perjantai 15. maaliskuuta 2019

Milloin viimeksi

Välillä on niitä jaksoja, jolloin päässä muhii kymmenen erilaista postausaihetta, mutta mitään ei saa väännettyä valmiiksi. Luonnoksissani roikkuu esim. viisi kuntoiluaiheista juttua, joista en vain saa oikealla tavalla kiinni.

Siispä nappaan tähän väliin oman haasteeni parin vuoden takaa.

Viimeksi

ilahduin, kun sain töissä tosi hyvää palautetta. Olen viime aikoina(kin) potenut alemmuuskomplekseja ja epäilyksiä kaiken tekemiseni suhteen. Minulla on kyseenalainen taito syynätä suurennuslasin kanssa jokainen tekemäni asia, ja löydän takuulla kaikki mahdolliset virheet sekä asiat, jotka olisin voinut tehdä paremmin. Kehuista tuli tosi hyvä mieli.


nauroin silkasta epäuskosta, kun ulkona tuli lunta oikein taivaan täydeltä. Ei olisi enää niin väliksi.

itkin toissapäivänä. Pms ja töissä myllertävät isot muutokset saivat oloni ihan epätoivoisen väsyneeksi. 

suutuin kotona, kun kaikki oli ihan mullin mallin, eikä kenelläkään tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa kaaoksen kesyttämiseen. Toisaalta kotisotkut ovat se pienin murheenkryyni. Siinä vaiheessa, jos ei ole muuta kriisinaihetta, niin voi sanoa, että helkkarin hyvin menee ;)

harmistuin, kun apteekkireissu ei mennyt putkeen. Olisin tarvinnut reumalääkettäni, mutta koska Kela oli mystisesti muuttanut lääkkeen korvauskoodia, eikä se ollut päivittynyt minun tietoihini, en saanut lääkettä! Apteekki onneksi selvitteli asiaa Kelan suuntaan, mutta meni puoli viikkoa ennen kuin sain lääkkeeni ja siinä ajassa nivelet alkoivat jo oireilla.


häkellyin viikko sitten, kun bongasin blogeista ja Instagramista tutun Katjan marketin sushijonossa. Mietin hetkisen ihan kuumeisesti, että uskallanko/kehtaanko moikata ja tunnistaakohan se edes mua... Uskalsin ja se kannatti. Juttutuokiosta jäi tosi hyvä mieli :) 

kokeilin jotain uutta, kun pitkästä aikaa testasin salilla penkkimaksimitulosta ja leuanvetoja. 

urheilin eilen punttiksella. Yritän pikapuoliin saada edes jonkin kuntoilupostauksen ulos, stay tuned ;)

luin Carol Shieldin kirjaa 'Ellei'. Se on vasta alkutekijöissään, koska aikaa ei nyt tunnu repeävän lukemiselle kovin paljon.

söin aamupalaksi kaurapuuroa, jonka sekaan laitoin banaanisiivuja, puolukkaa ja raejuustoa.


herkuttelin viikonloppuna, kun söin vähän irttareita. Viime aikoina olen herkutellut todella maltillisesti. Aiemman 200g sijasta saatan syödä karkkia vain 50g, jos sitäkään. Kun muutenkin olen syönyt tavallista maltillisemmin ja panostanut erityisesti prostkuihin, kasviksiin ja hyviin hiilareihin, niin olo on keventynyt ja aiemmin kiristäneet farkut sujahtavat taas jalkaan, jee!

ostin alesta kivan trikoomekon/tunikan, jota voi pitää töissä esim. leggareiden kanssa.

tapasin työterveyden yleislääkärin. Totesin, etten enää ikinä mene ko. lääkärille, vaikka olisi sitten vihoviimeinen lääketieteen edustaja maan päällä. Ei tunnu kivalta, jos oireitani vähätellään ja kaikelle sanomalleni tuhahdellaan. Että no hymh vaan sinnekin.

päätin, etten voi antaa tiettyjen taakkojen nitistää hyvinvointiani. Ihminen voi tehdä vain sen, mihin kapasiteetti riittää. Enempää ei voi, ja jos se ei riitä, niin ongelma ei ole minun. 

inspiroiduin ajatuksesta, että vielä joskus lähtisin yksin tai hyvässä aikuisseurassa (anyone?) jonnekin ihanaan kaupunkikohteeseen. Firenze, Zürich, Lontoo, Madrid... 


Miten siellä viikko on mennyt?

16 kommenttia

  1. Ihanaa, kun sait kehuja, koska olen ihan varma, että ansaitsisit niitä tuhat kertaa useammin. Tulee niin hyvä mieli sellaisesta, ja taas jaksaa.

    Mutta hymh ja murrrrr työterveyden yleislääkärille :(. Oliskohan niin, että turhan valittajia ja sairasloman hakijoita riittää niin paljon, että enää ei oteta tosissaan, vaikka joku kertoo ihan todellisista oireista. Epistä jokatapauksessa.

    Ja ihanaa, kun sun urheilut ja syömiset sujuu <3. Mullakin sitten toivottavasti taas joskus. Jos menee niinkuin olen suunnitellut, niin maanantaina teen varovaisen come backin salille.

    Parasta viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehut on tärkeitä, liian harvoin vaan vissiin muistetaan niitä antaa. Ja vaikka sanotaankin, että kissa kiitoksilla elää, niin kyllä minä ainakin vähäsen elän niiden kautta :D

      Mulla liikkumiset onneksi sujuu ja siitä tykkään. Syömisissä joutuu kieltämättä tsemppaamaan ja pitelemään itseään kiinni, ettei söisi kaikkia himoitsemiaan herkkuja. Tosin ne himot on kyllä kummasti pienentyneet, kun vaan on päättänyt, että en syö ja piste.

      Tuo työterveyden lääkäri oli itse asiassa ennestään tuttu, en vaan muistanut sitä aikaa varatessani. Kun näin hänet, niin heti palautui mieleen, että ai saamari, tää olikin tämä tyhmä tapaus..! En tee enää samaa virhettä. (Ja nyt ymmärrän senkin, miksi hänelle oli niin paljon vapaita aikoja.)

      Ihanuutta viikonloppuun! <3

      Poista
  2. Arghh, vähättelevät lääkärit on ihan kamalia! Lyttääntyy itsetunto kummasti ja sitä alkaa jo hyvässä lykyssä epäillä itsekin oireitaan.. Onneksi noita ei tule usein vastaan!
    Kehut on kyllä kumma juttu. Miten sitä saakaan itsensä kohoamaan melkein pilviin jostakin, mistä toinen kiittää tai kehuu. Se se on yksi töissä(kin) oleva suola, jolle on ainakin mulla tarvetta! samoin kuin sinä, mulla on huonona tapana analysoida omia työtekemisiä ja löytää kaikki ne huonot jutut.
    Jee sujahtaville housuille! Täällä ei toivoakaan...
    Ihanaa ja lempeää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan tuon sortin lääkäreitä ei usein tule vastaan. Ja tuonkin tyypin nimen painoin siinä määrin mieleen, etten enää vahingossakaan hänelle varaa aikaa... Ehkä menen vaan sitten oikealle lääkärille, jos oireet ei helpota.
      Tää itsensä ja tekemistensä epäileminen on varmaan yksi näitä herkkiksenä elämisen lisämausteita. Olen kyllä haastanut itseni olemaan vähättelemättä omia taitojani, mutta ei siitä niin vain pääse yli... Pitäisi aina laittaa rasti seinään, kun onnistuu jossain, niin näkisi konkreettisesti, ettei sitä ihan pelkästään ole paska :D

      Ihanaa uutta alkavaa viikkoa sinne! <3

      Poista
  3. Hep, Firenzeen lähtijä ilmoittautuu oitis, olispa ihana lähteä ja kierrellä kujia rauhassa, käydä katselemassa taidetta ja nauttia iltapäiväviinit terassilla auringon lämmössä.

    Höh tuollaisille lääkäreille, valitettavasti niitä riittää, mutta työterveyteen kannattaa kyllä laittaa palautetta asiasta!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa just mun Firenzen ajanvietolta. Rauhassa kiertely ja kaikki ne taidemuseot, arkkitehtuuri, Arno-joki, viinit... aaah! <3
      Tuo lääkäri tosiaan ansaitsisi saada hieman palautetta, mutta oon niin saamaton laittamaan sellaista. Olkoon mun palautteeni se, etten enää mene hänelle. Yksi toinen työterveyden lääkäri mulla onkin jo ennestään nounou-listalla :D Onneksi on vaihtoehtoja.


      Sinne toivottelen tässä vaiheessa mukavaa ja lempeää pian alkavaa viikkoa! <3

      Poista
  4. Kiva postaus, mutta harmillista, ettei työpaikkalääkäri osannut kuunnella sinua. Kehuille iso peukku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nuo kehut tuli tällä haavaa just oikeaan aikaan, kun muuten on ollut vähän kaikenlaista jonninjoutavaa, jolla ei niin olisi väliä... Kaikki piristävä on kotiinpäin.

      Mukavaa ja valoisaa uutta viikkoa! <3

      Poista
  5. Hei sinä ihana :) Huomenna saatan joutua taas sushitiskille, kun kiekkotouhut tuo sinne teidän nurkille. Mullakin on tapana syödä minipusseja irtokarkkeja. 50g on ihan passeli pussi - etenkin kun se on melkein jokapäiväinen tapa :D. Tuo hermostuminen mullin mallin olevasta kodista on tuttu juttu. Mutta olen siedättynyt sillä tavalla, että hermostuminen liittyy lähes aina erityiseen väsymykseen. Tavallisessa energiatilassani tyydyn jo kohtalooni elämää vilisevän aina enemmän tai vähemmän sekaisin olevan talon ainoana naisena. Haaveilen kyllä jo elämästä siistissä osakehuoneistossa sitten eläkkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon vieläkin niin iloinen, että törmättiin :) Mulla on ihan sama juttu tuon sotkuihin hermostumisen kanssa. Lähinnä se liittyy just väsymykseen, kun kaikki vaan tuntuu silloin kaatuvan niskaan. Muutoin on aikalailla yksi lysti, jos nyt vähän on vähän arjen sotkuja, kun ne tavallaan kuuluvat tässä vaiheessa elämään. Eläkkeellä tosiaan voi sitten hissutella hiljaisessa kämpässä ja katsella tip top paikoillaan olevia tavaroita :D

      Ihan mahtavaa alkavaa viikkoa Katja! <3

      Poista
  6. Ihana postaus ja niin tuttua tuo itsensä syyllistäminen ja itsensä alentaminen, voi miksi me tehdään aina sitä. Pms on yksi luonnon hulluimpia juttuja, päivä jolloin pitäisi saada olla alasti, ettei mikään kiristä maata omassa äänieristetyssä huoneessa ja syödä vuorotellen suolaista ja makeaa.

    Katja on niin ihana tyyppi, hyvä kun moikkasit. Olen kerran ilokseni saanut viettää Katjan kanssa päivän Lohjalla ja meillä oli niin hauskaa, mm. purhehtimassa käytiin.

    Ihanaa sunnuntaita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on just hyvä kuvaus siitä, mitä pms:n vallassa pitäisi saada tehdä (ja muulloinkin, kun väsy tai harmitus iskee päälle). Mistä ihmeestä luontoäiti on keksinyt tuollaisenkin vaivan??

      Katja oli tosiaan aivan ihana tyyppi, joten iloitsen, että moikkasin :)

      Suloista ja lempeää alkavaa viikkoa Tiialle! <3

      Poista
  7. Tämä oli kiva postaus. Voisin napata mukanani omaan blogiini.
    Kehut on ihania. Aina niitä ei vain osaa ottaa vastaan, ainakaan minä.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos nappaat mukaasi, tuun sitten kurkkimaan :)
      Kehut ovat tosiaan joskus vähän hankaliakin ottaa vastaan. Tällä kertaa ne tulivat kuitenkin sillä tavalla, että osasin olla vain hyvilläni.

      Ihanaa viikonloppua sinne! <3

      Poista
  8. Olipa tämä kiva haaste, voisin vaikka napata mukaan! :) Ja mukava oli vastauksiasi lueskella. Kehuja pitäisi muistaa jaella, ja opetella myös ottamaan vastaan. :) Ja hyvän lääkärin löytäminen, välillä sellaisia osuu vastaan, toisinaan sitten taas sitä toista ääripäätä.
    Iloista huhtikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, jos nappaat tämän mukaasi. Tuen lueskelemaan :)
      Ihanaa alkanutta huhtikuuta! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall