keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Sellainen episodi

Joka syksyhän niitä tippuu - koulun tiedotteita täitartunnoista ja kihomadoista. Kaikki nämä lapsivuodet olen voinut tyytyä vain lukemaan tiedotteet ja tsekkaamaan lasten päät säännöllisesti.
 
Mutta viime viikon lopulla koitti verkkokalvot pilalle polttanut näky, kun löysin esikoiseni päästä niitä ällötyksiä. HYI hitto ja kymmenen todella rumaa kirosanaa! Perjantain päätteeksi kaavailtu kotoisa perhepäivällinen vaihtui täirumbaksi, jolle ei nyt ihan heti loppua näy.

Onneksi esikoisen päästä löytyneet ötökät olivat laskettavissa yhden käden sormilla. Ja mikä parasta, niitä ei löytynyt muilta. Silti nuo muutamat ällötykset aiheuttivat todella ison show'n, sillä halusin hoitaa homman mahdollisimman hyvin. Kaikki petivaatteet, pyyhkeet, unipehmot, kuulokkeet, takit, pipot, huivit, huput ja viime aikoina käytetyt paidat joko pyykkiin, pakastimeen tai saunaan. Täkit ja tyynyt päätyivät niinikään saunaan useammaksi tunniksi.
 
Sitten alkoi joka ikisen pään kampaus täikammalla ja käsittely asianmukaisella shampoolla. Sanonpahan vaan, että apteekeilla on valta riistää pulassa olevaa tässäkin asiassa. Koko perheelle riittävä puteli * maksoi paikallisessa apteekissa 30 euroa. Johtuen meidän paksuista hiuksista en usko sen edes riittävän toiseen käsittelykertaan meille kaikille... Enpä ihmettele, että apteekkarit keikkuvat hyvillä sijoituksilla ansiotulolistoilla.

*) Uudemman polven täishampoiden teho perustuu siihen, että ne tukahduttavat tai kuivattavat täit. Tällöin ei tarvitse käyttää myrkkyjä, joille täit voisivat kehittää ajan mittaan vastustuskyvyn. 

Joku voisi ajatella, että siinäpä se käsittely sitten onkin, mutta ainakin meillä viikonloppuinen täishow oli vasta alkua. Pelkkä shampookäsittely ja pyykkäysoperaatio sinällään eivät riitä. Täiden munat ovat ihan hemmetin pikkuruisia ja vaikeasti bongattavia. Meillä ne muutamat löytyneet munat ovat olleet n. puolen millin pituisia ja täsmälleen lasten hiusten värisiä lituskoita pötkylöitä. Eivät todellakaan mitään mannaryynin näköisiä ja kokoisia, kuten monessa paikassa kerrotaan. Niiden bongaamiseksi tarvitaan todella kirkas valo ja valpas katse; itse olen käyttänyt kirkasvalolamppua.

Munien löytämiseen ei auta mikään muu kuin hiusten pikkutarkka läpikäynti pienen pieni osio kerrallaan. Ulkonäön perusteella ei välttämättä voi tietää, onko muna vielä elävä vai jo shampookäsittelyssä kuollut. Jos siis löytää munan, se pitää irrottaa hiuksesta kynsillä vetämällä tai leikkaamalla koko hius munineen päivineen. Kun koko perheellä on paksut hiukset, aikaa kuluu ihan kiitettävän paljon.

Vielä tämän ja ensi viikon tsekkailen intensiivisesti perheenjäsenten päitä läpi ja edessä on myös uusintakäsittelyt täishampoolla. Varmuuden vuoksi tämäkin ihan joka ikiselle, vaikka täitä bongattiinkin vain yhdeltä. En nimittäin enää mielelläni näkisi yhtäkään täin ällötystä mönkimässä kenenkään päässä.

Sitten ei voi kuin toivoa, että kaikki muutkin hoitavat osuutensa kiitettävästi! En kyllä ole kovin suopea, jos taas jonkun koulukaverin päästä tai takinhupusta kävelee täi oman lapsen tukkaan tai takkiin... Eräätkin kauhutarinat olen kuullut niistä tapauksista, ettei täitä ole hoidettu ja tartunnan lapset ovat saaneet vapaasi kyläillä, tartuttaen sitten täitä eteenpäin. Argh!

---
Muistutettakoon nyt vielä, että
  1. täitartunta voi tulla kenelle vaan, sekä puhtaaseen että likaiseen päähän
  2. yleisimmin sen saa koulusta tai tarhasta. Täi voi tarttua esim. lähekkäin leikkiessä, tai vaatenaulakossa vierekkäin olevista pipoista, takkien kauluksista, hupuista 
  3. jos yhdelläkin perheenjäsenellä on yksikin täi tai niiden munia, tulee kaikkien päät hoitaa täishampoolla. Myös uusintakäsittely täishampoolla on tarpeen ainakin sille, jolla tartunta havaittiin
  4. lisäksi tulee huolehtia petivaatteiden, pipojen ja muiden pään kanssa kosketuksissa olevien vaatteiden huolellisesta pyykkäämisestä. 
  5. tartunnasta tulee ilmoittaa välittömästi kouluun/tarhaan
  6. tarkista kaikkien päät munien (=saivareiden) ja mahdollisten uusien täiden varalta 1-2 päivän välein seuraavat pari viikkoa.  
Tarkempia ohjeita saa ainakin kouluterveydenhuollosta ja  yleensä Wilmassa on myös seikkaperäinen menettelyohje täitartunnan varalle.
---

Ei niin hilpein terveisin, kauhistunut äiti-ihminen

PS. Oma pää onkin oma lukunsa. Millä hitolla sinne omaan hiuksistoon näkee riittävän tarkasti? No ei niin millään... Tätä menoa jäljelle ei jää yhtään hiusta - sen verran nimittäin niitä vetelen tiheällä täikammalla joka herran siunaaman päivä :D  

21 kommenttia:

  1. OMG ja vielä uudelleen OMG!!! Tähän ei voi muuta sanoa. Me olemme onneksi vielä sitten tarhavuosien ja nyt jo takana olleiden 6+1 kouluvuosien säästyneet tuolta rumbalta. Saisin kyllä sellaisen slaagin, jos tänne torppaan noita ällötyksiä ilmestyisi ;) Todennäköisesti tilaisin jonkun erikois-siivousfirman puhdistamaan koko talon :-D . Täishampoot meiltä kyllä löytyy, koska olen ne ostanut varoiksi kun koulusta näitä TÄI-viestejä tulee kyllä joka syksy. Täikampakin löytyy ja sillä mies on joskus tutkinut pojan päätä kun ilmoitus liikkeellä olevista täistä on saatu.
    Lähetän ihan oikeasti sinulle voimia, tsemppiä ja jaksamista tuon rumban selvittämiseen. Ja toivon todella, että jokainen vanhempi hoitaisi oman osuutensa täisodassa ;)
    Mukavaa loppuviikkoa anyway ...
    Terkuin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä onni, että säästyy täirumbalta. Minäkin jotenkin toiveikkaasti ajattelin, ettei niitä nyt enää tulisi, kun pojat on "jo" 7 ja 9. Mutta jostain ne vaan sille vanhemmalle pojalle tuli :( Epäilen just vaatenaulakkoa, tai sitten on paininut jonkun kaverin kanssa, jolla on ollut tartunta... Argh.

      Mäkin niin toivon, että kaikki tartunnan saaneet perheet tekis tämän homman kerralla kunnolla, ettei tulisi mitään koko syksyn kestäviä täikierteitä (niistäkin oon kuullut kauhustooreja).

      Ihanaa ja valoisaa loppuviikkoa sinne Johannalle! <3

      Poista
  2. Siis yäk 😝

    Itse oon selvinnyt tähän ikään asti tekemättä tuttavuutta sen paremmin kihomatojen kuin täidenkään kanssa (kop kop).

    Esikoistytär sai kesällä täitartunnan, mutta se on lasten kanssa työskentelevällä hyvin tod.näk. tapahtupa.

    Ex-työkaverin kahdeksan henkisessä uusioperheessa oli myös loppukesästä täitä. Voin vain kuvitella minkämoinen rumba heillä on ollut. Ja kun vielä kahdenkaan käsittelykerran jälkeen ongelma ei helpottanut...

    Tsemppiä sinne ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä just aattelin, että siitä kauhujen "kolmensuorasta" meillä on nyt olleet täit ja pahimman laatuinen norovirus. Kihomadot luojan kiitos vielä puuttuu. Enkä kyllä tiedä kumpi ois kamalampi, se matotartunta vai tää täipaniikki... yhh.
      Oi kiesus, 8-henkisessä perheessä täitartunta on jo aika hc-kamaa! Ai kauhee...

      Mukavaa viikkoa sinne ja nähdään ens viikolla (ilman täitä, it's a promise :D )

      Poista
  3. Oh no!:( Arvaa vain, kuinka mun päätä alkoi kutittaa tätä lukiessa!;) Eipä ehditty montaa hetkeä koulua käydä, kun tuli ensimmäiset täilöydökset meidänkin oppilailta. Joskus olen käyttänyt itsekin varuiksi täishampoota, mutta nykyään me saisivat kuulua palkkaetuihin. Yritän pitää mielessä nuo kammotukset, ja pysyttelen erossa lasten päistä. Toistaiseksi on riittänyt. Epäilen, että kaikissa kodeissa ei suhtauduta samalla tavalla tiukasti tähän ongelmaan, ja siksi täitä on melkein koko ajan jollakin, ainakin näin syksyisin ja keväisin. Meidän kirpparilla oli myynnissä (uusia ja mielestäni kivannäköisiä) säilytyspusseja naulakkoon jätettäville vaatteille. Niiden luvattiin olevan sellaisia, joissa eivät täit viihdy. Yksi luokka säilytti muutama vuosi sitten ulkovaatteita muovipusseissa luokassa, mutta minusta se oli kamalaa, sillä ulkovaatteiden mukana tulee niin paljon kosteutta...Huoh!

    Tsemppiä taistoon!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kanssa, että koko täiongelmaa ei olisi, jos kaikki tekisivät kerralla tämän homman niin kuin pitääkin. Mutta kun tehdään vähän sinne päin - tai annetaan ongelman rehottaa - niin siinäpä ne sitten pääsevät leviämään :( Argh! Nykyään onneksi saavat säilyttää pipot/lippikset luokassa omissa pulpeteissaan, joten niistä ei pitäisi täiden levitä. Takeille voisi tuollainen säilytyspussi olla ihan jees, ettei pääsisi naapuritakista mönkimään mitään asiatonta.

      Kiitos tsempeistä ja valoisaa loppuviikkoa sinne! <3

      Poista
  4. Tsemppiä!!!!! Toivottavasti et näe täitä enää koskaan!
    T: kerran pesu/kampaus/pakastus/saunotus-rumban läpikäynyt.
    Ps. Meillä on jotain apteekista ostettua estosuihketta, jota suihkin lapsille aina silloin tällöin, kun muistan tai täipelko iskee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Tiedätkö, meillä on sitä estosuihketta, mutta arvaa kuka tyhmä unohti käyttää sitä säännöllisesti! No, enpä kyllä unohda enää ja nyt oon suihkinut sitä pojille joka aamu. Sekään ei vissiin 100% suojaa anna, mutta jos sen johdosta joku täi vaikka tajuaisi kömpiä jonnekin muualle kuin mun lapsen päähän, niin hyvä olisi.

      Mukavaa loppuviikkoa Minnalle! <3

      Poista
  5. YÄK!!!! kylmät väreet....nyt koputan puuta, koska meillä ei ole koskaan ollut tuota ongelmaa ja toivon todella ettei koskaan tulisikaan. Kerran olen kyllä tehnyt varotpoimenpiteet kun olimme kyläilemässä ja kotiin tultua saimme viestin, että heidän pojalta oli löytynyt täitä...meinasin ajaa kaikki kaljuiksi samoin tein. Apteekissa sitten rauhoittelivat ja sanoivat, etä seuraa ensin ettet turhaan pese kallilla shamppoolla ja revi paksua kuontaloa kammalla....kerrankin uskoin ja pääsimme pelkällä säikähdyksellä, mutta hysteerinen olen asian suhteen. Heti kun joku vähänkin haroo päätään, niin.!!!!!
    ( Heti muuten alkoi kutista kun ryhdyin lukemaan postaustasi )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, tuo kutina kyllä tulee välittömästi, kun kuuleekin sanan täi. Nuo on kyllä niin iljakkaita otuksia, ettei mitään rajaa. Vaikeita havaita, ja ehkä just siksi pääsevätkin leviämään (ja tietty koska kaikki ei vaan hoida niitä pois päiviltä). Mä olen aina ollut vähän hysteerinen kaikenlaista ötököiden suhteen, joten nyt viime päivät on menneet ällöttävissä fiiliksissä ja paniikissa päitä tutkiessa. Onneksi ensi viikko on syyslomaa, joten toivotaan, että se vähän helpottais tätä ja sillä aikaa ihmiset hoitais lastensa päät kunnolla.

      Ihanaa viikkoa sinne! <3

      Poista
  6. Meillä on pari kertaa koettu tuo sama.

    Ekalla kertaa tyttärellä ehti täit muhimaan vissiin aika kauan... valitteli kutinaa, mutta ennen kuin todella havahduin, olikin sitten jo helvetti irti! Täitä suorastaan putoili sieltä päästä kammatessa silloin kun ne havaittiin!! En alkuaan tiennyt, millaisia ne saivaret on, mutta sitten kun keksin, niin voi aaaaapuuuuaaaa... niitä oli noin miljoona. Shampoolla ja kammalla lähti heti alussa niitä jo vaikka miten kauheasti, ei vaan tajuttu että ne on "niitä" (miehen kanssa ihmeteltiin, että varmaankin hiusvärin jäämiä, hohhoijaa.....). Erään yön sitten vietin tyttären tukan kimpussa, juurikin nyppien niitä YKSI KERRALLAAN sieltä hiuksista irti, kun viimein tajusin millaiselta ne näyttää... Tuo tartunta muuten tuli hiusharjasta, sillä oli isompikin määrä tyttöjä harjannut jonkun liikkatunnin jälkeen.

    Toisella kertaa oli sitten toinen tytär kyseessä, pitkä tukka tietenkin ja koko koululla hirveä epidemia. Tuo epidemia ei todella meinannut talttua ollenkaan, siellä joku ei selkeestikään hoitanut hommia ja aina ne vaan siellä pyöri (pieni koulu). Yhden lapsen äiti lopulta veti oman päänsä kaljuksi, kun ei enää kestänyt sitä, ettei saanut millään niitä itseltäänkään sitten pois!!

    Hyi hitto, nyt alkoi kutittaa päätä, kun vaan miettiikin tätä asiaa... Toivottavasti pääsette pian riesasta eroon!!

    PS. Meillä on myös lukuisia kihomato-kokemuksia... varmaan eniten koko perheestä MINULLA, en tajua mistä ne onnistuin aina imuroimaan... tai ainakaan muut ei niinkään niistä valittaneet, voihan se olla, että oli niilläkin. Koko perhe aina piti kuitenkin niidenkin takia hoitaa, kahteen kertaan... kivasti meni rahaa, 6 henkilöä perheessä... Voi että, toivottavasti never again kumpaakaan sorttia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei, kuulostaa kurjilta kokemuksilta :( Tytöillä just nuo hiusharjat on iso riski, kun tarttuu sitten kerralla ties miten monelle. Ja kuka kehtaa kieltäytyä, jos toinen pyytää harjaa lainaan, vaikka tietäisikin ne riskit...

      Mä en yhtään ihmettele, että joku äitikin veti pään kaljuksi. Käynyt itselläkin mielessä, että lyhyellä tukalla tää olis niin paljon helpompaa. Vaikka multa ei olekaan yhtään täitä löytynyt, niin silti on koko ajan epävarma olo, että entäs jos... Pojilta vedän pikapuoliin tukat tavallista lyhyemmäksi, josko se estäis niiden ilkiöiden tarttumisen enää toista kertaa.

      Kiitos tsempeistä ja vertaiskokemuksista sekä mukavaa ja valoisaa loppuviikkoa! <3

      Poista
  7. Heti kutittaa päätä :) Mutta hei,mä lohdutan sua sillä, että jos niitä matoja tulis, niin silloin täit tuntuu kuule pikku jutulta :D Omasta kokemusta kerron, sitten täiden hoito tuntui ihan iisiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyh, kihomadot olis varmaan ihan horror kokemus :( Just mietinkin, että kumpi mahtaa olla ällömpää, heh. Ei voi kuin toivoa, ettei vielä sekin "onni" napsahda kohdalle. Ne kun on varmaan vielä vaikeampi torjua kuin täit.

      Ihanaa loppuviikkoa Katjalle! <3

      Poista
  8. Voi harmi :( Nuo tuollaiset ovat kyllä niitä tympeitä juttuja, joita ei todellakaan enää jaksaisi normiarkea keikuttamaan. Harmillisen yleisiä nuo ovat. Me olemme toistaiseksi välttyneet, mutta tuttua juttua on nuo säännölliset täitarkastukset.

    Meillä oli pari vuotta sitten yhdellä lapsella kihomatoja. Oli onnea matkassa, että ne eivät levinneet. Koko perhe piti matokuurittaa. Minulla ei vatsa kestänyt sitä lääkettä ja sain ensimmäisellä kerralla aivan järkyttävän närästyksen. En pystynyt nukkumaan koko yönä enkä menemään töihin. Oli tosi kiva soitella pomolle tuosta sairauspoissaolosta. Siinäkin sai pyykätä ihan urakalla ja myös kertakäyttöpetivaatteet tulivat tutuiksi. Moni tosin sanoi meitä onnekkaiksi, koska madot lähtivät yhdellä kuurilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa tosiaan, että normiarki keikahti tämän ansiosta ihan väärille raiteille. Edelleen meillä on järjetön määrä pyykkipinoja odottamassa, kun ei vaan ehdi/pysty pyykkäämään ja kuivattamaan kaikkea. Huokaus... Samoin on edes ne vähäisetkin siivoukset jääneet ihan hunningolle ja eteisen lattialla on kohta pari senttiä hiekkaa. Että riepoo, jopa tällaista anti-kodinhengetärtä.

      Mutta suklaalla ja sisulla eteenpäin ;)
      Tsemppiä sinne viikkoon! <3

      Poista
  9. Kyllä nuo täit ovat niitä inhottavimpia vieraita, joita kotiin voi tulla. Toivottavasti selviätte tällä yhdellä kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin niin kovin toivon, että päästäisiin nyt tällä yhdellä kerralla ötököistä, eikä tästä paisuisi mitään koko luokan/koulun uuvuttavaa kierrettä, jossa sitten sama täikanta kiertää aina uudelleen ja uudelleen...

      Mukavaa loppuviikkoa Sarille! <3

      Poista
  10. Samoja koulun viestejä olen kauhulla lukenut... ja meillä on ollut pari kertaa kihomatoja sekä kerran täitä. Yök. Molemmista yökötyksistä on onneksi päästy aina kerralla, mutta kyllähän se siivousoperaatio on jotain järkkyä. Ja toi täihomma, meillä kun tytöillä on molemmilla paksut hiukset ja pituutta sinne alaselkään asti. Kävi kyllä onneksi säkä, eikä niitä löytynyt kuin tasan yksi isomman tytön hiuksista, eikä keneltäkään muulta eläviä tai niitä munia.

    Mies kun kävi apteekissa viimeksi hakemassa kihomatolääkettä, niin apteekissa todettiin että jos on leuto talvi, täit, kihomadot ja syyhypunkit kuulemma menestyy. Että ne syyhypunkit meiltä vielä puuttuu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyhypunkista en ole edes kuullutkaan, voi apua - että sellainenkin uhka! Toivottavasti moiset pysyvät kaukana meidän koulusta.

      Voin kuvitella, että tyttöjen hiusten kanssa tuo täioperaatio on vielä paljon kurjempi :( Meillä taidetaan nyt vetää poikien tukat huomattavasti lyhyemmäksi kuin yleensä. Jos se vähän helpottaisi täitsekkausta ja toisaalta pienentäisi tartuntariskiä. Oi näitä vanhemmuuden iloja! :D

      Tsemppiä viikkoon! <3

      Poista
  11. Täällä yks täikammoinen joka on kerran tehnyt tuon saman löydön ja hyvä etten kauhistuneena polttanut koko lasta roviolla, no lapsen sijaan roskiin lensi lapsen pipo ja tyyny, ei siis mitään ylilyöntejä meillä. Nallet saunoivat koko illan ja sit ne reppanat joutuivat viikoiksi eteenpäin varastoon arestiin. Jos vihaan ja pelkään hämähäkkejä niin en löydä sanaa mitä täit minussa aiheuttaa. Itselläni oli lapsena kerran täitä ja siitä jäi niin kamala kammo ettei se näköjään ole poistunut aikuisuuteen mennessäkään. Kiitos ettet jakanut mitään täi kuvamateriaalia niin kuin koko lukemisen ajan pelkäsin, saan jo pelkästä kuvasta tai ajattelemisesta ahdistuskohtauksen. Ihanaa, että joku toinenkin on samanlainen kuin minä, eli kerralla tekee homman hyvin niin eipä tarvi viikkoja kummastella kun niitä aina vain löytyy päästä uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)