sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Vaatekriisi, ja jos olisin joku muu

Tänä viikonloppuna pääsin vihdoin yhden ikuisuusprojektin kimppuun, nimittäin siistimään vaatekaappiani. Kokonaan en sitä saanut tehtyä, mutta pääsinpähän ainakin alkuun. Samalla tuli mieleeni Pinkin taannoinen postaus vaatteista, joita on tullut hankittua "luullen olevansa joku muu". Kiitos innoituksesta, mainio P!

Törmäsin vaatekaapissani muutamaankin tyyppiin, jotka eivät ole minä. En oikeastaan tiedä mitä ne siellä tekevät, koska en ole ollenkaan sellainen ihminen, joka ko. vaatteita pitäisi. Ehkäpä luulin, että minusta olisi vielä jonain päivänä tullut esim...


 ... näpsäkkä business-konsultti tai viihdemaailman manageri? Juu, ihan kiva jakku, jonka löysin kirpparilta 5 eurolla. Puolisen vuotta se on roikkunut kaapissani, mutta en ole liikahtanut yhtään lähemmäs business-maailmaa. Ei jatkoon.

Tai kenties minusta olisi voinut tulla...


 ... seeprayhdistyksen puheenjohtaja, joka luuli pystyraidan hoikentavan. Se ei näköjään aina tee niin, vaan lopputulos voi näyttää raskaana olevan virtahevon ja seepran välimuodolta. Ei yhtään tyyliseni vaate muutenkaan, joten ei jatkoon.

Sitten löytyisi kasa kaikenlaisia paitoja, joissa näytän joko tapetilta tai kuolleelta. Jälkimmäinen toki onkin joka päivä lähempänä, mutta vielä olisi kiva näyttää elävien kirjoissa olevalta. Löytyy myös vaatteita, joihin kuvittelin mahtuvani, kun vain käden käänteessä laihtuisin 5 kiloa. Ja siltä varalta, jos päättäisinkin muuttaa elämäni suunnan ja ryhtyä hyväntekeväisyysbileitä järjestäväksi seurapiirirouvaksi Beverly Hillsissä tai Westendissä:


Mutta mikä todennäköisyys on sille, että nykyisessä elämässäni haluaisin laittaa ylleni beverlyhillsiläistä sifonkiunelmaa, vaikka siihen jokin tilaisuus joskus tulisikin? Tässä koltussa näytän sitä paitsi raskaana olevalta bulgarialaiselta kehonrakentajalta (mitä en ole, toim. huom.). Keijumainen mekko vaatisi 40-kiloisen ballerinan kropan, eikä tällaista tasapaksua hämäläistä vartaloa :D 
 
Yleisesti ottaen vaatekaapin siivoamisesta pukkaa aina jonkin kriisejä. Ensin sitä herää harmittelemaan, että kaikki jäljelle jäävätkin vaatteet näyttävät vähintäänkin tunkkaisilta ja tylsiltä. Toisaalta miettii, että jos nyt olisi mahdollisuus pistää koko vaatekaappi uusiksi, niin millainen haluaisin olla? Kuka oikeastaan olen ja mitä haluan itsestäni näyttää? En ainakaan ole yksikään edellä mainituista tyypeistä, mutta kuka sitten olen? Inkeri Ankeinenko..?
  

24 kommenttia

  1. Anteeksi kun sorruin nauramaan postauksesi useammassa kohdassa. Seeprayhdistyksen puheenjohtaja :D ihan paras postaus. Kaapin siivous on kyllä välillä ihan aiheellistakin. Mulla on pyykkikone kutistanut ihan liian monta mieluisaa vaatetta, en voi käsittää moista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämän postauksen myötä tuli itsellekin selväksi, että ehkä todella oli aiheellista aloittaa vaatekaapin järjestely :D Paitsi että jos nyt myöhemmin elämässäni tulisinkin perustaneeksi seeprayhdistyksen, niin mihin mä sitten pukeudun, jos nyt luovun tuosta koltusta??

      Kannattaa kyllä valittaa pyykkikoneen valmistajalle, jos se kutistelee vaatteita. Mullakin on joskus käynyt noin, ja se on kyllä varsin harmillista...

      Ihanaa viikkoa! Toivotaan, että tällä viikolla pyykkikone osaisi loihtia uumenistaan uusia ja kivoja vaatteita (sen sijaan, että nielee sukkia ja pienentää vaatteita)! <3

      Poista
  2. Ihanan hassu postaus! ♥ Niin höppänöitä me naiset ollaan, että kuvitellaan olevamme jotain ihan muuta kuin ollaan. Ostellaan vaatteitakin jollekin ihan oudolle tyypille!! =) Tosin minusta tuo seepramekko näyttää kyllä ihan kivalta sun päällä.

    Kivaa ensi viikkoa sulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaikkea sitä on tullutkin kuviteltua itsestään. Ostohetkellä sitä saattaa mystisesti unohtaa sen, kuka oikeasti on. Minäkin olen kuvitellut olevani esim. grungebändiläinen, hippitaiteilija, bisnesnainen ja leopardi. Kotona sitten paljastui, etten ollutkaan :D Onkohan tämä jokin universaali naisten ominaisuus?

      Mukavaa alkanutta viikkoa! <3

      Poista
  3. Ihana sinä <3 Tuostahan sä teet säpäkän perjantain työasun: seeprayhdistyksen pj:n mekko ja viidemanagerin bling-bling jakku - todellinen johtaja, trust me! Siinä olisi työkavereilla ihmettelemistä. Mutta jäädään nyt vielä varmuuden vuoksi odottamaan muorikoordinaattorin kommenttia...

    Ihanaa uutta viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repesin muorikoordinaattorille :-D Lienee virhe, mutta sopi tähän ihanasti. Ainakin repsauttamaan yhden Helmin :-D

      Poista
    2. Hups! Pikkuinen kirjoitusvirhe, iso asiavirhe, mutta ehkä muoTikoordinaattori antaa vanhalle muorille miisen lipsahduksen anteeksi 😂

      Poista
    3. Muorikoordinaattori = meille muori-ikäisille tarkoitettu koordinaattori neuvomaan iän aiheuttamissa ongelmatilanteissa? :D Mä kyllä tarttisin sellaista, kuten myös sitä muotikoordinaattoria.

      Mutta kiitos Tuija vinkistä, ehkä repäisen ensi perjantaina päälle nuo kummatkin! Ko. asussa voisin vaikka marssia pomon puheille ja pyytää lisää liksaa - ihan varmasti tulisi (pomon silkasta hämmästyksestä johtuen) :D

      Ihanaa ja kepeää uutta viikkoa! <3

      Poista
  4. Ihana päivänpiritys tämä postauksesi!
    Minä äänestäisin seepramekkoa kuitenkin jatkoon :)

    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kepponen, kiva jos tää piristi :) Mä taidan kuitenkin luopua seepramekosta. Ehkä joku muu haluaa ryhtyä seeprayhdistyksen vetäjäksi, mulle se ei taida sopia :D

      Kivaa viikkoa! <3

      Poista
  5. Mustakin seepramekko sopii sulle kuin nenä päähän! Olet ihan Lady BOSS! Jatkoon vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, vielä kun tuntisi itsensä lady bossiksi, eikä kummallisista kohdista pulleaksi pötkyläksi :D Ei vaan istu mun tyyliin ja olo on epämukava, joten taitaa kuitekin lähteä kierrätykseen...

      Puss sinne! <3

      Poista
  6. Ihana. Parasta on nauraa itselle! Tutulta kuulostaa tuo 'kädenkäänteessä laihtuminen' - kuvitelma.
    Mun mielestä myös seepramekko näyttää hyvältä!! Eikä haittaa yhtään vaikka polvissa olisi pieniä muhkuja. Jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin ihmettelen, että miksei sitä käden käänteessä laihtumista tapahdu?? (Vaikka nytkin toinen käsi hamuaa suklaata, krhm...)

      Joo tosiaan, polvista huomaa, että perheessä asuu kaksi poikaa, joiden kanssa tulee välillä painittua :D Aina mustelmia jossain päin koipia, aaarhg.

      Mukavaa viikkoa Helmikselle! <3

      Poista
  7. Että sulla on sana hallussa, senkin kaunokainen! Musta tuo seepramekko kyllä näyttää hyvältä, ettet kuitenkin olisi liian kriittinen itsellesi?! Melkein viisikymmentä vuotta on nyt opettanut, että mitä sitä kannattaa ostaa (melkein ainakin), ihan hirveästi ei ole tullut huteja, mutta toisaalta voiko niitä tullakaan, jos ostaa harmaata, mustaa ja jos haluaa väreillä revitellä niin tumman sinistä, ostaa trikoopaitoja ja neuleita... Ai ostin mä pari paitaa joissa oli vähän valkoistakin... melkoinen Aina Inkeri Ankeinen taidan olla (jolla ei ole lisäksi pätkääkään tyylitajua...) Että sellaista, kivaa viikkoa kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, piti vielä kommentoida, että tää blogipohja näyttää hyvältä, eritäin hyvältä!

      Poista
    2. Kuulostaa muuten ihan mun vaatekaapilta (nyt raakkauksen jälkeen): harmaata, mustaa, ja trikoopaitaa :D Ankeinen täälläkin - ehkä meidän pitää kahvitella, niin ollaan kuin kaksi marjaa ;)

      Ja kiitos, mustakin tää blogipohja on kiva ja selkeä.
      Ihanaa uutta viikkoa sinne! <3

      Poista
  8. Samaa mietin kuin Anu, että seepramekko ja sinä näytätte täältä käsin kyllä sopivan ihan hitsin hyvin toisillenne <3. Ja ennenkuin unohdan, niin myös uusi blogipohja on raikas ja kaikinpuolin super!

    Mutta siis hehhee. Tunnistan niin ton, kuinka ostotilanteessa (jota mun kohdalle sattuu nykyään aina vaan harvemmin ja harvemmin, ellei kyse ole jostain niinkin hohdokkaasta kuin urheilukerrastosta tai risojen tuulihousujen tilalle pakkohankittavista uusista) sitä unohtaa, kuka on. Tai ainakin sen, millaista elämää ihan oikeasti viettää ja missä.
    Matkoilla mulla tuppaa noi edelliset unohtumaan ja mieleen on jäänyt mm. se, kuinka yhdellä Tallinnan reissulla rakastuin lyhyeen puhtaanvalkoiseen nahkatakkiin, joka oli vähän niinkuin pakko saada, vaikken ymmärrä, missä kelissä ja tilanteessa sitä muka olisin käyttänyt. Ja täällä pienellä kotikylällä kyllä heti huomataan, jos joku alkaa pukeutumaan jotenkin "omituisesti". Tarkoittaa omalla kohdallani vaikkapa sitä, että kun mut on totuttu näkemään justiin niissä ilmastointiteipillä sisäpuolelta paikatuissa tuulihousuissa, niin vaihtaminen valkoiseen nahkajakkuun herättäisi väistämättä epäilyksiä siitä, onko kaikki muumit enää laaksossa vai mitä on tapahtunut. Mutta onneksi kyseinen nahkainen kaunistus oli pienimässäkin koossa mulle liian iso.
    Jäi toteutumatta jääneestä ostotilanteesta mieleen myyjän kommentti, joka oli "Sina ole liian pieni..", josta yhdelle, hieman isokokoiselle ystävälleni kertoeassani hän sanoi, että "Aijaa. Mulle aina sanotaan, että "Hjuva rouva, tama venyy kylla"" :D.

    Tää(kin) oli kiva postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, ihana kommentti :D Mikä siinä onkin, että reissunhuumassa sitä kuvittelee voivansa kotona pukeutua vaikkapa juuri valkoiseen nahkatakkiin!? Vaikka olisikin varmaan ollut sulla hyvännäköinen, niin tiedän sen fiiliksen, kun se vaate sitten kuitenkaan ei istu siihen arkiminään (kuten siihen ilmastointiteippihousuiseen lookiin) :D Ja tuo on ihan minua, että tosiaan paikkailen rispaantuneita lenkkivaatteita jollain kikkakolmosella, että ne kestäisi vielä jokuset lenkit... Oi meitä :D

      Ihanaa viikkoa sinne! <3

      Poista
  9. Ai hittolainen, tää oli hauska - hihittelin ääneen tätä lukiessani :) Me taidetaan ostaa vaatteita samasta kaupasta. Niiden slogan on "tule sellaisena kuin olet, lähde sellaisena kuin luulet olevasi"! Seepramekko pääsis kyllä munkin mielestä jatkoon, mutta itse sen tietää parhaiten, mikä tuntuu hyvältä ja kivalta päällä.

    Ihanaa viikon alkua sulle Tuula :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama kauppa ilmeisesti tosiaan meillä - ja hei, huikea tuo slogan! :D Pätee muhun aina säännöllisesti, kun unohdan olevani Ankeinen...

      Sehän se just on, että tuo seepramekko ei tunnu yhtään omalta ja olo on jotensakin kiusallinen. Taidan siirtyä seuraavaksi niihin Inkeri Ankeisen käyttämiin lottamekkoihin :D

      Ihanaa viikkoa sinnekin ja kiva kun kävit! :) <3

      Poista
  10. Ihan huippupostaus ja olet vetävä mimmi vermeissä, kuin vermeissä. <3 Ihanaa uuden viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia :) Ihanaa, että tykkäsit! Mistähän muuten se tulee, että vaikka toisten mielestä näyttäisi ookoolta jossain vaatteessa, niin omasta mielestä se ei istu ollenkaan... Jos antaisi muiden valita vaatteet, niin sitä voisi näyttää aika erilaiselta kuin siinä omassa kotoisassa lookissaan. Joskus olisikin itse asiassa kiva toteuttaa sellainen postaus - "minä kaverin silmin" tms...

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinne myös! <3

      Poista
  11. Kikatusta. Kuvasit hyvin tuon ekan jakun hengen. EI todellakaan sua. Se oli kyllä kivan näköinen, mut ehkä jonkun julkkiskiinteistövälittäjän päällä :D

    Lohdullista ettet säkään ole keksinyt kuka olet. Mä en myöskään. Haaveet kyllä pieniä. Vois pitää "pientä" T-paitaa farkkujen kanssa piiloutumatta johonkin kaapuun.

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall