keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Joukkojenhallinnasta henkilöstön johtamiseen

Lasten olemassaolon aikana on tullut venyttyä jos jonkinlaiseen rooliin. Ensin sitä oli tietysti ihan vain läheisyyden ja rakkauden antaja, kävelevä maitobaari sekä jätehuoltaja =kakkavaippojen logistiikan hoitaja. Aika pian myös ammattimainen yövalvoja, sairaanhoitaja ja yleisviihdyttäjä. Sitten rooleihin tuli mukaan kokki, keksijä, kiipeilyteline, hc-siivooja, tuutulaulujen laulaja, vaatehuoltaja ja autonkuljettaja. Oikeastaan sellainen yleisnainen jantunen, jolta käy melkein mikä vaan, ja jos ei käy, niin sitten opetellaan.
 
Lasten uteliaisuuden ja tiedon kasvaessa on pitänyt itsekin venyttää omien (jo kutistuneiden) yleissivistyksellisten tietotaitojen rajoja. Niin miten ne järvet oikeastaan syntyivätkään, entä maailman kielet? Kuinka suuri on avaruus ja kuinka paljon maailmassa on hiekanjyviä?

Vielä vuosi-pari sitten poikien kanssa pärjäsi pitkälti armeijamaisella käskytyksellä, ja edelleenkin tämä on toki vahvassa roolissa. Tule tänne, pese hampaat, syö puuro, pue vaatteet, nyt mennään. Sanoisin sitä joukkojenhallinnaksi. Pikkutyypit pitää saada toimimaan halutulla tavalla mahdollisimman tehokkaasti, mikä sivulauseella sanoen on tietenkin ihan mahdotonta. Aika usein on tarvittu kovaa jöötä, vääpelimäistä karjuntaa ja joskus kovennettua rangaistusta = arestia ja kivojen juttujen pois jättämistä.

Arjen logistiikkaa.


On pitänyt hallita logistiikkaa, kun joukkoja on siirrelty paikasta toiseen, aikataulutettu ja sumplittu kaikkia mahdollisia ja mahdottomia asianhaaroja. Tätä menoa minut - tai meidät kaikki äidit - voisi melkeinpä palkata pienen kuljetusyrityksen logistiikkaa pyörittämään.

Muonituskomppania toimessa. Joo, miinusta muovikasseista,
kun logistiikan suunnitteluosaston prosessit pääsivät tässä kohtaa pettämään...



Viime aikoina mukaan on tullut uusia osaamisalueita, kun joukkojenhallinnasta ja pikaratkaisuiden keksimisestä on pitänyt ottaa harppauksia kohti pitkäjänteisiä henkilöstön johtamisen taitoja. Nykytilanteessa tarvitaan leadershipiä - ihmisten johtamista - yhä vahvemmin.
 
Varsinkin 3-luokkalainen on jo jonkin aikaa ollut siinä vaiheessa, että pelkkä simppeli käskytys ei riitä. Tarvitaan yhä enemmän psykologista silmää ja taitoa motivoimiseen. Kun poika velloo toisinaan huonommuuden tunteissa, esipuberteettia muistuttavissa tunnekuohuissa ja henkisissä kasvukivuissa, tarvitaan erityistä hienotunteisuutta ja psykologiaa - tai toisaalta hetkittäin ronskia eteenpäin lykkimistä. Erityisherkän lapsen kanssa operoiminen muistuttaa toisinaan dynamiittipötkön kanssa toimimista. Pitää visusti varoa, ettei räjähdä silmille. Ja joskus räjähtää silti - jos ei muuten, niin omat hermot.
 
Viime aikoina on jouduttu tappelemaan tekemättömien läksyjen ja motivaation puutteen kanssa. Nyt jo, oli ensimmäinen kauhistunut ajatukseni. Jos nyt on tällaista, niin mitä sitten myöhemmin? Mutta ei auta kuin siirtyä joukkojenhallinnan taidoista henkilöstöjohtamisen pariin. Yrittää valaa tyyppeihin motivaatiota ja uskoa omiin kykyihinsä. Löytää piilevät taidot, kaivaa esiin oppimisen halu ja ymmärrys siitä, miksi koulua käydään ja töitä tehdään. Pitää löytyä tsemppihenkeä ja haluttuihin tuloksiin pääsemistä.
 
Eilen illalla umpiväsyneenä käydyn läksytaistelun jälkeen totesin, että taidan tarvita opintoja johtajuudessa. Missä olisi se opisto, jossa tarjotaan muuntokoulutusta joukkojenhallinnan taidoista leadershipiin ja henkilöstön viisaaseen johtamiseen?

Henkilöstö toimessaan. Esimies seuraa olkapään takaa ;)


PS. Leadershipin ohella äidin toki pitää hallita management, eli perheen toiminnan ja toimintaprosessien johtaminen. Siitä kenties toisella kertaa ;)
  

15 kommenttia:

  1. Tuo management sisältää ehdottomasti tuon aviomeheksikinnkutsutun tyypin ohjausta ja hallintaa ym kaikkea mahdollista 😀

    Mä tarttisin kans jotain koulutusta leadershiomentin saralla, jotenkin meinaa tuo pinna olla kovin herkkä välillä. Tosin nuo sivistävät opinnotkaan ei olisi pahasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meidän pitäisi lähteä miettimään joskus näitä management- ja leadership-haasteita vaikka lasillisten äärelle. Joukkovoimalla ja naisenergialla moni probleema ratkeaa, eikös :)

      Poista
    2. No mutta sähän sen sanoit :) Supernaiset liikkeelle...

      Poista
  2. Meillä on kaikilla lapsilla ollut sellainen 9v uhmakriisi. Ennen ihan rauhallinen lapsi saa romahduskohtauksia sekä hurjia raivokohtauksia. Meidän aurinkoinen ja leppoisa kuopuskin potee tätä vaihetta. Keskimmäinen joka hetki sitten poti samaa itsekin, katselee silmiään pyöritellen pikkuveljeään, että onpas kauheaa käytöstä.

    Kolmosella myös koulun viehätys alkaa haihtua, joten lapsia pitää tsempata enemmän tai vähemmän. Koulusa tulee myös paljon uusia aineita. Sanoisin, että varsinainen tsemppaus on meillä alkanut neloselta, kun kaksi isompaa on valinnut A2-kielen. Opettajan on tietysti se koulun tiukin ja vanhanaikaisin (ihan hirveästi vihkoon kirjoitusta, josta ei osalle oppilaista ole juurikaan hyötyä), joten olemme miehen kanssa joutuneet kielten opetukseenkin. Meillä lapset ovat tehneet omatoimisesti kaikki muut läksyt. Ruotsin kuuntelutehtävät ovat muuten välillä sen verran haastavia, että minunkin pitää kuunnella ne pariin kertaan ennenkuin pystyn neuvomaan vihkoon kirjoituksessa.

    Sivistävät opinnot eivät välttämättä auta, pitäisi olla jotkut rautahermot. Tai joku rauhoittava lääkitys :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä lohduttavaa, että muuallakin ilmenee tätä 9v kriiseilyä ja koulunkäynnin + motivaation kanssa painimista. Todellakin se uutuudenviehätys ja kuherruskuukausi koulun kanssa on nyt ohi ja pitää alkaa painottaa yhä enemmän sitä, että koulu ja elämä nyt vaan on pitkälti työntekoa ja vääntämistä.

      Tässä odotellessa, että läksyt ja velvollisuudet alkaisi pojalta sujua, tarvitsisin kyllä jotain todella tujakkaa rauhoittavaa lääkitystä :D

      Poista
  3. Ainakin juuri nyt uskallan lohduttaa sinua, sillä kokemuksesta ihan täällä kotirintamalla (:P) on juuri tuosta motivoimisen vaikeudesta, mitä tulee koulunkäyntiin ja läksyihin. Nuoremman kanssa oltiin AIVAN hermoriekaleita, kun hän kävi alaluokkia. Koulusta tuli pelkkää sanomista, ei koskaan mitään hyvää, ja läksyjen teko kesti ihan joka päivä ikuisuuden. Jos mulla töissä riittää pinna lapsille oikein hyvin, niin kotona se loppui alta aikayksikön. Jossain vaiheessa alkoi helpottaa. Nykyään nuorinkin tekee läksyt oma-aloitteisesti (on kasilla) ja huolii mun avun esim. kokeisiin lukiessa, mutta aika harvoin enää muistan olla kamalan huolissani hänen koulunkäynnistään.:) Murkkua on jonkin verran, ja koska tämä nuorempi on aina ollut kovin temperamenttinen ja selväsanainen (jopa silloin kun ei vielä osannut puhua), olen pelännyt, että mitä kamalaa seuraa murkkuiästä. Toistaiseksi on mennyt suorastaan helpommin kuin isoveljensä sulkeutuessa itseensä joskus yläkoululaisena...
    Pää pystyyn Tuula!<3 Näiden vuosien kokemuksien jälkeen olet valmis minkä tahansa ison firman johtoon.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidankin alkaa valmiiksi näpytellä cv:tä siihen kuntoon, että voin hakea jonkun firman johtajan pestiin viimeistään poikien teini-iän aikoihin ;D

      Täytyy vaan toivoa, että meilläkin tuo esikoinen alkaisi ottaa lusikkaa kauniiseen käteen ja taipua suosiolla koulunkäynnin perusjuttuihin. En tiedä miten tää kolmosluokka nyt tuntuukin alkaneen niin tahmeasti, kun kaikki muut jutut kiinnostaa paitsi se koulu... Ehkä se tästä vielä. Eka ja toka luokka menikin kumman iisisti, joten ehkä nyt sitten maksellaan jotain mukavuusvelkoja takaisin.

      Poista
  4. :)

    kolme sanaa: lego play facilitator - tässä on sulle managementtia ja liiderishippiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nevö hööd, joten pitänee ottaa selvää. Ehkei legojen aika olekaan vielä ohitse meidän huushollissa..? :D

      Poista
  5. Joskus on management taitoja ja joskus ei :). Väsyneenä ei.

    Management taitoja tarvittaisiin myös itsensä johtamiseen ja siihen, että saa persiin ylös tuolilta tai sohvalta järkeviin puuhiin, esim siivoukseen, ruuanlaittoon tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näitä johtamisen ja manageroinnin taitoja tosiaan tarvitaan ihan joka päivä. Paitsi että perheen tyyppejä pitää osata johtaa, pitää huolehtia myös kaikenmaailman talousasioista ja "firman" prosessien virtaviivaisuudesta :D (Meillä tosin se virtaviivaisuus tökkää pyykkikasoihin - kehittämisen paikka..?)

      Poista
  6. Isot yritykset ja pienemmätkin, ovat jo aikoja sitten huomanneet, miten loistavia johtajista tulee suurperheiden äideistä. Sitä äidin johtamiskykyä ja -taitoja on vain äärettömän vaikea kuvailla CV:ssä, mutta toivottavasti meidät kaikki joskus huomataan, miten hyviä johtajia me olemme.
    Meillä tuo läksyjentekomotivaatio oli välillä hukassa jo ekaluokalta lähtien, eli sitä taistelua on kyllä käyty. Nyt on vielä esikoisen lopputyö kesken, joten täällä äiti jännittää, pitääkö ottaa viikko lomaa loppuvuonna ja lähteä pitämään pojalle jöötä työnteossa. Valmius on kyllä! Olen huomannut itsessäni sen ikävän piirteen, että mun tulee yritettyä johtaa niitä vieläkin, vaikka ovat jo omillaan. Nyt niiden pitäisi antaa oppia ja erehtyä itse. Mutta ei vain kykene!
    Ihanaa ja rentouttavaa tulevaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän varsin hyvin tuon, että vielä isoillekin lapsille tekee mieli pitää jöötä ja pitää huolta, että hommat tulee tehtyä. Voin hyvin kuvitella, että itsekin teen samalla lailla :) Vaikka lapset kasvavat, niin ehkä meidän äitien on vaikea päästää irti. Ja ehkä hyväkin niin.

      Ihanaa tulevaa viikonloppua sinne myös <3

      Poista
  7. Hei Tuula,

    koulujuttuihin; itse huomasin lapsen alakoulun aikana, että juurikin kolmas luokka sekä viides luokka olivat niitä hankalimpia. Silloin tuli uusia aineita sen verran lisää, että työnteko kouluhommien eteen lisääntyi melko paljon. Meillä kouluhommat ovat sujuneet suht iisisti, mutta kyllähän se vissiin on äidin puolelta vaatinut sitä manageroimista jonkin verran. Nyt seiskaluokkalainen ja saapi ottaa koko ajan enemmän vastuuta omista koulujutuistaan. Mutta kyllä minä silti tarkistelen ja kyselen, että onko hommat hoidossa ;) Mihinkäs se koira karvoistaan pääsisi.
    Komentelu hommiin olen kyllä monta kertaa miettinyt, että pitänee nauhoittaa kaikki käskyt, niin voipi sitten vain soitella niitä eikä turhaan rasittaa äänijänteitään. Kun kaikki tapahtuu aina kohta eikä heti ;)
    Onneksi huomenna on taas perjantai ja viikonloppua niin saadaan ottaa rennommin :)
    Eli rentouttavaa viikonloppua sinne!
    Terkuin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo uudet aineet kyllä tuovat uutta jännitystä lapselle. Vaatimukset pikku hiljaa kasvavat ja ei se varmaan sitten ole ihmekään, että tulee känkkäränkkiä ja harmituksia. Vaatii varmaan oman aikansa, että tottuu uuteen rytmiin :)

      Onpa tosiaan ihanaa, että viikonloppu on jo ovella. Lepo tulee tarpeeseen :) Mukavaa viikonloppua Johannallekin!

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)