perjantai 15. syyskuuta 2017

Viikkokatsaus

Hirveästi on pitänyt postata yhdestä jos toisesta aiheesta, mutta loppumetreillä ne ovat kuitenkin lipsuneet käsistä. Saatte sen sijaan pläjäyksen sekalaista sorttia.


Olen tapellut lapsen kanssa, joka käy läpi esiteinimäisiä tunnekuohuja. Koulu ja läksyt eivät maistu, äiti on ihan k**ipää ja elämä peetä. Huokaus. Ei varmaan ole helppoa olla kolmosluokkalainen, mutta ei se äidinkään rooli ole aina kevyttä. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, että esikoisena poitsu joutuu kokemaan kaiken paljon rankemmin kuin pikkuveljensä. Hänen kohdallaan me vanhemmatkin kohtaamme kaikki uudet jutut ensimmäistä kertaa ja olemme usein hukassa. Kuopuksen kohdalla monet asiat menevät jo lungimmin.

Olen ollut esikoisen vanhempainillassa. Nyt kun kummankin lapsen opet ja luokkatilat on nähty, voin olla todella tyytyväinen siitä, että heillä on fiksut ja juuri oikeanlaisen tuntuiset opettajat. Tsempit ja kiitokset kaikille opeille, että olette olemassa ja teette tärkeää työtä!
 
Tapasin kerrassaan mukavan blogikamun, kun Meidän elämää -blogin ihana Anu kutsui minut mukaansa hikoilemaan todella haastavalle toiminnalliselle treenitunnille. Saatoimmekin todeta, että harvoin sitä tapaa ihmistä ekaa kertaa niin, ettei pysty puuskutukseltaan edes puhumaan kunnolla :D  Uudet treffit kenties vähemmän hengästyttävissä merkeissä ;)  Kiitos Anu, että pyysit mukaan. Olit kyllä tosi rautainen mimmi ja sain todella tsempata, että pysyin perässä edes jotenkuten. Oli huippua, ja nähdään taas! 




 
Olen iloinnut uudenlaisesta kuntoiluinnostuksesta. Elokuussa kaivoin esiin uuden - tai oikeastaan kivikautisen vanhan - treeniohjelman. Sen myötä salilla käyntiin on tullut ihan uudenlaista boostia, haastetta ja tuloksia. Vaikka paino ei ole tippunut yhtään, niin kropassa huomaa jo nyt pieniä orastavia muutoksia. 

Tunsin ensi kertaa syysväsymyksen oireita. Aamuisin ei enää ole yhtä helppo herätä (jos nyt muulloinkaan) ja pimenevät illat eivät tunnu kivalta. Myös flunssa koputtelee ovella - kiitos työpaikan ylitehokkaan ilmastoinnin, joka saa sukat pyörimään jalassa.

Viikon työpukeutuminen on yllämainitusta syystä ollut farkut tai muut paksuhkot housut, t-paita, pitkähihainen paita ja sen päällä vielä mahdollisimman paksu neulepaita. Kaulassa huivi ja jalassa villasukat. Silti hytisyttää. Seuraavaksi alan vaatia työsuhdepilkkihaalaria.

Olen sisustanut perheenlisäystä varten. Juu, vauva tulee - nimittäin hamsterilapsi :)  Lemmikkihamsua on odotettu jo pitkään ja hartaasti ja tänään se viimein kotiutuu. Ihanaa!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

21 kommenttia

  1. Noita lasten tunnekuohuja tuntuu tulevan ja menevän. Tsemppiä sinne 😊

    Onnea perheenlisäyksen johdosta ❤️ Ja ihanaa viikkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija :) Tunnekuohut taitaa olla meidän perheen avainsana - itsekään en ehkä ole tasaisimmasta päästä ja syöksyilen tunneskaalasta toiseen. Ei ihme, jos lapsetkin on vähän samanlaisia :D

      Kivaa uutta viikkoa! <3

      Poista
  2. Onnea uudelle tulokkaalle ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kepponen :) Tässä vaiheessa toivottelen jo mukavaa uutta viikkoa! <3

      Poista
  3. Tsemppiä tunnekuohuihin! Täällä myös kiehuu ja kuohuu. Ihanaa viikonloppua ja onnea uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kuohumiset taitaa olla vähän ikuisuusjuttu. Kun aikanaan alkoi kuohua joskus vauvauhmissa, niin eipä ole loppua näkynyt. Kuohumisen muodot vaan muuttuu ajan kanssa :D

      Mukavaa viikkoa Minnalle! <3

      Poista
  4. Voi ei, te saatte hamsun. Niin ihanaa!! Varo vaan, ettei teillä ole kohta koiraa...:) Nälkä voi kasvaa syödessä :D

    Ihanaa viikkistä muru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hamsu on aivan liikuttavan söpö :) Mulla oli lapsena hamsteri ja varmaan siksikin se tuntuu niin kivalta ja kotoisalta otukselta.

      Ihanaa uutta viikkoa sinne myös muru! <3

      Poista
  5. Meillä kolmosluokkalainen elää tällä hetkellä autuasta latenssivaihetta ja on ehdottomasti porukan tasaisin ja rakentavin.

    Välillä käy melkein sääliksi nuorta diplomaattia uhmaikäisen pikkuveljen ja teini-ikäisen isosiskon puristuksessa. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Latenssivaihe kuulostaa hyvältä, vaikka onhan noissa uhmis- ja teinikuohunnoissa varmaan ihan riittävästi haastetta :D Meillä tuo diplomaattivaihe taisi olla ja mennä, mutta ehkä se vielä palaa (joskus).

      Mukavaa viikkoa! <3

      Poista
  6. Täällä kans yksi esiteini ja sen omituiset käytöstavat. Murrosikäisen kanssa menee paljon helpommin.
    Ihanissa puitteissa tapasitte Anun kanssa, ei kuin uudestaan vaan treffeille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosiaan ihanat puitteet tavata! Hikoilu ja hyvä seura on ihan parhautta :) Ja tuo toiminnallinen treeni ja koko se Anun treenipaikka oli aivan huikaisevan hienot, vau! Sen endorfiinin avulla jaksoi hyvin seuraavan päivän kuohunnatkin lasten kanssa :D

      Hyvää syysviikkoa Nannille! <3

      Poista
  7. Nuo tunnekuohut on kyllä NIIN tuttuja, onneksi juuri tällä hetkellä meillä on menossa ehkä vähän seesteisempi vaihe, onneksi, mutta seuraavaa kuohua odotellen! Ja älä suotta sure esikoisen puolesta, kyllä ne selviää😊. Itse olen esikoinen ja selvinnyt ja samoin näyttää tuosta meidän esikoisesta tulevan ihan ok tyyppi. Esikoisella on sitten ehkä jotain eri oikeuksia muihin nähden, esim. uudet harrastusvälineet ja vaatteita...

    Oli tosi kiva nähdä, vaikka sinänsä puhetta ei kyennytkään tuottamaan, mutta mennään ensi kerralla johonkin muualle. Olintosi kiva kun lähdit ja kyllähän sä pistelit mene,ään kuin vanha tekijä ja kunto oli kyllä kohdillaan sulla!

    Oi meillä olisi poika kateellinen tuosta hamsterista, meillä kun on toivottu milloin hamsteria ja milloin kania🤣, mutta toistaiseksi koirat saa kyllä riittää!

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisella on tosiaan omat etunsa, kuten just nuo uudet välineet. Kuopus saa tyytyä vanhoihin. Ja onhan se esikoinen myös vähän sellainen tienraivaaja ja joistain jutuista meillä poitsu selvästi nauttii, kun saa olla ekana niitä kokemassa :) Vastuutakin osaa kivasti ottaa (silloin kuin ei räjähtele silmille kuin dynamiittipötkö). Puolensa kaikessa :)

      Oli superkiva nähdä ja oon vieläkin tyytyväinen, että tulin sille tunnille ja jopa selvisin hengissä. Otti kyllä koville, kun omat treenit on vähän eri tyyppisiä :D Olit just niin mukava kuin aattelinkin ja ens kerralla sit tosiaan vaikka kahville tms.

      Mukavaa uutta viikkoa, Anu! <3

      Poista
  8. Onnea uuden karvakamun johdosta <3 Pojat on varmasti innoissaan!!!
    Mukavaa alkavaa viikkoa :)
    Terkuin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pojat on tosiaan olleet innoissaan, siitäkin huolimatta, että hamsu elelee pääosin öisin ja toinen poika on päässyt näkemään sitä vain vilaukselta. Ehkä tääkin opettaa kärsivällisyyttä, että eläimen kanssa täytyy vaan odotella ja ajan kanssa tehdä tuttavuutta :)

      Ihanaa uutta viikkoa! <3

      Poista
  9. Täällä kans tunnekuohuja kolmasluokkalaisen kanssa. Tyttö kiihtyy nollasta sataan sekunneissa ja sit räjähtää :D Olen jo tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että nyt se on saanut vaikutteita äidistä, mutta mummu eli oma äitini valaisi että ihan on kuulemma samanlainen kuin minä samassa iässä. Että enemmän kai saa niitä geenejä syyttää... :D

    Samaistun kyllä tuohon että esikoinen on kyllä reppana, kun saa kohdata kaikki haasteet ensimmäisenä. Nauratti kun viikonloppuna ko. esikoinen teki englannin harjoituksia tabletilla, ja pienemmät kuunteli tarkkana vieressä. Pienemmille sisaruksille on kaikki helpompaa!

    Olikohan sun saliohjelma muuten samaa vuosikertaa kuin tuo mun vanha...? Tosin omani olen jo ehtinyt viime vuoden puolella päivittää, koska polvivamma. Sen jälkeen on keskitytty pakaroihin, pakaroihin ja pakaroihin, koska sieltä ne polvivammat juontaa fyssasin mukaan juurensa...

    Ihana hamsteri, meillä kinutaan kissaa tai koiraa. Koira sit ehkä joskus kun kaikki lapsukaiset on koulussa ja helpottaa :D (En siis usko tuohon itsekään :D), eli jo kolmen vuoden päästä, iik!

    Ihanaa työviikkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mun saliohjelma oli juurikin se sama, joka silloin joskus yhdessä otettiin! Hyvältä tuntuu taas pitkästä aikaa. Tässä välissä meninkin aika pitkään ihan mutu-fiiliksellä :D Omassa mutussa mulla vaan tuntuu olevan se huono puoli, että toisinaan lepsuilee enemmän kuin laki sallii...

      Tsemppiä sinne kolmasluokkalaisen räjähtelyihin (niin tutulta kuulostaa) ja arkeen kaikkineen päivineen! <3 Mukavaa viikkoa!

      Poista
  10. Ooh olet nähnyt ihanan Anun livenä. <3

    Meillä nyt neljättä murkkuikää viedään ja tavallaan ei niin tunnekuohuihin koskaan totu, mutta toisaalta myös tottuukin. Aina ne on yhtä rankkoja, mutta osaa niille sisäisesti jo nauraakin, että tää on taas tätä.

    Ihanaa uutta viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljäs murkkuikä - sille voi jo nostaa hattua! :) Hyvin ootte tsempanneet läpi kaikki eri vaiheet. Täältä tullaan perässä kahden pojannatiaisen kanssa :D Aina kyllä tuntuu olevan jokin ihme vaihe päällä (niinkuin varmaan itselläkin).

      Ihanaa viikkoa Tiialle! <3

      Poista
  11. Sinun arkesi kuulostaa ihan mukiinmenevältä. Ne on esiteinien elämässä aina niin suuria juttuja kaikki, eikä taatusti kiinnosta koulu. Ja vanhemmat on tosiaan esikoisen kanssa aina uuden edessä. Kummallista! Vaikka itse on nähnyt omat vanhempansa silloin kun itse oli teini, ei osaa itse käyttäytyä yhtään mallikkaammin ja eri tavalla, vaikka toisin tuolloin vannoi!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall