maanantai 17. heinäkuuta 2017

Laiskan lomailijan viikkoraportti nro 2

Viikonpäivät menevät sekaisin, kellonajatkin. Viikot sentään eivät ja olen hetkittäin tuskallisen tietoinen siitä, kuinka monta viikkoa/lomapäivää vielä/enää on jäljellä. Ihan riittävästi onneksi vielä kuitenkin.
 
Suunnilleen viikon aikana olen ainakin...

... hengannut iltasella Hatanpään arboretumissa ja ihastellut kaikkea kaunista. Pojat eivät kyllä jaksaneet ihastella mitään, mutta jaksoivat jahdata pokemoneja sen aikaa, kun minä valokuvailin ja nuuskin ruusuja. 




...leiponut kakun 9-veelle ja laulanut perheen kanssa onnittelulaulun. Ajatella, että esikoinen on jo tuon ikäinen! Viralliset synttärijuhlat taitavat tänä vuonna (äidin helpotukseksi) jäädä väliin ja sen sijaan kahvitellaan vähän siellä ja täällä, jos niikseen tulee.


... istunut iltaa ystävän luona, syönyt herkkuja ja puhunut sielun kyllyydestä ♥  Aiemmin viikolla näin myös toista ystävää. Luksusta tällainen hengenheimolaisten treffailu monta kertaa viikossa!


... käynyt kuopuksen kanssa uimassa. Paitsi ettemme uineet, koska vesi oli niin järkyttävän kylmää.



...startannut uuden kierroksen tunnevalokuvauksen verkkokurssia. Ensimmäisen viikon teemana oli mm. ottaa Minä irti -kuva. Koska olen aina ollut - tai ainakin luullut olevani - ihan nössö, mutta uni- ja mielikuvitusmaailmani on ollut sitäkin villimpi, niin kuvasin itseni unieni supersankarina ;)  Jäin vain miettimään - osittain viisaan kurssipalautteen takia - että miksi meillä on itsestämme sellainen käsitys kuin on. Olenko minäkään oikeasti niin nössö kuin olen aina luullut? Vai olenko sittenkin oikeasti rohkea, mutta olen jostain syystä ottanut itselleni roolin, jossa olen ujo ja arkaileva? Miksi ihmeessä olen vapaaehtoisesti pienentänyt itseäni koko elämäni ajan? Jos nyt ryhtyisin rohkeaksi ja uskaltavaksi, niin mihin vielä päätyisinkään?




Seuraavaksi ohjelmassa on pari yötä hotellissa ja valmiiden pöytien äärellä. Oi autuutta! Matkavarusteina on mm. äidille korvatulpat ja (pieni) pullo viiniä, ihan noin niinkuin hermolääkkeeksi kaiken varalta ;) 
 
Letkeää kesäviikkoa!

15 kommenttia:

  1. Supersankarikuvat ovat hauskat ja hienot!

    Mukavia hotelliöitä :) Valmis pöytä on aina perheenäidille hieno juttu. Itsehän alan viikon jälkeen olla kypsää kauraa siihen, että ajan 25km suuntaansa kuskatakseni perheeni paikalliseen kebab-pitseriaan :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne pari hotelliyötä tekivät superhyvää. Valmiit aamupalapöydät ja sapuskat on ihan luksusta :) Tosin kääntöpuolena on pienessä huoneessa kumuloituva lasten älämölö... Mutta mukavaa oli silti.

      Toivotaan pieniä luksushetkiä meille äideille jatkossakin ;) Mukavaa viikkoa sinne!

      Poista
  2. Pakko sanoa ensimmäiseksi, että olet Tuula todella kuvauksellinen nainen!<3 Sussa on sellaista hehkua linssin toisella puolella.<3

    Kuulostaa juuri hienolta lomaviikolta! Mikä lie luterilainen työjuttu päässäni koko ajan. Siitä yritän oppia eroon.:D Ja hei, tuollainen valokuvauskurssi alkoi kiinnostaa! Kerro, kerro! Olisi ihana joutua hieman pähkäilemään kuvausjuttuja.:)

    Loistolomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos superpaljon <3 Ihanasti sanottu! Tuo kurssi on nimeltään Vaikuttava valokuva ja se on kerrassaan ihana :) Saa olla vähän luova ja leikkisä plus katsoa muiden upeita kuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Se varmaan alkaa taas joskus uudelleen. Suosittelen lämpimästi :)

      Poista
  3. Kivat ASENNEkuvat!

    Lomasta nauttimista ja erityisesti siitä, että pääsee valmiiseen pöytään! Oletteko menossa Aulangon kesäteatteriin? Siellä meni jokin kiva lasten näytelmä, meidän muksut oavt aikaimpina vuosina tykänneet!

    Ihanaa lomaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru, nauttimista sinnekin! <3 Ei käyty kesäteatterissa mutta tehtiin kaikkea muuta kivaa :)

      Poista
  4. Ihan mahtavat kuvat susta, etenkin tuo uhmakas valomiekkakuva! Olet upea pakkaus ja ihanaa, että loma maistuu. <3 Kivaa loman jatkoa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Unissani olen joskus tuollainen supersankari ja taistelen ties mitä pahiksia vastaan. Tosielämässä tunnen olevani paremminkin nössö - mutta toisaalta olenko sittenkään, en tiedä... :)

      Mukavaa kesäfiilistä sinne! <3

      Poista
  5. Ihanat kuvat!

    Mulle tulee aina välillä sellainen hetkellinen olo, että mistäs MINÄ voin tietää, millainen minä oikeasti olen! Sitä on kai taipunut elämänsä aikana niin monelle mutkalle, että välillä alkaa itseäkin epäilyttää. Mistä voi tietää, mikä on jotain ihmisenä kasvamista ja vääjäämätöntä tehtyjen valintojen tulosta - ja mikä taas on ehkä turhanpäiväistäkin sopeutumista... ja just itsensä pienentämistä?!

    Tai jos meille toistuvasti sanotaan ja annetaan ymmärtää, että "olet sellainen tai tällainen", niin alammeko itsekin uskoa siihen ja käyttäytyä sen mukaisesti?

    Viimeistään keski-ikäisenä on tosi tärkeää alkaa kuunnella itseään ja tutustua itseensä uudelleen, jos on sattunut esimerkiksi pikkulapsivuosien aikana menemään itseltään hukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja ja just noita ajatuksia olen itsekin tässä pyöritellyt. Kainenlaisia rooleja sitä on kantnut tähän asti ja osa niistä onkin ollut ihan minua. Mutta mitä muuta vielä mahdankaan olla ja millainen olen ihan todella sisimmäni? Elämä on löytöretki itseen... :)

      Halit ja mukavaa kesäfiilistä! <3

      Poista
  6. Ihanan kuuloista lomailua! Tuo valokuvauskurssi kuulostaa tosi mielenkiintoiselta :D

    VastaaPoista
  7. Ihana kakku. Kyllä ne päivät menee lomalla sekaisin...pitää itsekin välillä tarkistaa, että mikä päivä on!

    VastaaPoista
  8. Ihanaa hotellilomaa sinulle mahtava supernainen! Minä yritän kerätä supervoimat ja pyöräilen perheen kanssa rannalle hermoja menettämättä.

    VastaaPoista
  9. Sulla on ollut ihana loma ja onneksi sitä on vielä jäljelläkin. Nuo kuvat arboretumista ovat ihania ja kakku näyttää niin herkulliselta. Olisinpa päässyt maistamaan. Ihania kuvia nuo supersankari -kuvat. Rohkeutta vaan elämään Tuula! Ihanaa loman jatkoa, minullakin vielä viikko jäljellä!

    VastaaPoista
  10. Olipa hyvä kysymys tuo, onko ihminen oikeasti sitä mitä luulee? Mä itseasiassa uskon että itseään katsoo hieman väärin. Veikkaan et etenkään sinä et ole nössö. Oot ehkä joskus ollut ja edelleen luulet olevasi.
    Mä olen aina ollut ujo, kunnes 25 vuotiaana opettelin siitä pois. Eli kumpi mä olen: ujo joka teeskentelee rohkeaa vai olenko jo rohkea oikeasti?

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)