tiistai 2. lokakuuta 2018

It's another manic monday - my day

Pitkästä aikaa Päiväni (murmelina) -postaus. Eilinen maanantai tapahtumina, tunnelmina ja muutamana kuvana. 

Suhtaudun näihin sillä tavalla ristiriitaisesti, että luen tosi mielelläni muiden tavallisia arkikuvauksia. Silti ajattelen omasta arjestani, että ketä muka kiinnostaa. Kun elämä on sitä, että herää aamulla, sählää kauheasti ja menee illalla nukkumaan, niin ei siitä paljon glamouria irtoa. Ei ole hehkeitä asukuvia ympäri kaupungin puistoja tai lautasen reunalle aseteltuja huurteisia marjoja. Arkirealismia senkin edestä ;)   

6.40
Herätys. En ole tippaakaan aamuihminen ja arkisin minulle ei edes kannata puhua ensimmäiseen tuntiin. Muut puhuvat silti ja toivottavat hyvää huomenta. Murisen, että ei takuulla ole mitään hyvää tässäkään huomenessa. Little miss sunshine!

Aamupesut, pukemiset, aamupalat ja muut rutiinit menevät jotenkuten, kun potkii sekä itseään että poikia peffalle. Ärsyttää, ettei illalla tullut laitettua lasten ulkovaatteita valmiiksi, ja tietenkin pipot ja hanskat ovat hukassa.

Aamupala: puuroa, omenasosetta ja viinimarjoja. Oheen d-vitamiini sekä hainrusto+vihersimpukka nivelille. Istun kirkasvalolampun äärellä, mutta riittääköhän se 5-10 minuuttia mihinkään? 

8.00
Startti kohti työpaikkaa. Kurvaan marketin kautta hakemassa parin päivän työeväät. Musiikki ja aurinkoinen keli parantavat vähän mielialaa. Töissä on sekalaista soppaa. Asiakkaiden puolelta on hiljainen päivä, joten käyn läpi edellisviikon sähköposteja, testaan ohjelmistoa ja hoidan sekalaista sälää. Tuntuu kuin aivot olisivat talviunilla. Ei taida tänäänkään tulla mitään Nobelin arvoista suoritusta.

Aamupäivällä: muki kahvia, pari keksiä, pari omenaa.
Lounaaksi: kaupan valmissalaatti ja riisipiirakka.
Iltapäivällä: muki kahvia, keksi, mandariini ja omena.



16.00
Lähden töistä ja piipahdan miehen sukulaistädille. Olen luvannut mennä katsomaan mystistä yhteysongelmaa. En oikeasti tajua tietokoneista tai it-jutuista yhtään mitään, joten on hieman surkuhupaisaa, että puoli sukua pitää minua it-tukenaan. Räplään vähän aikaa ja tadaa - systeemit toimivat taas. Saan mukaani vastaleivotun mustikkapiirakan, ihana yllätys! Oli sitä paitsi kiva olla avuksi.

17.10
Kotona. Kuopus ja mies ovat juuri lähteneet kiekkotreeneihin. Vaihdan kuulumiset esikoisen kanssa ja lusikoin nakkisoppaa, jota mies teki ohjeellani pakasteista (jee, ehkä hänessä on kehityspotentiaalia :D ). Selailen mainoslehtiä ja somea ja tsekkaan kuopuksen matikankokeen tulokset. Kiva parannus edelliseen pieleen menneeseen kokeeseen, hieno juttu.

Päivällinen: nakkikeittoa, ruisleipää, maitoa, pala mustikkapiirakkaa.



17.50
Lähden esikoisen kanssa vaateostoksille. Poika kasvaa sitä tahtia, että on pakko ostaa taas parit uudet housut ja paitoja. Onneksi ei ole mitään erityisiä merkkivaatimuksia ja hän tyytyy perussiisteihin vaatteisiin. Vastaan ystävän puheluun ja lupaan lähteä vielä pienelle lenkille, kun pääsen kotiin.

19.00
Kotona. Vaihdan päälle lenkkivaatteet ja hetikohta lähden taas ulos ovesta. Ihana syysilta ja aurinko on juuri laskenut horisontin taakse. Ihailen upeaa taivasta niin, että meinaan kävellä koko ajan ojaan. Kävelemme pienen lenkin ja päivitämme kuulumiset. Raikas ilma ja ystävän seura tekevät hyvää.

19.50
Kotona taas. Kuopus ja mies ovat sillä välin tulleet kotiin. Vaihdan kuulumisia, hoputan poikia iltapalalle ja siivoilen tiskipöytää. Iltapalan jälkkäriksi lupaan miehen tädin mustikkapiirakkaa ja se katoaa viimeistä murua myöten. Otan itsekin.

Kello on jo lähemmäs puoli yhdeksän, kun huomaan kuopuksen matikankirjasta pieleen menneet läksyt. En enää haluaisi tähän aikaan vaivata väsynyttä lasta, mutta pakko se on tehdä läksyt uusiksi. Kertolaskut ovat juuri alkaneet ja niiden kanssa pitää mielestäni tsempata heti alussa, että lähtevät menemään oikein. Miehelle olen kiukkuinen siitä, että hän oli aiemmin katsonut läksyt tehdyiksi, muttei ollut tarkistanut laskuja sen paremmin. Tunnen olevani vähän marttyyri, kun marmatan, että miksi just mun pitää tehdä kaikki, kun kukaan muu ei tee kunnolla... ärr ja murr.

Herkkunälkään ja väsymykseen: kourallinen lakuja.


21.00
Lapset ovat sängyssä. Minä kaivan esiin laskupinon ja alan maksella niitä. Heippa vaan rahat! Tässä kuussa olisi pakko saada ostettua syyskengät, jollaisia ilmeisesti en omista?? Miten se on mahdollista? Saa nähdä, jääkö taaskaan rahaa laskujen ja ruokien jälkeen, vai tyydynkö steppaamaan kangastennareilla. Järjestelen vähän pyykkejä ja tiskipöytää.

22.10
Väsyttää ja olen kiukkuinen kuin ampiainen. Etsin seuraavaa päivää varten salivaatteet valmiiksi, koska töiden jälkeen on tosi kiireinen aikataulu viedä esikoinen treeniin ja siinä sivussa mennä itse salille. Menen suihkuun ja pesen hampaat. Kunnes muistan, etten ole syönyt varsinaisesti iltapalaa. Luultavasti se kostautuu yöllä jossain vaiheessa. Syön hätäisesti banaanin ja taas kourallisen lakuja, ei hyvä. Sängyssä olen 22.40.

Vähän sählä päivä, jonka aikana ei ehtinyt oikein rauhoittua tai pysähtyä. Kuopusta ehdin nähdä ihan liian vähän, vaikka tiedän, että hän kaipaisi tosi paljon aikaa ja huomiota. Meneillään on kaikkea sellaista, joka vaatisi oppimistaitojen vahvistamista.

Juuri se harmittaa arjessa eniten, että vaikka miten juoksen ja teen, niin se ei riitä, enkä millään veny kaikkeen tarpeelliseen. Maanantaista jäi käteen väsynyt ja vähän harmistunut olo. Tule jo, viikonloppu!



14 kommenttia

  1. No huhhuijaa, mä oli tuossa vaiheessa illalla jo toisessa maailmassa, musta ei olisi mihinkään jos en pääse nukkumaan viimeistään kympiltä. Mutta kyllä sulla tuota hulinaa riittää, nyt vaan pitäisi olla armollinen myös itselleen, ei tuohon päivään oikein enempää saa mahtumaan jos ei tunteja jostain tule lisää... mutta ymmärrän sua paremmin kuin hyvin, riittämättömyyden tunnetta on kyllä liikkeellä ja jotenkin tuntuu, ettei ihan pian tule korjausta siihen...

    Kivaa loppuviikkoa, eikös niin voi jo toivottaa, huomennahan on jo keskiviikko😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin ois se kello 22 järkevä aika mennä nukkumaan, mutta turhan usein se venyy. Ilmankos en aamulla meinaa päästä hereille... Viikonloput ovat siitä armollisia, että saa ainakin toisena aamuna nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja muutenkin ottaa lunkisti :) sitä odotellessa!

      Mukavaa syysviikkoa ja tosiaan - kohtahan se taas on viikonloppu! ♥

      Poista
  2. Tuotahan se, nuorison kanssa, eikä oikein mitään voi. Muuta kun odottaa, että aika kuluu eteenpäin, vaikkakin sitten kaipaat noita aikoja :-D On ehkä vaan koetettava olla armollinen itselleen, ettei ihan mee puhkipoikki.
    Koetahan jaksaa ja nukkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tää arki on välillä todella kuluttavaa, niin silti (ihme kyllä!) ajattelen usein, että kunpa lapset pysyisivät just tuon ikäisinä... Nyt on ihana vaihe, vaikkakin kiireinen. Tykkään niistä hurjasti, kun ovat jo monessa asiassa itsenäisiä, mutta silti vielä pieniä lutukoita :)

      Kiitos tsempeistä ja ihanaa viikkoa! ♥

      Poista
  3. Tää on niin tätä ja tuttua. Jos en herätä teiniä, tulee huutoa miksi en herättänyt, jos herätän, tulee huutoa mee pois ja joo joo. Hih no pitää vaan yrittää muistaa, että sitä on se turvallinen aikuinen, jolle he voivat rähjätä, kamalaa jos olisi toisin.

    En tajua mikä täällä vaivaa, arkena joka aamu 5:ltä herätään miehen kanssa ja viikonloppuna 7:ltä. Koko ajan pieni ärtymys päällä, koska väsyttää. Mitähän tääkin nyt on, sitä vanhuuttako?

    Zemppiä arjen kiireisiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos tsempeistä Tiia! ♥
      Tuo on välillä meilläkin tuttua, että teet niin tai näin, niin aina menee lasten mielestä väärin :D Heh, onneksi ne voi yleensä kuitata olankohautuksella ja onhan se joskus vähän huvittavaakin se kapinointi.

      Oisko vaan sisäinen kello sekaisin, kun illat ja aamut on jo pimeitä. Mulla ainakin tuppaa olemaan nukkumiset välillä ihan mitä sattuu, kun pää ei pysy taaskaan perässä tässä pimeyden ja valoisuuden vaihtelussa... Toivotaan parempia yöunia!

      Mukavaa viikkoa! ♥

      Poista
  4. Ihana postaus!
    Ja onpas teillä tohinaa ja touhua; ei ihme että välillä sieppaa hatusta, ottaa kuuppaan ja harmittaa - tai on riittämätön olo.

    Iloa eloon <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä joinain päivinä touhua niin, ettei meinaa pää pysyä perässä... Viikonloput yritän vastapainoksi ottaa niin rennosti, että mua ei välttämättä erota sohvatyynystä :D

      Iloa eloon ja arkeen sinnekin! ♥

      Poista
  5. Joo ihana postaus. On niin kiva lukea muiden päivistä. Sulla on perustohinaa. Teilla työssäkäyvillä on kyllä aika haipakkaa.
    Olen kyllä varma ettet ole yhtään niin kärttyinen kuin annat ymmärtää :D

    Mun lähimuistissa on muuten aika kun lenkkeilit pikkulenkkiä käyden välillä kurkkaamassa poikia. Sieltä tultu jo vauhdilla pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet luultavimmin oikeassa - olen hetkittäin kärttyisä ja vihainen, mutta koska poden siitä jostain syystä huonoa omaatuntoa, niin se sitten leimaa mielessäni koko päivän kärttyiseksi :D

      Ja tosiaan, noi mikrolenkit! Juoksin (=raahustin) viisi minuuttia korttelin ympäri, piipahdin kotiin tsekkaamaan pojat ja sitten juoksin taas :D Oi niitä aikoja! Nykyään mua ei kaivata, vaikka juoksentelisin pari tuntia (paitsi etten jaksa ja polvetkin sanoisi sopimuksen irti). Aika kuluu, lapset kasvaa ja kaikille kasvaa enemmän omaa tilaa :)

      Ihqua päivää! ♥

      Poista
  6. Hih, kiva kuulla että muillakin on tohinaa.

    Meillä päivät näyttää samalta, ihan joka päivä, tahti ei rauhoitu viikonloppunakaan - ei ihme että alkaa olla vähän puhki... Mun on ollut pakko alkaa käydä kuntosalilla aamuisin, kun iltaisin en vaan pääse kotoa irrottautumaan. Eilen illalla juuri mietin taas että pitäisi monistautua kahdeksi tai kolmeksi, kun piti yhden kanssa harjoitella enkun kokeeseen, tarkistaa yhden matikan läksyjä ja pienin olikin sitten pakko istuttaa lastenohjelmien ääreen iltapalan kanssa :P Että tätä rallia kun vielä jaksaisi - öö, montakohan vuotta?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuhkaa on joo :) Mutta mä olen huomannut, että toisinaan jo on niitäkin hetkiä, kun ei ole mitään pakollista tohinaa. Meillä meni aika lailla niin, että kun kuopuskin oli kouluiässä, niin helpotti jossain määrin. Tosin harrastukset takaa sen, että menemistä riittää... Silti se riittämättömyyden ja ehtimättömyyden tunne tuppaa riivaamaan, kun aina ei vaan ehdi millään.

      Tsemppiä meille vielä tuleville vuosille! :D ♥

      Poista
  7. Olipa kiva lukea päivästäsi! Ja jee! Tänään on vihdoin perjantai!
    Olisi kiva itsekin tehdä joskus tällainen. Edellisistä kerroista on jo aikaa ja päivät erilaisia kuin silloin.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit. Ja todellakin JEE perjantaille :)
      Tee ihmeessä säkin tällainen. Veikkaan, että melko haipakkaa ;)

      Mukavaa viikonloppua! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall