keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hitaalla

Käyn blogin suhteen nyt tosi pitkillä ja hitailla piuhoilla. Piti päivittää jotain jo viime viikon lopulla, mutta hups, ollaankin jo seuraavan viikon puolivälissä!
 
Vaikka kirkasvalolamppu, Q10 ja vitamiinilisä ovat ahkerassa käytössä, niin olen vähän horteessa. Hoksasin senkin, että rytmihäiriöni liittyvät kaamokseen. Pari vuotta sitten kävin tutkituttamassa sydämen ylimääräiset pompottelut, mutta harmittomia onneksi olivat. Nyt vasta tajusin, että ne ovat tulleet aina käsi kädessä pimeän vuodenajan kanssa. Kaikkea tämä siis teettää. (En nyt mene syvemmälle muihin terveysaiheisiin, kuten peräpukamiin, krhm...)
 
Viime viikolla ilahdutti ihan hirveästi, kun sain Satulinna-Tuijalta aivan ihastuttavat villasukat kortin kera! Niin kauniit ja tulivat vilukissalle tarpeeseen. Kiitos, olen niin otettu <3  Itselläni menisi taidot ja hermot solmuun jo ensimmäisen värikerroksen kohdalla, joten arvostan suuresti sitä, että joillain pysyy puikot käsissä ja tulos on näin ihana.



Mitäs muuta..?
 
Tänä aamuna lähdin ajelemaan töihin päin ja onneksi jo omalla parkkipaikalla huomasin, että olisi kätevää irrottaa se auton lämppärin johto ennen kuin ajelee pidemmälle. Onneksi mitään ei mennyt hajalle - siitä nyt olisikin riemu syntynyt perheen miesväestön keskuudessa.
 
Parin viikon päästä alkaa jo joulukuu ja meillä lapset käyvät kovaa debattia siitä, pitäisikö ostaa suklaa- vaiko legokalenteri. Minä kannatan ensin mainittua jo ihan budjettisyistä. Sekin pohdituttaa, että milloin ihmeessä 9-vuotiaalle selviää totuus joulupukista?! Hän uskoo vieläkin vakaasti pukkiin, vaikka hammaskeijun perimmäinen olemus (=äiti) paljastuikin taannoin. Eipä muuten, mutta mietin, että vieläkö tänäkin vuonna pitää varata joulupukin vierailu. Sinänsä tosin ihanaa, että lapsuus tuon asian osalta jatkuu vielä. Ehtii niitä pukittomiakin jouluja vielä tulla.
 
Kertokaa muuten, jos tiedätte mistä löytyisi tällaiselle sekaravintokäyttöiselle menopelille latauspistoke? Jos vaikka tulisi vähän virtaa olemukseen ja blogiin ihan ajatuksiakin :)  Vajaalla latauksella saatte tyytyä näihin Niitä näitä kaalinpäitä -höpinöihin. Mukavaa, että kuitenkin roikutte mukana <3
 

14 kommenttia

  1. Hei!
    Jotenkin tutun kuuloista ;). Ei kyllä tähän pimeään vuodenaikaan haluaisi ollenkaan poistua neljän seinän sisältä. Väsyttää niin hitosti! Mutta pakkohan se on kuitenkin eikä minulla ainakaan mitään poppaskonsteja ole tähän. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa... Vai mitenköhän se meni :).
    Olen muuten tyytyväinen, että meillä ei käy enää joulupukki, vaan saadaan olla ihan rauhassa ;-D. Ja legokalenterinkin on jääneet jo unholaan eikä ole 13 v:llä (poika) edes kummempia lahjatoiveita. Joten helpottaa jo kummasti.
    Tsemppiä pimeyteen ja kohmeiseen oloon!!!
    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin lahjatoiveet esikoisen osalta harvenee - mutta kallistuu! Siinä vaiheessa, kun tyyppi kertoi toivovansa pelitietokonetta, meinasin jo kertoa, että kuulepas kun äiti- ja isä-joulupukilla ei taida olla rahaa moiseen :D Ilmeisesti siltä "oikealta" pukilta on turvallista toivoa kaikenlaista mahdotonta, kun usko siihen pukkiin ja toiveiden täyttymiseen on kovin vakaa.

      Tsemppiä sinnekin pimeyteen ja koleuteen! Pidetään yllä toivoa ja sisäistä valoa <3

      Poista
  2. uhh, talvikausi...grr!
    (vai siitä ne sydämen pompottelut johtuvat, olenkin ihmetellyt!)

    Tällä talvikaudella minä syön lohdukseni saaristolaisleipää, juon teetä ja menen nukkumaan niin aikaisin kuin kehtaan.
    Ei se kovin kummoinen latauspistoke ole, mutta en ole toistaiseksi parempaakaan keksinyt.

    Joulukalenteriakin pohdin lähinnä ajatuksella ei-kai-mun-vaan-tarvii-enää-mitään. En ole uskaltanut kysyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin tuo aikaisin nukkumaan meneminen on ihanaa. Itse vaan tuppaan olemaan niin toivoton illankukkuja, että harvemmin pääsen sänkyyn ajoissa, vaikka väsyttäisikin. Kun ne illat on just se ainoa hetki, jolloin on (ehkä) vähän omaa aikaa...

      Tsemppiä ja jaksamista pimeyteen! <3

      Poista
  3. Täällä yksi horroksessa oleva bloggaaja moi vaan! Ja mulla muuten tuli viime talvena muuton yhteydessä vähän terveyden kanssa ongelmia ja silloin ”löydettiin” rytmihäiriöt. Nyt ne on taas ilmaantuneet, onneksi lievempinä. Toki tuo staattinen sukkapuikkojen kilkuttelu ei auta asiaa.

    Mutta ihana, jos sukat on oikeasti mieleiset ❤️

    Meillä neidille selvisi totuus joulupukista kymmenen ikäisenä. Ei meillä kuitenkaan pukki käynyt mineen vuoteen. Oli mokoma tuonut lahjat aina saunan tai koiralenkin aikana 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rytmihäiriöt on kurja seuralainen :( Mulla jonkin verran auttaa magnesiumsitraatti, mutta ei se kaikkia pompotteluja vie mennessään. Pahinta on stressi, unettomuus ja pimeys yhdistelmänä. Silloin pomppii niin ettei meinaa koko nainen pysyä paikallaan...

      Sukat oli todella mieleiset. Ajatus siitä, että ihan vartavasten mulle lähetit... sniif ja liikutus <3

      Poista
  4. Oletpa saanut ihanat sukat! Kyllä nuo jalassa kelpaa sohvalla köllötellä ja nauttia elämästä.
    Kyllä mä vielä varaisin sen pukin käynnin, vaikka lapset ovat jo tuon ikäisiä. Kyllä se siinä 10 vuoden paikkeilla muuttuu ja usko loppuu. Joulupukin käynti vain tuo sen tunnelman lapsiperheessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna meillä muuten olikin aivan ihana pukki ja tonttumuori :) Jos pitää pukki vielä tilata, niin juuri heidät haluan uudelleen. Vierailusta jäi hyvä mieli kaikille (paitsi ehkä miehelle, joka joutui kaivamaan lompakkoaan :D ).

      Ja eikös ookin ihanat sukat! Niistä tulee jalat lämpimiksi ja mieli iloiseksi.

      Mukavaa viikon jatkoa Sarille <3

      Poista
  5. Mä palvon kaikkia villasukkia (koska aina vilu) ja niiden tekijöitä! Että joku osaa! Nämäkin ovat kauniit ja antoivat sulle vähän virtaa..
    Olisko virran saanti sitä, että tyytyy siihen mitä on eikä kapinoi vastaan (kiire, vilu, pimeys) vaan koittaa aina tilaisuuden tullen suoda itselleen jotain kivaa? Vaikka vapaailta, päiväkävely, herkkukahvi, paljon unta, tyttöjen jutut jne. Tiedän, helpommin sanottu kun tehty, mutta yritetään kovasti, jookos? ???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä myös alati viluinen, kesät talvet. Joskus kesälläkin pidän villasukkia - vaikka ihmekös tuo näinä nykyajan kesinä +10 asteineen... Just haaveilin, että voi kun olis pieni lottovoitto, niin lähtisin oitis jonnekin etelään. Mutta tyydyn vetämään pipoa syvemmälle ja marmattamaan iltapäivän pimeydessä :D

      Mutta yritetään kovasti ja pidetään pää pilvissä ja jalat lämpöisinä <3 <3

      Poista
  6. Tsemppiä sinne muru, täällä kanssa vaikeuksia olla pirteä, energinen ja ..hereillä. voisiko sitä mennä talviunille ja herätä kesällä? Muisk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olisin talviunien kannalla. Voisi yrittää heräillä joskus maaliskuussa..? Toki voisi siinä välissä havahtua hetkeksi mussuttamaan suklaata ja taas kääntää kylkeä. Koitetaan jaksaa kuitenkin! Päivä kerrallaan ja pienin askelin <3 Muiskuja!

      Poista
  7. Pimeys ottaa voimille täälläkin :( Olo on koko ajan nuutunut ja etenkin tuo aikaisin illalla iskevä pimeys suorastaan harmittaa.

    Jos päivällä on näkynyt aurinkoa, niin olen kiertänyt toimistotaloa. Happi tuntuu hyvältä ja oikein imen itseeni niitä harvinaisia valonsäteitä.

    Hienot villasukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin jurppii se, että iltaisin tulee pilkkopimeää niin aikaisin. Työssäkäyvälle kesäaika olisi ystävällisempi vaihtoehto. Nythän ei päivänvalon näkemisestä ole toivoakaan :(

      Taidankin yrittää muistaa taas tuon toimistotalon ympäri kävelyn. Pieni happihyppely ja hetken oleskelu valossa (jos sitä on) piristää edes vähän.

      Tsemppiä kaamokseen! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall