torstai 11. lokakuuta 2018

Syys- ja blogiväsymystä vastaan

Jotkut ihmiset tuntuvat puhkeavan kukkaan syksyisin. Minä taas joudun tsemppaamaan, ettei lisääntyvä pimeys ja kylmyys vie mielialaa liikaa miinuksen puolelle. On aika ottaa käyttöön syksyn vastalääkkeet ja selviytymiskeinot. 

Luotan pitkälti samoihin pelastaviin juttuihin kuin viime vuonnakin. Säännöllinen ulkoilu, kuntoilu, kirkasvalolamppu ja sopivat lisäravinteet olkoot nytkin tärkeimpinä keinoina kaamosväsymyksen selättämisessä. Muutamia lisäkeinojakin kannattaa ottaa käyttöön.

Luonnossa reippailu ja rauhallinen hengittely antaa energiaa pimeäänkin päivään.



Kivat tekemiset kalenterissa piristävät mieltä. Jos kuitenkin on herkästi kuormittuva (kuten minä) pitää muistaa, ettei voi buukata kovin monia menemisiä. Kun huomioi kaikki arjen säännölliset tekemiset, harrastuskuskaukset sun muut, käy helposti niin, että niistä kivoistakin tekemisistä tulee kuormittava lisä kaiken muun menemisen päälle.

Mistä tullaankin siihen, että viikoissa pitäisi olla sen verran väljää aikaa, ettei elämä kaadu satunnaisiin laiskotus- ja väsymyskohtauksiin. Kuten tiedätte, tämä on ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Työ- ja kotiarjen pyöriminen sinällään vaatii paljon tekemistä ja aikatauluja. Joskus voi olla syytä vetää parit ruksit kalenteriin päivien yli, jottei buukkaa niihin vahingossakaan ylimääräisiä tekemisiä.

Työpäivän pilkkominen pienillä tauoilla on tarpeen varsinkin pimeimpään aikaan, kun päivä saattaa tuntua loputtoman pitkältä väsymysputkelta. Jos mahdollista, kannattaa piipahtaa ulos vuorokauden valoisimpaan aikaan. Kierros korttelin ympäri virkistää kroppaa ja mieltä ihan kummasti. Saman tekee pieni taukojumppa. Itse teen töissä toisinaan kyykkyjä, punnerruksia tai venytyksiä - ainakin silloin, kun en jaa työhuonetta kenenkään kanssa :D  

Ruoka-annosten pitäminen maltillisina on viisas valinta, vaikka kuinka tekisi mieli vetää napa täyteen hiilariherkkuja. Pimeään vuodenaikaan ainakin itselläni tuppaa käymään niin, että aineenvaihdunta hieman hidastuu, koska arkiaktiivisuuskin tuppaa pienentymään. Lisäksi väsymys sinällään tuppaa hidastamaan kropan aineenvaihduntaa, joten väsyneenä kiloja kertyy helpommin. Jos siihen päälle mättää vielä jättiannoksia huonoja hiilareita, kostautuu se yhä väsyneempänä olona ja kiristävinä farkkuina.


Toisaalta kannattaa myös muistaa, että syksyssä on hyvätkin puolensa ;) 

Blogiväsymys ja palautteen paikka

Poden myös jonkinlaista blogiväsymystä ja pientä haparointia aiheiden kanssa. Moni muukin tuntuu tätä aika ajoin potevan. Kun monet ovat tehneet aluevaltauksia uusille alueille (tube, podcastit, livejutut instassa) tai ovat hurjan kaupallisia ja suosittuja, tuntuu oma tekeminen turhanpäiväiseltä askartelulta. En voi olla ihmettelemättä, kun kuulen joidenkin ihan uusienkin bloggaajien valtavista kävijämääristä - ja samalla nolostelen omia pieniä lukijamääriäni. (Ja ei, tämä ei ole kateutta tai pahantahtoisuutta. Suon mielelläni muille suuret lukijamäärät, koska luultavasti niiden takana on vaivannäköä eikä silkkaa sattumaa.)

Jos ei olisi muodostunut omaa ja vakiintunutta seuraajakuntaa, joihin tunnen jonkinlaista sielunyhteyttä, olisin varmaan lyönyt jo hanskat tiskiin tässä turhautuneisuudessani.

Olisikin mukava kuulla, mistä eniten tykkäätte lukea blogissani? Mikä/mitkä ovat niitä juttuja, jotka saavat palaamaan? Mistä haluaisit jatkossa lukea?

Joko muuten siellä tuntuu syysväsymystä tai pelkoa siitä, että se hiipii olotilaan lähiaikoina? Vai porskutatko läpi syksyn energiaa täynnä?




19 kommenttia

  1. Jälleen niin kiva postaus, ettei voisi aavistaa sun potevan jonkinasteista väsymystä lainkaan!<3 Allekirjoitan kaikki sun reseptit syksyn selätykseen.:) Pari vuotta sitten kirjoitin loka-helmikuussa aina kuukauden alussa hyvän mielen listan juuri keinona selvitä kaamoksesta. Viime vuonna en tainnut ehtiä...:/

    Mulla jatkuu estot edelleen, ja se syö naista. Yleensä olen jonkun syysarvonnan tässä kohti pistänyt käyntiin, täytyy nyt miettiä, että onko tässä ihan alusta aloitettava koko homma.

    Mä pähkäilen, että jaksanko oikeasti lähteä kuusipäiväisen työviikon päälle tapaamaan entisiä opiskelukavereita lauantaina, juuri tuo väljyys puuttuu tästä viikosta.
    Jatka Tuula tähän ihanaan tyyliisi!<3 Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo sun estot on kyllä turhauttava ja ärsyttävä juttu. Kummallista kerrassaan :( Miten voi olla jollain sovelluksella/konsortiolla niin iso valta, että se voi tuosta vaan "hävittää" jonkun sometileiltä toiminnallisuuksia? Käsittämätöntä! Pistää vihaksi se, miten iso valta Googlella nykyään on joka paikassa...

      Täällä onneksi väsymys vielä suht aisoissa, mutta tiedän sen kyllä iskevän kasvoille kuin märkä rätti, jos en nyt ajoissa aloita tsemppaamista ihan toden teolla. Välillä tuntuu, että ilman näitä vastalääkkeitä menisi varmaan puolet vuodesta puolimasennuksen vallassa... Pimeys ja kylmyys ei toden totta ole mua varten.

      Ai siellä on pitkä työviikko menossa, voi tylsyys... Toivottavasti saat hengähdyshetkiä johonkin väliin. Siitä huolimatta ihanaa alkavaa viikonloppua! ♥

      Poista
  2. Just tulin ulkoa ja ihastelin, kun syksy on niiiiiiiin kaunista aikaa! Peittoaa mielestäni kevään ja kesänkin. Talvella on myös tooooosi kaunista. Mutta siis mä jotenkin kyllä tykkään syksystä erityisesti, se on mun lempivuodenaika. Kyllähän tuo pimeys toisaalta myös väsyttää, mutta silti.

    Mä sanoisin yhtenä hyvänä vinkkinä, että juo paljon vettä! Mä ajattelen asian jotenkin niin, että kun ei juo, näivettyy ikään kuin kukka, joka ei saa vettä. Vaikka ei janottaisikaan, niin juo silti pari litraa päivässä. Jospa se edes jotenkin vaikuttais vireystasoon.

    Ja tuosta blogiasiasta. Mä luen mieluusti sun jutut aina. Valitettavan harvoin kyllä kommentoin, vaikka tiedän, että kommentit on aina kivoja. Ainakin mun mielestä! Silloin tietää, että joku on sen jutun lukenut ja haluaa sun kanssa siitä asiasta "jutella". Joskus tuntuu ainakin itsestä kauhean turhauttavalta, kun on kirjoittanut ja miettinyt postausta pitkän aikaa ja sitten sinne ei tule yhtään kommenttia. Vähän mulla muutenkin niitä kommentteja on, ja määrä on paljon vähentynyt siitä, mitä se ennen oli.

    Musta on ehkä vähän valheellista sanoa, että kirjoittaa blogia vain itselleen... kyllä siinä se vastavuoroisuus on kuitenkin pohjalla. Tai ainakin mä niin ajattelen. Mun mielestä blogi on paras silloin, kun se on kirjoitettu omista ajatuksista ja asioista, ilman jotain vaikuttavaa tahoa taustalla (=mainostus). Sellainen bloggaaja haluan itse olla ja toivon, että joku siitä sitten tykkääkin. Jos ei kukaan kävis ni en kyllä viittis kauaa siellä itsekseni pulista!

    Tsemppiä syksyysi! Ihastele värejä ja nauti auringosta, tuulesta, sateesta... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää kyllä kaunista aikaa. Just aamulla ihailin maisemia ja olin iloinen, että jaksoin lähteä fillarilla töihin. Järvellä leijui ihana utu ja oli niin kaunista, että hyvän pääsin töihin saakka :D

      Minäkin muuten tykkään eniten niistä blogeista/postauksista, joita ei ole kirjoitettu mainostulojen takia, vaan ihan omista lähtökohdista ja ilman markkinavoimien ohjailemia sanavalintoja. Kaupalliset postaukset skippaan yli lähes poikkeuksetta, ellei se aihe mua kiinnosta (yleensä ei kiinnosta). Kaupallisuus valitettavasti etäännyttää ainakin mut siitä bloggaajasta ja hänen ajatusmaailmastaan. Aitous, oma selkeä tyyli ja oikeat ajatukset on se, mikä saa mut lukemaan :)

      Vuorovaikutteisuus ja kommentointi on just se, mikä eniten lämmittää mieltä tässä bloggaamisessa. Yksin en jaksaisi jorista. Se, että saa palautetta ja keskustelua aikaiseksi, on hieno juttu :)

      Nautitaan näistä syksyn väreistä, kun niitä vielä on tarjolla näin hienosti. Kaunista viikonloppua Helille! ♥

      Poista
  3. Mä en koe syysväsymystä tai muutakaan vuodenaikaväsymystä, mutta silti pimeys potuttaa. Ja blogiväsymyksiä tulee ja menee. Kun antaa itselleen luvan tehdä hommaa rauhalliseen tahtiin ja silloin kun hyvältä tuntuu, homma helpottuu kummasti. Sun teksteistä ei kyllä huomaa väsymystä mitenkään.

    Kivaa viikksitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä homma, jos väsy ei vielä paista läpi. Ehkä nää vastalääkkeet tepsii :) Oon huomannut, että vuosi vuodelta pelkään etukäteen sitä kaamosaikaa. Se pimeys on niin kaikkinielevää ja kammottavaa, että mun on vaikea kestää se.

      Bloggaamisesta oot oikeassa. Oma ja rauhallinen tahti on paras. Kun tämä on kuitenkin vain harrastus, niin turha repiä stressiä.

      Ihanaa viikkistä sinnekin Tuija! ♥

      Poista
  4. Komppaan Tuijaa. Kannattaa kirjoittaa silloin kun on inspistä...olen varma, että se tulee sullakin aika pian, kun ei pakota itseään. Jatka vaan samaan ihanaan tyyliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon tosiaan, että tulee inspis ja oma linja jotenkin selkeytyy. Kiitos tsempeistä! Jotenkin vaan sitä vertaa itseään muihin ja tuntee itsensä täällä blogimaailmassa niin pieneksi ja merkityksettömäksi. Ja kun kaupallisuus jyrää yhä enemmän ja itse taas on kaikkea muuta kuin kaupallinen, niin alkaa olla vähän sellainen muinaisjäännefiilis :D

      Ihanaa viikkistä muru! ♥

      Poista
  5. Mulle täällä blogimaailmassa merkkaa kaikkein eniten ihmiset tekstien takana. Ja sen takia koen olevani ihan hitsin onnekas, kun mulla(kin) on pieni ja jotenkin ihan hirmu läheiseksi tullut "lukijaperhe", jonka jäsenillä on kaikilla omia, toisistaan tosi paljonkin poikkeavia mielenkiinnon kohteita ja ajatuksia. Ja just siitä syntyy mun mielestä sitä kaikkein kivointa ja mielenkiintoisinta luettavaakin, kun aiheet vaihtelee. Yhden asian ympärille rakennetuista blogeista katoaa herkästi se kirjoittajan oma persoona ja samalla mielenkiinto.

    Ja mitä lukijamääriin tulee, niin mua aina vähän "pelottaa", kun näen että on tullut uusi lukija (no ei ole kyllä pitkään aikaan tarvinnut pelästyä :D) ja jännitän, onko joku tuttu. En tiedä, mikä siinä onkin, mutta edelleen kirjoittelen kaikkein mieluiten ihan "piilossa" vaan, enkä halua yhtään joutua miettimään mitä voin kirjoittaa. Ja se tuntuu jotenkin niin pöllöltä, kun kuitenkin kirjoitan kaiken ihan just niin kuin se mun elämässä ja päässä on. Mutta silti. Ja otsikotkin kirjoitan mahdollisimman huonosti, ettei vaan tartu mihinkään google-hakuihin, koska kokisin pettäväni ihmisiä, kun ei mun tekstit kuitenkaan todennäköisesti vastaisi sitä, mitä ihmiset etsii :). Paitsi näkkileipäohjeet, jotka on mun kaikkien aikojen suosituimmat (ja tylsimmät) tekstit.

    Heliltä voisin suoraan kopioida ton viimeisen kappaleen. Kyllä se vastavuoroisuus on mullekin tärkeintä. En piittaa siitä, kuinka monta kertaa mun teksti on luettu (ei montaakaan yleensä), mutta jos kukaan ei jättäisi viestiä, niin se tuntuisi kyllä aika kurjalta. Ja siksikin olen niin onnellinen, kun on teitä kivoja ihmisiä tässä mun pikku blogiperheessä, jotka aina jaksatte ilahduttaa kommenteilla.

    Onneksi on tulossa valoisa viikonloppu. Ihanaa ja rentouttavaa sitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se jäi näköjään vielä pois, että musta vähän tuntuu, että ne isot lukijamäärät (kellä sellaisia on) ei välttis tarkoita lukijoita, vaan enimmäkseen "lukijoita". Tai siis voihan olla, että ovat oikeita lukijoitakin, mutta jotenkin hassulta tuntuu, että jos on vaikka tuhat tai pari tuhatta tai mitä lie lukijaa palkissa, mutta silti kommentteja tulee yksi, kaksi tai ei yhtään. Ja silti niihinkään ei bloggaaja välttämättä vastaa mitään. Mua turhauttaisi kyllä tosissaan. Vaan minä olenkin tavallinen pöllö, joka ajattelee kaikkea vaan tekemisen ilon kautta, enkä osaa miettiä sitä, että kai maar ne isot luvut sitten kuitenkin on niitä, millä perusteella sitä kaupallista yhteistyötä tarjotaan tai on kanttia pyytää.

      Ja näyttää myös siltä, että mitä enemmän niitä lukijoita tai "lukijoita", sitä enemmän sataa myös kuraa niskaan, mikä ei ole kiva juttu sekään.

      Mutta siis mitäs mää täällä nyt vielä selostan. Sori :)

      Poista
    2. Kuule, ihanaa kun selostat :) Nää on just näitä puolia, mistä tykkään. Että joku jaksaa ja viitsii selostaa tänne vaikka ummet ja lammet.

      Koen just niinkuin sinäkin. On ihanaa, että on ne ihanat vakkarit (ja toki satunnaiset uudetkin kommentoijat), jotka jaksavat aina moikata ja jättää elonmerkkejä. Se on oikeasti tosi hienoa ja edelleen aina tulee kommenteista sellainen ihana täpinäfiilis. Ja oon kyllä sitä mieltä, että ihan näin blogeitsekin on mahdollista tuntea sielunyhteyttä ja sympatioita yli piuhojen.

      Totta tuokin, mitä sanoit. On isojen lukijamäärien blogeja, joissa kuitenkin on vain vähän kommentteja. Itse oon joskus löytänyt joitain päällepäin kivan oloisia suosittuja blogeja, mutta jos mun harvoihin kommentteihin ei ole koskaan vaivauduttu vastaamaan, niin enpä ole sitten pitkään jaksanut seurata.
      Ja onhan se nyt hitsi vieköön coolia olla pienen lukijamäärän blogi, johon kuitenkin kommentoidaan, kuin satojentuhansien lukijoiden blogi, jossa ei ole kommentteja :D Että ehkä mullakin on sitten paikkani täällä blogimaailmassa, kun vähän paremmin ajattelee.

      Ihanaa viikkistä sinne! ♥

      Poista
  6. Hyviä vastalääkkeitä sulla on syksyä vastaan, aika lailla samat itselläni käytössä. Paitsi sitä kirkasvalolamppua en ole vielä saanut napsautettua päälle, kun se kirkas valo ärsyttää niin paljon - tuntuu, että se hyöty hukkuu sen ärtyyntymisen alle :) Ja toisaalta, mulla ei tänä syksynä edes ole (vielä?) käynnistynyt mikään syysangsti, joten en ole sitä lamppua edes kauheasti ajatellut.

    Toi keskellä päivää happihyppely on ihan älyttömän tärkeä juttu! No, mähän en päivittäin sitä pääse tekemään, koska koulussa en tauon paikkaa pysty itse päättämään, mutta aina kun mulla on hyppytunti, yritän muistaa lähteä lyhyelle, edes 15 minuutin kävelylle. Toisaalta mä onneksi pääsen jonain päivinä lähtemään niin aikaisin, että sen "kesken päivää" ulkona piipahtamisen saa tehtyä työpäivän jälkeenkin.

    Voi Tuula, älä katsele mitään lukijamääriä! Sun blogi on just paras ihan tämmöisenä <3 Voisin ihan suoraan kopioida tähän Annukan ja sun ajatuksia aiheesta; kuinka ne vakkarilukijat on se kaikista paras juttu tässä hommassa ja vastavuoroisuus heidän kanssaan. Mä olen vielä sen verran tuore tulokas täällä blogimaailmassa, että lukijoita mulla ei kauheasti ole, mutta en oikeastaan stressaa siitä, koska ne, jotka blogissani käyvät kommentoimassa (kuten just te ihanat, pus), ovat mulle kultaakin tärkeämpiä.

    Sun blogi on just semmoinen mistä tykkään: elämänläheinen, rehellinen ja aiheita laidasta laitaan. Ja mitä sitten, vaikka vähän blogiväsyttääkin välillä - anna väsyn tulla ja olla ja sitten taas yhtenä aamuna huomaat olevasi täynnä postausideoita.

    Ihanaa viikonloppua sulle Tuula <3 Oot just paras!

    p.s. sorry ihan sekava vastaus, olen ihan perjantaimoodissa, enkä oikein saa ajatuksia jäsenneltyä, saatika puettua järkeviksi sanoiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos superpaljon tsempistä ja ihanasta palautteesta :) Onhan se kyllä totta, että just tää vastavuoroisuus on parhautta, eikä sen edelle kyllä kiilaa mitkään kävijämäärät! Jokainen kävijä ja kommentoija on arvokas, olkoon niitä kävijöitä sitten kaksi tai kaksisataa ♥ Näitä blogiepäröintejä vaan välillä tulee vastaan, kun väkisinkin vertaa itseään muiden hienoihin blogeihin, joissa on vimpan päälle editoidut valokuvat ja tekstitkin on tarkkaan harkittuja. Itse taas postailee tyyliin kymmenessä minuuttissa ja tuloskin on sitten varmaan sen mukainen :D

      Mutta näillä mennään, ja ehkä hyvä niin. On hyvä, että on kaikennäköisiä ja pieniä(kin) bloggaajia.

      Ihanaa syyslomaviikkoa sinne! ♥

      Poista
  7. Rakastan tätä blogia, sielukkuutta, miten osaat laittaa kaikki pohdinnat sanoiksi ja miten paljon samaistumispintaa löydän. Älä vaan lopeta! Omaan tahtiin ja paineetta ja hei kirkasvalolampun voimalla. <3

    Täällä sain taltutettua sen syyshommelin minipillereillä, eli se masis oli hormonaalista, mutta jahka marraskuu koittaa, niin eiköhän täällä tutuissa syövereissä olla, kunnes koittaa maaliskuu.

    Haliruttaus täältä ihana Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ihan superpaljon ♥ Ihanasti sanottu. Ja todellakin, kirkasvalolampun voimalla (paitsi nyt, kun on ollut tuo luonnon oma lamppu taivaalla helottamassa).

      Hyvä että siellä syysväsy on kääntynyt parempaan. Ehkä se pimeimmäkin ajan kaamosväsy vaikka menee sivulta ohi tällä kertaa? :)

      Aurinkoista viikkoa ja kiitos tsemppaamisesta - se on tärkeää! ♥

      Poista
  8. Kuten tiedätkin, niin täältä löytyy ihan ykkösfanisi! Tykkään kovasti sun monipuolisista aiheista ja kauniista kuvista ja tietenkin pisteenä i:n päällä, ihan loistavasta tyylistä kirjoittaa! Joten tietenkin omasta näkökulmastani toivoisin, ettet IKINÄ, MILLOINKAAN lopettaisi :) Väsymystä on vähän liikkeellä täälläkin, blogin kohtaloakin taas kerran mietin, pitäisikö pistää pillit pussiin ja antaa olla, toisaalta sitten... Noh, mietin vielä!

    Ihanaa viikon jatkoa ihanalle Tuulalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista. Piristää ihan todella paljon tällainen palaute ♥ Ja hei - samat sanat sinnekin, toivon ettet todellakaan lopeta. Bloggaillaan vaikka sitten näin hissukseen ja siihen tahtiin kuin hyvältä tuntuu :) (Ja edelleen on ollut mielessä, että sinne kahvikupposille pitäisi päästä...)

      Ihanaa syksyistä viikkoa sinnekin ihanainen! ♥

      Poista
  9. Kyllä se syksy saa ajoittain hiukan väsähtämään jokaisen, mutta kyllä se siitä:) Ei kannata heittää hansoja tiskiin, bloggaaminen voi joskus viedä mehut, mutta onhan tämä kuitenkin kivaakin:) Pitää vaan sinnikkäästi omaa juttua tehdä:) Harmi, kun tulee harvoin käytyä kommentoimassa, vaikka pitäisi, aikaa vain ei tahdo riittää, vaikkei sitä aina saisi siitäkään valittaa. Sulla on kiva tapa kirjoittaa ja kuvat on kauniita:) Lukijamäärät ovat stressin aihe varmasti jokaiselle, joka kirjoittaa blogia, mutta nekin kannattaa vaan unohtaa hetkeksi ja tehdä sellaista sisältöä, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Tsempit sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä ehdottomasti kivaa, ja nyt kun asiaa on pyöritellyt mielessä, niin haluan ehdottomasti jatkaa. Vakkarilukijat ja omat lempiblogini ovat ne tärkeimmät jutut. Ja se, että tätä kautta saa jollain lailla toteuttaa itseään ja etsiä omaa tapaansa ilmaista ajatuksiaan :)

      Kiitos hurjasti tsempeistä! ♥ Mukavaa viikonloppua!

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall