perjantai 30. marraskuuta 2018

Hullu meikkivoidenainen ja viime aikojen kuulumiset

Taas on hurahtanut yli viikko edellisestä postauksesta, vaikka miten vannoin itselleni, että tuuppaan maailmalle ainakin kaksi juttua viikossa. Ongelmani tuntuu olevan se, ettei oikein ole mitään oikeanlaista asiaa eikä toisaalta aikaa/energiaa. Mennään siis toistaiseksi tällä hitaalla linjalla.

Olen jo pidemmän aikaa kummastellut, että vaikken koekaan itseäni ahkeraksi tai perehtyneeksi meikkaajaksi, niin vessan kaappiini on siitä huolimatta pesiytynyt meikki-/cc-/bb-voiteiden pataljoona. Ilmeisesti etsin Sitä Oikeaa, ja siinä toivossa ostan uuden purtilon aina, kun kuvittelen löytäneeni sen sopivimman.

Eilen ostin kuvassa alaosassa näkyvän Essencen Glow Boostin primerin. Ehkä salaa toivoin, että kun levitän kasvoille glow:ta, niin samalla levitän itseeni jotain keijukaispölyä muistuttavaa taikaa, joka tekisi paitsi kasvoistani, myös koko elämästä yhtä kimallusta. Ihan niin ei sentään käynyt, mutta saatoin todeta voiteen ihan keskinkertaisen ok tuotteeksi. Essence on siitä mainio, että hinnat ovat todella edulliset ja laatu yleensä mukiinmenevää tai joissain tuotteissa suorastaan loistavaa.



Jos haluatte tietää valikoimani lempparit, niin ne ovat: 

Lumene Blur Foundation - kivan mattainen ja ihon pintaa kevyesti blurraava. Levittyy helposti. Tätä käytän lähes aina iltamenoihin eli noin kaksi kertaa vuodessa.
Lumene Natural Glow - yllä mainittua vähemmän mattainen. Väri ehkä aavistuksen liian kalpea, mutta muuten mainio tuote. 
Lumene CC - kevyt ja läpikuultava, mutta ihon värisävyjä kevyesti tasoittava ja luonnollinen. Arjen luottotuote.
L'oreal Glam Nude - ihana ja helppokäyttöinen tuote, joka jättää läpikuultavan ja kevyesti siloitellun pinnan. Tämä omani on vain sävyltään liian tumma ja sopiikin kesäkäyttöön, mutta ei talvenkalpealle iholle.   

Sitä Oikeaa meikki/BB/CCvoidetta ja sen tuomaa taikaa odotellessa voisikin todeta, että elämästä toden totta tuntuu kadonneen kaikenlainen hohde. Osittain syy lienee tässä kaikennielevässä pimeydessä ja kylmyydessä. Olen valolla ja lämmöllä käyvä ja ilman niitä olen kuin rupsahtanut heinänkorsi.



Mitäs muuta..? Viime viikonloppuna mies lähti omalle (kaiketi ansaitulle) lomalle Lappiin. Olin varautunut, että miesporukka olisi ollut siellä reilun viikon, joten olin saada sydärin, kun eräänä aamuyönä keskellä viikkoa mies tupsahtikin kotiin ilmoittelematta asiasta etukäteen yhtään mitään. Hänen onnensa, etten säilyttele pesäpallomailaa tai muuta kättä pidempää sängyn vieressä. Siinä pelästyksessä olisin nimittäin voinut hutkaista ja aika kovaa :D

Luulen, että mies odotti lämpimän ilahtunutta vastaanottoa, mutta hänpä asuukin ilmeisesti maailman ainoan naisen kanssa, joka ei pidä tämän tyyppisistä yllätyksistä eikä suunnitelmien muutoksista. Ilmapiiri oli hieman jäätävä, kun motkotin yöllisestä sydärin aiheuttamisesta ja siitä, että on se kumma, kun ei osata edes lomailla kunnolla ja että hukkaan meni sekin reissu sitten. Että itse olisin kyllä osannut paremmin enkä tuolla tavalla jättää puolitiehen...


Kirjarintamalla tuli pienoinen positiivisluontoinen probleema, kun kirjaston varausjonosta putkahti kaksi kirjaa samaan aikaan. Edellinenkin oli vielä kesken, kun lainasin nuo, joten nyt olen oikeastaan vähän stressaantunut, että missä ja mitenkä minä ehdin nuo lukea? Ei muuten, mutta kun omaa aikaa on käytettävissä hyvällä tuurilla noin tunti-puolitoista iltaisin. Ja sitä aikaa on yleensä jakamassa myös sellaiset jutut kuin suihkussa käyminen, vaatehuolto, iltapala, pari tv-sarjaa ja miehen huomionkipeys (jonka takia olisi hyvin voinut pitää sen lomansa loppuun asti, krhm).

Olen taas huomannut vaipuvani niihin samoihin omituisiin fantasioihin kuin lasten ollessa pienempiä. Että voi kunpa jalkani katkeaisi ja joutuisin pitkälle sairaslomalle. Tai vielä parempaa: saisin jonkin mystisen eksoottisen taudin, jonka takia joutuisin eristykseen, enkä voisi olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. Joku toisi luukusta ruokaa (ja herkkuja ja mielellään viiniä) pari kertaa päivässä. Sitten vain makaisin ja lukisin ja katsoisin niitä sarjoja - ah!

Mutta ällös huolehtiko, tästäkin taas noustaan ja mikäli kauppojen suklaa-annista voi jotain päätellä, niin ne eivät ihan heti lopu kesken ;)  Pärjään siis kyllä. Kunhan välillä vähän marmatan ja ärisen. Se suotakoon tähän ikään asti pääseelle äiti-ihmiselle.

Kertokaa mitä sinne kuuluu? :) 

torstai 22. marraskuuta 2018

Laput, liput ja kalenterijutut

Taannoin Marika valotti muistikirjallisuuttaan ja luin postausta ihastuksen vallassa. Koska se oli mielestäni niin kovin inspiroiva ja kiehtova, päätin avata hieman omaa kalenteriani ja muistiinpanojani. 

Pari vuotta sitten innostuin bujoilusta (bujo = bullet journal, kustomoitu kalenterin ja muistikirjan yhdistelmä). Ajan kanssa se osoittautui kuitenkin hieman työlääksi. En varsinkaan innostunut bujoilun visuaalisesta puolesta ja ajan kanssa yksinkertaisimmankin kalenteripohjan askartelu oli viedä järjen. Reilun vuoden bujo-kokeilun jälkeen palasinkin takaisin tavallisen kalenterin käyttäjäksi. Käytän kalenteria vain ja ainoastaan omien henkilökohtaisten juttujeni hallintaan. En kuitenkaan selviä pelkän kalenterin varassa, joten sen lisäksi minulla on eri tyyppisiä listoja ja keltaisia lappuja.

Töissä pyöritän erinäisiä lippulappusia muistin tueksi. Työni ei pääsääntöisesti vaadi mitään projektinhallintatyyppistä kalenterointia, joten lappuset toimivat minulla hyvin.


Tyypillinen kalenterinäkymä sisältää poikien viikottaiset treenit, sekä muut tärkeät muistamiset ja aikataulut. Tsekkaan kalenteria päivittäin eteen ja taaksepäin, jotta pysyn kärryillä siitä mitä mahdollisesti olen unohtanut tai mitä vielä on mahdollista hoitaa ajoissa.

Kalenterin välissä kulkee laskuja, printattuja wilma-viestejä, reseptejä tai muita vastaavia. Takaosassa olevia tyhjiä sivuja käytän toisinaan isompien listojen tekemiseen. Esim. jouluun tai muihin spektaakkeleihin liittyvät muistiinpanot kerään sinne.


Uusinta uutta kalenterissani on eräänlainen löyhä ja epämääräinen budjettiseuranta. Ajatus tähän lähti Hesarissa olleesta jutusta. Toisin kuin jutun Laura Frimanilla, minulla ei edelleenkään ole varaa mihinkään  ylimääräisiin juttuihin, mutta pysyn paremmin kärryillä menoistani ja siitä, paljonko rahaa on vielä käytettävissä.

Nämä merkinnät eivät sisällä sellaisia jatkuvia menoeriä kuten vastikkeet, puhelinkulut ynnä muut. Niihin menee leijonanosa joka tapauksessa, joten en näe tärkeäksi niiden ylöskirjaamista. Sen sijaan koen, että laskujen maksamisen jälkeen tilille jäävä summa on se, jota voin yrittää hallita. Kun laskut on maksettu, tsekkaan paljonko tilillä on käytettävissä loppukuun ajaksi. Yritän nipistää siitä pienen summan (20-100€) säästötilille ja jäljelle jäävän rahan jaan joka viikolle.

Tässä kuussa päätin, että viikkobudjettini on 150€ ja se sisältää ruokaostokset (tarkemmin sanoen minun osuuteni puoliksi jaettavista ruokakuluista) sekä omat henk.koht. menot. Pieni autoremppa keikautti budjetit taas päin mäntyä ja jouduin kotiuttamaan säästötililtä rahaa takaisin käyttötililleni. Se siitä säästöstä...

Muistiinpanoni toisaalla kertovatkin karua kieltään - auton huoltoihin on kulunut tänä vuonna 1200 euroa. Siihen päälle vielä vakuutukset, verot, bensat sun muut. Tässä ilmeisesti yksi syy siihen, miksi säästötilini kumisee aina tyhjyyttään, enkä matkustele ulkomailla.

Sivuhuomautus budjettimerkinnästä - Alkosta ihan vaan kaverille ostin...


Töissä käytän erilaisia lippulappusia. Työpöytäni on yleensä paperisekamelskan peitossa, mutta kuvaa varten hieman lavastin, osittain jo ihan tietoturvasyistä. Nämä ovat sellaisia, jotka eivät uppoa mihinkään kalenteriin tai muistikirjaan, vaan toimivat parhaiten irtolappuina. Kun asia on hoidettu, heitän sen menemään ja se siitä. Sitä paitsi tunnen itseni aikaansaavaksi, kun voin joskus rytätä jonkun lapun roskikseen, heh.


Sitten ovat erilaiset listat, joita tallennan puhelimen muistioon. Puhelin kulkee mukanani joka paikkaan, toisin kuin paperikalenteri, joten tietyille muistiinpanoille se on luontevin paikka. Siellä ovat mm. kirjalistani (luetut sekä ne, jotka haluan lukea), treenit, kauppalistat, pakkauslistat, muistiinpanot maksetuista autokuluista jne.


Kalenterini ja muistilistani ovat varsin faktapitoisia ja käytännön elämää palvelevia - ehkä varsin tylsiäkin. Luovuutta tai persoonaa niistä ei löydy nimeksikään. Pohdinkin välillä, että olisi ihanaa olla luova muistikirjanainen (kuten Marika), ja kirjoitella kaikenlaisia luovia juttuja, oivalluksia sekä elämää suurempia viisauksia. Tulisiko minusta muistikirjan avulla kiehtovan kirjallinen ja luovuutta pulppuava nainen? Ehkä kokeilen vielä joskus.

Millaisia muistikirjoja, lappusia tai kalentereita itse käytät?

torstai 15. marraskuuta 2018

Valinnanvapausmalli ruuhkaäideille

Valinnanvapaus on nykyään iso juttu. Pian saamme ilmeisesti valita, että menemmekö tänne vai tuonne lääkäriin, uskon kylläkin vasta sitten kun näen. Koulussakin on kaikenlaisia valinnanvapauksia. Haluaako osallistua siihen, tähän vai tuohon työpajaan tai opintokokonaisuuteen. Miksei muuten saa töissä valita, kysyn vaan? Voisin valita vaikkapa viinitasting-työpajan.

Päätin koostaa myös meille ruuhkavuosissa sätkiville valinnanvapausmallin. Se koostuu eri kategorioista ja niistä saa ihan vapaasti valita mitä lystää. Osassa kategorioita on kyllä hieman rajattu valintojen määrää, mikä on ymmärrettävää, koska kaikille nyt vaan ei riitä kaikkea. Toisaalta joistain kategorioista saa valita vaikka kaiken! Myönnän kyllä, että tämä on aika sekava himmeli, mutta hei, soteen verrattuna silti ihan kakunpala.

Miten paljon meillä onkaan valinnanvaraa! Pure joy!

Vapaavalintainen kahvi treenikuskauksen yhteydessä.


Joka päivä valittavat suoritteet
Valitse vähintään 10 pakollista valintaa:  
  • Pyykkikoneen täyttäminen
  • Puhtaiden pyykkien viikkaaminen ja järjestäminen
  • Nälkäisen perheen ruokkiminen x 3 (aamupala, päivällinen, iltapala)
  • Eteisen imurointi
  • Tiskikoneen täyttö
  • Tiskokoneen tyhjennys
  • Roskisten vieminen
  • Ruokapöydän siistiminen
  • Lasten läksyjen tsekkaaminen
  • Kadonneiden hanskojen/pipojen/ulkohousujen etsintä
  • Kadonneen lapsen etsintä ympäri kylää
  • Sängyn petaaminen
  • Wilma-viestien lukeminen
  • Lapsiin/harrastuksiin liittyvien Whatsapp-ryhmien seuranta
  • Oman itsensä etsiminen pyykkikasoista.

Viikoittain voit valita vähintään 1-3 päivänä seuraavat
Valitse vähintään 5 kohtaa:
  • Ruokakaupassa käyminen (tämä lasketaan suoritteeksi vain, mikäli täysiä ostoskassillisia kertyy vähintään 2 kpl)
  • Yöllinen herääminen ja tekemättömien töiden murehtiminen
  • Imurointi
  • Vessojen siivous
  • Hermoromahdus
  • Harrastuskuskaus (kerro tämä lasten/treenien määrällä)
  • Väsymyskooma
  • Moraalisaarnan pitäminen lapsille (sisältäen mm. valistamisen kiroilun typeryydestä, läksyjen tekemättä jättämisen lyhytnäköisyydestä sekä siitä, että naapurin ovikelloa EI pimputeta huvikseen)

Päivittäiset henkilökohtaiset huvit
Valitse enintään 1 kohta:
  • Lukeminen
  • Rauhallinen iltapala
  • Tv:n katselu
  • Omat harrastukset
  • Järkevään aikaan nukkumaan meno 
  • Puhelimessa juoruskelu

Ekstravalinnat
Valitse enintään 2 kohta:
  • Siisti koti
  • Oma (kohtuullinen) mielenterveys
  • Onnelliset lapset

Lisäekstravalinnat
Valitse jompikumpi:
  • Henkilökohtaisessa käytössäsi on suklaalevy
  • Kotitaloudessasi asuu lapsi

Lisäherkut työssäkäyville
Mikäli on hyvä tuuri, saat saman päivänä aikana kaikki:
  • Valittava asiakas
  • Asiakas, joka kyllä puhuu suomea, mutta jonka ulosannista ei ota mitään selvää
  • Esimiesten hermostuttaminen
  • Asiakkaiden hermostuttaminen
  • Harvinaisen paha toimistokahvi
  • Työpäivän aikana lävähtäneet parkkisakot
  • Tilitoimiston kömmähdys, jonka ansiosta palkkaa ei olekaan maksettu


Lisäherkut kotona oleville
Mikäli on hyvä tuuri, saat saman päivänä aikana kaikki:
  • Kainalokakka (lapsen, toim. huom.)
  • Tyhjä jääkaappi ja oksentava lapsi/lapset
  • Kaatosade ja seinille kiipeävät lapset
  • Pöydänkulmalle jäähtynyt kahvi x 3
  • Uhmahepulikohtaukset
  • Lapsen yöheräämiset

Lisäksi mikäli huollettaviisi kuuluu kissoja, koiria, vanhempia sukulaisia, naapureita tahi muita tahoja, lisää näistä kertyvät suoritteet kaiken muun lisäksi.

Tämä oli vähän sellainen juosten hutaistu valinnanvapausmalli. Mutta meidänhän on vain hyvä tottua siihen, että himmelit ovat ja tulevat aina olemaan mahdollisimman monimutkaisia ja keskeneräisiä ;) Mikäli huomaat mallissa puutteita, voitte osoittaa valituksenne osoitteella: ihan.turha (at) valittaa.fi.

Enjoy!


keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Normiarjen tylsyyden ylellisyys

Ruuhkavuodet ovat mitä ovat. Tiedätte kyllä. Touhua, tekemistä, täysinäisiä vuorokausia. Usein on se tunne, ettei oikein tahdo mahtua omaan elämäänsä.

Jos normiarki kuitenkin sujuu ilman ihmeempiä kommelluksia, sairastumisia tai pms-raivareita, sitä voi kutsua jonkin asteen ylellisyydeksi. Viime viikolla havahduin siihen, että vaikka oli tylsä arkiaamu ja edessä tuikitavallisen kiireinen päivä, olin äärimmäisen tyytyväinen. Tiesin, että jos teen asiat suunnilleen aikataulussa, päivä menee hienosti pulkkaan.


Tiedossa ei ole etelänlomia tai ravintolaillallisia. Ei parisuhdeaikaa eikä kylpyläreissuja. En niitä kaipaakaan. Kun arki on riittävän sujuvaa, se on parasta luksusta tässä elämänvaiheessa. Kukaan perheessä ei sairasta isommin (paitsi minä omaa perussairauttani), meillä on työt, ja lapsilla kaverit ja harrastukset. Homma pyörii, vaikkakin vähän kaaoksessa, ja hetkittäin kynttilä palaakin molemmista päistä.

Välillä luen huvittuneena vinkkejä ja neuvoja, joilla tavallisesta arjesta voi yrittää tehdä juhlaa. Tyyliin, että osta kukkakimppu, kokkaa juhlaillallinen tavallisena tiistai-iltana tai lähde konserttiin ex-tempore.

Mutta tiedättekö mitä? Parasta arjen juhlaa on se, jos yhdetkään ulkohousut eivät ole hukassa/rikki, lasten läksyt on tehty kiltisti, jääkaapissa on ruokaa ja aikataulut natsaavat sillä tavalla, että illalla jää pieni hetki omaa aikaa. Ei tulisi mieleen sitä aikaa tupeksia juhlaillallisen kokkaamiseen tai ulos lähtemiseen. Kotisohva ja oma rauhallinen hetki ovat arjen ylellisyyttä, josta nautin suunnattomasti. Toki sitä voisi olla lisää, mutta yritän olla realisti: ehkä sitten 10 vuoden päästä ;)

Tiia mietti taannoin, että voiko tylsä olla onnellinen. Olen ehdottomasti sitä mieltä (kuten Tiiakin), että todellakin voi. Koska silloin kun on ns. tylsää, ovat asiat todennäköisesti hyvällä tolalla. Kun puhelimessa voi sanoa, ettei kuulu mitään normaalia kummempaa, ei ainakaan mikään ole pahasti vialla. Ja se on luksusta se.

Loppuviikko on työjuttujen puolesta kaikkea muuta kuin tavallista. Ihan jees, mutta täytyy sanoa, että herkkisluonne ja tavallisuudesta poikkeavat kuviot saavat aivosykkyrät sellaisille kierroksille, että uni ei tule ja normiarjen tylsyys on kaukana. Vaikka välillä on ihan hyvä poikeata rutiineista, niin kyllä silti odotan sitä, ettei arki ole tällaista täpinää ja sähköjäniksenä säpsymistä :D

Mikä itsellesi on arjen juhlaa tai mikä tekee tavallisesta elämästä luksusta?

© Oman katon alla
Maira Gall