Sellaisia päiviä

Joskus vain on sellaisia päiviä, että...

... ei tekisi mieli nousta sängystä ollenkaan.
... kroppa tuntuu tonnin painoiselta vastentahtoiselta möykyltä.
... sielussa korventaa melankolia, väsymys ja pettymys.
... elämä tuntuu ihan vääränlaiselta, kaikilla muilla kaikki asiat ovat paljon paremmin (ja sukatkin puristavat).

... sitä istuu eteisen lattialla ja antaa kyynelten tulla, aina vaan, kunnes muistaa että seuraava aamu tulee olemaan tuskaa, kun yrittää tihrustaa maailmaa turvonneiden silmäluomien läpi.
... miettii miksei osaa edes itkeä sievästi. Miksi on sellainen, että osaa itkeä vain epäesteettistä räkäitkua, joka turvottaa koko naaman. Ja sitten itkee sen takia vähän lisää.

... muistaa jossain vaiheessa katsoa kalenteriin ja toteaa, että on pms-aika.
... on ollut alitajuisesti fiksu ja ostanut jemmakarkkipussin, jonka vetäisee kerralla - ja jatkaa itkemistä, koska silmäturvotuksen lisäksi sitä on kohta muutenkin melko turvonnut.


Ah ja voih tätä naisen elämää. Suosiolla annan itseni luulla, että olen maailman paskin, epäonnisin ja kaltoin kohdelluin olento. Illalla aion (taas) syödä kaikki tämän seutukunnan lohtuherkut, istun sohvalla ja tunnen eksistentiaalista tuskaa. Parin päivän päästä pakkaan kuntosalikamppeet ja näytän maailmalle närhen munat - paitsi jos 1) olen itkenyt niin paljon, etten kehtaa lähteä sinne salille, 2) jos pitää taas roudata jotakuta treeneihin, päivystää keittiössä tahi miettiä muita kotitaloudellisia käytännön probleemeja.


19 kommenttia:

  1. Kuvasit NIIN hyvin naisen elämää, juuri tuota se on! Onneksi PMS-aika menee ohi (toki tullakseen kuukauden päästä takaisin...). Ei muuta kuin häntä pystyyn ja eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi joo menee ohi. Viikon päästä surffaan sujuvasti elämän aalloilla. Jossain parin viikon päästä kuvittelen olevani toooodella hot ja ihana. Kunnes taas luisun alamäkeen ja päädyn räkäitkuiseen parin päivän ahdinkoon :D

      Kiitos ja halit! ♥

      Poista
  2. Niinpä... pmässät mennyttä aikaa - tervetuloa mummotauti ;-) Eiks tää lopu ikinä :-D :-( Vastaus on: EI ... Eipä siis auta kuin kahlata eteenpäin ja ikääkin on vasta mittarissa kohta 49. Iiiiik!!!
    Naurussa suin terkut Päijät-Hämeestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kai se on ikuista tämä vuoristorata. Murrosikä, naiseus, raskaus, synnytys, imetys, valvomiset, taas pms:t ja sitten kohti sitä mummotautia - mitä sen jälkeen? VArmaan lisää jotain kivaa :D Koitetaan kestää!

      Kiitos terkuista! Huiskutukset sinne takaisin ♥

      Poista
  3. Voi Tuula! Varmaan tiedätkin, ettei asiat suinkaan ole noin pahasti, mutta minä tiedän myös sen, että naisen täytyy välillä saada tuntea tämä kaikki tuska :)

    Itselläni pms-oireet ovat jostain syystä vuosien saatossa joko heikenneet tai sitten muuten vain seestyneet, sillä ihan tuollaista ei tässä huushollissa enää ole (tai vielä. ole, 10v tyttö talossa, ties koska se alkaa...) Veikkaan, että osansa tästä tuskan karkotuksesta on ollut sillä, että olen vain systemaattisesti yrittänyt kelata niitä surkeuden aiheita ja nousta tavalla tai toisella niiden yli. Sillä varmasti tiedät, ettet ole maailman paskin, etkä epäonnisin, etkä kaltoinkohdelluin henkilö.

    Mutta nämä ovat niitä oman pään sisällä työstettäviä ajatuksia, eikä tässä paljon toisen sana välttämättä auta (se on se naisen mieli). Isot tsemppipiristysrutistushalit sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se menee, että silloin pms:n kourissa sitä todella uskoo niihin tyhmiin ajatuksiin. Sitten kun hormonihuurut helpottavat ja järki selkiintyy, näkee asiat taas oikeassa ja paremmassa valossa :) Eli nou hätää, eiköhän tää päivän-parin päästä taas näytä kirkkaammalta ♥

      Mulla tuntuu pms:t vain pahenevan iän myötä. Mihinköhän sfääreihin tää vielä ehtiikään yltää? :D

      Kiitos empatiasta ja lohduttavista sanoista ♥ Halaus!

      Poista
  4. <3 <3 <3

    Tuula, et usko, tänään tuossa päivällä kun olin laittamassa pyykkiä niin havahduin juttelevani sulle. Apua... <3 Olin ihan ajatuksissani...

    Antaa kyynelten tulla, kyynelten valua ja mennä. <3 Kyyneleillä on tärkeä tehtävä, ne puhdistavat ja vievät eteenpäin, auttavat tuntemaan taas paremmin valoa, auttavat tärkeiden asioiden työstämisessä. <3

    Haleja siulle ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa! Sinäkinkö juttelet ihmisille, ihan yksin? Niin minäkin!! :D ♥ Myöskin tunnustan jutelleeni joskus sulle. Samiksia!

      Halauksia sinne! (Ps. kirjoittelen sulle meiliä kunhan ehdin näpyttelemään - tiedän, että kuitenkin siihen menee aikaa, vaikka muka vaan yrittäisin lyhyesti kirjoittaa...)

      Poista
  5. Samassa ahdingossa on vellottu. On tämä elämä vain yhtä vuoristorataa.

    VastaaPoista
  6. Samassa ahdingossa on vellottu. On tämä elämä vain yhtä vuoristorataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoristorataa nimenomaan. Jos jotkin asiat elämässä pysyvät, niin ylä- ja alamäet. Sitä tasaista ja kivaa jaksoa odotellessa...
      Mukavaa viikonloppua ♥

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos :) On jo parempi mieli. Enkä ehkä ollutkaan ihan niin epäonnistunut luuseri kuin ehdin yhden päivän ajan kuvitella... :D

      Poista
  8. Ei tämä naisen elämä ole koskaan helppoa. Nyt kun jo odottelee pms-päivien päättymistä, tuntuu välillä, että koko elämä on yhtä pms:ää. Mutta naisten lehdestä luinkin, että vaihdevuodet ovat murrosikä toisinpäin. Voi V, sanon minä. Helppoa ei ollut nuorenakaan, entäs sitten nyt? Mutta onneksi aina välillä on muutama hyvä päivä välissä! Kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just mietin, että mun tulevaisuuden skenaari on se, että ensin kärvistelen itse näiden pms-oireiden ja menkkojen kanssa, sitten jokusen vuoden päästä alkaa poikien murrosiät, ja heti kohta perään omat vaihdevuodet. Että ou jee :D Koitetaan kestää!

      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  9. Voih :/ Aina kun luen / kuulen näistä, tunnen hetken olevani ihan hiton onnekas. Mulla ei nimittäin vuosiin ole ollut menkkoja eikä liioin minkäänlaista PMS:ää. Koska hormoonikierukka. Kaikille se ei sovi, mutta mulle on ollut ihan lottovoitto. Lopulta, kun ensimmäisen puolen vuoden vaikeudet kesti, sitten ei niin mitään ongelmaa about kahdeksaan vuoteen, ei vaihdonkaan jälkeen.

    Parempia päiviä Tuula. Halaukset <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli hormonikierukka joskus, mutta se ei sopinut mulle ollenkaan - koko ajan jotain ärsyttävää vaivaa... Nyt on sitten vähän "vaivattomampi", mutta mielialat suhaa kierron mukaan. On tää kyllä yhtä sirkusta :D Mutta parempaa kohti taas mennään ;)

      Halauksia sinne ja ihanaa viikonloppua! ♥

      Poista
  10. Anna anteeksi kun jossain vaiheessa jopa hieman nauratti mutta kuvauksesi oli vaan niin täydellinen. Olen juuri sellainen kammottava parkuja jonka naama on vähintäänkin 2pv punainen, karkkia en voi syödä ilman etteikö heti kaikki vaatteet kiristäisi. Aaah tätä naisen elämää eikä miehet ymmärrä meitä yhtään. Kiitos viikon ehdottomasti parhaimmasta postauksesta, siis kaikki blogit mukaanlukien <3

    VastaaPoista
  11. Minulla on siinä mielessä paljon helpompaa, että melankolia puuttuu. Lähinnä on vaivannut vitutus. Se on siitä hyvä, että sen voi aina purkaa johonkin naurettavaan pikkuasiaan ja saada sen valmiiksi ja siten lievitystä tuskaan. On toki ihan älyttömän kätevää, että pyykin pesemisen sijasta ajaa esimerkiksi 5 kauppaa lävitse etsien linnunpönttöä, kun raivostuttaa niin suuresti, että 10 suunnittelun jälkeen se pönttö ei ole vieläkään materialisoitunut. Parempi pönttö puussa kuin penskat puhtaissa vaatteissa - eikös se suomalainen sananlasku kuulunut juurikin noin ? ;)
    Tsemppiä sinne ja uuteen nousuun!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)