perjantai 8. kesäkuuta 2018

Olisinpa tiennyt

Somessa on kiertänyt hurjan paljon Olisinpa tiennyt -tekstejä. Haaste lähti liikkeelle, kun Maaret Kallio haastatteli viittä suomalaista ja pyysi kertomaan, mitä he sanoisivat nuorelle itselleen. 

Mitä minä itse sanoisin menneiden vuosien itselleni. Sille epävarmalle tytölle, joka ei koskaan oikein uskonut itseensä? Sille nuorelle naiselle, joka koki aina olevansa vähän ulkopuolinen ja omituinen, jopa vääränlainen? Tai sille lukutoukalle, jolla oli valtavan rikas sisäinen maailma, josta kukaan ulkopuolinen ei tainnut edes tietää. 



Kunpa olisin tiennyt... 

... että en ole viallinen tai vääränlainen. Olen vain vähän herkkis ja koen monet asiat vahvasti ja joskus arki ja elämä vain käy päälle kuin hyökyaalto. 

... että kaltaisiani on paljon muitakin ja meille on tyypillistä kokea olevansa vähän ulkopuolisia. En solahda luontaisesti porukoihin, vaan olen enemmänkin yksinäinen susi. Sitä ei olisi tarvinnut hävetä niin kovin, koska sekin on ihan ok.  

... että ei ole yhtä ainoaa tapaa elää ja olla olemassa. Ja että se oma juttu löytyy vain rohkeasti etsimällä ja kokeilemalla. Epäonnistuminenkin on ok. Ei kannata jumittua lukkoon omien esteidensä taakse vain siinä pelossa, ettei osaakaan heti oikein.  

... että kukaan muukaan ei osaa asioita ensi yrittämällä, eikä kukaan ole syntynyt ammattilaiseksi. Ja että muutkin voivat olla kovin epävarmoja itsestään ja osaamisestaan. Silti voi tulla hyväksi, jos vain uskaltaa alkaa yrittää.
 
... että minäkin voin olla hyvä jossain. Vaikka sainkin laudaturin paperit, en silti ikinä kokenut olevani hyvä tai osaavani mitään. Se esti tekemästä monia asioita ja hakeutumasta kiinnostavien asioiden pariin.  

... että kaikkia ei tarvitse miellyttää. Jokainen kantaa vastuun vain omista tuntemuksistaan, eikä ole minun vastuullani mitä muut ajattelevat minusta. Ne oikeat ihmiset joka tapauksessa tykkäävät minusta.    

... että elämä ei koskaan ole valmis.

... ja että loppujen lopuksi tämä on vain elämää, ei sen enempää! 

Keski-ikäisen minäni terveiset nuorelle itselleni ♥



Jäin myös miettimään, että mitä sanoisin nykyiselle itselleni, jos nyt voisin hypätä 20 tai 30 vuotta ajassa eteenpäin ja kertoa sieltä käsin jotain itselleni. Kertoisinko nuo samat asiat, vai jotain ihan muuta? Ehkä ainakin sen, että se millä ei oikeasti ole isoa merkitystä, jätä omaan arvoonsa ja heitä yli laidan.

#olisinpatiennyt


17 kommenttia

  1. Viisaita sanoja!<3 Nuoruus on epävarmuuden aikaa, ja vaikka siihen kuuluu ainakin se ihanuus, että elämä on vielä enimmäkseen edessä, en kaipaa yhtään takaisin nuoruuteen tai kadehdi nykynuorten juttuja. Taitaa maailma muuttua aina vain monimutkaisemmaksi!

    Ihana, miten sekä tekstistäsi, että tuoreesta kuvasta huokuu aikuisen ihmisen tasapaino, viisaus ja kauneus samassa paketissa.<3 Et sä kyllä noissa nuoruuden kuvissakaan näytä epävarmalta tai oudolta!:)) Tuo ylioppilaskuva on minusta aivan ihana!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, että minäkään en kaipaa takaisin nuoruuteen. Silloin olin niin pihalla oman itseni suhteen. Nyt tunnen itseni ja omituisuuteni paremmin, ja pystyn ne myös helpommin hyväksymään. Ja tosiaan, nykyään moni asia tuntuu vielä paljon monimutkaisemmalta kuin silloin meidän nuoruudessa. Ei käy kateeksi...

      Kiitos ihanista sanoista <3
      Aurinkoista ja kivaa viikkistä!

      Poista
  2. Oli niin ihana kuvineen ja kaikkineen ja kunpa sitä olisi osannut vähemmän stressata ja paljon vähemmän kipuilla, minun tulevaisuuden minä voi tämän sanoa myös tämän hetken minälle. Hiljaisin askelin. <3

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia :)
      Kunpa tosiaan olisi osannut stressata ja kipuilla vähemmän. Kunpa olisi vain luottanut siihen, että vaikka joku asia aluksi tuntui vaikealta, niin hyvin sen olisi saanut haltuun, kun olisi vaan alkanut askel askeleelta opetella. Jotenkin olin niin hirveän nössö, että menetin paljon kaikelle epävarmuudelle. Mutta onhan tässä elämää jäljellä :D Pienin askelin!

      Ihanaa viikkistä sinne myös ♥

      Poista
  3. Ihana teksti ja ihana sinä. <3 Voinkun sitä olisi ollut vähemmän epävarma ja luottanut itsensä enemmän. Ja uskonut, että on arvokas....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murunen :) Kyllä sitä tosiaan osasi olla hurjan epävarma nuorempana. Ja varmaan vieläkin osittain, vaikka aika paljon sitä ylimääräistä arkuutta on rapissut pois ja nyt tuntee itsensä paremmin kuin nuorena :)

      Ihanaa ja rentoa viikkistä sinne! ♥

      Poista
  4. ❤️

    Tällä iällä itselläni ei välttämättä olisi kovin paljon sanottavaa 10 vuotta nuoremmalle Tuijalle, mutta varsinkin sille 15-25 vuotiaalle sanottavaa olisi paljonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen samoin, että 10 nuoremmalle minulle en osaisi sanoa niinkään paljon kuin just sille teinille ja nuorelle aikuiselle. Niihin vuosiin tiivistyi ihan uskomaton määrä epävarmuutta, arkuutta ja turhaa pelkoa kaikesta. Toisaalta sitä oli sitten vähän hurjapääkin, mutta ihan väärissä asioissa, huoh...

      Mukavaa viikonloppua! ♥

      Poista
  5. Ajatuksia herättävää pohdintaa! Nuorena on niin epävarma monista eri asioista. Kun ikää karttuu, sitä ei enää niin välitä mitä muut ajattelee. Löysin tänne blogiisi ihan äskettäin ja kirjauduin saman tien lukijaksi. Tervetuloa vastavierailulle! On mukava verkostoitua muiden 40+ bloggaajien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukavaa, että löysit tänne Teija!
      Iän myötä onneksi alkaa vähän päästää irti kaikenlaisista turhista asioista ja muiden miellyttämisestä. Hyvä niin :) Vissiin se on niin, että pidot paranee, kun ikää karttuu :D

      Kävin vierailulla sun blogissa ja ilman muuta on hauska tutustua uusiin 40+ bloggaajiin! ♥

      Poista
  6. Aivan ihana teksti ja vaikken ole ennen tätä päivää tiennyt tällaisesta Olisinpa tiennyt..-jutusta mitään, niin nyt kyllä tekee mieli ottaa se ujo , peltipaikoilla korjatuilla aikuisten puusuksilla hiihtävä, serkkujen vanhoihin vaatteisiin puettu äiditön Annukka syliin ja kertoa hälle, mitä elämällä on vielä tarjottavana, vaikkei sitä silloin vielä tiennytkään. Jos vaan osaan.

    Ja olisinpa tiennyt, että tulen "tapaamaan" (luotan siihen, että sekin päivä joskus ihan oikeasti koittaa) täällä sun kaltaisen ihmisen, joka edelleenkin tuntuu jotenkin vähän pelottavastkin sukulaiselta (ei sillä, että sukulaisissa olis mitään pelottavaa :), vaan sillä, että niin yksiin käy mietteet niin usein).

    Ihanaa viikonloppua Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, taas kerran <3 Mäkin uskon - ja ihan hurjan paljon toivon! - että tässä joskus me vielä kahvitellaan ja ihmetellään näitä juttuja kasvokkain :)

      Sille nuoruuden epävarmalle minälle olisi takuulla tehnyt hyvää, kun keski-ikäinen minä olisi käynyt halaamassa. Ja ainahan sitä voi jälkikäteen käydä tsemppaamassa ja silitellä vanhoja haavoja umpeen <3 Hellyys itseä kohtaan on tärkeää.

      Lempeää viikonloppua Annuskainen! <3 Tiedätkö muuten! Lapsena mun rakkaimman nuken nimi oli Annukka! :D

      Poista
  7. Voi vitsit, kun mä tunnen itseni (tai siis sen nuoren itseni) jotenkin vähän "hulttioksi", kun luen näitä muiden olisinpa tiennyt-tekstejä... Mä sanoisin sille nuorelle Emmalle, että "stressaa nyt edes vähän, koita vähän olla kunnianhimoisempi ja tähdätä ihan tosissasi johonkin". Jostain syystä mulla oli vakaa usko siihen, että kaikki järjestyy, mutta en kauheasti tehnyt mitään asian eteen. Olin aikamoinen lusmuilija ja laiskottelija ja luovin esim. opiskelut läpi asenteella "no okei, ei nyt tämä tentti mennyt läpi, mutta ens kerralla sitten". Ihme, että ylipäätään koskaan valmistuin!

    Tavallaan jälkikäteen positiivista, että osasin ottaa niin lungisti, mutta toisaalta olen usein miettinyt, että olin kyllä pahemman luokan alisuorittaja. En siinä mielessä päivääkään vaihtaisi pois, että olen kuitenkin päätynyt just siihen, mikä tuntuu ihan älyttömän hyvältä. Mutta välillä ärsyttää jälkikäteen se oma rento asenne ja lapsenomainen usko siihen, että kaikki kyllä hoituu, vaikkei kauheasti tekisikään mitään asioiden eteen. Huomaan itsessäni välillä vieläkin rippeitä tuosta nuoruuden "tyhjäpäisyydestä" ja se varsinkin ärsyttää ihan älyttömästi!

    Kivaa viikonlopun jatkoa sulle Tuula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mä olin juuri samanlainen. Olin ihan alisuorittaja - jopa siinä määrin, että jätin monta juttua kesken, kun ajattelin etten kuitenkaan osaa/pärjää. Ei ollut kunnianhimoa, kun itseluottamus puuttui tyystin. Hirmuisen epävarma olento, joka ei oikein tahtonut löytää paikkaa maaimassa... Se oli sellainen kumma yhdistelmä pelkoja, epävarmuutta, tietämättömyyttä ja päämäärättömyyttä. Jos nyt olisin 20-vuotias, niin uskaltautuisin varmaankin tekemään ihan toisenlaisia valintoja. (Kai :D )

      Mutta kuten sanoit, niin ihan hyvään ollaan päädytty kaikesta huolimatta. Elämä on kuljetellut tähän missä ollaan ja hyvä niin :)

      Ihanaa kesäistä sunnuntaita! <3

      Poista
    2. Voi vitsit, mä just kirjoitin oman blogin puolelle sulle vastauksen, että meillä on hämmentävän usein näitä "ollaan samanlaisia" -juttuja. Tuntuu tosi kivalta <3

      Poista
  8. Tää oli blogihaaste joka oli kiva toteuttaa mutta ei se helpoin toteutettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ollut liian helppo. Mulla jäi vähän mieli askartelemaan noiden nuoruuden traumojen parissa...

      Mutta tänään nassu kohti aurinkoa, kun sitä taas on tarjolla! Ihanaa viikkistä sinne <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall