tiistai 25. syyskuuta 2018

Elämäni numeroina

Kuinka moni muistaa lapsuudenkotinsa puhelinnumeron? Siis sen lankanumeron? Meillä se oli 4-numeroinen ja muistan sen ikuisesti. Samoin muistan 20 vuoden takaisen työpaikkani hälytyskoodin ja lapsuudenystäväni syntymäpäivän, vaikka emme ole olleet missään tekemisissä 25 vuoteen.

Joskus tuntuu, että pääni on muutenkin hassujen satunnaisten asioiden säilytysarkisto. Siellä pyörii kaikenlaisia hajanaisia yksityiskohtia ja numeraalisia muistoja vuosien takaa.

Tuulannelin blogissa oli tämä hauska numerohaaste, jonka halusin itsekin tehdä. Siispä elämäni numerot: 

1 kerta naimissa ja 1 kerta erottu. Silti yhdessä.
2  lastemme määrä ja meille juuri sopiva luku. 
3  kahvimukillista päivässä on just passeli.
4  paikkakuntien määrä, joilla olen asunut.


5  vuotta nykyistä työtä takana. Tässä vaiheessa viimeistään sitä tajuaa, ettei ikinä tule oppimaan kaikkea sitä, mikä olisi tarpeen...
6  korkein kerros, jossa olen asunut. Ikkunasta katsoessa huippasi ja parvekkeella koin lähes kuolettavaa korkeanpaikankammoa.
7  liikuntakertojen määrä viime viikolla.
8  mielestäni aikaisin ihmillinen heräämisaika. Toteutuu valitettavasti korkeintaan viikonloppuisin. Muina päivinä joudun mukautumaan aamuvirkkujen yhteiskunnan vaatimuksiin.
10  vuotta äitiyttä takana. Joka viikko huomaan, että olen vanhempana edelleen ihan keskeneräinen, mutta toisaalta jo hirveän paljon viisaampi kuin vuosia sitten.
12  osoitteet, joissa olen koko elämäni aikana asunut. Viimeistä Helsingin asuntoamme en olisi malttanut jättää ja itkin sieltä lähtiessämme. Ja yksi muutto elämäni aikana mursi sydämeni...


13,5  pikajuoksuennätykseni sadalta metriltä muinaisilta nuoruusvuosilta. Taisin olla 14-vuotias tuon juostessani.
14  rappusten määrä lapsuudenkodissani ylä- ja alakerran välillä. Kellariin oli 12 rappusta ja ulkoportaita oli 6. Miksiköhän muistan tällaisenkin? :D 
19  vuotta siitä, kun tapasimme miehen kanssa. Päivämäärä oli 19.9.1999.
39  kengännumeroni. Pituisekseni naiseksi koen, että minulla on isohko jalka. Pysynpähän jalat maanpinnalla ;) 
44  ikäni, vaikka välillä se tahtoo unohtua ja taannoin väitin itseäni sujuvasti 42-vuotiaaksi.  
165  senttiä hämäläistä keski-ikäistä naista löytyy minussa.
2488  se lapsuudenkotini puhelinnumero.


Millaiset olisivat omat elämäsi numerot? 


22 kommenttia

  1. Meidän lankapuhelimen (painavaa mustaa pakeliittia) numero oli 60063 ja silloin, kun joku soitti meille, isä oli aina se, joka vastasi, jos vaan oli kotona. Ei kuitenkaan koskaan nimellä, vaan "kuusisataakuusikolme", eikä hajuakaan miksi teki niin :).

    Muistin myös pankkineitiaikoinani 80-luvulla kaikkien asiakkaitten tilinumerot ulkoa ja se oli aika kiusallista. En olis halunnut muistaa, mutta silti muistin. Kertoo varmaan siitä, että ennenvanhaan pankissa asioitiin tiskillä tämän tästä. Näyttelin vaan aina, että katson numeron jostain, ettei asiakasta ala epäilyttää, miksi olen painanut sen mieleeni.

    Olen varmaan jo montakin kertaa kertonut myös sen, että lasken kaikkea, mitä näen matkan varrella ja muodostan niistä kertolaskuja. En haluais tehdä sitäkään, mutta se on vaan joku sisäänrakennettu juttu.

    Oli oikeastaan kiva, kun annoit tolle ykköselle sen merkityksen, jonka annoit. Myönnän aina välillä pohtineeni aihetta, mutten ole kuitenkaan koskaan kehdannut kysyä mitään.

    Katotaan, jos kaivelisin omiakin numeroita päästä paperille joku päivä, mutta nyt mää lähden pilatekseen. Heissulivei ja kuulumisiin taas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuo kertolaskujen muodostaminen olikin mulle uusi juttu :) Mulla on tapana vain laskea kaikenlaista, eritoten portaita, mikä on vähän ärsyttävää. Nykyään olen onneksi päässyt siitä jo enimmäkseen eroon, mutta se ehkää kertoo myös siitä, että mulla alkaa vissiin kovalevytila loppumaan :D Jos yrittäisin kertolaskuja, niin olisi varmaan aivot jo pahemman kerran solmussa...

      Tuo ykkönen tosiaan juontaa siitä, että joitain vuosia sitten erottiin miehen kanssa, mutta palattiin kuitenkin saman katon alle. Naimisiin tuskin enää mennään, mutta 'kunhan ollaan' :D

      Toivottavasti oli hyvät pilatekset! Heissulit ja kivaa viikkoa ♥

      Poista
  2. Hei ihana postaus ja kiva, kun toteutit.

    Muistelin tässä oman lapsuudenkodin numeroa ja se oli 61186. Se on jännä kuinka se onkin jäänyt muistiin.

    Kivaa viikonjatkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo lapsuuden puhelinnumerot oli siitäkin jänniä, että muiden numeroista saattoi päätellä, että oliko ihan tuppukylästä (kolminumeroiset) vai jostain isommasta paikasta (5- ja 6-numeroiset) :D Kun puhelimia tuli lisää, niin meillä lisättiin jokaisen numeron eteen yksi nro, ja siinäkin oli varmaan joku logiikka, että mikä numero siihen lätkäistiin. Nykyään en enää numeroita muista, eikä onneksi juuri tarvitsekaan.

      Mukavaa viikkoa kaimalle! ♥

      Poista
  3. Olipa kiva lukea tämä postaus. Huomasin muistavani monta lankapuhelinnumeroa, joihin en ole vuosiin soittanut. Kännykkänumeroita muistan kaksi. Omani ja mieheni. Edes lapsieni puhelinnumeroita en muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan hassu juttu, miten nuo muinaiset lankanumerot ovat iskostuneet muistiin. Itse muistan nykyisistä numeroista vain oman kännykkänumeroni, mutta en esim. miehen tai lasten. Sen sijaan muistan parin kaverin vanhat gsm-numerot niiltä ajoilta, kun itselläni oli vielä lankapuhelin. Lienee niin, että se liittyy vahvasti numeroiden manuaaliseen valintaan - kun on pitänyt veivata tai näppäillä numero kerta toisensa jälkeen, niin se piirtyy muistiin paremmin kuin pelkästään sitä numerosarjaa katsomalla.

      Kivaa viikkoa sinne! ♥

      Poista
  4. Tämä oli kiva, teen varmaan itsekin. Olin heti, että joo, tietenkin mä muistan lapsuudenkodin puhelinnumeron (muistin vielä pari vuotta sitten), mutta jostain syystä se ei enää tulekaan mieleen. Ai kauheeta, nytkö tää unohtelu alkaa... :D

    Vielä muuten kommentti edelliseen postaukseen liittyen: kiitos vinkistä, tai siis oikeastaan muistutuksesta. Mä olen vähän liikaa semmoinen "kaikki kerralla ja isolla rytinällä" -tyyppi, että olen nyt angstaillut jo pidempään muutaman kaapin, tason ja laatikoston kanssa, kun en mitenkään saa tartuttua niiden setvimiseen. Mutta tajusin nyt, että pitääkin ryhtyä hommaan just tolleen varovasti, yksi hylly kerrallaan. Josko vihdoin saisin ne käytyä läpi...

    Ihanaa viikon jatkoa Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan hyvä muistaa asiassa kuin asiassa, että mieluummin vähän kerrallaan ja ilman sydänhalvausta, kuin kaikki kerralla ja sitten koko homma jää tekemättä mahdottomuutensa takia.

      Hei kiva, jos teet tämän. Tulen kurkkimaan sitten tietty :)

      Ihanaa viikkoa ja pidetäänhän itsemme lämpimänä! ♥

      Poista
  5. Tää oli kiva ja kovin tuttu. Numeroilla on iso merkitys elämässä, vaikkei välttis niin tahtoisikaan :) Muistan vanhat numerot, kodin, mummulan ja kahden kaupan. Ja sit ne, kun niitä uudistettiin ja tuli lisää numeroita eteen. Muistan myös lapsuuden karavaanarinumeron ja kamalan liudan synttäreitä. Ja vaikka mitä. Vaikken niin yritäkään. Hullua :)
    Tää olisi kiva tehdä, saas nähdä, olisko tälle päässä enemmänkin tilaa ajatella :)
    Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, minä muistan vielä lapsuuden kirjastokortinkin numeron! Se oli 19, joten olin ihan alkupäästä asiakasnumeroissa :D Laukoinkin kirjastossa niin ahkeraan, että kirjastovirkailijatkin muistivat numeroni ulkoa. Mutta miksi ihmeessä en muista tärkeitä asioita, kuten sitä, että onko lapsilla sopivia kenkiä ja ulkovaatteita jemmassa, vai pitääkö taas venyä ostoksille? Tai miksen muista jotain hienoja matemaattisia kaavoja? :D

      Aurinkoa torstaihin ja kivaa loppuviikkoa! ♥

      Poista
  6. Onpas jälleen kiva postausaihe varastoon jemmattavaksi.

    Jännä, että muistat portaiden määrän. Ja hauska tuo kohta 19 <3 Mä muistan lapsuuden kodin lankanumeron ja samoin kaverini. Kännykkänumeroista muistan oman ja ukkelin, niitä kun täytyy aina lomakkeisiin täytellä. Tilinumeroani en enää muista, vaikka se on ollut mulla käytössä jo 15 vuotta. Aikaisemman tilin numeron muistin. Joskus olisi kiva muistaa jotain ilman, että tarvii kaivaa tieto puhelimen tai tietokoneen muistista.

    Kommentointiongelmien vuoksi Tuija kommentoi anonyymina (terkkuja siis Satulinnasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuostapa tuli mieleen, että mäkään en muista tulinumeroani, mutta sen sijaan muistan vanhan tilinron, joka ei ole ollut voimassa enää vuosikausiin. Kätevää... :D Enkä muista perheenjäsenten puhelinnumeroita, vaan mun on pakko aina tarkistaa ne puhelimestani.

      Jopas on harmillinen tuo kommentointiprobleema. Välillä nää nettijutut elää kyllä ihan omaa elämäänsä, joista ei tavallinen ihminen ymmärrä mitään.

      Mukavaa loppuviikkoa! ♥

      Poista
  7. Kiva postaus :)
    Onpa teillä ollut lyhyt puhelinnumero. Minun vanhemmillani on edelleenkin lankapuhelin ja sama numero on ollut vuodesta 1980. Se on kyllä ihan 7-numeroinen. Ja se onkin ainoa puhelinnumero, jonka muistan oman kännykkänumeroni lisäksi. En muista edes mieheni puhelinnumeroa - pitäisi varmaan opetella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli tosiaan lyhyt tuo numero. Joskus aiempina vuosikymmeninä ne olivat kuulemma 2-numeroisia! Sitä sitten kasvateltiin lisäämällä eteen uusia numeroita ja lopulta siitäkin tuli 7-numeroinen. Oi niitä aikoja... :)

      Aurinkoa loppuviikkoon! ♥

      Poista
  8. Minäkin muistan lapsuudennumeron, siinä oli kuusi numeroa, joissain vaiheessa kaikkien eteen sillä alueella tuli nro 3 ja puhelinnumerosta tuli 7-numeroinen. Mistäköhän sekin johtui. Kiva postaus, oli kivaa lukea elämäsi numeroista! Tämän voisi tehdä itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan, että lopulta meillä puhelinnumeroihin lisättiin eteen numeroita muutamaan otteeseen ja niissä oli jokin alueellinen sääntö.

      Nämä haastikset on kivoja, varsinkin tällaisina hetkinä, kun itsellä postausaiheet ei meinaa muuten syntyä :)

      Mukavaa loppuviikkoa Katja! ♥

      Poista
  9. Tämä on kiva haaste ja sinulla mainiot vastaukset!
    Minä muistan myös lapsuudenkotini puhelinnumeron, se oli viisinumeroinen. Olen joskus nuorena tyttönä ollut Numeropalvelussa töissä ja ainakin silloin minulla oli hyvä numeromuisti.
    Tämä on niin kiva haaste, että tähän pitää tarttua.
    Mukavaa viikonloppua kaima-Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, jos sinäkin nappaat tämän. Tulen tsekkaamaan elämäsi numerot :) Tää oli mielestäni mukava tehdä.

      Aurinkoista syysviikonloppua kaima! ♥

      Poista
  10. Jos sinusta tuntuu, että on iso jalka, niin älä hätäile: minä olen 161-senttinen ja kengänkokoni on 42. Kyllä tässä aina riittää ihmisillä ihmeteltävää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä evoluutiolla on jokin tarkoitus sille, että on vähän isompi jalka. Ainakin pysytään pystyssä helpommin :D

      Aurinkoa viikonloppuun! ♥

      Poista
  11. Bongasin sinut Tuula's life - blogista ja tulin kurkkimaan. Kiva postaus :)
    Iloa ja energiaa uuteen viikkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että löysit tänne :) Iloa ja hyviä viboja viikkoon sinnekin! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall