sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Galaktinen turbulenssi

Viikonloppu alkoi lupaavasti. Lähdin töistä etuajassa - esikoinen kun oli kotona viettämässä flunssapäivää - ja kurvasin kotiin kaupan kukkaosaston kautta. Kotona siivosin* ja asettelin kukat maljakkoon. Keitin kahvia ja hengitin syvään. Oli hyvä mieli ja koko viikonloppu edessä. Laskiaispulliakin paistoin, kun erehdyin kuukaudesta ja luulin jo missanneeni koko juhlan ja aiheuttaneeni jotain menetyksen traumoja lapsille :D 

* Voitte huokaista helpotuksesta, jos edellinen postaus aiheutti kauhunväristyksiä :D  




Mutta sitten tapahtui jotain. Ehkä galaktinen kiertoratani ajautui asteroidivyöhykkeelle, otti turbulenssia tai sivusi peräti mustaa aukkoa. Yhtäkkiä kaikki oli ihan pielessä ja totaalisen tyhmää. Miehen kanssa saimme riidan aikaiseksi ja kipinöitä lenteli ilmassa. Riidat saavat minussa aikaiseksi sen verran isoja tunteita, että lopulta itkin niin, että muistutin Niagaran putousta ja sen jälkeen turvonnutta pullataikinaa. Kadehdin muuten niitä naisia, jotka osaavat itkeä sievästi ja pienesti. Minä vollotan räkäitkua niin paljon kuin kyynelkanavista ja sieraimista mahtuu suinkin tulemaan. Bonuksena on se kasvojen turpoaminen järkyttäväksi palloksi.  Ja se sitten itkettää vähän lisää...

Lopulta olin sellaisessa henkisessä alamäessä, että tunsin olevani maailman paskin yksilö, epäonnistunut ja elämänsä kertakaikkisesti pilannut luuseri. Aiemmin viikolla olin nähnyt telkkarissa naisen, joka peruskoulussa oli luokallani ja nyttemmin väitellyt tohtoriksi. Jotenkin tunsin hirvittävää alemmuuskompleksia hyvin kouluttautuneisiin ja menestyksekkäissä töissä oleviin verrattuna. Olin varma siitäkin, että kaikki luokkalaiseni ovat pärjänneet elämässä upeasti ja päässeet pitkälle. Peilasin itseäni kaikkiin tuntemiini - ja kuviteltuihin - menestyneisiin ihmisiin. Sellaisessa vertailussa häviää varsin pian.

Tunsin olevani ihan pohjasakkaa, kun kaikki muut ovat tohtoreita, johtajia, yrittäjiä, menestyneitä, rikkaita tai vähintään maailmanmatkaajia.Vielä lauantai-illan saunassakin ulisin miehelle, että miksi kaikista muista tuli jotain ja minusta ei mitään. Että byhyyy, kaikki - siis ihan kaikki - ovat menestyneitä ja minä en ole yhtikäs mitään ja kaikki varmaan katsovat minua nenänvarttaan pitkin.

Saunan jälkeen katsottiin pätkän matkaa Napapiirin sankareita. Ja tadaa - nuo pölhöt luuserit saivat mieleni paremmaksi. Ajattelin, että menee minulla sentään paremmin kuin noilla :D 

 

Tänään pääsin taas piirun verran paremmalle kiertoradalle. Asteroidivyöhyke on ohitettu ja toivon mukaan jatkan matkaa kohti suotuisampia tähtiä. Tällaiset pohjakosketukset ovat välillä melkoisia pettymyksiä, etenkin kun on päättänyt, että tämä on minun vuoteni. Neuvokkaana naisena sitten päätin, että torjun ikäviä energioita naisellisin konstein ja ostin C-vitamiiniseerumia ja syväkostauttavaa naamiota. Näiden aseiden kimppuun käyn seuraavaksi ja asettaudun Downton Abbeyn seuraan (menossa vasta toinen osa, enkä osaa päättää pidänkö sarjasta vai en).

Ei-sponsoroitu konsti ankeuden (ja kulahteen ihon) torjuntaan.

Toivotaan meille kaikille valovoimaista ja säkenöivää viikkoa. Ei asteroida eikä varsinkaan mustia aukkoja, kiitos!

20 kommenttia:

  1. Onneksi turbulenssi on ohi. Harmittavasti osui vain viikonlopulle. Hei, arvaa olenko mä ihan luuseri koko kaveri-koulukaveri-sukulaispiireissä, kun olen työtön!!!

    Ja uskon, että tykkää Downton Abbeystä, jos englantilainen historia kiinnostaa. Mulla juuri DA:n kirjoittajan Belgravia-kirja loppuhuipennuksen alla, enkä millään malttaisi laskea kädestä. Sain vain aamulla pukiessa jonkun asteen noidannuolen tms. oikeaan lapaluuhun, eli välillä on pakko tehdä muutakin kuin röhnöttää sohvalla ja lukea.

    Turbulenssitonta uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme lapaluu-noidannuoli-samiksia! Mulla tuppaa iskemään aina säännöllisesti noidannuoli tai mikälie just oikean lapaluun tienoille. Äärimmäisen ärsyttävä vaiva... Mikä lie tyyppivika sekin.

      Jos yhtään lohduttaa, niin mäkin olen joskus ollut työtön. Ja nykyään on niin paljon työttömyyttä, että ihmiset tajuavat, ettei se johdu ihmisestä vaan milloin mistäkin - yleisestä taloustilanteesta, firmojen yt-politiikasta, raa'asta rahan arvottamisesta ihmisen sijaan jne... Eli ET tod. ole luuseri ♥

      Minä katsoin pari seuraavaa jaksoa Downton Abbeystä ja tykästyin kyllä. Jes, sitä on niin monta osaa, että mun tv-viihde on taas vähäksi aikaa turvattu :)

      Ihanaa viikkoa ihanalle Tuijalle! ♥

      Poista
  2. Noi päivät on hirveitä. Parasta niissä on se, kun puuskan ohi mennessä vaan ihmettelee, että mikä iski.
    Mä poden kanssa ikuista "kaikki muut on todella mnestyneitä" kompleksia, mutta yleensä olen silti ihan tyytyväinen ihminen. Olen onnellisempi näemmä kuin moni päältä katsoen menestynyt.
    JAminkäs sille voi etten vaan ole sillä tavalla kunnianhimoinen.

    Hitsi kun olit siivonnut hyvin tai rajannut upeasti.

    Downton abbey on ihana. Kesti kauan ennenkuin suostuin edes katsomaan sitä, mutta upposin siihen sitten senkin edestä. Katso ihmeessä vähän pidemmälle kuin ekaan jaksoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin meni aikani, että pääsin Downton Abbey -taajuudelle. Jotenkin tulen aina jälkijunassa. Kun kaikki muut on sen jo katsoneet, niin mä alan vasta jurnuttaa mielessäni, etten muuten varmana katso. Kunnes tulee se hetki, että pakko katsoa. Eilen katsoin kolmanteen osaan saakka ja olen koukussa ♥

      Mulla tulee aina epäsäännöllisen säännöllisesti näitä alemmuuskompleksivaiheita. Luulen, että liittyy mulla ikään - sitä alkaa tajuta, että tietyt jutut vaan alkaa poissuljettuja ja tekee jotain surutyötä sen takia. Vaikken ole koskaan ollut erityisen kunnianhimoinen, niin ilmeisesti mun aivot suree sitä, että musta koskaan tullut "mitään" :) Vaikka tuskin olisin sellaista ihan oikeasti halunnutkaan.

      Ja tosiaan - valokuvien rajaus kunniaan! :D Siivosinkin kyllä kohtuuhyvin, mutta ennen kaikkea osaan tuon rajauksen ;)

      Ihanaa viikkoa! ♥

      Poista
  3. Apua, sinäkin jouduit lähelle mustaa aukkoa?. Täällä toinen omatoimiavaruusmatkailija ja lähellä mustaa kävin miekin. :´(

    Jos yhtään helpottaa tässä ura&tohtorikriisissä, niin tervetuloa blogiin nimeltään Design Mertanen. :D ja sinähän tiedätkin sen bloggaajan huiman uran ja urakehityksen.... Alkaa itkettää, joko se kyynelvirta tulee sinne tulvimaan?

    Minä eilen sanoin miehelleni että jos jotenkin ja miten tätä herkkyyttä voisi ottaa pois. Mutta kun ei lähde irti, ei lähde ei kulumallakaan, pahenee vaan päivä päivältä. On noilla meidän kumppaneilla (varmaan) antoisaa ja (kestämistä). Herkkyyden tarkoitus taitaa olla valtavan suuri? Yhtä suuri kuin galaksi tai kiertorata tai se musta aukko.

    No,kyllä se tästä elämä taas jatkuu. <3 Rauhallista iltaa, haleja Tuula, olet ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas nyt ollut mustia aukkoja liikkeellä. Mikä lie universaali mustien aukkojen kausi..? Toivottavasti nyt jo olisi selkeämpää tähtitaivaalla ja edessä kuopatonta lentoa.

      Kyllä tää herkkyys on tosiaan melko mielenkiintoista. Monesti olen ihmetellyt, että mies jaksaa tätä touhua katsella. Tuo vaan suklaata ja tarjoilee viiniä - tätä menoa olen siellä AA-kerhossa kohta. (Paitsi silloin kun riidellään, niin ei paljon suklaata näy :D ) On heillä varmaan keskivertoa värikkäämpää tämä elämä. Ei tarvitse katsoa telkkarista draamaa, kun oma kumppani syytää sitä ilmoille. Hatunnosto herkkisten miehille siis!

      Ehkäpä ne mustat aukot ovat nyt takana ja kohta saadaan tähdenlentoja ja revontulia? Toivotaan ainakin! Ihanaa viikkoa Soilille ♥

      Poista
  4. Toivon sinulle valovoimaista viikkoa! Ja sen muistamista, että vertailu ei kannata. Näet muista vain kuoren ja sen alla voi muhia mitä vaan.

    Meilläkin oli pieni asteroiditörmäys. Lauantaina aamuna keskimmäinen veti itkupotkuraivarit jostain pikkuasiasta. Iltapäivällä aloitimme siivoamisen ja esikoinen otti itkupotkuraivarit ja vanhempien solvaukset ja menetti ruutuaikansa, jolloin hänen pikkuinen asteroidinsa syöksyi mustaan aukkoon. Reipas keskimmäinen se vaan siivosi. Sitten kuopus otti kanssa itkupotkuraivarit. Olin lopulta aivan puhki, kun piti siivoamisen ja kokkaamisen lisäksi tapella urakalla kaikkien lasten kanssa. Saimme kuiten kodin jonkinlaiseen kuntoon ja tarjoilut pöytään, ennenkuin vieraat tulivat ja avasimme heti rouvien kesken kuoharin. Että näitä erilaisia asteroiditörmäyksiä on ollut liikkeellä :)

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksesta :) On totta, että vertailu ei ole järkevää ja emme tosiaan tiedä muista kuin sen pintakerroksen. Välillä vaan huonoina hetkinä aivot ovat sitä mieltä, että kaikilla muilla menee hyvin ja itse on kehno luuseri. Sitten taas parempana hetkenä muistaa, että tarkemmin ajatellen minulla ei ole mitään oikeaa valittamisen aihetta ja minulla on perusasiat hyvällä tolalla.

      Tuo lasten kanssa törmäily on kyllä omiaan viemään voimia. Sen jälkeen todellakin on kuoharit paikallaan!

      Toivottavasti tämä alkanut viikko sujuu ilman asteroidivyöhykkeitä ja mustia aukkoja! Tilalle sitten vaikka niitä kuplia ja kaikkea kivaa ♥

      Poista
  5. iloa eloon ja tähän viikkoon!

    Alemmuuskompleksinen itsensä vertailu kaikkiin muihin menestyneisiin on vähän liiankin tuttu tunne. ("miksmäenkoskaan ja mikskaikkimuutaina")
    Rauhallisessa mielentilassa huomaan enimmäkseni olevani onnellinen ja tyytyväinen.

    toivottavasti tämä viikko sujuu asteroidivapaalla vyöhykkeellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on normaalitilassa ihan tyytyväinen olo - semmoinen, että mikäs tässä ollessa. Mutta auta armias kun iskee känkkäränkkäpäivä, niin olen sitten samaan syssyyn maailman paskin ihan kaikessa. Tänään olen taas sellainen ihan tavallinen tallaaja, vailla isompia komplekseja ja pahanmielen puuskia. Rasti seinään :D

      Mukavaa ja asteroidivapaata viikkoa sinne myös ♥

      Poista
  6. Oi mikä kamala tilanne siellä onkaan ollut, onneksi et kuitenkaan kokonaan syöksynyt sinne mustaan aukkoon! Meillä oli vain pieni asteroiditörmäys tuon toiseksi vanhimman kanssa, mutta täytyy sanoa, että yhdelle viikonlopulle ihan tarpeeksi :/

    Nyt kuule lakkaat vertailemasta itseäsi muihin, sä olet paras juuri tuollaisena, sulla on oiva tapa kirjoittaa ja sun blogi on ihan parhaita! Nyt häntä pystyyn ja muistat kehua itseäsi kun katsot peiliin! Sulla ei ole mitään syytä tuntea alemmuutta tai huonommuutta, toinen voi olla tohtori, mutta ei se sitä ihmistä sen paremmaksi tee kuin mitä sinä olet!

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että sun kanssa ja kiitos ihanista sanoista ♥ Lohdutti kyllä :) En tiedä mikä siinä onkin, että varsinkin pahalla mielellä ollessani vyöryy päälle ihan mahdoton alemmuuskompleksi ja usko siitä, että kaikki muut ovat mua parempia... Pienoinen itsetunnon kohotus voisi olla paikallaan :D

      Toivottavasti nämä planeetat tästä nyt asettuvat kohdilleen kaikille. Että ei törmäiltäisi itsemme eikä jälkikasvun kanssa. Vaikka tuo jälkimmäinen tapaus taitaa olla turha toivo - meillä ainakin melkein päivittäin tulee ainakin sellaisia pieniä törmäilyjä muksujen kanssa.

      Valoisaa viikkoa ihanalle Anulle! ♥

      Poista
  7. Kuule noita pohjakosketuksia tulee meille jokaiselle ja toisille vieläpä useinkin. Mun vaihdevuodet ovat hyökkäämässä päälle oikein kunnolla ja olen jopa pahempi kuin teininä murrosiässä ja sekin oli mulla paha! Tuntuu niin pahalta, kun kaikki lähellä saavat kuulla välillä kunniansa. Viimeksi tulilinjalle joutui oma äiti, joka on jo joutunut murrosiänkin mulla kestämään. Ja itkuni on myös tuollaista vuolasta ja kamalaa. Lisäksi mulla on vielä mies, joka ei kestä itkua yhtään. Joten tosi helppoa tässä on ollutkin viime ajat. Tervetuloa joukkoon! Nyt on muuten viimeksi-lista blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä tulen kurkkimaan sun viimeksi-postauksen, kiva juttu :)

      Ja voi hitsit näitä naisen mielialoja. Saisi kyllä se murrosikä ja raskaushormonien heittelyt riittää. Kurjaa, että pitää vielä ne vaihdevuodetkin kestää... Toivottavasti tasaantuu pian ja tulee sellainen seesteinenkin olotila! ♥ Minä kauhulla odotan niitä vaihdevuosia, kun nytkin on tää herkkiksen mieli, joka heittelee kuin tuuliajolla oleva paatti :D Että mielenkiintoista tulee varmaan olemaan...

      Ihanaa viikkoa ja hyvää mieltä Sari! ♥

      Poista
  8. Voi muru, nyt on kyllä ollut asteroideja liikkeellä.

    Mullakin on ollut just noita samoja alavireisiä fiiliksiä, mähän olen työtön, en pääse haastatteluihin, en löydä miestä (en kelpaa kelleen) jne...

    Mä niin toivon, että huomenna on uusi päivä ja iloisemmat aatteet.

    Ihanaa viikkoa sulle murunen. Olet ihku ja rakas!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan on tosiaan joku asteroidipilvi nyt laajemminkin liikkeellä. Ehkäpä se menee pikkuhiljaa ohi ja päästään selkeämmille taajuuksille..?

      Kyllä sitä helposti tulee alavireinen ja itsesääliväinen olo, jos tuntuu, ettei kelpaa. Mutta työttömyys ei nykyaikana kyllä ole mikään häpeä tms. Taloustilanne on mikä on, ja paikkoja ei meinaa olla. Muista, että ihmisen arvo on kuitenkin jossain muualla kuin sosiaalisessa statuksessa ♥ Oot älykäs ja fiksu huipputyyppi! Ja kelpaat! Halaus!!

      Poista
  9. Ne jotka itkee sievästi, niin se on kuule tekoitkua, tomsuina on täällä silmät vielä seuraavana päivänä. Sama muuten täällä, nuorempana riideltiin rajummin, mutta nyt jos ääntä korotetaan, niin piip tuleeitku.

    Ääh ei kannata vertailla itseään muihin ikinä. Kuten taisin jonnekin oliko instaan jo kommentoida, ettei koskaan tiedä mitä tohtorinkin hatun alla kytee. Tohtorius saattaa olla intohimoa yhteen asiaan, mutta ei se silti tee ihmisestä jotenkin parempaa. Paremmuus on niin kokonaisvaltaista, vain hyvä sydän voi olla hieman parempi, kuin sitruunasydän. <3 Aina löytyy fiksumpia, laihempia ja kauniimpia. Nyt tehdään Lady of the Messin viisaiden uuden vuoden lupausten kera iltaisin kiitollisusrituaali eli mitä hyvää päivässä tapahtui Eli täällä se oli kahvin ensisiemaisu, lasten ja miehen suukot, kissojen kehräys ja Samun hännänheilutus ja sitten taistelin saakutin bannerin kanssa 6t eli kuvakoon muokkauksen ja hermo meni ja migreeni tuli.

    Ei välttämättä se tohtorikaan osaa kirjoittaa noin hauskasti, kivasti, viisaasti ja huumorilla, kuin sinä, muista se. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos ihanista sanoistasi ♥ Piristi oikeasti.
      Ja inspiroiduin tämän sun kommentin ansiosta kirjoittelemaan ylös kiitollisuuden aiheita eilen. Oli esim. yksi IHANA iso ylläri veljenvaimolta (saan käyttää hänen voittamansa kasvohoidon, voi jee!!), Downton Abbey (kyllä, olen hurjan kiitollinen, että löysin tuon sarjan) ja lasten ihanat höpötykset ja rakkaudentunnustukset ♥

      Tänään on turbulenssit takana ja avaruuslento tuntuu sileältä ja sulavalta :)

      Ihanaa päivää ihanalle Tiialle! ♥

      Poista
  10. Musta on aina aivan mielettömän hienoa, kun ihmiset kirjoittavat näistä tummemmistakin tunteista ja elämän aallonpohjista. Niin kovasti toivoisin, että päästäisiin eroon sellaisista tabuista, että elämästä pitäisi muka aina näyttää ulospäin vain sitä, mikä on kaunista, eheää ja tasapainoista. Koska ei se ikinä ole koko totuus. Välillä on vaikeitakin hetkiä.

    Niin että kiitos ja halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos itsellesi :)
      Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Jos aina lukisi pelkkää hehkutusta ja suitsutusta muiden blogeista, niin helposti sitä alkaisikin potea alemmuudentuntoja kun oma elämä ei tuntuisi yhtä hienolta kuin muiden - vaikka tietäisikin, että se blogi on vain pieni siivu elämää eikä koko totuus. Itse luen mieluiten blogeja, joissa näkyy elämän koko kirjoa, eikä vain sitä aurinkoista puolta. Huolet ja murheetkin kuuluvat elämään, joten niistäkin on hyvä kirjoittaa ja tuoda esiin varjopuoliakin.

      Kiitos kivasta ja rohkaisevasta kommentista :) ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)