perjantai 22. joulukuuta 2017

Aikuinen

Joskus nuorena sitä ajatteli aikuisuudesta monenmoista. Kuten että viimeistään 25-vuotiaana sitä on seesteinen, varma ja hirmu viisas. Aikuisuus suorastaan huokuisi läpi olemuksesta ja elämä olisi tiptop-kuosissaan. Olisi omakotitalo, siististi käyttäytyvät lapset ja kauhean vastuullinen asenne kaikkeen. Sitä kävi kaksi kertaa viikossa jumpassa, illat joisi teetä ja kutoisi sukkia hyvää mieltä hyristen - päivästä ja viikosta toiseen. Elämä olisi tasapainoista ja puksuttaisi kuin juna kohti tulevia vuosia, jotka puolestaan pitäisivät sisällään eläkeläismatkailua Espanjaan ja kuorolaulua senioriporukassa.

Aikuinen käytös on tietenkin asiallista ja kypsää. Aikuinen EI röyhtäile, kaiva nenää eikä nypi kynsinauhoja. Muista epäilyttävistä toiminnoista nyt puhumattakaan... Aikuinen puhuu tasaisella ja hillityllä äänellä muiden hillittyjen aikuisten kanssa ja päivittelee indeksikorkoja, keskustapoliitikkoja sekä opetussuunnitelmia. Aikuinen vitsailee hauskan älykkäästi pariskuntaillallisilla ja kaikilla on hirveän jättekivaa (skool på den saken!) - mutta hillityn hallitulla tavalla.

Aikuisella on rahaa säästössä ainakin kahden kuukausipalkan verran ja eläkevuosien pesämuna sijoitusrahastossa. Lapsilisät aikuinen on tietenkin säästänyt ja viisaasti sijoittanut jälkikasvulle, joka ylioppilaaksi päästyään voi ostaa ensimmäisen oman yksiönsä lähes ilman velkaosuutta.

Aikuinen osaa kokata lihasoppaa ja kaalikääryleitä sekä perata kalan. Lihatiskistä aikuinen valikoi asiantuntevasti sopivan palan viikonlopun paahtopaistia varten. Punaviinien rypälelajikkeet aikuinen osaa erottaa makutuntuman perusteella, sekä tietenkin kertoa kyseisissä viinimaissa tekemistään omatoimireissuista ja kulttuurielämyksistä. Ah, ja taisipa joku seinällä roikkuva merkkiteos olla maalattu samoilla seuduilla.

Mahdolliset parisuhdekiemurat (vessapaperin kiertosuunnasta riitely tai likaisten sukkien sijainti väärässä paikassa) aikuinen ratkaisee järkevästi keskustellen ja päätyen kumpaakin tyydyttävään loppuratkaisuun. Sitten vaan hygge hygge ja halipusi sohvalle, katsellen kumpaakin yhtä lailla viihdyttävää tv-sarjaa.

Hmm.

Muutaman ystävän kanssa todennut, että välillä sitä ikään kuin tuntee esittävänsä aikuista ihmistä aikuisten maailmassa. Vaikka oikeasti sisimmissään tuntee olevansa sama hupakko kuin parikymmentä vuotta sitten. Elämä on toki tuonut harakanvarpaita charmia silmäkulmiin ja kokemuksia korvienväliin. Mutta noin muuten sitä tuntee olevansa ihan sama, hieman pihalla oleva tyllerön pallero kuin silloin muinoin. Aikuisuuden tunteesta ei useimmiten ole haisuakaan.

Ps. En tiedä pitikö tämän postauksen päätyä johonkin viisaaseen lopputulemaan. Mietin asiaa sitten joskus aikuisena.

10 kommenttia

  1. Tähän on ihan pakko laittaa kommentti. Kysäisin yhdeksänkymppisen mummelin synttäreillä miltä tuntuu olla 90-vuotias. Hän vastasi että sama seitsemäntoistavuotias täällä ryppyisissä nahoissa.
    Että silleen, mahdammekohan koskaan tulla ns. aikuisiksi. Enpä usko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen kokemus täälläkin, kun mummini joskus ihmetteli, että ei voi ymmärtää, miksi peilistä katsoo ryppyinen mummeli, kun sisimmässään tuntee edelleen olevansa se sama nuori tytönhupakko :) Ehkä aikuisuus onkin vain myytti ja olemme kaikki teinihupakoita :D

      Poista
  2. Ajatukset ovat olleet näköjään jo nuorina meillä samansuuntaisia. No, tosin maailma on minun nuoruudestani sen verran muuttunut, että mitään ei enää pysty säästämään, kunhan seuraavaan tilipäivään saa riittämään jne. Ja kuten tuo edellinen kommentoijakin sanoi, niin minustakin tuntuu kuin olisin aina se sama 17-vuotias, joka alkoi seurustella tuon miehen kanssa, joka meillä nykyisin asuu ja jota lasteni isäksi kutsun. Onneksi en ole vanhentunut yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, säästäminen on kyllä nykyaikana mahdotonta, kun on vain tavallinen työntekijä.
      Tämä taitaa olla aika yleinen kokemus, että sisimmässään sitä on ikinuori, vaikka asustaakin aikuisen ihmisen kehossa (kremppoineen päivineen). Joskus vaan tuntuu, että jotkut ihmiset ovat syntyneet aikuisiksi - ainakin käytöksensä ja olemuksensa perusteella. Itse en varmaan ikinä tule kuulumaan ko. porukkaan :)

      Poista
  3. Ooh. Sulla on ollut samat luulot aikuisuudesta? Mä luulin myös et aikuiset puhuu sieniruokaresepteistä, eikä naura eikä etenkään kuuntele musiikkia.

    Mä oon sellainen kakara vielä ja vähän outoo täyttää kohta 50v. Olla tällanen kakara ja täysin kesken.
    Mut ehkä kaikki muutkin on tällaisia mut esittää et ymmärtää indeksikoroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaikenlaisia luuloja sitä on ollutkin :D Ei ole sienuruokaresepteistäkään tietoa...

      Jotkut kyllä esittää aikuista niin vakuuttavasti, että sellaisten rinnalla tunnen itseni ihan vähäpätöiseksi teinipöljäksi. Arvostan siis muita kaltaisiani kakaroita, ettei tarvitse olla yksin näine tuntoineni :D Ehditään me varmaan aikuisiksi tulla myöhemminkin - tai olla tulematta.

      Poista
  4. Kyllähän sitä välillä miettii, että mikä aikuinen minä muka oon, ja hittoon koko aikuisuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri :) Mikä aikuisuus? Ehtii sitä myöhemminkin (tai sitten ei).

      Poista
  5. Ruumis senkuin rapistuu, mutta sielu käy yhä rippikoulua.

    Aino täyttämäni kriteeti aikuisuuden listalta on villasukkien kutominen, enkä sitäkään tee kuin talvisin. Ehkä en kuitenkaan sitten Espanjassa asuvana eläkeläisenä 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin tulla sitten visiitille Espanjaan ja hoilata niitä kuorolaulujani epävireisesti (tuolijumpan ohessa) :D

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall