Kierrosluvut / Erityisherkkyydestä

Ihan niinkuin autoilla, on meillä ihmisilläkin yksilölliset ja ihanteelliset kierroslukumme. Jotkut vääntävät hyvin matalilla kierroksilla, toiset vähän korkeammilla. (Tämä ei liene autoteknisesti ajatellen kovin tarkka väite, mutta ei anneta sen nyt häiritä.) Kun kierrokset ovat meille ihanteellisella tasolla, tuntuu eteneminen vaivattomalta ja mukavalta. Erityisherkillä ihmisillä tuppaa helposti menemään ylikierroksille, jos tekemisiä tai aistiärsykkeitä on liikaa. Silloin alkaa ns. moottori kuumeta, eikä se tee hyvää. Toisaalta liiallinen löysäily alikierroksillakaan ei ole hyväksi.

Erityisherkkyydestä puhuttaessa kuulee toisinaan termit "ylivirittyminen" ja "alivirittyminen". Nuo kuvaavat juuri niitä äsken mainitsemiani vertauskuvallisia kierroslukuja.

"Hermojärjestelmän herkkyys ilmenee mm. tavallista herkemmin ja voimakkaammin kohoavina stressihormonitasoina  [...] Liika stimulaatio aiheuttaa erityisherkälle helposti lyhyt- tai pitkäkestoisen ylivireystilan (muutamasta tunnista useisiin päiviin)."

Minulle käy helposti juuri noin, kun päivissä ja viikoissa on ollut liikaa tekemisiä, aikatauluja tai ärsykkeitä kuten melu, rauhattomuus, keskeytykset. Joskus mieluisatkin tekemiset heittävät kropan ja mielen ylikierroksille, kun innostuessaan ahnehtii liikaa. Jos liialliset tekemiset ovat vastentahtoisia, on ylivirittyminen lähes varmaa.
  
Tänä viikonloppuna muistui taas mieleen ylivireyden huonot puolet. Viime viikkojen aikana minulla on ollut turhan vähän tyhjiä hetkiä ja hieman liikaa kaikkea suorittamista. Olen juossut tekemisten perässä siinä määrin, etten ole oikein itse pysynyt perässä. Minuus on ollut vähän hukassa ja olo sen mukainen - valju, kiukkuinen ja ahdistunut.
 
Kuvittelin, että viikonloppu olisi korjannut tilanteen, mutta kuinkas kävikään. Jatkoin juoksemista, enkä osannut hellittää. Lauantaina kävin aamusalilla ja vedin tiukan treenin, juoksin kaksi kertaa kauppa-asioilla, perkasin pyykkikasoja, järjestelin, tein pitkän reippaan kävelylenkin, mietin poiken harrastuksiin liittyviä aikatauluja ja kaiken lisäksi syynäsin ja nipistelin vartaloani pahansuovasti ja tuomiten, mistä tuli lopullisen uupunut ja paha mieli. Illalla, kun olin istahtamaisillani sohvan syvyyksiin, päätin sittenkin pestä kylppärin kaakelit. (Kuka hullu sellaistakin nyt lauantai-iltana ryhtyy tekemään?!)

Kun lopulta pääsin sinne sohvalle, en osannut lähteä nukkumaan järkevään aikaan, vaikka silmät lupsahtelivat kiinni. Kun vihdoin pääsin sänkyyn, meni yö levotonta koiranunta nukkuen. Säpsähtelin hereille vähän väliä, murehdin samoja pikkuasioita moneen kertaan ja lopulta stressaannuin siitä, etten saanut nukuttua. Ihan selvät ylikierroksethan siinä pauhasivat pääni sisällä ja kropassa. Heräsin entistä väsyneempänä ja nahistuneempana.

"Yliviretuntemuksia voivat olla esim. [ote]
  •     sisäinen tärinä tai lepatus
  •     tavallista herkempi liikuttuminen tai itkuisuus
  •     rytmihäiriöt
  •     aivosumu, epätodellinen olo
  •     keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet
  •     loppumaton ajatusmyllerrys
  •     univaikeudet (ylivireestä tai ylikuormittumisesta johtuvat)
  •     ahdistuneisuuskohtaukset, paniikkikohtaukset, sosiaaliset pelot"


Sunnuntai onkin mennyt melko laiskoissa merkeissä. Olen lähinnä juonut kahvia, järjestellyt valokuvia tietokoneella ja miettinyt uutta blogi-ilmettä. Kaikki asioita, joista pidän, kun niitä saa tehdä omaan tahtiinsa. Olo on sumuinen ja väsynyt, mutta nyt taas muistan, että kierroksia pitäisi saada alas jollain konstilla.

Kalenteri näyttää uhkaavasti täyttyvän lasten harrastuksista, kun pian koittaa ylimenokausi talven ja kesän harrastusten välillä. Tiedossa on roudaamisia sinne ja tänne, hankalia aikatauluja ja sumplimista monenmoisten ehtimisten kanssa. Vaikka tekisi hurjan hyvää nähdä ystäviä ja tehdä jotain itselle mieluista, niin en uskalla buukata enää yhtäkään menoa, tai saan hermoromahduksen pelkästä ajatuksesta.
     

Minulla taitaa olla ikuisena haasteena pitää kierrosluvut itselleni sopivina. Työssäkäynnin ja lapsiperheen puristuksessa se ei aina ole helppoa - joskus suorastaan mahdotonta. Kodin siisteydestä en enää jaksa niuhottaa, vaikka sotkut joskus ärsyttävätkin. Kukaan ei tiettävästi ole sairastunut kodin epäjärjestyksen takia, mutta uupumuksen ja lepäämisen puutteen takia on hyvinkin mahdollista pimahtaa tavalla tai toisella (been there). Seuraavaksi pitänee alkaa tinkiä ruuasta - kai valmisruuallakin pysyy hengissä? - ja jättää joskus lasten harrastuksia väliin. Kaikkea ei vain jaksa.

Ja ennen kaikkea, arjessa pitää muistuttaa itselleen: hengitä ja rauhoitu - kaikki on hyvin ♥

Onko teillä muilla taipumusta olla ylivireystilassa ja kärsiä sen sivuvaikutuksista?
 

Lainaukset: Erityisherkän elämää / Suorittamisesta, ylivireydestä ja alivireydestä
 

22 kommenttia:

  1. Minä en kovin herkästi reagoi ärsykkeisiin ja joudu ylivireystilaan, mutta ei se vieraskaan asia ole. Kun päivästä toiseen kahlaa tunteja lävitse erilaisten tsekkilistojen kanssa ja kyttää koko ajan kelloa, niin välillä on todella vaikea rauhoittua. Saattaa iskea sellainen levottumuus, että pitäisi olla menossa johonkin tai tehdä jotain. Töissä alan pomppimaan asiasta toiseen sen sijaan, että hoitaisin yhden homman kerrallaan. Silloin pitää jotenkin vaan osata rauhoittaa itsensä ja lopettaa se säheltäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidemmän päälle kenellä tahansa menee ylivireystilaan ja siitä uupumukseen, jos on jatkuvasti liikaa aikatauluja, kiirettä ja tekemisiä. Tämä aika (työt, lapset ja lukuisat tekemiset) ei ole ehkä sitä ihan helpointa ja väljintä. Aina on jotain meneillään ja takaraivossa tykyttää tekemättömien asioiden lista... uhhuh.

      Minulla on tainnut olla jo pidemmän aikaa tuota keskittymiskyvyn puutetta töissä (ja varmasti kotonakin). Ajatukset eivät pysy kasassa, harhailen eri töiden välillä, enkä meinaa saada aloitettua uusia hommia. Tehotonta ja tökkivää meininkiä kerta kaikkiaan...

      Jospa tällä viikolla pääsisi iltaisin ajoissa nukkumaan ja saisi ladattua sillä tavoin akkuja :)
      Rentoutta viikkoon! ♥

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta! Viime viikko ja viikonloppu viritti minut sellaiseen tilaan, että sunnuntai-iltana tuntui, että pimahdan. Ja ehkä se näyttikin siltä muista perheenjäsenistä. Nyt olisi vielä aika nukkua, mutta virittynyt mieleni herätti liian aikaisin. Yritän hengitellä ja rauhoittua uuteen viikkoon. Mukavaa ja ei liian kuormittavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan siinä helposti käy, että ylivirittyneessä tilassa ei osaa rauhoittua ja herääkin liian aikaisin. Minulla kävi vähän samoin tänä aamuna. Pyörin sängyssä levottomasti ja väsyneenä, mutta uni vaan ei tullut. Nyt kyllä takuulla saisin nukahdettua, mutta nytpä pitääkin tehdä töitä... :D

      Tsemppiä sinne myös uuteen viikkoon ja toivotaan sopivaa vireystilaa! ♥

      Poista
  3. onpa hyvä Tuula, kun muistuttelet tästä asiasta: minä vasta opettelen tunnistamaan näitä ylikierroksen merkkejä itsessäni ja olen aina yhtä äimistynyt kun tajuan että "kas, tästähän tämä ärtyisyys /sumuisuus /lepatus johtuvat."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on hyvä muistutella, minäkin tuppaan unohtamaan. Sitten kun on jo myöhäistä, muistan sen taas - että olisi pitänyt jättää joitain asioita tekemättä ja sen sijaan hengitellä ja rauhoittua... Oppia ikä kaikki :) Jospa tällä viikolla olisi suotuisia tuulia ja mukavia vireystiloja.

      Kivaa viikkoa! ♥

      Poista
  4. Tuttu tilanne! Vaikka en mielläkään itseäni yliherkäksi, mutta vuodenvaihteessa olin tuollaisessa ylivireystilassa, josta lääkärikin mainitsi. Rytmihäiriöt, paniikkikohtaukset, univaikeudet, itkuisuus ym. olivat tuttua kauraa. Näiden lisäksi verenpaineeni nousi pilviin. Lääkityksellä saatiin verenpaine laskemaan ja samalla lopetin suorittamisen, ja oireet katosivat. Ja mulla tuo ylivireisyys tuli ihan vaan muutosta ja kodin laittamisesta.

    Tsemppiä uuteen viikkoon, eineksilläkin pärjää (tai sitten 10 litran kattila soppaa koko viikoksi :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuttotilanteissa minullakin on yleensä heittänyt vahvasti ylivireystilaan ja toipuminen on saattanut viedä päivä- tai viikkokausia. Siihen liittyy kuitenkin niin paljon tekemistä ja tiukkoja aikatauluja sekä sumplimisia, että vähemmästäkin pää ja kroppa rasittuu...

      Kiitos tsempeistä! Alkuviikkon on jo onneksi turvattu syömisten suhteen - syödään pinaattilettuja ja nakkimunakasta.

      Hyvää uutta viikkoa Tuijalle! ♥

      Poista
  5. Meikäläiseltä tuolla menolla palaisi käämit lopullisesti. Onneksi töissä on helpotettu tilannetta ja ei tarvitse juosta ja saan nyt työskennellä yksin. Kotona ei ole mitään aikatauluja orjuuttamassa elämääni - onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on erityisherkälle iso helpotus, jos työn ja vapaa-ajan tekemiset voi muokata itselleen sopiviksi. Silloin ei niin helposti mene sinne ylikierroksille ja väsy liikaa...
      Minulla on mennyt jo pidemmän aikaa vähän kiikun-kaakun, että loppuuko jaksaminen ihan tyystin, vai vieläkö jaksaa puristaa. Lienee taas vakavan mietinnän paikka, että mistä kohtaa vielä voisi oikoa mutkia ja helpottaa elämää...

      Kiva kun kävit ja kommentoit :) Mukavaa viikkoa! ♥

      Poista
  6. Niin niin tuttua ja juuri se, että positiivisista asioistakin menen niin kierroksille, että seuraavana pvnä olen ihan loppu. Kerrankin kuitenkin osasin, lauantaina meille tuli vieraita, mutta valmistelin kaiken ihan rauhassa ajan kanssa, en tehnyt montaa asiaa yhtä aikaa, en kiirehtinyt ja eilen olin virkistäytynyt, koska kerrankin osasin ottaa sillä omalla temmolla.

    Vaikka olisi kuinka väsynyt, päässä voi viuhua niin ettei uni tule. Ahdistusmöykky on myös tuttu tunne, aina ei osaa edes selittää mikä ahdistaa.

    Parempi tahtisti viikko sinne, siinä omassa rytmissä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti osasit hoitaa teidän lauantaivieraiden valmistelut :) Just noin, omaan tahtiin tehden, se on mukavaa puuhaa. Ja lopputuloskin näytti todella herkulliselta ja ihanalta!

      Kun tiedostaa nämä omat rajoitteensa ja sopivan tahdin, on ehkä mahdollista elää siten, ettei ainakaan jatkuvasti mene ylivireystilaan ja väsy liikaa. Kun vaan aina muistaisi noudattaa sitä omaa tahtiaan - vaikka ainahan se vaan ei ole mahdollista...

      Ihanaa viikkoa sinne ja sopivan tahtisia päiviä myös! ♥

      Poista
  7. Mä muistan tuon ylikierroksilla olon työvuosilta. Siihen liityi väsymystä ja keskittymisvaikeutta, ärtyneisyyttä, univaikeuksia, alakuloisuutta - you name it. Ja se ei ole todellakaan helppoa päästä siitä kierteestä pois, varsinkin jos on super hektinen työ ja vapaa-aikakin täynnä lasten kuskauksia tms.

    Sun viikonloppuaikataulu kuullosti kyllä aika täydeltä, ihan jo hengästytti mua....Etkö voisi päästää itseäsi helpommalla? Koska olet sen arvoinen.

    Tsemppiä muru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, siitä kierteestä voi olla vaikeaa päästä irti, kun arki on täynnä. PArasta lääkettä olisi hiljaisuus ja väljä aika, mitä voi olla vaikea saada sinne arjen keskelle. Voi viedä pitkänkin aikaa, että on taas suurinpiirtein tasapainossa ja vaatii tsemppaamista löytää ne keinot kierteen katkaisemiseksi.

      Muiskuja ja iloa viikkoon! ♥

      Poista
  8. Elämä on kyllä niin täyttä, että ylilierrosten vaara on aina olemassa. (Ja erityisherkkyys varmasti lisää ko. taipumusta.)

    Mä en ole erityisherkkä (luulen näin, perheessämme on yksi tai kaksi sellaistakin, joten tunnen piirteitä jonkin verran). Mutta kyllähän tämä elämänvaihe haastaa vähemmän herkkääkin ihmistä tosi monin tavoin. Ja jos kokee vielä sisäistä tai ulkoista painetta minkäänlaiseen suorittamiseen, niin vähemmästäkin kierrokset nousee.

    Mun pelastus on ehkä se, että en ota hirveästi paineita mistään suoritusjutuista. Koti, lapset, työ, oma kroppa... En hirveästi stressaa. Elämähän kyllä kaataa eteen ämpärikaupalla ihan todellista huolehdittavaa ja murhedittavaa aina aika-ajoin... Mutta ainakaan en luo itse itselleni ylimääräisiä paineita siitä, miten jonkin asian pitäisi olla. Enkä stressaannu verratessani itseäni muihin. (Jos nyt ylipäänsä tulen verranneeksi.)

    Kyllä, haluaisin että meillä olisi siisti koti ja että lapset söisivät pääasiassa alusta asti itse tehtyä ruokaa. Ja haluaisin, että olisin timmi ja sporttinen kohta-nelikymppinen. Mutta jos nyt osa asioista onkin vähän sinnepäin, niin tajuan, että se johtuu siitä, että välillä preferoin lepoa ja rauhaa. :-)

    Rauhallista viikkoa, Tuula!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just levon ja rauhan arvostaminen ja niiden laittaminen monien muiden asioiden edelle on varmasti yksi avaimista siihen, että näissä sählävuosissa säilyttää edes rippusen mielenrauhastaan :)

      Luulen, että mulla juuri tuo erityisherkkyys asettaa siinäkin oman haasteensa - levon ottaminen on vaikeaa, kun kaikkien ärsykkeiden sulkeminen korvien ja silmien ulkopuolelle ei onnistu kovin helposti. Aistit ovat koko ajan vähän turhankin avoinna ja nappaavat kaiken. Pitäisi olla sellainen pehmustettu hiljainen koppi, johon pääsisin vain minä :D Myös noita paineita tunnustan ottavani jonkin verran. Siististä kodista en enää niinkään, mutta monista muista pikkuasioista. Meidän perheessä mulle on kasaantunut monen monituiset arjen asiat ja se lapsiperheen ns. metatyö, mikä kyllä kuormittaa myös aika paljon.

      Mutta aina kuin mahdollista (ja jos en ole jo pimahtanut sinne ylikierroksille big time) minäkin pistän levon ja laiskottelun etusijalle :)

      Mukavaa viikkoa Sannille! ♥

      Poista
  9. Heippa! Olen välillä silmäillyt ohimennen juttuja tästä erityisherkkyydestä, tuuminut, onko tuo se nimi, jolla minunkin "oireita" kutsutaan. Tämä blogiteksti oli ehkä eka,jonka luin kokonaan, saatan kuormittua kesken lukemisenkin niin että sisin vain tutisee ja en tiedä mihin sinkoisi juuri sillä hetkellä. En tiedä onko nämä jutut tätä vai jotain muuta. Monet reaktiot kuulostaa kyllä tutulle, ylitunteellisuuskin, jotenkin se että tuntee hyvän niin hyvänä ja pahan kovin pahana.. en tiiä. Mutta aion lueskella mitä olet aiemmin kirjoittanut, josko löytyisi punaienn lanka.Huonoa mulle tietenkin, ärsykkeitä on paljon koska meillä iso perhe, enkä osaa suojautua kunnolla. Kiitos tästä ja kivaa viikon alkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava, että löysit tänne ♥ Paljon tuosta kuvaamastasi kuulostaa erityisherkkyydeltä. Kannattaa tutustua esim. Erityisherkän elämää -sivustoon, josta löytyy paljon hyvää tietoa aiheesta: http://www.hspelamaa.net/ Paljon tässä piirteessä on haasteita, mutta kun oppii omat rajansa, oppii pikku hiljaa pitämään kiinni paremmin omista tarpeistaan ja ottamaan tilaa itselleen - koska sitä me herkkikset tarvitsemme voidaksemme hyvin :)

      Kiitos ihanasta kommentistasi ja lempeää viikkoa! ♥

      Poista
  10. Ylivireysoireilua tunnistan, joskin tänä päivänä ehkä vähemmän - ehkäpä siksi, että olen hiukan rajannut asioita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo tunnistaminen on se avainsana, että pääsee parempaan tasapainoon. Kun tunnistaa itsessään olevat piirteet ja niiden mukanaan tuomat haasteet, on helpompi pitää rajoista kiinni. Ja kun tietää tuon ylivireystilan ja siihen johtavat syyt, on helpompi välttää niitä liian kuormittavia asioita.

      Lempeyttä viikkoon! ♥

      Poista
  11. Tuo sun viimeinen pidempi kappaleesi oli tosi tärkeä. On tärkeää vähän himmailla asioilla, että itse jaksaa. Koti on siis joskus, kun lapset muuttavat sieltä pois ja miehen saa opetettua sisäsiistiksi (?). Eineksillä ja puolivalmiilla perhe elää mainiosti ja itselle saa enemmän aikaa ja joskus voi olla lapsellekin hyvä pitää vapaailta. Jos sinua stressaa, voi stressata myös lasta. Harrastuksia voi vaikka vähentää, jos tuntuu, että niitä on liikaa.
    Mä opin sen masennuksen jälkeen kummasti katsomaan asioita eri valossa ja rauhoittamaan aikaa perheelle ja itselle. Ei meidän tarvitse kaikkea ehtiä tehdä. Antaa muiden hoitaa osansa.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Himmaaminen on tosiaan avainsana, jos haluaa jaksaa jotenkin nämä ruuhkavuodet. Mulla on esim. tuo ruoka-asia vähän sellainen, josta tunnustan pitäväni kiinni turhankin hanakasti. Jotenkin olen aina ollut vastakarvaan valmisruokien suhteen ja haluaisin laittaa ruuat itse terveellisistä aineksista. Mutta aikaa ja energiaahan se kyllä vie - mulla ihan tolkuttomasti, kun en kuitenkaan ole mikään kokkausfani ja se puuha on aina kuitenkin vähän vastentahtoista. Mutta kai sitä on vähän jostain löysättävä, vaikka harmittaakin toisaalta...

      Lasten harrastukset on enimmäkseen jees, mutta sitä ihmettelen, että jo 7-8 -vuotiaillakin on kolmet treenit viikossa. Siihen vielä pelit päälle! Ei siinä pysty harrastamaan kuin sitä yhtä lajia, mikä on todella tylsää. Ja kun lapsia on kaksi (pienemmällä ei tosin ollut talvikaudella harrastusta ja nyt kesäkaudellakin futiksen treenejä on vain kahdet), niin siitä se ruuhkaisuus sitten tulee, kun lähes joka päivälle tulee kuskauksia tai joillekin päiville kahdet. Mutta niin kauan kuin pojat itse haluavat harrastaa ja jaksavat käydä treeneissä, niin pyritään se mahdollistamaan, vaikka joskus lompakko ja aikataulut natisevatkin uhkaavasti... Joitain treenejä toki on skipattu, jos lapsi ei ole jaksanut tai itse ei ole saanut kammettua ruhoaan ylös sängystä aikaisin lauantaiaamuna :D

      Löysäilyä ja irtipäästämistä yritän opetella koko ajan enemmän. Tietyt hommat on vaan hoidettava, mutta jos vaikka jostain pystyisi luopumaan :)

      Rentoa ja mukavaa viikkoa! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)