tiistai 11. lokakuuta 2016

Kadoksissa

Elämän eräs ikuisuusongelma on se, että aina on jotain häviksissä. Mennyt. Puff. Ikinä ei voi tietää mihin.

Kadoksissa on ainakin:

○ esikoisen huppari. Jäänyt sählytreeneissä pukkariin, kun eihän nyt 8-vuotias tietenkään muista pukea päälleen. Huoh.

○ esikoisen lämpökumpparit. Oletettavasti maleksivat jossain koulun käytävien uumenissa. Odottelemme, että lapsonen muistaa niiden sijainnin vielä joskus.

○ samaisen tyypin juomapullon letku. Miten sellainenkin voi kadota..? Pojat ovat lahjakkaita hukkaamaan mitä ihmeellisimpiä asioita.

○ lukematon määrä lasten neulesormikkaita. Uusia saisi ostaa joka viikko.

○ yksi kirjaston kirja, jonka jo luulin palauttaneeni.  

itsekuri makeisten suhteen. Uusin teoriani tosin on, että salmiakki ei ole makeinen, eikä se edes imeydy ihmisen kehoon, koska sillä on jokin oma fyysinen lainalaisuutensa. Olen tästä ihan varma. Joten syön n. pussillisen päivässä.

○ keskivartalo ja vyötärö. En silti yhtään epäile, että se johtuisi ed. mainitusta.

○ täysiä viinipulloja. Tilalle on tullut tyhjiä. En ymmärrä miksi. Ehkä reklamoin asiasta Alkoon, kun eihän nyt viini saisi kadota sillä tavalla. (Ennen kuin soitatte sossuun ja teette lastensuojeluilmoituksen, niin sanottakoon, että niitä tyhjiä ilmaantuu kuitenkin ihan riittävän harvaan tahtiin.) 

kokkausinnostus. Kun joka viikko pyörittää innottomasti jauhelihakastiketta ja nakkikeittoa, alkaa kaivata keittiöinspiraatiota ja paria ylimääräistä tuntia, tai omaa kokkia.

sukkapareja, mikä lienee ikuisuusongelma ihan kaikkialla. En ymmärrä miten se tapahtuu... Mihin ne häviävät? Jotkin ulkoavaruuden yksijalkaiset olennotko niitä kaappaavat? Vai onko pesukoneissa jokin salakavala sukanvarastusohjelma?


Kohta alkaa olla tiistaikin voiton puolella ja sekin sitten katoaa jonnekin ajan jatkumoon, hups vaan. Mihinköhän se mennyt aika muuten menee? Ja missä on se tulevaisuus, joka tulee? Kai niille on jokin lokero tässä elämän pesukoneohjelmassa. Mystistä...

19 kommenttia:

  1. Täällä myös kadoksissa itsekuri, vyötärö ja kokkausinto :D

    Neidin ulkohousut löytyi viime keväänä ihan vahingossa koululta (naulakosta). Olivat olleet siellä koko talven. Kevään tullen ihmettelin, että missä nämä kyseiset housut olivat, kun en muistanut niitä poiskaan antaneeni. Tulin jo siihen lopputulemaan, ettei tuollaisia housuja meillä koskaan ollutkaan...

    Eli kyllä jotain joskus löytyy, jos vain jaksaa odottaa. Tai sit ei vaan odottaa, ja tulee yllätyksenä, niinku esim tuo kadonnyt vyötärö nyt enstekshätään :D

    Mystistä tiistain jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jään siis odottamaan, että ne pojan ulkohousut vielä jostain löytyvät (saattavat muuten ihan hyvin olla omalla naulakkopaikalla koulussa, mutta hötöpää ei vaan niitä huomaa :D ). Samoin odottelen, että jostain se kapea 20-vee vyötärö löytyisi myöskin. Kokkausintoa vähän epäilen, että tokkopa löytyy ikinä :D

      Tiistai jo katosi, joten toivottelen Sinulle ihanaa keskiviikkoa (niin kauan kuin sitä kestää) ♥

      Poista
  2. Voi miten osuvasti kirjoitettu, täällä on myös kadoksissa paljon kaikenlaista mm. vyötärö, kokkausinto, sukkapareja, hanskoja, pipoja jne. Olen myös huomannut saman ilmiön noissa viinipulloissa, jotenkin ne täydet muuttuvat tyhjiksi kummallisella tavalla, reklamaatio Alkoon olisi ehkä paikallaan.... Meillä lapsilta katoaa milloin mitäkin, "jonka ovat ihan varmasti laittaneet paikalleen" ja joskus kun on onnea, ne kadonneet, paikoilleen laitetut tavarat löytyvät mitä kummallisimmista paikoista. Meillä tuo toiseksi vanhin joskus pienenä sanoi, että "se oli mulla just tässä, mistä mä voin tietää missä se nyt on" ja tämä pätee meillä aika moneen asiaan edelleen 😂. Minä itse tässä taannoin hermostuin vanhimman johonkin auton johtoihin jotka kulkivat olkkarissa useista pyynnöistä niiden pois viemisestä huolimatta ja tuuppasin ne johonkin, eipä ole johtoja sen jälkeen löytynyt mistään 😳.

    Kivaa katoavaa tiistai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta tuo teidän toiseksi vanhimman ihmettely - mistä mä voin tietää missä se on? :D Voi apua... kukas sen sitten tietää. Meillä varmaan joskus kymmenen vuoden päästä on tiedossa sitten noita piuhoja ja mopojen/autojen härpättimiä, voi apua. Täytyy vaan äiti-ihmisen varoa, ettei kadottele lasten piuhoja :D

      Hyvää keskiviikkoa Anulle! ♥

      Poista
  3. Sormikkaat ja aika! Ne katoaa kiihtyvällä vauhdilla. Muutenkin tuntuu, että etsin koko ajan jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ETsimistä täälläkin. Mikä siinä onkin... aina jokin hukassa, vaikka se just oli tallessa. Perustetaanko etsivätoimisto? :D

      Kivaa keskiviikkoa Minna! ♥

      Poista
  4. alkoon kannattaa ehdottomasti reklamoida. Ehkä ne kehvelit ovat laittaneet korkit vähän huonosti kiinni ja haihtuu sen vuoksi viini?

    Pesukoneen takaosassa on musta aukko, sinne menevät kaikki ehjät sukat. Eivät kumminkaan rikkinäiset.

    Meillä sormikkaitakin herkemmin hupenevaa tavaraa ovat kuulokkeet, joiden katoamista en voi edes käsittää, koska nuoriso kulkee koko ajan tulpat korvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi kyllä olla, että ovat olleet huolimattomia korkkien kanssa, mokomat... Kyllä taidan siis mennä valittamaan!

      Musta aukko kyllä selittäisi tuon sukka-asian. Tai sitten on kaupungin jätevedenpuhdistamolla joku, joka imee ne sukat sinne. Sitten naureskelee vahingoniloisesti, kun ei ihmisillä ole sukkien pareja...

      Mukavaa keskiviikkoa ja koitetaan olla kadottamatta mitään ♥

      Poista
  5. Pojat on mestareita tuossa hukkaamisessa. Itse olin jossain vaiheessa sitä mieltä, että lapseni hävittäisi päänsä, ellei se olisi hartioissa kiinni. Kaikki on hävinnyt, kukkaro, puhelin, avaimet, pankkikortti, opiskelijakortti jne. Lompakko sentään löytyi puoli vuotta myöhemmin eräästä ojasta ja salapoliisityöllä löysi vielä oikean osoitteenkin. Joten älä yhtään ihmettele lapsia. Ne osaavat elää hetkessä eikä siihen kuulu kerran riisuttu huppari tai saappaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oon huomannut tuon mestarillisen kadottamisen lahjan pojissa :D Mutta kai se on just sitä hetkessä elämistä. Innostutaan jo seuraavasta asiasta ennen kuin on tämän hetkistäkään saanut kunnolla loppuun. Oon muuten kuullut niistäkin lapsista, jotka melkein kadottavat itsensä vaikkapa koulumatkalla - jäädään haahuilemaan ojanpientareille, tuijotellaan pilviä ja aikaa kuluu roppakaupalla :D Onneksi meillä on vain kivenheitto kouluun, niin eivät ehdi hukata itseään tuolla välillä...

      Ihanaa keskiviikkoa! ♥

      Poista
  6. Ihana postaus :D <3 <3 tai siis voi ei :/ jos ajattelee näitä katoamistemppuja. -Kirjoitat vaan niin ihanasti <3

    Tarjoan nyt unimatinpohdiskeluhiekkaratkaisumallipalvelua. Eli yhden yön unihiekkapohdiskeluni tuloksena mieleeni jäivät nämä sanat: ongelman ratkaisu löytyy ongelman sisältä. Käviskö tää filosofinen miete nyt myös näihin teidän katoamisongelmiin? :`D

    Mukavia hetkiä teille sinne... öh... kadoksissa oleville ja kadotetuillekin, sekä ihan näköpiirissäkin olevillekin :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista Soili, lämmitti mieltä :) Se voi olla totta tuo sun filosofia. Ehkä se ratkaisu on aina siinä ongelmassa itsessään, jotenkin :D Jään filosofoimaan ja miettimään kadotettujen tavaroiden kohtaloa (joista yksi muuten jo löytyi, nimittäin lapsen ulkohousut).

      Mukavaa loppuviikkoa sinne! ♥

      Poista
  7. Hih, ihana postaus. Meillä on myös sukat, hanskat housut (you name it) AINA väärässä paikassa jos ei kateissa.

    Olen muuten päättänyt etten enää osta kalliita hanskoja koska toinen pareista katoaa säännönmukaisesti. Että halvinta mahdollista jota cittarista saa ostetaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en ole enää ostanut mitään kalliimpia hanskoja. Halvoilla neulehanskoilla pärjää aika pitkälle ja sitten kun tulee kylmempää, niin sit niitä paksumpia ja halvimpia mahdollisia. Hanskat aina katoaa tai menee rikki, olivatpa sitten minkä hintaisia vaan, joten turha tuhlata rahaa siinä asiassa. (Sitä paitsi säästyneen rahan voi käyttää äidin suklaaseen tai viiniin.)

      Puss ja ihanaa loppuviikkoa! ♥

      Poista
  8. Meillä on kaikki nuo samat jutut (paitsi täydet viinipullut) kateissa ja vielä sata muuta asiaa lisää kateissa. Meillä lapset ovat hukanneet jopa takkeja. Hanskoja ostan aina mahdollisimman halpoja, kun parin eroamisaika on yleensä lyhyempi kuin Tauskin suhteissa. Ihan puhdas pulmunen en ole näissä hukkaamisasioissa itsekään, ainahan aamuisessa lähtökiireessä yleensä etsitään yleensä minun tavaroitani. Tosin ne yleensä aina myös löytyvät ja talon sisäpuolelta.

    Paras hukkausepisodi on ollut lasten kaverilla. Poika tuli kysymään, että onko hänen ulkohousunsa jääneet meille, että äitikin luulee, että ne voisivat olla meillä. Pitkällisen tiedon nyhtämisen jälkeen sain selville, että ne ovat ehkä mustat tai sitten jotkut vaaleammat. Ne eivät todennäköisesti olleet toppahousut ja ne olivat olleet hukassa aika pitkään. Poika oli vähän närkästynyt, kun ei heti tullut mieleen kuvauksen mukaisia housuja...

    Nytkin tuossa eteisessä pyörii jonkun vieraan pojan huppari. Ei aavistuskaan, että kenen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on NIIN totta, että pikkujäbät ei edes tiedä millaisia housuja/takkeja niillä on :D Ja meilläkin on välillä seilannut salaperäisiä vieraita pipoja/huppareita naulakossa.

      Ne poitsun ulkohousut muuten löytyivät. Koulukaveri oli napannut ne erehdyksessä pojan naulakosta. Palautuivat sitten parin päivän päästä :) Mutta en ihmettele, melkein joka pojalla on mustat tai tummat housut - muista siinä nyt sitten mitkä oli just ne omat.

      Kivaa loppuviikkoa ja mahdollisimman vähäisiä hukkaamisia! ♥

      Poista
  9. Voi jumpe, täällä on kanssa kaksi kadottelevaa ja unohtelevaa koululaista. Juuri hiljattain avauduin asiasta: http://www.lily.fi/blogit/neljantienristeys/kadonnut-jaljettomiin

    Meillä itse asiassa tuo tyttöpuolinen taitaa olla jopa veljeäänkin hajamielisempi. Kyllä on harmaita hiuksia kerätty tämänkin asian vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit täällä ja löysin blogiisi! Kyllä tuo kadottelu ja hajamielisyys repii vanhemman hermoja. Meillä tänä jouduin muistuttamaan esikoista eilen unohtuneista läksyistä ja niitä sitten väännettiin kaiken aamukiireen keskellä. Huoh... Onneksi on perjantai! ♥

      Kivaa viikonloppua! :)

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)