perjantai 5. lokakuuta 2018

Lukuhetki

Lukeminen tuntuu viime aikoina jääneen kaiken arjen tekemisen alle. Eilen kuitenkin päätin viettää ihanan lukuhetken sohvannurkassa köllötellen. On luksusta vetäytyä hyvän kirjan pariin ja antaa tarinan viedä mukanaan. Lainasin kirjastosta lemppariani Kate Atkinsonia ja Elin Willowsia, joka on uusi tuttavuus. Ja näin se ihana lukuhetki meni...

Kirjastosta kotiudun klo 19 ja kuopus tulee jääkiekosta puolen tunnin kuluttua, joten ehdin rauhassa lukea ainakin sen aikaa. Jes!

Imuroin vain nopeasti eteisen lattialla olevat roskat. Kivempi sitten lukea, kun ne roskat eivät sieltä hypi silmille. Hutaisen imuria samalla keittiön puolella, koska lattialla velloo leivänmuruja. Ja kaipa sitä voisi samalla äkkiä viikata parit vaatemytyt pois eteisen kirstun päältä. Pakko myös laittaa pyykkikone pyörimään.

Jostain syystä en ehtinyt napata kuvaa tämän hetken kirjoista, joten menköön viime kesäinen kirjakuva ;)


Vielä vartti ennen kuin kuopus tulee. Oikeastaan tiskikoneen voisi tyhjentää, niin ei sitten myöhemmin tarvitse ja ehdin illempana lukea ajan kanssa. Tiskipöytäkin pitää siivota.

Kuopus kotiutuu ja jääkiekkokamat pitää laittaa kuivumaan. Selvittelen asustemytyt ja suorin kaikki suojat ja panssarit ja hököttimet nätisti henkarille. Sitten iltapalatarpeet pöytään ja tarkistan vielä pikaisesti kuopuksen matikanläksyt. Miten voikin olla, että viime viikolla niillä ei ollut vielä yhtään kertolaskuja ja nyt yhtäkkiä ovat jo viitosen kertotaulussa? Ensi viikolla se varmaan tulee kotiin kolmannen asteen yhtälöiden kanssa.

Alan paistaa lettuja, koska tulin luvanneeksi niitä jossain mielenhäiriössä. Samalla on hyvä hetki höpötellä lasten kanssa. Ajattelen edessä siintävää leppoisaa lukuhetkeä. Kelpaa sitten köllötellä sohvalla, kun on ensin popsinut pari lettua. Lapset syövät kolme, minä neljä lettua. Hätistelen lapsia iltapesuille ja hinkkaan taas vaihteeksi tiskipöytää. On sitten kivempi lukea, kun likaiset astiat ovat koneessa.

Olin joskus aiemmin luvannut lapsille iltasadut, jos ovat puoli ysiin mennessä sängyssä. On pakko lunastaa lupaus, koska mokomat ovat kerrankin nopeita. Lukeva aikuinen on kuulemma lapselle paras malli, jotta heistäkin tulisi lukijoita. Onneksi sentään niillä on ahkerasti lukeva äiti. Ihan just kohta pääsen itsekin sinne sohvannurkkaan. Paitsi etteihän ne lapset enää silloin minua näe ja miten ne sitten muka voivat ottaa mallia. Ihan varmuuden vuoksi siis mainitsen painokkaasti, että menen kohta lukemaan omaa kirjaa ja on se vaan ihanaa lukea paljon kirjoja. 

Yhdeksältä olen lukenut ja silitellyt lapset unille. Vihdoinkin sohvalle kirjan pariin. Paitsi että pyykit! Ripustelen ne kuivumaan. Sitten jumitun hetkeksi facebookiin ja luen lasten harrasteryhmien Whatsapp-viestit. Ja mistä kehvetistä sinne tiskipöydälle on taas ilmaantunut likaisia astioita? 

Kello on puoli kymmenen. Jos nyt käyn tosi nopsaan iltapesulla, ehdin lukea vielä puolisen tuntia. Tsekkaan vaan nopsaan ainakin kuopuksen aamuvaatteet esille. Samalla vaivalla tsekkaan omatkin vaatteet seuraavalle päivälle. Sitten suihkuun. Suihkun, naamapesun, rasvausten ja hammaspesun jälkeen kello on kymmenen.

Puhelin näyttää viestejä, vastailen niihin. Luen samalla sähköpostit. Väsyttää.

Silmäilen haikeasti sohvalla odottavia kirjoja. Onneksi huomenna on uusi päivä.

T. Melkein lukeva äiti 


14 kommenttia

  1. Sä osaat kyllä kirjoittaa :D ihan sieluni silmin näin tuon eilisen illan kulumisen. Noin mullekin hyvin usein käy, ensin vähän sitä, tätä ja tuota ja sitten huomaa, että onkin aika mennä nukkumaan. Mun pitäis lähteä käymään kirjastossa, ainoa kirjani tällä hetkellä on tuo "Idiootit ympärilläni" ja senkin lukeminen on kyllä vähän viivästynyt. Mutta jospa nyt viikonloppuna olisi aikaa lukea, sinulla ja minulla?! Hyvää alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, mä ihan pikkaisen ja nopsaan vaan tästä nää parit sukat siirrän lokeroihinsa. Ja kahden tunnin päästä huomaa, että on pakko mennä nukkumaan :D
      Nyt kyllä varastetaan viikonloppuun ne lukuhetket, vaikka sitten ne pyykit jäisikin oman onnensa nojaan.

      Ihanaa viikkistä! ♥

      Poista
  2. oivoi millaisia elementaarisia virheitä!

    ENSIN luetaan, sitten hoidetaan muut hommat. ("...mä ihan vaan vähän vilkaisen, miten tää kirja alkaa, sitten imuroin...menikö vartti jo? no mä vähän katon miten toi seuraava luku jatkuu...ai ruokaa vai? oota hetki, ja jonkun pitäis imuroida ja laittaa pyykit.")
    Lukea voi myös imuroidessa ja lettuja paistaessa. (lukuteline, niin ei rasva roisku, tai sitten hankala kenotusasento)

    Eipä vainenkaan; tiedän juuri hyvin nuo lukupinoissaan huutelevat kirjat ja arjen vielä kovemmalla äänellä huhuilevat askareet. Päivät ovat niin kovin täysiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin kyllä repsahtaa ihan perusvirheisiin. Viikonloppuna yritän vähän tsempata ja kasvatan toleranssia niitä pyykkejä ja tiskejä ja mitälie kohtaan ;)

      Ihanaa viikonloppua poluille! ♥

      Poista
  3. Voi ei! 😁 Nyt vaikka ne sellaiset ravihevosten silmälaput päähän ja kirjan ääreen! 🙂 Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä todella taitaisin tarvita silmälappuja :D Tai sitten voisi hukata silmälasit jonnekin ja kulkea ympäriinsä puolisokeana.

      Mukavaa alkanutta viikkoa! ♥

      Poista
  4. Ihan mahtava kirjoitus ja hieno jatke tuohon edelliseen postaukseen (jota siis en ehtinyt, tai oikeastaan saanut aikaiseksi, käydä kommentoimassa). Tommoisia ne äitien päivät joskus on - kaikenalaista kivaa olisi kiva tehdä, mutta ne arjen pikkujutut tuntuu aina kuitenkin tärkeämmiltä. Ja toisaalta mulle kyllä ovatkin, koska en pysty esim. keskittymään lukemiseen yhtään, jos tiedän, että keittiö on siivoamatta. Paitsi lauantaisin - tämä on mulle semmoinen päivä, kun naksautan velvollisuus-moodin pois päältä ja lörsöän ja lorvin aamusta iltaan tekemättä just mitään järkevää. No okei, tänään on pakko pestä yksi koneellinen pyykkiä, mutta mitään muuta en tee. Ilmoitin just miesväelle, että syöminenkin hoidetaan ravintolassa tänään, niin ei tule niitä tiskejäkään :)

    Ihanaa viikonloppua Tuula <3 Ja koska tiedän, että pidät viikonloppuna blogihiljaisuutta, etkä mitä ilmeisimmin kerkeä saada viikonlopuntoivotteluita ajoissa, niin mahtavaa alkavaa viikkoa samaan syssyyn :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista - luen kommentit aina saman tien sähköpostitse, mutta en vaan viikonloppuna saa aikaiseksi kommentoida takaisin :D

      Tuommoinen lauantaimoodi on hyvä. Että antaa vain itsensä venyä ja vanua ympäriinsä ilman sen kummempia velvollisuuksia. Tekee hyvää ihmiselle, että saa välillä olla vaan :)

      Kaunista alkanutta viikkoa! ♥

      Poista
  5. Mä en ole touko-kesäkuun vaihteen jälkeen saanut luettua yhden yhtä kirjaa. Nytkin yksi varattu kirja odottaa kirjastossa, mutta taidan laittaa viestiä, että seuraavalle vain. Jotenkin nyt ei vain ehdi keskittymään. Mun vastaava ongelma on tällä hetkellä käsityöt. Nytkin on työnalla tytölle säärystimet, mutta täällä mä blogistaniassa äkkiä kirjoitan muutaman kommentin. Olis niin monta käsityötä mielen päällä, mutta eihän ne tällä tahdilla valmistu tulevalle talvelle.

    Ihanaa uutta alkavaa viikkoa ja lukuiloa iltoihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on lukutahti ollut aika vaisu. Kirjojen lukeminen vaatisi löysää aikaa, ja sitä vaan on ollut vähän hintsusti tänä vuonna. Siitä vaan ei tule mitään, että lukisin 5 minuuttia ja sitten rientäisin höösäämään kaikkea muuta. Tai että just kun saa kirjan auki, niin jollain on jotain akuuttia asiaa ja pitäisi heti alkuunsa keskeyttää. Vaatisi sellaista omaa hiljaista kuplaa, että voisi keskittyä kunnolla :)

      Ihanaa alkanutta viikkoa! ♥

      Poista
  6. Vaikka fyysistä kirjaa ei mikään voita, niin olen nyt kuunnellut äänikirjaa ja on ollut ihanan rentouttavaa ja rauhoittavaa. Automatkatkin on kiva kuunnella ja matka sujuu rattoisasti.

    Ihanaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitäisi varmaan antaa mahdollisuus äänikirjoille. Jotenkin en ole osannut niitä lähteä kokeilemaan, kun aina tuntuu, ettei ole niille sopivaa aikaa/paikkaa. Ehkä kokeilen silti :)

      Ihanaista loppuviikkoa! ♥

      Poista
  7. Lukeminen on kyllä ihanaa, mutta aikaa on haastavaa löytää. Itse luen sängyssä ennen nukahtamista tyyliin 10 minuuttia. Ei ole paljon, mutta viikossa hei jo yli tunnin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just se ajan löytäminen on ainainen haaste. Arjen touhujen keskellä on vaikea keskittyä, kun kuitenkin joku tarvitsee jotain just sillä siunaaman hetkellä, kun asetun sohvannurkkaan. Illat ennen nukahtamista on minullakin ehkä sitä yleisintä lukuaikaa - ellen sitten ole jo puoliunessa :D

      Mutta hei - pidempiä lukuhetkiä meille loppuviikkoon! ♥ :D

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall