maanantai 6. helmikuuta 2017

Valoa, pieniä iloja ja ikäjuttuja

Uusi viikko on taas pyörähtänyt käyntiin ja pitkästä aikaa oli ihanaa startata se pirteissä fiiliksissä. Normaalin aamu-unisen heräämiskiukutteluni jälkeen saatoin todeta, että hei, olo on ihan ok ja oikeastaan kiva lähteä töihin! Kahdeksalta autolle kömpiessä oli jo ihanan valoisaakin.


Viikonloppuna sain virtaa mm. omasta ajasta, kuntosalilla käynnistä ja muutamista kivoista bongauksista. Vaaterintamalla onnistuin tekemään löydön facebook-kirpparilta ja kotiutin kymmenellä eurolla viisi vaatetta. Kaksi trikoomekkoa, yhden hörselömekon sekä kaksi neuletta. Toisen vanha vaate voi olla toiselle uusi kiva piristys. Tänään onkin päällä "uusi" neule ja kynsissä uutta lakkaa. Naiseuden etuja, että voi piristyä ulkoisilla pikkukikoilla ;)
 
Viikonloppuna myös herkuttelin kaikenlaista ihanaa. Lidlistä löysin bageleita, joita en ennen ollut huomannutkaan ja S-marketissa oli taivaallista maalaisleipää, namnam. Mussutin myös 200 g pussillisen suklaarusinoita, jotka ovat yksi heikkouksistani. Tosin voinen myöntää, että lähes kaikki makeiset ovat suuri heikkouteni. Suklaa, salmiakki, lakritsi, hedelmäkarkit, irttarit - kaikki menee! Punaviiniäkin kului, krhm...



Vaikkei minulla liiemmin valittamista olekaan painon suhteen, niin pari-kolme ylimääräistä kiloa killuu ärsyttävästi mukana. Tiedän, että parista kilosta nariseminen saattaa ärsyttää joitain, ja eiväthän ne kyllä maata kaada, myönnän. Silti koen uusista painolukemista johtuen oloni välillä vieraaksi ja turvonneeksi. Ja jotenkin pelkään sitä, että kun kerran olen saanut pari lisäkiloa, niin mitäs jos niitä tulee aina vaan lisää ja lisää - se olisikin sitten jo isomman identiteettikriisin paikka!

Luulenpa, että tämä ikä alkaa tehdä tepposiaan. Aiemmin olen saanut mässyttää ihan vailla rajoituksia, mutta enää se ei näköjään onnistu. Kilot jäävät jumittamaan ja kaikenlaista muhkuraa alkaa kertyä. Hyväksyn kyllä sen, että ikä saa muokata naista - niinhän sen kuuluukin. Pääkopalla vaan kestää aikansa, että oikeasti tottuu näihin iän tuomiin muutoksiin.

Taannoin muuten huomasin senkin, että tällä iällä ja kaksi lasta synnyttäneenä ei ole asiaa trampoliinille hyppimään, ellei ole ihan just sitä ennen käynyt pissalla... :D  Ensi kerralla HopLopissa kurvaan kyllä veskin kautta sinne tramppa-alueelle...  

Vatsa sisään ja heti näyttää kivemmalta :D
 
Viime aikoina olen ollut ihan koukussa Netflixiin ja Downton Abbey -sarjaan. Mikä onni, että noita osia voi katsoa putkeen eikä tarvitse odottaa kokonaista viikkoa nähdäkseen uuden jakson! Huomaan vain uppoutuvani Crawleyn perheen kiemuroihin niin intensiivisesti, että yllätin itseni murehtimasta yhden hahmon kuolemaa kesken työpäivän... Herkkis ottaa jopa tv-sarjat vakavasti :D  Senpä takia en tykkääkään katsoa mitään kovin jännittävää, kun jo tuollainen kesy sarja saa pään pyörälle!

Mitkä ovat omat sarjasuosikkinne tällä hetkellä? Otan ilolla vinkkejä vastaan.


Hyvää ja valoisaa kevättalvista viikkoa! 

9 kommenttia:

  1. Valo on kyllä huikeasti lisääntynyt lyhyessä ajassa, pakostikin siitä saa enemmän virtaa. Tänään etenkin aurinko paistoi tosi kauniisti. Kiva, että viikonloppusi oli onnistunut ostoksia myöden.
    Mä niin tiedän noista iän tuomista kiloista, tosin en koskaan ole puuttunut niihin pariin-kolmeen kiloon, kun silloin aikoinaan kun ne ekat tuli, ei ollut tätä somen tuomaa "painostusta". Ja nyt ne kaikki kolmet kilot useampaan kertaan näkyvät kyllä joka puolella :)
    Ja trampoliinille en uskalla edes vessan kautta :D

    Aurinkoa ja iloa uuteen viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tosiaan oli upea päivä! Oli niin ihanaa, kun vielä iltapäivälläkin oli valoisaa. Autoillessa saisi olla jo aurinkolasit päässä. Kaiken pimeyden jälkeen tämä valo on niin ihana, että sisällä oikein hyrisee :)

      Sosiaalinen paine - totta tosiaan! En voi sille mitään, että kun näen kuvia jostain samassa elämäntilanteessa olevasta ja minua kymmenen kiloa laihemmasta... Kyllä siinä tulee katsoneeksi sen jälkeen omaa kroppaansa turhankin ankarasti. Ehkä pitäisi vain rakastaa itseään riippumatta kropan tai kasvojen kunnosta :)

      Iloa ja valoa sinne, puss! ♥

      Poista
  2. Minäkin olen Tuijan linjoilla, kun kilot n reilu vuosi sitten tulivat, ajatus ahdisti. Nyt ne olen jo hyväksynyt, vaikka tietty toivo elää...voikun olisin taas entisissa mitoissa ja 80% vaatekaapista mahtuisi päälle.

    Ihanaa uutta viikkoa, muru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kilot hiipineet vajaan vuoden aikana, hups vaan. Jos ne olisivat tulleet viikossa, olisi vaikutus ollut varmaan aika dramaattinen. Mutta kun ne ovat tulleet hissuukseen, niin niihin on tavallaan turtunut, eikä ole edes kunnolla huomannut. Vasta kun osa vaatteista ei enää mahdukaan, alkaa havahtua... Katsotaan miten käy - saanko lisättyä liikumisen aikaa ja tsempattua herkkujen vähentämisen kanssa :) Jos nyt kilot jäävätkin, niin aina on punainen huulipuna, jolla voi hämätä ;)

      Ihanaa ja valoisaa viikkoa, muru! ♥

      Poista
  3. Taitaa nuo kilot puhuttaa meitä naisia, on niitä sitten muutama tai kymmeniä ylimääräisiä. Itselläni on kanssa kertynyt näitä kolmen kilon satseja useampi.

    Trampoliinille ei minua enää saisi mistään hinnasta ;)

    Kivaa viikon jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, minullakin vissiin alkaa kohta olla trampoliiniajat ohitse, niin kivaa kuin se onkin :D Eikä enää muuten tulisi mieleenkään mennä mihinkään hurjiin huvipuistolaitteisiin, kuten nuorempana. Ehkä ne Särkänniemen teekupit korkeintaan ovat mahdollisia.

      Kyllä tosiaan ne kilot puhuttavat meitä naisia. Sinänsä nurinkurista, kun vielä joitain vuosikymmeniä sitten laihuus oli rumaa ja runsaita muotoja pidettiin merkkinä terveydestä :) Ja kuitenkinhan nimenomaan se terveys nytkin on tärkeintä, eikä se miltä näyttää.

      Kiva kun poikkesit ja ihanaa viikon jatkoa! ♥

      Poista
  4. Hyvännäköinen mekko ja näytät siinä todella sutjakalta!

    Minulla kilo-ongelma on päätynyt jo terveysongelmaksi, mutta en saa vaan asialle mitään tehtyä. Olen selkärangaton ruuan ja herkkujen suhteen.

    VastaaPoista
  5. Viikonloppusi kuullostaa olleen oikein mukava. Tuollaiset antaa aina energiaa tulevaan arkeen. Sinulla mitään kiloja liikaa ole, ei ainakaan tuossa mekkokuvassa näy yhtään. Minulle on tullut matkan varrella kanssa muutamia, viidestä kuudesta jos pääsisi eroon, olisi hyvä... ihan olen tässä harkinnut liikuntakortin hankkimista, olis ehkä aika tehdä jotain ennen kuin on totaalisesti liian myöhäistä, haluaiisn olla vielä pitkään hyvässä kunnossa... trampoliinilla mua hirvittää ja ilman muuta pitää mennä vessan kautta😂 jos sittenkään uskaltaa... Mukavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  6. Tosi kivannäköinen tuo mekko! Se on aivan totta, että toisen vanha on aina toiselle uusi. Mulla tosin ne vanhatkin roikkuvat kaapissa ja käyttelen niitä aina tarpeen tullen. Muutaman kilon huomaan tulleen itsellenikin. Masennuslääkitys toi niitä yllättävästi ensin lisää ja sitten niitä ei kaikkia saanutkaan pois. Tosin en haluaisi palata siihen 52 kg:n jonka painoin ennen lapsia, mutta vähän voisi ehkä saada pois. Tosin koiran myötä ja pitkien lenkkien ansiosta paikat ovat kyllä kummasti kiinteytyneet.
    Tuo Dowton Abbey oli myös minun suosikkini. Se on aivan mahtava sarja. Lisäksi mä olen katsellut paljon pohjoismaisia sarjoja. Pidin kovasti sarjasta Rita, joka oli tanskalainen ja kertoi yksinhuoltaja opettajasta ja hänen perheestään. Pohjoismaiset sarjat ja elokuvat ovat ihanan elämänmakuisia ilman turhaa glitteriä. Ja yleensä kaikki englantilaiset sarjat ovat tosi hyviä. Mä olen sellainen sarjafriikki, että kaikki menee.

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)