maanantai 5. syyskuuta 2016

Mikä on tarpeeksi?

Viikonloppuna satuin selailemaan iltapalalla ikivanhasta lehtipinosta käteen osunutta Kotivinkkiä (tai vastaavaa). En hirveästi valehtele, jos väitän, että kuulin kellojen kilisevän ja tunsin miten olkapäälläni hyppeli joku otus ja vaati erityishuomiota silmiini osuneelle lauseelle:


Siis hetkinen?! Sieluni oikein hyppi innosta, kun tajusin, että tämä on Tärkeää! Olenko ikinä pysähtynyt miettimään, mikä minulle on tarpeeksi? Ehkä en. Toki olen miettinyt paljonkin sitä, mikä minulle on tärkeää, mutta en sitä mikä on riittävästi

Ja totta - jos ei ole määritellyt tai päivittänyt omaa käsitystään siitä, mikä on riittävästi, ei tiedä milloin se oma "tarpeeksi" tulee täyteen. Sitten helposti käy niin, ettei koskaan tunne olevansa/omistavansa/tekevänsä tarpeeksi. Juoksee aina vain sen mielikuvan perässä, että enemmän pitäisi olla, jotta olisi riittävästi. Ja sitten kuitenkin tuntee olevansa ihan riittämätön ja mitätön. 

Se on vähän sama kuin juoksisi kilpailussa, jossa ei tiedä matkan pituutta. Aina vain juoksisi ja juoksisi, varmuuden vuoksi vielä vähän, kun ei tietäisi missä on maali. Lopulta olisi pakko lopettaa, kun voimat loppuisivat ja silti olisi epätietoinen, että tuliko nyt juostua tarpeeksi. Tulisi syyllisyys, että olisi sittenkin pitänyt jaksaa enemmän ja varmaan tämä meni nyt ihan huonosti... 

On eri asia juosta, kun tietää matkan pituuden ja luonteen. Sitä juoksee, jakaa voimansa matkan mukaan, tekee parhaansa ja sitten tulee maaliin. Se siitä ja enempää ei tarvitse - se oli tarpeeksi. 

Tätä haluan miettiä, sillä uskon, että tässä voi olla jälleen yksi avain itsensä ja elämänsä hyväksymiseen. Kun tiedän, mikä minulle riittää missäkin asiassa, ei tarvitse ylisuorittaa (tai toisaalta päästää itseään liian helpolla). Voin lopettaa juoksemisen maalin saavutettuani, enkä uuvuta itseäni juoksentelemalla kilometritolkulla, vaikka 100 metriäkin olisi riittänyt. 

Monissa asioissa tiedän jo nyt tekeväni tarpeeksi (ja joskus käyttäväni oikopolkuja, sillä se on arjen käytännöllisyyttä eikä elämä ole mikään sääntökilpailu). Silti on niin paljon sellaista määrittelemätöntä, jossa en todellakaan tiedä mikä on minulle tarpeeksi. Kun mietin ne asiat uusiksi ja päätän mikä on missäkin asiassa juuri minulle riittävästi, ei tarvitse tehdä enempää kuin on tarpeen. 

Riittävän hyvää viikkoa kaikille! ♥  

17 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Kylläpä olisikin tärkeää tosiaan pysähtyä miettimään sitä, mikä on tarpeeksi, ei aina yrittää enemmän tai etsiä lisää, vaan pysähtyä ja miettiä mikä on tarpeeksi. Usein tulee kyllä mietittyä sitä, mikä on tärkeää, mutta todellakin tuota puolta, että mikä riittää...

    Kiitos ajatuksista! Riittvän kivaa ja onnistunutta viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista :) Tuo ajatus oli mulle jotenkin tosi pysähdyttävä. Kun aina on tuntenut olevansa jollain lailla riittämätön, niin tuon pohtiminen johtaa ehkä ennen pitkää parempaan sisäiseen tasapainoon.

      Ihanaa viikkoa Anu! ♥

      Poista
  2. Tekstiä lukiessa tajusin, että mulla on kaikkia asioita elämässä just nyt riittävästi (paitsi ehkä palkallista työtä, heh). Ehkä se on vaan tässä iän karttuessa vaivihkaa tapahtunut...

    Ihanaa viikkoa 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännästi tämä postaus näkyy vasta nyt klo 20.25 mun bloggerin hallintapaneelissa 😳

      Poista
    2. Tuo on ihana kuulla, että kaikkea on riittävästi :)
      Mullakin on jo monessa asiassa hyvä tuntuma siihen, mikä on riittävästi. Aiemmin sitä kipuili paljon enemmän esim. äitiyden kanssa ja tunsi olevansa ihan riittämätön. Nyt sen kanssa on jo paremmassa tasapainossa :) Mutta sitten ne tsiljoona muuta asiaa...

      Ja joo, joskus Blogger sekoilee... Jotain madonreikiä internetin syövereissä vissiin.

      Kivaa viikkoa Tuija! <3

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus!
    Monessa asiassa olen oppinut arvioimaan, että mikä on riittävästi, mutta sitten vastaavasti toisissa mopo meinaa välillä lähteä käsistä. Ja sitten taas toisaalta tuntuu, että päästän tietyissä asioissa itseni liian helpolla. Eli tässä olisi selvästi pohdittavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Täällä sama, että joissain asioissa kyllä mopo karkaa käsistä, vaikka joissain osaa jo tietää ne omat rajansa ja riittävyytensä. Ja joissain asioissa tosiaan päästän minäkin itseni liian helpolla, ja niissä voisi tsempata enemmän, että olisi tyytyväisempi ko. juttujen kanssa.

      Mukavaa tiistaita! ♥

      Poista
  4. Tässä on taas säntäilty tämä syksy ja tuntuu ettei aika eikä mikään muukaan riitä. Todellakin pysähtymisen ja miettimisen paikka. Kiitos tästä kirjoituksesta! Hyvää viikkoa! Sellaista riittävän hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna :) Se säntäily ja kiire on kyllä pahinta. Silloin stressi painaa päälle ja kaikki asiat näyttävät omissa silmissä vielä paljon pahemmilta kuin ovatkaan. Itselläni käy helposti niin, että tunnen itseni maailman surkeimmaksi olioksi ja että kaikilla muilla on kaikki asiat paremmin - sitten kun taas kiire hellittää, näkee mittasuhteet paremmin :)

      Sinullekin ihanaa ja riittävän hyvää viikkoa! ♥

      Poista
  5. todella hyvää pohdintaa - juuri eilen (taas vaihteeksi) olin vähällä vajota riittämättömyyden syövereihin.
    Tämän ajatuksen kirjaan muistikirjaani ja pohdiskelen sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se riittämättömyyden syöveri on kyllä loputon, ainakin täällä... Onneksi sitä törmää välillä viisaisiin lauseisiin, jotka herättävät sieltä syövereistä ja kohti maanpintaa.
      Hyviä pohdiskeluja ja muutenkin mukavaa viikkoa! ♥

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus.
    Mä uskon, että aika moni äiti kantapään kautta oppii tän asian....
    Esim ystäviään peilaamalla mä oon oppinut monta juttua; ajatellut et " ai toi tekee noin, vähänkö hyvä idis".

    Kiitos sullekin peilaamisesta, mussu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru :) Totta, ystäviltä voi saada hyviä oivalluksia. Ja toisaalta nähdä että toinen tekee jotain mielettömän upeasti, mutta todeta, että mulle riittää vähempikin. Ja joissain asioissa sitä toisaalta sokaistuu muiden erinomaisuudesta ja kuvittelee itsekin tarvitsevansa samaa - sitten sitä just juoksee ja uuvuttaa itsensä, eikä se asia sinänsä edes ollutkaan oma juttu... Kokemuksesta viisastuu :)

      Kiitos sullekin mun peilinä olemisesta ja ihanaa viikkoa! ♥

      Poista
  7. Aivan huisin viisas ja oivaltava kirjoitus. Tätähän täytyy ihan miettiä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmis :) Joo, tuo oli mustakin huisi ajatus, joka varmaan myllää mun päässä jonkin aikaa.

      Mukavaa viikkoa! ♥

      Poista
  8. Ihana kirjoitus, viisas ajatus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Soili! Olen niin iloinen, että törmäsin tuohon ajatukseen :) Luulen, että se muhii mun ajatuksissa tietoisesti tai alitajuisesti tässä tulevien viikkojen aikana.

      Mukavaa syyspäivää sinne! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)