perjantai 9. syyskuuta 2016

Blogtember #10 - Päivä elämästäni

Blogtember-haasteen teemana "A day in your life" - päiväni kuvina. Päätin olla hirween kapinallinen ja postata jo tänään, vaikka on 9. päivä. Kuvat ja tapahtumat ovat eiliseltä torstailta.

6.30. Herätys! Väsyttää ja ahdistaa, vihaan aamuja. Ensin hoidan omat aamupesut ja tukan kesyttämisen, sitten herätän lapset, jotka vastustavat moista brutaalia toimenpidettä viimeiseen saakka. Lasten hammaspesut ja pukemiset.


7.10. Naamioin itseni hieman pirteämmän näköiseksi. Cc-voide, valovoide, poskipuna, meikkipuuteri, ripsari ja yläluomen rajaus ovat vakiomeikkini arkisin. Vaihdan yökkärin sivistyneempiin vaatteisiin. Yleensä valitsen ne edellisenä iltana. Joskus se jää aamuun, ja silloin kyllä iskee itkupotkuraivari, kun väsyneet aivot eivät yhtään osaa päättää mitä pitäisi pukea päälle...


7.30. Meillä syödään kaurapuuroa joka arkiaamu. Minun annokseeni kuuluu höysteeksi aina raejuustoa ja marjoja tuoreeltaan tai pakastimesta.

7.50. Säntäilyn ja panikoinnin jälkeen kaikilla on ulkovaatteet (melkein) päällä ja olemme (melkein) valmiit kohtaamaan ulkomaailman eli koulu- ja työpäivän. Saatan kuopuksen eskarin pihaan ja odottelen poitsun kanssa kellojen soittoon saakka.


8.00. Normaalisti starttaan koti työpaikkaa. Nyt kurvaan työterveyslääkärin kautta. Flunssa on jatkunut kohta jo pari viikkoa ja haluan varmistaa, onko poskionteloissa oleva ällötuntemus tulehdusta vai onko tämä vain normaalia virusflunssaa. Ei löydy mitään mainittavaa, joten jatkan tee- ja cee-linjalla. Erityismaininta siitä, että lääkäri on komea.


9.10. Töissä. Löydän parkkipaikan sisäpihalta, mikä on tähän kellonaikaan jo suoranainen ihme. Avaan työkoneen, asetun aloilleni ja otan mukillisen teetä. Mieluiten kuitenkin olisin supervoimia omaava olento, joka voisi sormia napsauttamalla teleportata itsensä kotiin nukkumaan.

9.50. Alan olla valmis aamukahvikupposeen. Hitaasti heräävä elimistö saisi shokin, jos tunkisin siihen kofeiinia yhtään aikaisemmin. Yleensä syön myös hedelmän välipalaksi näihin aikoihin.

...töitä, töitä, haukottelua, facebookin tsekkaus, töitä, nälkä, töitä...


11.40. Menen keittiöön syömään evääni. Tällä kertaa listalla on S-marketin tiskistä napattu savulohipatonki.

...töitä...

13.30. Alkaa tehdä mieli kahvia, joten käyn tankkaamassa mukini. Sitä juodessa selaan facebookia ja blogeja.

...töitä, haukottelua, väsyttää, voisiko tää jo loppua...


15.35. Karkaan töistä etuajassa ja miinussaldo sen kuin pullistuu... Onneksi meillä ollaan joustavia. Ehkä jään vielä joskus töihin asumaan näiden aikaisten karkaamisten vastapainoksi.

15.55. Kotona. Lämmitän esikoiselle edellisen päivän ruuanjämät. Seuraa n. viisikymmentä kehotusta a) mennä ruokapöytään ja b) syödä eikä tuijottaa telkkaria. Sama määrä kehotuksia treenivaatteiden päälle vaihtamisesta.

16.20. Esikoisen kaverin äiti kurvaa pihaan ja nappaa pojan kyytiin ja kohti säbätreenejä (uusi harrastus, jee!). Minä alan vääntää kasvissosekeittoa muulle perheelle. Hirveä pilkkominen, oh dear. Porkkanat jäävät tietenkin liian isoiksi ja kypsyvät turhan hitaasti. Kuopus ilmoittaa jo valmiiksi inhoavansa ko. ruokaa.


17.15. Soppa on valmista ja pääsemme syömään. Kuopus todella inhoaa ruokaa. Minä tykkään ja mieskin nyökkii hyväksyvästi. (Ps. ensi kerralla ostan kyllä Koskenlaskijaa, enkä tyydy saksalaisketjun versioon.)

17.30. Pyykit koneeseen, siistimistä, niistämistä, venymistä ja vanumista. Kuopuksen eskarikaveri - vanavedessään pari muuta naapuruston poikaa - pimpottelee oven takana ja pyytää päästä meille. Minä ohjaan nassikat määrätietoisesti ulos leikkimään. Niin kauan kuin ulkona on kiva sää, en halua kaistapäistä nelipäistä lapsilaumaa meille hihkumaan. Haluan pitää kiinni edes jonkinlaisesta hiljaisuudesta ja rauhasta vapaa-aikanani (silläkin uhalla, että saan jonkinlaisen maineen naapurustossa).

18.00 Lähden kuopuksen kanssa läheiselle pallokentälle potkimaan palloa. Mukaan liittyy pojan eskarikavereita. Suunniteltu peli kutistuu päämäärättömäksi potkimiseksi, mikä on flunssakuntoni kannalta varsin jees.

19.00 Kotiin. Alan (hyvin hitaasti) harkita iltapalan valmistelua. Ts. räplään hetken kännykkää ja aivosoluni yrittävät asettua paikoilleen ja jonkinlaiseen harmoniaan. Ilmeisesti onnistun muuttumaan näkymättömäksi facebookini kanssa, sillä lopulta mies laittaa lasten iltapalatarpeet pöytään. Väsyttää niin paljon, että marmatan ihan vähän (tai paljon, näkökulmasta riippuen).

19.45. Poikien iltasuihkut ja hammaspyykit. Nuorempi tyyppi ehtii simahtaa sillä aikaa, kun minä olen suihkussa. Luen esikoiselle pätkän kirjaa ja sitten hyvät yöt... Mies tulee lenkiltä ja minä haaveilen, että samperin flunssa menisi ohi ja pääsisin itsekin liikkumaan (ja pois kotihärdellistä).



20.30. Hiljaisuus. Tsekkaan valmiiksi poikien seuraavan päivän vaatteet. Samoin omat vaatteeni. Siistin eteisen vaatekasoja, laitan pyykit kuivumaan, syön iltapalaa ja selaan facea sekä Yle Areenaa (en löytä mitään kivaa tällä kertaa). Silmät rähmivät ja punoittavat. Silmätulehdus??

21.30. Muistan, että tiskikone on vielä tyhjentämättä, mega-argh! Mies tekee vielä(kin) töitä, joten puran tiskit ja siivoan tiskipöydän. Kirjoittelen hetken tätä postausta, sitten hammaspesulle ja nukkumaan. Sängyssä olen 22.30. Hyvää yötä!


14 kommenttia:

  1. aika tutunkuuloinen peruspäivä, hienosti tsemppasit ja jaksoit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se varsin monella työssäkäyvällä perheellisellä on. Välillä sitä kyllä ihmettelee, että miten sitä hiljaisuutta ja tapahtumattomuutta rakastavalla onkin aina hengästyttävän paljon tekemisiä. Melkein tekisi mieli odottaa eläkepäiviä :D

      Poista
  2. Huh, huh, kyllä kuullostaa melkoisen täyteläiseltä, vaikka niin kait nämä on jos omaa päiväänsä alkaisi ylös kirjaamaan, tuo oliskin muuten ihan kiva idea (mikähän siinä on, että ideoita vielä olisi, mutta toteutus uupuu täysin???). Minä lysähdän yleensä noin klo 21 telkkarin ääreen ja tunnin nollaus päivälle, eli aivot narikkaan systeemillä ja klo 22 nukkumaan... Mutta jos jättäiskin tuon telkkarin väliin ja alkais kiusaamaan teitä päivittyvällä blogilla?!?!?

    No, hyvää ja rentouttavaa viikonloppua sinulle ja toivotaan, että tee- ja cee-kuuri alkaisi jo auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että alat "kiusata" meitä bloggaamalla :D Mutta itse asiassa se relaaminen on kyllä kivempaa ja tärkeämpää, kun siihen muutoin ei tuppaa olemaan aikaa.
      Tsemppiä sinnekin arkeen!

      Poista
  3. Kuullostaa mustakin kovin tutulta!! Kyllä me ollaan kovia mimmejä!!
    Ihanaista viikonloppua muru...kelit taitaa olla kohillaan jee ;D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tää lapsiarjen pyörittäminen kaikkineen on sellaista, että voi kehaista itseään kovaksi mimmiksi :) Hyvä me!
      Nauti viikonlopun keleistä, muru. Aurinkoa luvassa ♥

      Poista
  4. Tutun kuuloinen päivä niiltä ajoilta, kun vielä olin töissä. Nyt onkin varsin vaihtelevat päivät, vaikka ei välttämättä touhuttomia 😊

    Toivotaan, että tauti älyäisi häippästä huitsinnevadaan ja saisit vietää oikein mukavan viikonlopun 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä flunssan räkäisin vaihe alkaa olla takana vihdoin. Toivotaan, että pysyykin poissa :)

      Mukavaa viikkoa sinne ja paljon aurinkoa! ♥

      Poista
  5. Tutun oloinen päivä. Perhearjen pyörittäminen vaatii kyllä sitä, että lähes koko ajan pitää olla jotain tekemässä tai vähintään tekemistä opastamassa.
    Tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä :) Aika täysiä päivähän nää on, meillä kaikilla. Roikutaan arjen syrjässä kiinni ja koitetaan välillä varastaa pieniä hetkiä itselle ♥

      Kivaa uutta viikkoa!

      Poista
  6. Ennenkin olen sanonut tän, mutta musta ei kyllä olis lapsiperhearjen pyörittäjäksi :o Tai työaikaan, joka on määritelty siitä-siihen, tai ma-pe. (enää, joskus muinoin on ollut niin). Luovuuteni lakastuisi ihan tyystin :| Vaikka, onhan tälläkin polulla kuoppansa ja kivensä, että näin on kovalla ponnistuksella saanut järjestettyä, ja sen ylläpidossa toki. Puolensa ja puolensa kaikella, niin uskon ja näen.

    Paljon tsemppiä arkeen! Sä vedät kyllä tosi hyvin <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että kaikenlainen luovuus kärsii työ- ja perhearjessa. Vaikka joskus iskisikin sellainen olo, että nyt olis hyvä idea, niin ei ole aikaa sen toteuttamiseen. Ehkä sitten eläkkeellä... :D

      Kiitos tsempeistä ja sanoistasi ♥ Aurinkoista viikkoa sinne!

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)