perjantai 28. syyskuuta 2018

Kalastuksesta, auttamishalusta ja luonnosta

Niinhän sitä sanotaan, että kaikki paitsi kalastus on turhaa. Ja että kalamies on eri mies. Ilmeisesti on myös niin, että kalamies tuntee toisen samanmoisen ja puolia pidetään, kun on tarvis.

Esikoisesta on tämän syksyn aikana kuoriutunut intohimoinen kalamies. Ensin hän höpötti päivät pääksytysten virveleistä, kaloista, vieheistä ja ties mistä. Lopulta oli pakko mennä virveliostoksille ja alesta löytyikin ihan kelpo väline kohtuuhinnalla. Pelikonsolit jäivät äkkiä sivuun, kun poika alkoi viettää aikaansa rannoilla virveliä heitellen.



Kunnes eräänä päivänä poika soitti itkuisena, että virveli oli varastettu ihan nenän edestä. Poika oli pistäytynyt puskapisulla ja siinä samassa joku oli napannut virvelin ja juossut karkuun. Ihan käsittämätöntä, että joku varastaa lapselta ja keskellä kirkasta päivää!

Asiasta suivaantuneena laitoin paikalliseen facebook-ryhmään ilmoituksen, josko joku olisi nähnyt tapahtuneen tai bongaisi jostain varastetun virvelin. Päivitys sai hurjan monta sympatiseeraavaa tykkäystä ja kommenttia, vaikkakaan ei silminnäkijöitä tapahtuneelle.

Mutta mikä ihmeellisintä - monta eri tahoa ilmoitti haluavansa lahjoittaa pojalle uuden virvelin! Ihan noin vain, silkasta auttamishalusta poikaa kohtaan, ja jotta hyvä harrastus voisi jatkua. Hieman taisi muuten herkkiksellä äiti-ihmisellä mennä roskia silmiin viestejä lukiessa...



Yksi avuntarjoajista oli tamperelainen kalastustarvikeliike Nippon Verkko Oy. Poikkesimme liikkeessä ja poika sai lahjoituksena uuden virvelin. Kiitos! Aivan käsittämättömän hieno ja lämmin teko, että he halusivat tällä tavalla auttaa. Ilman heidän lahjoitustaan olisi pojan virvelöinnit lykkääntyneet varmaankin ensi kevään puolelle. Uusi väline pääsi välittömästi käyttöön, sillä navakasta tuulesta huolimatta poika suuntasi vakaasti rannalle. Nippon Verkon Facebook-sivuista kannattaa muuten käydä tykkäämässä, jos perheestä löytyy kalastusfaneja ;)  Ihan loistava palvelu ja valikoima!

Varkaus oli pojalle jossain määrin järkytys ja siinä varmasti meni palanen luottamusta ihmisiä kohtaan. Mutta niin sai vahvistusta sekin, että vastapainoksi on hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka haluavat pyyteettömästi auttaa. Kiitos siitä! Uskon, että tämä kokemus jää mieleen ja toivon mukaan siitä kumpuaa myös vastavuoroista auttamishalua.

Iltapäivät kuluvat jälleen kalastuksen merkeissä - ja minä odotan kauhulla, että milloin se tulee kotiin jonkun hauenvonkaleen kanssa. Mitä ihmettä sellaiselle edes kuuluu tehdä? :D 




Pojan kalastusharrastus on minullekin mieluisa juttu, sillä sen varjolla pääsen pojan seurassa rymyämään rannoille kameran kanssa. Ei ole yhtään niin noloa pyllistellä jossain kivenkoloissa kameran kanssa, kun ei ole ihan ypöyksinään :D

Joko muuten olet huomannut Ylen sivuilla olevan Mennään metsään -kampanjan? Se juhlistaa metsää sekä suomalaisia jokamiehenoikeuksia. Omat metsäkäynnit voi merkitä laskuriin ja siten edistää jokamiehenoikeuksiemme pääsemistä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Minusta ainakin jokamiehenoikeudet ja metsässä liikkuminen ovat niin hieno ja arvokas juttu, että merkitsin kaikki tähän astiset metsäkäyntini kampanjan ajalta laskuriin. Peukut pystyyn, että päädymme Unescon listalle. Ja erityisesti sille, että meillä aina olisi yhtä hienot jokamiehenoikeudet!

Tänäkin viikonloppuna ajattelin mennä metsään ja bongailla, josko vielä löytyisi puolukoita. Luonnossa mieli lepää ♥

17 kommenttia

  1. No olipahan harvinaisen törkeä temppu se varkaus!. Ei voi ymmärtää. Ellei kyseessä ollut joku toinen poika, joka oli myös toivonut virveliä, mutta kotoa ei ollut saanut. Vaikka ei sekään varastamaan oikeuta. Tosi kurja juttu, mutta samalla aivan ihana kädenojennus kalastusliikkeeltä. Jos meillä vielä olis niitä kalastusikäisiä poikia, ajaisin ihan varmaan Tampereelle Nipponin Verkkoon.

    Sen oman kalajuttuni jo toisalla kerroinkin, joten en sitä nyt sit tänne enää kirjoita, mutta se oli kyllä jotenkin niin hellyttävä tapahtuma, vaikka siinä kohtaa lähinnä säikähdin, kun näin sen vonkaleen mutkalla siellä pakastelaatikossa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tuo kyllä tosi röyhkeä temppu. Harmi, etten itse ollut paikalla, niin olisin pinkonut sen varkaan kiinni ja ripustanut johonkin puunoksaan vähäksi aikaa miettimään tekosiaan...

      Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin, ihmisen auttamishalu oli tosi liikuttavaa :)

      Tuo vonkale pakastelaatikossa jaksaa aina naurattaa :D Poikien kanssa ei koskaan voi tietää, mitä kotinurkistaan löytää!

      Kivaa viikkoa! ♥

      Poista
  2. ARRGGH tuollaisia varkaita, että ne pistää vihaksi! Mutta upeaa ja ihanaa, että kalamies sai uuden välineen noin hienon eleen kautta, ihanaa, kun maailmassa on vielä auttavaisia ihmisiä. Ja kuten Annukka kirjoittaa, että jos meillä harrastettaisiin kalastusta, niin tietäisinpä mihin suuntaisin ostoksille.

    Tuo hyvä puoli kalastusharrastuksesta olisi, että äitikin voisi (tai siis teillä nyt voi) haahuilla pitkin ja poikin kameran kanssa ja se ikään kuin kuuluu asiaan, pitäähän nyt kamera olla mukana ja valmiina jos vaikka tulee isoakin saalista, se pitää aina ikuistaa :D. Sulla on kyllä niin upeita kuvia aina!

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin pisti niin vihaksi ja en todellakaan toivo sille varkaalle hyvää kalaonnea. Murr.

      Mutta tuo on tosiaan loistojuttu, että saan kaverin mukaan, kun lähden rannoille kameran kanssa. Siinä sivujuonteena kuuntelen sitten taukoamatonta höpötystä vieheistä ja kalastuksen kiemuroista :D

      Mukavaa uutta viikkoa ja lokakuuta! ♥

      Poista
  3. Onneksi on hyviä ihmisiä <3!

    Meillä esikoinen on myös kalamiehiä (varmasti jo geeneissä, sekä isoisäni ja exä ovat/olivat intohimoisia kalaihmisiä), ja iloitsen niin, että lapsilla voi olla tervehenkisiä harrastuksia, jossa suoritus tai lopputulos ei ainakaan aina ole tärkein.

    Iloa viikkikseen <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että kalastuksessa ei se lopputulos ole tärkein. Meillä ei poitsulla vielä kummoinen kalatuuri ole ollut, mutta silti vaan jaksaa virvelöidä kerta toisensa jälkeen. Kai se viehätys on jossain muussa kuin säännöllisissä saaliissa :) Hieno harrastus monin tavoin.

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinne! ♥

      Poista
  4. Kyllä tuollaisesta varkaudesta sellainen turvallisuuden tunne järkkyy. Tämän tositarinan opetuksena kyllä niin naulitsevasti on, että on hyviä ja ikäviä ihmisiä. Ihanaa, että tarina sai onnellisen päätöksen. <3

    Kivaa viikonloppua teille ja kalamiehelle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että poitsullekin jäi tuosta päällimmäiseksi se, että on yhteisöllisyyttä ja auttamishalua. Toivon, että se poikii vielä vastavuoroista auttamista, kun tulee sopiva tilaisuus :)

      Mukavaa alkanutta lokakuista viikkoa! ♥

      Poista
  5. Kalastaminen on kyllä ihan mahtava harrastus kaikissa muodoissaan (nimim. "kova kalanainen nuorempana")! Ja laita hei mulle vaan hätäviesti, jos joudut jonkun hauenvonkaleen uhriksi, mä kyllä autan :D

    Toi varkaus on kyllä niin paska juttu! Jotenkin ihan käsittämätöntä, miten nykyjään ihmiset on muuttuneet niin paljon ääliömäisemmiksi kuin aikaisemmin. Kyllä tietenkin ennenkin varastettiin, mutta ei samalla tavalla härskisti ja kaikkea mhdollista. Paikallista FB-ryhmää kun seuraa, niin joka päivä on monta postausta fillareiden häviämisestä, HAUTAKORISTEIDEN varastamisesta ja kaikkea siltä väliltä. Huh, pistää vihaksi ihan tosissaan.

    Toisaalta sitten kyllä myös ihan älyttömän hienoa toi, miten ihmiset reagoivat sun postaukseen. Että vaikka paljon ikäviäkin tyyppejä on, niin kyllä maailmaan mahtuu vielä hyvyyttäkin. Jotenkin pitää vaan jaksaa muistaa se ja uskoa siihen (jatkuvasti, toistuvasti ja joskus jopa vähän sinisilmäisesti), niin ehkä me "hyvikset" joku päivä vielä voitetaan.

    Sitten vielä ihan lyhesti sun edelliseen postaukseen (mä en nyt pysy mukana kommentointipuolella, kun työt häiritsee vapaa-aikaa niin pahasti),kiitos kun muistutit Facebook-asiasta. Omat sivut on unohtuneet päivittää usean kuukauden ajalta... Kun siellä ei oikein ketään tuntunut olevan lukemassa, niin se jotenkin jäi. Mäkin nyt koitan aktivoitua FB-puolella (Instaa sun muita en jaksa edes ajatella) ja käyn myös tykkäämässä sun sivuista. Tuu säkin sitten tykkäämään mun puolelle :) Heh, hassua tämä nykyelämä: "tuuthan säkin tykkäämään musta"...

    Ihanaa viikonloppua Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä aika röyhkeää tämä nykymeininki. Ei voi käsittää, kun itselle ei tulisi mieleenkään kajota toisen omaisuuteen. Toivon vaan, että sillä virvelivarkaalla on nyt paska olo tekonsa takia tai että jää vähintään sormi kiinni virvelinkoukkuun.

      Mä laitankin sulle sitten mesessä jonkun SOS-viestin,jos meille ilmaantuu joku kauhea petokala :D

      Kivaa alkanutta viikkoa! ♥

      Poista
  6. Tuollainen varkaus pistää todellakin vihaksi! Ärsyttävää! Oletettavasti kyseessä oli kuitenkin joku toinen alaikäinen eikä sentään kukaan aikuinen kehdannut varastaan lapsen virveliä.

    Hieno loppu oli tarinalla! Mahtavaa.

    Meidän esikoinen harrastaa jonkun verran kalastusta. Toistaiseksi ollaan vältytty virvelisaaliilta. Mato-ongella mökillä tulee muutama onneton sintti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti kyseessä oli joku vähän vanhempi teinipoika. Saattoi olla ihan hetken mielijohdekin, mutta ihan hemmetin huono sellainen. Jos olisin ollut paikalla ja saanut kiinni, niin poikaparka olisi kyllä kohdannut maailman vihaisimman äiti-ihmisen...

      Minä olen ihan iloinen, ettei toistaiseksi ole juurikaan tullut saalista ja nekin pienet ovat päätyneet takaisin järveen :)

      Mukavaa lokakuun ekaa! ♥

      Poista
  7. Ei hyvää päivää! Ihan uskomatonta, miten röyhkeitä ihmisiä on olemassa! Ihanaa, että on sitten niitä toisnelaisiakin, haluaisin uskoa, että enemmistönä.<3 Kalaonnea sinne!<3 Ehdoton, että laitat poikasi jonkun sellaisen oppiin, joka taitaa kalankäsittelyn.:) Itse ostan kalat fileinä.;)) Toki kalan osaan aukaista, mutta töissä paras apu kalajutuissa on kalastusta harrastava työkaveri, jolla on niin paljon tietoa enemmän kuin tällaisella "kirjanoppineella".

    Ihanaa viikkoa Tuula!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin kävi mielessä, että pitäisi kaivaa jostain joku sukulainen tai muu tyyppi, joka osaisi perata kalan. Voisi opettaa sekä pojalle että mulle siinä sivussa ne salat :D Itsekin kun ostan kalat fileinä kalatiskistä, niin hieman päässyt nuo käsittelytaidot rapistumaan (tai ei niitä totta puhuen ole koskaan juuri ollutkaan, vaikka isäni niitä yritti opettaa, kun olin lapsi).

      Ihanaista uutta viikkoa sinnekin! ♥

      Poista
  8. Tosi ärsyttävä ja äärettömän röyhkeä varkaus 😡 Tuutte joku kerta meidän mökille kalastamaan. Ukkeli voi viedä innokkaat klastajat uistelemaan. Tosin meidän mökkijärvestä ei virvelillä tuu juuri muuta kuin haukia, joskus pieniä ahvenia. Mutta ei se saalis, vaan se kokemus... Nannin teini-ikäinen poikakin viihtyi kesällä hyvin mökillä, kun sai kalastaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalastus on kyllä sellainen, että takuulla saisi meidän esikoisen viihtymään - kuopuksesta en niinkään tiedä,mutta mistäs sitä tietää, vaikka hänkin vielä syttyisi asialle :) Ehkä kesällä voitais tullakin! (Saako äidit jäädä siksi aikaa juomaan kahvia tai viiniä??)

      Ihanaa viikkoa! ♥

      Poista
    2. Äidit saa todellakin viettää naisten laatuaikaa, kun muut kalastabat. Tosin mullahan oli varsin hyvä kalaonni viime kesänä. Ehkä mä suon onnistumisen ilon innokkaille kalastajille ja keskityn itse vaikka skumpasta nauttimiseen hyvässä seurassa.

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall