perjantai 30. syyskuuta 2016

Viikon saldoa

○ 1½ työpäivää, 3½ kotipäivää kipeän lapsen kanssa.

○ Yksi yskivä ja kuumeileva lapsonen, joka puhua pölpöttää koko hereilläolonsa ajan. Sikäli ei siis liene kyseessä mikään kuolemantauti, kun energiaa riittää (äidin makuun liiaksikin).

○ Edellä mainitusta syystä yksi mielenterveydeltään horjuva aikuinen, joka etsii kadonneita korvatulppiaan.


○ Yksi kameran välähdys puolikkaan työpäivän jälkeen kotiin ajellessa. Siitä johtuen yksi kiukustunut autoilija, joka odottaa epämiellyttävää postia. Kyllä on epäreilua sillä lailla vaaniskella melkein viatonta autoilijaa jostain pakettiauton uumenista. Mikseivät mokomat tule kasvokkain sakottelemaan. Saisi autoilija edes jonkinlaista hyvitystä meneteyille rahoille, kun näkisi jonkun (toivottavasti) miespuolisen komean otuksen univormussaan.

○ 3 jumppaa, mikä on ennätys n. 8 vuoteen. Mahdollista vain siksi, että kotipäivien aikana ehdin tehdä pyykit, tiskit ja ruuat pois alta. Heti miehen irtauduttua töistään saatoin sännätä jumppasalille. Kävin zumbassa (ohjaaja katsoi sekoiluani melko epätoivoisesti, vaikka omasta mielestäni olin ihan Dancing Queen), functional trainingissa (muistutti armeijan simputusta ja meinasin kuolla) sekä step-jumpassa.

○ 2 kpl oikuttelevia polvia. Ilmeisesti kroppani alkaa vihjailla - eikä niin kovin hienovaraisesti - että se tosiaan on keski-ikäinen ja osat alkavat kulua... Auts.

○ Liian monta syötyä herkkua. Ikävä kyllä epäilen, etteivät jumpat kompensoi syötyjä suklaa- ja karkkimääriä.

○ Yhtäkkiä kadonnut valo ja tilalle tullut sade ja synkeys. Missä aurinko? Ja missähän se kirkasvalolamppuni olikaan? (Ja mistä löytäisin sen 15-20 minuuttia, joka sen äärellä istuskeluun vaadittaisiin, että vältyttäisiin liiemmiltä pimeän kauden masennuksilta.)

Edessä on kaksi viikonloppupäivää, joiden saldoon luulisin mahtuvan vielä vähän liikkumista sekä huushollausta, kävelylenkki syksyisessä luonnossa ja ihan takuulla Vain elämää -jakso (herkkujen kera, mutta sovitaanko, että ne eivät jää vyötärölle, vaan niiden kalorit haihtuvat suoraan jonnekin universumin mustaan aukkoon). 

12 kommenttia:

  1. Kolme jumppaa on hieno suoritus! Uskon, että ne kompensoivat tosi ison osan herkuista!

    Paranemista potilaalle ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun noin sanot, niin ehkä mäkin uskon, että herkkujen vaikutus nollaantui jumppien ansiosta. Eli voin seuraavaksi kurottaa viinilasia kohti ;)

      Poista
  2. No voih, kipeänä on keljua olla ja niin sydäntäsärkevää hoidella kipeitä pikkuisia (vaikka jaksavatkin höpötellä ;)). Ihanan talopiirustuksen olet loihtunut tuohon. <3

    Mie tiiätkö löysin äsken Cittarista strech-housut. Unelmat! Varmaan serkkuhousut siun strecheille, just sellaiset "ihan kuin ei ois housuja jalassa ollenkaan". :) Mut voi taivas mikä läskipunkero oli siellä sovituskopissa. :D Miksi ne sovituskoppipeilit on sellaisia?? Ei meillä ole sellaisia peilejä. (Saattaisi peiliteollisuus mennä konkkaan jos kaikki peilit olis tuollaisia ihan omiaan näyttäviä... vai näyttääköhän se meidän peili ihan väärin??) ...Että miekin taidan kans aloitella jumppaa, pumppia, hiittiä ja... vaikka just sitä dancing queen zumbaa. :)

    No voihan syksy & Tuulan tunnelmat :`(. Mie taas niin nautin tästä syksyn hämärtymisestä ja valojen vähentymisestä, ihanan tunnelmallista. <3 Mukavaa viikonloppua, vallataan illaksi sohva. Hih. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouduin tosiaan piirustushommiin kuopuksen käskystä. Oon vissiin erikoistunut tuollaisiin värikkäisiin kaupunkitaloihin :D

      Mä niin odotan iltaa ja sitä että saa hiljentyä Vain elämään äärelle. Ah... Kivaa iltaa sinnekin! <3

      Poista
  3. Kolme jumppaa viikossa!!!! Mä en oo jumpannut niin montaa kertaa edes kolmessa vuodessa 😖 Johtunee osittain tästä tuppukylän tarjonnan puutteesta.

    Kelit kyllä muuttui silmän räpäyksessä, mutta jospa sitä ulkoilukeliä kuitenkin viikonloppuna olisi.

    Ihanaa viikkistä 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin hämmentynyt tästä poikkeuksellisesta jumppatahdista. Kroppakin kyllä on ihmeissään ja kankea kuin seiväs, auts...
      Ihanuutta viikonloppuun! :)

      Poista
  4. Säkin oot niin reipas (vähän kuin P), että alkaa jo MELKEIN tavallista tallaajaa ärsyttää! (Mutta huom ei kadehdituttaa, koska tiedostan että kävelen mielummin metsässä..)

    Eli näillä puheilla: nauti ja riemuitse edelleen liikunnasta, mussu!

    Ihanaa viloa myös, muru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän nää jumppaamiset tyrehdy taas ensi viikon myötä, kun loppuu tämä kotoilu. Korkeintaan juoksen oravanpyörässä :D
      Kivaa viikonloppua, mussu!

      Poista
  5. Toivotaan, että tuleva viikko on parempi sairastelujen osalta. Toivon sinne pieniä ilonkikkareita arkipuurtamisen lomaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista Helmi ♥ Ainakin viikko alkoi ihanan aurinkoisella aamulla :)
      Hyvää viikkoa sinne myös!

      Poista
  6. Ihanasti kirjoitit viikon saldon. Nosti kyllä hymyn huulille. Onneksi tuo aurinko taisi tulla vielä takaisin meitä ilahduttamaan ja toivottavasti se välähdys ei tiedä kovin epämiellyttävää postia. Jospa tulee vain Peltipoliisi Koistisen huomautus, että pienikin ylinopeus on vakava asia. Näin meillä on käynyt parikin kertaa.
    Ihanaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari ♥ Aurinkoa on riittänyt nyt todella kivasti :) Tänä aamunakin tuli valohoidot työmatkalla, kun paistoi niin kirkkaasti. Tosin tuli sellainen fiilis, että ihan kuin aurinko olisi pikkuhiljaa jättämässä hyvästejä - niin matalalta se jo aamulla paistoi... Mutta nautitaan niin kauan kuin voidaan :)

      Hyvää alkanutta viikkoa Sinullekin!

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)