Selfie-minä vs. paljas minä

Tiia K:lla oli niin mainio postaus selfieistä ja hienoa keskustelua kommenteissa, ettei minulla ole siihen mitään lisättävää. Jäin vain miettimään itsekseni kaikenlaista liittyen omakuvaan ja siihen, millaisena haluamme näyttäytyä muille - ja miksi.

Meillä jokaisella on varmasti erilaisia versioita itsestämme (kaikkein sisin ja salaisin, työminä, ystäväminä, ruokakauppaminä jne...). Joillain eri roolit ovat hyvinkin lähellä toisiaan, ja silloin ihminen on mielestäni aito ja teeskentelemätön. Sitten on niitä, joilla on sujuvasti kymmeniä erilaisia rooleja, ja joita he vaihtavat tilanteen mukaan. No, miksei niinkin ja jokainen tyylillään, mutta minä en saa sellaisista ihmisistä oikein kiinni - että lintu vai kala..? Enemmän pidän aitoudesta.

Mutta niihin selfieihin. Minä olen lähes poikkeuksetta julkaissut itsestäni vain sellaisia kuvia, joissa mielestäni näytän riittävän kivalta. Facebookin profiilikuvat taas ovat sellaisia, että tällään itseäni sopiviin kuvakulmiin kymmeniä eri kertoja. Tukka pitää tietenkin olla kunnossa, naama kiiltämätön ja yleisilme mukava. Toisaalta siinä ei mielestäni ole mitään pahaa. Kukapa nyt ei haluaisi näyttää nätiltä ja antaa itsestään parhaan mahdollisen version ulkomaailmalle.

Mutta entäs jos uskaltaisi näyttää ihan joltain muulta ja jos sekin olisi ihan ok? Yritän oppia tämän myötä itseni sietämistä, hälläväliä-meininkiä ja irtipäästämistä tietyistä pinttyneistä käsityksistä itseäni kohtaan. Sanottakoon vaikka, että olen aina ollut vähän alemmuuskompleksinen ja minäkuvani ei todellakaan ole ollut - eikä aina ole vieläkään - kovin mairitteleva. Olen vähän sellainen ihminen, että "älkää nyt mua ainakaan huomatko, ja hyvänen aika kun olen kuitenkin ihan läski ja ruma ja kukaan ei musta tykkää"... Tiedän, että tuo on ihan tyhmää ja perusteetonta, mutta ne ajatukset vaan ovat niin piukassa.

Here we go... :D


Yllä: valmiina töihin. Aamupalat ja meikit nassussa, tukka harjattu ja keittiön ikkunasta tuleva valo on just sellainen armollinen. Kännykässä en (enää) pidä mitään selfieiden siloittavaa efektiä, mutta tietty luonnonvalo tekee tuon efektin ihan itsestään.


Töissä. Valo ei niin armollinen, ilmeet ei niin harkittuja ja valo mitä sattuu.


Mutta ennen tuota kaikkea edellämainittua olin hyyyyvin uninen, pörrötukkainen ja - heh - ei niin kovin huoliteltu. Suoraan sängystä noustua näytän tuolta. Paitsi että tuossakin valo oli jotensakin armollinen ja jättää paljastamatta pahimmat rypyt, tummat silmänaluset ja nypyt.

Kas näin, ja olen yhä jopa hengissä. Jään prosessoimaan omakuvaani ja yritän opetella nauramaan omille pöhköille luuloilleni ja komplekseilleni ;)

16 kommenttia:

  1. Huippu postaus! Sie oot niin luonnon kaunis että ihan aaah <3

    Mulle ois tullut tänä aamuna mielenkiintoinen selffie: punasilmäinen tujakkakatseinen irokeesihiuksinen tappajahai, olin niin pahalla tuulella että oksat pois ja huh ja huonosti nukuttu yökin.

    Joskus oikeasti voisi kyllä ottaa eri tilanteissa selffieitä (ja kriiseillä sit vielä enempi :D). Ihanaa viikonloppua siulle (eikös se oo nyt perjantai?) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Soili <3

      Tujakkakatseinen tappajahai kuulostaa ihan minulta. Ehkä otan joskus sellaisen selfien (mutta sitten kyllä lukijat pelästyy, sillä olen pahantuulisena varmaan tosi pelottavan näköinen ilmestys :D )

      Kivaa uutta viikkoa Soilille!

      Poista
  2. Jos mä näyttäisin lähellekään tuolta, lataisin netin täyteen selfieitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos :)
      Ja sähän OLET kaunis! <3 Sulla on tosi hyvä kasvojen rakenne, säännölliset kauniit piirteet ja loistavat silmät.

      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  3. Olet kaikissa kuvissa kaunis!

    Ensimmäiseen äitiyslomaani saakka liikuin yleensä vain meikattuna ja jossain siisteissä vaatteissa. Suorastaan häpeilin jos jokus menin jonnekin aivan laittamattomana. Ekalla äitiyslomalla en paljoa laittautunut, seuraavalla kahden lapsen putkilomalla olinkin jo täysin ruokkoamattomassa kunnossa hyvin usein. Nykyisin kuljen yleensä aina viikonloppuisin arkisesti halvoissa farkuissa, t-paidassa ja usein jopa crocseissa. Olen juurikin sellainen tyylitön keski-ikäinen äiti-ihminen, jollaiseksi kukaan nuori nainen ei ikinä halua muuttua. Olen ihan sinut asian kanssa :) Töihin pitää kuitenkin joka päivä siistiä itsensä ja siellä joutaa ihan tarpeeksi pitämään jakkupukuja, joten vapaalla en halua pingottaa yhtään. Miehellä on onneksi aivan samanlainen viikonloppulook, vaikka toki hänen kohdallaa ero ei ole yhtä dramaattinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :)
      Tuo kuulostaa aika samanlaiselta kuin mulla. Vielä ekan lapsen kanssa jaksoin tsempata ja yrittää olla sellainen siisti äiti. Tokan kohdalla jo lipsahteli ja olin suosiolla rönttöäiti. Ja kotona olen aina tykännyt muutenkin hiihdellä väljissä (kulahtaneissa) verkkareissa. En ole koskaan ollut kovin vaatefriikki tai turhantarkka vaatteista. Töissä toki täytyy yrittää olla normisiisti. Tosin toimistolla meillä on aika rento meininki ja farkku/t-paitalinja on ihan riittävä. Sitten jos on asiakkaiden kanssa jotain tapaamista, niin kiinnitän toki enemmän huomiota vaatteisiin :)

      Hyvää elokuista viikkoa! <3

      Poista
  4. Sinä olet kaunis kaikissa kuvissa! Toiset ne vaan aina onnistuu näyttään hyvältä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos :) Se on vaan hassua, miten sitä ilmeisesti näkee itsensä ihan eri tavalla kuin muut... Just se alemmuuskompleksi saa näkemään itsensä huonompana, rumempana ja tyhmempänä kuin toiset. Mutta oppia ikä kaikki - ehkä sitä vielä voi oppia tykkäämäään itsestään enemmän ja hyväksymään kokonaisvaltaisesti :)

      Iloa viikkoon! <3

      Poista
  5. Kaunis olet mustakin kaikissa kuvissa.

    Musta se on kuitenkin tervettä näyttää blogeissa kaikkia puolia itsestään, vaikka kyllähän sitä parhaita puoliaan haluaa usein näyttää.

    Mä yritän muistaa säännöllisesti nauraa itselleni, siksi ottelen hassuttelu/naamanvääntökuvia sännöllisesti blogissa/instassa.

    Pusuja kauniille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru :)
      Mä ihailen just tuota, että osaa hassutella ja nauraa itselleen. Multa puuttuu itseluottamus tuossa(kin) kohtaa. Mutta ehkä opettelen sitä, vaikka väkisin.
      Ja niin totta tuo, että on tervettä näyttää kaikkia puolia itsestään blogissakin. Toki meillä kaikilla on varmaan niitä herkimpiä ja sisimpiä puolia, joita haluaa vähän suojella suurelta maailmalta, ettei tulisi haavoitetuksi. Mutta noin muuten - peukutan sitä, että uskaltaa näyttää itsestään ns. huonojakin puolia :)

      Suukkoja ja kivaa viikkoa! <3

      Poista
  6. Mielestäni olet aivan mielettömän kaunis ja omaat erittäin kauniit klassiset piirteet. Näytät kauniilta aamukuvassakin, hyvin kauniilta ja tiedätkö mitä, sinut tunnistaa kaikissa kuvissa, kun itse koin, että omalla aamukuvalla ja meikatuilla oli hirveä ero. Aamukuvani oli niin kauhea. Mietin tässä vain, että onko tämäkin nyt oman pään sisällä vai mitenköhän muut asian näkevät. Jänniä nämä.

    Kait omalla kohdalla on meikattu minä ja meikitön minä ja aamukauhunaamakin vielä, mutta luonne on aina sama. Toki olen välittömämpi välittömämmässä seurassa, jos on hurjan asiallista meininkiä, saattaa ujostuttaa eli kai sitä on erilaisia luonteenpiirteitä, jotka korostuvat eri tilanteissa. Mutta eri rooleja, ei täällä ja enpä usko, että sielläkään.

    Muiskuja ihanuus ja hei piti vielä sanoa, ei siis minua nykyään taida kukaan enää kadulla katsella, mutta joskus on vihellelty perään, niin koin sen aina kiusalliseksi ja katselin varpaitani ujona. Pää pystyyn, jos joku vielä joskus ikinä vilaisee, hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos paljon <3

      Luulen, että se on juuri niin, että itsensä näkee vähän eri lailla kuin muut. Minä kyllä tunnistin sinut ihan siitä aamukuvatakin, eikä se mun silmään ole mitenkään eri ihmisen kuva kuin meikkikuvakaan. Se oma silmä ja itsekritiikki on vaan se, joka pistää näkemään itsensä jotenkin huonompana kuin mitä muut näkevät.

      Hih, ei mullekaan ole vihellelty sitten sen jälkeen, kun olin 20+, mutta toisaalta ei haittaa. Mullekin tulee jotenkin varpaisiin tuijotteleva ja nolo olo, jos muhun kiinnitetään huomiota :D

      Mukavaa viikkoa! <3

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos ihan tsiljoonasti <3
      Iloa uuteen viikkoon, Katja! :)

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)