perjantai 30. marraskuuta 2018

Hullu meikkivoidenainen ja viime aikojen kuulumiset

Taas on hurahtanut yli viikko edellisestä postauksesta, vaikka miten vannoin itselleni, että tuuppaan maailmalle ainakin kaksi juttua viikossa. Ongelmani tuntuu olevan se, ettei oikein ole mitään oikeanlaista asiaa eikä toisaalta aikaa/energiaa. Mennään siis toistaiseksi tällä hitaalla linjalla.

Olen jo pidemmän aikaa kummastellut, että vaikken koekaan itseäni ahkeraksi tai perehtyneeksi meikkaajaksi, niin vessan kaappiini on siitä huolimatta pesiytynyt meikki-/cc-/bb-voiteiden pataljoona. Ilmeisesti etsin Sitä Oikeaa, ja siinä toivossa ostan uuden purtilon aina, kun kuvittelen löytäneeni sen sopivimman.

Eilen ostin kuvassa alaosassa näkyvän Essencen Glow Boostin primerin. Ehkä salaa toivoin, että kun levitän kasvoille glow:ta, niin samalla levitän itseeni jotain keijukaispölyä muistuttavaa taikaa, joka tekisi paitsi kasvoistani, myös koko elämästä yhtä kimallusta. Ihan niin ei sentään käynyt, mutta saatoin todeta voiteen ihan keskinkertaisen ok tuotteeksi. Essence on siitä mainio, että hinnat ovat todella edulliset ja laatu yleensä mukiinmenevää tai joissain tuotteissa suorastaan loistavaa.



Jos haluatte tietää valikoimani lempparit, niin ne ovat: 

Lumene Blur Foundation - kivan mattainen ja ihon pintaa kevyesti blurraava. Levittyy helposti. Tätä käytän lähes aina iltamenoihin eli noin kaksi kertaa vuodessa.
Lumene Natural Glow - yllä mainittua vähemmän mattainen. Väri ehkä aavistuksen liian kalpea, mutta muuten mainio tuote. 
Lumene CC - kevyt ja läpikuultava, mutta ihon värisävyjä kevyesti tasoittava ja luonnollinen. Arjen luottotuote.
L'oreal Glam Nude - ihana ja helppokäyttöinen tuote, joka jättää läpikuultavan ja kevyesti siloitellun pinnan. Tämä omani on vain sävyltään liian tumma ja sopiikin kesäkäyttöön, mutta ei talvenkalpealle iholle.   

Sitä Oikeaa meikki/BB/CCvoidetta ja sen tuomaa taikaa odotellessa voisikin todeta, että elämästä toden totta tuntuu kadonneen kaikenlainen hohde. Osittain syy lienee tässä kaikennielevässä pimeydessä ja kylmyydessä. Olen valolla ja lämmöllä käyvä ja ilman niitä olen kuin rupsahtanut heinänkorsi.



Mitäs muuta..? Viime viikonloppuna mies lähti omalle (kaiketi ansaitulle) lomalle Lappiin. Olin varautunut, että miesporukka olisi ollut siellä reilun viikon, joten olin saada sydärin, kun eräänä aamuyönä keskellä viikkoa mies tupsahtikin kotiin ilmoittelematta asiasta etukäteen yhtään mitään. Hänen onnensa, etten säilyttele pesäpallomailaa tai muuta kättä pidempää sängyn vieressä. Siinä pelästyksessä olisin nimittäin voinut hutkaista ja aika kovaa :D

Luulen, että mies odotti lämpimän ilahtunutta vastaanottoa, mutta hänpä asuukin ilmeisesti maailman ainoan naisen kanssa, joka ei pidä tämän tyyppisistä yllätyksistä eikä suunnitelmien muutoksista. Ilmapiiri oli hieman jäätävä, kun motkotin yöllisestä sydärin aiheuttamisesta ja siitä, että on se kumma, kun ei osata edes lomailla kunnolla ja että hukkaan meni sekin reissu sitten. Että itse olisin kyllä osannut paremmin enkä tuolla tavalla jättää puolitiehen...


Kirjarintamalla tuli pienoinen positiivisluontoinen probleema, kun kirjaston varausjonosta putkahti kaksi kirjaa samaan aikaan. Edellinenkin oli vielä kesken, kun lainasin nuo, joten nyt olen oikeastaan vähän stressaantunut, että missä ja mitenkä minä ehdin nuo lukea? Ei muuten, mutta kun omaa aikaa on käytettävissä hyvällä tuurilla noin tunti-puolitoista iltaisin. Ja sitä aikaa on yleensä jakamassa myös sellaiset jutut kuin suihkussa käyminen, vaatehuolto, iltapala, pari tv-sarjaa ja miehen huomionkipeys (jonka takia olisi hyvin voinut pitää sen lomansa loppuun asti, krhm).

Olen taas huomannut vaipuvani niihin samoihin omituisiin fantasioihin kuin lasten ollessa pienempiä. Että voi kunpa jalkani katkeaisi ja joutuisin pitkälle sairaslomalle. Tai vielä parempaa: saisin jonkin mystisen eksoottisen taudin, jonka takia joutuisin eristykseen, enkä voisi olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. Joku toisi luukusta ruokaa (ja herkkuja ja mielellään viiniä) pari kertaa päivässä. Sitten vain makaisin ja lukisin ja katsoisin niitä sarjoja - ah!

Mutta ällös huolehtiko, tästäkin taas noustaan ja mikäli kauppojen suklaa-annista voi jotain päätellä, niin ne eivät ihan heti lopu kesken ;)  Pärjään siis kyllä. Kunhan välillä vähän marmatan ja ärisen. Se suotakoon tähän ikään asti pääseelle äiti-ihmiselle.

Kertokaa mitä sinne kuuluu? :) 

10 kommenttia

  1. Hah, mä olisin kyllä motkottanut miehelle ihan samalla tavalla ja varmaan huitaissut sitä sillä pesäpallomailallakin (ei niin, että mulla semmoinen löytyisi sängyn alta) yöllisestä yllätysherätyksestä! Johan tommoisesta ylläristä saa sydärin! Ja sitäpaitsi, jos pääsee lomalle poikaporukassa, niin mitä sitä nyt liian aikaisin tulee kotiin??? Hulluja noi miehet!

    Ai mitä kuuluu... no nyt vähän semmoista apeampaa pitkästä aikaa. Tavallaan "vihdoinkin", koska olen vähän ihmetellyt, että miten tämä syksy ei ole päässyt niskan päälle. No nyt on päässyt! Ei mitään vakavaa, mutta ihan vaan sitä itteään: väsyttää, ankeuttaa jne. Ei mitään semmoista, mitä suklaa, viini, sohva ja sänky ei korjaisi, mutta olin kyllä kieltämättä salaa ehtinyt toivoa, että josko tämän talven yli pääsisi ilman tätä. Mut ei.

    Ja hei, EI VOI OLLA TOTTA! Mun piti lukea toi sun "fantasia-osuus" varmaan kolmeen kertaan ennen, kuin uskoin, että totta se on. Joku muukin on yhtä hullu (pus <3), kuin minä! Mulla noita ajatuksia ei ollut lapsen ollessa pieni, koska se oli (omasta historiastani johtuen) mun elämän parasta aikaa. Mutta muuten olen aina, siis ihan aina, toivonut tommoista jalankatkeamisepisodia aina silloin, kun elämä ei ole ollut vaahtokarkkia ja popparia. Biologina en mitään eksoottista tautia kyllä uskalla toivoa itselleni, koska ne voi olla niiiiiin kamalia, mutta semmoinen puolivartalotäyskipsi ja puolen vuoden saikku - yeah, bring it on! Mä oon oikeesti ajatellut, että olen maailmankaikkeuden ainoa hullu, joka tommoisesta haaveilee aamulla pimeässä töihin ajaessaan, mutta ihana huomata, että meitä hulluja on edes kaksi <3 <3 <3 Miten ihanaa olisikaan maata hyvällä omallatunnolla (mielellään kuitenkin suurimman osan ajasta kotisängyssä), olla passattavana ja tosiaan ihan ilman mitään huonoa omaatuntoa (koska kipsattu ihminen ei voi tehdä mitään, aah). Saisi lukea, nukkua, syödä, katsoa telkkaria ja vaan olla möllöttää. Hih, oon välillä miettinyt, että mulla mahtaa olla päässä jotain vialla, mutta näköjään ei.

    Ihanaa viikonloppua Tuula!! Kyl tää tästä (vaikka ei kipsiin päästäiskään) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että on muitakin, jotka fantasioivat tällaisia juttuja :D Ehkä mun seuraava fantasia onkin sitten se, että ollaan samalla sairaalaosastolla :D :D Oot varmasti oikeassa, että nuo eksoottiset taudit ei ehkä ole hyvä juttu, mutta se jalka poikki vois olla jees (kunhan se parantuisi kuitenkin ennalleen eikä olisi mitään ihan järkkykamalia kipuja).

      Tää pimeys on jotain karseaa. En jotenkin muistanutkaan etukäteen, että tämä väsymys voisi vyöryä päälle näin megalomaanisena... Voisin vain nukkua ja nukkua (mutta en nuku, koska sitten menee unirytmi sekaisin, enkä nukkuisi varmaan enää ollenkaan). Tulisi jo valo ja kevät!

      Tsemppiä sinnekin pimeyden kanssa painimiseen ja mukavaa joulukuun aloitusta! <3 Eiköhän tämä tästä päivä kerrallaan :)

      Poista
  2. Sen jälkeen kun aloin käyttää mineraalimeikkivoidetta (en ymmärrä, miksi sen nimi on voide, kun koostumus kumminkin on irtopuuterin tapaista), en ole ostanut enää yhtäkään CC- tai BB- tai ylipäätään mitään muutakaan voidetta, koska mulle kävi just niin, että aina niissä oli jotain vikaa (kasvoissahan siis ei tietenkään, eikä käyttäjässä..). Joko liian matta, liian kiiltävä, liian paksu, liian ohut, liian tumma, liian vaalea tai muuten vaan jotain. Mineraali on siitä kiva, kun se on niin huomaaamatonta, eikä tunnu yhtään siltä, että kasvoilla olis jotain.

    Mutta mulla on kyllä sellanen satavuotias luomiväripaletti, jota käytän kans aina iltamenoihin eli just sen kaksi kertaa vuodessa. Paitsi että tossakin on puolet liikaa :).

    Mun on pitänyt kirjoittaa työuupumuksesta. Ei siitä näkövinkkelistä, mistä yleensä kirjoitetaan, koska mun tapauksessa ei ole kyse liiasta työstä, vaan päinvastoin. Mutta just nyt on ihan tosi hyvä fiilis, koska olen tehnyt töitä 3 pv töissä - 4 pv (palkattomalla) vapaalla - rytmillä tän kuukauden, ja vaikka alkuun oli vaikeaa olla potematta huonoa omaatuntoa tosta poissaolosta (en käsitä miksi), niin nyt olen päässyt sellaseen rauhalliseen ja seesteiseen olotilaan ja mieli on tosi hyvä. On kerrankin aikaa ja jaksamista tehdä just niitä asioita, jotka itsestä hyvältä tuntuu. Vaikka lukea koko päivän, mitä en kylläkään tee, koska en ole (enää) noin kova lukija kuin sinä ja Emma.

    Tää loppuu aikanaan, ja itseasiassa aika piankin, mutta on ollut kyllä mielenterveyden kannalta ihan tosi tärkeä juttu. Ei haittaa menetetyt eurot, koska on tullut henkisellä puolella moninkertaisena takaisin. Ja Instaankin on ilmestynyt viikon sisään enemmän kuvia kuin varmaan sitä edeltäneeseen vuoteen yhteensä :). Ihan vaan sillä, että on ollut sitä aikaa ja huvitusta. Aloin jo pelätä, että mua ei kiinnosta enää mikään, mutta on vaan jäänyt sen pienimuotoisen masennuksen alle.

    Kippis viikonlopulle ja enää 3 viikkoa, kun päivä alkaa taas pitenemään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mineraalimeikkivoide on siis selkeästi asia, johon mun pitäisi tutustua! Meikkipuuteria mulla on joskus ollut, mutta ehkä tuo mineraalijutska olisi parempi. Kiitti vinkistä siis :)

      Hyvä että sun työfiilis on nyt kondiksessa ja voit hyvin. Se on hurjan tärkeää, että arjessa on energiaa ja jaksamista muuhunkin kuin vain niihin ihan välttämättömimpiin arjen kuvioihin. Kun jaksaa tehdä itselleen kivoja juttuja, jaksaa paremmin kaikilla elämän osa-alueilla.

      Tosiaan, ei ole onneksi enää monta viikkoa tätä pimeintä aikaa. Sitten alkaa helpottaa :)

      Iloa ja valoa joulukuulle! <3

      Poista
  3. Muistan hyvin tuon. Mun "fantasiani" vaan oli ajaa peurakolari, jotta pääsisin vapaalle. Luojan kiitos se ei kuitenkaan toteutunut! Mutta ymmärrän hyvin.... Olethan myös huomioinut, että kysessä on "tavallinen kaamos ja kiireäidin arki- olo", eikä esim oikea hiipivä masennus? Pidä huolta Sinusta, kaunotar, jooko!? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä fantasiat taitavat olla äitien henkinen pelastusrengas. Luulen, että tämä on lähinnä juurikin kaamoksesta ja arjesta johtuvaa väsymystä, mutta myönnän, että välillä varmaan lipsahtaa lievän masennuksenkin puolelle :( Koitan järjestää mahiksia siihen, että saisin hengitystaukoja ja enemmän tilaa itselleni. Kiitos huolehtivista sanoista, sinä ihana <3

      Poista
  4. Hih, ihana postaus, joka saa suupielet ylöspäin!<3
    Olisin varmasti saanut sydärin, jos mies tekisi tuollaisen yllärin. No, kun ei kauhean paljon käy missään (hän), niin ei voi tuollaisia ylläreitä tehdäkään.:P

    Mulla on käynyt mielessä, että pitäis kai taas siivota vessan laatikot. Noissa meikeissähän on joku säilymisaika (muka), ja käytän esim. meikkivoiteita yms. ehkä just kaksi kertaa vuodessa. Joka kerralle pitäisi ainakin ohjeiden mukaan ostaa siis uusi purtilo...Oon jo välillä miettinyt, että jo jättäisi meikkaamisen kokonaan, mutta kun siitä pienestä luomivärin ja ripsarin laittamisesta tuntee yleensä olevansa edes hitusen ihmisemmän näköinen!

    Kirjoista on pakko vielä sanoa, että viime viikolla kävi niin, että aloitin kirjan, vastoin nykyisiä tapojani, ihan tavallisena päivänä, en lomalla! Siitä seurasi ongelmia, koska mun on niin vaikea lopettaa lukemista kesken. Kirja pyörii mielessäni kaiken muun ajan, kun en sitä lue.:) Olis nimittäin ollu kaikkea muutakin hommaa. Mut tulihan luettua parissa illassa. Ostin kirpparilta Leena Lehtolaisen Maria Kallion, ehkä uusin..Sille suositus, jos jännityksestä tykkää.:)

    Iloista itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tuppaa meikit vanhenemaan, mutta ihan iloisesti käytän niitä siitä huolimatta. Luomiväriä käytän ehkä pari kertaa vuodessa, mutta sitä varten en raaski joka kerta ostaa uutta, vaan sudin sillä pari vuotta vanhalla menemään :D Pitäisi olla jotain edullisia ja tosi minikokoisia meikkejä saatavilla tällaisille vähemmän käyttäville. Arjessa on kyllä joka päivä ne perustuotteet, mutta nuo harvinaisemmat jäävät kyllä tosi harvalle käytölle...

      Kirjoissa kanssa sama juttu. Arki-illat ovat huonoja lukemiselle, jos kirja on liian hyvä ja vetävä - sitähän ei tietenkään malttaisi jättää väliin ja nukkumaan meno venyy...

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinne! <3

      Poista
  5. Lumenen natural glow on noista mun suosikki, kevyt mutta peittävä. Ihanaa viikkistä muru 💖

    VastaaPoista
  6. Ah, viimeksi eilen mietin, mikä olisi sopivan pieni ja harmiton rikos, jotta pääsisin vankilaan lepäilemään, mutta oma tai perheen loppuelämä ei kuitenkaan menisi aivan pilalle. :-)

    Mä olen jumiutunut tuohon Lumenen CC-voiteeseen. Syksyn ryydyttämälle iholle voisin kyllä ainakin juhliin ja iltamenoihin kokeilla jotain vähän peittävämpääkin, joten kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall