torstai 6. lokakuuta 2016

Onks pakko pakottaa?

Tänä aamuna pakotin jälleen kerran lapset heräämään. Pienempää piti käskyttää n. 15 kertaa ennen kuin pää nousi tyynystä. Sitten pakotus hammaspesulle. Esikoinen sentään teki sen oma-aloitteisesti, pisteet siitä.  Äiti, saanko minä rahaa, kun pesin hampaat reippaasti?  Hah, mitäs luulet?

Sitten vaatteet, aamupalat - yhtä pakottamista ja hoputtamista. Ja aamun vaikein osuus: ulkovaatteiden saaminen vastahankaisten tyyppien päälle.  En laita pipoa. Miks pakotatte mut pukemaan näin paljon. En kyllä laita ulkohousuja, no en ainakaan sitten takkia. Äiti, sä oot kamala ja mä vihaan sua...

Tiedän jo nyt, että iltapäivällä pakotan lapset edes vähän jeesaamaan pöydän kattamisessa.  Äitiii, onks sun pakko komennella niin paljon... On, koska olette niin jästipäitä. Ja puolihiljainen huokaus: miksi mulla ei ole kilttejä ja sopeutuvia tyttölapsia...  

Elvi-täti, kaikkien komentajien
kruunaamaton kuningatar.

Sitten pakottaminen syömään, viemään oma lautanen tiskipöydälle ja pakottaminen kotiläksyihin. Pakottaminen siivoamaan leluröykkiöt ja pakottaminen edes hetkeksi pihalle.

Illalla erittäinkin paljon pakottamista kaiken suhteen: iltapalat, hammaspesut, suihkut, pyjamat. Yhtä pakottamista ja käskyttämistä.

Itseäkin joutuu pakottamaan ihan hirveästi. Ruuanlaittoon, kaupassa käyntiin, pyykkien ja tiskien hoitamiseen. Onko ihan pakko, kun en haluu? Murr ja hmph.

Saako kaikesta tästä komentamisesta jonkin palkinnon? Vuoden pakottaja? Huokauksien kuningatar? Kenties vakituinen komentajan virka armeijassa, jossa luultavasti komppanioiden komentaminen olisi lastenleikkiä kahden uppiniskaisen lapsen käskyttämiseen verrattuna?

Tarvitseeko teillä käskyttää lapsia vai osaavatko he toimia itsenäisesti? Jos teillä homma pyörii ilman jatkuvaa käskyttämistä, niin kertokaa ihmeessä vinkkinne siitä, miten vastarannankiisket kesytetään arjen oravanpyörään  :D

13 kommenttia:

  1. Hah joo onhan se elämä välillä yhtä lapsien pakottamista. Aamut menevät meillä jo aika hyvin (pakottamisen aika on ohi), nyt kun olen kotona teen pojille leivät valmiiksi ja syövät kyllä ajallaan.

    The majorpakottamiskohde meillä on siivous ja muut auttamishommat - se on ihan ultimatepakottamista uhakilujen ja porkkanoiden kera....uhh....

    Uskon, että pakottaminen loppuu viim. kun pojat muuttavat kotona, eli siihen asti pakottelemisiin ;D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti aika monta vuotta pakotteita vielä edessä :D Mä olen kokeillut sekä uhkailuja että porkkanaa, mutta aika huonosti toimivat. Joskus olen itkeä tillittänyt, kun olen ollut joskus niin lopen v****tunut lasten venkurointiin. Ilmeisesti naisen/äidin kyyneleet ovat jotenkin hätkähdyttävä näky, koska itkuhepulin jälkeen hommat toimivat hetken aikaa kuin unema :D

      Pakottelemisiin ja kestämisiin! :D ♥

      Poista
  2. No sieltähän se Elvi-tätikin nyt ilmestyi blogikuvioihin. :D

    Miten söpö ja hauska "saako hampaan pesusta rahaa", voi että miten suloisia pikku-uppiniskoja teillä on, oikein sydämen sulattajat. <3

    No nyt ilmestyy kommentoimaan täältä Elvi-tädin Sisko :D: Mie olen "opettanut" meidän lapsille, että saavat itse selittää opettajalle jos myöhästyvät, eli joutuvat itse ottamaan vastuun, ihan eskariajoista lähtien, (vaikka olenkin ollut mukana silloin viemässä).

    Meillä illalla pitää mennä illalla ajoissa nukkumaan, ja tässä unille meno -kohdassa mie kiehun eniten jos alkaa kello olla yli 21 ja lapset eivät ole vielä köllimässä.

    No keinot ja konstithan on monet olleet tällä "ammattilais-äitillä" jos on venkoiltu. On kokeiltu jos jonkinmoista vaikka missä ----> esim. mulla ei hermo kestänyt just tuota pakottamista ja porkkanalla tms. houkuttelua (just joskus eskarin alkuaikoina), vitkuttelivat lähdöissä, niin miepä rellahdin vaan makoilemaan sohvalle, ja johan alkoi tulla vipinää lasten kinttuihin. Jotakin vaan tapahtui, että he oivalsivat että ne on heidän jalat ja keho joiden tulee liikkua eteenpäin. :) Kaikille tää ei varmaan tepsi, mutta kun omat lapset tuntee, niin heillä se toimi. No nykyään on jämptit aamutoimet kaikilla, jopa tukevat toisiaan ja huolehtivat kouluun lähdöissä toisistaan. Kyllä se aika vielä sieltä sinnekin saapuu, että loksahtaa paikoilleen nää asiat. <3 (...Ja josko se meillekin koittaisi se aika että meillä unitoimet menisivät ilman kivireen vetämistä ;) :D)

    Onhan tämä tosiaan sellaista uppiniskaisten kerhon pyöritystä (josta muistan lähes joka päivä huomauttaa ja kehuakin ;)), ja kyllä, tästä uppiniskaisuuslisästä kyllä pitäisi saada ihan oma maininta CV:hen :). Mutta usko pois, että juuri tuon uppiniskaisuuden vuoksi he tulevat pärjäämään elämässä eivätkä heti ole kaatumassa tai huitelemassa missä sattuu. Uppiniskaisuuttakin tarvitaan! Luonnetta tarvitaan! Kestävät sitten koviakin tuulia, kelejä, kaatosateita, pakkaslumia (koska ilmeisen herkkiä hekin ovat <3). Ja heillä varmasti tulee olemaan sellainen ote, että minkä haluaa saavuttaa, niin sen eteen tehdään töitä ja kovasti, ja että periksi ei heti anneta vaan pusketaan vaikka miten, ja löydetään uusia väyliä joista kulkea. <3 <3 (jos yhtään lohduttaa <3).

    Koitetaan kestää, jaksaa, jaksaa näissä uppiniskaisuuksissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin taidan kokeilla tuota sohvalle lösähtämistä ja katson tuoko se vipinää poikien kinttuihin. Telkkarikielto ainakin menee harkintaan arkiaamuisin. Pojat kun jäävät helposti sitä tuijottamaan, jolloin kaikki pyynnöt (=kiukkuiset käskyt) kaikuvat kuuroille korville. Onhan se Talent Suomi -tallennus varmaan kivempi kuin keuhkot punaisena karjuva äiti sekä tyhmien vaatteiden pukeminen :D

      Uppiniskaisuus on joissain asioissa ihan jees. Pitää olla omaa tahtoa, ettei ole liian vietävissä. Vaikka joskus kyllä toivoisin, että noilla olisi vähän vähemmän sitä omaa tahtoa ja vastaan hangoittelua...

      Elvi-täti on muuten ikuinen idolini, varsinkin tuo Ulla Tapanisen esittämä versio. Räväkkä täti, jolla on selkeä maailmankuva (toisin kuin tällaisella herkällä tippaleipäaivolla, joka ei osaa päättää ollako lintu vai kala vai mikä).

      Pus! Uppiniskaisuuksiin ja komentelemisiin! ♥ ;)

      Poista
    2. Talentissa oli muuten äsken ihan mielettömän hienoja esityksiä, katsoitteko? Tanssia, liikettä ja koreografioita. Miun idoli on myös tuo Elvi-täti. Lujuutta, rohkeutta ja suoruutta, pam ja nih. ...Kauheaa jos hän tulisi meille katsomaan ikkunoiden tai kodin pintojen siisteystaso, kääks. :D

      Poista
    3. Meillä on Talent boksilla, mutta ei vielä olla ehditty katsoa. Tänään illalla voisikin katsoa putkeen sen ja sitten Vain elämään ♥ Tämän syksyn tv-tarjonta on pitkästä aikaa mullekin sopivaa :)

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu! Voin lohduttaa, että kun lähestyvät 20 ikävuotta, on tuo aamujen pakottaminen ainakin vähentynyt, samoin pukemisesta ja ruokailusta huomauttaminen. Siivoamaan saa kyllä edelleen pakottaa, meillä kun tahtoo olla vähän eri näkemykset siististä huoneesta ja taloudesta... Eli tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa!

    Ja Elvi on kyllä ihan paras!

    Kivoja loppuviikon pakotuksia, onneksi huomenna on perjantai, viikonloppuisin ei ole ihan suurta pakottamisen tarvetta meillä äideilläkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpotus kuulla, että jossain vaiheessa helpottaa. Välillä kun sanon pojille, että pitääkö teitä tulla patistelemaan vielä armeijassakin, himpula vieköön?! :D

      Joo, onneksi on viikonloppu tulossa ja pakottamiset vähän helpottavat. Paitsi että meillä on lauantaina koulua tiedossa ja pääsen/joudun itsekin osalliseksi. Isoin pakottaminen taitaa olla siinä, että saa itsensä liikkeelle...

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Meillä tuo kymppivee nelosluokkalainen on tänä syksynä yllättänyt meidät vanhemmat aivan täysin, ja vieläpä positiivisesti. Aamu- ja iltatoimet sujuvat ilman suurempia huutoja ja hoputuksia (toki poikkeavia päiviäkin on, luonnollisesti). Ja muutenkin alkaa tuntua ihan täyspäiseltä ihmiseltä eli sen kanssa voi jo ihan jutella asioista :)

    Huoneen siistinä pitämiseen tai ylipäätään jälkien siivoamiseen toi positiivinen muutos ei vielä yllä, mutta ehkä se sieltä tulee, joskus...

    Käypä lukemassa ihanan Päivin tämän päiväinen postaus liki samasta aiheesta nakitjamutsi.com.

    Ihanaa alkavaa viikoloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, ehkä lapsille siis kehittyy jossain vaiheessa aloitekykyä ja omaa ajattelua - sitä odotellessa :D Sikäli ihanaa kyllä, että meilläkin hetkittäin jo keskustellaan. Ainakin ihan pienesti, kunnes puhe kääntyy siihen miten Pokemon go:ssa pääsisi seuraavalle levelille ja pikachu sitä ja charmander tätä... :D

      Olipa ihana teksti Nakit ja mutsilla :) Tuli hyvä mieli.

      Ihanaa viikonloppua! ♥

      Poista
  5. Vielä pitää olla aika monessa perusjutussa tönimässä hommaan vauhtia tai sen käyntiinsaamisessa. Välillä tuntuu, että olen ajan ole hokemassa tee sitä, tee tätä. Joskus meinaa illalla mennä kuppi nurin, kun alkaa hampaiden pesusta se vänkytys, että mä en ainakaan pese ensimmäisenä :D

    VastaaPoista
  6. Kuule vaikka pojat on aikuisia, niin kyllä niitä vieläkin saa käskyttää. Tavarat tahtoo jäädä siihen mihin jäävät ja vaatteet eivät löydä pesukoriin tms. Ja omissa kodeissaankin asuvat odottavat mielellään äitiä käymään ja siivoamaan....joten se ei lopu koskaan...kai!

    VastaaPoista
  7. Kyllä. Pitää muistuttaa, kehottaa, käskyttää, ohjeistaa, huomauttaa, kannustaa ja pakottaa. Voi kyllä! Lapsia on kolme, joista kaksi kouluikäisiä. Aina kun joku homma sujuu ilman noita em. toimia tai muuta meikäläisen interventiota (yksi kaunis, normaalilla äänellä esitetty pyyntö ei ole vielä interventio), niin tulen aivan superonnelliseksi.

    Välillä väsyttää aika kovasti tämä jatkuva käskeminen ja huolehtiminen. Turnausväsymystä ehkä. Meillä eka lapsi alkaa olla jo tukevasti teini-iässä, mutta pienin on vielä päiväkodissa, joten tätä plaatua on tiedossa aaaaaaika monta vuotta. Ei varmaan auta kuin yrittää pitää pää kylmänä ja sydän lämpimänä ja hoitaa itselleen mahdollisimman usein ns. vanhempain vapaata eli omaa aikaa.

    Kiva blogi sinulla, löysin tänne juuri ekaa kertaa. :-)

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)