tiistai 7. elokuuta 2018

Blogihaaste: Näin valehtelen somessa

Tämä haaste on kiertänyt jo todella monessa blogissa kesän aikana. Minäkin päätin napata tämän mukaani, varsinkin kun kesälomatauon jälkeen ajatukset uusien postauksien suhteen ovat hieman jumissa...

Eli miten valehtelen somessa, vai valehtelenko? Jätänkö asioita kertomatta? Toisaalta, olisiko netissä edes viisasta olla umpiavoin ja -rehellinen?
 
Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Menen yllämainittuihin paikkoihin varsin harvoin, ja kun teen niin, menen ihan muista syistä. Viimeksi kävin hotellissa lasten kanssa pienellä kesälomareissulla Helsingissä. Ravintolassa kävin muutama päivä sitten ystävän kanssa päivittämässä kuulumisia. Ei elämäänsä voi elää sen mukaan, mikä näyttää somepäivityksissä kivalta.

Jos näen ex-tempore jotain kaunista, näppäisen kyllä pikakuvan, mutta en tarkoituksella hakeudu kauniisiin paikkoihin. Luontokuvaus on toki asia erikseen.

 
Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia. 

Heh, en erityisesti sisusta ja kattauksiakin teen lähinnä jouluna. Joskus saatan stailata instagramiin jonkin kirja & kahvikuppi -kuvan, mutta muuten en sisusta elämääni somekelpoiseksi. En myöskään vartavasten pukeudu kuvia varten, koska en ole tyylibloggaaja. Mutta jos joskus sattuu päällä olemaan jotain kivaa, saatan laittaa siitä kuvan blogin instatilille.

En ota itsestäni kuvia enkä Instastories -videoita, joissa minulla ei meikkiä.

Voin ihan hyvin olla ilman meikkiäkin (kuten edellisessä postauksessa). Mitään horror-kuvia en silti yleensä halua ottaa. Jos näkisitte minut vaikkapa juuri heränneennä ja äreänä mörrimöykkynä, tukka pystyssä ja mustat rinkulat silmien alla, ei tänne enää uskaltaisi tulla kukaan. Mieluiten olen kuvissa normaalissa päivämeikissä ja tukka harjattuna.
 

Teen asioita ja kerron asioista blogissani, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Hahhah :D  Kaikilla bloggaajilla ei edelleenkään ole brändiä, luojan kiitos. En edes halua olla brändättävissä.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

Joskus käsittelen, yleensä en. En koskaan käytä puhelimen "kauneus"filttereitä, koska ne ovat niin luonnottomia. Samoin skippaan kaikki kuvankäsittelyohjelmien ja instragramin valmiit filtterit, koska ne vääristelevät kuvaa liikaa. Näen myös välittömästi muiden kuvista, jos ne on ajettu filttereiden läpi. Jos käsittelen omakuvia, lähinnä säädän valoisuutta ja/tai kontrastia. Kuvan rajaamista en edes miellä käsittelemiseksi, vaan osaksi kuvan ottamista.

Kuvien käsittelyä parempi tapa on mielestäni ottaa kuvat hyvässä ja pehmeässä luonnonvalossa. Parasta on hajavalo esim. puiden siimeksessä siten, että kasvoille ei piirry jyrkkiä varjoja eivätkä rypyt pomppaa silmille huutomerkin lailla. Ja ei - rypyissä ei ole mitään pahaa ja hyväksyn ne osana elämää. Mieluiten silti näytän itsestäni jotain muuta kuin kurttuja.

Silottelen elämääni somessa.

En siloittele, mutta en myöskään retostele kaikkea pohjamutia myöden. En halua julkisesti puhua esim. parisuhde- tai ihmissuhdeongelmista tai lasten kanssa esiin tulevista haasteista (ainakaan kaikista niistä). Ne kuuluvat käsiteltäviksi vain niiden ihmisten kanssa, joita asia koskee. En myöskään yritä "upgreidata" elämääni yhtään sen hienommaksi kuin se oikeasti on.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Minulla on ollut hyvin vähän blogiyhteistöitä ja yhtäkään niistä en kadu.
PS. Skumppasponsorin paikka on edelleen auki ;) 


Bloggaajan elämä on glamouria.

Tavallisen pienen bloggaajan elämä on - tavallista ja pientä. Ehken ylipäänsä kaipaa suuresti glamouria. Myönnän kyllä harvakseltaan nauttivani laittautumisesta ja ystävien kanssa skoolaamisesta, ja se lienee lähinnä glamouria elämässäni. Eniten nautin kuitenkin rauhallisista hetkistä vaikkapa luonnossa tai kirjan kanssa.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En erityisesti Instagram-kuvina, mutta joitain tilanteita/näkymiä hahmottelen automaattisesti mielessäni valokuvaksi. Jos näen kauniin maiseman tai yksityiskohdan, alkavat ajatukseni työstää sopivia rajauksia ja kameran asetuksia. Olen visuaalinen ja hahmotan maailmaa paljon sen kautta - siksi rakastankin valokuvaamista. Saatan myös jäädä katselemaan valon olemusta tai maiseman kerroksellisuutta (ja vaikuttaa sitä tuijottaessani joltain tyhjäpäältä zombielta), koska se vain on niin kiehtovaa.


Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

Mikä on Jodel?? Keskustelupalstoja pyrin välttämään, paitsi jos etsin jotain asiapitoista mielipidettä tai muiden kokemusta jostain tuotteesta. Nimeni kyllä googlaan silloin tällöin, mutta sillä ei ole blogin kanssa mitään tekemistä. 

Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä.

Juorujen keksiminen tai bloggaajien haukkuminen on tyhmää ja noloa. Ylipäänsä ihmisistä (pahantahtoisesti) juoruskelu on typerää. Bloggaajista ja kanssaihmisistä voi tietenkin puhua, kunhan muistaa pitää keskustelun asiallisena ja hyväntahtoisena.

Bloggaaminen on helppoa kuin heinänteko ja lisäksi bloggaajat saavat hirveät määrät tavaraa (ellei rahaakin) tästä turhakkeesta.

Riippuu millä tasolla bloggaa. Edelleenkään kaikki bloggaajat eivät ole brändejä tai keiku jossain illuusioiden huipulla. Itse en ole saanut tavaraa kuin muutaman hassun yhteistyöpostauksen kautta ja niistäkin on jo aikaa. Rahaa en ole saanut senkään vertaa.

Entä se helppous? Joskus omat postaukseni syntyvät hetken oivalluksesta ja parinkymmenen minuutin päästä teksti on rykäisty valmiiksi. Silloin voisi melkein sanoa, että helppoa on. Joskus taas saattaa kulua päivä- tai viikkokausia, kun postaus kelluu puolivalmiina tai vain ajatuksen asteella, eikä se meinaa tulla valmiiksi millään ilveellä. (Tekstin laadusta en mene takuuseen kummassakaan vaihtoehdossa.)
 
Jos postauksessa on paljon kuvia, vaatii niiden käsittely aina oman aikansa. Varsinkin, jos tietokone sattuu olemaan mallia 2008 ja toimii yhtä luotettavasti ja nopeasti kuin posti...


Bloggaaja keksii otsikon hakusanat mielessään.

Itse olen vasta ihan viime aikoina havahtunut siihen, että ylipäänsä pitäisi miettiä hakusanoja. Ja silti en kyllä osaa keksiä sellaisia, jotka olisivat samaan aikaan informatiivisia ja hakukoneystävällisiä. Keksin sitten mitä mieleen sattuu tulemaan.

Onko sinulla jokin Instasta omaksuttu ulkonäköjuttu, esimerkiksi Insta-kulmakarvat?

Hämmentävää. Vaikka olen Instagramin suurkuluttaja, en todellakaan tiedä millaiset ovat Insta-kulmakarvat! On se hyvä, että on maailmassa vielä opittavaa ;)    

13 kommenttia

  1. Tämä on hauska haaste. Huimia ajatuksia otsikoinneissa, mitä bloggaaminen voisi olla 😉 Vastauksesi oli kivoja 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Joo, eikös voisikin olla aika korkealentoisa tämä bloggaaminen, ainakin noin mielikuvitustasolla - glamouria ja shamppajakutsuja odotellessa :D

      Kivaa tiistaita! <3

      Poista
  2. Onneks oot just se mikä oot. Ja ihanan näköiset vadelmat, by the way!! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kivasti sanottu :)
      Oli hyviä vadelmia kesämökin liepeillä. Kunhan vaan kesti ne paarmanpuremat, auts... :D

      Mukavaa viikkoa sinnekin! <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hyvä ja asiallinen kirjoitus, omanlaisensa kannanotto bloggaamiseen.
      Minulle blogi on ollut ja on jatkossakin jotain aivan muuta kuin glamouria, keino ansaita rahaa tai olla vaikuttajapersoona - olen bränditön indiebloggari 😊

      Tällaisia kirjoituksia -ja sinunlaisiasi blogisteja -tarvitaan!

      Poista
    2. Otetaan tuosta instan kulmakarva-asiasta selvää ;)

      Ja kiitos <3 Minäkin olen ihan tyytyväinen pienenä bloggaajana. Kun ansiotyö on muualla, voi täällä horista mitä ikinä lystää - välittämättä nyt vaikkapa niistä brändeistä ja kulmakarvoista.

      Ja hei, sä olet yksi mun kirjoittajaidoleista. Ihanaa että bloggaat <3

      Poista
  4. Kivat vastaukset!

    Jotenkin tuntuu, että nämä kysymykset on tarkoitettu ammatikseen bloggaaville tai niille, jotka pyrkivät siihen. Osa kysymyksistä tuntuu tulevan hiukan eri planeelta, uskon silti niiden kuvastavan hyvin tämän hetken someaikaa - kulmakarvoineen päivineen :D :D

    Aloin oikeastaan inspiroitumaan tästä ja taidanpa tekaista tämän postauksen minäkin. Minulla on sellainen akilleen kantapää, jota peittelen hyvin usein... ehkäpä sekin lasketaan valehteluksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, oli kyllä sellaiset kysymykset, että lähinnä tuli mieleen ammatikseen lifestyle-asioista bloggaavat. Ylipäänsä kun nykyään puhutaan bloggaamisesta, niin melkein alkaa jo puhujilla rahankuvat pyöriä silmissä, kun kuvitellaan kaikkien bloggaajien tekevän tätä työkseen :D

      Ota ihmeessä tää, sillä nyt mua jäi heti kutkuttelemaan, että mikä sun akilleen kantapää oikein on? :D

      Kivaa keskiviikkoa! <3

      Poista
  5. Kivat kuvat ja tuo sun paita on aivan ihana! Niin ja tietty, kivat on vastauksetkin :) Mitkähän olis omat vastaukset näihin, sitä jäin miettimään, tosin kaikkiin aika lailla varmaan samankaltaiset kuin sulla... Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu :) Tuosta paidasta ja parista muusta vaateostoksesta tuli sellainen fiilis, että mun ostoskriisi alkaa ehkä kääntyä parempaan suuntaan. Tosi pitkään kun tuntui siltä, ettei kaupoissa ole kerrassaan mitään mulle mieluisaa. No nyt oli :D

      Voisin myös veikata, että monessa kohdassa meillä olisi varsin samanlaiset vastaukset :)

      Kivaa loppuviikkoa sinne myös! <3

      Poista
  6. Kauniita kuvia ja kaunis sinä! Hyvääuskoisena ihmisenä mä jäin miettimään, että valehteleeko ihmiset blogeissa ihan suoraa? Vai onko se sitä, että tietyt asiat vaan jätetään kertomatta ja annetaan ihmisten olla siinä uskossa että elämä on vain se, mitä blogissa näkyy? Haluaisin ajatella, ettei kukaan ole niin naiivi, että kuvittelisi niin?

    Itselleni nuo kysymykset on kovin vieraita, mutta en olekaan yhtään millään muotoa suosittu tai mitään. Ikinä en mieti blogin kannalta, miten elän tai mitä kuvaan. Kirjoitankin siitä, mitä on mielen päällä. Hyvin Paljonhan vaikuttaa se, bloggaako anonyyminä vai tunnettuna.
    Sulla oli kivat ja tyylisi mukaiset vastaukset. Tavallisen ihmisen sellaiset. Itse ainakaan en jaksa lukea, jos blogi keskittyy esim. pelkkään muotiin tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmis :)

      Tämä haaste taisi olla vähän sellainen, että sopisi paremmin isoille ja suosituille blogeille - enemmän sellaisille kiiltokuvamaisille. Kysymykset ainakin viittaavat siihen :) En vaan voinut vastustaa tätä, koska onhan näihin tämä maanläheisempikin näkökulma.

      Itse en tiedä olenko törmännyt varsinaiseen valehteluun blogeissa. Pienessä määrin ehkä kyllä, jos tiedän, että oikeasti asia ei voi olla niin kuin on väitetty. Paljon enemmän on varmaan sitä, että halutaan maalailla kiiltokuvia ja illuusioita. Että elämä on yhtä bling-blingiä ja shamppajnakuplaa, vaikka siellä kaiken illuusion takana olisikin ihan vaan tavallinen arki.

      Itsekin samaistun niihin tavisten blogeihin, joissa on tarttumapintaa ja arjen rouheutta :)

      Ihanaa viikkoa! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall