torstai 13. syyskuuta 2018

Missä olen huono

Meissä kaikissa on lukuisia hyviä ja huonoja puolia - ja sitten vain neutraaleja piirteitä, jotka sinänsä eivät ole kumpaakaan. Joskus on ihmisestä kiinni, miten omat tai toisen ihmisen ominaisuudet kokee. Toinen voi kokea olevansa superhuono jossain asiassa, joka toisen näkökulmasta voikin olla ihan hyväksyttävä piirre. 

Blogimaailmassa etenkin haluaisimme näyttää lähinnä edustuskelpoista puoltamme ja jättää mainitsematta känkkikset, kateuden pistot, parisuhderiidat ja oman mielen synkeydet. On helpompi esitellä valoisina näyttäytyviä asioita kuin avautua ehkä kipeiltäkin tuntuvista puolista. Niin kovin inhimillistä.

Toisaalta joskus on hyvä raottaa niitäkin elämänalueita, joita yleensä piilottelee tai häpäilee. Sen takia tämä blogeissa kiertävä "huonoushaaste" on mielestäni hyvä mahdollisuus levittää ripaus inhimillisyyttä blogien kimmeltävään maailmaan. Ei sillä, että itse olisin kovin kiiltokuvamainen muutenkaan :D

Itse keksisin romaanin verran huonoja puolia, mutta jätetään nyt näihin viiteen kohtaan ;)



Olen tosi huono optimisti.
Eli toisin sanoen taidan olla vähän pessimisti. Olen aina ollut jossain määrin melankoliaan taipuvainen ja huonoina hetkinä olen varsinainen mörrimöykky, joka puhisee, että ei tästä elämästä sitten mitään tullut ja pieleen meni kaikki ja ärrinmurrin...

Harrastan tätä märinää lähinnä itsekseni, kotiväelle ja joskus lähimmille ystäville. Joskus ärsyttää tämä oma pessimistinen mustamaalailuni, mutta toisaalta ärsyynnyn vielä enemmän kaikenlaisesta pakko-optimismista ja naminami-filosofiasta. Joskus elämä nyt vaan tökkii ja (aiheelliselle) negatiivisuudelle ja pahallekin mielelle pitää olla tilaa.

Olen huono antamaan anteeksi.
Vaikka yritänkin ymmärtää toisen ihmisen vaikuttimia ja käyttäytymisen syitä, loukkaannun verisesti, jos väärään kohtaan tökätään. Olen huono sietämään varsinkin aikuisen ihmisen huonoa käytöstä tai loukkaavia sanoja. Ja kun kunnolla loukkaannun, en ihan kevyesti osaa antaa anteeksi. Vaikka ulospäin sanoisinkin ne anteeksiannon sanat, niin sisimmässäni voin olla loukkaantunut pitkäänkin, kun en pääse irti haavoitetuksi tai väärinymmärretyksi tulemisesta. Kerran rikottua ei enää saa ehjäksi, vaan särö pysyy. Toisaalta joskus siitä säröstä voi ajan kanssa kasvaa ymmärrys itseään kohtaan - ehkä se kohta, jota haavoitettiin, onkin itselle niin tärkeä, että sitä sietääkin suojella.

Olen huono sietämään epävarmuutta.
Niin kauan kuin en tiedä miten jokin asia tulee menemään, olen kuin tulisilla hiilillä. Vatvon asiaa edestakaisin, jossittelen ja panikoin. Käyn läpi kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomia skenaarioita (ja koska olen pessimisti, tietysti keskityn niihin huonoihin mahdollisiin vaihtoehtoihin). Heti kun sävelet ovat selvät - vaikka sitten huonot sellaiset - on helpompi olla. 
 
Minulta puuttuu hoivavietti.
En ole varsinaisesti hoivaajatyyppiä ja välillä tunnen itseni vähän epänaiselliseksi sen takia. Pikkulapsivuodet olivat suoraan sanottuna kamalia, koska 24/7 hoivaaminen ei tullut minulta varsinaisesti ihan luonnostaan. Tunsin kyllä ne paineet ja odotukset selkänahassani, ja sitten syyllistin itseäni, koska en ole lämpöisen hössöttävä kanaemo. Rakastan kyllä tärkeitä ihmisiäni, mutta en vaan tunne vetoa hoivaamiseen.

Usein naisilta edelleen tunnutaan odottavan sitä, että hoivataan luontevasti omat ja naapurin lapset, ja tietenkin sukulaiset - miehestä nyt puhumattakaan. Työpaikalla pitäisi olla jonkinlainen ilmapiirin kohottaja ja lämpöinen emohahmo. Mutta tässä kohtaa ei vaan natsaa, enkä ole maailmaa syleilevän äidillinen.   

Olen ihan mahdoton huushollaaja.
Minulta taitaa puuttua kaikki mahdolliset sisustus-, siivous- ja kokkausgeenit. Olisi ihanaa, jos olisi siisti ja kauniisti sisustettu koti, mutta en vain osaa enkä jaksa. Välillä tunnen tästä omantunnon pistoja - varsinkin silloin, jos kyläilen kauniisti laitetussa kodissa, jossa on itseleivotut korvapuustit ja kaikki sointuu yhteen. Silloin on pienoinen kontrasti palata omaan kotiin, jossa edes pakastepullia paistellaan aniharvoin. Joskus esikoiseltamme tuli noottia, että "kaikilla" muilla on hienot kodit ja meillä ihan tyhmä. Joopa joo, ehkä niillä ihan kaikilla muilla on äidit, joilla on hoiva- ja sisustusvietti kohdillaan :D 
 
Tällaisia huonommuuksia täällä - joko sinä olet uskaltautunut raottamaan omiasi?

14 kommenttia

  1. Voi mä niin tunnistan ton kotigeenin puuttumisen, ei löydy minultakaan, voisin aivan hyvin ulkoistaa koko kodinhoidon ruoanlaittoineen, siivouksineen, pyykinpesuineen, sisutuksineen jne. Kun ei vaan kiinnosta niin ei, paljon mieluummin kävelen koirien kanssa reippaan lenkin tai käyn salilla tekemässä maastavetoja (kuten tänään).

    Mä olen kyllä enemmänkin optimisti, mutta asun varsinaisen pessimistin kanssa ja täytyy sanoa, että se on välillä vähän raskasta, kun aina pitää ajatella kaikki pahimman ja huonoimman vaihtoehdon kautta...

    Mutta kuule, tiedän ainakin kaksi asiaa, joissa olet suorastaan loistava ja ne ovat kirjoittaminen ja valokuvaaminen!

    Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos :) Ihanasti kehuttu, tuli hyvä mieli (jopa pessimistille :D ) Voin muuten kuvitella, että meidän synkistelijöiden kanssa on toisinaan vähän raskassoutuista. Meille pitäisi varmaan alkaa syöttää jotain positiivisuuspillereitä, että häipyisi ne synkimmät skenaariot pois mielestä.

      Mulla olisi tälle illalle kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa: siivota tai lähteä salille. Voinen jo arvata kumpi voittaa :D Siivoaminen olisi kyllä tarpeen, mutta salilla on paljon kivempaa. Ja se on totta puhuen paljon hyödyllisempää.

      Ihanaa alkavaa viikkistä sinnekin! ♥

      Poista
  2. ihan aina jos vain voi valita, niin PITÄÄ valita muuta kuin siivoaminen.
    Totta, siivoilu on tärkeää, eikä kuonan keskellä kukaan halua elää ja kyllä sitä täytyy tehdä, mutta silti. Ehdottomasti ensin punttisali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän, että tällä hetkellä olisi viisaampaa valita siivoaminen ihan jo yleisen järjestyksen takia, mutta hitsi kun se vaan on tyhmää ja tylsää hommaa. Silti todennäköisesti valitsen punttiksen. Siellä sentään säilyy mielenterveys toisin kuin siivotessa :D

      Poista
  3. Mua huvittaa, kun luin ton sun viimeisen otsikon "Olen mahdoton huushollaaja", josta sai sellaisen kuvan, että olet nimenomaan "intohimoinen huushollaaja eli ihan mahdoton siivoaja ja kodin hengetär muutenkin" :D. Hetken mietin, että mikäs huono ominaisuus se on, mutta kyllähän se totuus siitä tekstistä sitten valkeni, ja taisin sen kyllä tietää ennestäänkin, kun olet siitä kirjoittanut.

    Näistä sun viidestä kohdasta muhun taitais sopia tuo "Olen huono sietämään epävarmuutta". Ja ehkä vielä ennemminkin "epätietoisuutta". Vaikka taitavat kyllä olla aika pitkälle sama asia.

    Anua komppaan siinä, että sun lukuisiin vahvuuksiin kuuluu kirjoittamisen ja valokuvauksen taidot. Toi kettinkikuvakin on niin hieno, ettei mitään rajaa.

    Jos tähän nyt koittais perjantain kunniaksi jonkun uuden kansanviisauden kehittää, niin se vois olla vaikka: "Siivoamattakin selviää, salitta ei" :)

    Ihanaa viikonloppua vielä uudelleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun olisinkin oikein intohimoinen kodinhengetär. Kyllä olisi varmaan perhe onnensa kukkuloilla ja parisuhdekin kukoistaisi. Miksen vaan osaa nähdä itseäni sellaisena ollenkaan..?? :D Tuo viisaus on sikäli hyvä, että pätee ainakin minuun. Ehkä toteutan siis tänäänkin sen salin ja käsken vaikka miehen imuroida ;)

      Ja kiitos tosi paljon, ihanaa että joku tykkää valokuvista. Ne ovat toinen aihealue, joihin keskityn sata kertaa mieluummin kuin kodinlaittamiseen.

      Ihanaa viikonloppua sinne myös! ♥

      Poista
  4. Hah mä komppaan Marikaa: ihan aina jos vain voi valita, niin PITÄÄ valita muuta kuin siivoaminen.
    Valitettavasti.
    Ihanaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta :) Tietty jos rakastaa siivoamista, niin sen valitseminen on helppoa, mutta kun jostain syystä tuota ko. rakkautta ei ole koskaan herännyt, niin keskitytään sitten niihin muihin kivoihin juttuihin :D

      Ihanuutta viikonloppuun! ♥

      Poista
  5. Mulla on tämä melkein valmiina luonnoksissa ja apua - siellä on pari ihan samaa juttua, kuin sulla! Vannon, etten matki sua, vaan olen kirjoittanut ne jo ennen kuin luin tämän :) Ehkä vaan osoittaa, että ollaan aika samanlaisia monessa jutussa :)

    Toi on rohkeeta myöntää, että hoivavietti puuttuu. Just sen takia, että se on jotenkin odotusarvo, että se kaikilla naisilla olisi. Itse olen kyllä pahemman laadun hoivaaja (liikaakin), mutta tunnen tosi monta naista, jotka eivät ole. Ja kaikki ovat jossain vaiheessa sanoneet, että jos siitä sanoo ääneen, niin saa osakseen paheksuntaa. Höh, ihan tyhmää - ihan kuin meidän kaikkien pitäisi olla yhdestä muotista. Rakastaminen ja hoivaaminen (usein sama kuin hösääminen) ovat kaksi ihan eri asiaa!

    Ihanaa viikonloppua Tuula <3 Mulla muuten menossa kokeiluun tänään kaksi omenapiirasta ja hih - sehän tarkoittaa siis vähän punkkua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuun lukemaan sun postauksen pikimmiten :) Minusta on aika hauskaa, että tulee näitä samanlaisuuksia esiin. Ja mua ei haittaa pätkääkään, vaikka sulla olisi joka kohta sama kuin itselläni :D

      Mun mielestä on jotenkin hassua, että nykyaikanakin odotetaan, että JOKA ikisellä naisella olisi sisarhentovalkoinen-geeni tai höösäävän kanaemon vietti. Ei miehiltä ole kuunaan odotettu moista, joten miksi naisilta? Etenkin kun miehet ovat enenevässä määrin niitä, jotka myös jäävät kotiin lasten kanssa.

      Sanottakoon tarkennuksena, että minäkin kyllä hoivaan ja huolehdin tsiljoonasta lasten ja perheen asiasta, mutta en vaan koe, että se olisi ylimmäinen elämäntehtäväni enkä saa hoivaamisesta mitään erityiskiksejä. Kuten sanoit, niin rakkaus onkin sitten ihan eri juttu ja sitä voi osoittaa muutenkin kuin hösöttämällä :)

      Sinne ihanaa alkanutta viikkoa! ♥ Pidetään jalat lämpöisenä, vaikka sataakin kuin saavista.
      (Mulla usein viikonloppuisin laahaa kommentointi ja olen linjoilla paremmin taas näin arkiviikon aikana...)

      Poista
  6. Olet rohkea, että kerrot tuosta hoivavietistä. <3 Hyvin samoja muutoin nämä kohdat ja osuu ja uppoaa tännekin. <3

    Ihanaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hoivavietti on sellainen asia, että tavallaan koen sen jopa surullisena, että sitä pidetään oletusarvona joka naiselle. Kuten tuossa kommentissa Emmalle jo totesinkin, niin eipä vaan miehiltä moisia odoteta. Hoivavietti on kuitenkin ihan eri asia kuin lastensa rakastaminen ja heidän asioidensa hoitaminen tiptop (kuten itse koen tehneeni siitä huolimatta, etten saa siitä erityisiä kiksejä).

      Itse en edes osaa pitää sitä mitenkään erityisen rohkeana, että tunnustaa hoivavietin puutteen. Tiedostan kyllä, että nainen ilman hoitaviettiä on monen mielestä kylmä, vaikka ne ovat ihan kaksi eri asiaa. Jotenkin on halvaannuttavan kamalaa, miten paljon odotuksia meille naisille edelleen lastataan harteille. Emme enää elä 50-lukua, mutta monet arvot tuntuvat silti olevan peräisin sieltä kotiäitien kulta-ajoilta. Kuten Rva Kepponen omassa haastepostauksessaan nostikin hyvin esille, niin on hassua, että me nykynaiset edelleen listaamme huonoiksi ominaisuuksiksi esim. huonon ompelutaidon. Miksi ihmeessä? Harva mies listaa huonoksi ominaisuudeksi sitä, ettei osaa korjata autoa (vaikka se olisi takuulla hyödyllisempi ja taloudellisempi taito kuin joku sukan parsiminen).

      Tulipas purkaus näin maanantaiaamun kunniaksi :D Jotenkin vaan koen nämä tasa-arvoasiat ja sukupuoliin kohdistuvat odotukset aika herkkinä asioina, enkä halua nielasta pureksimatta naisiin kohdistuvia oletusarvoja. Nyt aamukahvin hakuun :D

      Ulkona sataa, mutta toivottalen silti sisäisesti aurinkoista päivää! ♥

      Poista
  7. Mä alkuun "ymmärsin" tuon mahdoton huushollaaja kohdan samoin kuin Annukka :D

    Ihanaa, että me kaikki ollaan hyviä eri asioissa, aivan kuten kuin huonojakin. Ja sitten löytyy niitä yhdistäviäkin tekijöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tuo "mahdoton" huushollaaja oli huono sanavalinta. Sellainen touhottava marttaihminen kun on minusta niin kaukana kuin etelänapa pohjoisesta :D

      Minustakin se on ehdoton rikkaus ja plussapuoli, että meissä on erilaisia puolia. Voi olla, etten kestäisi, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin minä... :D

      Mukavaa uutta viikkoa, ihanuus! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall