keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Normiarjen tylsyyden ylellisyys

Ruuhkavuodet ovat mitä ovat. Tiedätte kyllä. Touhua, tekemistä, täysinäisiä vuorokausia. Usein on se tunne, ettei oikein tahdo mahtua omaan elämäänsä.

Jos normiarki kuitenkin sujuu ilman ihmeempiä kommelluksia, sairastumisia tai pms-raivareita, sitä voi kutsua jonkin asteen ylellisyydeksi. Viime viikolla havahduin siihen, että vaikka oli tylsä arkiaamu ja edessä tuikitavallisen kiireinen päivä, olin äärimmäisen tyytyväinen. Tiesin, että jos teen asiat suunnilleen aikataulussa, päivä menee hienosti pulkkaan.


Tiedossa ei ole etelänlomia tai ravintolaillallisia. Ei parisuhdeaikaa eikä kylpyläreissuja. En niitä kaipaakaan. Kun arki on riittävän sujuvaa, se on parasta luksusta tässä elämänvaiheessa. Kukaan perheessä ei sairasta isommin (paitsi minä omaa perussairauttani), meillä on työt, ja lapsilla kaverit ja harrastukset. Homma pyörii, vaikkakin vähän kaaoksessa, ja hetkittäin kynttilä palaakin molemmista päistä.

Välillä luen huvittuneena vinkkejä ja neuvoja, joilla tavallisesta arjesta voi yrittää tehdä juhlaa. Tyyliin, että osta kukkakimppu, kokkaa juhlaillallinen tavallisena tiistai-iltana tai lähde konserttiin ex-tempore.

Mutta tiedättekö mitä? Parasta arjen juhlaa on se, jos yhdetkään ulkohousut eivät ole hukassa/rikki, lasten läksyt on tehty kiltisti, jääkaapissa on ruokaa ja aikataulut natsaavat sillä tavalla, että illalla jää pieni hetki omaa aikaa. Ei tulisi mieleen sitä aikaa tupeksia juhlaillallisen kokkaamiseen tai ulos lähtemiseen. Kotisohva ja oma rauhallinen hetki ovat arjen ylellisyyttä, josta nautin suunnattomasti. Toki sitä voisi olla lisää, mutta yritän olla realisti: ehkä sitten 10 vuoden päästä ;)

Tiia mietti taannoin, että voiko tylsä olla onnellinen. Olen ehdottomasti sitä mieltä (kuten Tiiakin), että todellakin voi. Koska silloin kun on ns. tylsää, ovat asiat todennäköisesti hyvällä tolalla. Kun puhelimessa voi sanoa, ettei kuulu mitään normaalia kummempaa, ei ainakaan mikään ole pahasti vialla. Ja se on luksusta se.

Loppuviikko on työjuttujen puolesta kaikkea muuta kuin tavallista. Ihan jees, mutta täytyy sanoa, että herkkisluonne ja tavallisuudesta poikkeavat kuviot saavat aivosykkyrät sellaisille kierroksille, että uni ei tule ja normiarjen tylsyys on kaukana. Vaikka välillä on ihan hyvä poikeata rutiineista, niin kyllä silti odotan sitä, ettei arki ole tällaista täpinää ja sähköjäniksenä säpsymistä :D

Mikä itsellesi on arjen juhlaa tai mikä tekee tavallisesta elämästä luksusta?

12 kommenttia

  1. Oi mikä kirjoitus!
    Tää on niin totta; arki on parasta kun se sujuu, kun ei ole liian väsynyt, kun tavarat löytyvät ja elämä sujuu noin suunnilleen odotusten mukaisesti.
    Ei sekään tietenkään huono idea ole, että kaataa lihapullien kyytipojaksi pienen tilkan viiniä tai nostaa pöytään kukkakimpun, mutta sujuvan arjen kylläisyys on jo itsesään mahtava asia.
    💜🌷🍷 kukkakimppu ja virtuaalilasillinen arjelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuon kuittaan, "kun ei ole liian väsynyt..." jne. Kun perusjutut on kunnossa, niin arjen tavanomaisuus on ihanaa. Ehkä se satunnainen viinilasillinenkaan ei pahaa tee ;)

      Ihanaa viikonloppua ja arjen kivoja juttuja sinne! <3

      Poista
  2. Ihana kirjoitus ja niin komppaan, parhaimmillaan arki on ihan parasta. Varsinkin kun näkee metsän puilta ...niin kuin jopa minä aina silloin tällöin.

    Ihanaa loppuviikkoa, ja heti sulla on varmasti onnistunut loppuviikko- ja tulet olemaan timanttia. Muisk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki - silloin kun se ei heitä isompia vastoinkäymisiä - on tavallisuudessaan jotenkin lohdullista. Vaikka on ne aikataulut ja tekemiset, niin ne aiheutuvat kuitenkin sellaisista asioista, jotka ovat itselle tärkeitä (perhe, työ ja lapset).

      Muisk ja ihanaa alkavaa viikonloppua! <3

      Poista
  3. Ihana kirjoitus <3 Noinhan se juuri on, mutta eivät kaikki osaa olla onnellisia arkisista asioista. Olet viisas kun osaat <3

    Itse olen samaa mieltä, arki on parasta, ja jos se vielä rullaa suunnilleen suunnitellusti, niin aina parempi. Juuri eilen mietin että olen niin onnellinen siitä, kun meidän pikkumies useimmiten nukahtaa mun viereen iltasadulle. Ja isoin esiteini-ikäinenkin vielä malttaa siihen viereen käpertyä kuuntelemaan. Ihan arkista ja ihan parasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OSaan ainakin hetkittäin olla onnellinen (mutta varaan itselleni valitusoikeuden, koska milloin tahansa voi iskeä potkuraivarit tai pms :D )

      Nuo iltasadut on ihania yhteisiä hetkiä <3 MEilläkin edelleen ihme kyllä kumpikin haluaa ja jaksaa niitä kuunnella ja siinä samalla olla kainalossa. Esiteinistä tosin voi uumoilla, että tulee sekin aika, kun äidin läheisyys ei ole enää niin pop... (sniif)

      Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! <3

      Poista
  4. Joskus mietin, kuinka omat edesmenneet isoäitini ja vielä sitä aiemmat sukupolvet pilven reunalta katselee ja hyväntahtoisesti hymyilee nykyajan "ruuhka"vuosille :). Ei mahtais meikäläisestä olla aloittamaan päiväänsä kukonlaulun aikaan navetasta ja päättämään sitä samaan paikkaan iltamyöhällä ja siinä välissä pysähtymättä hoitamaan sen sataa fyysisesti raskatta askaretta ja ruokkimaan suurta lapsilaumaa siinä sivussa. Toki ajat oli silloin monessakin mielessä toiset, eikä töissä käyty kodin ulkopuolella, mutta aika vaatimattomalta tuntuu kumminkin se oma panos niiltä omilta ajoilta, kun tuntui, että koko ajan oli joku talkoohomma joko harrastusten tai koulun puitteissa tehtävälistalla, halusi tai ei. Sittemmin olen alkanut niiden aikojen perään ajoittain haikaillakin, kun tuntuu, ettei mua tarvita enää mihinkään. Mutta kun tarkemmin mietin, niin ehkä sitten kuitenkin mieluiten pysyn tässä nykyisessä elämänvaiheessa :).

    Ja siis olen niin samaa mieltä tosta, että kaikki on hyvin silloin, kun mikään ei ole erityisen huonosti. Jos jollain perheenjäsenellä on joku murhe tai terveydellinen huoli, sitä on itsekin pelkkä puolikas. Ja taas päinvastoin. Kun kaikilla muilla on kaikki hyvin, on itselläkin.

    Arki on ihmisen parasta aikaa. Ja just se ehkä jonkun muun mielestä tylsä, mutta omasta mielestä ihan paras, kun saa vaan huuhata lököttävillä kotiverkkareilla, villasukilla ja rasvatukalla (no okei, ehkä toi viimeinen ei ole niin kivaa, mutta tuli mieleen, kun just kuljin peilin ohi :D).

    Sopivan tavallista ja kaikinpuolin rentouttavaa viikonloppua Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ääh, näpyttelin jo vastauksen, mutta joku bittirosvo kaappasi sen minne lie netin mustiin aukkoihin...)

      Oon myös miettinyt tuota entisaikain naisten elämää. Vaikka ei ehkä ollut työtä kodin ulkopuolella, niin oli tosiaan sen tuhannen muuta hoidettavaa asiaa. Toisaalta sitten nykyään on kaikki se pikkusälä ja metatyö, jota silloin ei ehkä osattu kuvitellakaan. Mutta hyvä näin, että saa elää nykyaikaa ja on pyykkikoneet sun muut...

      Kotona haahuilu villasukissa (ja vaikka sitten rasvatukassa, kuka sitä jaksaa olla aina pyntätty) on ihan parasta. Vielä jos lapset nukahtavat ajoissa ja itselle jää pieni ekstra omaa aikaa :)

      Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua Annukka! <3

      Poista
  5. Normiarki ja tavallisuus on ihan parasta, tylsänäkin. Toki sitä jaksaa paremmin, kun jotain säpinää välillä kodin ulkopuolella. Ei niiden tarvitse olla mitään isoja juttuja, mutta sellaisia, että tulee itsensä raahattua ihmisten ilmoille :) Jos liikaa on ohjelmaa, tulee paniikki tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä - liiasta säpinästä tulee paniikki. Hissukseen on hyvä :) Mulle oikeastaan parhaan kiksit tulee siitä, jos saan olla yksin kotona ja muu perhe on hetkisen aikaa jossain muualla, vaikka edes tunnin-pari. Ah sitä hiljaisuutta :D

      Tsemppiä ja iloa viikkoon! ♥

      Poista
  6. Ihana sinä, kiitos niin paljon linkkauksesta. <3 Tylsyys on ihanaa, ihan perusjutut, parhaat nautinnot liittyvät usein kyllä kotiin tai perheen kanssa tekemisiin. Toki ulkomaanmatkat ym. ovat niitä kohokohtia, mutta jos nytkin muistelen niin omaa lapsuutta, kuin vaikka perhe-elämää vuosia taaksepäin, niin kaikki kauneimmat muistot liittyvät arkeen, niihin pieniin hetkiin, jotka ovatkin näin jälkikäteen katsottuna niitä suuria.

    Sydämellistä viikkoa Tuula. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä - hyvät postaukset ovat aina linkkaamisen arvoisia <3 Minullakin muuten just ne perusjutut lapsuudessa ovat niitä, jotka usein nousevat päällimmäisiksi. Huippua oli vaikkapa se, kun Akkari kolahdi postiluukusta ja sitten tein itselleni jättipinon voileipiä ja herkuttelin akkaria lukien :D Tai kun oli pullanpaistopäivä tai lauantai-iltaisin oli pizzaa ja pelattiin Trivial Pursuitia. Tavallisia perusjuttuja, mutta niin tärkeitä :)

      Ihanaa ja lempeää viikkoa Tiia! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall