keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Seuralaisena flunssa ja syyllisyys

Vuoden ensimmäinen viikko sujui hyvin ja rennoissa lomafiiliksissä, mutta viikonloppuna alkoi ilmaantua flunssan ensimerkkejä. Maanantaina palasin töihin ja tiistaikin kului toimistolla, vaikkakin yskien, niistäen ja nuutuneena. Tänään päätin jäädä suosiolla kotiin, kun olo on kuin jyrän alle jäänyt. Valtaisia yskänpuuskia, kurkkukipua, pää jumissa ja ylitsepääsemätön väsymys.

Mutta mikä siinä onkin, että kun ilmoittaa sairastamisesta työpaikalle, niin saman tien iskee hirveä syyllisyys. Heti alkaa itsensä tenttaaminen: olenko varmasti tarpeeksi kipeä, olisiko sittenkin pitänyt raahautua töihin, mitähän ne nyt taas ajattelevat... Pahin pelko on, että muut luulevat minun vain lusmuilevan silkasta mukavuudenhalusta. Ääk..! Miksi on niin helppoa olla ankara itselleen, kun muille kuitenkin olisin vastaavassa tilanteessa armollinen ja toivottaisin rauhallisista paranemista?

Syyllisyys on muutenkin ollut aina tiivis kumppanini. Se istuu olkapäällä milloin missäkin tilanteessa. Viimeksi se iski ruokakaupassa, kun aloin pakata ostoksia kestokassiin. Kassaneiti kysyi: "Anteeksi, mutta onko tuo meidän kassimme?". Häkellyin ihan totaalisesti, kun ajattelin, että minua syytetään kassin kähveltämisestä. Aloin hädissäni esitellä kassia, sen ryttyisiä vekkejä ja kulahtanutta ulkonäköä ja selitin ostaneeni sen jo kauan aikaa sitten. Joku toinen olisi voinut todeta vain viileästi, että ei ole kuule teidän kassinne, vaan ihan minun ikiomani! Sen jälkeen olen kirjoittanut nimeni joka ikiseen kestokassiin, mutta silti poden kassalla jotain ihme syyllisyyttä, kun kaivan kestokassit olkalaukusta. Tekisi mieli selittää jo valmiiksi, että anteeksi nyt, kun tässä kassissa on logonne, mutta ostin tämän X vuotta sitten. Argh!

Viikon asuste, villasukat.

Kelmeä bloggaaja, joka on seinääkin kalpeampi :D


Flunssa harmittaa siinäkin mielessä, että tulevana viikonloppuna piti olla tiedossa mukava pikkureissu. Pöpön takia reissu mitä ilmeisemmin peruuntuu ja totta mooses poden siitäkin syyllisyyttä... Taidan mennä kaivamaan itselleni kuopan ja otan sinne mukaan evääksi kilon suklaata!

Podetteko te muut helposti syyllisyyttä, vai osaatteko ohittaa sellaiset tunteet helposti?

13 kommenttia:

  1. Tiedän niin tuon tunteen. Lisäksi olo helpottaa yleensä lepäillessä kotona ja sitten alkaa miettiä olisiko pitänytkin mennä töihin. No ei, kun tartuttaisi muut ja siellä se ei olisi helpottanut. Pikaista paranemista ja hus pois syyllisyys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että levätessä parantuu nopeammin kuin töissä puolikuntoisena huseeratessa. Järjellä sen ymmärtää, mutta syyllisyys on kyllä ovela kuokkavieras, joka saa ajattelemaan ihan höpöjä :) Kiva kun poikkesit ja kiitos paranemistoivotuksista! ♥

      Poista
  2. Tuttua juttua. Mä olen saanut joskus kovat haukkumiset töistä sairasloman takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurja :( Haukkumiset on kyllä pahinta, ja niin väärin. Eihän sille sairastamiselle kuitenkaan voi mitään. Toivottavasti ei enää tule tuollaista kohdalle ♥

      Poista
  3. Kyllä on tuttu tunne, ihan samaa syyllisyyttä podin tässä syksyllä sairastaessani, on se vaan kummallista! Mutta parantele sinä nyt vaan itsesi kunnossa ja rauhassa ja jospa se viikonlopun menokin vielä onnistuisi, onhan tässä vielä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista, etten ole ainoa syyllistyjä. Onkohan tämä enempi naisille ominaista, että syyllistyy jopa sairastamisesta?
      Kiitos paranemistoivotuksista ♥ Teen parhaani :)

      Poista
  4. Niin tuttu tunne toi syyllisyys mullakin, vaikka järkeistämällä yritän aina päästä siitä eroon.

    Nyt tärkeintä: keskityt itseesi ja paranemiseen, muru! Höpöajatukset roskiin ja itseboostausta kehiin! Olet ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppisanoista! Minäkin yritän aina järkeillä, ja jonkin verran se auttaakin. Syyllisyys taitaa kuitenkin leijua joissain järjen ulottumattomissa, kun se ei meinaa häipyä ihan vähällä :D Mutta lepoa harjoitan nyt parhaani mukaan, ehkä tämä tästä. Puss ♥

      Poista
  5. No voihan tauti. :(

    Täällä kans joskus otetaan mittaa syyllisyyspeikon kanssa, just sen joka saa aikaan myös fiilikset huono ihminen, huono äiti, huono suomalainen, huono siivooja, huono bloggaaja, huono se ja se :´( ihan hirveäää.

    Kauppakassisotkuja ei minun ole tarvinnut selvitellä, laitoin paksulla mustilla tussilla isot rastit kestokassien pohjaan siihen koodin päälle ja omistajan nimi viereen. Arvasin, että varmasti just joku virkaintoinen kassa varmaan vielä yrittäisi rahastaa sitä nuhjaantunutta kassia useaankin kertaan. Olisi kyllä voinut se sinunkin kaupan myyjä yrittää käyttaytyä ja sanoa ihan iloisesti että hyvä kun sinulla on oma kassi mukana ja esittää että asia ok kun näytit sitä.

    Mutta juuh, kyllä ollaan vartijankopissa oltu ja syyttömänä, tottakai, ihan hirveäää. Nyt jos joutuisin siihen tilanteeseen niin kyllä kävisin vaikka ihan itse kuuluttamassa koko kauppaan että VÄÄRÄ HÄLYTYSSSSSSS. Tokmannilta ostettu fleecetakki kävi huutamaan Cittarissa kassan kohdalla ja eikun koppiin. Takissa aktivoitui joku himputin tarra mikä olisi pitänyt älytä leikata itse pois, no enhän minä tietenkään älyä tuollaisia. Tulipahan kopissa sitten se leikattua, vartija vielä kysyi että haluanko sen (huutavan tarran) mukaan niin siinä sanoin että EN TAATUSTI! Pyysin teepakettia siitä hyvästä kun oli nyt kerran väärä hälytys, selitin vielä siinä että ei kahvipakettia vaan teepaketti ja mielellään vihreää, että juon teetä, ...niin ei mitään hyvityksiä! Vaan minä jouduin kuuntelemaan sen pitkän vuodatuksen vartijalta, miten tällaisia tilanteita tulee kauppaansa kuulemma paljon ja teetättävät turhaa työtä heillä. Just. Vartijaparka :D. Ärsyttäviä tuollaisia tilanteet ja kun ei vaan aina irtoa se ärhäkkyys siinä tilanteessa.

    Parantumista ja jaksuhaleja sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kauhea, mikä hirveä tilanne :O Mikseivät jo siellä Tokmannilla napanneet pois sitä hälytarraa?? Kyllähän se melkein kuuluisi kaupan tehtäviin, kun ei voi olettaa, että ostaja tuollaisista tietäisi mitään.

      Ja vitsi miten tollo vartija/cittari! Vartijakin on asiakaspalveluammatti, mutta tuolla tyypillä oli kyllä ammattitaito totaalisesti hukassa. Vai että turhaa työtä, voi taivas sentään... ihan kuin sinä siellä nyt kiusallasi olisit saanut hälyttimet päälle :D :D Olisit kyllä ansainnut ainakin kymmenen teepakkausta hyvitykseksi!! (Toivottavasti se pölhö vartija vartioi tätä nykyä vaikkapa männynkäpyjä jossain perämetsissä, eikä ole ihmisten kanssa tekemisissä.)

      Kiitos paranemistoivotuksista, ja halaukset sinne myös! ♥

      Poista
  6. Jos en ole oikein pahasti kipeänä tyyliin 39 astetta kuumetta tai oksennustauti, niin aika usein tunnen syyllisyyttä, jos olen saikulla. Järkevää tai ei, niin usein sorrun sairauslomalla työntekemiseen. Vähintään silmäilen sähköpostit lävitse ja vastailen kiireisimpiin.

    Paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, sairaspäivinä tulee kytättyä sähköpostia ja vastailtua meileihin. Jotenkin sitä ajattelee, että samahan se tässä sohvalla pötkötellessä on näpytellä asiakkaille... Onneksi kohta on viikonloppu ja saa lötkötellä ilman omantunnon kolkutuksia!

      Hyvää viikonloppua ♥

      Poista
  7. Mä kuulun just tähän syyllisten heimoon. Aina olen sitä mieltä, että minä en voi tehdä niin tai näin ja mussa on vika, jos jotain kurjaa tapahtuu. En voi jäädä kipeänä kotiin, kun ei ole riittävästi kuumetta jne. Huono äiti, jos lapsilla on kurjaa. Meidät on vain kasvatettu niin. Ei huolehtimaan itsestämme ja omasta hyvinvoinnistamme vaan aina auttamaan ja helpottamaan muiden elämää. Yritetäänpäs tänä vuonna irrottautua tästä kiltin tytön kaavusta ja pidetään huolta itsestämme!
    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)