei, ettei, ettei... hohhoijaa, jospa tämä tästä. Loman tavoitteena oli pienentää silmäpussit, ei ole toteutunut, kun iltaisin ri mitenkään malta mennä nukkumaan ja aamuisin pitää nousta ajoissa, ettei mikään mene ohi...

    Ihanalta kuullostaa tuo hotellireissu,juuri nurmikkoa leikatessani mietin moisen varaamista tälle meidän poppoolle...

    Ehdittäisköhän me sinne kaffille?

    Ihana tuo sun voimakuva, mä olen ollut nyt viikom enemmän ja vähemmän flunssassa, ärsyttää, ei ole päässyt edes liikkumaan. Nyt päätin, että jos maanantaina vielä olen flunssassaniim haen kyllä sairaslomaa ja säästän näitä kullanarvoisia lomapäiviä...

    Ihanaa viikonloppua Tuula, toivotaan, että ilmat vähän lämpenisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että tuo on aika yleistä, että pelkää loman menevän hukkaan. Niin helposti lähtee jossittelemaan ja sitkuttelemaan… Tiedän niin sen tunteen. Pitäisi vaan päästää irti ja olla vaan hetkessä sellaisena kuin se on. Silti ne ajatukset meinaa lähteä laukkomaan pois tästä hetkestä ja alkaa jo miettimään jäljellä olevia päiviä ja kaikkea mitä olisi "pitänyt" tehdä...

      Mene ihmeessä hakemaan saikkua, jos flussa vielä jatkuu. Kuten sanoit, kullanarvoisia lomapäiviä ei kannata hukata. Halit ja lempeitä kesäpäiviä! <3
      (Ja viesteillään, jos tulee sopivia luppohetkiä kahveja ajatellen!)

      Poista
  6. Tarvitsisin niin tuollaisen marttahepulin :) Voimakuvasi on aivan mahtava, mikä haba!

    Minä odottelen loman alkua vieläkin. Olen aivan varma, että tämän kesän hyväsääkiintiö on täynnä ja luvassa on vaan kehnoa kesäsäätä. Silläkään ei oikeastaan ole väliä, koska lomafiilis on niin kateissa, että harkitsen lomani siirtämistä syksyyn.

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall